Kasvatus

Nitric Koiranet jalostustietojärjestelmässä

Kantanarttu Reeta 13 1/2-vuotiaana Nitric-koirien ympäröimänä.
Kuva: Antti Kiiski

Ulkomuoto

Rodusta löytyy yhtä monta määritelmää kuin on rodun harrastajiakin. Tällä emme tarkoita niinkään tollerin ulkoista määrittelyä rotumääritelmän keinoin, vaan pikemminkin kunkin omaa, hyvin subjektiivistä näkemystä siitä, millainen ihmisen paras ystävä juuri tolleri on.

Ulkoisesti haluamme viitata tollerin rotumääritelmään. Se on osoitus pyrkimyksestä tollerin ulkoisten ominaisuuksien objektiiviseen määrittelyyn. Tollerin rotumääritelmän tarkoituksena on ohjata rodun jalostusta tiettyyn rotumääritelmässä kerrottuun suuntaan. Kullakin kasvattajalla on kuitenkin mielessään se ihanteellisen tollerin prototyyppi, jonka näköiseksi kasvattaja haluaisi pentunsa jalostaa. Vaikka rotumääritelmä onkin objektiivinen tuotos, ovat rotumääritelmän kasvattajakohtaiset tulkinnat subjektiivisia. Yksi kasvattaja arvostaa runsasturkkisia, toinen voimakasrakenteisia ja kolmas tummapigmenttisiä tollereita. Tämä subjektiivisten arvostusten kirjavuus näkyy vielä Suomessakin hyvin erilaisina tollereina.

Mitä ongelmia rodussa on nähtävissä ulkomuodollisesti?

Mielestämme tollerin tulee säilyä "keskiarvokoirana". Minkään tollerin ulkomuodollisen piirteen ei pidä muodostua liioitelluksi. Monissa roduissa jalostus ilmenee nykyisin äärimmilleen liioiteltuina fyysisinä ominaisuuksina kuten liian voimakkaina kulmauksina, lyhyinä kuonoina, ulkonevina silminä, runsaana liikanahkana jne. Jopa joissakin
noutajaroduissa koirat ovat nykyään niin raskaita, että niiden kunniakkaasta käyttömenneisyydestä muistuttaa enää sana "noutaja" niiden nimessä. Tätä emme halua tapahtuvaksi tollerille.

Nykyisellään joissakin tollerilinjoissa on nähtävissä äärimuotojen uhka. Meillä on linjoja, jotka tuottavat selkeästi liian raskasluustoisia tollereita. Toki luuston voimakkuuden on aina oltava oikeassa suhteessa koiran kokoon, mutta haluamme edelleen säilyttää tollerin selkeästi pienimpänä noutajarotuna. Tällöin raskasluustoisuus on vain hyvin
poikkeuksellisesti suotavaa. Samaan problematiikkaan liittyvät myös muuten rakenteellisesti liian raskaat yksilöt. Takavuosina yleiset "nallepäiset" tollerit ovat onneksi vähentyneet, mutta edelleen törmää liian raskaita päitä tavoitteleviin jalostusohjelmiin.

Toinen selkeä ongelma on kuvitelma runsaan turkin tavoiteltavuudesta. Kasvattajien ja ulkomuototuomareiden tulisi ymmärtää, että turkin tärkein funktio käyttökoirarodussa on suojella koiraa kylmältä etenkin vedessä ja vedessäolon jälkeen. Tällöin ei ainakaan tollereissa ole ratkaisevaa niinkään turkin määrä ja pituus, vaan pikemminkin turkin laatu sekä kaksikerroksisuus. Turkin eristävät ominaisuudet kärsivät siitä, jos
pohjavillan päällä on liiallisesti päällysturkkia, joka kastuessaan kuivuu hitaammin ja vaikeuttaa kunnollista ilmanvaihtoa. Liian runsas turkki on paha virhe tollereissa.

Mikä on meidän näkemyksemme ulkomuodollisesti rotumääritelmän mukaisesta
tollerista?

Tavoitteemme ulkomuodollisen jalostuksen osalta ovat seuraavat:

1) Tollerin tulee olla kaikin puolin mittasuhteiltaan tasapainoinen keskiarvokoira ilmaan minkäänlaista liioittelua minkään ominaisuuden suhteen;

2) Tollerista tulee huokua voimaa ja ketteryyttä kompaktissa muodossa; ja

3) Tollerin rakenteen tulee palvella sen alkuperäistä käyttötarkoitusta ja siten olla tarkoituksenmukainen tehokkaaseen uimiseen, hankalassa maastossa työskentelemiseen sekä riistan käsittelyyn.

Luonne

Tollerin kiehtovin ominaisuus on sen moniulotteinen luonne. Takavuosina pentutehtailijat myivät tolleria "pienenä kultaisenanoutajana". Monet olivat ne pennunostajat, jotka saivat todeta ostaneensa jotakin aivan muuta kuin pienen kultaisennoutajan. Tollerinkasvattajan osalta on ehdottoman tärkeää, että pennunostajalle kerrotaan rodun ominaispiirteistä. Tolleri ei ole helpoin mahdollinen rotu ja eroaa monessa suhteessa muista noutajaroduista.

Tollerinkin osalta on toki tärkeää muistaa, että yksilökohtaiset erot ovat monesti merkittävämpiä koiran luonteenpiirteiden ohjaajia kuin rodun yleiset stereotypiset määrittelyt. Tietty rotukohtainen yleistysten tekeminen voitaneen kuitenkin sallia, kunhan yksilölliset tekijät huomioidaan. Rodun ominaisimpia piirteitä on tollerin loppumaton tekemisen tarve. Tollerin energisyys tulee joskus ikävänä yllätyksenä omistajalle. Energian purkamisen keinoina voidaan käyttää niin fyysisen kuin psyykkisenkin puolen harjoitteita. Liikuttamisen osalta kannattaa kuitenkin varoa noidankehän syntymistä, sillä energian purkaminen liikunnan keinoin voi hiljalleen
nostaa kunnon kohoamisen myötä tyydyttymisen kynnystä, jolloin tarvittava liikunnan määrä hiljakseen nousee. Suositeltavaa onkin päästää ylimääräiset höyryt pihalle sopivilla aivoaskareilla, jotka väsyttävät koiran yleensä jopa tehokkaammin kuin puhdas fyysinen toiminta. On syytä muistaa, että mikäli ihminen ei keksi koiralleen sopivaa kanavaa ylimääräisen energian purkamiseen, keksii koira kanavan itse. Koiran tekemä valinta ei kuitenkaan kovinkaan usein ole miellyttävin mahdollinen omistajan kannalta.

Tollerin energisyys on aktiivisen harrastajan kannalta siunaus. Tollerin fyysiset ja henkiset ominaisuudet tekevät siitä hyvin potentiaalisen rodun moneen harrastelajiin. Tolleri ei kuitenkaan ole mitenkään tyypillinen noutaja koulutettavuudeltaan ja koulutusmenetelmiltään. Rotu oppii nopeasti ja tehokkaasti, mutta ei aina kovinkaan suoraviivaisesti ja noutajamenetelmin. Rodun perusominaisuuksista kaksi kouluttajan kannalta merkittävintä huomioitavaa kompastuskiveä ovat vähäisempi halu miellyttää
ja tietty lyhytjänteisyys.

Tollerin kouluttamisfilosofia perustuu pitkälti siihen, että tolleri itse saa koulutuksesta mahdollisimman suuren tyydytyksen. Hyvin harva tolleri tekee ohjaajan pyytämän asian vain miellyttääkseen ohjaajaa. Tehokkaimpia tollerin motivaattoreita ovat palkinto oikeasta tekemisestä ja se, että tekeminen on itsessään hauskaa. Tyypillinen varautumattoman ohjaajan tollerin perussuoritus on parhaimmillaan toisella tai kolmannella suorituskerralla, mutta toistojen lisääntyessä suoritus heikkenee. Yleensä
suoritusten laadun heikkeneminen johtuu siitä, että tuttu suoritus ei enää tuota samaa tyydytystä tollerille, jolloin koira pyrkii sijaistoiminnoilla saamaan suorituksen itselleen tyydyttävämmäksi. Toisena hyvänä esimerkkinä on monen tollerin vapaa haku, jossa koira etsii ja löytääkin, mutta tuo ensimmäisen riistan vasta kun alue on tutkittu ja kaikki riistat löydetty. Ongelma on oiva ilmentymä siitä, kuinka löytäminen on motivoivampaa kuin riistan palauttaminen. Tolleri jatkaa etsimistä, koska tyydytys saavutetaan nopeammin löytämisen muodossa kuin jos riistaa lähdetään palauttamaan. Jos tollerilla olisi enemmän miellyttämisenhalua, olisi palauttaminen keino saavuttaa tyydytystä ohjaajan miellyttämisen kautta.

Tollerin saa em. perusteella tehokkaimmin koulutetuksi, kun harjoite on hauska tai johtaa onnistuessaan makupalaan, ja kun harjoitusta ei toisteta liialti. Tolleri on lisäksi monesti parhaimmillaan harjoitteissa, joissa koira joutuu toimimaan senhetkisten kykyjensä äärirajoilla. Tollerin jo osaamien asioiden turha toistaminen johtaa monesti vain tollerin kyllästymiseen ja huonompaan suoritukseen kuin mihin koiralla on
edellytykset. Tolleri on välkky koira ja sen aliarvioiminen aikaansaa vain harmaita hiuksia ohjaajalle.

Koulutettavuuden osalta voidaan myös todeta, että pakotteilla on harvoin myönteinen vaikutus tollerin oppimisen kannalta. Tollereihin tottumaton kouluttaja saattaa virheellisesti tulkita lukuisiin toistoihin kyllästyneen tollerin käytöksen dominanssiksi, johon mielikuvituksettomat kouluttajat usein tarjoavat lääkkeeksi laumahierarkian korostamista. Pahimmillaan tällöin mennään alistamiseen, jolloin ei pyritäkään kontaktin luomiseen. Tolleri on usein tulkittu herkäksi koiraroduksi, koska sen responssi pakotteisiin on usein täydellistä sulkeutumista. Kyseinen käyttäytymismalli ei kuitenkaan kerro paljoakaan siitä, onko rotu herkkä vai ei. On hyvä muistaa, että pakotteen toimivuus perustuu koiran haluun miellyttää. Keskimääräinen labradorinnoutaja pyrkii toimimaan pakotteen mukaisesti miellyttääkseen ohjaajaansa, kun taas keskimääräinen tolleri ei omaa niin voimakasta miellyttämisenhalua, että toimisi pakotteen mukaisesti. Kun tilanteesta ei löydy tyydyttävää ulospääsyä, valitsee tolleri sulkeutuneisuuden ja sen mukanaan tuoman tekemättömyyden. Rodun herkkyyden asteen voi todeta pakotteen jälkeisestä palautumisnopeudesta. Tässä
suhteessa tolleri ei merkittävästi eroa muista noutajaroduista.

Rodun vähäisempi halu miellyttää ilmenee myös tollerin arkipäivässä. Tolleri suhtautuu yleensä ystävällisesti mutta varautuneesti oman laumansa ulkopuolisiin. Tyypillisimmin tolleri tervehtii iloisesti lauman ulkopuoliset mutta palaa suhteellisen nopeasti oman laumansa pariin. Tollerin sitoutuneisuus omaan laumaansa on suhteellisen voimakasta.
Liikuttaessa luonnossa tolleri yleensä pitää hyvin yhteyttä laumaan ja mahdolliset riistanajot jäävät lyhyiksi.

Ystävällisyydestään ja sosiaalisuudestaan huolimatta tollereissa on myös tiettyä piilokovuutta ja dominanssia, jonka ilmitulo riippuu paljolti niistä olosuhteista, joissa tolleri elää. Tolleri on rotuna sellainen, että se kertoo huomattavan paljon omistajastaan. Tolleri ei anna samalla tavalla anteeksi omistajansa tai ohjaajansa osaamattomuutta kuin rauhallisemmat noutajarodut. Voidaan sanoa, että tolleri on parhaimmillaan uskomattoman hienosti toimiva koira, mutta pahimmillaan täysi katastrofi. Tollerien tasohaitari on huomattavasti laajempi kuin keskimääräisen noutajan.

Dominanssia esiintyy sinänsä kaikissa noutajaroduissa enemmän tai vähemmän varsinkin uroksissa. Useimmiten dominanssi on kuitenkin lauman koirien keskeistä tai ihmisiin kohdistuvaa passiivista dominanssia. Tollereissa - varsinkin uroksissa - tapaa kuitenkin aina silloin tällöin yksilöitä, joilla dominanssia on nähtävissä varsin selkeästi myös suhteessa lauman ihmisiin. Ihmiset ovat useasti vahvistaneet ongelmaa osaamattomuuttaan, ja ilmitullessaan tilanteeseen on monesti enää vaikea puuttua ilman voimakkaita toimenpiteitä. Vaikka kasvattajat sinänsä mielellään mainostavat rotua lapsiystävällisenä, eivät sellaiset tapaukset ole tollereissa harvinaisia, joissa urostolleri pyrkii dominoimaan lauman alinta ihmistä. Joskus tämä ihminen voi koiran näkökulmasta olla myös toinen perheen vanhemmista. Harmittomimmassa muodossaan kyse voi olla haukkumisesta tai vinkumisesta, mutta pahimmillaan puremisesta.

Tollerin monitahoinen luonne tekee kuitenkin elämästä tollerin kanssa mielenkiintoisen kokemuksen. Kouluttajalle tolleri tarjoaa keskimääräistä kultaistanoutajaa haastavamman pähkinän. Tollerin kanssa harrastamisessa on lisäksi edelleenkin sellaista pioneerihenkeä, että onnistumisista palkitaan moninverroin. Niinhän se vain on, että paikasta A paikkaan B voi kävellä, pyöräillä, autoilla tai lentää, ja vaikka lopputulos on kaikilla keinoilla sama, niin hankkimalla lentolupakirjan on matkanteko sentään kaikista hohdokkainta.

Tavoitteemme luonteen jalostuksen osalta ovat seuraavat:

1) Tollerin tulee olla koiramaailman Ferrari - vauhdikas, leikkisä ja näyttävä, mutta kuitenkin hyvän kuskin hallittavissa;

2) Tollerin tulee olla kontaktihakuinen ja yhteistyökykyinen; ja

3) Tollerin tulee suhtautua ystävällisesti niin ihmisiin kuin toisiin koiriin.

Tulossa vielä terveys ja käyttöminaisuudet.