LYHYTKARVAINEN COLLIE / NARTUT / Saana

Saanan sivulle


FIN MVA VK2 TANNING JEANNE D'ARC, "SAANA" / Kuvagalleria
 

Tässä Saana on 4 kk. Ei vielä näytä tulevalta näyttelytähdeltä...

...mutta pari kuukautta myöhemmin jo antaa suuntia siihen.

Ja tottelevainenkin hurjapäästä tuli - vaikka emäntä ehti jo luulla täydeksi luupääksi pentuajan kokemusten perusteella.

Saana PK-kokeessa suorittamassa A-estettä, ohjaajana vaihteeksi apuohjaaja Aulikki Pääkkö.

Ja tässä kuva, kun Saana saa palkintopytyn 1.8.1992 Kiimingissä PAVI ALO, 74/196/270, 1-tulos, VK 1, sija 1 .

Ja pitihän Saanankin perustaa perhe. Tässä ollaan kosioreissulla Hämeenlinnassa Timonan kennelissä. Sulhasena on Maxmila's Pathfinder.

Pentuja on odotettavissa!

Ja tulihan niitä pentuja.

Emäntä luuli kolme ensimmäisen jälkeen, että tässä ne nyt ovat, mutta kaksi pentua syntyikin vielä myöhemmin, kun kätilötkin oli jo päästetty lähtemään. Onneksi Saana itsekin jo tiesi, mitä pitää tehdä, eikä ongelmia ollut.

Ja nyt on koko pentue koossa.

Mukavan nukkumapaikan pennut löysivätkin, kuka lie jättänyt kassinsa lattialle...

Tässä Saana seuraa, kun Emma hoivaa omia pentujaan. Saanan pennut ovat jo lähteneet kasvattajan luokse Tanning Kenneliin.

Koska Saanalta ei jäänyt yhtään pentua kotiin, Saana adoptoi itselleen pitkäkarvanarttumme Emman kotiin jätetyn pennun Iinan.

Syksyllä 1992 käytiin tervehtimässä Kajaanissa Saanan tyttäriä Helmiä ja Hennaa.

Keväällä 1995 Saana perusti uudestaan perheen. Sulhona oli nyt Sunsweet Servi'Seable.

Koko kennelimme narttulauma osallistui Saanan pentujen hoivaamiseen eikä Saanalla tuntunut olevan mitään sitä vastaan.

Ja tietenkin pennut olivat tärkeitä myös perheemme lapsille, tässä tyttäremme Minna pentujen kanssa...

...ja tässä poikamme Jonne.

Toisaalta myös Saana pystyi adoptoimaan uuden pennun omaan laumaansa, isännän hankkiman pienen ajokoiranpennun.

Saatiinpa näistäkin pennuista ryhmäkuva, kun käytiin Kajaanin tamminäyttelyssä 1996.

Kuvassa Nuuskakairan Adjutantti, Auringonkukka ja Asessori vajaan vuoden ikäisinä.

Meille jäi Saanan poika Namu (N. Amiraali), joka valitettavasti jäi junan alle 3-vuotiaana.

Namu oli nimensä veroinen, suloinen luonne ja ihana seuralainen, mutta ei kestänyt koulutusta eikä tykännyt ollenkaan poseerata valokuvissa. Joten Namu vietti meillä vain seurakoiran lokoisaa elämää. Näyttelyihinkään Namua ei voinut viedä, koska sen korvat eivät koskaan nousseet ylös, kaikista mahdollista hoidoista huolimatta.

Tässä koko laumamme poseeraa terassilla keväällä 1997. Kuvassa Namu, Iina, Saana, Emma ja tyttäreni länsigöötti Sani. Tämä oli Emman viimeinen kesä.

Tässä Saana jo 9-vuotiaana - ja vielä täysin timmissä kunnossa.