MÜNSTERIPÄIVÄT 1999

Elina Lustig / Saksanseisoja-lehti 5/1999

MÜNSTERIVÄKI ALOITTI JAHTIKAUDEN YHDESSÄ

"Mielenkiintoinen ajoitus näillä münsteripäivillä" lausui KAER-ylituomari Mauri Harju monimieleisesti, mutta ehdottoman hyväntuulisesti aloittaessaan koulutusluentonsa Teuvalla Parran vapaa-ajankeskuksessa. Kieltämättä moni muukin kummasteli metsästyskauteen ja juuri sen kutkuttavaan alkuun 10.-12-9. sijoittuvia harjoituspäiviä. Silti asiaa ei näköjään jääty sen kummemmin märehtimään, vaan ilahduttavan moni münsterinomistaja koppasi hattunsa, koiransa ja perhekuntansa ja suuntasi Teuvalle ja Kauhajoen pelloille.

Kannatti. Seura oli mitä parhainta, ja lintuja löytyi niiltä kaaheen laakeilta aakeilta! Avomaastossa oli hyvä kouluttaa nuorta koiraa, kun joka hetki pääsi näkemään, tekikö koira tyhmyyksiä vai urotöitä. Päivä paistoi melkein liiankin helteisesti, sänki hohti, ja ohjaajissa ja jälkijoukossa vallitsi todella hyvä henki.

Päiville oli melkoinen tunku, joten tässäkin vaiheessa pahoittelut niille, jotka eivät enää mahtuneet mukaan. Etukäteen varatut majoitustilat kertakaikkiaan pursusivat. Münstereitä oli paikalla 36, isäntäväkeä ja kouluttajia yhteensä 63.

Ensin tottelevaisuutta

Saapumispäivänä perjantaina keskityttiin metsästystottelevaisuuden opetukseen niin, että koirat kiersivät ryhmissä koulutusrasteja. Rasteilla seisotettiin koiraa häkkilinnulle, treenattiin maahanmenoa lähellä ja kaukana ja harjoiteltiin noutoa ja vesityötä.

Perjantaipäivän kouluttajat Erja ja Vesa Nummi ja Jorma Lahtinen totesivat yhdessä ja erikseen jo aiemminkin kuullun totuuden, että münstereiden ominaisuudet ovat hanskassa, mutta tottelevaisuus monilta osin ei. Tosin jonkinlaiseksi puolustukseksi on sanottava, että koulutuspäivien koirat olivat nuoria ja suhteellisen kokemattomia. Peräti 14 koiraa oli vielä alle vuoden vanhoja ja vasta ensimmäiseen metsästyssyksyynsä astuvia. Mutta kouluttajat halusivat muistuttaa, että münsterinseisojat ovat sellaisia koiria, joita ei aleta kouluttaa vasta vuoden vanhana ja että tyvestä puuhun noustaan.

70 % suoritti kunnialla vesityön. Kaikki menivät kyllä veteen, mutta toisilla koulutus oli kesken. Voittajaluokan tasoisiinkin suorituksiin venyttiin. Oli ilo katsella, kun koira tajuaa, mistä on kyse.

Koirat pysyivät suurimmaksi osaksi paikallaan laukaistaessa, ja lähtivät halukkaasti veteen, mutta luovutus tuotti monelle kiemurat ja ärräpäät.

Noin 60% koirista meni maahan käskystä haussa ollessaan, kun kylmä lintu heitettiin ilmaan. Kun koira sitten komennettiin noutamaan sama lintu, usein kompastukseksi koituivat samat kommervenkit kuin vesinoudossa. Monen vanhemmankin konkarin saattoi häpeään pikkuinen neljän kuukauden ikäinen Vera, joka osoitti luontaiset lahjansa kantamalla suurta fasaania kauniisti isännälle asti.

Suurin piirtein 75% seisoi häkkilinnulle, mutta kaikki eivät häkkilinnuista perusta. Paras tapaus jopa nosti jalkaansa häkkiä vasten, mutta sekin kyllä seisoo tositilanteessa.

Nuorin osanottaja, Vera 4 kk

Riistatilanteita

Perjantai-iltana tutustuttiin ja tehtiin metsästysaiheisia ostoksia. Lauanataina kuunneltiin alkuun Mauri Harjun alustus kanakoirasta: sen valitsemisesta, pitämisestä, kouluttamisesta ja kokeisiin viemisestä. Sitten lähdettiin Kauhajoen pelloille. Koirat jaettiin viiteen ryhmään. Ryhmiä veti Mauri Harjun lisäksi toinenkin KAER-ylituomari, Kari Nieminen, sekä Anne Tuovinen, Vesa Nummi ja Juha Toivonen. Kouluttajat opastivat koiranohjaajia ja katsoivat samalla koiria sillä silmällä, mitkä kelpuutettaisiin seuraavan päivän epäviralliseen mestaruuskilpailuun.

Se lauantai oli oikea intiaanikesän päivä: sinistä taivasta ja keltaista sänkeä riitti, mutta pakkasi olemaan liiankin helteistä koirien kannalta.

Ensimmäisissä hakuerissä tuulta oli heikonlaisesti, mutta iltapäivällä jo paremmin. Riistaa oli varsin hyvin, paikoitellen jopa erittäin hyvin. Koirat olivat kovin eritasoisia ja moni oli ensimmäistä kertaa pellolla.

Jälkikorjuuta

Ehtoopuolella keräännyttiin taas Parraan. Kun oli syöty kodassa lohikeitot, laahauduttiin yli laskettelurinteen pikkuiseen rinneravintolaan, joka oli kokonaan münsteriväen käytössä. Pimeän laskeutuessa syttyivät soihdut ja syysilma viileni kertaheitolla.

Sisällä lämpimässä eläinten fysioterapeutti Kirsi Piispanen kertoi koirien hieronnasta ja antoi havaintoesityksen isomünsteri Candylla. Sitten oli peltopalautteen aika. Pitkä ilta vierähti, kun koulutusryhmien vetäjät kävivät ryhmänsä koira koiralta läpi. Yleisö kuunteli hievahtamatta kouluttajien yhteenvetoja ja sai välillä nauraakin makeasti. Ylituomari Harju piti kritiikkejä korkeatasoisina; olivat kuulemma tuomarintasoista työskentelyä.

Jännityksellä odotettiin, keitä kouluttajat olivat valinneet seuraavan päivän loppukilpailuun. Yhdeksän koiraa sinne lopulta lähetettiin: ims Våråsen´s Tamlin ja pms:t Nummituvan Bastiano, Tasakallion Marco, Rina, Tasakallion Rola, Paula, Hatz vom Teichhof, Aksu, Cakom Ylva.

Lopuille luvattiin toinen antoisa harjoittelupäivä upeissa maastoissa.

Koulutusryhmä tauolla

 

 

Kovaa kilpailua

Sunnuntaiaamuna ylituomari Mauri Harju johti loppukilpailuryhmän maastoon. Tietynlaista tunnelman tiivistymistä oli selvästi havaittavissa. Tuomari kertoi pelin olevan raaát mutta rehelliset säännöt: koirat hakevat pareittain, ja ensimmäisen hakuerän jälkeen katsotaan, mitkä 4-5 koiraa jatkavat. Noudoista ja vesitöistä ei tässä välitettäisi, vaan haju ja riistatyö ratkaisisivat – ja tehdyt töppäykset. Virheestä ulos.

Ensimmäiset neljä koiraa saivat melko huonot tuuliolosuhteet kosteana aamuna, mutta päivän vanhetessa olot paranivat. Kun kaikki yhdeksän koiraa olivat saaneet hakea, vain yhdellä koiralla oli riistatyö, vaikka joukossa oli todella hyviä hakijoitakin. Osa koirista tuhlasi tilaisuutensa, osa ei liikkunut riittävästi. Yhden koiran kauniin peltopyyparvi seisonnan räjäytti alueella kuljeskeleva, joukkoomme kuulumaton metsästäjä, joka posautti parven ilmaan.

Tuomari valitsi jatkoon neljä koiraa: Nummituvan Bastianon, Cakom Ylvan, Paulan ja Våråsen´s Tamlinin.

Kaikille jatkoon nostetuille koirille saatiin lintuja eteen. Ylva, eli Susa oli tehnyt isäntänsä jo karsintaerässä onnelliseksi, kun keksi tehdä elämänsä ensimmäisen kunnollisen riistatyön juuri tuohon tilanteeseen. Se jäi vielä maahankin isännän karjaistessa, mutta sitten "Tampereen Määttä" unohtui taivastelemaan tilannetta pellolla, vaikka tuomari oli jo käskenyt kytkemään koiran. Isäntäänsä nopeampi Susa oli löytänyt jo uuden fasaanin samasta pusikosta, mutta onneksi jäi paikalleen nytkin. Ohjaajakin muisti ei-hämäläiset sukujuurensa ja alkoi seurata tarkkaavaisemmin koiransa reaktioita, otti esimerkilliseen tapaan kaikista tuomarin neuvoista vaarin- niin kuin sijoitettujen koirien ohjaajat yleensäkin - mutta Susa ei päässyt enää seisonnalle.

Bastiano eli Panu oli hyvä hakija, joka löysi lintuja joka erässä, mutta se pilasi mahdollisuutensa viimeisessä ratkaisevassa lintutilanteessa. Sen vaarallinen kilpakumppani Tamlin eli Akke toimi tasaisemmin ja hoiti kaksi lintuaan hyvin. Iloisesti liikkuva Paula purki toisen erän fasaanisesisontansa eikä jostain syystä luottanut nenäänsä. Se siirtyi ilmeisesti toiselle linnulle ojan pohjaan ja ratkesi peräänmenoon.

Ylituomari sijoitti koirat sunnuntaipäivän perusteella seuraavaan järjestykseen:

Onnittelut!

 

Voittajana "musta hevonen"

Kilpailun voittaja Akke on komea mustapäistärikkö isomünsterinseisojauros. Se toimi sunnuntaina luotettavasti ja olisi ollut avoimen luokan toisen palkinnon arvoinen, jos palkintoja olisi tässä jaettu, sanoi ylituomari. Akke ja ohjaaja pelasivat hyvin yhteen. Kati on tehnyt paljon töitä Akkensa kanssa, sillä esimerkiksi vielä vuosi sitten münsteripäivillä koira oli monella tapaa kesken. Katilla on ollut ongelmia koiran peräänmenon kanssa, mutta ankaralla tottelevaisuuskoulutuksella ja pitkällä narulla sitä on kitketty pois." Maahan jokaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa tilanteessa", sanoi Kati. Kati pitää muutenkin tarkkaa huolta koiransa tekemisistä, sillä hän ei anna sen aloittaa tuijotuskisoja toisten urosten kanssa, vaan keksii sille aina parempaa puuhaa. Akke olikin rentoutunut koira.

 

Raskaan päivän ilta: Toko-kilpailu

Peltotöiden päälle käytiin metsästysmajalla tottelevaisuuskilpailu Saksanseisojakerhon säännöillä. Kilpailun veti ammattitaitoisesti Sarita Ståhl, ja sen voittajaksi selvisi vakuuttavasti toiminut pmsu Mara, ohj. Antero Turunen Kangaslammilta. Toiseksi tuli ohjaajansa suureksi yllätykseksi pms Cerena, om. ja ohj. Kirsi Tolonen Tampereelta. Pellolla kunnostautunut isomünsteri Våråsen´s Tamlin totteli kolmannelle sijalle ja neljänneksi jäi luonnonilmiöistä kiinnostunut pmsn Cakom Ylva.

Toko-kilpailuun osallistui harmittavan harva kilpailija. Moni varmasti osaa liikkeet joka tapauksessa, joten rohkeasti mukaan seuraavalla kerralla.

Mestaruuskilvan voittajat
Våråsen´s Tamlin ja Kati Sarras
Toko-kilvan voittajat
Mara ja Antero Turunen


Palautetta ja palkintoja

Mustikkapiirakan juoruilevat jäljet suupielessä kuunneltiin vielä, kuinka harjoitusryhmäläisten vetäjät kävivät läpi koirien sunnuntaisia tekemisiä ja antoivat arvokasta palautetta osanottajille tulevan koulutuksen pohjaksi. Päivä taisi loppua pellolla kesken, kun kaikille etsittiin lintutilanteita. Nuorissa oli monta lupausta.

Sitten ylituomari Mauri harju selosti peltokilpailun kulun ja julisti voittajat. Samoin palkittiin tottelevaisuudesta kilpailleet.

Parkkipaikan tyhjennyttyä saivat tilaisuuden järjestäjät Erja ja Vesa Nummi apujoukkoineen pyyhkäistä enimmät hiet otsaltaan. Väkeä oli paljon, ohjelmaa oli paljon, mutta siitä selvittiin kunnialla. Aika loppui kuitenkin selvästi kesken. Moni oli heti vaatimassa uusia päiviä. Antakaa palautetta, mitä haluaisitte seuraavilta!

PALUU