|
Ollin tarina |
|
YH:N AIKA
Lokakuun 9. päivänä määrättiin siviiliväestön evakuointi suojajoukkoalueilta. Martta ja lapset joutuivat näin evakkotaipaleelle, jonka piti suuntautua Luumäelle, mutta matka jatkuikin edelleen Heinolaan. Perheen piirissä oli ajateltu myös Parikkalaan muuttoa Ollin äidin luo, mutta pienessä mökissä oli jo ennestään Mari-mummon lisäksi hänen sairas sisarensa Eeva Vilska ja Ollin nuoremmat veljet Toivo ja Erkki, joten tästä ajatuksesta luovuttiin toistaiseksi. Ollin ryhmitysalue oli rajan pinnassa Haukijärvi-Kaukjärvi alueella. Olli aloitti 12.10. kirjeiden kirjoituksen Martalle ja sitä jatkuikin tiheästi aina vuoden 1940 kesälle, jolloin perhe pääsi taas muuttamaan yhteen, mutta siitä tuonnempana. Olli kirjoitti tuona ajanjaksona lähemmäs 100 kirjettä Martalle, joten niistä saa hyvän käsityksen tuolloisesta tilanteesta ja niistä tunnelmista ja käytännön asioiden hoidon hankaluuksista, jotka silloin olivat tavallisen perheen arkipäivää. Terijoen Vajoloilta vuokrattu asunto jäi tyhjilleen, mutta Olli huolehti sen lämmityksestä aina kun aika vain salli. Kotiin oli jäänyt myös Mirri-kissa, jota Vajolan emäntä ruokki, kunnes Vajolatkin joutuivat jättämään Terijoen. Elettiin kaikinpuolin epävarmuuden aikaa, jolloin tavallisen ihmisen oli mahdotonta arvioida tilanteen todellista vakavuutta. Kirjeiden perusteella Olli itse halusi kuitenkin uskoa kaiken vielä selviävän. Tässä muutama kirje: Eeva-täti, Mirri, "rintamakuvaus" ja Mainilanlaukausten jälkeen.
JP 1:n 3. komppanian sijoitus marraskuun lopulla 1939. |
|
|