NARVAN MARSSIN ARVOITUS (1986)
Radio-ohjelman käsikirjoitus
Tehosteääntä UKK:n hautajaisista -
Narvan marssi (H:gin varuskunta-
soittokunta)
Presidentti Urho Kekkosen hautajaisten jälkeisenä arkipäivänä meidät yleisradiolaiset yllätti kymmenien puhelinsoittojen määrä. Kysyjät halusivat tietää, mikä oli se uljas marssi, jota soitettiin hautajaissaattueen lähtiessä kirkosta. Näin kävi samalla ilmi, että maahan on varttunut uusi polvi, joka ei tunne Narvan marssia tai Kaarle XII:n marssia Narvassa kuten sen nimi myös kuuluu. Tähän on ehkä syynä näyttävien hautajaisrituaalien muuttuminen pieniksi, hiljaisuudessa vietettäviksi surujuhliksi.
Myös lehdistö näytti UKK:n hautajaisten jälkeen kiinnittävän huomionsa Narvan marssiin. Se säveltäjäksi mainittiin useaan otteeseen nimi Johann Christian Haeffner - samaa miestä tarjotaan säveltäjäksi myös Puolustusvoimain marssikokoelmassa. Sanottakoon heti aluksi, että Haeffner ei kuitenkaan ole Narvan marssin säveltäjä, vaan pelkästään sen sovittaja. Myöskään toinen saksalais-ruotsalainen säveltäjä, Andreas von Düben, ei ole tämänkertaisen marssimme tekijä. Hän on tosin säveltänyt aivan oman Narvan marssinsa, jota kuulee nykyisin joskus puhallinorkesteriasussa. Tällä sävelmällä ei ole mitään tekemistä meidän Narvan marssimme kanssa, jonka alkuperä näyttää katoavan Ruotsi-Suomen yhteisen historian vuosisataiseen hämärään.
Tämä kansa on aina rakastanut surumarsseja, mutta silti herättää pientä ihmetystä, miksi Kaarle XII:lle omistettiin Narvan tapahtumia ajatellen juuri surumarssi. Narvan taisteluhan käytiin vuonna 1700, ja tuo aika oli silloin vielä 18-vuotiaan Kaarlen loisteliasta nousukautta. Narvan kaupunki Inkerinmaalla oli ruotsalaisten joukkojen hallussa, ja sitä vartioi 1800 miehen suuruinen varuskunta. Pietari Suuri komensi Narvaa piirittämään elokuussa 40 000 miehen suuruisen armeijan. Kaarle XII:n joukot käsittivät 10 500 miestä, joista suomalaisia oli neljä ja puoli tuhatta. Marraskuun lumituiskuissa ruotsalaiset löivät venäläisten kolmin-nelinkertaisen ylivoiman. Syytä surumarssiin ei siis ollut, mikäli emme sitten ajattele sodan kauhuja yleensä.
Mutta kannattaa muistaa, että marssin nimi on jälkipolvien antama - niiden, joille Kaarle XII:n onnettomasti päättynyt taival oli tuttu. Mikäli Kaarlen armeija marssi tämän sävelmän tahdissa ja nimenomaan Narvassa, se ei vielä kantanut surumarssin leimaa. Eikä sitä sävelmässä sinänsä olekaan. Narvan marssi kulkee tosin mollisävellajissa, mutta sen välitaitteessa on sankarillista, isänmaallista paatosta. Surumarssin luonne tähän sävelmään saatiin vasta myöhemmin runoilemalla siihen teksti, joka liitti tavallisen kansanmarssin surun ja kuoleman säestäjäksi.
Tärkeä vedenjakaja Narvan marssin historiassa on vuosi 1818. Siitä eteenpäin marssin vaiheet ovat meille varsin tutut - sen varhaisvaiheista emme vielä voi sanoa samaa.
Upsalan ylioppilaiden piirissä oli 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa syntynyt innoittunut kansallishenkinen lauluperinne. Kun kaupungissa päätettiin suurin juhlallisuuksien viettää Kaarle XII:n kuoleman satavuotismuistoa, oli tilaisuuteen luotava myös sen arvoinen musiikkinumero laulavien ylioppilaita varten. Nuori historianprofessori, kansallisuusmies ja runoilija Erik Gustaf Geijer tarttui marssimme sävelmään - jonka siis uskottiin periytyvän Kaarlen Narvan-retken ajoilta - ja kirjoitti siihen nuo Ruotsissa ja aikanaan meillä hyvin tunnetuksi tulleet sanat. Vanhahtavana suomenkielisenä käännöksenä ne kuuluvat näin:
Muistot, aika häipyvä, heitä!
Hetken riemut kalpeat peitä!
Yöhyt synkeä kattaa meitä,
varjot laulumme kuulkoot vaan!
Muisto mennehen aijan loiton,
tunnon syttäjä, kiihde voiton!
Vieras harmaja aikain koiton
kanna nyt kanssamme murhe maan.
Runo on suomennettu ainakin kolmeen otteeseen, ja sujuvimmalta vaikuttaa tänään Martti Helan käännös.
Marraskuun 30. päivänä vuonna 1818 järjestettiin siis ensimmäinen Kaarle XII:n muistojuhla Upsalassa - tämä perinne sammui vasta muutama vuosi sitten. Ylioppilaat kulkivat soihtukulkueena laulaen kaupungin torilta tuomiokirkkoon. Silloin kajahtivat ensimmäisen kerran nämä Geijerin säkeet "Viken tidens flyktiga minnen" yhtyneinä Narvan marssin tarttuvaan sävelmään; ei ihme, että ne ovat eläneet tähän päivään saakka:
Johann Christian Haeffner (sov) - Geijer: Viken tidens flyktiga minne (Orphei Drängar, joht. Eric Ericson)
Marssi näyttää joutuneen Ruotsissa korkeiden sotilashenkilöitten surumusiikiksi jo pian Uppsalan ensiesityksen jälkeen. Kun Haeffnerin elämäntyötä arvioitiin vuonna 1872, otaksui kirjoituksen tekijä C.A. Forssman, että marssi olisi peräisin 1700-luvun alusta. Haeffneria ryhdyttiin pitämään marssin säveltäjänä jo 1860, jolloin hänet virheellisesti mainitaan A.J. Ståhlin laulukokoelmassa sen tekijäksi.
Narvan marssin sovittaja Johann Christian Haeffner oli yksi niistä ulkomaalaisista muusikoista, jotka rakensivat ruotsalaista musiikkielämää. Hän oli saksalainen, joka toimi nuoruudessaan mm. vaeltavan teatteriseurueen kapellimestarina. Matkoillaan hän saapui Tukholmaan vuonna 1780 ja asettui sinne urkuriksi ja säestäjäksi. Hänen eräät oopperansa saivat kaupungissa hyvän vastaanoton, ja näin Haeffnerista tuli kuninkaallisen teatterin ensimmäinen kapellimestari. Sittemmin hän muutti Upsalaan, jossa hän toimi ylioppilaiden laulunjohtajana ja urkurina. Säveltäjänä Haeffner käytti myös uuden kotimaansa aineistoa: hän julkaisi ruotsalaisia lauluja, koraalikirjan ja messun sekä sovitti ruotsalaisia kansanlauluja.
Kun ryhdymme seuraamaan Narvan marssin vaiheita vuodesta 1818 taaksepäin, saamme oppaaksi ruotsalaisen Leonard Höijerin, joka julkaisi tutkielmansa siitä jo runsaat sata vuotta sitten, 1875. Höijer sai selville, että marssin julkaisi nuotinnettuna ilmeisesti ensimmäisenä vanha kunnon abbè Georg Joseph Vogler, Hoosianna-hymnin tuttu säveltäjä. Tämä tapahtui vuonna 1798 Voglerin pianokoulun yhteydessä. Sävelmän nimenä on "Marssi, käytetty Kaarle XII:n lähestyessä Narvaa". Vogler kertoo siitä näin: "Tämän marssin lienee säveltänyt muuan ranskalainen. Olen saanut sen perinteisenä; olen soveltanut siihen harmonista bassokulkua - uskon jo sen erikoisuuden vuoksi, että sitä on käytetty sotamarssina hyökkäyksen yhteydessä. Se kulkee mollisävellajissa, ja juuri isänmaallisuutensa vuoksi se on saanut tilaa tässä kokoelmassa."
Voglerin käyttämä marssin melodia kuulostaa tältä:
G.J Vogler (sov): Narvan marssi (PH, klarinetti)
Mutta tämän jälkeen Narvan marssin varhainen tutkija Leonard Höijer heittää artikkelissaan todellisen pommin: "Omasta puolestani otaksun, että sävelmä on irlantilaista alkuperää. Se on luultavasti tullut Ruotsiin niiden englantilaisten joukkojen mukana, jotka hallitukset värväsivät Juhana III:n, Kaarle IX:n ja Kustaa II Adolfin itämerenmaakunnissa ja Suomessa käymien sotien aikana ja jotka sitä kautta tulivat rykmenttiemme soittokuntiin."
Tämä on varsin rohkea väite, mutta Höijer perustelee sitä vakuuttavasti. Lontoossa vuonna 1857 painetusta Thomas Mooren julkaisemasta irlantilaisten kansansävelmien kokoelmasta hän on löytänyt seuraavan sävelmän, jonka sukulaisuus Narvan marssin kanssa tuntuu ilman sen kummempia tieteellisiä todisteluja aivan ilmeiseltä:
Trad.: The song of Fionnuala (PH, klarinetti)
Tämä sävelmä on Mooren mukaan vanha irlantilainen balladi, nimeltään "Arrah, my darling Evelleen". Thomas Moore kirjoitti sen sävelmän runoonsa The Song of Fionnuala, Fionnualan laulu. Hänen kokoelmansa kertoo siitä kiinnostuksesta, jota Euroopassa tunnettiin varsinkin pienten ja syrjäisten kansojen runouteen ja musiikkiin - sitä käyttivät sovituksiinsa sekä Haydn että Beethoven monen pienemmän mestarin ohessa.
Päädyimme siis siihen, että Narvan marssi näyttäisi olevan irlantilaista alkuperää. Ja silloin heräsi luonnostaan kysymys, tunnetaanko marssia tai sen yhtä versiota, Fionnualan laulua enää Irlannissa. Me käännyimme Irlannin radion kansanmusiikkitoimituksen puoleen.
Sen pikainen vastaus kuului näin:
"Fionnuala-laulua ei enää tunneta laajemmin irlantilaisessa perinteessä. Se esiintyy vain käsikirjoituksena ja painettuna versiona.
Irlantilaisen taidemusiikin piirissä siitä tunnetaan T.C. Kellyn sovitus viululle ja pianolle - se on myös levytetty."
Kuulemme seuraavassa tämän harvinaisen levytyksen Geraldine O'Gradyn esityksenä. Ja todella: kaiken vuosisatojen tuoman ylimääräisen koristeen ja romanttisen sovituksen takaa kuulija voi vaistota Narvan marssin irlantilaisen esikuvan häivähdyksen. Mielessä käy myös kysymys Peltoniemen Hintrikin surumarssin ja Narvan marssin mahdollisista yhteyksistä - vai muistuttavatko kaikki surumarssit vain toisiaan?
T.C. Kelly (sov): Silent O'Myole (Geraldine O'Grady, viulu)
Otimme Fionnuala-sävelmän tarkasteltavaksi myös eräiden suomalaisten, irlantilaista kansanmusiikkia harrastavien muusikoiden kanssa. Thomas Mooren kokoelman sävelmän vanha nuottikuva herätti heissä halun tulkita sitä tämän päivän irlantilaismusiikin tyyliin. JOS Narvan marssi siis eläisi kansanomaisena Irlannissa, se saattaisi irlantilaisen air'in tapaan soitettuna kuulostaa tällaiselta:
Trad: Narvan marssin kuviteltu irlantilaisversio (studioyhtye)
Teimme näin siis pienen matkan kiinnekohtavuodestamme 1818 taaksepäin. On aika siirtyä katsomaan, kuinka marssi kotiutui Ruotsi-Suomen päivistä autonomiseen ja itsenäiseen Suomeen. Leonard Höijer otaksui, että Suomen raukoille rajoillekin saapuneet Brittein saarten asukkaat olisivat laulaneet tai soittaneet sävelmää Kustaa II Adolfin aikoina - ja tämän väitteen perään piirrämme suuren kysymysmerkin. Mutta varmaa on, että vuoden 1818 uppsalalaisten ylioppilaiden esikuvan mukaan myös suomalaiset ylioppilaat lauloivat tätä marssia Geijerin sanoin ja sittemmin myös suomeksi.
Ruotsissa sävelmä levisi myös kansanmusiikkiin. Arwidsonin Svenska fornsånger vuodelta 1842 tuntee sen tanssilauluna Bro, bro breda. Sävelmä, jota voimme siis pitää yhtenä Narvan marssin muunnoksena on tällainen:
Trad: Bro, bro breda (PH, klarinetti)
Suomessa Narvan marssi tavataan neljässä 1800-luvun alkupuolen nuottikirjassa. Niihin se on kirjoitettu vuoden 1818 jälkeen, siis ilmeisesti juuri Haeffnerin ja Geijerin version ja ylioppilaslaulun innoittamana.
Ruotsalaisen esikuvan ja tekstin vaikutuksesta Narvan marssia alettiin käyttää meilläkin surumarssina, ensin kuoromuodossa, sittemmin 1800-luvun loppupuolelta myös orkesteri- ja puhallinorkesterisovituksina. Robert Kajanuksen orkesterisovitus marssista painettiin vuonna 1901. Varhaisin levytys siitä äänitettiin jo vuonna 1912. A Apostolin johtama Helsingin Torvisoittokunta soittaa:
Robert Kajanus (sov): Narvan marssi (Helsingin Torvisoittokunta)
Runsaat kymmenen vuotta tämän levyn äänittämisen jälkeen tapaamme nuoren soitto-oppilaan Holger Fransmanin ottamassa ensi askeliaan sotilas- ja puhallinmusiikin parissa. Nykyinen professori Holger Fransman kertoo:
Fransman
Radion sinfoniaorkesterin eläkkeellä oleva klarinetisti Sven Lavela voi myös kertoa, kuinka Narvan marssia soitettiin muidenkin kuin korkeiden upseerien hautajaisissa:
Lavela
Tällainen on siis tämän ilmeisesti irlantilaisen kansansävelmän tie kauas pohjolaan, osaksi hautajaisseremoniaa. Se kulkeutui kansan parista sotilaiden ja ylioppilaiden musiikiksi ja päätyi sieltä ylhäisten ja alhaisten surumarssiksi. Suomalainen pianistisäveltäjä Selim Palmgren sovitti siitä omalle soittimelleen oman versionsa - Risto Lauriala soittaa sen tämän tutkimusmatkamme päätteeksi:
Selim Palmgren (sov): Narvan marssi (Risto Lauriala, piano)