KIMALAISEN LENTO (1986)

Tämän tarinan kertoi ensimmäisenä Aleksander Pushkin. Hän oli luultavasti saanut siihen vaikutteita Tuhannen ja yhden yön taruista. Näin se suurin piirtein kuului:

Rimski-Korsakov: Kimalaisen lento - aitona oopperamusiikkiversiona

Olipa kerran kolme kaunista sisarta. Julma tsaari Saltan valitsi heistä nuorimman morsiamekseen ja sittemmin vaimokseen. Tämä teki ilkeät vanhemmat sisaret kateellisiksi, ja kun sisarista nuorin sitten synnytti lapsen, ilkiöt saivat tsaarin uskomaan, että sisar oli synnyttänyt hirviön. Tsaari määräsikin vaimonsa ja lapsensa heitettäväksi tynnyrissä mereen. Nämä ajautuivat taikasaareen, jossa nuori prinssi tappaa haukan ja tulee samalla vapauttaneeksi joutsenprinsessan synkästä kirouksesta. Prinsessan avulla prinssi muuntautuu kimalaiseksi ja lentää isänsä hoviin. Hän pistää armotta vihollisiaan, yhdistää jälleen isänsä ja äitinsä - ja saa palkinnokseen joutsenprinsessan.

Nikolai Rimski-Korsakov, nuori pietarilainen säveltäjä oli 1860-luvulla todellinen monipuolisuus. Hän oli saanut meriupseerin koulutuksen ja tehnyt kolme vuotta kestävän purjehduksen maailman ympäri. Hän nautti sävellyksenopetusta Mili Balakireviltä, joka lähensi häntä ns. nuorvenäläiseen koulukuntaan. Tarut, Pushkinin teokset, venäläinen kansanlaulu ja myöhemmin häikäisevä soitinnustaito olivat eräitä hänen taitelijankuvansa puolia. Myöhemmin hänestä tuli Venäjän suosituin sävellyksenopettaja, jolla oli parisataa oppilasta. Näistä monet, kuten Stravinsky ja Prokofjev nousivat näkyviksi hahmoiksi maailman musiikissa.

Vuonna 1898 Rimski-Korsakov aloitti kolme vuotta kestävän oopperan sävellystyön. Aiheen hän sai Pushkinin kertomuksesta "Taru tsaari Saltanista". Rimski ihaili kovin laulajatar Nadezhda Zabela-Wrubelia, ja näin Tsaari Saltan -oopperan sopraanopääosa syntyi juuri häntä varten.

Tsaari Saltanin tarinan kantaesitys tapahtui Moskovassa marraskuussa 1900. Seuraavan vuonna se kuultiin myös Pietarissa. Paria vuotta myöhemmin Rimski-Korsakov laati orkesterisarjan oopperan musiikista. Sen kolmantena osana on Kimalaisen lento - eli oopperan prinssin lento kimalaisen hahmossa taikasaarelta tsaarin hoviin.

Kimalaisen lento/Rotterdamin filh. orkesteri, joht. David Zinnman

Tässä taiturinumerossa oli jotakin poikkeuksellisen vetoavaa. Rimski-Korsakov oli taitava ja nokkela sävelmaalari: me lähes näemme tuon hyönteisen lentävän nuottiviivastolla. Se lentää nopeasti ylös ja alas; se jää välillä paikalleen surisemaan ja ampaisee taas kiihkeään lentoon. En ole koskaan nähnyt alkuperäistä oopperaa, mutta tuntuu siltä, että tämä musiikki ei kaipaa tuekseen mitään näyttämötapahtumaa. Se vaikuttaa parhaiten puhtaana välisoittona.

Rimski käyttää taitavasti orkesterin notkeimpia soittimia: viuluja, huiluja ja klarinettia. Säestyksen rytmi-iskut ovat tehokkaita, ja huomaamme myöhemmin, kuinka sovituksia on saatettu rakentaa pelkästään niiden varaan. Sanalla sanoen: Kimalaisen lento oli täysosuma - ei ehkä suurta musiikkia, mutta naulan kantaan osunut pieni sävelmaalaus. Sitä paitsi se herätti soittajissa halun loistaa tekniikalla, nopealla osaamisella ja lennokkuudella. Soittimesta riippumatta Kimalaisen lento oli haaste esittäjille.

Näin tähän haasteeseen vastaa James Galway, tämän päivän ehkä nimekkäin huilisti, Karajanin entinen soolohuilisti. Hän on levyttänyt tähän mennessä jo koko keskeisen huilukirjallisuuden; nyt hänellä on varaa jo pikku hullutteluun. Kimalaisen lennon hän soittaa nopeassa, ehkä suorastaan ylinopeassa tempossa. Mutta tottakai Galway on tekniikaltaan ylivertainen ja äänellisesti hieno huilisti, joka käyttää taitavasti huilun mainiota tehokeinoa, flatterzungea:

Kimalaisen lento/James Galway

Yleisradion levystössä on (vuonna 1986!) kaikkiaan noin 70 erilaista levytystä Kimalaisen lennosta. Seuraavan version soittavat kolme kiovalaista harmonikansoittajaa, jotka käyttävät yhtyeestään nimeä Uralin bajantrio. Tottakai: tämä on notkeaa, näppärää ja vauhdikasta soittoa - heidän omaa musiikkiaan. Sovitus on Hudiakovin:

Kimalaisen lento/Uralin bajantrio

Pysyttelemme vielä Kimalaisen kotimaassa - seuraava esitys on venäläisen Osipov-balalaikkaorkesterin soittama. Siinä on aito, lennokas tunnelma. Harmonikka avustaa välillä erikokoisia balalaikkoja - yhtye ottaa kaiken irti sävelmän säestysiskuista sekä pianissimoista. Upea esitys!

Kimalaisen lento/Osipov-balalaikkaorkesteri

Musiikki vaihtuu aidoksi kimalaisen surinaksi

Näin olemme saaneet eräitä musiikillisia muotokuvia kimalaisesta, tuosta ystävällisestä pörriäisestä.

Mutta millainen eläin kimalainen on oikeasti, luonnossa?

Professori Olavi Sotavalta:

Olavi Sotavallan selvitys kimalaisesta

Monet nimekkäät viulistit ovat levyttäneet Kimalaisen lennon. Useimmat seuraavista viululevyistä ovat vanhoja, 78:n kierroksen levyjä, minkä kuulemme jo niiden taustakohinastakin.

Mutta niissä on yksi hyvä puoli: ne on soitettu yhtenä yhtenäisenä ottona. Leikkaus- ja äänitystekniikkaa ei ole käytetty niiden parantamiseen. Nämä viuluniekat ovat joutuneet todella hallitsemaan soittotekniikkansa - tosin suuria eroja heidänkin esityksissään kuulee.

Viulisteista ensimmäinen on Yehudi Menuhin, entinen ihmelapsi, tällä levyllä jo kolmissakymmenissä. Hänen soitossaan kuuluvat kaikki hyvän viulunsoiton tunnusmerkit: täsmällisyys, hieno spiccato-soitto, luistava tekniikka. Suotta hän ei nuorena saanut mm. Georges Enescun opetusta:

Kimalaisen lento/Yehudi Menuhin

Seuraava violistimme on Nathan Milstein, Auerin ja Ysayen oppilas, kauniista viulunäänestään erikoisesti ylistetty. Ja todella: hän soittaa tämänkin virtuoosisävellyksen kauniisti ja hallitusti - jos kimalainen lentäisi suorastaan sulokkaasti, niin Milstein lennättää sitä juuri siten. Tämä soitto on musiikin hienoa tarkkuustyötä:

Kimalaisen lento/Nathan Milstein

Entäpä Jasha Heifetz, Vilnassa syntynyt Auerin oppilas, yksi maailman nimekkäimmistä violisteista. Hän soittaa luonnollisesti varmasti ja hallitusti. Hänen spiccatonsa on mallikelpoinen. Sitä paitsi hän hehkuttaa tähän pikkukappaleeseenkin aimo annoksen intohimoa. Hän tuntuu korostavan jokaisen fraasin alkua - näin esitys pysyy hyvin koossa:

Kimalaisen lento/Jasha Heifetz

Näistä huippuviolisteista Isaac Stern on se, jonka tunnemme parhaiten hänen useiden Suomen-vierailujensa vuoksi. 40-luvulta alkaen hän on ollut yksi maailman tunnetuimpia muusikoita.

40-luvun lopulla tehty Kimalaisen lennon äänitys ei anna hänestä kuitenkaan yhtä hyvää kuvaa kuin edellisten mestareiden soitto. Spiccatoissa ja viulun äänessä on pientä epämääräisyyttä. Orkesterin säestys auttaa häntä enemmän kuin edellisten esitysten karu pianotausta - tempokin on hieman hitaampi:

Kimalaisen lento/Isaac Stern

Viimeinen huippuviulistimme on unkarilaissyntyinen Joseph Zsigeti, Jenö Hubayn, Joachimin ja Busonin vaikutuspiiristä lähtenyt taiteilija - muistamme hänet myös Béla Bartókin ystävänä.

Hänen soitostaan kuuluu jälleen vanha, hyvä koulu. Spiccato on kunnollinen, tempo asiaankuuluvan ripeä. Mainio pianisti on Nikita Magalov:

Kimalaisen lento/Joseph Szigeti

Näin soittavat nämä viisi viulun mestaria. Jos näistä esityksistä pitäisi valita paras, niin oma vaakani kallistuisi kyllä Jasha Heifetzin soiton puoleen - mutta makujahan on monenlaisia.

Useat suomalaisetkin taiteilijat ovat levyttäneet Kimalaisen lennon. Saksofonisti Joosef Kaartisen äänitys on vuodelta 1951.

Joosef Kaartisen haastattelu ja Kimalaisen lento hänen esityksenään

Tuon Joosef Kaartisen jo historiallisen levytyksen rinnalle voimme poimia myös tämän päivän saksofoniäänen. Iwan Roth on monipuolinen sveitsiläinen saksofonisti. Hän on saanut säestäjäkseen orkesterin, jonka dramaattinen osuus kiinnittää heti huomiota. Hänellä on notkea tekniikka - tosin emme tiedä, monenko oton ja leikkauksen summa tämä esitys on. Joosef Kaartinen joutui soittamaan levylleen kaksi taiturikappaletta rikkeettömästi, yhteen menoon.

Kimalaisen lento/Iwan Roth

Harmonikkatyttö Merja Ikkelä oli vasta 11-vuotias levyttäessään Kimalaisen lennon.

Merja Ikkelän haastattelu

Ja näin yllättävän valmis ja sujuva esitys siitä tuli:

Kimalaisen lento/Merja Ikkelä

Oli tietysti odotettavissa, että lukemattomien hienojen sävellysten humoristinen tärvelijä Spike Jones tarttuisi myös Kimalaisen lentoon. Hän teki sen omalla tavallaan, amerikkalaisen piirretyn filmin äänitekniikalla ja omalla hohottelevalla huumorintajullaan.

Mutta jos haluaisimme ottaa tämän esityksen muka syvällisemmin, niin eikö siinä voisi kuulla vaikka suuren yleisön suhtautumisen taituriin, joka pyrkii vain yhteen päämäärään: soittamaan mahdollisimman nopeasti? - Mutta: mikä pianisti ja mikä pasunisti!

Kimalaisen lento/Spike Jones ystävineen

Tottahan myös pianistit ovat soittaneet Kimalaisen lentoa. György Cziffra tunnetaan mainiosta tekniikastaan ja räiskyvistä Liszt-esityksistään. Hän on tehnyt Kimalaisesta laajahkon parafraasin, josta pienine harhalyönteineenkin kasvaa melkoinen ilotulitus. Rytmiä Cziffra käsittelee - kuten hänelle tavallista - varsin vapaasti.

Kimalaisen lento/György Cziffra

Sergei Rahmaninov teki Kimalaisen lennosta oman pianosovituksensa vuonna 1931. Amerikassa esiintyvä Rahmaninov soitti sitä mielellään konserttiensa ylimääräisenä, pienenä show-numerona, joka tempaisi yleisön vuorenvarmasti mukaansa.

Rahmaninovin sovituksen soittaa Garrick Ohlson, takavuosien Chopin-kilpailun voittaja:

Kimalaisen lento/Garrick Ohlson

Mikäli pörriäismäistä tunnelmaa ei saisi aikaan yhdellä pianolla, niin se ehkä onnistuu paremmin neljällä. The Virtuoso Piano Quartet:

Kimalaisen lento/The Virtuoso PianoQuartet

Ja nyt: yksi tämän tuokion parhaita esityksiä, Bolshoi-teatterin jousiryhmä, avustajanaan pianisti. Juuri näin pitää suhtautua pieneenkin tehtävään: keskittyen ja määrätietoisesti. Dynamiikasta otetaan irti kaikki mahdollinen. Tämä kimalaisparvi on vihainen, kurinalainen - ja nopea:

Kimalaisen lento/Bolshoin jouset

Joku saattaisi luulla, että Kimalaisen lentoa ei pysty laulamaan. Mutta taitava lauluyhtye, sellainen kuin Kings Singers laulaa - tai oikeammin surisee - sen taidokkaasti ja hyvää huumorintajua osoittaen. Mikäli ette usko, että tällainen vaatii valtavaa ammattitaitoa, kokeilkaa seuraavassa kuoroharjoituksessa!

Kimalaisen lento/Kings Singers

Monet viihde- ja popyhtyeet ovat tehneet oman versionsa Rimski-Korsakovin Kimalaisen lennosta. Yhteistä niille on tavallisesti teknisesti hieman tahmea soolo-osuus ja sitäkin jämäkämpi säestys, joka on löytänyt aiheensa alkuperäisestä säestyskuviosta.

Hollantilainen Ekseption-yhtye hankki 70-luvulla kuuluisuutta monilla klassisen musiikin pop-sovituksillaan. Kimalaisen lennossa se esittelee näppärän kosketinsoittajan sekä runsaasti 70-luvun popmusiikin kliseitä:

Kimalaisen lento/Ekseption

Tanskalainen nokkahuilisti Michala Petri - mielestäni paras maailmassa - pystyy tekemään ulkonaisesti vaatimattomalla soittimellaan lähes ihmeitä. Mutta Kimalaisen lennon kromatiikka panee hänetkin koville - onneksi piano tulee tiukan paikan tullen avuksi. Kannattaa huomata, että Michala poimii lähes jokaisen äänen kielellään:

Kimalaisen lento/Michala Petri

Entäpä jo otamme nokkahuilua monen kerroin pitemmän puupuhaltimen, fagotin? Sitä soittaa Milan Turkovic; tempo on hieman hitaampi, mutta soittajan mainio tekniikka tekee tästä kimalaisesta todellisen jättiläispörriäisen:

Kimalaisen lento/Milan Turkovic

Siinäpä oli todella mukava loppu! - Ralf Siren, meidän äänitarkkailijamme, soittaisitko sen vielä uudelleen - aivan sen lopun:

Kimalaisen loppu

Me päätämme retken virtuoosien maailmaan parilla vaskisoitinesityksellä. Philip Jones -vaskiyhtye uskoo soolo-osuuden sovittajalleen, tuubisti John Fletcherille. Kuulemme jämäkkää ja täsmällistä tuubansoittoa sekä hienovaraista ja osuvaa yhtyesäestystä. Tässäkin esityksessä on muhkean-ihana viimeinen ääni:

Kimalaisen lento/Philip Jones -vaskiyhtye

Muistatteko, mistä kaikki alkoi? Pushkin kertoi tarinan, Rimski-Korsakov ihaili erästä oopperalaulajatarta ja sävelsi tälle suuren osan oopperaansa Tsaari Saltanin tarina. Sen eräs pieni kohtaus oli sellainen, jossa kimalaiseksi muuttunut tsaarin poika lensi isänsä vihollisten kimppuun, ahdistelemaan heitä pistimellään.

Se sävelmä oli niin tarttuva ja nopea, että kaikki halusivat soittaa sen. Ja niinpä kaukana Kanadassa oli vaskiyhtye, joka halusi soittaa Kimalaisen lennon maailman nopeimmassa tempossa. Sen nimi on Kanadalainen vaskiyhtye. Ja se miltei onnistuikin aikeessaan: esitys kestää yhden minuutin ja kahdeksan sekuntia. Nopeammin Kimalaista lennätti tässä ohjelmassa pianisti Garrick Ohlson, joka soiton kesto oli 1:03.

Kimalaisen lento/Kanadalainen vaskiyhtye