RAPORTTI TINAN JA MAJN CRUFTS-MATKASTA

 

Perjantai 6.3.04 - Lähtö 14.05

Klo 11.35 Lähdemme omalla autolla Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

11.50 perillä. Yksi matkalaukku oli jäänyt kotiin. Lähden autolla hakemaan.

12.15 Christa Tolvanen soittaa Tinalle Sipoon kunnan eläinlääkäriasemalta, että Christalta oli unohtunut allekirjoitus johonkin kohtaan Majn todistukseen. Toivoo ettei siitä tule haittaa.

12.25 Finnair Cargosta kysytään Tinan kännykkään missä Maj viipyy? Selviää ettei Majta saa jättää normaalilla tavalla ruumaan matkatavarana, vaan kun Lontoo on kysymyksessä tulee käyttää lentorahtia kuljetustapana. Tästä ei valistettu lippuja tilatessa eikä edes niitä lunastettaessa, vaan perittiin etukäteen hinta koiran kuljettamisesta matkatavarana ruumassa. Lentorahtitavarana Majn olisi pitänyt olla lentorahtiasemalla kaksi tuntia ennen lähtöä, eli 12.05.

12.30 Tina autolla Majn ja häkin kanssa Finnair Cargon rakennukseen joka on ihan eri paikalla kuin matkustajaterminaali. Asian hoitaminen kestää yli tunnin muiden (Kirsin, Liisan ja minun) hermostukseksi. Etukäteen maksettu hinta Majn kuljetuksesta hyvitetään Tinan palatessa matkustajaterminaaliin, koska Cargo veloitti oman vielä suuremman hintansa.

13.30 Takaisin kotona.

13.45 Tina soittaa kysyäkseen onko minulla hänen boarding cardinsa. Ei ole. Osoittautuu uuden etsinnän jälkeen, että kortti jostain syystä oli Majn papereitten joukossa. Tällöin Tina on jo kovasti hätäinen koska kone on kohta lähdössä.

19-aikaan Tina soittaa, että on kyllä perillä, mutta Maj ei löydy mistään. Kukaan ei osaa neuvoa mistä pitää etsiä, ei Finnairin henkilökunta, ei British Airways, ei informaatiopiste, ei Heathrown henkilökunta, ei poliisi, ei kukaan. Tina juoksee eri tunneleiden kautta etsimässä. Kaatuukin ja saa ensiapua mutta edelleenkään ei mitään tietoa mistä etsiä Majta. TV:n lentoasemasarja Heathrowsta on hyvin kaukana todellisuudesta, joka kylläkin on riittävän dramaattinen.

20-aikaan soitan Tinalle. Vielä ei mitään tietoa Majsta. Soitan Finnairiin Suomessa. Valintaleikin (valitse 1 jos, jne.) jälkeen selviää että olen tervetullut palaamaan asiaan seuraavana päivänä jolloin toimisto on taas auki. Uuden valintaleikin (jossa ei löydy minkäänlaista sopivaa vaihtoehtoa) jälkeen Finnairin päivystysnumeroon, saan vihdoin kiinni ystävällisen henkilön joka lupaa selvittää Cargosta, mitä on tapahtunut. 17 minuutin (á 1,60 euroa) odotuksen jälkeen kerrotaan osoite, mistä Maj pitäisi löytyä: Cargo Terminal, Building 582, Sundringham Road, handling agent Menzies. Suositeltiin taksin käyttöä.

20.30 Soitan Tinalle uudet tiedot. Sillä välin hänkin on saanut melkein samat tiedot ja bussinumeron. Tina kertoo lisäksi että Majn häkin pyöräalusta ei ollut tullut perille, niinkuin ei Kirsin Englannista haettavalle pennulle lainaksi tarkoitettu pienempi häkkikään.

21.30 Soittan taas Tinalle. Hän ja Liisa istuvat nyt taksissa. Oikea paikka ei ole vielä löytynyt. Kerran ovat käyneet siinä talossa, jossa Majn olisi pitänyt olla seinän takana, mutta se ei ollut luovutuspaikka.

21.40 Soittan Nerolielle Englannissa, joka on kuullut jotain tilanteesta ja kaipaa Tinan puhelinnumeroa. Nerolie ehdottaa että Tina ja Liisa tulevat hänelle nukkumaan sillä junalla ei enää pääsisi Birminghamiin sinä iltana.

22.30 Soitan Tinalle. MAJ ON NYT LÖYTYNYT, mutta leimoja pitää hakea kaukana toisistaan olevista eri taloista tullista, karanteenista ym. - ennen luovutusta.

24.00 Soittan Tinalle. Maj on vihdoin taksissa, Tinan sylissä. Ovat melkein perillä Nerolien luona, mutta taksi ei oikein löytänyt kun ei ollut katukilpiä. Löytyi kuitenkin.

 

Lauantai 7.3.04

12.00 Tina soittaa. Kertoo että pieni häkki ja isomman häkin alusta eivät sitten löytyneet Heathrowssa.

14.00 Helsingissä osallisrtun parhaan nuoruudenystävänsä hautajaisiin.

20.00 soittan Tinalle. Hän ja Liisa perillä Birminghamin Formula 1-hotelissa. Hotelli oli ollut suljettu, mutta sisälle pääsi kuitenkin helpommin kuin vastaavassa tilanteessa Pariisissa. Tinan käsilaukku oli jäänyt Nerolien luo, mutta Nerolie tuo sen sitten Cruftsiin, Liisa lainasi junarahat.

 

Sunnuntai 8.3.04

14.30 soitan Tinalle. Näyttely oli mennyt Majn osalta täysin penkin alle. Järjestäjät olivat vastoin heille ilmoituslomakkeella annettuja tietoja merkinneet Majn urokseksi. Uskoivat kuitenkin nartuksi nähdessään ja oli vaihdettava luokkaa, jolloin Maj joutui viimeiseen esittämisvuoroon oikeassa luokassaan. Tuomari ei pöytäkierroksen jälkeen vilkaissutkaan Majta. Cruftsissä ei myöskään tehdä kirjallisia arviointeja, joten mitään käsitystä tuomarin mielipiteestä, sikäli kun hänellä oli sellainen, ei saatu. Laskimme että Maj oli perjantaina ollut häkissään 10 tuntia yhtä pötköä eikä sille ilmeisesti annettu vettä edes perille tultua, koska oli selvästi dehydroitunut. Raportoin Tinalle, että kaikki kuitenkin voivat hyvin kotona. Ollut lenkillä kaikkien koirien kanssa. Dessi-mummi tyytyi puoleen kierrokseen.

19.30 koirien ilta-ateria. Dessi ei syö. On viime aikoina jättänyt vuorokauden toisen aterian väliin. Aamulla oli syönyt normaalisti.

20.00 Sauna. Koirista vain Eva tulee inokkaana mukaan.

21. Iltatee ja TV.

22.30 nukkumaanmeno. Makuuhuneessa Dessi makaa velttona lattialla jalat levällään. Hengittää silmät auki, mutta pelottavan kylmänä. Lämmittely sängyssä ei vaikuta. Soitto pieneläinkliniikan päivystysnumeroon tavanomaisin sävelradiotuloksin. Taksin tilaus ja Dessin kääriminen huopaan. Dessi kuolee matkalla isäntänsä sylissä. Perillä todetaan Dessi menehtyneeksi, tässä vaiheessa ilman varmaa diagnoosia.

23.00 murheellinen soitto Tinalle pieneläinkliniikasta ja sovitaan Dessin jättämisestä ruumiinavausta varten säilytykseen pieneläinsairaalalle. Sovin henkilökunnan kanssa että Dessi saa jäädä sinne huopaan käärittynä ja että huopa voidaan hakea myöhemmin.

 

Maanantai 9.3.2004

Lähtö Birminghamista junalla. Asemahenkilökunta valistaa Tinaa, että hänen ei tarvitse matkustaa Lontooseen saakka vaan voi jäädä pois aikaisemmin ja jatkaa bussilla Heathrowiin. Paikalla jossa pitäisi jäädä pois, juna kyllä pysähtyy, mutta ei avaa ovia eikä päästä ketään ulos, vaan jatkaa matkaa Lontoon Eustoniin. Junahenkilökunta tajuaa virheen tapahtuneen ja kuljettaa oma-aloitteisesti takaisin ensimmäisessä luokassa asemalle josta olisi alunperin pitänyt jäädä. Siellä bussinkuljettaja ei suostu ottamaan vastaan koirakoppia bussiin, koiran kyllä. Tina ehdottaa kopin panemista kokoon ja kuljettamista bussin tavaransäilytystilassa. Sellaista ei löydy bussista. Taksilla on. Vaikka lähtö Birminghamista tehtiin hyvissä ajoin, junaseikkailu merkitsee vähemmän aikaa kadonneitten pikkukopin ja isomman kopin alustan etsiskselyyn perillä Heathrowlla. Pikkukoppi kuitenkin löytyy ja Kirsin pennun kuljetus on turvattu.

Klo 21 Helsinki -Vantaan lentoasemalla, missä Jamppe, Konsta ja Anu jo odottavat Kirsiä ja minä Tinaa ja Majta.

Kone 20 minuuttia myöhässä, mutta laskutuu 21.25.

21.35. Kirsi soittaa että ovat tulossa, kunhan Tina on hakenut reppunsa joka oli jäänyt koneeseen.

21.45. Seurue saapuu koirineen. Pikkupentukin oli joutunut ruumaan. Onneksi pikkuhäkki oli löytynyt Heathrowssa, mutta vaunualustaa ei.

21.55. Parkkipuomi ei nouse hyvistä maksuyrityksistä huolimatta. Lipukkeen vetäminen takaisin laitteesta väkisin nostaa puomin.

22.10. Takaisin kotona.

 

Tiistai 10.3.2004

Postitse saapuu kirje täynnä koiratuotteiden mainoksia Crufts-näyttelyä varten.

Maaliskuun lopussa saapuu Dessin ruummiinavauspöytäkirja. Dessi kuoli sisäiseen verenvuotoon, jonka syynä oli syöpä pernassa. Huopa ja kaulapanta menetettiin Dessin kanssa, joku oli ominut ne pieneläinkliniikalla.

Huhtikuun 5 päivän jälkeen voidaan panna vireille korvaushakemus Finnairia vastaan kadonneesta koirakoppialustasta. Mieleen tulee kyllä muitakin asioita, joista mielellään vaatisi korvausta.

Muuten kaikki meni hyvin. Christan puuttuvaa allekirjoitusta ei missään vaiheessa kysytty. Kaksi viikkoa Cruftsin jälkeen Maj on toipunut sen verran että tulee ROP:ksi Tampereen kansainvälisessa koiranäyttelyssä, ja kesällä Oslossa hänestä tulee Best in Show Oslossa, 45 manssin joukossa. Tämä lohduttaa, varsinkin kun tuomarina on englantilainen saman rodun kasvattaja. Isäntäväki ei kuitenkaan koskaan toivu kokonaan, arpi jää sieluun kokemuksen jälkeen ja Tina vannoo, ettei koskaan enää ota koiraa lentoteitse Englantiin.