<<<Takaisin hoito-ohjeisiin



SAKSANKURJENMIEKAN JAKAMINEN

Saksankurjenmiekka on kiitollinen ja komea puutarhakasvi, kun se jaetaan muutaman vuoden välein. Istuta jakotaimet hyvään puutarhamultaan.

1. Jaettavasta kasvista leikataan lehdet poikki, jotta se ei haihduta liikaa kosteutta.

2. Saksankurjenmiekan jakaminen onnistuu usein käsivoimin. Jokaiseen jakotaimeen tulee jäädä pala juurakkoa ja lehtiä.

3. Tee taimelle reilu kuoppa, jotta saat levitettyä juuret tasaisesti.

4. Kurjenmiekat samoin kuin pionit istutetaan pintaan. Kurjenmiekan juurakon kuuluu jäädä osittain näkyviin. Älä siis istuta liian syvään !


ALKUUN





SIEMENILLE TEHTÄVÄT ERIKOISKÄSITTELYT ENNEN KYLVÄMISTÄ

Jotkut siemenet tarvitsevat erikoiskäsittelyn itääkseen. Tavallisimmat erikoiskäsittelyt ovat liotus ja kylmäkäsittely.

Liotuksella on kaksi hyvää vaikutusta. Liotus pehmentää siemenen kuorta ja poistaa luonnollisen itämisen estoaineen. Siemeniä liotetaan haaleassa vedessä korkeintaan 24 tuntia.

Kylmäkäsittely (stratifiointi)

Joidenkin kasvien siemenillä on lepokausi joka täytyy katkaista, ennen kuin siemen itää. Useille monivuotisille kasveille kylmä-käsittely on eduksi, harvoille haitaksi. Vaadittu kylmä ja kostea kausi voidaan saavuttaa ulkokäsittelyllä tai keinotekoisesti.

Kylmäkäsittely ulkona

Kun kylmäkäsittely suoritetaan ulkona, siemenet kylvetään tavallisen tapaan astiaan, joka peitetään ja asetetaan ulos suojaisaan paikkaan (tai kylmään kasvi- huoneeseen tai lavaan). Kylvöaika loka- helmikuu. Huolehditaan siitä ettei multa pääse kuivumaan kokonaan. Keväällä kylvölaatikot voi nostaa ikkunanlaudalle tai kasvihuoneeseen. Sitä mukaa kun siemenet itävät, ne koulitaan tavalliseen tapaan.

Kylmäkäsittely jääkaapissa

Kylmäkäsittely voidaan myös tehdä siten että kylvös asetetaan jääkaappiin vaadituksi ajaksi. Isot siemenet voidaan muovipussissa sekoittaa pieneen määrään kosteaa hiekkaa tai multaa ja kylvää vasta kylmäkäsittelyn jälkeen.

Joskus voi olla tarpeen uusia kylmäkäsittely jolleivät siemenet ensimmäisen kylmäkäsittelyn jälkeen idä. Hyvin hitaasti itävät siemenet (esim. jouluruusu, useat liljat) on ehkä paras kylvää maahan suojattuun paikkaan ja antaa niiden olla maassa kunnes ne itävät (jopa 1-2 vuotta).

Muu kylvös joka ei ole itänyt n. 8 viikossa kylmäkäsitellään n. 4 vk tai jätetään kokonaan talveksi ulos. Ei siis kannata luovuttaa liian aikaisin, joskus siemenen herääminen voi kestää kauan.


ALKUUN




SIEMENTEN KERÄÄMINEN ITSE

Siemenet ovat kasvilajien "henkivakuutus". Ne ovat villejä ja vapaita ja kulkevat rajoista piittaamatta. Ne tuottavat ihmiselle milloin hankalia, milloin iloisia yllätyksiä.

Elokuusta eteenpäin on siementen kerääjän kulta-aikaa. Aikaisin kukkivat lajit ovat jo osaksi varistaneet siemenensä, mutta puutarhasta löytyy vielä paljon kerättävää. Osa monivuotisten lajien kylvöistä ajoittuu kevääseen, mutta myös elokuussa löytyy kylvettävää. Eräät lajit, kuten saksankirveli, menettävät itävyytensä nopeasti, ja siksi siemenet on saatava maahan heti valmistumisensa jälkeen.

Helpottavaa on kuitenkin tietää, että perennoja ja puuvartisia lajeja syksyllä kylvettäessä luonto hoitaa siementen vaatiman kylmäkäsittelyn. Vaativimmat lajit kannattaa kuitenkin varastoida ja järjestää niille keinotekoisesti niiden tarvitsemat, toisiaan seuraavat kylmä- ja lämpöjaksot siementen herättämiseksi lepotilasta.


ALKUUN




SIEMENTEN KYLVÄMINEN

Suuret kasvimäärät on edullisinta kasvattaa siemenistä. Se on hauskaa ja helppoakin (esim. kehäkukat), eikä siihen tarvita huippuhienoa kasvihuonetta. Jos oikein innostut, voit kerätä talteen kypsiä siemeniä syksyllä ja kylvää niitä seuraavana keväänä.

1. Kylvöastia täytetään mullalla ja multa kastellaan. Tasoita ja tiivistä multa painelemalla kevyesti samankokoisella kylvöastialla. Kun kylvät suurikokoisia siemeniä, kuten auringonkukan siemeniä, tee kullekin siemenelle oma kolo esim. kepillä tai kynällä. Kylvä siemenet ja peitä mullalla.

2. Kylvä 2 - 4 siementä per astia, koosta ja lajista riippuen. Siemenet voidaan kylvää riveihin tai hajakylvönä (tai yksitellen pikkuruukkuihin). Pienet siemenet tulisi sirotella ohuesti mullan pinnalle ja peittää sitten kevyesti siivilöidyllä hiekalla ja mullalla. Pintakylvössä siemet vain painellaan sormella yms. kevyesti multaan kiinni, multaa ei laiteta siementen päälle enää. Painele multa tiiviiksi toisella kylvöastialla. Siemenet peitellään mullalla, joka painellaan kevyesti tiiviiksi, että kosteus säilyy. Kastele päältä käyttämällä hienoa suutinta kastelukannussa tai alta pitämällä astiaa vedessä, kunnes mullan pinta on kostea.

3. Sulje kylvöastia muovipurkkiin tai -pussiin kosteuden säilyttämiseksi ja peitä mustalla muovipussilla, koska useimmat siemenet itävät parhaiten pimeässä ja lämpimässä. On muistettava myös merkitä kylvöksiin kasvin nimi. Sen voi kirjoittaa vaikka pahvinpalalle tai puiselle jäätelötikulle tai käyttää siemenpussia merkkinä.

4. Tarkista päivittäin ja siirrä valoon, kun idut ovat näkyvissä.

5. Kylvöstä kastellaan tarvittaessa. Tasainen kosteus on hyvin tärkeää, kerrankin kuivunut kylvös voi olla täysin pilalla. Jos taas kastellaan liikaa, siemenet voivat mädäntyä, tai taimet kuolla.

6. Myös oikeasta lämpötilasta huolehditaan (yleensä n. +20 astetta), jolloin tasainen lämpö on yleensä itämisen aikana tärkeää. Kun siemenet ovat itäneet, lämpötilaa vähennetään ja kansi poistetaan vähitellen.

7. Taimilaatikoita pidetään valoisassa paikassa, ei kuitenkaan suorassa auringonvalossa. Itämisen jälkeen on tärkeää että valo on riittävää.

8. Kun taimet ovat hyvässä kasvussa - kun ainakin kolmas lehti on alkanut kasvaa - on koulimisen eli kouluttamisen aika eli taimet istutetaan jokainen omaan kasvuastiaan. Jos taimelle on ehtynyt kasvaa liikaa vartta, taimi kannattaa istuttaa niin syvälle, että vain lehdet jäävät mullan pinnalle. Siemenet voi kylvää myös suoraan kasvatus-astioihin, 1 - 2 siementä kuhunkin, ja tällöin koulintavaihe jää pois.


ALKUUN




SIEMENTEN SÄILYTYS

Siement jaetaan säilyvyyden kannalta kahteen ryhmään. Pääosa on ns. ortodokseja, jotka kuivuvat kehityksensä lopuksi. Ne kuivataan ja niitä voi säilyttää pitkiä aikoja alle nollan asteen lämpötilassa. Siemeniä, jotka irtoavat emokasvista kosteina, kutsutaan rekalkitranteiksi. Ne menettävät itävyytensä kuivattaessa, eikä niitä voi varastoida pitkiä aikoja.

Kuivat siemenet kuivataan alle 5-10 prosentin vesipitoisuuteen ennen säilytystä. Alle viiden prosentin vesipitoisuudessa itävyys alkaa laskea. Liian kosteat siemenet voivat homehtua suljetuissa säilytysastioissa.

Siemenet säilytetään kuivassa, alle +5 asteen valolta suojattuina. Kuivat siemenet eivät tarvitse happea säilytyksen aikana, koska niiden elintoiminnot ovat pysähdyksissä. Ne säilyvät pisimpään suljetuissa, täysissä astioissa, joista happi kuluu nopeasti loppuun, ja hengitys lakkaa.

Jos siemen on tarpeeksi kuivaa, sen voi myös pakastaa, joilloin se säilyy kymmeniä vuosia. Kostean siemenen solurakenteet hajoavat pakastettaessa, kun vesi solujen sisällä jäätyessään laajenee. Kosteina varastoitavien siementen on saatava happea, koska niiden elintoiminnot ovat käynnissä ja hengittävät. Säilytysastian tulee olla hyvä ja melko tiivis, jotta kosteus säilyy. Muovipusseja tai kannellisia astioita on auottava parin viikon välein. Alkoholin haju kielii hapen puutteesta.

Siementen elinikä vaihtelee

Yleensä pieni siemen säilyy kauemmin kuin iso ja kovakuorinen kauemmin kuin pehmeä. Palkokasvien siemenet ovat pitkäikäisiä. Ne säilyttävät itävyytensä 5-10 vuotta.

Erikoispakattu siemen

Jotkut siemenet ovat erikoispakattu ilmatiiviisiin foliopakkauksiin joka selvästi parantaa säilyvyyttä. Pakkauksen avaamisen jälkeen säilyvyys on sama kuin tavallisilla paperipusseihin pakatuilla siemenillä.

Vuosimerkinnät siemenpusseissa

Siemenpusseissa on merkinnät myyntiajasta, foliopakatut siemenet säilyvät avaamattomina tätäkin kauemmin.


ALKUUN




SUOMALAISEN PUUTARHAN TULEVAISUUS?

Nostalgia ja perinnepihat - kaipuuta menneisiin hyviin aikoihin?

Nostalgia vetää puoleensa hunajan lailla. Se tarkoittaa kaipuuta lapsuuden maalaismaisemiin ja mummonmökin pihatantereille, missä varjoliljat kalkattavat kesätuulessa ja lampaat määkivät ruohonleikkurin virkaa. Perinnepihat ovatkin nyt suurta huutoa, ja paikoin kuulee huutoja - mistä niitä saa??!! Monihan kasvattaisi mielellään helppohoitoisia ja kestäviä kultapalloja, rohtosuopayrttejä ja särkyneitäsydämiä. Toivo ulottuu vanhanajan varmoihin omena- ja päärynäpuihin. Nostalgia tarkoittaa myös läkkipeltisiä kastelukannuja, risuaitoja, maitolavoja ja humalasalkoja, joita on taas ilmaantunut pihoille. Vanhat ja vanhanaikaiset asiat tuovat turvallisen tuulahduksen menneistä hyvistä ajoista - joita ei ehkä koskaan ollutkaan muuta kuin kultareunaisissa muistoissa ja haaveissa.

Entä sitten ne huvimajat, kaarisillat ja ruusuportit, joita jatkuvasti lisää pystytään? Ne heijastavat kaipuuta romantiikan aikaan, jolloin kartanoiden puistoissa vietettiin usein kaihoisia hetkiä. Nostalgian uudempi ilmiö on rintamamiestalojen buumi. Myös niiden pihat halutaan entistää kunnon retrotyyliin.


Urbaani minipiha - pieni, mutta siellä on kaikki !

Pihat pienenevät varsinkin kaupungeissa. Kun työ kahmaisee suuren osan ihmisen ajasta ja energiasta, on pihan oltava pieni mutta iso. Taiten suunniteltuun ja rakennettuun minipihaan mahtuu kaikki, mitä sinkku tai kaksikko kaipaakin. Aidoilla tai kasveilla rajattuun pihaan mahtuu ehkä vain yksi puu ja muutama pensas. Köynnökset tuovat pihaan rehevyyttä samalla kun ne suojaavat naapurien katseilta ja kadun meteliltä. Nurmikon sijaan maata peittävät kiviset katteet sekä kekseliäästi valitut maanpeitekasvit, jotka pärjäävät lähes hoidotta. Suurissa ruukuissa kasvaa muutama harvinainen ja hauska kasvi.

Kivetyllä patiolla on pari alumiinituolia pöytineen, ehkä lepotuoli aurinkovarjon alla. Talon seinustalle on muurattu linjakas takkagrilli. Pihalla on myös kaappi, joka pitää juomat viileinä, vaikka ilmasto kuinka lämpenisi. Soliseva suihkulähde on vaihdettu pienen pieneen linjakkaaseen vesialtaaseen, jonka tyyni vedenpinta heijastaa taivasta. Urbaani minipiha on tehty lepoa, rentoutumista ja hiljaisuutta varten.


Olohuone ulkona - koteihin lisäneliöitä keväästä syksyyn

Tämä on ollut jo vuosia kasvava trendi. Suomalaisilla pihoilla on tapahtumassa valtava muutos. Hyötyajattelusta siirrytään nautintojen aikakauteen. Puutarha ei ole enää pakkotyösiirtola eikä piha autojen rassaamista varten. Puutarhapöydät ovat suurentuneet. Suuria pitoja ei pikkupöydille enää kateta. Valkoiset muoviset puutarhatuolit levisivät maailman joka kolkkaan. Nyt on virallisesti julistettu pannaan, olivat sitten valkoisia tai jonkin muun värisiä. Muovi on "out" ja se on julistettu pannaan. Jokainen voisi hyvästellä ne jo pikaisesti kiitoksin, sillä niiden myötä jouduimme pohtimaan puutarhan oikeaa tyyliä, istumamukavuutta, värien merkitystä ja puutarhassa käytettävien materiaalin ekologisuutta.

Terasseja laajennetaan ja rakennetaan kiihtyvällä vauhdilla. Lasitusfirmat kiinnittävät hiki otsassa laseja parvekkeille ja viherhuoneisiin. Terassilämmittimen kauppa käy kuumana. Kaasugrillit ovat koko ajan suurempia ja komeampia. Patio ja pergola ovat rantautuneet suomen kieleen pysyviksi sanoiksi ja tätä myötä Suomen pihoille. Kun ulko-olohuoneessa on puinen tai kivinen lattia ja katossa kiemurtavat viini- tai muut mahtavat köynnökset, olo on kuin jossain Välimeren maassa. Suomessakin pihalla voi viihtyä ja viipyä keväästä syksyyn.


Nurmikolla tapahtuu - sitä ei ole ollenkaan tai sitten englantilaisittain?

Nurmikkorintamalla on näkyvissä selkeät kaksi linjaa. Ensimmäisen linja mukaan nurmikosta luovutaan kokonaan, sillä siitä on liikaa vaivaa. Mitä sitten tilalle? Katteita tietenkin. Suurin osa pihasta voidaan kattaa luonnon- tai betonikivin tai vaikka keraamisin laatoin. Vanhaa kunnon soraa saa nyt monenkin eri värisenä. Yksi vaihtoehto on puiset lattiat ja polut. Se, mitä ei kateta, peitetään maanpeitekasveilla, perennoilla tai maata myöten matkaavilla köynnöksillä. Puiden ja pensaiden alustalle levitetään katteeksi haketta, mikä estää luvattomien kasvien tuppautumisen juuriston seuraan.

Toisen nurmikkolinjan mukaan pihalle pyritään tekemään oikea samettimatto. Englannissa sanotaan, että sen aikaan saaminen vie 200 vuotta. Tässä trendissä nurmikkoalueet ovat suuria, yhtenäisiä pintoja, joilla kelpaa hurautella päällä istuttavalla tai automaattisella ruohonleikkurilla.


Iloa kaikille aisteille - kaikenlaisien kukkien ystäville

Perinteinen kukkien ystävä iloitsee sydämensä pohjasta jokaisesta nupusta, joka avaa terälehtensä hänen puutarhassaan. Mitä muistorikkaampi, harvinaisempi tai vaikeampi kasvi, sitä parempi. Sen menestyminen antaa suurta tyydytystä ja tervettä ylpeyttä. Nousussa ovat toisenlaiset ajatukset ja pyrkimykset. Kasveja ei enää valita kukan vaan esimerkiksi lehtien värin, muodon tai tuoksun mukaan. Niitä sommitellaan suuriksi näyttäviksi ryhmiksi sävy sävyyn tai niin, että ne vastakkaisina korostaisivat toisiaan. Valita voi kaikilla aisteilla. Elefanttiheinä kähisee hauskasti tuulessa, nukkapähkämön karvaista lehteä on ihana kosketella, kultahumalan kultainen vehreys on häikäisevän kaunis.

näköiset niityt sekä sora- ja preeriapuutarhat hulmuavine heinineen ovat trendilistojen kärjessä niin Euroopassa kuin USA:ssa ja Australiassakin. Helpommin hoidettavaa puutarhaa tuskin enää onkaan. Heinät sopivat myös Suomeen hyvin, sillä meillä riittää niille alustaksi hiekkaa ja taustaksi tummia havupuita- ja pensaita.


Itämaisia tuulia - minimalistinen ylistys luonnolle

Japanilaiset puutarhat saavat yhä uusia ystäviä Suomessa ja muuallakin länsimaissa. Se ei ole mikään ihme, kun muistaa mitä tällaiseen puutarhaan tarvitaan: kiveä ja soraa, muutama puhutteleva puu ja pensas, ehkä hiukan vettä. Yksinkertaisimmillaan japanilainen puutarha on minimalistinen ylistys luonnolle ja hiljaisuudelle. Se onkin samalla mielenkiintoista, että samaan aikaan värikkäät ja rehevät englantilaiset puutarhat niittävät suosiota Japanissa. Näin puutarhataide globalisoituu. Myös viisituhatta vuotta vanha kiinalainen oppi fengshui jatkaa maailmanvalloitustaan. Siinä yhdistyvät tieto, filosofia ja taide. Talojen ja sisustuksen jälkeen ohjelmassa seuraavat puutarhat.

Fengshuissa puhutaan symboleista ja energioista. Elämänenergia chi kulkee pitkin teitä, vuoristoja ja jokia. Fengshui-oppinut ohjaa sitä niin, että se edesauttaa talossa ja puutarhassa olijoiden kaikenlaista hyvää häiritsemättä luonnon tasapainoa. Fengshui-puutarhassa kaikilla asioilla on merkitys. Pihan muodot, värit ja elementit valitaan juuri niin, että ne tuovat iloa, voimaa ja levollisuutta. Puutarha on kaunis kaikkina vuodenaikoina ja myös sisältä katsottuna. Seuraavaksi innoitusta haetaan paratiisimaisista persialaisista puutarhoista.


Uudet vesiaiheet - pihalle vilvoittavaa energiaa

Sanotaan, että vesi viilentää kiihkeät tunteet ja tuo pihalle vilvoittavaa energiaa. Moni suomalainen on jo toteuttanut haaveensa ja rakentanut pihalleen lammen tai suihkulähteen. Joku suunnittelee rakentavansa puron, sen saa kaupasta myös jo valmispakkauksena. Innokkaimmat veden ystävät ovat hankkineet pienen vesiputouksen parvekkeen seinälle. On olemassa paljon ohjeita, kuinka vesiallas tehdään. Korostetaan, että muovinen allas täytyy maastoittaa kasvein ja kivin. Mutta nyt kuuluu toisenlaisia ohjeita olevan tulossa asiaan. Huippumuodikas pihan vesiaihe on selkeä, laakea kuparivati tai kulmikas betoniallas, jonka tyyni vedenpinta tyynnyttää kiireisen mielen. Vedessä viihtyvät lumpeet ja vesihyasintit. Puutarhan vesiaihe voi olla myös seinämä, jota pitkin vesi valuu.


Taidetta ja huumoria pihapatsailla ja veistoksilla

Osa nykyisistä pihapatsaista kuuluu tyyliin nimeltä ns. "puutarhahuumori". Räikeiden tonttujen suosiota on muuten vaikea ymmärtää. Nyt puutarhoihin kannetaan koristeellisia ihmispatsaita, jotka juontuvat keskieurooppalaisista kansantarinoista ja mytologioista. Mitä kehitystä se on?

Onneksi markkinoilla on myös eläinpatsaita, jotka on veistetty kivestä tai puusta: tuttuja hirviä, karhuja ja ilveksiä. Oikeaan aikaan oikeassa paikassa sellainen voi tehdä hyvän vaikutuksen.

Edistykselliset taiteenystävät ovat jo valinneet puutarhaansa katseenvangitsijoiksi modernin ei-esittävän veistoksen, joka on tehty kivestä tai metallista. Se antaa ryhtiä koko pihalle. Monet nykytaiteilijat tekevät ulkoveistoksia ruostuvista metallinromuista. Ultramodernia puutarhaa saattaa koristaa myös ikivanhan näköinen pylvään pää tai sammaloitunut ruukku. Puutarhataiteen mestarit muotoilevat taideteoksia suoraan maahan. Kumpareet, laaksot ja kukkulat muodostavat suuria maaveistoksia, jotka voi nähdä vain etäältä. Myös pajuveistoksia punotaan edelleen. Pajun vanavedessä puutarhaan saapuvat muut luonnonmateriaalit: tuohi, päre, kaisla ja olki.


Minne ollaan matkalla puutarhan tulevaisuudessa?

Melkein musta tulppaani on saatu kehitettyä, mutta sininen ruusu on vielä hakusessa. Kasvien jalostajat, taimitarhurit, puutarhurit, puutarhasuunnittelijat, maisema-arkkitehdit ja viherrakentajat urakoivat jo nyt tulevaisuuden hyväksi.

Tulevaisuuden piha muuttuu ja mukautuu ihmisen elämän myötä. Piha on entistä monikäyttöisempi ja yksilöllisempi. Puutarha kuvastaa tulevaisuudessa enemmän omistajansa elämäntapaa, harrastuksia ja arvoja. Tulevaisuuden piha on sivistyneen esteetön ja moniaistinen. Se tarjoaa sekä rauhaa että elämyksiä. Oikein mukavuudenhaluinen rakentaa pihan pyörien päälle. Kun kalusteiden ja ruukkujen alla on pyörät, niitä voi siirtää sään ja mielen mukaan mihin haluaa.


ALKUUN




TAIMEN ESIKASVATUKSESSA ONGELMIA / SIEMEN ESIKASVATUS

- siemenet itävät heikosti, jos ne kostuttuaan pääsevät taas kuivahtamaan.
- vanha siemen itää heikosti. Tarkasta päiväykset siemenpussista.
- siemen itää hitaasti ja heikosti, jos lämpötila on liian matala. Myös liian korkea lämpötila eli yli +25 astetta heikentää itävyyttä vaikka kylvös taimettuu hyvin, taimet saattavat kuolla muutaman päivän kuluttua. Tämä sienitaudin aiheuttama taimipolte johtuu likaisista ruukuista, liian tiheästä kylvöstä tai heikkolaatuisesta mullasta.


ALKUUN




TAIMIEN KOULIMINEN / KOULUTTAMINEN

(KOULIMINEN = taimien uudelleen istuttaminen syvempään ja harvempaan).

Muutamaa viikkoa myöhemmin taimet - on ne sitten kasvatettu siemenestä, postimyyntitaimesta tai pistokkaasta - tulee koulia. Kouliminen tarkoittaa sitä, että taimelle annetaan suurempi, oma ruukku.

1. Nuoret taimet on aika siirtää suurempiin ruukkuihin, kun kasvin juuret alkavat työntyä esiin ruukun pohjan rei ´istä. Nosta varovasti juuripaakku ruukusta. Irrota esim. tikun tai haarukan avulla taimi irti. Jos ruukussa on useampi taimi, erottele juuret varovasti toisistaan. Joskus taimen juuri on liian pitkä, jolloin se täytyy katkaista. ( HUOM ! Jotkut kasvit eivät siedä, että niiden juuriin kosketaan. Tämä kerrotaan yleensä siemenpussin tuotetiedoissa. Tällöin siemenet kannattaa kylvää yksittäin turveruukkuihin tai kennoastioihin.) Siirrä kasvin juuripaakku ruukkuun, joka on vain vähän edellistä isompi.
2. Pitele kasvia varovasti - mieluiten lehdistä kiinni, jotta et vahingoita vartta ja kaada ruukkumultaa juuripaakun ympärille. Jos varsi katkeaa niin taimi kuolee, lehden katkeaminen ei ole niin vaarallista. Astia täytetään mullalla ja multaan tehdään reikä sormella tai tikulla. Painele kevyesti.
3. Tiivistä multa paakun ympäriltä. Ei haittaa vaikka siementaimi olisi mullassa syvemmällä kuin ennen, kunhan lehdet ovat reilusti mullan yläpuolella. Kastele varovasti. Jos taimi ei omin voimin pysy pystyssä, sille voi tueksi laittaa ohuen puutikun, johon taimi sidotaan löysästi langalla kiinni.


ALKUUN




TULPPAANIEN ABC

Kun istutat syksyllä monia uusia sipulikasveja ensi kevääksi, älä unohda tulppaaneja. Ne kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen, kun kasvatat niitä oikein.

Tulppaaneja kasvatetaan puutarhoissa hämmästyttävän vähän. Uskotaan, että ne eivät kuki kuin kerran ja kuolevat sitten pois. Syynä useimmiten tähän on vääränlainen kasvupaikka. On myös hyvä muistaa, että tulppaanit tarvitsevat vettä ja lannoitusta siinä missä muutkin kasvit. Toinen syy kukinnan ehtymiseen voi piillä lajikkeissa. Hyvin pitkälle jalostetut tarhatulppaanit eivät ole yleensä yhtä pitkäikäisiä kuin vähään tyytyvät kasvitieteelliset lajit. Jos käyttää lumme-, tuli-, parvi-, metsä-, terttu- ja raitatulppaaneja, niin ne tyytyvät vaatimattomampaan kasvupaikkaan kuin pitkälle jalostetut lajikkeet.


Tulppaaneille kavereita

Mistä lienee tapa peräisin, että yleensä aina istutetaan sipulikasvit omaan penkkiinsä, erilleen muista puutarhakasveista? Tällaiset istutukset kuitenkin näyttävät luonnottomilta, ja kukkien lakastuttua penkit ovat ikävän näköisiä.

Tulppaanit ovat upeita kohotessaan perennojen seasta. Kasvien yhdisteleminen on hauskaa ja istutuksista tulee vaihtelevan näköisiä.

Kun tulppaanit kukkivat, maasta punnertavat ylös jo monet perennat. Joinakin keväinä aikaisin kukkivat perennat saattavat olla kukassa samanaikaisesti. Kun tulppaanien kukinta on ohi ja niden lehdet alkavat kellastua, perennat peittävät ne armeliaasti vehreillä lehvillään.

Tulppaanit sopivat myös matalien maanpeitepensaiden sekaan. Ne piristävät värikkäillä kukillaan esim. tuiviota, kääpiö- ja laakakatajaa.


10 hyvää kasvia tulppaaneiden seuraksi:

  • Jalopähkämö (Stachys grandiflora)
  • Jättipoimulehti (Alchemilla mollis)
  • Kesäpikkusydän (Dicentra formosa)
  • Kevätvuohenjuuri (Doronicum orientale)
  • Komeamaksaruoho (Sedum 'Herbstfreude')
  • Kultatyräkki (Euphorpia polychroma)
  • Kurjenpolvet (Geranium)
  • Mirrinminttu (Nepeta x faassenii)
  • Puistolemmikki (Myosotis sylvatica)
  • Talvisaippo (Iberis sempervirens)


Tulppaanien kasvupaikka ja valo-olosuhteet

Sipulikasvit pitävät yleensä kalkkipitoisesta maasta. Hapan maa on hyvä kalkita ennen istuttamista. Maan on myös oltava ravinteikasta ja vettä läpäisevää. Syksyn ja talven liika kosteus saattaa mädännyttää sipulit. Savista maata onkin hyvä parantaa reilulla annoksella karkeaa hiekkaa ja hyvää kompostimultaa tai turvetta.

Tulppaanit pitävät valoisasta tai puolivarjoisesta paikasta. Kovassa paahteessa kukinta saattaa jäädä lyhyeksi.


Tulppaanien istutus

Tulppaanit istutetaan syys-lokakuussa. Istutusten päälle on hyvä levittää vielä suojaksi ohut lehtikerros, jotta sipuleille jää aikaa juurtua ennen talven tuloa.

Sopiva istutussyvyys on 3-4 kertaa sipulin koko. Savipitoisessa maassa sipulit istutetaan lähemmäs pintaa kuin hiekka- tai multamaassa. Sipulit laitetaan istutuskuopan pohjalle suippo puoli ylöspäin, 10-20 cm välein. Istutuksen yhteydessä maahan voi lisätä pitkävaikutteisia sipulilannoitteita.

Istutuspaikka kannattaa merkitä varmuuden vuoksi esim. tikulla, jotta ei seuraavana keväänä kaiva sipuleita vahingossa ylös.

Pitää myös muistaa, että epäsymmetrinen ryhmä näyttää luonnollisemmalta kuin suoriin riveihin istutetut kasvit.


Tulppaanien hoito

Keväällä maassa on usein runsaasti kosteutta, eikä tulppaaneja tarvitse yleensä kastella. Kukinnan aikaan voi olla jo niin kuivaa, että kastelu on paikallaan.

Tulppaanit tarvitsevat lannoitteita siinä missä muutkin puutarhakasvit, muuten niiden kukinta hiipuu. Kastele ja lannoita koko kukinnan ajan ja vielä silloinkin, kun lehdet ovat vihreitä. Näin tulppaanit saavat energiaa seuraavan vuoden kukintaa varten.

Kukkien kuihduttua ne poistetaan varsineen, jotta tulppaanit eivät tuhlaa energiaansa siementen muodostamiseen. Lehtiä ei leikata vielä tässä vaiheessa pois, sillä niiden tuottamat ravinteet siirtyvät sipulin varastoon. Kellastuneet lehdet voi taivutella siististi piiloon muiden kasvien lehvästöjen alle. Vasta täysin lakastuneina lehdet voi poistaa.

Jos kukinta alkaa vuosien saatossa heiketä, nosta sipulit maasta ylös, kun lehdet ovat kuihtuneet. Puhdista sipulit mullasta yms. ja anna kuivaa viikon verran rauhassa. Säilytä sipulit kuivassa paikassa, ja istuta syksyllä hyvin parannettuun ja lannoitettuun maahan.



<<<Etusivulle | <<<Takaisin hoito-ohjeisiin