Tiistai-ilta 14.11.39

Hei ”Heinolaiset”!

Sain tänään tavallisen postin kautta lähettämäsi kirjeen 11 pv:ltä, josta kiitokseni, kenttäpostin kautta mainitsemaasi en tähän mennessä ole saanut. Jos Sinulle joskus sattuu jotakin kiireempää asiaa, niin lähetä silloin postimerkeillä, se tulee hiukan nopeammin. Sain myös tänään kotoasi kirjeen ja vastasin siihen heti. Muuten siihen kirjeen sisään oli laitettu tyhjä kuori ja paperi, että varmasti voin vastata, eihän täällä vielä niistä puutetta ole. Se oli oikein, että liikutte vähän, nimittäin se Lahden reissu, onhan vaihtelua vähän siihen yksitoikkoiseen oloon, kerrohan nyt minkälaista siellä sukulaisissa oli.

Sinä kysyit siitä vuokrasta, älä nyt vielä lähetä minnekään, eihän meillä tavallaan rästiä ole. Jos ensikuun alkupäivinä on jotain selvempää ja Vajolakin sattuis käymään siellä Terijoella minun aikana, vois jotain sopia. Minä en ollenkaan ole tietoinen missä Vajolat on, vaikka tuntuu että olen lähempänä kuin Sinä, palataan tähän asiaan kun tavataan.

Minä arvasin, että se paketti varmasti on Teistä hyvä, sitävarten sen lähetinkin. Onhan se vähän jotain enemmän kuin kirje ja lapsille erikoisesti, ei sen rahallinen puoli minulle vajausta tee, enhän täällä muualle menetäkään ja varmasti siihen se meni asiaan eikö niin? Olin itse hyvilläni kun sain lähetetyksi, lähetän toistekin joskus.

Nyt kerron sinulle joutessani rintamakuvauksen: Lämmitimme tänään saunan tässä ”toppahousujen” nokan alla, lähetti toi huoltopaikasta sianlihaa ja minä toimin emäntänä, paistoin lihat, tein kastikkeet ja keitin perunat. Ennen saunaan menoa söimme poikien kanssa oikein tukevan ”siviiliaterian” ja keitimme ison pannullisen kahvia, kylvimme kovat löylyt sekä istuimme äsken joukolla kahvipöydässä. Ilta oli erikoinen ja vaihteleva tähän oloon ja paikkaan. Paras on vielä jäljellä, lämmitimme talon leipäuunin ja meillä on lintupaisti parhaillaan siellä porisemassa, joka on myös minun ohjauksen alaisena valmistettu. Saa nähdä nyt mikä siitä lopulta tulee, hyvät tuoksut uunista ainakin tulevat. Eikös tule vesi kielelle, kun luet tällaista ja tulis varmasti ”Molotoffin” pojillekin, jos tietäisivät miten me pojat nokan alla rehentelemme. Kävin äsken pimeässä yhden pojan kanssa kuukkimassa ojan partaalla, mutta hiljaista oli heilläkin. Olisimme kiittäneet, kun antoivat valoheittäjällään meille saunavalot. Joinakin iltoina ne rapisevat siellä omalla puolellaan, mutta ovat hyvin valonarkoja, päivällä harjoittavat suljettua, luultavasti ”ohimarssia” tuloa varten, niinkuin nämä pojat sanoo. Pojat lupasivat pitää heille musiikista huolen. Tällaista kuuluu ”itärintamalle”, siis paljon enemmän kuin länsirintamalle.

Minä siirryn huomenna toisille linjoille ja koetan päästä toimittamaan sitä lupalippua, jos sattuis huomenna tulemaan Sinulta se valokuva, että saisin myös henkilötodistuksen samalla, sitä näes tarvitsee aina. Lopetan tähän varsinaisesti vaikka eihän tähän kuvan asiaa tullut mitään, onhan vain höpötystä jotakin. Kun tavataan, niin kerron kaikenlaisia kaskuja, jos vain jaksais muistaa. Muuten täällä on pojissakin iloinen ja reipas mieli säilynyt aina sekä kaikki tekevät tehtävänsä huolellisesti ja mitään nurkumatta oli sääkin millainen hyvänsä, jääkäripoika siis näyttää, että on nimensä veroinen.

Lopuksi terveiseni Teille kaikille, Artolle ja Soilille isän rakkaat terveiset ja Sinulle Martta samoin. Sano toisille rouville myös terveiseni.

Saatte monta suukkoa jokainen.

Tästä tulikin pitkä romaani eikö niin? Koeta ottaa selvä jotenkin.