HISTORIAA...
 

 

Kaikkein ensimmäinen oma koirani oli saksanpaimenkoiranarttu Linnanpellon Louhi, jonka sain ollessani 17 v. Louhi oli valitettavasti pahasti lonkkavikainen, nykyasteikon mukaan D ja nivelrikkoa. Vaikka Louhi oli koko lyhyen elämänsä hoikka ja sai paljon vapaata liikuntaa, se selvästi oireili lonkkiaan. Jo alle kaksivuotiaana sillä oli hankaluuksia nousta ylös makuulta ja lenkillä ollessa Louhi saattoi yhtäkkiä pysähtyä ja valittaa, ennen kuin suostui hissukseen jatkamaan matkaa. Armahdimme Louhin sen ollessa vasta reilu kaksivuotias. Louhin kanssa kuitenkin aloitin koiratouhuilut. Koulutin sen PK-jäljelle, ja kilpailimmekin pari kertaa, mutta emme saaneet maastosta tulosta, tottispisteet verovapauteen kyllä.

Seuraava koirani olikin sitten ensimmäinen collieni, narttu Tigris Marily, Mari. Mari oli onneksi terve ja elikin lähes 11-vuotiaaksi, kunnes raju kohtutulehdus koitui kohtalokkaaksi.

Jouduin myöhemmin ottamaan omakseni myös äitini saksanpaimenkoiranartun, Relan Acabina, Nana. Nana on koira, jota aina muistelen kaiholla. Se tuli luokseni ollessaan 5-vuotias. Tosin asuin vielä kotona, kun Nana tuli perheeseemme, mutta ehdin jo muuttaa pois oman koirani Marin kanssa.

Mari ja Nana olivat hyvä koirapari. Myöhemmin laumaamme liittyi vielä pari siaminkissaa, kuvassa ensimmäinen, Ali, pentuna Nanan ja Marin seurassa.

Nanan sain valmiiksi koulutettuna, mutta Marin koulutin itse. Molemmilla kilpailin PK-jäljellä, tosin parempia tuloksia sain Nanan kanssa, se napsi muutaman kerran kaikki kapulatkin jäljeltä eikä tottiskaan ollut vallan heikkoa, saimme siirtotulokset ALO:sta AVO:on. Mari sai vain kerran tuloksen myös maastosta, eikä sen tottiskaan ollut kovin kummoista.

Mutta Mari olisi ollut hyvä TOKO-koira, jos olisin ymmärtänyt aloittaa tokoilun aikaisemmin. Me siis starttasimme Marin ollessa jo 9-vuotias. Se sai suoraan 5x1-palkinnon, kerran jopa täydet 200 p., eli ALO ja AVO suoritettiin ilman huteja. Mari oli jo 10-vuotias siirtyessään VOI-luokkaan enkä enää ehtinyt opettaa sille kaikkia ylimmän luokan liikkeitä.

Näillä kummallakaan nartulla ei ollut koskaan pentuja, vaikka aivan terveitä olivatkin. Eivät ne olleet myöskään näyttelytähtösiä, kummallakin vain laatuarvostelusta 2. palkinto.