PPP1 - JP1 - PohmJP - LapJP

Lyhyt historiikki

JP1:n lippu

Tässä oleva tarina pohjautuu pitkälti kyseessä olevan pataljoonan 50-vuotisjuhlahistoriikkiin (Kirjapaino Oy Kaleva, Oulu 1971). Asiasta enemmän kiinnostuneelle voin suositella lämpimästi kyseisen kirjan lukemista. Kirja löytynee hyvin varustetuista kirjastoista, ainakin kaukolainaamalla.

Polkupyöräpataljoona 1 syntyi vuonna 1921, kun Tarton rauhan seurauksena vakiintuneessa tilanteessa Käkisalmen rykmentti oli täyttänyt tehtävänsä ja hajotettiin huhtikuun 20. päivä. Rykmentin pataljoonista muodostettiin kuitenkin uudet joukko-osastot. Rykmentin I Pataljoonasta tuli Polkupyöräpataljoona 1 ja II Pataljoonasta Polkupyöräpataljoona 2. III Pataljoona hajotettiin muihin joukko-osastoihin. Aluksi uusista pataljoonista käytettiin nimiä I Py.P ja II Py.P, mutta pian nimiksi vakiintui PPP 1 ja PPP 2.

PPP 1 sijoittui Terijoelle Kellomäen huvilayhdyskunnan keskelle ja sen ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin jääkärimajuri Juho Heiskanen. Pataljoona sai tarvittavat rakennuksensa vallankumouksen pyörteissä tyhjiksi jääneistä huviloista, jotka pian osoittautuvat epäkäytännöllisiksi. Ne olivat hajallaan pitkin Kellomäkeä ja lisäksi talvisin erittäin kylmiä, olivathan ne alunperin vain kesäasunnoiksi tarkoitettuja.

Pataljoonan alkuvuodet olivat monin tavoin opettelua ja toimintatapojen muotoutumisen aikaa. Varustus ja ohjesäännöt olivat nuoressa Suomessa hyvin kirjavaa ja puutteellistakin. Vähitellen olot kuitenkin kohenivat; vuonna 1924-25 päästiin uusiin tiloihin Terijoen aseman seudulle ja muukin materiaalinen varustus parani pikkuhiljaa. Ennen muuttoa pataljoona sai kuitenkin oman lipun (kuva yllä, lipun pohjaväri oli tällöin vielä harmaanruskea), jonka sille lahjoitti joukko viipurilaisia naisia johtajatar Ida Soinisen aloitteesta. Lippu luovutettiin pataljoonalle armeijan lippujuhlissa Helsingissä 16.5.1923. Tässä yhteydessä pataljoona sai myös kunniamarssin, joksi vahvistettin Toivo Kuulan säveltämä Härmän marssi.

Terijoella pataljoonan toiminta kehittyi vähitellen monin tavoin sekä organisaationsa puolesta että koulutuksellisesti. Otettiin osaa moniin sotaharjoituksiin, menestyttiin erinomaisesti urheilussa ja tehtiin monenmoisia kokeiluja varustuksen parantamiseksi. Vuonna 1936 toukokuun 16. päivänä muutettiin polkupyöräpataljoonat jääkäripataljooniksi. PPP 1:stä tuli näin JP 1.

Talvisodan JP1 vietti kiertämällä eri rintamaosuuksilla aina tarpeen mukaan. Välirauhan aikana pataljoona siirtyi Lappeenrantaan, josta se sittemmin lähti jatkosotaan. Ennen rintamalle lähtöä pataljoonaa kohtasi odottamaton yllätys, pääesikunnan kuriiri toi pataljoonalle 10 kpl sotamarsalkka Mannerheimin lahjoittamia hopeisilla omistuslaatoilla varustettuja konepistooleita Talvisodan saavutusten kunniaksi.

Pitkän sotatien jälkeen JP1 siirtyi Vaasaan, jossa sen nimi muuttui Pohjanmaan Jääkäripataljoonaksi. Vaasasta matka jatkui 1964 Sodankylään ja nimeksi vakiintui 1.7.1966 Lapin Jääkäripataljoona. Sittemmin pataljoona on kasvanut prikaatiksi ja se tunnetaan ytimekkäästi nimellä Jääkäriprikaati.

Näin on aikoinaan Suomen eteläisin joukko-osasto matkannut vähitellen Suomen pohjoisimmaksi joukko-osastoksi. Nimet vaihtuvat, mutta perinne elää.

Rajakaste

Kapt. BreitholzRajakaste sai alkunsa v. 1926, kun AUK:n apukouluttajana toimunut reserviupseerikokelas Antero Rautavaara ehdotti koulun tulisieluiselle polkupyörämiehelle kapteeni K. Breitholzille (kuvassa) PP-miesten kastamista, koska kastettiinhan matruusejakin laivastossa. Breitholz innostui asiasta ja hankki esimiehiltään asialle tarvittavan siunauksen.

Rajakaste vietiin läpi siten, että jokainen kasteen haluava vapaaehtoinen PPP 1:n mies vietiin Joutselän Jäppilänsillan luokse, Veriojan suuhun, jossa kastettava kastettiin arvokkain menoin täysveriseksi rajasissiksi. Seremoniaan kuului puhe joukko-osaston tehtävästä ja rajasissinimen kantajalle kuuluvista velvollisuuksista. Lopuksi kajautettiin "Pyhä vala" ja alkuaikoina käytiin myös jumalanpalveluksessa Kivennavan kirkolla sekä juotiin pataljoonan tarjoamat virvokkeet.

Ensimmäinen rajakastetilaisuus pidettiin elokuussa 1926. Kaikille kasteen saaneille annettiin tästä todistus, numero ykkösenä luonnollisesti idean isä Antero Rautavaara. Isoisäni Olli Saukkonen sai omansa vuonna 1928, kastajana toimi kapteeni Breitholz.

Rajakastetodistus

Rajakastetodistuksen ulkoasu säilyi koko ajan päällisin puolin samanalaisena, mutta alkuaikojen uhmakkaat sanamuodot kyllä pehmenivät hieman vuosien saatossa, esim. "Päin ryssiä ain' se on tahtomme vain" muuttui hieman runollisempaan muotoon: "Edessä idän orjuus tai kuolo, takana koti ja synnyinmaa. Jääkäri paikallas seiso! Sinuun luottavi kansa ja maa."

 

Takaisin