Keskiviikkona 13.3. -40 klo 14.00

Rakkailleni!

Kirjoitan ensimmäisen kirjeen rauhanuutisen kuultuani. Emme uskoneet sitä ollenkaan vielä silloin, siis tänään klo 10.30 tuli käsky, ettei klo 11 saa ampua laukaustakaan, kun ammunta vaan tuntui kiihtyneen. Olen ollut viimeyöstä lähtien komppanian päällikön sijaisena ja olin komppanian kanssa asemia laittamassa ja ryssä ampui tykistöllään, että piti joksikin aikaa siirtyä suojaan. Sieltä tultuani ilmoitettiin tuo äsken mainittu uutinen ja sitävarten se tuntui ihan mahdottomalta. Sain sitten siihen vahvistuksen ja arvaat, että jos missä niin täällä tulilinjassa osataan sille antaa arvoa.

Ihan äsken taas kuulin vähän niistä ehdoista ja ne taas puolestaan veti takaisin tuota iloa, joka jonkin aikaa oli tunteissamme, mutta ei puhuta siitä, me teemme käskyjen mukaan, olkoonkin että ajatukset ovat kovasti ristiriidassa tällä hetkellä.

Me lähdemme tänään illalla, kellon aikaa ei ole määrätty, marssimaan taaksepäin, paikkaa en tiedä vielä, käsky tulee myöhemmin. Kirjoitan sitten sieltä heti uudestaan.

Muuten, sain tänä aamuna Sinun 7 pnä kirjoitetun kirjeen, josta kiitokseni, samoin Artolle ja Soilille terveisistä. Elsa myös kirjoitti ja lupasi lähettää korppupaketin kohtapuolen, niin Te kaikki olette pitäneet minusta hyvää huolta, josta olen Teille kaikille suuressa kiitollisuuden velassa. Tulevista paikoista ja tehtävistä ei minulla ole vielä mitään selvää, mutta niistä aikanaan.

Lopuksi terveiseni nyt rauhan tultua teille monin kerroin, Soilille ja Artolle isän kultaiset terveiset, samoin äidilleni ja Sinulle rakas Marttani rakkaat terveiset ja suukot ja nyt toivotaan, että tavataan ja päästään alkamaan elämä uudestaan yhdessä lapsiemme kanssa. Hyvää vointia kaikille, kerro terveisiä Rianmäkeläisille myös.

Osote toistaiseksi entinen.