HARALD HEDMAN JA HÄNEN SVEN DUFVA -ALKUSOITTONSA (2008)

Suomen sota tuli vaikuttaneeksi välillisesti myös suomalaiseen musiikkiin. Välitysmiehenä kunnostautui runoilija Johan Ludvig Runeberg Vänrikki Stoolin tarinoineen - kokoelman runothan innoittivat myös maamme säveltäjiä, ehkä tärkeimpänä Fredrik Paciusta Maamme-lauluineen ja Sotilaspoikineen.

Eräs Vänrikki Stoolin runojen säveltäjä on jäänyt lähes tuntemattomaksi. Hän oli Harald Hedman. Hedman oli suomalainen sotilasmuusikko, joka syntyi Kajaanissa 1874 ja kuoli Nilsiässä 1902 vain 28-vuotiaana. Hän kävi Kuopion lyseota ja lähti 14-vuotiaana Helsingin filharmonisen seuran orkesterikoulun oppilaaksi - koulun oli perustanut Robert Kajanus. Sen oppilaat saivat avustaa tämän Helsingin kaupunginorkesterin edeltäjän konserteissa, tavallisesti lyömäsoittajina. Sellaisena Hedmankin toimi opiskeluvuosinaan 1891-96.

Tiedot Harald Hedmanin elämänvaiheista ovat valitettavan vähäisiä. Seuraavaksi tapaamme hänet Oulusta, jossa nuori muusikko työskenteli Oulun Tarkk'ampujapataljoonan kapellimestarina. Tämän jälkeen hän ennätti tehdä vielä opintomatkan Berliiniin, jossa hän keskittyi säveltämiseen ja urkujen soittoon. Sieltä hän siirtyi Viipuriin, jossa hän suoritti urkurin tutkinnon. Seuraavana kesänä Hedman kuitenkin kuoli.

Hedmanin merkittävimmäksi sävellykseksi jäi alkusoitto Sven Dufva, jonka hän sävelsi torviseitsikolle. Teoksesta tuli teknisesti niin vaikea, että sen esittäjiksi pystyivät 1900-luvun alkuvuosina vain suomalaisten sotilasmuusikoiden, siis ammattilaisten seitsikot. Mm. ajan oululaisissa seitsikkokirjoissa teos on säilynyt alkuperäisasussaan jälkipolville. Tutkimattomia teitä myöten sävellykset nuotit kulkeutuivat Yhdysvaltoihin, ja siellä alkusoiton sovitti puhallinorkesterille Theodore Moses Tobani -niminen monipuolinen kapellimestari-säveltäjä. Sovitus painettiin 1943, ja tässä asussa teosta on Suomessakin harvakseltaan soitettu, hetken kuluttua myös Espoon Puhallinorkesterin esityksenä. - Muutama muukin Hedmanin sävellys on säilynyt: niitä ovat Melancolie pianolle, mieskuorolaulu Keväälle sekä kolme sävellystä torviseitsikolle.

Sven Dufva on muodoltaan vapaa, irrallinen alkusoitto, uvertyyri kuten ennen vanhaan sanottiin. Sellaisia sävellettiin 1800-luvulla paljon - usein niitä voisi lähes yhtä hyvin kutsua rapsodioiksi. Sellainen on myös Sven Dufva. Se noudattaa ulkonaisesti varsin uskollisesti Runebergin runon kulkua: sen rauhallinen alku voisi kuvata Suomenmaan ja Svenin rauhallista elämää ennen Suomen sodan syttymistä. Musiikillinen esikuva Hedmanin sävellykselle oli varmasti Pjotr Tshaikovskin alkusoitto '1812', joka kuvaa venäläisten ja ranskalaisten taistelua mainittuna vuonna. Hedman oli ilmeisesti kuullut teoksen Filharmonisen seuran konserteissa - Kajanus esitti sitä mielellään 1800-luvun lopulla. Tshaikovski kuvaa venäläisten ja ranskalaisten taistelua Marseljeesin ja tsaarin keisarihymnin yhteenottona, ja tsaarin hymnin katkelmaa Hedmankin käyttää sävellyksessään. Molempien taistelukuvaukset ovat melskeisen realistisia, vaikka Hedman ei sentään turvaudu kanuunanlaukauksiin - isorumpu riittää hänelle. Mutta teoksen loppupuolen taistelukuvauksessa voimme lähes nähdä ja kuulla joukkoja ohjaavat torvisignaalit, ratsujen kiihkeän laukan ja laukausten räjähdykset.

Sven Dufvan lopun Hedman kuvaa erityisen kauniisti. Sandelsin kauniita sanoja kaatuneen soturin muistolle vastaa alkusoiton lopun surumarssi, jonka tulkitsevat orkesterin puupuhaltimet, etenkin Jukka Rautasen sooloklarinetti.

Harald Hedmanin Sven Dufva -alkusoiton soittaa vuonna 1972 perustettu Espoon Puhallinorkesteri. Orkesteria johtaa Simo Kanerva, Radion sinfoniaorkesterin emerituspasunisti, joka on toiminut jo neljännesvuosisadan Espoon Puhallinorkesterin kapellimestarina.