Svenska

TEKNISET TIEDOT

English

Tervetuloa

tietokone- ja kuvauslaitteista

KOTIIN

1.

Tietokoneeni on Dell. Sekä kaupungissa että maalla meillä on ADSL-liittymä. Työkaveri ajoilta ennen eläkkeelle siirtoa auttaa edelleen tietotekniikkaan liittyvissä asioissa, koko hommasta ei muuten tulisi mitään.

2.

Kotisivuni ovat syntyneet mahdollisimman halpain keinoin Soneran Internet FTP:tä käyttäen. Lisäksi kävin Arbiksen kolmen illan tehokurssia ja luin ohjelmiston kanssa tulleen Internet-kirjan. Vielä tämän päälle tunti tunnin perään kokeilua ja erehdystä, suhteessa 1/5. Skannerina toimii HP Photo Smart Scanner, joka on toistaiseksi kallein investointini. Sillä voidaan skannata niin kinofilmin negoja ja dioja kuin enintään 12x17 sm kokoiset paperikuvatkin.

3.

Ensimmäiset valokuvani otin isäni antamalla Kodak Browniella, 50-luvun lopussa. 1963 hankin ensimmäisen kinofilmikanerani, merkiltään Minolta AL (Rokkor PF 45 mm, f 2). Useimmat mustavalkokuvat näilläkin kotisivuilla on otettu sillä. Se on edelleen erinomainen kamera, olkoonkin että valomittari on entinen ja objektiiviin sattuneen kolhun jälkeen etäisyyden oikea haarukointi on tullut hieman epävarmaksi.

4.

70- ja 80-luvuilla perheeseen hankittiin kaksi minikuvakameraa, toinen Fujica 450 Flash ja toinen Agfamatic 50. On sanottava suoraan, että niistä ei ollut juuri mihinkään. Sen sijaan useimmat kuvani on otettu jollakin kolmesta Minolta kinokamerastani eli jo mainitulla Minolta AL:lla, Minolta AF-Tele kompaktilla (38mm, f 2,8 / 60 mm, f 4,3) hankittu 1987 Montrealissa tai järjestelmäameralla Minolta Dynax 7000i, ostettu 1993 (sitä edelsi lyhyen ajan Minolta 3000i joka siirtyi nuoremmalle pojalleni.

5.

Järjestelmäkamerassa olen yleensä käyttänyt Minolta zoom-objektiivia makroineen (80–200 mm, f 4,5-5,6) sekä Tamron laajakulma-objektiivia (22-35 mm). Kamerassa vakio-objektiivina ollut (35-80 mm, f 4-5,6) on sen sijaan jäänyt suhteellisen vähälle käytölle. Vaihdoinkin hiljan molemmat zoom-telobjektiivit uuteen Tamron-zoomobjektiiviin, strateegisilta mitoiltaan 28-300mm, f 3,5-6,3. Tällä olen entinyt ottaa vain muutaman rullan, mutta tulos on lupaava. Vaihdossa hävinneistä 80-200 mm-nen sai hyvän arvosanan kun sen sijaan toisesta todettiin sen olevan "Minoltan huonoin tuote, joskin vielä huonompia löytyy muissa merkeissä"! Ilmankos jäi käyttämättä!

Samalla objektiivien kanssa vaihdoin pois Nikon Nuvis Mini APS-kamerani (25 mm, f 4 Macro), ostetto 1997 Kanariansaarilla ja Samsung 70S zoom kompaktikameran kinofilmille (35-70 mm) - niinikään vuodelta 1997 - uuteen taskukokoiseen APS-zoomkameraaan (Konica Revio Z2). Ensivaikutelma oli hyvä ja sillä on kätevä koko.

Eläkkeelle siirtyessäni sain työnantajalta inolta Vectis S-1 APS-kameran. Ehdin käyttää sitä melko ahkerasti kunnes digiaika valloitti.

6.

Minolta Program 5200i-salamalaite säkenöi silloin tällöin ja Cullman 3230-jalusta pääsee poikkeuksellisesti töihin (kukkalähikuvat). Itse kuvat printtaan nykyään Epson Stylus Photo 1290-tulostimella (ensimmäinen oli Epson Stylus 600, hankittu edullisesti Stockmannin Hulluilla Päivillä). Postkortteja (10x15 cm) leikkaan Olmec A4 Heavywight 230GSM matta-papereista. Ovat ainoat jotka ovat riittävän jäykät ja joihin samalla voi tulostaa myös kääntöpuolelle tekstiä tulematta suttuisiksi. Kuvat saavat lämpimän, maalauksellisen luonteen.

Kameralehden vihjeen perusteella hankin lisälaitteen, jossa letkut ja täytepullot korvasivat värikasetit. Järjestelyllä piti vähentää kulut 30-osaan. Ajatus oli hyvä, mutta ongelma oli, että värit olivat Lysonin eikä Epsonin ja minä en ainakaan onnistunut saamaan samaa tulosta kuviin kuin alkuperäisillä kaseteilla. Sekä terävyys että kontrasti olivat huonommat, puhumattakaan värisävyistä, jotka olivat väärät eivätkä vastanneet alkuperäisiä.

Joka tietää tulostimen, jossa kasetit eivät maksa hunajaa eivätkä lopu heti kesken, saa mielellään antaa siitä vihjeen.

7.

Filmeissä pysyn kylmästi halvimmassa päässä; Konica, Fuji ja Perutz, 100, 200 ja 400 DIN värinegatiiveille antavat kaikki hyväy värejä tasaisella laadulla. En pystyisi kuitenkaan hyödyntämään kalliiden ammattilaisfilmien laatua.

Lisäksi kaikissa valokuvauskirjoissa oppii, että kunnon valokuvaaja käyttää vain diafilmiä, koska ainostaan tämä kelpaa kilpailuihin ja painettavaksi kirjoihin ja alan lehtiin. Pelkkää peetä tietenkin, tänä päivänä, mutta siten kaikki me, joille tämä ambitio ei ole ensisijainen (vaan pidämme tärkeämpänä kuvien katselu ja helppo esittäminen ilman pimennystä), voimme tyytyä vaatimattomapmaan eli väriprinttifilmiin.

10 Kuvankäsittely

Käytän neljää eri ohjelmaa: Googles Picasa, Microsoftin Picture it!, Minoltan Dimage Viewer ja Adoben Photoshop Elements 2.00. Picasa on tavattoman kätevä nopeille editoinneille ja slideshoweihin. Picture it! on paras kun haluaa lisätä tekstit kuviin, ja Dimage Viewerissä säilytän alkuperäiset digikuvat. Photoshop tulee harvoin käyttöön.

8.

Muuten olen sitä mieltä että tämä diafilmien ylistäminen aatelistoon on fotoeliitin snobbailua, sillä samat kirjat kertovat sivupaupalla kuinka hankalaa diafilmiä on hallita, esim. kontrastien suhteen (sillä on kapea latituudi, mikä tarkoittaa että on vaikeata samalla filmillä selvitä valon ääriarvoista) puhumattakaan rajauksesta, kopioinnista, esittämisestä y.m. Mutta diafilmi on kuulemma 20 kertaa vivahderikkaampi kuin paperikuva ja näyttää siten valovoimaisemmalta ja loistavammalta verrattuna paperikuvaan. Tunnastan, etten ole kunnon valokuvaaja, mutta mielestäni paperikuvissa kaiken tämän johdosta onkin sitä suurempi haaste etsiä sellaisia aiheita, joissa valo ja väriasteikko saavat arvon myös paerilla esitettynä, joka on ylivoimaisesti yleisin tapa esittää ja katsoa kuvia. Lisäksi tietokonekuva on haukkaamassa yhä suuremman palan tästä kakusta, ja siinä pärjää vallan erinomaisesti ilman diafilmiä, jopa kokonaan ilman filmiä. Minulle taas riittää, että saan järjestää kuvani albumeihin ja päiväkirjoihin sekä tuottaa pienessä mittakaavassa paperikuvia postikorttimyyntiin (joista jotkut jopa ovat kelvanneet painoon ilman diakiertotietä). Ja onhan tämä kotisivutarpeeseen liittyvä kuvatuotanto myös syntynyt.

9.Digiaikaa

Yksinkertaisella Agfa digikameralla ehdin ottaa kymmenisen kuvaa ennen kuin se hajosi. Vuonna 2003 hankin Minolta Dimage 7i:n - 5mpix - ja sen jälkeen olen käyttänyt muita vain tilapäisesti. Eli ylläoleva on enimmäkseen historiaa. Eniten arvostaan tässä kamerassa sen mekaanista zoomia,joka vastaa 28-200 mm tavanomaisessa kamerassa. Kuitenkin suren sen suhteellista hitautta. Vaikka se kuuluukin digimaroiden noepimpiin syntyy kuvan otto kuitenkin käytännössä aina pienenpieni hetki jälkikäteen eikä samassa, joten on opittava ennakoivaa tyyliä näppäiltäessä.

Salamalaite on tänään Minolta Program 2500d.

11. Summa summarum,

Maallikon tausta.

Fotomessut 2000   Takaisin kotiin