Koiran perusoikeuksista (lisätty kuvia 11.12.2000)
Luin viime Manssi-numerossa mielenkiintoisia juttuja, enkä voi olla kommentoimatta eräitä niistä. On tässä näet toisetkin jotka hallitsevat tietokoneen näppäimistön kuin Essi, joka luvalla sanoen tuntui vähän itseriittoiselta. Mutta, sehän on pelkkä pentu vielä, niin sallittakoon. Muuten manssin tyypillisimpiä ominaisuuksia ovat vaatimattomuus ja omien etujen jättäminen taka-alalle, josta minä itse olen hyvä esimerkki.

Kuitenkin on eräitä perusoikeuksia, joista ei manssi voi luopua. Seuraavassa niistä tärkeimmät.

(Julkaistu Manssi-lehdessä keväällä 1996)
1. Sänkyoikeus Fannya koskevassa jutussa jäin nimittäin ihmettelemään yhtä asiaa. Siinä oli mennyt puurot ja vellit sekaisin puhuttaessa "sängyn virallisesta haltijasta". Annettiin ymmärtää, että tämä ei olisikaan koira, vaan joku muu laumanjäsen. Näinhän asia ei voi olla. Me tiedämme kaikki, että sänkyyn voidaan sallia emäntä tai isäntä (tapauksesta riippuen, jopa molemmat yhtäaikaa), koska he katsovat tämän saavutetuksi eduksi, mutta sen suhteen kuka on sängyn virallinen haltija ei saa olla minkäänlaista epävarmuutta. Se on aina koira. Korjaan, manssi. Muut koirat alentukoot nukkumaan lattialla, jos siihen suostuvat. Essillä oli siis siltä osin aivan oikea suhtautuminen asiaan, niin kuin varmaan Fannyllakin. Mutta Fanny ei ilmeisesti kirjoittanut (edes sanellut) juttuaan itse, mikä selittää sekaannuksen.

Kyllä minä muistan kun, saavuttuani nykyiseen talooni, uusi isäntäväki yritti käyttää hyväkseen pienuuttani ja hädänalaista asemaani jättämällä minut heti ensimmäisenä yönä yksin pilkkopimeään alakertaan. Itse he menivät Speedyn kanssa kivisiä kierreportaita yläkertaan vetämään sikeitä mahtavaan amerikkalaistyyliseen triplapetiin. Päätin panna uhkaavalle kehitykselle saman tien piste. Kun parituntinen vetoaminen heidän parempiin tunteisiin (ei niitä ole!) ei auttanut, lähdin yksinkertaisesti kiipeämään niitä rappusia. Tavallaan oli hyvä, että oli niin pimeää, koska muuten olisin varmasti pelännyt niitä aukkoja portaiden välissä. Ja liukastakin oli. Kaiken lisäksi olivat laittaneet sellaisen kalteriveräjän ylätasolle, mutta ilmeisesti heidän mittatajunsa on peräti heikkoa, eihän meikäläisellä sylfiidillä ollut minkäänlaisia vaikeuksia solahtaa siitä läpi. Sen jälkeen asia oli käytännössä jo hoidettu. Se sänky oli aika korkea, mutta raapimalla sinnikkäästi pääsin oikeuksiini - hieman siinä tarvittiin myös Speedyä vauhtia antamaan - eikä sen jälkeen ole asiasta enää keskusteltu. Sänky on nykyään quatro-sänky ja olen antanut heille anteeksi.

2. Korvaoikeus Mutta sitten toiseen ja vakavampaan asiaan. Näyttelyt ja tuomarit. Olen varma, ettei ole olemassa näyttelyihin osallistunutta koiraa, joka ei ole ihmetellyt samoja asioita kuin minä. Heidän - tuomarien siis -toiminnassa ei ole - jos ilmaisu sallitaan - päätä eikä häntää.

"Erittäin hyväntyyppinen, sopivan kokoinen/ she is a bit long in body, nice sized bitch (siinä muuten telkkarissakin suosittu sana! meitä ja meidän urospentujahan varsinkin amerikkalaissarjoissa kehutaan harva se päivä), kunde ha en aning mera benstomme, nice deep chest, well muscled hindquarters, hyvät raajat, kaunis kaula, good neck, front & outline, straight shoulder, good body, kaunis pää, long head, good head/jyrkkä lantio, lite tunn i huvudet (siitä minä todella loukaannuin!), hyvä purenta ja silmät, dark eyes, good bite.

Hyvä luonne, good in temperament, very good mover, sound mover, moves quite well/bundna rörelser, movements very hard to assess.

Värimerkit saisivat olla selvemmät/hyvät värimerkit, correct thumb markings, nice colours, I like her tan/lite sotig tanfärg, she needs better markings in front.

Bra könsprägel/hieman urosmainen kokonaisuus (ja jälkimmäinen urostuomarilta, jonka ponihäntä roikkui surullisella tavalla!)"

Siinä muutama esimerkki. Kenestä? Oikein. Yours truly, Hilmanter's Benita, tutuille Dessi vaan. Vaikka voisi kuvitella, että siinä puhutaan ainakin neljästä eri koirasta.

Olisi tietenkin toivonut, että EU:n myötä hommaan olisi tullut joku tolkku, mutta kun ei, niin ei.

Ja sitten niistä korvista! On vastenmielistä toistaa niitä alentavia ja henkilökohtaisuuksiin meneviä tokaisuja, jotka tuomarit ovat kuunteluvälineistäni kehdanneet kirjata. Korvat ovat kuulemista varten ja voin vakuuttaa, että olen kuullut ne kaikki:

"Ear placement and carriage not so good, epävarmat korvat, a little slack in ears, she's not using her ears well (hämmästyttävä vale!), isot ja haja-asentoiset korvat, she needs better ears" jne...

Haluan tässä tuoda julki ja kuvin dokumentoida, että osaan hyvin helposti pistää korvani etunojaan, jos niin haluan. Mutta kun en halua! En, en, en!!!

"Etunoja"

Varsinkaan en näyttelyssä. Se näyttää niin nololta, katsokaa vaikka niitä muita nössöjä. Jokainen tietää, että olen luonteeltani joustava ja suostuvainen, mutta tyyliasioista ei sovi kiistellä. Smaken är som baken, delad, sanoo aina Speedy, joka on syntynyt Ruotsissa. Tykkään enemmän V-tyylistä, tai sitten rusettikuviosta, joka on aika naisellinen.

"V-tyyli""Recknagel-tyyli"

"Rusettityyli"

Näyttelyssä olen yleensä, tyydyttääkseni isäntäväkeäni ja osoittaakseni kyvykkyyteni, taittanut toisen korvan eteen ja pistänyt toisen sivuun tai taakse (3/4-tyyli), osoittaen samalla kompromissitahtoani ja monityylitajuntaani. Ja mikä on kiitos? She needs better ears!

"3/4-tyyli"

On muuten hyvin lyhytnäköistä, että vain etunoja sallitaan. Haluan muistuttaa miten mäenlaskussa kävi. Ensin naurettiin Boklövin V-tyylille, mutta nyt se on ainoa joka jyllää. Aion tässä asiassa pitää puoleni. Ihailen suuresti lajivalmentajaani ja edelläkävijää Speedyä, joka pystyy esittämään hyvin tyylipuhdasta V-asentoa (kuva). Ikävä kyllä häneltä on typistetty pallot - mikä tässä todettakoon ilman sivuajatuksia - joten hän ei voi itse puolustaa edustamaamme tyyliä näyttelyissä.

Olen vakavissani harkinnut pientä kirjoitusta Brüsseliin asiassa. Eikö koiralla ole minkäänlaista intimiteettisuojaa? Tarkoitan, noin ei yksinkertaisesti saa sanoa. En minäkään ole halaistua haukuntaa päästänyt tuomarien korvista, jotka herra paratkoon kyllä kaipaisivat kommenttia. Joillakin ne törröttävät kuin Englannin kuninkaallisilla ja toisilla ne on kuin päähän liimatut lätyskät. Mutta pystyykö kukaan heistä ilmaisemaan mielialansa, tunteensa tai aikomuksensa muuttamalla niiden asentoa? Ei! Totuus on, että he eivät pysty liikuttamaan niitä tippaakaan. Sama ilmeetön mitäänsanomattomuus koko elämän ajan, paitsi vanhuudenpäivinä, jolloin kuulemma ihmisten korvat kasvavat kuin kaalilehdet, tulematta silti yhtään kauniimmiksi.

Puhumattakaan muista kehonosista, väreista, karvakokoelmista, liikkumisesta, yleisestä käyttäytymisestä ym.

Sitten vielä se muotovaliohöpötys. Miksi Valio? Mitä tekemistä sillä on asiassa. Emmehän me ole lehmiä (Jumalan kiitos, nehän ovat ihan hulluja, varsinkin siellä meidän esi-isien maassa). Ja jos välttämättä tarvitaan meijereitä, niin kannatan Arlaa. Sillä on hauskemmat mainokset ja hommaan tulisi vähän kansainvälisyyttä.

No niin. Nyt tuntuu jo paremmalta. Jos joku teistä haluaa osallistua Brüsselin kanteluuni, niin ottakaa yhteys helsinkiläisen lakimieheni kautta, jonka osoitteen annan alhaalla. Brüsselissä asiaa ajaa tunnettu koiranoikeustaistelija How K.K.U. Wulff, joka viime vuonna valittiin CCR-toimikunnan (Committee for Canine Rights) puheenjohtajaksi.

Seuraavassa numerossa voin sitten kertoa kahdesta muusta perusoikeudesta, postimiesoikeudesta ja liikkumisvapaudesta. Edellinen liittyy koirien ikimuistoiseen oikeuteen napata postelioonien persuksista/housujenlahkeista kangaspaloja ja jälkimmäinen EU:n neljään liikkumisvapauteen (pääoman, tavaran, palvelun ja työvoiman), joita kaikkia neljää arvoa me koirat edustamme.

Terveisin

Dessi

PS. Emäntä yritti estää tämänkin mielenosoitukseni, mutta minulla on kanavani, joita en hänelle kerro. Suosittelen siis käytettäväksi minulle lähetettävässä postissa seuraavaa osoitetta: Ove Paul, Krämertintie 3, 00620 Helsinki, sillä emäntä avaa estotta minulle tulevan postin.

Kennelsivu

Kotisivu