Sunnuntaina 5.11.39

Illalla sain taas 29pnä kirjoittamasi kirjeen, se on hyvä että muistat usein. Arvaat sinäkin kuinka hyvältä se tuntuu kun saa edes tietoja siitä miten jaksatte. Me olemme yhä metsässä kohta tule olluksi neljä viikkoa siis sama aika kun tekin olette pakolaisena olleet eikä tässä ole vielä yhtään tietoa pois pääsystä. Samaa varttomista päivästä toiseen, ei se hauskalta tunnu täällä olokaan tällaisessa epävarmuudessa. Tämän aamunkaan uutisissa ei ollut kerrassaan mitään, joten tätä siis jatkuu yhä. Ollaan vaan levollisia kaikesta huolimatta, emmehän me ole yksin jota tämä aika koettelee.

Sinä kysyt kuinka vietän päiväni. Sinä tiedät, etten tietysti voi tässä selvää tehdä vaan lyhyesti aret tehdään töitä ja pyhätkin jos ei ole muita menoja. Nytkin on parhaillaan joukkueeni osa kirkossa, samoin oli viime pyhänä ja tänään iltapäivällä menee toinen osa elokuviin, täällä on suomalainen kuva "Helmikuun manifesti", minä kävin eilen jo katsomassa saunareissulla sen, se on hyvä kuva. Tapasin eilen myös Reinikaisen, menimme ennen kuviin menoa heille ja keitimme kahvit, sattui myös tiellä kulkemaan Kettusen Anna ja hän tuli meidän kanssa kahville. Anna käski kertoa teille terveisiä. Hän on voimalaitokella työssä yhäti. Tänään iltapäivällä lähden etsimään Kannuksen Topia, teimme eilen lenkit. Hän lupasi mojovat kahvit. Täällä muuten teltoissakin on useissa kahvipannut, eikös ole mukavaa? Sitä näes pitää jotakin pitkien ja ikävien iltojen ratoksi tehdä. Tällaista se on minunkin elämäni näissä oloissa lyhyesti kerrottuna ja sama toistuu joka viikko. Kuinka kauan, se on vielä arvoitus.

Se on hyvä, että Artossa ei ole enään niitä rupia, minulla on ollut aina sekin mielessä nyt kun jouduitte vielä sellaisiin oloihin niin ajattelin, jos se vielä alkaisi levitä uudelleen. Samoin kysyit sukista, kahdet sukat on kantapäistä kokonaan auki, kaksi paria on vielä juuri ehjät, jos sinä kerran neulot ja tämä olo jatkuu, lähetä vaan ja neulo toisia kun on aikaa. Nyt juuri tuli pojat kirkosta ja toivat lähettämäsi kirjeen ja sokerin, jotka Kososen rouvaa myöten olet lähettänyt, oikein suuret kiitokset Sinulle Marttani. Vai tuli sekin rouva, enhän minä ole tiennytkään, että täältä saa lupakorttia, kun olen metsässä, jos tämä säilyy tällaisena niin ehkä jossakin kirjeessä on lupa sinullekin, kunhan vartut. Muuten eilen tuli Happosen Lyylikin, kun suurin osa on Terijoella, on heillä aikaa ajatella kaikkia huvituksia, toista on rintamamiesten.

Nyt lähden sinne Terijoelle ja koetan saada tämän tulemaan sen rouvan mukana. Käyn myös Kannuksen Topin luona, soitin hänelle juuri äsken. Kuules, soita joku kerta iltaisin, tähän kirjeeseen panen sen linjan pataljoonasta alkaen, jossa minut tapaat, siis otat puhelun ensin meidän pataljoonan keskukseen ja kun se vastaa, sitten tämän minun antamani keskuksen kautta aina seuraavaan. Varmasti melkein pääset koeta joskus, kun Tampereellekin kuuluu. Jos vielä tämä jatkuu niin lähetän Sinulle lupalipun, jos kerran saa. Vie lapset vaikka serkkusi luo siksi aikaa, eikö niin? Jatkan tätä Terijoella lisää. Kuulemiin rakas Marttani.

Ollinpää klo 17.00

Olen juuri parhaillaan vieraisilla täällä toisten poikien luona, söin juuri ja join kahvia niin kuin kesteissä konsanaan. Tänne tullessa kävin Kososella rouvan kanssa puhelemassa. Hän lähtee pois luultavasti keskiviikkona, kirjoitan sitten uudestaan hänen mukanaan. Tämän vie Kannus asemalle postiin että tulee nopeammin. Sen tänne tuloluvan voin joskus lähettää, älä sitten hämmästy, jos tämä aika jatkuu tällaisena. Nyt ei muuta kuin kiitokseni kaikista, joita lähetit ja hyvää vointia rakkailleni, minä muista aina Teitä olkaa huoletta ja kirjoitan useasti kaikki kuulumiseni. Monet suukot jokaiselle ja erikoisesti Martalleni.