Loviisan Sanomat

Sarvisalolaisia maisemia ja tutunoloisia hahmoja

Kesäliite

2.6.2006

 
 

   
 

Kristina ja Ove Paul kirjoittavat dekkareita yhdessä

Pitkäaikaiset puolisot osaavat jatkaa toistensa ajatusta. Kristina ja Ove Paul ovat tehneet tästä taidosta taidetta ja kirjoittavat dekkareita yhdessä. Ennen eläkkeelle jäämistään juristina ja sairaanhoidon opettajana toimineet Paulit aloittivat kirjailijan uran vahingossa reilut 20 vuotta sitten. Tuolloin oli kummankin työpaikassa, etenkin Ovella pankkimaailmassa kuohuja ja stressinpaikkoja ja kovimpina aikoina tarvittiin työpäivälle vastakohtaa. Hän kirjoitti kirjeen, dekkarin alun vaimolleen, joka jatkoi tätä. Pikkuhiljaa kirjoittaminen oli tuottanut kirjan, "Då tystnade fågelsången".

- Saatoimme nukkumaan menessämme kiusoitella toisiamme siitä, miten tarina jatkuu. Se oli hiton hauskaa, Paulit naurahtavat.

Suomesta oli heidän mielestään puuttunut ainakin ruotsinkieliseltä puolelta dekkarityyppi, jota esimerkiksi Ruotsissa edusti Maria Lang. Paulit haluavat kirjoittaa itselleen normaali arkielämästä. Sellaista arkea, jossa poliisi vie perjantaina isän, ambulanssi äidin ja sosiaaliviranomainen lapset, he eivät kirjoihinsa halua.

Parin työskentely on hioutunut vuosien ja kirjojen mittaan niin, että Kristinalta tulee pääjuoni ja Ovelta "asioiden pieleenmenot", eli sivujuonet.

   

 

 

Murhatutkimusta Simmingessä

Vaikka julkaisu ei ollut ensimmäistä kertomusta yehdessä ollut tähtäimenä, pojan innostamana he lähtivät jakamaan tuotostaan ja saivat innostuneen vastaanoton. Kahta ensimmäistä kirjaa myytiin A4-monistenippuina. Kristinan työpaikassa sairaalassa kertomukset menivät kuin kuumille kiville. Neljä ensimmäistä kirjaa on nyt julkaistu omakustanteina. Tuorein, "Eget namn i boken" ilmestyi Pilot-kustantamolta toukokuussa. Kuudes on jo tekeillä.

Kirjojen sankaripari on kaikissa kirjoissa kirjoittajiaan muistuttava Anna ja Olle Rönnqvist.

- Kyllä heissä on paljon alter ego-piirteitä, Ove myöntää.

- Muita hahmoja on etsitty lähipiiristä, ensimmäisessä kirjassa murhatulla lääkärillä on oma esikuvansa, Kristina kertoo.

Tuoreimmassa kirjassa liikutaan pääasiassa kuvitteellisessa Simmingessä Safsalössä, mutta kirjan maisemat ovat sarvisalolaisille hyvin tuttuja. Sarvisalon "murhakivi" on keskeisessä roolissa. Sarvisalossa on nimittäin todellisuudessakin metsän uumenissa kivi, johon on kaiverrettu "Här har en Sven och en Mö mördat hvarandra". Tarkkaa tietoa siitä, mitä todellisuudessa kiven luona on tapahtunut, ei tiedetä. Arveluja on ainakin Romeo ja Julia -tyyppisesta luokkatregediasta, jossa ylhäinen naninen ja renkimies olisivat kohdanneet lopullisen kohtalon yhdessä.

Kirjan aikajana ulottuu sotien jälkeisestä ajasta tähän päivään. Kun kertomuksessa siirrytään toiseen aikaan, Paulit ovat liittäneet alkuun viittauksia ja huomioita siihen, mitä tuonna vuonna Suomessa ja maailmassa tapahtui.

- Lauseet ovat "aikamajakoita". Tietyt ilmiöt toistuvat ja toiset tapahtumat saavat ihmettelemään ajan kulkua, perustelee Ove.

Myös Loviisa on mukana monessa Paulien dekkarissa. Teoksessa "Vatten är ett farligt gift" murhataan pappi Loviisan kirkon portaille. Vesidekkarin teemoina on niin pappisviha kuin itämafiakin.

Olli Mäkinen antaa tunnustusta Paulien "vesidekkarille" viime vuonna ilmestyneessä Ruumiin kulttuuri-julkaisussa. Mäkinen toteaa muun muassa arvostavansa suomenruotsin lyyrisyyttä ja ilmaisuvoimaa.

Mikä tekee hyvän kesädekkarin?

Helsinkiläiset Paulit ovat viettäneet jo vuosikymmeniä Sarvisalon Horslökissä, Kristinalla on seudulla myös juuret. Sarvisalon talossa ollan jo suurin osa vuotta.

- Luonto ja ihmiset vetävät yhä enemmän tänne, he kertovat.

Ove kuvaa paljon ja hänen paikallisista aiheistaan kuvaamia postikortteja pari myy muun muassa kesätoreilla. Molemmat lukevat paljon, Tina varsinkin ahmii dekkareita ja myös historiallisia romaaneja. Ove rentoutuu englantilaisen tyylitaiturin, P.G. Wodehousen teoksilla, joita hän myös keräilee. Hollantilainen, muuan muassa siirtomaa-ajoista kirjoittava Hans Martin on kummankin suosikki.

Hyvä kesädekkari on heidän mielestään leppoisa, ei liian jännä.

- Pidän vanhanaikaisista dekkareista, joiden tunnelmassa voi elää. Dekkari saa olla palapeli, jossa annetaan reilusti johtolankoja. Arvostan myös rehellisyyttä, ratkaisun avain on oltava jossain nähtävissä. Uusimmista pidän ruotsalaisesta Liza Marklundista. Hänen kirjoissaan on tunnelmaa ja romantiikkaa, sisältöä elämässä ja jännitystä, Ove kuvailee.

Myös norjalaisen Anne Holtin tapaa kuvata poliisin työtä miellyttää. Kotimaisista he ovat lukeneet muun muassa Matti Yrjänä Joensuuta.

     
 

Vauhdikkaat manssit

Kristinan kennelharrastus manchesterterrierien parissa pitää talossa vauhtia yllä. Haastattelupäivänä kotona on neljä omaa ja yksi pennut saanut sijoitusnarttu. Vikkelät ja äänekkäät vahdit seikkailevat myös kaikissa Paulien dekkareissa. (AS)