SOITTAJAN UNELMA - Matti Rajula (1994)
MUSIIKKI: Paimenpojan unelma
Tämä on kertomus Matti Rajulasta, klarinetin- ja saksofoninsoittajasta, joka kuoli 50 vuotta sitten.
Tapahtuipa kerran 30-luvun lopulla, että..
WILLE LILJANDER, muusikkotoveri jo 20-luvulta (kertoo, kuinka Rajula hämmästytti erästä ulkomaalaista kapellimestaria soittamalla tyylipuhtaan glissandon)
MUSIIKKI: Gershwinin Rhapsody in bluen alkua..
ULLA TURPEINEN, veljentytär (kuvailee Matti Rajulan ulkomuotoa ja käytöstä)
Voi olla, että hän oli aikansa paras ja monipuolisin suomalainen muusikko omien soittimiensa käsittelijänä. Ne veivät hänet Saksaan ja Yhdysvaltoihin - mutta siitä on jo kauan. Vain muutama soittajatoveri on enää kertomassa hänestä - ja veljentytär, Ulla Turpeinen:
ULLA TURPEINEN (Rajulan suvusta ja veljessarjasta)
Matti Rajula oli syntynyt maaliskuun 4. 1905 Oulussa. Valkoisen Kaartin asiakirjoissa on merkintä "soittopoika Matti Rajula otettiin palvelukseen 1.7. 1918", siis 13-vuotiaana soitto-oppilaaksi. Soittimena oli b-klarinetti, palkkaa 30 markkaa kuukaudessa silloista rahaa.
Valkoisessa Kaartissa oli silloin muitakin sittemmin nimekkäitä muusikoita oppilaina tai asevelvollisina: Tauno Hannikainen, Sune Carlsson, Paul Huttunen, Gunnar Koskinen, Tauno Korhonen..
SVEN LAVELA, Radion sinfoniaorkesterin klarinetisti (Rajulan tulo Kaartin soitto-oppilaaksi)
HOLGER FRANSMAN, Helsingin kaupunginorkesterin soolocornisti (tutustui Rajulaan jo vuonna 1922)
Vuonna 1924, maaliskuun 1. päivänä "alikersantti Rajula poistetaan puvun ja varusteiden osalta puolustusvoimista; muonavahvuudesta hänet poistetaan jo 29.2."
HOGER FRANSMAN (Rajula jätti Kaartin soittokunnan)
Me emme osaa enää kuvitella, millaista oli olla soitto-oppilaana ja aliupseerina Suomen armeijassa 20-luvulla. Se oli kuitenkin ainoa tie, jonka kautta lahjakas ja vähävarainen poika saattoi tulla ammattimuusikoksi, siihen ainoaan ammattiin joka häntä kiinnosti.
Näin tekivät Rajulan veljekset ja näin tekivät sadat muut. Suurin osa heistä jäi sotilassoittokuntiin; lahjakkain aines etsiytyi vähitellen Helsingin molempiin orkestereihin, Kaupunginorkesteriin ja radioon.
Nuorten poikien arkipäivää armeijassa emme myöskään osaa oikein kuvitella. Pentti Haanpään "Kenttä ja kasarmi" voisi antaa siitä muutaman vihjeen - sillä erotuksella, että muutamat sadistiset aliupseerit saattoivat kiusata alle 15-vuotiaita poikia eivätkä jo iäkkäämpiä asevelvollisia.
Mutta vuonna 1924 19-vuotias Matti Rajula jätti Kaartin Soittokunnan. Hän oli saanut hyvän opetuksen, osaksi parhaan mahdollisen tässä maassa. Nyt Helsingin ravintolat ja huvielämä tarjosivat hänelle leveämmän leivän ja soittoympäristön ilman armeijan rautaista kuria.
MUSIIKKI: Matti Rajulan Kilu-Kallen polkka
Hän pääsi soittamaan Helsingin parhaisiin ravintoloihin. Kieltolaki oli juuri alkanut ja se kesti vuoteen -32 saakka, mutta sehän ei tunnetusti häirinnyt Helsingin ravintolaelämää. Matti Rajula sai varmasti oman osuutensa 'kovasta teestä' ja 'varpusista' - kaikki soittajat saivat.
Nuori poika vielä, maalta tullut, armeijan ja ravintolan kautta ihmisiin tutustunut. - Törmäyksiä, ongelmia kanssakäynnissä? - Rouva Annamaria Talikka-Sgobba?
ANNAMARIA TALIKKA-SGOBBA, klarinettitaiteilija Cosimo Sgobban tytär ja Mario Sgobban sisar (Rajula ihmisenä, seurustelemassa)
Ravintolamuusikon kautta kesti muutaman vuoden ajan. Matti Rajula soitti 20- ja 30- lukujen nimekkäissä yhtyeissä: Zambassa, Rytmi-Pojissa ja monissa muissa. Klarinetin rinnalla hän oppi hallitsemaan myös saksofonin, ajan muotisoittimen.
BERLIINI-MUSIIKKI: Humoreskimo (Bernard-Ettén orkesteri)
Mutta sitten kävi niin, että Berliinin huvielämä tarvitsi suomalaista yhtyettä. - Se on aikamoinen yllätys! Berliini oli tuon ajan Euroopan henkisen elämän ja huvittelun ja synnin keskuksia, miljoonakaupunki. Radiotoiminta oli alkanut muutamaa vuotta aikaisemmin. Teatterit, kabareet ja ravintolat vetivät yleisöä. Huvittelunhalu oli kova - lamasta ei vielä ollut tietoa. Matti Rajulakin pääsi Berliiniin.
ANNA TALIKKA-SGOBBA (suomalaisten menestyksestä Berliinissä - Barberina-ravintola ja kesätöitä Saksassa)
Mutta lahjakas suomalainen puhaltaja kiinnosti myös saksalaisia. Bernard Etté, menestyksekkään viihdeorkesterin johtaja halusi hänet ensimmäiseksi saksofonistikseen.
WILLE LILJANDER (Matti Rajulan menestyksestä saksalaisessa orkesterissa)
ULLA TURPEINEN (muusikon elämästä Saksassa ja avioliitosta)
Tämä on Berliinin soivaa ilmapiiriä vuodelta 1929. Bernard-Ettén orkesteri, ykkössaksofonistina Matti Rajula.
MUSIIKKI: ORIGINAL DIXIELAND ONE STEP (Suom. jazz, raita 2)
Rajula viipyi Berliinissä kolmisen vuotta. Hän oppi saksan kielen suhteellisen hyvin. Hän eli suuren maailman viihde-elämän keskuksessa ja oppi sen menettelytavat. Yhtye teki kiertueita myös muualla Keski-Euroopassa - jopa Amerikan-matkasta on kerrottu. Hän kehittyi muusikkona. Mutta veri veti takaisin Suomeen - nuoresta Margaretesta huolimatta, jonka hän oli tavannut Berliinissä. - Ja silloin 5-vuotias Radio-orkesteri tarvitsi klarinetistia.
Matti Rajula palasi Helsinkiin 30-luvun alussa. Hänet kiinnitettiin vuonna 1932 Radio-orkesteriin, jossa oli noin 30 soittajaa, esitettävästä musiikista riippuen.
Hän on nyt 26-vuotias. Virkatodistus kertoo elämänmuutoksesta muutamalla rivillä: "Vihitty 15.5. 1931 molempien ensimmäiseen avioliittoon Hjördis Karin Ingeborg, os. Blomquistin kanssa.
Avioero 1.10. 1932.
Avioliitosta ei kirjoissamme ole lapsia."
WILLE LILJANDER (Rajulasta Radio-orkesterissa)
Mutta työ ravintoloissa jatkui, radio-ohjelman päättymisen jälkeen:
WILLE LILJANDER (Rajula ravintolasoitoilla, joille kiirehdittiin heti radion Maamme -laulun jälkeen)
Soittajan elämä ei kuitenkaan ole ruusuilla tanssimista, niin kuin usein luullaan. On myös arkielämä - avioliitto ja ihmissuhteet.
WILLE LILJANDER (Rajulan suhde muihin ihmisiin - vain harvoja ystäviä)
ANNA TALIKKA-SGOBBA (" hän oli kiva - mutta onneton")
Rajula tunsi itsensä yksinäiseksi. Hänen mieleensä nousi Margarete, Berliinissä tavattu, silloin 17-vuotias tyttö.
ANNA TALIKKA-SGOBBA (Rajulan avioliitoista)
Ja jälleen virkatodistus: "Matti Viljam Rajula vihitty 10.7. 1933 toiseen avioliittoon Margarete Maria Helena Kolakewitzin kanssa."
Millainen nuori vaimo oli?
ANNA TALIKKA-SGOBBA (kuvailee vaimon ulkonäköä)
Ja mitalin toinen puoli...
WILLE LILJANDER (avioliitto ei ollut onnistunut)
Oli myös muita ongelmia.
ANNA TALIKKA-SGOBBA (alkoholiongelmat)
Mutta hän menestyy kaikesta huolimatta oivallisesti työssään muusikkona. Hän soittaa suomalaisissa elokuvissa. 30-luku on suomalaisen äänilevyn kulta-aikaa: hän soittaa levytyksissä, hän säveltää. Hän on todellinen monipuolisuus: viihteen lisäksi hän esiintyy myös Radio-orkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin solistina. Maaliskuussa 1938 hän soittaa Yliopiston juhlasalissa Yrjö Gunaropulosin saksofonikonserton, itselleen sävelletyn. Kapellimestarina on Armas Järnefelt.
Kreikkalaissyntyinen Gunaropulos säveltää saksofonisti-Rajulalle myös pienempiä teoksia, yhdelle levypuolelle mahtuvia. Moottori-idyllissä on piirteitä vaikkapa koneromantiikasta.
MUSIIKKI: Moottori-idylli
Vuonna -39 alkaa vaikea aika, vaikea aika koko maalle, sota.
Talvisodassa Rajulaa ei vielä tarvita, mutta jatkosota on toista.
HOLGER FRANSMAN (Rajula kärsi sodasta ja menetti siinä myös hermonsa)
WILLE LILJANDER (klarinetisti Kalle Åcker oli Rajulan paras ystävä, ja tämän kuolema sodassa oli todellinen isku hänelle)
Sodan jälkeen Matti Rajula ei ollut enää entisensä. Hänen sotansa ei ollutkaan leppoisaa viihdytyskiertuetta, kuten niin monen muusikon ja viihdetaiteilijan. Hän joutui pahimmille paikoille - eikä häntä ollut luotu niitä varten. Muutaman kuukauden sotaretken jälkeen hänet vapautettiin palveluksesta.
SVEN LAVELA ("kyllä se oli mestari - ravintolasoitot ja menestys niissä")
Show-soittoa tarvittiin jo silloin..
ANNA TALIKKA-SGOBBA (Rajulan saksofoninsoitto usein taiturileikittelyä ja hauskanpitoa )
Mutta hänen juurensa olivat kyllä muualla, omassa perinteessä ja kansanmusiikissa, jota isä ja nuoruuden tuttavat Oulussa olivat välittäneet.
ULLA TURPEINEN (kansanmusiikkitausta - Rajulan klarinettipolkat syntyivät etydeiksi)
Matti Rajulan polkat ovat aarreaitta jokaiselle klarinetistille. Niiden pohja on jossakin suomalaisen kansanmusiikin ja keskieurooppalaisen polkkaperinteen välimaastossa. Niitä tunnetaan runsaat parikymmentä: nopeita, vaativia, teknisesti mutkikkaita mutta kiitollisia. Yli puoli vuosisataa suomalaiset klarinetistit ovat niitä soittaneet. Niitä on kopioitu; ne ovat siirtyneet soittajapolvesta toiseen ja kolmanteen. Niitä on levytetty - mutta parhaat äänitykset hän ja uskollinen ystävä Kalle Åcker tekivät itse 30-luvulla.
Tässä tempossa niitä ei ole hänen jälkeensä soitettu -
Rajula ja Kalle Åcker vuonna 1937.
MUSIIKKI: LAPATOSSUN POLKKA (Matti Rajula ja Kalle Åcker)
Nämä polkat elävät edelleen - nyt kaivattaisiin itse asiassa niiden täydellistä nuottijulkaisua. Ne täyttävät etydin tärkeimmät vaatimukset: ne ovat sekä vaikeita että kiitollisia soittaa.
Mutta eikö ole vaikeaa soittaa sekä klarinettia että saksofonia rinnakkain? Ja niin paljon sekä kevyttä että vakavaa?
SVEN LAVELA (Rajula valitti joskus, että saksofoni huonontaa klarinetin ansatsia)
Vuonna -39, helmikuun 7. päivänä Radio-orkesteri piti työmaakonsertin Hankkijan talossa Helsingissä. Toivo Haapanen johti Nikolai Rimski-Korsakovin Scheherazade-sarjan. Sen klarinettisoolot ovat harvoja säilyneitä näytteitä Matti Rajulan taidoista sinfoniaorkesterin parissa. Äänitys on tehty pikalevylle, mutta levyn rahinoiden takaakin vaistoaa hienon taiteilijan ja hänen loisteliaan tekniikkansa. Toinen levyn taituri on konserttimestari Erik Cronvall - tätä äänellistä sulavuutta ja vasemman käden notkeutta kadehtisi vielä tänäänkin jokainen viuluniekka meillä.
MUSIIKKI - Scheherazadze
Mutta palaamme vielä sota-aikaan. Kun tästä äänityksestä kului kaksi vuotta, oli tilanne täysin toinen.
Nikke Pärnin kuuluisaan Kurirykmenttiin, Mustaan Nuoleen on pantu entisen jääkärin komentoon joukko entisiä vankeja sekä muutama täysin toista maata oleva helsinkiläinen muusikko. Heitä ovat mm. Matti Rajula ja Holger Fransman.
Muutaman kuukauden kuluttua hän palaa Radio-orkesteriin. Hän yrittää unohtaa sota-ajan tehden armottomasti työtä. Kahden vuoden aikana hän soittaa Radio-orkesterin ja Helsingin KO:n solistina joukon klarinettikirjallisuuden keskeisiä konserttoja, Crusellin f-molli-konserton, Weberin konserton, Sulho Rannan Pienen sarjan, Glazunovin saksofonikonserton. Joulukuun lopussa vuonna -43 on vuorossa Carl Nielsenin klarinettikonserton ensiesitys Suomessa.
SVEN LAVELA (kertoo Nielsenin konserton esityksestä radion studiokonsertissa)
Teos oli siihen aikaan ylittämättömän vaikea: Rajulan myöhäinen seuraaja RSOssa, Kullervo Kojo, levyttää sen vasta 50 vuotta myöhemmin.
MUSIIKKI: NIELSENIN KONSERTTO (Kullervo Kojo)
Pienempiä radioesiintymisiä Matti Rajulalla on noin joka toinen kuukausi: kansanmusiikkia, polkkia..
KILU-KALLEN POLKKAA..
..saksofonisooloja -
SIRKUSPELLEN TANSSIA..
Elämän rytmi käy yhä kiivaampana. Kotona ei voi juuri levätä - avioliitto ei ollutkaan sitä, mitä hän oli kuvitellut.
WILLE LILJANDER (avioliiton ongelmista)
Toukokuussa -44 hän joutuu menemään sairaalaan. Sen ylimmän kerroksen ikkuna on hänelle liian suuri houkutus...
TEHOSTE - särkyvän ikkunan ääni
Helsingin Sanomat, toukokuu 1944:
- Tämän kuun 24. päivänä kuoli Helsingissä Salus-sairaalassa lyhyen sairauden jälkeen klarinettitaiteilija Matti Rajula. Hän oli syntynyt Oulussa v. 1905. Saatuaan isältään soittimensa alkuopetuksen hän vuonna 1918 liittyi Suomen Valkoisen Kaartin soittajistoon. Helsingissä hänen oppimestarinaan oli Kusti Aerila, joka kasvatti nuoresta oppilaastaan täydellisen taiturin, jonka veroista puhtaasti virtuoosisesti otettuna maassamme ei ole ollut toista. Mikään ei ollut hänelle liian vaikeaa. Toimittuaan Helsingissä jonkin aikaa ravintolasoittajanakin hän matkusti Saksaan, liittyi siellä tunnettuun Bernhard-Ettén orkesterin ensimmäiseksi klarinetti- ja saksofonisolistiksi, matkusti Eurooppaa ristiin rastiin ja käsi Amerikassakin. Palattuaan Suomeen hän 10 vuotta sitten tuli radio-orkesterin ensimmäiseksi klarinetistiksi, jona toimi kuolemaansa asti. Tällöin hän sai tilaisuuden todella näyttää koko taitonsa. Viime vuosien aikana hän esitti koko klarinetti- ja saksofonikirjallisuuden. Vainajaa kaipaavat lähinnä puoliso ja tytär.
Ja - jää muisto, joillekin hyvin lämmin, toisille yhdentekevä, kuten meistä kaikista jää. Jäivät kymmenet äänilevyt, joilla hän soittaa. Jäivät kertomukset ja jutut jotka elivät aikansa ja jotka jo nyt ovat suurimmaksi osaksi unohtuneet. Suvun keskuudessa häntä muistellaan ja kaivataan pitkään:
ULLA TURPEINEN
MUSIIKKI: PAIMENPOJAN UNELMA
ULLA TURPEINEN (Matti Rajula on jäänyt suvun idoliksi)