376 RAKKAUDENTUNNUSTUSTA ANEZKALLE (2000)

MUSIIKKI Fibich: Tunnelmia...nro 36 (William Howard, piano) (jää puheen alle)

CD-44499 raita 11, kesto 2:19/Chandos CHAN 9381/ään. GB 1993

On kuin he olisivat asuneet puoli vuotta meillä kotona, nämä suurin piirtein sata vuotta sitten kuolleet säveltäjä Zdenek Fibich ja hänen nuori rakastettunsa Anezka Schulzová. Fibichin musiikki on soinut kodissamme, ja olen uppoutunut heidän merkilliseen tarinaansa täydestä sydämestäni. Äänilevyjen kuvat kertovat heidän ulkonäöstään: Anezkan profiili on nuori, puhdaspiirteinen ja kaunis. Fibich on tumma, hieman raskaspiirteinen, mutta sympaattisen oloinen 1800-luvun lopun prahalainen mies. Joskus kun tulen yllättäen kotiin, tuntuu siltä että porras narahtaa salaperäisesti, verhot heilahtavat ja sohvaan on jäänyt kevyt painallus. Fibichin musiikin henki leijuu talossa.

(musiikki nousee)

Hänen säveltäjänkohtalonsa on omalaatuisin tuntemani, ja yhtä erikoinen oli hänen Anezkansa lyhyt elämä. Tottahan säveltäjät ovat aina olleet samanlaisia kuin kaikki muutkin ihmiset, rakkauksineen ja suruineen. Mutta intohimoinen Fibich tuntuu päihittävän kaikki muut suuret säveltäjä-rakastajat - Gesualdot, Janácekit, Griegit, Schumannit, Sibeliukset, Mahlerit. Kun tutustuu hänen vaiheisiinsa, hänen perusteeton maineensa "yhden sävelmän miehenä" tuntuu entistäkin kohtuuttomammalta.

Vuonna 1850 syntynyt böömiläinen Fibich sai jo koulupoikavuosistaan alkaen perusteellista musiikinopetusta Wienissä ja Prahassa. Hänen äitinsä polveutui saksankielisestä wieniläisestä kulttuuriperheestä, isä oli tshekkiläinen metsänhoitaja. Kouluvuotensa hän vietti aluksi Wienissä ja myöhemmin Prahassa. Fibichin ensimmäiset sävellykset olivat pääasiassa saksankielisiä lauluja ja pianoteoksia. Niistä pianoimpromptu Kevät sai kunnian ilmestyä hänen opus yhtenään, jo ennen hänen Es-duuri-sinfoniaansa, jonka 1. osan hän johti 14-vuotiaana Chrudimissa, satakunta kilometriä Prahasta itään sijaitsevassa pikkukaupungissa. Näin nuorena saavutettu menestys vakuutti myös hänen perheensä pojan lahjoista, ja niin hänet lähetettiin Leipzigiin jatkamaan opintojaan. Tällöin hänellä oli takanaan jo noin 50 sävellyksen tuotanto.

Leipzig oli tunnettu musiikkikeskus ja sovelias opiskelupaikaksi myös siksi, että Fibichin eno Reimund Dreischock toimi siellä viulunsoiton professsorina. Leipzigiin Fibich jäi kolmeksi vuodeksi, vuosiksi 1865-67 ja opiskeli varsinkin pianonsoittoa ja sävellystä mainioiden opettajien Moschelesin, Richterin ja Jadassohnin johdolla. Leipzigin vuosinaan hän ennätti kirjoittaa jo kolme oopperaa.

Vielä yksi opiskeluvuosi Pariisissa sekä varsinaiset opinnot päättävä kausi Mannheimissa kapellimestari Vinzenz Lachnerin oppilaana antoivat hänelle Leipzigin ajan lisäksi tekniset taidot säveltää myös vaativaa suurimuotoista musiikkia. Tshekkiläisistä juurista huolimatta hänen koulutuksensa Saksan musiikkikeskuksissa vei hänet keskitielle tshekkiläisyyden ja saksalaisuuden välimaastoon. Fibich ei siis jatkanut Smetanan kansallisromanttista tietä kuten Dvorák ja monet muut tshekit. Hänen suuri ihanteensa oli tähän aikaan Robert Schumann, osaksi myös Felix Mendelssohn, eivätkä vanhoilliset opettajat yrittäneet tietenkään suunnata hänen kiinnostustaan musiikin tuoreimpiin virtauksiin. Hän palasi 20-vuotiaana Prahaan ja uppoutui säveltämään oopperaa nimeltä Bukovin. Se esitettiin Prahassa kolme vuotta valmistumisensa jälkeen - ooppera jäi vielä suuren lahjakkuuden osoitukseksi eikä siitä tullut taiteellista läpimurtoa.

Oopperan lisäksi Fibichiä kiinnosti myös kamarimusiikki. Nuoren säveltäjän Pianotrio f-molli valmistui marraskuussa 1872 ja sai kantaesityksensä seuraavana vuonna. Fibich ei hyväksynyt teosta vielä opusluetteloonsa, ja se painettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Se on kuitenkin paljon puhuva näyte siitä, mitä hän oli omaksunut opintovuosinaan - Schumann-ihailua myöten. Trion hidas osa soi näin:

MUSIIKKI Fibich: Adagio ma non troppo -osa Pianotriosta f-molli (Fibich-trio)

+LPS-30165 B:3, kesto 3:45 Supraphon Stereo 1 11 1617 (ään. Prahassa 1973)

On ehkä osoitus Fibichin ihanteellisuudesta, että hän ei etsiytynyt mihinkään merkittäviin tehtäviin musiikin alalla. Toimittuaan vuoden musiikinopettajana Vilnassa hän palasi Prahaan vuonna 1874. Ja Prahaan hän jäikin: kolme vuotta hän viihtyi Prahan Kansallisteatterin toisena kapellimestarina. Näitä vuosia seurasi samanmittainen kausi Prahan venäläisen kirkon kuoronjohtajana. Vuodesta 1881 hän työskenteli Prahassa vapaana musiikinopettajana ja säveltäjänä.

Fibichin nuoruudenrakkaus oli prahalaistyttö nimeltä Ruzena Hanusová. He solmivat varhaisen avioliiton vuonna 1873 - säveltäjä oli 23-vuotias. Seuraavana vuonna Ruzena synnytti kaksoset. Toinen lapsista kuoli pian syntymänsä jälkeen, ja äiti seurasi häntä yhdeksää kuukautta myöhemmin. Ruzenan sisar Betty otti huolehtiakseen sisarensa lapsesta ja osin myös miehestäkin. Fibich meni naimisiin Bettyn kanssa vuonna 1875, ehkä enemmän velvollisuudentunnosta kuin rakkaudesta, sanottiin sittemmin. Betty oli laulajatar, Prahan johtava kontra-altto, joka esitti useita rooleja Smetanan ja Fibichin oopperoissa. Vuotta myöhemmin toinenkin lapsista kuoli, ja pian Fibichin suhde Bettyyn laimeni muodolliseksi.

Fibich jatkoi työtään vapaana musiikinopettajana. Vuonna 1886 hänen piano-oppilaakseen tuli 18-vuotias Anezka Schulzová, viehättävä ja älykäs tyttö. Kuuden vuoden pianotuntien jälkeen Anezka halusi Fibichiltä opetusta myös säveltämisessä. Nyt Fibichin silmät avautuivat lopullisesti, ja hän rakastui tähän kauniiseen ja lahjakkaaseen nuoreen naiseen peruuttamattomasti. Prahan musiikki- ja kulttuuripiirit olivat vielä varsin pienet, ja pian suhteesta puhui koko Praha. Se herätti tietysti myös pahennusta. Viiden vuoden kiirastulen jälkeen Fibich oli kypsä jättämään lopullisesti Betty-vaimonsa. Hänellä oli tämän jälkeen vielä kolme vuotta aikaa nauttia esteittä rakkaudestaan Anezkaan.

Yksityiselämänsä myrskyistä sekä myötä- ja vastoinkäymisistä huolimatta Fibich oli säveltänyt 1870- ja 80-luvuilla hyvin ahkerasti. Saksan- ja tshekinkieliset laulut ja pianoteokset kattavat tuotannosta lukumääräisesti suurimman osan, mutta niiden rinnalla syntyi myös laajamuotoista musiikkia. Pianotrio, Pianokvartetto sekä kaksi jousikvartettoa edustavat kamarimusiikkia. Ehkä eniten Fibichiä kiinnosti tähän aikaan sinfoninen runo. Franz Liszt oli aikalaisista tuon sävellysmuodon tunnustetuin mestari, ja Fibich seurasi tarkoin hänen uusia teoksiaan. Sinfoninen runo oli myös böömiläisen musiikin vahvaa aluetta. Fibich valitsi sekä yleismaailmallisia että böömiläisiä aiheita sinfonisiin runoihinsa: Otello, Myrsky ja Kevät edustavat edellisiä, runot Toman ja metsänneito sekä Záboj, Slavoj ja Ludék jälkimmäisiä. 70-ja 80-lukujen suuria teoksia ovat myös kaksi oopperaa, Blanik ja Messinan morsian. Nyt Fibichin oopperat alkoivat herättää huomiota Prahassa. Ne esitettiin nopeasti valmistumisensa jälkeen ja niiden vastaanotto oli hyvin lämmin. - Sinfoninen runo Kevät syntyi vuonna 1881.

MUSIIKKI - Fibich: Kevät (Prahan RSO, joht. Frantisek Vajnar)

+LPS-64807/Supraphon 207452, ään. 1986 Prahassa

Zdenko Fibich sävelsi kolme sinfoniaa, jotka ovat jääneet elämään opiskeluvuosien harjoitelmien jälkeen. Sinfonioista ensimmäinen, F-duuri-sinfonia, vaati kuuden vuoden kypsyttelyn ja se valmistui 1883. Se on perinteisin ja tshekkiläisin hänen sinfonioistaan. Hän ei ollut vielä kuullut Dvorákin sinfonioista muuta kuin kolmannen, mutta se ei suoranaisesti vaikuttanut hänen musiikkiinsa. Ensimmäinen sinfonia on rehellistä ja selkeää musiikkia, tyyliltään tosin romanttista, mutta vielä varsin pidättyväistä. Tshekkiläisyys vilahtaa ehkä selvimmin sen scherzo-osan polkan häivähdyksessä sekä hitaan osan tunnelmassa, jossa on vaistoavinaan böömiläisen maiseman tuoksut ja värit. Ne heijastuvat vaikkapa klarinettien ja huilujen kuulakkaissa terssikuluissa.

MUSIIKKI Fibich: Sinfonia nro 1 F-duuri, osa 3 "Alla romanza" 5:45

Vuonna 1892, Anezkan sävellysopintojen myötä sai alkunsa yksi musiikin historian merkillisimmistä teossarjoista, Fibichin pianolle säveltämät pienoiskuvat Tunnelmia, vaikutelmia ja muistoja. Yhdeksän vuoden aikana niitä kertyi yli neljäsataa, painettuna niitä on ilmestynyt 376 kappaletta. Kokonaisuudessaan ne muodostavat Anezkan ja Fibichin tarinan musiikillisen päiväkirjan.

Siitä ei tullut mitään tavallista päiväkirjaa. Tässä musiikissa ei kuvailla arkipäivää, tavallisuutta, porvarillista aherrusta tai rahahuolia. Säveltäjä katsoo koko maailmaa Anezkan kautta - kaikkea heille tapahtunutta. Maalarin tavoin hän kuvaa musiikissaan myös tuota rakastamaansa nuorta naista, joka on kahdeksantoista vuotta häntä nuorempi. Hän tarkastelee Anezkaa juhlissa tai nukkuvana, hänen vartaloaan ja kaikkia hänen olemuksensa yksityiskohtia. Kaikki siinä innoittaa häntä: Anezkan hiukset, hampaat, kieli, rinnat - rinnoista on useita eri kuvauksia samoin kuin Anezkan vartalon suloista. Heidän elämänsä tapahtumat kuvataan myös musiikin keinoin - vaikkapa se, kuinka Fibich tapasi Schulzien perheen ensimmäistä kertaa; kuinka oleskelu tässä perhepiirissä toi hänelle suorastaan fyysistä hyvän olon tunnetta; kuinka Moldau, tuo kurja joki, saattoi erottaa rakastavaiset. Riipaiseva on kuvaus siitä, "kuinka loukkasin Anezkaa".

Jokaisesta sarjan sävellyksestä on tallella päivämäärä, johon se liittyy. Se on mainittu myös nuotissa; usein mukana on myös tapahtuman tai muiston kuvaileva otsikko. Joihinkin sävellyksiin liittyi aluksi Fibichin tai Anezkan omia tarkempia merkintöjä, jotka on yleensä jätetty myöhemmin pois. Mutta tällaisenaankin kokoelma on erikoinen. Nämä pienoiskuvat ovat luonnollisesti romanttista musiikkia - niitä tehdessään Fibich saattoi olla todellinen yltiöromantikko. Musiikillisesti ne voisivat olla lähellä Griegin Lyyrisiä kappaleita tai Schumannin ja Mendelssohnin pianosävellyksiä, sanattomia lauluja. Päiväkirjan mietteinä ne ovat usein myös hyvin lyhyitä, kestoltaan puolentoista-parin minuutin luokkaa.

Romanttinenkaan säveltäjä ei pysty jättämään tällaista soivaa materiaalikokoelmaa vain tunne-elämänsä muistomerkiksi. Fibich hyödynsi soivia lastujaan muussa musiikissaan: sinfonioissaan, oopperoissaan ja kamarimusiikissaan. Rakastavaiset työskentelivät yhdessä varsinkin Fibichin viimeisten oopperoiden parissa, ja esimerkiksi ooppera Hedy hyötyi näistä tunnelmakuvista.

Millaisena Fibich sitten näki heidät? Miten hän kuvaa heidän elämäänsä musiikissaan? Voimme poimia aluksi vaikkapa kummankin muotokuvan. Fibich haluaa piirtää itsensä temperamentikkaana miehenä, ei minään uneksivana romantikkona:

Fibich: Tunnelmia...nro 19 (William Howard, piano)

CD-44499 raita 7, kesto 2:18/Chandos CHAN 9381/ään. GB 1993

Tällaisena hän näkee Anezkan joissakin juhlissa. Tämä liikkuu kepeästi seurueesta toiseen - yllättäen Fibichin musiikki voisi olla vaikka Sibeliuksen kynästä lähtöisin:

Fibich: Tunnelmia...nro 21 (William Howard, piano)

CD-44499 raita 8, kesto 1:43/Chandos CHAN 9381/ään. GB 1993

Heidän sisäinen harmoniansa ja läheisyytensä saa unelmoivan kauniin kuvauksen - sen tempomerkinnäksi Fibich on kirjoittanut "andante amoroso".

Fibich: Tunnelmia...nro 36 (William Howard, piano)

CD-44499 raita 11, kesto 2:19/Chandos CHAN 9381/ään. GB 1993

Entäpä Anezkan paljonpuhuttu ulkonäkö? Aloittakaamme hänen hiuksistaan - ilmiselvästi ne ovat asettuneet villeiksi kiharoiksi. Välillä hän hieman pyyhkäisee niitä kädellään:

Fibich: Tunnelmia...nro 51 (William Howard, piano)

CD-44499 raita 14, kesto 0:36/Chandos CHAN 9381/ään. GB 1993

Huumoriakin Fibichistä löytyy. Nyt hän tarkastelee Anezkan kaulaa - eikö tuossa lennokkaassa joutsenkaaressa olekin kaksi pientä syntymämerkkiä!

Fibich: Tunnelmia....nro 67 (Radosval Kvapil, piano)

CD-32766 raita 5, kesto 1:10/Unicorn-Kanchana DKP(CD)9149

Sitten ehkä pakahduttavin asia Anezkan vartalossa - hänen rintansa. Niistä Fibich piirtää useita kuvia. Mitä Raamattu puhuukaan tässä yhteydessä nuorista peuroista tai gaselleista - eikö musiikki voisi kuvata niitä juuri näin?

Fibich: Tunnelmia...nro 85 (William Howard, piano)

CD-44499 raita 19, kesto 1:23/Chandos CHAN 9381/ään. GB 1993

Uudenvuodenpäivänä 1893 Fibich tapaa ensimmäisen kerran Anezkan perheen. Aluksi noudatetaan etikettiä: tunnelma on hieman jäykkä ja muodollinen. Myöhemmin se kyllä vapautuu. Mutta nyt vanhemmat yrittävät totutella tilanteeseen. Millainen on tämä leskimies, joka seurustelee heidän tyttärensä kanssa ja on vielä toistaiseksi naimisissa kälynsä kanssa?

Fibich: Tunnelmia...nro 134 (William Howard, piano)

CD-44499 raita 32, kesto 1:20/Chandos CHAN 9381/ään. GB 1993

Nyt siirrymme Moldaun saarelle, Schulzien kesähuvilaan. Fibich viettää ensimmäistä yhteistä kesää heidän kanssaan - tätä kuvailemaan sopii vain hänen paras melodiansa.

Fibich: Tunnelmia...nro 139 (Poème) (William Howard, piano)

CD-44499 raita 34, kesto 1:32/Chandos CHAN 9381/ään. GB 1993

Lämmin tunnelma jatkuu seuraavassa kuvassa. Nyt hän lainaa pienen taitteen äskeisestä Poèmasta - muuten säveltäjä voisi olla jälleen vaikkapa Grieg.

Fibich: Tunnelmia...nro 146 (William Howard, piano)

CD-44499 raita 36, kesto 1:31/Chandos CHAN 9381/ään. GB 1993

Nyt meidän on vihdoinkin korkea aika ottaa puheeksi Zdenek Fibichin tunnetuin sävellys Poème, Runoelma. Tunnelmissa, mielikuvissa ja muistoissa se on ajoitettu numerona 139 huhtikuun 13. päivään 1893, miellyttävään kevätpäivään Schulzien Moldaun saaressa sijaitsevassa kesähuvilassa. Hieman myöhemmin samana vuonna Fibich käytti Runoelmaa sinfonisessa runossaan Iltahämärässä. Runoelman melodia soi kahteen kertaan luonnontunnelmien, kuten linnunlaulun jäljitelmien säestämänä.

MUSIIKKI - Fibich: Iltahämärässä (Prahan RSO, joht. Frantisek Vajnar)

+LPS-64807 Supraphon 207452 - ään. 1986 Prahassa

Mutta piano- tai orkesteriasussa Runoelma ei olisi ilmeisesti tullut tunnetuksi kautta maailman, niin hyvä melodia kuin se onkin. Tarvittiin vielä viulutaiteilija Jan Kubelikin sovitus siitä viululle ja pianolle sekä hänen levytyksensä vuodelta 1910. Kubelik, tshekkien Paganiniksi kutsuttu, eli tuolloin uransa huippukautta. Sovitus ja levytys tekivät Poèmesta maailmankuulun; se levisi konserttilavoille ja sittemmin myös ravintola- ja kahvilamuusikoiden suosikkisävelmäksi. 1920-luvulla maailman radioasemat kasvattivat sen suosiota - näin tapahtui myös meillä. Runoelman loistokautta kesti 1950-60 -luvulle saakka, ja edelleenkin romanttisesta tunnelmamusiikista kiinnostunut yleisö sen tunnistaa. Säveltäjä ei siis saanut tietää Poèmen suosiosta. Sen läpimurto tapahtui kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Kubelik myös risti sovituksensa Poèmeksi.

Tämä Jan Kubelikin, yhden aikansa tunnetuimman viuluvirtuoosin varhainen levytys oli siis sävelmän maailmanmenestyksen alku:

MUSIIKKI Fibich-Kubelik: Poème (Jan Kubelik, viulu, pianosäestys)

CD-8335 raita 4 kesto 2:40 /Pearl GEMM CD 9102 / ään. 1910

Fibichin kolmesta sinfoniasta on viimeistä, e-molli-sinfoniaa yleisesti pidetty hänen parhaana orkesteriteoksenaan. Se poikkeaa edellisistä jo perustunnelmaltaan: se pyrkii koko ajan mollista duuriin, pimeydestä valoon. Ehkä käänne säveltäjän elämässä teoksen syntyaikoina vaikutti sen optimistiseen asenteeseen - hänhän oli jättänyt lopullisesti vaimonsa Bettyn ja eli voimakasta luomiskautta. Sinfonia on jälleen vuosisadan lopun yleisromanttista musiikkia, vailla kansallisia piirteitä. Myöskään Tunnelmien pianolastuja ei esiinny 3. sinfonian musiikissa niin runsaasti kuin hänen muissa näiden vuosien teoksissaan. Niihin hän palaa vain sinfonian hitaassa osassa, mutta soitintaa ne niin taitavasti, että katkelmia on suorastaan vaikea tunnistaa. Teoksen Scherzo tulvii tarmoa ja tanssillisuutta. Fibich on löytänyt sen alkuteeman korkeimman a-sävelen taustaksi ihanan kirpeän a-mollin sekstisoinnun, ns. mollikuutosen, josta hän ei malta luopua, vaan käyttää sitä muuttamattomana teeman yhteydessä koko osan ajan. -

MUSIIKKI Fibich: Sinfonia nro 3, Scherzo-osa (Detroit SO, Neeme Järvi)

CD-44497 raita 7, kesto 7:04/Chandos CHAN 9328/ään. USA 1994

Tshekinkieltä taitamattoman on jokseenkin vaikeaa saada tietoa Zdenek Fibichistä ja hänen musiikistaan. Ensimmäinen, saksankielinen elämäkerta hänestä ilmestyi vuonna 1900, hänen kuolinvuotenaan. Sen esipuheen on kahta vuotta aikaisemmin allekirjoittanut Leipzigissä tekijä, Carl Ludwig Richter. Teoksen on kustantanut Fibichin prahalainen kustantaja Urbánek, jota Richter kiittää lämpimästi: kustantaja on antanut hänen käyttöönsä koko Fibichin painetun tuotannon sekä runsaasti myös käsikirjoituksia.

Richter esittelee teoksessaan perusteellisesti Fibichin musiikkia, mutta jättää hänen elämänsä vain opintovuosien sekä Fibichin harvojen työpaikkojen maininnaksi - sitä tarkemmin kirjailija uppoutuu Fibichin oopperoihin, varsinkin niistä viimeisiin. Toinen kirjailija, joista voisi olla apua Fibichin elämän selvittämisessä on Sibeliuksen vaiheista meille tutuksi käynyt englantilainen Rosa Newmarch. Me tunnemme hänet musiikkikirjailijana, joka laati ensimmäisen elämäkerrallisen esityksen Sibeliuksesta jo vuonna 1906. Mutta Suomessa ei aina ole muistettu - tai haluttu - korostaa sitä, että Rosa Newmarch oli ennen kaikkea slaavilaisen musiikin tuntija ja ihailija. Hän oli viettänyt runsaasti aikaa Venäjällä, tunsi useita venäläisiä säveltäjiä henkilökohtaisesti ja hallitsi ainakin kohtalaisesti myös venäjän kielen. Tshaikovskin elämäkerta oli hänen tunnetuin teoksensa.

Muiden slaavilaista musiikkia käsittelevien teosten lisäksi Newmarchin tuotantoon kuuluu myös kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen, siis vuonna 1942 ilmestynyt kirja "Tshekkoslovakin musiikki". Siinä on luku myös Zdenek Fibichistä, jota kirjoittaja pitää Smetanan ja Dvorákin veroisena tshekkiläisen musiikin hahmona. Kun tutustumme tarkemmin hänen lähteisiinsä, huomaamme että niistä tärkein on äsken mainittu Richterin teos. Ja pian huomaamme rouva Newmarchin erehdyksen: hän uskoo, että kirjan tekijä Carl Ludwig Richter olisi Fibichin opettajaksi tiedetty Richter. Mutta kyseessä onkin toinen Richter: Fibichin opettajan etunimien alkukirjaimet olivat E.F. Saksankielisen Fibich-kirjan tekijä oli vain valinnut itselleen aidon tuntoisen salanimen: sen oikea kirjoittaja onkin Fibichin kuolematon rakastettu Anezka Schulzová - tai Agnes Schulz kuten hänen nimensä kuuluu saksankielisessä asussa. Me voimme siis siirtää Newmarchin "Tshekkoslovakian musiikki" -teoksen rauhassa syrjään ja palata tutkimaan sen varhaista lähdettä, Anezka Schulzován kirjaa "Zdenko Fibich, musiikillinen muotokuva".

Kerroin jo aikaisemmin, että Anezka oli paitsi kaunis myös älykäs, sekä kirjallisesti ja musiikillisesti erittäin lahjakas nainen. Mutta Fibichin musiikista kirjoittaessaan hän tuntuu unohtavan naisellisuutensa ja heittäytyy näyttelemään piintyneen saksalaisen musiikkitieteilijän roolia. Hän käy perusteellisesti läpi Fibichin tuotannon, hän analysoi sitä ja käyttää runsaasti nuottiesimerkkejä. Onkin selvää, että kirjoittajan vieressä on istunut paras mahdollinen Fibichin musiikin tuntija: säveltäjä itse. Ehkä lämpimimmät rivinsä Anezka kirjoittaa Fichin oopperatuotannosta, varsinkin sen viimeisistä teoksista.

Kun tutustumme Fibichin 622 teosta sisältävään opusluetteloon, käy pian ilmi, että Anezka oli saanut Fibichiltä perusteellisen opetuksen. Hän pystyi auttamaan ystäväänsä laatimalla 4-kätiset pianosovitukset tämän kahdesta sinfonisesta runosta, 1870-luvulla syntyneestä Toman ja metsänhaltiatar sekä Shakespearen innoittamana syntyneestä Myrskystä. Anezka kirjoitti myös libretot Fibichin kolmeen viimeiseen oopperaan. Hedy-ooppera syntyi Byronin runoelman mukaan, Sarka ja Arkonan tapaus pohjautuivat böömiläisiin aiheisiin. Kaksi vuotta Fibichin kuoleman jälkeen Anezka kirjoitti hänestä pienen tshekinkielisen muistelmateoksen "Zdenko Fibich, hyppysellinen muistoja ja intiimejä piirteitä".

Zdenek Fibich ei ole suinkaan unohdettu säveltäjä, siitä huolimatta, että meillä pohjoismaissa tunnetaan korkeintaan Runoelma. Hänen eräät oopperansa pääsevät edelleen silloin tällöin esiin tshekkiläisillä oopperanäyttämöillä. Varsinkin Hedy mainitaan teoksena, jolla on yhä annettavaa tämän päivän yleisölle. Neeme Järvi on viimeksi levyttänyt 1990-luvulla hänen sinfoniansa orkesterinaan Detroitin sinfoniaorkesteri. Monet pianistit esittävät jatkuvasti osia Tunnelmia, vaikutelmia ja muistoja -sarjasta. Niitä ovat levyttäneet esim. määriläinen Radoslav Kvapil sekä englantilainen William Howard. Kriittinen laitos Fibichin tuotannosta ilmestyi vuosina 1950-67 Prahassa.

Fibich oli 50-vuotias kuollessaan Prahassa lokakuun 15. päivänä 1900. Hän kuoli "lyhyen sairauden jälkeen", kuten lähdeteokset kertovat. Anezka Schulzová seurasi häntä viittä vuotta myöhemmin - hän oli tällöin 37-vuotias. En ole löytänyt tietoa siitä, millaiset olivat hänen viimeiset vuotensa ilman Fibichiä. Ei ole mitään syytä epäillä hänen suurta suruaan rakastetun kuoleman jälkeen. Pienen muistelmakirjan kirjoittaminen Fibichistä oli hänelle varmasti parasta mahdollista surutyötä, tilaisuus lehteillä vielä kerran Tunnelmien, vaikutelmien ja muistojen nopeasti kellastuvia nuotteja.

MUSIIKKI Fibich: Tunnelmia.. nro 139, Poème (Radoslav Kvapil, piano)

CD-32766 raita 7, kesto 1:12 / Unicorn-Kanchana DKP(CD)9149

/mus. päälle - soi puheen alla - nousee ja soi raidan loppuun/

Betty, Fibichin toinen vaimo kuoli vuonna 1901. Heidän yhteinen poikansa Richard, joka oli syntynyt vuonna 1876, seurasi vanhempiaan puoli vuosisataa myöhemmin, vuonna 1950. Hän ennätti maailmansodan vuosien jälkeen kokea täysin toisenlaisen Prahan ja Tshekkoslovakian kuin hänen vanhempansa.