MUISTILISTA KASVIEN HANKINNASSA

1. Hanki kasvit paikkakuntasi ja asuinalueesi menestymisvyöhykkeen mukaan. Jos et tiedä vyöhykettä, kysy taimimyyjältä.
2. Mieti millainen pienilmasto pihassasi on. Talon eteläpuoli on todennäköisesti lämpimämpi kuin pohjoispuoli tai tuulinen paikka. Olot voivat vaihdella pihassa paljonkin. Talvenarat kasvit istutetaan kaikkein edullisimmille paikoille. Arat kasvit menestyvät paremmin, jos ne saavat suojaa muista kasveista.
3. Valitse kasvit alueen maaperän, kosteuden ja valon mukaan. Tutki suuntaa-antavat ohjeet sopivista lajeista.
4. Kasvin käyttötarkoitus kannattaa miettiä. Onko taimi tarkoitettu suojaistutukseksi vai onko se koristekasvi?
5. Hanki samaa lajia aina vähintään 3 kpl, jotta istutusalueesta tulee selkeämmän näköinen ja jokainen laji pääsee paremmin esiin. Pensaita voi hankkia myös yksittäisiä, mutta usein nekin näyttävät kauniimmilta usean kappaleen ryhminä.


ALKUUN


PUUTARHASSA ON NYT AIKA...

Tammikuussa
Helmikuussa
Maaliskuussa
Huhtikuussa
Toukokuussa
Kesäkuussa
Heinäkuussa
Elokuussa
Syyskuussa
Lokakuussa
Marraskuussa
Joulukuussa

Tammikuussa

- Jos lunta ei ole, peitä arat kasvit lehdillä, havuilla tai kehikkoon pingotetulla suojakankaalla.
- Ylimääräinen lumi kannattaa ravistella pois säännöllisesti aitojen ja pensaiden päältä.
- Tarkista, että jänikset ja myyrät pysyvät poissa hedelmäpuiden luota. Laita rungonsuojat viimeistään runkojen ympärille. Myyrät eivät pääse niin helposti tekemään tuhotöitään, kun tallaat säännöllisesti puiden juurilla olevan lumen tiiviiksi.
- Valaista pihatien lisäksi myös komeimmat puut ja pensaat.
- Muista ruokkia lintulaudan ahkerat vieraat. Siivoa säännöllisesti lintulaudat ja ruokintapaikat puhtaaksi lintujen kakasta ja ehkäise salmonella-riskiä.
- Voit suunnitella jo tulevan kesän vihannesmaata ja kukkaloistoa.
- On tulppaanien aika, niitä kannattaa hankkia maljakkoon kotiin.


ALKUUN

Helmikuussa

- Kuusiaidan ja marjapensaat voi leikata.
- Tarkasta hedelmäpuiden kunto
- Ravistele ylimääräinen lumi pois säännöllisesti aitojen ja pensaiden päältä.
- Hyötää pensaiden ja puiden oksia sisällä.
- Vaihda ruukkukasveihin multaa ja aloita pistokkaiden ottaminen.
- Lisää ruukkukasvien lannoitusta valon lisääntyessä.
- Voit suunnitella jo tulevan kesän vihannesmaata ja kukkaloistoa.
- Tilaa harvinaisimpien kasvien siemenet ja mukulat siemenliikkeestä.
- Kylvä tomaatin ja kurkun siemenet.


ALKUUN



Maaliskuussa

- Tarkista huonekasvien kunto ja hanki vaikkapa lisää uusia.
- Voit suunnitella jo tulevan kesän vihannesmaata ja kukkaloistoa.
- Kylvä ensimmäiset kesäkukat.
- Istuta kesän hehkeät mukulakasvit.
- Leikkaa kellarissa talvehtineet pelargonit.
- Leikkaa hedelmäpuut ja loput marjapensaista.
- Huolla puutarhavälineet ja erityisesti ruohonleikkuri.
- Korjaa kasvihuone tai rakenna sellainen.
- Kasvata kevään pikkuvihreitä ja yrttejä ikkunalaudalla.
- Suojaa alppiruusut ja muut ikivihreät kevätauringon paahteelta.
- Muista pääsiäisen kukkaloisto ja rairuohot.


ALKUUN


Huhtikuussa

- Leikkaa viimeisetkin hedelmäpuut ja marjapensaat.
- Leikkaa pensasaita, jos se vaatii suurempia toimenpiteitä.
- Siisti pensaat kuivista ja kuolleista oksista.
- Leikkaa jalokärhöt ja muut saman vuoden versoilla kukkivat köynnökset.
- Haravoi piha siistiksi.
- Suunnittele kesän parvekelaatikot ja kesäkukkaryhmät.
- Kylvä nopeasti loput esikasvatettavat kesäkukat.
- Suojaa alppiruusut ja muut ikivihreät kevätauringon paahteelta.
- Istuta ensimmäiset pensaat.
- Lannoita puut, pensaat, perennapenkit ja nurmikko.
- Herättele talviunilla ollutta kompostia.


ALKUUN


Toukokuussa

- Paikkaa nurmikoita uusintakylvöksillä.
- Istuta uusia pensaita ja puita.
- Istuta perennoja.
- Istuta kesällä kukkivat sipulikukat.
- Istuta syksyllä kukkivat sipulikukat.
- Istuta kesän herkullinen mansikkamaa.
- Istuta perunat ja vihannesten taimet.
- Lannoita puut, pensaat ja nurmikko, jos sitä ei ole tehty aiemmin.
- Kylvä vihannesmaat ja kesäkukat.
- Siirrä tomaatin ja kurkun taimet kotikasvihuoneeseen.
- Tyhjennä vanha komposti ja perustaa uutta.
- Korista parvekkeet, terassit, patiot, pihat ja pergolat kukin.


ALKUUN


Kesäkuussa

- Istuta lepotilassa olevia puita ja pensaita.
- Leikkaa norjanangervo kukinnan jälkeen.
- Lannoita uusia kesäkukka- ja perennaistutuksia.
- Kastele kaikkia kasveja säännöllisesti.
- Latvo haaromattomat pikkutaimet.
- Lisää pihakasveja pistokkaista.
- Varjosta pikkukasveja helteeltä.
- Leikkaa ja nipsi kuivuneet kukat kasveista pois.
- Vie joulu- ja syyskaktukset sekä atsaleat ulos.
- Istuta vihannesten ja kesäkukkien taimet.
- Istuta yrttitarha.
- Leikkaa nurmikko ensimmäisen kerran.
- Leikkaa orapihlaja-aita ja muut tiheästi leikattavat aidat.
- Pölytä tomaatit kotikasvihuoneessa säännöllisesti.
- Rakenna vesiallas ja suihkulähde.
- Nauti alkukesän vihreydestä.


ALKUUN


Heinäkuussa

- Leikkaa orapihlaja-aita.
- Leikkaa kuun alkupuolella tarpeelliset havupuiden vuosikasvutypistykset ja kilpalatvat.
- Lannoita nurmikkoa ja marjapensaita.
- Lannoita kesäkukkia säännöllisesti kastelulannoitteella.
- Kastele tarpeen mukaan aina kasveja, varsinkin marjapensaita.
- Tarkkaile tuholaisten aiheuttamia vaurioita. Varaudu myrkytyksiin.
- Tue pitkiksi kasvaneita sipulikukkia ja perennoja.
- Varmista marjapensaiden tukien kestävyys.
- Korjaa ensimmäiset mehevät mansikat.
- Pölytä tomaatit kotikasvihuoneessa säännöllisesti.
- Poista kuivuneet kukat.
- Nauti kukkaloistosta.
- Pidä huolta kompostin toimivuudesta.
- Kerää talteen kuivakukkia ja yrttitarhan satoa.


ALKUUN


Elokuussa

-
Uudista kesän uuvuttamia ryhmäkasvi-istutuksia.
- Lisää liljoja sipulisuomuista.
- Leikkaa kauniit leikkokukat talteen.
- Lannoita syyslannoksella puita ja pensaita.
- Ilmastoi nurmikkoa talikolla.
- Istuta havupuita ja perennoja.
- Kerää talteen omenat, herukat ja muut marja- ja hedelmätarhan antimet.
- Pidä kotikasvihuoneen ilmankosteus tasaisena.
- Suojaa arimmat kasvit alavilla paikoilla yöhallalta.
- Nauti sadonkorjuusta ja elokuun samettisista ja pimenevistä illoista.


ALKUUN


Syyskuussa

- Kerää talteen omena- ja vihannestarhan sato.
- Kerää viimeisetkin kuivakukat (paitsi ei vielä Lyhtykoisoa).
- Vie talvehdittavat kasvit mahdollisimman viileään kellariin.
- Siisti ja käännä kesäkukka- ja vihannesmaat.
- Kirjaa ylös menneen kesän kasvatus- ja viljelykokemukset.
- Istuta ensi kevään kukkasipulit ulos ja ruukkuihin kellariin vietäväksi.
- Haravoi piha säännöllisesti.
- Leikkaa nurmikko viimeisiä kertoja.
- Kompostoi haravointi- ja leikkuujätteet tai siirrä niitä perennapenkkiin kasvien juurille maatumaan,
kastemadot tekevät niistä selvää ja multa kuohkeutuu.
- Vie ruohonleikkuri talvisäilöön ja putsaa se huolella.


ALKUUN


Lokakuussa

- Haravoi säännöllisesti.
- Rajaa nurmikon ja käytävän reuna.
- Siisti käytävät.
- Kunnosta pensaiden alustat.
- Leikkaa ryhmäruusut noin 30 cm:n mittaisiksi.
- Vie talteen viimeisetkin daalian- ja gladioluksenmukulat.
- Istuta kellariin vietäviin laatikoihin sipulikukkia kevättä varten.
- Korista piha, terassi, pergola, patio ja parveke talvikuntoon.
- Siivoa pihakasvihuone.
- Leikkaa perennat siisteiksi.
- Hanki uusia viherkasveja.


ALKUUN

Marraskuussa

- Aloita lintujen ruokkiminen talipalloilla, pähkinöillä, kauralyhteillä, leivänmuruilla ja auringonkukansiemenillä.
- Suojaa ryhmäruusut ja arat köynnökset lehtikatteella, jos maa on jo ehtinyt jäätyä.
- Kunnosta ja teroita työkalut kevättä varten.
- Siivoa ulkovarasto talvikuntoon ja kaiva esiin lumilingot, lumilapiot, lumikolat ja katuharjat,
ennen kuin pahimmat pyryt ehtivät yllättää.


ALKUUN


Joulukuussa

- Muista joulun kukkaloisto ja askartele havuista kransseja tms.
- Huolehdi pihateiden hiekoituksesta.
- Tarkista pihavalot.
- Ripusta pihakuuseen, -mäntyyn tai parvekelaatikossa oleviin havuihin sähkökynttilät.
- Jos lunta ei ole, peitä arat kasvit lehdillä, havuilla tai kehikkoon pingotetulla suojakankaalla tai kehikkoon pingotetulla suojakankaalla.
- Ylimääräinen lumi kannattaa ravistella pois säännöllisesti aitojen ja pensaiden päältä.
- Tarkista, että jänikset ja myyrät pysyvät poissa hedelmäpuiden luota. Laita rungonsuojat viimeistään runkojen ympärille. Myyrät eivät pääse niin helposti tekemään tuhotöitään, kun tallaat säännöllisesti puiden juurilla olevan lumen tiiviiksi.
- Muista ruokkia lintulaudan ahkerat vieraat. Siivoa säännöllisesti lintulaudat ja ruokintapaikat puhtaaksi lintujen kakasta ja ehkäise salmonella-riskiä.


ALKUUN


KASTELU - MUTTA ENTÄ JOS EI SADA?


Kuinka paljon vettä haihtuu?

Kasvien peittämästä maasta haihtuu päivässä keskimäärin 3-5 milliä eli 3-5 litraa vettä neliöltä. Kuumina päivinä luku on jopa 7-8 milliä. Haihdunnan korvaamiseen tarvitaan kymmeniä litroja vettä neliötä kohden viikossa.


Vettä ja vaivaa säästämällä

Maan pinnan kuivuessa siihen pitäisi muodostua kuiva, haihtumista hidastava kerros. Kun kasteluveden kohdistaa maahan juurien ulottuville, pintamaa pysyy kuivana. Tällöin haihtuminen ja rikkaruohojen kasvu vähenevät.

Juurikastelijalla vesi saadaan kasvien juuristoalueelle. Juurikastelu ei tiivistä maata kuten runsas kastelu maan pinnalle. Kotipuutarhoihin soveltuu hyvin juurikastelijat. Laitteen pää työnnetään vain 10 cm syvyyteen, joten sen käyttäminen on kevyttä.

Sitten runsaasti kosteutta vaativille kasveille, kuten kärhöille ja ruusuille, sopii pohjasta katkaistu kookas muovipullo. Letku jätetään hiljalleen valumaan maahan asetettuun pulloon.

Myös hyväksi havaittu kastelu- ja lannoituskeino on valuttaa vettä hiljalleen kasvin juurelle kaivettuun kuoppaan. Lannoitteet ja kalkki päätyvät kuopasta paremmin syväjuuristen kasvien, kuten puiden, käyttöön kuin maan pinnalta. Keväällä kuivaan maahan sirotellut lannoiterakeet liukenevat heikosti ja voivat päätyä kasvin käyttöön liian myöhään.


Kylmä vai lämmin suihku?


Ilmanlämpöinen, noin +20 asteinen kasteluvesi on kaikille kasveille ihanteellisinta. Niin, ja tietenkin - sadevesi on parasta.

Kastelua tarvitaan yleensä runsaasti, joten yleensä joudutaan turvautumaan myös kylmään veteen ja vesijohtoveteen. Kasvien kannalta kuivuudesta kärsiminen on kylmää vettä huonompi vaihtoehto. Kylmä vesi kannattaa suihkuttaa mieluummin lämpöä varastoivaan maahan kuin lehdille. Jääkylmä vesi voi aiheuttaa kasveille hetkellisen kylmästressin juurille, mutta ei mitään korvaamatonta vahinkoa kuitenkaan. Lempeä menetelmä on valuttaa kylmä vesi maahan hiljalleen. Tällöin maan lämpötila ei laske rajusti.


Maalaji vaikuttaa kasteluun

Maalajien vedenpidätyskyvyissä on suuria eroja. Vedenpidätyskyky vaikuttaa kasteluväliin ja kerralla annettavaan vesimäärään.

Karkea hieta ja hiekka ovat poudanarkoja maalajeja, sillä ne eivät varastoi vettä eikä vesi nouse kapillaarisesti ylöspäin. Haihduntaa vähentävää pintakerrosta ei yleensä muodostu, joten katteilla on suuri merkitys kosteuden säilyttäjänä. Vettä annetaan usein pieniä määriä, alle 20 milliä kerralla, sillä veis huuhtoutuu helposti pois. Vähintään 10 cm:n turvekerroksen lisäys parantaa maan vedenpidätyskykyä.

Savimaa pidättää hyvin kosteutta, joten kasteluvälit voivat olla pitempiä kuin hiekkamaassa.

Turvemaan pinta voi hylkiä vettä, joten maanparannustarve kannattaa sekoittaa kasvualustaan. Jos kasvualusta on kovin turpeista, vesi nousee huonosti ylöspäin. Tällöin pintakerros on kuiva, mutta syvemmällä maassa on kosteutta.

Hikeäviä, hyvin vettä nostavia maalajeja ovat hieta- ja hiesumaat. Mitä multavampi maalaji on, sen suurempia vesimääriä voi antaa kerralla, sillä multavuus lisää veden- ja ravinteiden pidätyskykyä. Hiesupitoiset maat ovat helposti liettyviä ja kuorrettuvia. Rankkasade ja voimakas sadetus rikkovat muruja mekaanisesti. Jos maan rakenne on huono, vesi poistuu hitaasti maan pinnalta. Kun maa kuorettuu, kaasunvaihto vaikeutuu ja siemenet voivat jäädä itämättä. Katteista ja maan pinnan peittävistä kasveista on suuri apu tarhurille.

Kuivuuden vaikutukset kasveihin

  • Nurmikko sumutetaan kylvön jälkeen usein. Kun ruoho vahvistuu, kastelukertoja harvennetaan ja vesimäärää lisätään. Vahvajuurinen nurmikko toipuu kuivuuden aiheuttamasta kellastumisesta hyvin.

  • Vasta istutetut ja nuoret taimet vaativat kuivina kausina kastelua. Yleensä pensaat kuten esim. herukat pärjäävät ilman kastelua kahden vuoden kuluttua istutuksesta.

  • Monivuotisilla marja- ja hedelmäkasveilla ankara kuivuus heikentää myös seuraavan vuoden satoa. Kuivuus aiheuttaa raakileiden karisemista ja kuivumista ja pieniä marjoja, joten kastelua tarvitaan erityisesti alkukesän kuivina kausina.

  • Erityisesti nuoret seinustalla kasvavat köynnökset vaativat säännöllistä kastelua ja lannoitusta. Yleensä seinustat ovat kuivia kasvupaikkoja. Voimakaskasvuiset köynnökset, kuten villiviini, saavat myöhemmin juuret syvälle maahan, jolloin kastelutarve vähenee tai loppuu kokonaan.

  • Köynnösruusut ja jalokärhöt ovat vaateliaita, ravinteikkaassa maassa viihtyviä köynnöksiä. Niiden runsas kukinta vaatii runsaasti vettä kasvukauden loppuun saakka. Lannoitus sujuu helposti kasteluveteen sekoitettavilla lannoitteilla.


Vähennä kastelutarvetta !

  • Sekoita istutusvaiheessa hiekkaiseen maahan kosteutta pidättävää savea ja turvetta.

  • Lisää kasvualustan multakerroksen paksuutta. Eloperäisen aineksen, kuten kompostimullan, käyttö parantaa maan rakennetta ja vedenpidätyskykyä.

  • Istuta varjostavaa kasvillisuutta. Kevytkin katve vähentää kastelutarvetta.

  • Istuta haihduntaa vähentävää tuulensuojakasvillisuutta. Varjosta vasta istutettuja tai siirrettyjä taimia.

  • Suojaa maan pinta kosteuden haihtumista vähentävillä katteilla, kuten ruohosilpulla, kuorikkeella tai hakkeella. Haraa paljaan maan pinta kastelun jälkeen.

  • Kostuta kuiva maan pinta ennen varsinaista kastelua tai kastele sateen jälkeen. Se parantaa veden imeytymistä maahan, sillä vesi liikkuu kosteassa maassa nopeasti.

  • Muotoile maan pinta niin, ettei kasteluvesi valu ympäristöön. Jätä vasta istutetun taimien tyvelle kastelusyvennys. Pinnanmuotoilusta hyötyvät myös runsaasti kastelua vaativat vihannekset, kuten kaalit.

  • Kerää sadevedet talteen esim. sadevesisäiliöihin tai -tynnereihin.

  • Valuta vesi suoraan juurien ulottuville juurikastelijalla tai maahan asennetulla salaojaputkella tai muovipullolla.

  • Kokeile tihku- tai tippaletkuja ja letkusadettimia, joilla veden voi suunnata suoraan taimien juurelle.

  • Valitse kasvilajit kasvupaikan ominaisuuksien mukaan. Kosteassa kasvupaikassa viihtyvä laji vaatii kuivassa paikassa säännöllistä kastelua. Erityisesti kuivan rinteen kastelu on hankalaa.

  • Suosi pihan peruskasveina maatiaisperennoja ja luonnonkasveja. Ne pärjäävät vähälläkin kastelulla.

  • Istuta kesäkukat ruukun asemasta maahan, jos olet paljon poissa kotoa tai käytä tilavia istutusastioita. Tällöin kastelu ei ole yhtä tarkkaa kuin pienessä ruukussa kasvavalla taimella.

  • Sekoita kesäkukkien istutusmultaan kastelukiteitä, jotka varastoivat kosteutta. Kiteistä hyötyvät erityisesti tasaista kosteutta vaativat lajit, kuten torenia ja sateenkaaripalsami. Myynnissä on myös kastelukiteitä sisältävää kesäkukkamultaa.


    ALKUUN





KALKKIA KASVUALUSTAAN !

Maanmuokkauksen ja kalkituksen tavoitteet

Puutarhuri huolehtii maan vesitaloudesta ojittamalla ja kastelemalla. Liika märkyyshän estää hapen virtauksen maan huokosiin. Liian märässä kasvaneiden kasvien kasvusolukoista muodostuu ohutseinäisiä ja meheviä. Kasvit katkeilevat helposti ja ovat alttiita tautien ja tuholaisten vioituksille. Liika kuivuus puolestaan nuuduttaa kasvit. Nestejännitys pienenee ja ilmaraot sulkeutuvat, jolloin fotosynteesi heikkenee.

Samojen kasvien viljely samalla paikalla vuodesta toiseen köyhdyttää maaperää. Maan rakenne heikkenee ja humuspitoisuus laskee. Maa happamoituu ja ravinteet vähenevät. Kasvitaudit ja tuholaiset yleistyvät. Juurikasvit ja peruna kärsivät eniten. Järjestelmällinen kasvinvuorotus kohentaa maan kasvukuntoa.

Kasvaakseen ja tuottaakseen satoa kasvit ottavat maasta ravinteita, mikä vähentää maan ravinnevaroja. Myös huuhtoutuminen kuluttaa maan ravinnevaroja. Puutarhurin tulisikin huolehtia kasvien riittävästä ravinteiden saannista kalkitsemalla ja lannoittamalla maata säännöllisesti.

Maanmuokkauksen tarkoituksena on muuttaa maan rakennetta siten, että kasvin itämiselle ja kasvulle muodostuu sopivat olosuhteet. Muokkaus muotoilee maan pintaa ja tehostaa veden, ilman ja lämmön kiertoa maassa. Muokkauksella torjutaan myös rikkakasveja ja tuholaisia sekä mullataan kasvinjätteet. Lannoitteet ja maanparannusaineet sekoittuvat hyvin maahan muokkauksen yhteydessä. Kalkituksen tavoitteena on poistaa maasta haitallista happamuutta, vapauttaa ravinnevaroja kasvien käyttöön ja parantaa maan rakennetta.

Miten kalkki vaikuttaa?

Kalkki levitetään maahan ensisijaisesti happamuuden poistamiseksi. Samalla se lannoittaa maata.
Kalkki saa aikaan neutralointireaktion, jossa happamuutta aiheuttava vety muuttuu haitattomaan muotoon vedeksi ja hiilidioksidiksi. Mikäli kalkitusaine on dolomiittia tai magnesiumpitoista kalkkikivijauhetta, saadaan samalla maahan myös magnesiumlannoitus.

Neutralointireaktiot noudattavat tiettyä järjestystä, joka määräytyy aineen happovoimakkuuden mukaan. Ns. vahvoille hapoille on ominaista, että ne luovuttavat protoninsa helposti neutraloitaviksi. Ne ovat helppoja neutraloida, ja neutralointireaktiossa tarvitaan vähemmän kalkkia. Mitä heikommasta haposta on kysymys, sen kitsaammin se protoninsa luovuttaa. Jos kalkitusainetta on riittävästi käytettävissä, myös heikot hapot neutraloituvat. Eloperäiset humusaineet ovat yleensä luonteeltaan heikkoja happoja. Jotta niiden happamuutta aiheuttavat protonit saadaan neutraloitua, on kalkkia ymmärrettävä käyttää riittävästi. Käytännössä kalkkia levitetään eloperäisille mailla 2 - 3 t/ha enemmän kuin kivennäismaille.

Kuinka paljon on riittävästi?

Myös kotipuutarhan kalkitussuunnitelma on kannattavinta tehdä tutkitun tiedon pohjalta. Maanäytteitä tutkii mm. Viljavuuspalvelu Oy Mikkelissä. Näytteiden analysoinnin jälkeen puutarhuri saa käyttöön viljavuustutkimusraportin, josta selviää kaikki kalkitussuunnitelmaa varten tarvittavat tiedot.

Kalkitusta suunnittelevan on hyvä tuntea palstansa maa-laji. Maalajien luontaiset happamuudet poikkeavat toisistaan. Myös neutralointireaktion teho on sidoksissa maalajiin ja erityisesti eloperäiseen ainekseen. Maan multavuuden lisääntyessä on käytettävä enemmän kalkkia, jotta haluttu pH-muutos saadaan toteutumaan. pH:n tavoiteluku savimailla ja karkeilla kivennäismailla on noin 6,5. Eloperäisten maiden pH-tavoite on 6.

Viljavuustutkimuksen yhteydessä maanäytteestä määritetään aina pH-luku. Vertaamalla sitä pH:n tavoitelukuun saadaan selville mahdollinen korotustarve.

Maan kalsium- ja magnesiumpitoisuudet liittyvät oleellisesti kalkitukseen. Kalkki on kyseisten ravinteiden pääasiallinen lähde. Ravinnesuhdetta Ca:Mg voidaan käyttää kalkitusaineen valinnassa. Puutarhakasveille suositellaan kalkitusaineeksi magnesiumia sisältäviä tuotteita.

Kalkitussuunnitelmaa tehtäessä on otettava huomioon viljeltävät kasvilajikkeet ja niiden vaatimukset pH:n suhteen. Alppiruusupenkkiä ei ole syytä kalkita lainkaan, mutta avomaan ravintokasveista ristikukkaiset kaipaavat lähes neutraalia kasvualustaa.

Miten ja koska kalkki levitetään?

Erilaisia maanparannusaineita levitetään Suomessa vuosittain noin miljoona tonnia. Suurimman osan kokonaismäärästä levittävät alalle erikoistuneet urakoitsijat, joiden palveluksiin kuuluu sekä rahti että levitys. Yli puolet kokonaismäärästä levitetään ns. kosteana kalkkina (kosteus 4- 8 %) keskipakolevittimillä. Kuiva kalkki levitetään erityisillä ruuvilevittimillä.

Kotipuutarhan kalkitus ei aina onnistu kovin järeällä kalustolla. Pienillä palstoilla kalkki onkin levitettävä käsityönä. Kun kalkittavan alueen pinta-ala on tiedossa ja kalkitussuunnitelman mukainen kalkkimäärä on hankittuna, kalkki levitetään mielellään kosteaan maahan ennen muokkausta. Kalkki levitetään suhteellisen tasaisesti kalkittavalle palstalle. Muokkaus viimeistelee kalkituksen tasaisen sekoittumisen kasvukerrokseen.

Ajankohdalla ei ole suurta merkitystä kalkin tehoon maassa. Kalkkia voi levittää ympäri vuoden hyvällä menestyksellä. Kannattavinta on kuitenkin kalkita aikaisin keväällä ennen kevätmuokkausta ja kylvöä tai istutusta. Toinen otollinen ajankohta on myöhäissyksy sadonkorjuun jälkeen ennen syysmuokkausta.

1 - 2 -vuotisia kasveja ei kannata kalkita kasvustoon. Pitkäikäisten kasvien ja nurmen ylläpitokalkitus on pakko tehdä ilman maanmuokkausta. Maan pintaa voi kevyesti rikkoa, jotta kalkki pääsisi helpommin kasvukerrokseen.

Koristekasvien kalkitus

Perennat ovat monivuotisia ruohovartisia koristekasveja
. Perennapenkki on syytä peruskalkita aina perustamisvaiheessa. Ylläpitokalkitus tehdään noin kolmen vuoden välein. Tavoite-pH on noin 6 - 6,5. Kalkkipitoista maata suosivat mm. akileija, vuohenjuuri, harsokukka, pionit, kultakärsämö, palavapensas, pallo-ohdake, päivänlilja, saksankurjenmiekka, punatähkä, kultahelokki ja tähkätädyke. Näille käytetään peruskalkitukseen esimerkiksi rakeista puutarhakalkkia 5 - 9 dl/m2. Jos kasvien sijoittelu on suunniteltu etukäteen, voidaan kalkitusainetta levitettäessä huomioida kalkinsuosijat ja -karttajat.

Sipulikasvit ovat melko vaatimattomia. Kalkitus kuten perennoilla.

Köynnöskasvit kaipaavat peruskalkittua maata. Erityisesti villiviini ja kärhöt menestyvät hyvin kalkitussa maassa.

Ruusut kukoistavat syvämultaisessa, ravinteikkaassa maassa, jonka pH on 6 - 6,5.

Nurmen kalkitus

Nurmea perustettaessa kalkitus on erityisen tärkeää. Kalkki parantaa maan rakennetta ja vapauttaa ravinteita.

Nurmikon perustustyöt voi tehdä joko touko-kesäkuulla tai elokuulta syyskuun puoleenväliin saakka. Ennen kylvöä on huolehdittava kunnollisesta salaojituksesta ja pohjamaan tasoituksesta. Tarvittaessa on kasvatettava myös multakerrosta, jonka paksuus tulisi olla noin 20 cm. Maahan voidaan lisätä myös turvetta tai hiekkaa. Maa kannattaa kalkita reilusti muokkauksen yhteydessä, jolloin kalkki sekoittuu tehokkaasti koko kasvukerrokseen. Kalkki voi olla tavallista kalkkikivijauhetta tai rakeistettua puutarhakalkkia. On syytä kuitenkin käyttää magnesiumpitoisia tuotteita. Näin saadaan maahan myös magnesiumia. Sopiva peruskalkitus määrä on noin 50 -70 100 m2.

Riittävästä lannoituksesta on myös huolehdittava. Maa tasoitetaan ja tiivistetään. Siemen kylvetään kahdesti, pitkittäin ja poikittain, näin saadaan tasainen lopputulos. Siemenen menekki on noin 2 - 3 kg/m2 valitusta seoksesta riippuen. Siemenet mullataan kevyesti ja maa tiivistetään. Tulevaa nurmikkoa on myös kasteltava riittävästi.

Käytettäessä siirtonurmimattoja huolelliset perustamistyöt ovat kaiken a ja o. Pohjatyöt tehdään kuten kylvönurmellekin ja nurmea kastellaan riittävästi.

Kun peruskalkituksen vaikutus vähitellen heikkenee, maa alkaa taas happamoitua. Silloin on ylläpitokalkituksen aika. Varhain keväällä tai syksyllä kalkkia levitetään 30 - 50 kg/a 3 - 5 vuoden välein. Ylläpitokalkitusta ei kannata unohtaa, sillä heinäkasvit kuluttavat maasta runsaasti kalsiumia ja magnesiumia.

Vanhoja nurmia vaivaa usein sammaloituminen, mikä ei kuitenkaan johdu suoraan happamuudesta, vaan sen välillisistä vaikutuksista. Vanhan nurmen hapan kasvu-alusta on usein hyvin tiivistynyttä, joten sen "ilmanvaihto" ja "viemäröinti" eivät enää toimi. Ravinteet pidättyvät tiukasti happamaan maahan. Sammaloituminen alkaa.

Ensiavun sammaloitumiseen saa erityisesti sammaleen poistoon kehitetyistä tuotteista. Pahoin sammaloitunut nurmi on kuitenkin syytä perustaa uudelleen ja kalkita kasvualusta kunnolla.

Puiden ja pensaiden kalkitus

Erilaisia pensaita sekä hedelmä- ja koristepuita istutettaessa on syytä muistaa, että niiden on tarkoitus kasvaa paikallaan melko pitkään. Peruskalkitus istutuksen yhteydessä on tärkeää. Istutuskuopan täyttömaahan sekoitetaan 5 - 15 dl kalkkia. Ylläpitokalkitukseen käytetään 2 - 3 dl/m2 juuristoalueelle levitettynä parin kolmen vuoden välein. Maan pintaa voidaan kalkituksen yhteydessä hieman rikkoa, jotta kalkki pääsee kasvukerrokseen. Ylläpitokalkitus kannattaa tehdä varhain keväällä tai syksyllä.

Lehtipuista ja pensaista kalkinsuosioita on lehmus, jalava, lehtosaarni, kirsikka, pihajasmike, punalehtiruusu, syreeni ja angervot. Havupuut viihtyvät selvästi happamassa maassa.

Varsinaisia kalkinkarttajia on syyshortensia, alppiruusu ja kanerva. Niiden istutusalustaa ei kalkita ja turve saa olla kalkitsematonta.


ALKUUN


PENSAAN ISTUTTAMINEN

Muokkaa maa ja kitke monivuotisten rikkaruohojen juuret tarkkaan pois. Jos maa on laihaa, lisää multaa tai turvetta. Savimaata kevennetään karkealla hiekalla, jotta se saadaan rakenteeltaan ilmavammaksi.

1. Tee taimelle reilu kuoppa ja kastele se ääriään myöten. Anna veden imeytyä kunnolla ensin istutusta.
2. Astiataimet istutetaan siten, että multapaakku jää pari senttiä syvempään kuin maanpinta. Tiivistä maa taimen ympäriltä, jotta juuret saavat kosketuksen kasvualustaan.
3. Kastele reilusti, jolloin muokattuun maahan jääneet ilmataskut häviävät ja juurtuminen käynnistyy.


ALKUUN


PERENNAN ISTUTTAMINEN

Kitke ensin kasvualusta tarkkaan. Tee 5-10 sentin korkuinen kohopenkki, jolloin sade- ja sulamisvedet eivät jää perennojen juuristoon seisomaan.

1. Astiataimen on oltava läpijuurtunut. Terveet juuret ovat vaaleat.
2. Paina taimi tiiviisti maahan. Syksyllä istutetut taimet kannattaa tarkistaa seuraavana keväänä, ettei routa ole nostellut niitä irti.
3. Istutuksen jälkeen taimien kasteleminen on tärkeää. Huolehdi säännöllisestä kastelusta ensimmäisenä kesänä, jotta kasvun lähtö onnistuu.


ALKUUN

PERENNAN JAKAMINEN

Monet perennat kasvavat paremmin, jos tiheät kasvustot jaetaan muutaman vuoden välein.

1. Leikkaa jaettavasta taimesta puolet lehtimassasta pois. Kun juurien ja lehdistön koko on sopusuhtainen, energiaa ei kulu hukkaan.
2. Joidenkin lajien juurakot ovat niin tiiviit ja vahvat, että jakamisessa kannattaa käyttää veistä. Erittäin suurien ja vahvojen juurakoiden jakamisessa jopa lapiota. Ohuet juurikarvat säilyvät vahingoittumattomina, kun kasvia ei väkisin käsin revitä.


ALKUUN


LILJOJEN JAKAMINEN

1. Liljat jaetaan joko varhain keväällä tai syksyllä varsien lakastuttua.
2. Kasvit nostetaan maasta ja sivusipulit irrotetaan varovasti emosipulista.
3. Sipulit istutetaan uudelleen kitkettyyn ja perusparannettuun kasvualustaan.
4. Liljapenkki uudistetaan, kukinta alkaa oleellisesti heikentyä eli 3-4 vuoden välein.


ALKUUN


LISÄÄMISTAPOJA: SIEMENTEN KYLVÄMINEN

Suuret kasvimäärät on edullisinta kasvattaa siemenistä. Se on hauskaa ja helppoakin (esim. kehäkukat), eikä siihen tarvita huippuhienoa kasvihuonetta. Jos oikein innostut, voit kerätä talteen kypsiä siemeniä syksyllä ja kylvää niitä seuraavana keväänä.

1. Kylvöastia täytetään mullalla ja multa kastellaan. Tasoita ja tiivistä multa painelemalla kevyesti samankokoisella kylvöastialla. Kun kylvät suurikokoisia siemeniä, kuten auringonkukan siemeniä, tee kullekin siemenelle oma kolo esim. kepillä tai kynällä. Kylvä siemenet ja peitä mullalla.
2. Kylvä 2 - 4 siementä per astia, koosta ja lajista riippuen. Siemenet voidaan kylvää riveihin tai hajakylvönä (tai yksitellen pikkuruukkuihin). Pienet siemenet tulisi sirotella ohuesti mullan pinnalle ja peittää sitten kevyesti siivilöidyllä hiekalla ja mullalla. Pintakylvössä siemet vain painellaan sormella yms. kevyesti multaan kiinni, multaa ei laiteta siementen päälle enää. Painele multa tiiviiksi toisella kylvöastialla. Siemenet peitellään mullalla, joka painellaan kevyesti tiiviiksi, että kosteus säilyy. Kastele päältä käyttämällä hienoa suutinta kastelukannussa tai alta pitämällä astiaa vedessä, kunnes mullan pinta on kostea.
3. Sulje kylvöastia muovipurkkiin tai -pussiin kosteuden säilyttämiseksi ja peitä mustalla muovipussilla, koska useimmat siemenet itävät parhaiten pimeässä ja lämpimässä. On muistettava myös merkitä kylvöksiin kasvin nimi. Sen voi kirjoittaa vaikka pahvinpalalle tai puiselle jäätelötikulle tai käyttää siemenpussia merkkinä.
4. Tarkista päivittäin ja siirrä valoon, kun idut ovat näkyvissä.
5. Kylvöstä kastellaan tarvittaessa. Tasainen kosteus on hyvin tärkeää, kerrankin kuivunut kylvös voi olla täysin pilalla. Jos taas kastellaan liikaa, siemenet voivat mädäntyä, tai taimet kuolla.
6. Myös oikeasta lämpötilasta huolehditaan (yleensä n. +20 astetta), jolloin tasainen lämpö on yleensä itämisen aikana tärkeää. Kun siemenet ovat itäneet, lämpötilaa vähennetään ja kansi poistetaan vähitellen.
7. Taimilaatikoita pidetään valoisassa paikassa, ei kuitenkaan suorassa auringonvalossa. Itämisen jälkeen on tärkeää että valo on riittävää.
8. Kun taimet ovat hyvässä kasvussa - kun ainakin kolmas lehti on al
kanut kasvaa - on koulimisen eli kouluttamisen aika eli taimet istutetaan jokainen omaan kasvuastiaan. Jos taimelle on ehtynyt kasvaa liikaa vartta, taimi kannattaa istuttaa niin syvälle, että vain lehdet jäävät mullan pinnalle. Siemenet voi kylvää myös suoraan kasvatus-astioihin, 1 - 2 siementä kuhunkin, ja tällöin koulintavaihe jää pois.


ALKUUN


LISÄÄMISTAPOJA: PISTOKKAAT

Jos haluat lisätä kasveja, joita puutarhassasi jo kasvaa, saat nopeita tuloksia leikkaamalla pistokkaita keväällä. Kun pistokkaat ovat juurtuneet - tämän huomaa siitä, että kasvit äkkiä piristyvät - odota, että juuret täyttävät ruukun ja siirrä sitten jokainen taimi omaan ruukkuunsa.

1. Ota pistokkaaksi latva, kun se on noin 10 cm pitkä, aivan lehtinivelen yläpuolelta.
2. Katkaise pistokas aivan lehtinivelen alapuolelta ja leikkaa alimmat lehdet pois.
3. Työnnä pistokas pistokasmultaan pieneen ruukkuun.
4. Asettele pistokkaat ruukkuun, kastele ja aseta lämpimään, valoisaan paikkaan, ei kuitenkaan auringon paahteeseen.
5. Saat kostean pienilmaston pistokkaille sulkemalla ruukun kokonaan muovipussiin. Kiinnitä pussi kuminauhalla kiinni.


ALKUUN

LISÄÄMISTAPOJA: TAIMIEN KOULIMINEN / KOULUTTAMINEN

(KOULIMINEN = taimien uudelleen istuttaminen syvempään ja harvempaan).

Muutamaa viikkoa myöhemmin taimet - on ne sitten kasvatettu siemenestä, postimyyntitaimesta tai pistokkaasta - tulee koulia. Kouliminen tarkoittaa sitä, että taimelle annetaan suurempi, oma ruukku.

1. Nuoret taimet on aika siirtää suurempiin ruukkuihin, kun kasvin juuret alkavat työntyä esiin ruukun pohjan rei ´istä. Nosta varovasti juuripaakku ruukusta. Irrota esim. tikun tai haarukan avulla taimi irti. Jos ruukussa on useampi taimi, erottele juuret varovasti toisistaan. Joskus taimen juuri on liian pitkä, jolloin se täytyy katkaista. ( HUOM ! Jotkut kasvit eivät siedä, että niiden juuriin kosketaan. Tämä kerrotaan yleensä siemenpussin tuotetiedoissa. Tällöin siemenet kannattaa kylvää yksittäin turveruukkuihin tai kennoastioihin.) Siirrä kasvin juuripaakku ruukkuun, joka on vain vähän edellistä isompi.
2. Pitele kasvia varovasti - mieluiten lehdistä kiinni, jotta et vahingoita vartta ja kaada ruukkumultaa juuripaakun ympärille. Jos varsi katkeaa niin taimi kuolee, lehden katkeaminen ei ole niin vaarallista. Astia täytetään mullalla ja multaan tehdään reikä sormella tai tikulla. Painele kevyesti.
3. Tiivistä multa paakun ympäriltä. Ei haittaa vaikka siementaimi olisi mullassa syvemmällä kuin ennen, kunhan lehdet ovat reilusti mullan yläpuolella. Kastele varovasti. Jos taimi ei omin voimin pysy pystyssä, sille voi tueksi laittaa ohuen puutikun, johon taimi sidotaan löysästi langalla kiinni.


ALKUUN


KUIVAKUKKIEN POIMINTAA

Varren katkaisukohta

KÄYTÄ AINA SAKSIA. Älä taittele. Muovissa kasvavat kasvit ovat pienijuurisia ja koko kasvi nousee helposti ylös, jos sitä kiskotaan.

Leikkokukat poimitaan n. 30 cm:n varrella, (jollei niitä ole suunniteltu lattiamaljakkoon, jolloin poimitaan tarvittavan pituinen varsi). Pääsääntöisesti kasvit tuottavat kukkavarsia kahdella tavalla:

1. Kyseessä voi olla kasvi, joka kasvattaa uusia kukkavarsia aina päävarren lehtihangoista. Jos varsi katkaistaan maanrajasta, uusia kukkia ei enää tule. Jos taas poimitaan kukkahaara kerrallaan, kasvi tekee uutta satoa koko kesän. Tällaisia ovat esim. olkikukka, ruiskukka ja zinnia eli oppineittenkukka.

2. Kyseessä voi olla myös kasvi, joka kasvattaa uusia kukkavanoja lehtiruusukkeen keskeltä vieri vierestä. Tällaisen kasvin kukkavarsi voidaan leikata maan rajasta ja uusia kasvaa aina vierestä. Tällaisia ovat esim. kaikki viuhkot, punatähkä ja heinät.

Lehtihangoista uutta satoa kasvavista kasveista leikataan kukat siis 30 cm:n varrella ja loppu kasvista jätetään kasvamaan uutta satoa.

Poimi oikeassa kehitysvaiheessa

Yleensä tiukat nuput eivät aukea maljakossa. Monilla kasveilla nuppu aukeaa, kun se jo selvästi näyttää väriä. Tällaisia ovat esim. gladiolus (eli miekkalilja), liljat, ja maloppi. Monet kukat eivät aukaise suuriakaan nuppuja, vaan kukan terälehtien on oltava jo selvästi auki kääntyneinä, ennenkuin kukka aukeaa maljakossa. Tällaisia ovat esim. auringonkukka, kesäpäivänhattu ja asteri. Tähkämalliset kukat, kuten kukonkannus, leijonankita ja gladiolus poimitaan, kun alimmat kukat ovat auenneet. Jos kukat tarvitaan heti esim. juhlien koristeeksi, on parasta poimia täysin auenneita kukkia, koska nuppuiset eivät ole erityisen näyttäviä. Yleensäkin kannattaa mieluummin poimia aukinaisia kuin liian nuppuisia kukkia.

Kukkien kuljetukset kauempaa

Varmimmin kukat saa kotiin hyväkuntoisina, jos ottaa mukaan ämpärin, niin että kukat voi kuljettaa vedessä. Näin kannattaa menetellä ainakin, jos on tarkoitus poimia suuria määriä esim. häiden koristeeksi.

Muista myös sekavihreät

Tottumattomat poimijat unohtavat sekavihreät. Kukat ovat kauniimpia ja kimppu tuplasti runsaampi, jos sekaan poimitaan vihreitä, kuten jänönputkea, eucalyptusta tai heiniä. Sekavihreät voi mainiosti poimia myös luonnosta, jos on aikaa. Hyviä luonnon vihreitä ovat mm. heinät ja sarat, poimulehti, kielon lehdet, lillukan lehdet, mesimarjan rönsyt ja kurjenpolven lehdet.


ALKUUN


KUKKIEN KUIVAUSOHJEITA

Kukkien ilmakuivaus

Kukkien värit säilyvät parhaiten, jos ne kuivuvat mahdollisimman nopeasti. Nopea kuivaus on välttämätön myös, ettei kukkiin muodostuisi hometta. Ihanteellinen kuivauslämpötila on +35-+37 C-astetta. Tällainen lämpötila on luonnostaan esim. pannuhuoneessa tai lattialämmitetyn pienen huoneen katon rajassa. Huoneenlämpökin riittää hyvän kuivaustuloksen saavuttamiseen. Sen sijaan ulkovarasto, parveke tai muu tila, minne yökosteus pääsee on sopimaton niin kuivaukseen kuin varastointiinkin - siellä kasvit vain homehtuvat.

On eduksi, jos kuivauspaikka on pimeä, mutta vähintään kasvien kuivauspaikan on oltava suojassa suoralta auringonpaisteelta

Kuivumisaika riippuu lämpötilasta ja kasvien mehevyydestä. Se vaihtelee parista päivästä pariin viikkoon.

Kasvit sidotaan kumilenkeillä (lanka ei käy, koska varret kutistuvat kuivuessaan) pieniksi nipuiksi, jotka ripustetaan "pää alaspäin" roikkumaan. Sopiva nipun koko riippuu kuivauslämpötilasta ja kasvien mehevyydestä. Liian suuret niput homehtuvat sisältä. Yleensä on paras panna nippuun 1-10 vartta (esim. 1 auringonkukka tai 5 olkikukkaa tai 10 rusoikikukkaa).

Riippuva revonhäntä kuivaa kauneimmaksi,jos se kuivataan "mahallaan" esim. pyykkinarujen päällä niin, että "häntä" riippuu vapaasti. Usein riippuvasta revonhännästä kuivataan vain pelkät hännät.

Jotkut varreltaan puiset kasvit, kuten sini-ikiviuhko, tataariviuhko, hopeaikiviuhko, karstaohdake, pallo-ohdake ja sinipiikkiputki voidaan panna suoraan tuoreina ilman vettä maljakkoon ja ne kuivuvat siihen. On kuitenkin varottava, ettei varsiin tule hometta tiiviin maljakon sisällä.

Kasvit ovat kuivia, kun ne pystyyn nostettaessa pysyvät pystyssä.

Hiekkakuivaus

Hiekassa kuivattaessa kaikki kukat ovat kuivakukkia: orvokit, liljat, hajuherneet (hajuherne tosin menettää värinsä parissa viikossa kuivauksen jälkeen). Jotkut lajit ovat helppoja hiekkakuivattavia ja jotkut vaikeita, mutta kaikki saadaan onnistumaan. Hiekkakuivaus perustuu siihen, että hiekka painattaa kuivattavaa kukkaa niin, ettei se pääse rypistymään eikä juuri kutistumaankaan.

Kätevintä on käyttää hiekkapuhallushiekkaa, jota saa 40 kg:n säkeissä rautakaupoista eikä se maksa paljoa. Jos on valinnanvaraa, kannattaa ottaa hieman karkeampaa laatua; liian hienosta hiekasta tarttuu kukkiin pölyä. Myös silikageeliä voi käyttää. Sitä saa askarteluliikkeistä ja kukkakaupoista, mutta se on kallista.

Hiekka laitetaan vaneri- tai pahvilaatikkoon. Jos se ei ole täysin kuivaa, se on ensin kuivattava lämpimässä ja kuivassa paikassa tai uunissa miedolla lämmöllä. Myös silikageeli on kuivattava uunissa aina ennen käyttöä. Kukat asetellaan kuivaan hiekkaan ja peitetään hiekalla (tai silikageelillä). Laatikon annetaan olla lämpimässä ja kuivassa paikassa n. 2 viikkoa, minkä jälkeen kukat kaivetaan esiin varovasti pensselin avulla.

Toiset kukat, kuten orvokki ja päivänkakkara on parempi asetella hiekkaan "naama" alaspäin, kun taas toiset, kuten ruusu, on parempi asetella "naama" ylöspäin. Kokemus opettaa tässä asiassa.


ALKUUN


LEIKKOKUKKIEN KÄSITTELYOHJEITA

Vastapoimitut leikkokukat säilyvät pitkään jos ne ennen esillepanoa "juotetaan". Juottamisella tarkoitetaan sitä, että kukat yritetään saada imemään itsensä mahdollisimman täyteen vettä. Tämä tapahtuu niin, että varsien päistä leikataan pois n. 1 cm:n pätkä uuden imupinnan avaamiseksi. Samalla poistetaan kaikki lehdet, jotka jäisivät veden pinnan alle, koska lehdet alkavat vedessä nopeasti pilaantua ja myrkyttävät veden. Sen jälkeen kukat pannaan syvään lämpimään (n.+40 astetta) veteen ja koko astia viileään paikkaan (kellariin tai kylmiöön). Kukkien annetaan olla viileässä vähintään 2 tuntia tai mieluummin yli yön. Sen jälkeen kukat kestävät kuumassakin huoneessa. Jos vastapoimitut kukat viedään juottamatta suoraan lämpimään huoneeseen, ne saattavat nuukahtaa heti.

Jos kukat sidotaan kimpuksi tai asetelmaksi, sitominen tehdään vasta juottamisen jälkeen. Tämä siksi, että juotettuina kukat kestävät nuutumatta ilman vettä sitomisen ajan. Ennen sitomista kukista poistetaan liiat lehdet ja viimeistään tässä vaiheessa on poistettava veden pinnan alle jäävät lehdet. Samalla kukista poistetaan asettelua vaikeuttavat sivuhaarat. Kukat ja leikkovihreät asetellaan pöydälle lajeittain, mistä niitä on helppo ottaa sitomisen edistyessä.

Jos maljakkoon pannaan virkistettä, vettä ei tarvitse vaihtaa joka päivä, vaan vaihto n. 3 päivän välein riittää, jos vesi ei näytä likaiselta. Jos virkistettä ei käytetä, vesi on vaihdettava päivittäin. Veden vaihdon yhteydessä leikataan varsiin aina uusi imupinta terävällä veitsellä.


ALKUUN



AURINGONKUKKIA RUUKUSSA

Auringonkukat menestyvät hyvin ruukuisssa, jättilajikkeita lukuunottamatta. Kasvata taimet siemenistä. Valittavana on lukuisia eri lajikkeita, kuten mm. kerrannaiskukkainen auringonkukka.

Materiaalit, jotka tarvitset:

30 cm korkea lasitettu ruukku
Salaojasoraa tai muuta karkeaa ainesta salaojaksi
Yhtä paljon savensekaista multaa ja kukkamultaa
Hitaasti liukenevia lannoiterakeita

Kasvit, jotka tarvitset:

3 vahvaa, noin 20 cm korkeaa auringonkukan tainta

1. Peitä ruukun pohja salaojasoralla ja täytä multasekoituksella. Istuta taimet tasavälein ja paina multa tiiviiksi taimien ympäriltä.
2. Levitä mullan pinnalle teelusikallinen hitaasti liukenevia lannoiterakeita. Aseta aurinkoiseen, tuulensuojaiseen paikkaan ja kastele säännöllisesti.
3. Anna ainakin yhden kukan tehdä siemeniä. Kun kasvi alkaa lakastua, katkaise latva ja ripusta se ylösalaisin kypsymään. Varaa osa siemenistä seuraavalle vuodelle ja ripusta latva ulos linnuille.


ALKUUN


KUKKAKORIT KUKKIMAAN PIHALLE

Runsaat monilajiset kukkakorit ovat saaneet kesä toisensa jälkeen yhä enemmän ihailijoita. Rehevässä kukkakorissa sirot pikkukukkaiset kasvit kurottelevat toistensa lomaan. Istutuksen olemus muuttuu pitkin kasvukautta, kun aluksi pääosassa olleet nopeakasvuiset lajit saavat loppukesällä rinnalleen hitaammat kumppaninsa.

Ennen istutustyön aloittamista on syytä harkita tarkkaan, mitä lajeja yhdistelee. Kovin reheväkasvuiset kasvit peittävät heikommat alleen. Kun lajeja on paljon samassa nipussa, ei värejä pidä sekoitella liikaa.

Aluksi asetellaan kookoskuitumatto verkkokehikkoon. Kookoskuitu imee itseensä vettä jonkin verran ja tasaa näin kosteutta. Kehikko asetetaan tyhjän ruukun päälle, jolloin sitä on helpompi työstää. Mattoon leikataan halutuille kohdille reiät taimia varten. Taimet asetellaan esille suunnitelman mukaisesti. Korin pohja täytetään mullalla ja taimet ujutetaan varovasti reikiin.

Kun kaikki taimet on istutettu, kuitumaton reunat tasataan, kori täytetään mullalla ja kastellaan huolellisesti.

Lopuksi istutetaan taimet korin yläosaan. Kukkakori on valmis vasta parin viikon kuluttua istutuksesta, kun taimet ovat hiukan kasvaneet ja peittävät pohjarakenteet.


ALKUUN


KAKSIVUOTISET KASVIT

Monivuotisiksi luetaan myös useimmat kaksivuotiset kasvit. Oikeastaan ne kuitenkin menehtyvät ensimmäisen kukinnan ja sitä seuraavan talven koitoksiin. Myös Suomen kesä on liian lyhyt niiden mielestä monivuotiseen elämiseen. Monet kaksivuotisista ovat kuitenkin innokkaita siementäjiä ja säilyvät samalla kasvupaikalla uuden sukupolven voimin. Esimerkiksi sormustinkukat, maariankellot ja lemmikit jäävät puutarhaan yleensä pysyvästi, jos niin on tarkoituskin. Leviämistä voi toki hillitä kasvupaikkaa muokkaamalla syksyisin ja keväisin. Myös kukkavarsien katkominen pitää siementen kehittymistä leviämisessä kurissa.

Kaksivuotisia kasveja kannatta kylvää jonkin verran yksivuotisten kasvien yhteyteen. Pelkkien yksivuotisten penkki on melko vaatimaton alkukesästä, sillä niistä useimmat keskittyvät kukkimaan vasta heinäkuusta eteenpäin. Kaksivuotiset piristävät tätä kokonaisuutta kevätkesällä, sillä puistolemmikki, tarha-orvokki ja tuhatkauno kukkivat jo toukokuussa, kesäruusuleinikki, neidonkieli ja maariankello taas kesäkuusta lähtien.

Kukinta toisena kesänä

Jos yksivuotisten kylvöt ja muut puutarhan askareet työllistävät keväällä, voi kaksivuotisten kylvön jättää myöhempään. Ne kylvetään kuitenkin viimeistään keskikesällä, mikäli haluaa nauttia kukinnasta jo seuraavana keväänä, joten kukinta siirtyy vuodella.

Kun lehtiruusuke ehtii kasvaa riittävän suureksi syksyn aikana, sillä on hyvät mahdollisuudet talvehtia. Osa taimista kuitenkin menehtyy syksyn märkyyden ja talven kylmyyden käsisää. Talvehtimista edistää läpäisevä maalaji, joka päästää liian kosteuden lävitseen. Kohopenkit ovat erityisen suositeltavia kaksivuotisille kasveille, sillä ne ovat lämpimiä ja syksyllä sopivan kuivia. Varmuuden vuoksi taimet kannattaa peittää kuusen havuilla myöhään syksyllä. Havut pidättävät kasvupaikan päälle lunta ja lumisuojan alla taimet talvehtivat tyydyttävällä menestyksellä.

Seuraavana kesänä kaksivuotiset kasvit kukkivat ja usein myös siementävät. Pitkälle jalostetuilla lajikkeilla jälkeläiset saattavat taantua eli kukkia emokasviaan vaatimattomammin. Esimerkiksi salkoruusut kannattaa lisätä aina ostosiemenistä parhaimman kukkaloiston aikaan saamiseksi.


KAKSIVUOTISENA KASVATETTAVIA KYLVÖKUKKIA
Harjaneilikka
Illakko
Kaunokainen
Kesäkuuruoho
Kultalakka
Maariankello
Maarianohdake
Neidonkieli
Puistolemmikki
Rohtokoirankieli
Rohtosormustinkukka
Salkoruusu
Siperianunikko
Tarhaorvokki
Tulikukka
Valkoreseda



ALKUUN

KEVÄT - JA SYYSKUKKASIPULIKASVIEN HOITO

Useimmat keväällä istutettavat lajit ovat parhaimmillaan aurinkoisina kesinä. Sateisten ja viileiden jaksojen pitkittyessä kukinta saattaa jäädä vähäiseksi, ja joidenkin lajien kohdalla olemattomaksi. Täydellinen epäonnistuminen on kuitenkin harvinaista. Kukintaa voi valmistella esikasvattamalla taimet valoisassa paikassa. Arat lajit suojataan syyshalloilta, jolloin kukinnasta ehtii nauttia pidempään.

Paahteessa aurinkoisina kesinä kasvavat keväällä istutetut lajit tarvitsevat runsaasti kastelua. Varsinkin ruukkuistutusten mullan kosteus on syytä tarkastaa päivittäin. Kastellessa vettä täytyy riittää juuristoon saakka.

Monet suuriksi kasvavat keväällä istutettavat lajit, kuten daaliat, kuluttavat paljon ravinteita. Niitä tulee lannoittaa kesälläkin. Lannoitus liukenee nopeimmin kasvin käyttöön kasteluveden joukossa. Pienille freesioille, jaloleinikeille ja kruunuvuokoille riittää mullan joukkoon sekoitettu kevätlannoite, joka annostellaan koristekasvien ohjeiden mukaisesti.

Säännöllinen kuihtuneiden kukkien poistaminen on tärkeää kaikille kasveille. Paitsi kukkamaan pitämiseksi siistinä, sillä on merkitystä myös uusien kukkien muodostumiselle. Mitä ahkerammin vanhat kukat poistetaan, sitä runsaammin uusia avautuu.

Syksyllä istutettavat kukkasipulit kukkivat ensimmäisen vuoden sisältämänsä vararavinnon turvin. Monivuotisen kukkaloiston aikaansaamiseksi kasvuun tarvitaan lisävoimia eli lannoitusta. Sillä kartutetaan sipuliin kukinnan jälkeen varastoituvia ravintoaineita, jotka koituvat seuraavien vuosien kukinnan hyödyksi.

Monivuotisiksi aiottuja sipuliryhmiä lannoitetaan joko syksyllä istutuksen yhteydessä tai vaihtoehtoisesti keväällä kasvuaikaan. Syksyllä käytetään sipulikukkien erikoislannotetta. Jauhetta sekoitetaan istutuspaikan pintamultaan, josta se liukenee kasvien käyttöön. Keväällä lannoitetaan kasteluveden joukossa koristekasvien ja kotikukkien yleislannoitteella.

Keväällä lumien sulamisvesien valuttua maa on usein hyvin kuivaa. Lisäksi routa on saattanut nostella sipuleita maasta, joilloin niiden juuret altistuvat kuivumiselle. Koholla olevat sipulit painellaan takaisin maahan ja multa tiivistetään vedellä.

Kuivilla paikoilla kevätkastelu aloitetaan versojen noustessa pintaan. Sitä jatketaan kukkien kuihtumiseen saakka. Jotkut lehdet ehtivät lyhyessä ajassa muodostaa ravintoa sipuleihin varastoitavaksi, on niiden oltava hyvässä kasvussa koko kevään. Lehtien kuihtuessa kastelu lopetetaan.

Kuihtuneet tulppaanin, narsissin ja hyasinttien kukat leikataan ennen kuin kasvit alkavat tuottamaan siemeniä. Lehdet jätetään keräämään ravintoaineita eli yhteyttämään, kunnes ne kuihtuvat itsestään. Tulppaanien ja narsissien lehtien kellastuminen saattaa kestää useita viikkoja.

Pikkusipulit saavat siementää rauhassa, sillä monet niistä leviävät paitsi sivusipuleista tai -mukuloista, myös siementämällä ympäristöönsä. Varsinkin sinililjat, helmililjat, posliinihyasintit ja kevättähdet leviävät hanakasti.


ALKUUN


KÖYNNÖSTEN KASVATUS

Valitessasi köynnöskasveja pihaasi ota huomioon ilmastollinen menestyminen menestyminen avoimessa säleikössä tai vain seinänvierustalla kukinta, lehvistö, kumpi on tärkeämpi? Tarvitseeko kasvi köynnöskehikon? Ilmansuunta ja valo-olosuhteet? Voidaanko perustaa riittävän syvä kasvualusta?

Ilmastovyöhykekartoista voit tarkistaa oman puutarhasi sijoittumisen ilmastollisille menestymisvyöhykkeille, jotka ilmoitetaan roomalaisilla numeroilla I-VIII. Kasveista käytetään tätä samaa vyöhykemerkintää. Selvitä, mitkä köynnöslajikkeet menestyvät omalla pihalla. Oma taimikauppiaasi neuvoo myös tässä asiassa.

Aitaan sopivia köynnöksiä

Lauta- tai verkkoaidan peitoksi voidaan valita köynnöksiä, jotka sietävät kasvustonsa läpi puhaltavaa tuulta: humala, karhunköynnös, Pohjantähti-köynnösruusu, kelasköynnös, köynnöskuusama, kilpikierto ja säleikkövilliviini. Portti syntyy vaikka Pohjantähti -köynnösruususta.

Pintaan kiinnittyviä köynnöksiä

Nämä köynnökset kiinnittyvät seinään, puunrunkoon, kiveen tai muuriin: imukärhivilliviini, säleikkövilliviini ja köynnöshortensia. Näitä köynnöksiä ei voi istuttaa maalatun puuseinän viereen. Kuvassa köynnöshortensia kiipeää männynrungolla.

Pergola köynnöksen tukena

Suurin osa köynnöksistä tarvitsee tukisäleikön tai vastaavan, mihin se joko kiinnittyy itse tai johon se sidotaan. Tukeen sitomisen tarvitsevat köynnösruusut.

Perenna köynnöksen kaverina

Köynnöksen tueksi sopii myös toinen kasvi. Yllättäen voi vihreä lehtiperenna puhjeta kukkaan, kun sen juurelle on istutettu kukkiva köynnös. Hentokasvuiset metsäköynnökset eli kärhöt voivat kasvaa pensaassa, puussa tai esim. kotkansiipisaniaisen siipien suojassa.

Köynnös toisen tukena

Kaksi eri köynnöslajiketta rinnan on myös viehättävä yhdistelmä, jossa usein molempien kauneus korostuu. Kukkiva ja lehtevä köynnös täydentävät toisiaan. Esim. köynnösruusu voi olla tuettu puun rungon viereen. Ruususta voi saada tukea jalokärhö. Myös yksivuotiset köynnökset sopivat monivuotisten köynnösten kanssa.


ALKUUN


KÖYNNÖSTEN TUKEMINEN JA TUKISÄLEIKÖT

Tukilangat

Halvan ja helpon tuen saa siististi ripustetuista tukilangoista. Mikäli langat eivät ole galvanoitua rautalankaa, ei lankoihin kannata kasvattaa kuin joka vuosi juuresta uudelleen versovia köynnöksiä. Taimikauppiaasi voi esitellä helposti ripustettavia köynnösverkkoja ja köynnöskehikoita.

Tukisäleikkö

Talon yksilöllisen ulkonäön mukaan voidaan rakentaa tukisäleikkö, johon köynnökset kiipeävät. Säleikkö on valmistettava rimasta, jota ei ole käsitelty lahonestoaineella, sillä köynnökset eivät siedä voimakkaita suoja-aineita. Säleikön voi maalata vesiohenteisella ulkolateksimaalilla. Kaupan on myös valmiita puisia ja muovisia säleikköjä, jotka ovat erittäin käyttökelpoisia. Aseta tuki vähintään 10 cm irti seinästä, jotta ilma kiertää köynnöksen ja seinän välissä.

Yksinkertainen säleikkö on kaunis

Y
ksinkertainen säleikkö määrämittaan sahatusta rimasta onnistuu melkein jokaiselta. Säleikön rimojen väli voi olla 20-40 cm. Mitoituksen voit asetella oman talon muun ulkoasun kanssa sopusuhtaiseksi, niin että syntyy tasapainoinen vaikutelma. Mikäli rakennetaan ristikko, sopii senkin ristikkokooksi tuo sama 20-40 cm. Seinästä irti asetetun säleikön on todettu suojaavan seinää.

Alas laskettava säleikkö

Köynnösruusujen ystävä voisi harkita tällaista alas laskettavaa saranoitua säleikköä. Syksyllä maahan lasketut köynnökset peitetään sitten pakkaspeitteellä ja havuilla tai ainakin havuilla.


ALKUUN


KÖYNNÖKSIÄ VALOON JA VARJOON

VIIHTYVÄT AURINGOSSA VIIHTYVÄT VARJOSSA
kiinanlaikkuköynnös
kelasköynnös
humala
köynnöskuusamat
karhunköynnökset
villiviinit
köynnösruusut

Myös kärhöjä
voidaan istuttaa aurinkoon, jos niiden juuriston suojaksi istutetaan lehteviä perennoja, matalia havuja tai pensaita, sillä nämä kasvit menestyvät vain viileässä maassa.
Myös talon pohjoisseinä saadaan vehreäksi ja viehkeäksi, sillä on myös köynnöksiä, jotka viihtyvät hyvin varjossa:

- Piippuköynnös, joka on komein lehtiköynnöksemme, sekä köynnöshortensia.
- Puolivarjoa ihanteellisena kasvupaikkana
pitävät kaikki kärhöt eli metsäköynnökset, joiden nimikin jo kertoo varjoisasta metsästä kasvupaikkana. Itä- tai länsiseinä sopii kaikille muillekin köynnöksille.



ALKUUN


KÖYNNÖSTEN ISTUTTAMINEN

Köynnös tarvitsee yllättävän suuren kasvualustan. Syvimmän kasvualustan tarvitsevat metsäköynnökset eli kärhöt, jotka pitävät metrin syvyisestä kasvualustasta. Kärhöt istutetaan tukikeppeineen noin 10 cm aikaisempaa syvempään. Varo juurenniskan ja varren murtumista. Näinkin syvään voi istuttaa myös seinän viereen, kun rakennuksen routasuojaus asetetaan pystyyn. Kasvualusta parannetaan hiekalla, turpeella ja sarvilastulla.


ALKUUN


KÖYNNÖSTEN HOITOLEIKKAUKSET

Keväällä poistetaan liiat oksat sekä vaurioituneet osat köynnöksistä. Jalokärhöt leikataan 20 cm edellisen leikkauskohdan yläpuolelta. Metsäköynnöksille eli kärhöille tehdään vain liikojen versojen poista. Ennen lehtien puhkeamista on myös oikea aika sitoa köynnösruusut säleikköön, sillä nyt irtonaiset versot ovat nähtävissä.

Vanhan köynnöksen nuorentaminen

Vanha köynnös voidaan uusia leikkaamalla keväällä versot
poikki 30 cm maanpinnan yläpuolelta. Toisen vuoden versoilla kukkivat köynnökset eivät tietenkään kuki, mutta vuoden kuluttua kukinta palautuu normaaliksi. Yhdessä kesässä nuorennettu köynnös kasvattaa helposti yhden kerroksen korkeuden verran uusia versoja. Mikäli siis talon seinän maalauksen vuoksi on köynnös leikattava, ei peli ole menetetty, kunhan versojen irrottamisen jälkeen suoritetaan leikkaus ennen kasvuunlähtöä keväällä.


ALKUUN



KÖYNNÖSTEN TALVISUOJAUS

Köynnös voidaan kaataa maahan ja peittää siinä pakkaspeitteellä ja havuilla. Tällaista talvisuojaustapaa ei mielellään käytetä loisto- eikä jalokärhöillä, joiden versot ovat hauraita ja murtuvat helposti. Köynnösruusuille, kuusamille ja muille sitkeäversoisille lajeille tämä sen sijaan sopii. Mikäli koko säleikkö kääntyy maahan, se helpottaa alas laskemista.

Pakkaspeitteellä suojaaminen

Kaikkia arkoja köynnöksiä voidaan suojata pakkaspeitteellä säleikössä seinän vieressä. Peitteellä peitetyn köynnöksen ulkonäkö ei ole talvella parhaimmillaan, mutta seuraavan kesän loistava kukinta saa kyllä kaikki myöntämään, että suojaaminen kannatti. Talvenkestävyyttä parantaa myös liuoksena annettu syyslannoitus. Rakeinen lannos ei useinkaan ehdi liueta räystään alla syyssateilta suojassa, siksi liuos antaa paremman lannoitustehon.


ALKUUN


KÄRHÖT ELI "CLEMATIKSET"

Yleistä kärhöistä

Kärhöjen suku "Clematis" on upea köynnöskasvi suku, kuuluvat leinikkikasvien heimoon (Ranunculaceae). Kärhöjen vanha nimi on "Metsäköynnös". Kärhöjen menestyminen on hyvin kiisteltyä Suomen erilaisissa vuodenaikaolosuhteissa ja eri vyöhykkeillä. Kärhöjä tavataan ympäri maapalloa etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla. Niitä on alettu jalostaa 1850-luvulla, joten lajikkeita ja risteymiä on nykyään todella paljon. Virosta on viime vuosina tullut runsaasti upeita lajikkeita myyntiin. Eräät niistä ovat kestävämpiä kuin eräät keski-eurooppalaiset lajikkeet. Sopivalla laji- ja lajikevalinnalla saa kärhöpuutarhan, jossa niiden kukintaa voi ihailla keväästä syksyyn.

Kärhöjen lajivalikoima on valtava, kaikkiaan n. 250 lajia. On olemassa liaaneja- eli puuvartisia kärhöjä, jalokärhöjä, viinikärhöjä, lyhtykärhöjä, suurikukkaisia kärhöjä, pienikukkaisia kärhöjä, pensaskärhöjä, kellokärhöjä, alppikärhöjä ja kiinankärhöjä. Kaikki ovat upeita, kärhöistä ei löydy yhtään "rumaa" tai vaatimattoman näköistä lajiketta.

Yksivuotiset lajit kehittyvät kasvukauden aikana siemenestä kukkivaksi ja siementä
tekeväksi. Monivuotiset kasvit kehittyvät hitaammin. Ne voivat olla joko puuvartisia kuten puut, pensaat ja eräät köynnökset tai ruohovartisia kuten perennat. Perennojen maanpäälliset osat kuihtuvat talven tullen ja kasvu ponnistaa taas keväällä ilmoille maan alla talvehtineista juurista tai juurakoista.

Kärhöt joko menestyvät tai menehtyvät. Ne ovat hyvin oikukkaita ja arvaamattomia köynnöskasveja. Vaikka niiden istutus, lannoitus, kastelu ja hoito olisikin oikeaoppisesti tehty, silti kärhö saattaa kuolla kupsahtaa jopa kesken kasvu- ja kukintakauden. Ja mitään sen näkyvämpää syytä siihenkään ei välttämättä ole. Jotkut kärhöt kukkivat ja kasvavat vuosi vuodelta valtavasti enemmän ja enemmän, etenkin silloin kun ne ovat saaneet itselleen suotuisan kasvupaikan. Kun taas toiset kärhöt kuolevat saman tien, jo ennen kuin ensimmäinen kasvuvuosi on päättynyt.

Kaikki kärhölajikkeet eivät jostain syystä kestä talvea, vaikka niitä kuinka suojaisi. Toiset kärhöt saattavat pitää jostain syystä yhtäkkiä välivuoden kukinnassa sekä kasvussa ja alkavat uudestaan taas kukoistamaan. Kärhöjen kanssa on oltava hyvin pitkämielinen ja kärsivällinen.


Pienikukkaiset kärhöt kukkivat ahkerasti

Viinikärhöt, kiinankärhöt ja muut pienikukkaiset kärhöt ovat arvokas lisä köynnöstemme joukkoon. Ne aloittavat kukintansa jo kesällä ja usein jatkavat sitä pitkälle syksyyn. Pieniä kukkia muodostuu runsaasti ja eri lajikkeita yhdistelemällä saadaan aikaan hienoja väriyhdistelmiä. Matalakasvuiset, perennoivat pensas- ja kellokärhöt eivät köynnöstä. Ne ovatkin hieno lisä perennapenkkeihin ja muihin istutusryhmiin.


ALKUUN



KÄRHÖT - KASVUPAIKKA JA - ALUSTA JA ISTUTUS

Pienikukkaiset kärhöt kukkivat runsaasti auringossa sekä puolivarjoisilla kasvupaikoilla. Aurinkoisilla paikoilla kärhöt viihtyvät paremmin, kun niiden tyviosa ja juuristo suojataan voimakkaalta auringonpaisteelta. Istuta kärhöjen eteen vaikka perennoja tai pieniä pensaita. Hyvä kasvualusta on hiekkapitoista multamaata, ravinteikasta ja humuspitoista. Kompostimulta tai maatunut luonnonlanta sopivat hyvin maanparannukseen. Istutuskuopan pohjalle voi lisätä myös hitaasti liukenevia lannoitteita, kuten sarvilastua tai luujauhoa. Kasvualustan tulisi olla kevyttä, huolehdi ainakin, että vesi ei jää seisomaan kasvien tyville. Liika märkyys etenkin syksyllä voi heikentää kärhöjen talvenkestoa. Loivasti viettävät rinteet ovat usein hyviä kasvupaikkoja, tasamaalla istutuskuopan pohjalle tehdään 10-15 cm paksuinen salaojakerros sorasta, jotta liika vesi suodattuu pois. Seinänvierustoilla ongelmana on kuivuus ja istutuskuoppa tehdään 40-60 cm irti sokkelista, jotta juuristo pystyy hyödyntämään sadevettä.

Istutusaika

Astiassa kasvatettuja taimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Istuta syksyllä kuitenkin ajoissa, että taimet ehtivät juurtumaan ennen talvea.

Istutus

Kastele taimi hyvin ja istuta se muutama sentti syvempään kuin kasvatusruukussa. Pienikukkaisia kärhöjä ei pidä istuttaa yhtä syvään kuin suurikukkaisia kärhöjä. Kastele istutuksen jälkeen runsaasti, jotta taimet juurtuvat ja lähtevät kasvamaan hyvin. Kärhö yleensä vaatii n. 1 m syvyisen kasvualustan ja tilaa ympärilleen n. 60 cm. Varo istuttaessa juurenniskan ja varren murtumista. Tulisi myös varoa taimea istuttaessa kärhön versoja, etteivät ne ota kiinni multaiseen maahan - tämä lisää sienitautien tarttumisen riskiä. Kärhöt menestyvät parhaiten itä- ja länsiseinustoilla.


ALKUUN


KÄRHÖT - TUKEMINEN

Köynnöstävät kärhöt viihtyvät mainiosti säleiköissä, metalli/puurunkoisissa pyramideissa tai puiden ja pensaiden oksilla. Seinän vierustoilla säleikön tulisi olla 5-10 cm seinästä irti, jotta ilma kiertää lehdistön ja seinän välissä. Matalakasvuiset pensas- ja kellokärhötkin tarvitsevat tukea, jotta varret eivät kaadu sateella maahan.


ALKUUN



KÄRHÖT - KASTELU JA LANNOITUS

Huolehdi maan kosteudesta kuivina kausina, jotta kasvustot pysyvät elinvoimaisina. Anna kerralla runsaasti vettä, jotta syvällä oleva juuristo myös hyötyy kastelusta. Kärhöt tarvitsevat ravinteita kukkiakseen kesällä runsaasti. Mieto typpilannoitus kasvukaudella on paikallaan ja kasteluveteen voi lisätä esim. Viherkasvu-kastelulannoitetta. Elokuun alusta lähtien siirrytään kuitenkin typettömään lannoitukseen, jotta kärhöt tuleentuvat ajoissa ennen talvea. Sopivia lannoitteita ovat esim. rakeiset syyslannoitteet tai kasteluveteen lisättävä Suojaravinne. Keväisin pintamaahan lisätään kompostimultaa tai puutarhan yleislannoitteita.


ALKUUN



KÄRHÖT - TALVIHOITO

Kärhöjen talvenkestävyys vaihtelee luonnollisesti lajin ja lajikkeen mukaan. Kestävimmät (mm. kiinankärhö) talvehtivat hyvin kunnon lumikerroksen suojissa, mutta aremmat lajikkeet, esim. lyhtykärhöt, kaipaavat lisäsuojaa. Syksyllä maan routaannuttua ja pysyvän pakkaskauden alettua juuriston päälle lisätään havunoksia tai vettä hylkivää Talviturvetta. Myös alimpien versojen suojaksi voi asettaa havunoksia. Poista suojat (myös Talviturve) myöhään keväällä, vasta kun maa on sulanut.


ALKUUN



KÄRHÖT - LEIKKAUS

Pienikukkaisten kärhöjen maanpäällisen kasvuston talvehtiminen riippuu lajikkeen talvenkestävyydestä sekä talven ankaruudesta. Kevätleikkaukseksi useimmiten riittää talven aikana kuivuneiden ja paleltuneiden versojen poisto. Vaikka kärhöt joutuisi leikkaamaan matalaksikin, ne kasvattavat uudet versot nopeasti tilalle ja kukkivat niillä runsaasti loppukesällä. Pensas- ja kellokärhöjen kasvutapa on luontaisestikin perennoiva eli maanpäällinen kasvusto lakastuu talven aikana aina pois. Kiinankärhöt ja viinikärhöt kukkivat sekä edellisen että saman vuoden versoilla. Jos niiden kasvustot ovat talvehtineet hyvin, kukinta alkaa kesällä aikaisemmin. Kuihtuneet versot tulisi aina poistaa välittömästi, koska kuihtuneet versot lisäävät lakastumistaudin riskiä, jos se leviää terveisiin versoihin.


ALKUUN



KÄRHÖT - TAUDIT JA KUOLLEISUUS

Kärhöjen kuolleisuustilasto on sangen korkea, se on totuus joka on vain hyväksyttävä Suomen ilmastollisissa olosuhteissa. Kuolinsyitä ei edes välttämättä tunneta. Jotkut väittävät jopa, etteivät kärhöt sovi ollenkaan Suomalaisiksi kasveiksi. Siltikään se ei lannista innokkaita kärhönkasvattajia, jotka pitkämielisisti kokeilevat niitä uudelleen ja uudelleen ja mitä erilaisempia uusia lajikkeita.

Tunnetuimmat kuolinsyyt kärhöillä lienevät sienitaudit ja lakastumistauti. Näihin tauteihin ei auta kuin riittävä kastelu ja kosteus, sekä puhdas, ravinteikas, ilmava ja viileä maaperä. Myös riittävän hyvä talvisuojaus pelastaa kärhöjä taudeilta ja kuolleisuudelta. Oikeaoppinen leikkauskin auttaa kärhöjä uusiutumaan ja ehkäisee tautien pesimistä.

Mitään myrkytyskonsteja ei tunneta kärhöjen tautien suhteen, kemiallisia myrkkyjä myytävänä pulloissa ei siis niihin ole.


ALKUUN


LANNOITTEEN VALINTA - MITEN VALITA SE OIKEA?


Mitä ravinteita kasvit tarvitsevat?

Kasvit eivät elä pelkästä vedestä ja auringonpaisteesta, vaikka joku näinkin saattaa asian tulkita. Ne saavat kyllä yhteyttämisen avulla hiilen (C) ja hapen (O) ilmasta ja vedyn (H) vedestä, mutta kaikki muut ravinteet ne ottavat suoraan maasta.

Näitä ravinteita ovat: typpi (N), fosfori (P), kalium (K), rikki (S), kalsium (ca), magnesium (Mg), rauta (Fe), mangaani (Mn), kupari (Cu), sinkki (Zn), boori (B), molybdeeni (Mo), ja kloori (Cl).

Maaperässä näitä ravinteita on jonkin verran, mutta ei yleensä riittävästi kasvien kannalta. Jos viljelee parikin vuotta samalla paikalla, ovat maaperän ravinteet lopussa. Kasvien itseensä sitomat ravinteet on palautettava takaisin luontoon lannoittamalla maata.


Oikea kevät- ja kasvukausilannoite

Ravintosuhteiden tulee olla tarkoituksen mukaiset. Kasvukauden aikana ja keväällä kasvit tarvitsevat paljon typpeä (N) ja kaliumia (K), mutta vähemmän fosforia (P).


Oikea syyslannoite


Syyslannoitteissa typpeä (N) ei tarvitse olla lainkaan tai sitten hyvin vähän, mutta fosforia (P) tai kaliumia (K) kasvit vaativat talveen valmistautumiseen. Laadukkaissa lannoitteissa on lisäksi kasvien tarvitsemia hivenaineita.


Yksivuotisten kasvien (kesäkukkien) lannoitustarve

Kasviryhmillä on varsin erilaiset ravinnevaatimukset. Parvekelaatikoissa - tai ruukuissa kasvavia yksivuotisia kesäkukkia on lannoitettava runsaasti koko kesän ajan, muuten ne lopettavat helposti kukintansa.

Myös vihannesmaa tarvitsee paljon ravinteita pystyäkseen kasvamaan nopeasti ja tuottamaan runsaan sadon lyhyen kesämme aikana. Mitä enemmän satoa tuotetaan, sitä enemmän ravinteita kuluu.


Monivuotisten kasvien lannoitustarve

Monivuotisten kasvien on selvittävä aina talven yli. Siksi ne kasvavat vain keväällä ja kesällä ja alkavat valmistautua talvilepoon jo heinäkuussa. Tämä vaikuttaa ratkaisevasti lannoitukseen: monivuotisille kasveille annetaan typpipitoisia (N) lannoitteita keväällä tai kesällä, mutta ei enää syksyllä. Syksyllä niille annetaan typettömiä (PK) syyslannoitteita, jotka parantavat niiden talvenkestävyyttä.


Lannoite rakeina vai kasteluveden mukana?

Kastelulannoitteet ovat jauhemaisia tai nestemäisiä, ja nitä annetaan kasteluveden mukana koko kasvukauden ajan. Ne sopivat erinomaisesti sisäkasveille, parvekkeelle ja kasvihuoneeseen. Kastelulannoitteet vaikuttavat välittömästi, eli kaikki ravinteet ovat heti kasvien käytössä. Ne kannattaa liuottaa lämpimään veteen samalla sekoittaen, jolloin ne liukenevat nopeasti ja täydellisesti.

Jauhemaisten lannoitteiden ravinnepitoisuus on yleensä korkea, esim. NPK 16-9-22. Siksi niitä annetaan varsin pieniä määriä, yleensä n. ruokalusikallinen 10 litraan vettä joka kastelukerta.

Nestemäiset lannoitteet ovat jauhemaisia laimeampia, sillä väkevämmät liuokset sakkautuisivat. Siksi nestemäisiä on käytettävä paljon runsaammin, yleensä n. korkillinen litraan vettä joka kastelukerta.

Rakeistetut lannoitteet ovat tiiviitä, eivätkä ravinteet vapaudu yhtä nopeasti kuin kastelulannoitteissa. Ne on suunniteltu levitettäviksi maahan kerran tai kahdesti kasvukauden aikana. Ravinteet liukenevat kasvien käyttöön vähitellen kasvukaudella. Rakeinen lannoite liukenee veteen, mutta ei täydellisesti. Siksi sitä ei kannata antaa kastelulannoitteena, vaan se levitetään sellaisenaan maahan. Rakeinen lannoite sopii siis kevätlannoitukseen isoille aloille, esim. vihannesmaalle, marjapensaille, perennoille, hedelmäpuille ja nurmikolle. Rakeiset lannoitteet ovat yleensä hyvin runsasravinteisia, ja n. deslitra lannoitetta riittää nelimetrille.


Orgaaniset lannoitteet

Orgaaniset lannoitteet ovat niukkaravinteisia. Orgaaninen eli eloperäinen lannoite on yleensä valmistettu kompostoidusta kanan- tai hevosenlannasta, joka on kuivattu tai rakeistettu. Joukkoon lisätään yleensä myös aina maaperästä louhittuja kivennäisaineita (biotiitti, apatiitti). Jotkut on valmistettu sarvi,- levä- tai kivijauhosta, hyöhenrouheesta tai verijauheesta, tai näiden seoksista. Ravinnepitoisuudet ovat aina kivennäislannoitteita pienemmät ja eloperäiset aineksen osuus on suuri.

Ravinteet vapautuvat hitaasti, ja eloperäinen aines jatkaa hajoamistaan maassa. Hajoaminen kuluttaa aina typpeä, joka huomioidaan lannoitusta suunniteltaessa. Kaikki tuoteselosteessa mainittu typpi ei välttämättä ole kasvien käytössä, koska eloperäisen aineen hajoaminen kuluttaa osan siitä.

Orgaanista lannoitetta annetaan muutamia deslitroja neliömetrille. Jotkut orgaaniset lannoitteet soveltuvat myös kastelulannoitteeksi.


Kasvien ravinnepuutokset

Jos kasvi ei saa tarpeeksi ravinteita, se alkaa kärsiä puutoksista. Kasvu heikkenee ja häiriintyy, ja kasvi sairastuu. Ravinnepuutokset muistuttavat ihmisten vitamiinipuutoksia, jolloin kynnet haurastuvat, hiukset tippuvat päästä ja vastustuskyky heikkenee.

  • Typen (N) puutteessa lehtivihreää ei muodostu tarpeeksi, vaan lehdet jäävät vaaleiksi. Yhteyttäminen vähenee, ja kasvit eivät enää kasva. Vanhat lehdet kellastuvat ja varisevat. Versot ovat lyhyitä ja hentoja.

  • Fosforin (P) puutos voi näkyä sinivihreänä lehtien värinä. Kukinta kärsii, ja lehdet varisevat liian varhain.

  • Kalium (K) pitää yllä nestejännitystä, ja sen puutteessa kasvit lakastuvat herkästi. Vanhojen lehtien reunat ruskettuvat. Talvenkestävyys heikkenee.

  • Rikin (S) puute aiheuttaa samanlaisia oireita kuin typen puute, mutta oireet ilmenevät aluksi nuorissa lehdissä.

  • Kalsiumia (Ca) kasvi tarvitsee soluseiniinsä. Sitä tarvitaan paljon kasvupisteissä, joissa syntyy uusia soluja. Kalsiumin puute näkyykin aina kasvavissa osissa: latvat kuolevat, juuret eivät enää kasva, ja lehtien kärjet kuivettuvat.

  • Magnesiumia (Mg) on lehtivihreässä, ja sen puute punertaa tai vaalentaa lehtien reunoja tai lehtisuonten välejä.

  • Booria (B) kasvi tarvitsee kukkimiseen ja siementen itämiseen. Sen puute aiheuttaa hedelmäpuilla kuoppatautia, jolloin hedelmät ovat kuhmuisia ja kuoppaisia ja kuori repeilee. Erityisesti päärynä kärsii boorin puutteesta.

  • Raudan (Fe) puutteessa nuorten lehtien reunat vaalenevat, mutta lehtisuonet jäävät vihreiksi.

  • Mangaanin (Mn) puute on Suomessa harvinainen. Kirsikkapuut ovat mangaanin puutteelle arimpia, niiden lehdet vaalenevat ja oksien kuoriin tulee kuoliolaikkuja.

  • Kuparin (Cu) puutetta tavataan eniten kuivina vuosina hedelmäpuilla, joiden lehdet vaalenevat ja kuihtuvat ja kukkasilmut tuhoutuvat.

  • Sinkin (Zn) puutteesta kärsivät useimmiten kuivilla kalkkipitoisilla hiekkamailla kasvavat luumu- ja kirsikkapuut, joiden nuoret versot ja lehtiruodit jäävät lyhyiksi. Lehdet ovat ruusukemaisissa kimpuissa.

  • Molybdeeniä (Mo) tarvitsevat erityisesti typensitojabakteerit, joita on palkokasvien juurissa.


Erilaisia lannoitteita

  • Rakeiset lannoitteet ovat hidasliukoisia ja annetaan kerran pari kesässä isoille pinta-aloille.

  • Jauheiset ja nestemäiset lannoitteet ovat kastelulannoitteita, jotka annetaan veteen sekoitettuna kastelun yhteydessä koko kasvukauden ajan. Ravinteet ovat heti kasvin käytössä.

  • Yksiravinteiset lannoitteet sisältävät vain yhtä pääravinnetta, esim. ureaa (N), apatiittia (P) ja biotiittia (K).

  • Moniravinteiset ovat seoslannoitteita, joissa on useita ravinteita. Ravinnesuhteet on suunniteltu käyttötarkoituksen mukaan, esim. nurmikon lannoitteet sekä kesäkukka- ja syyslannoitteet.

  • Orgaaniset lannoitteet ovat hidasliukoisia ja niukkaravinteisia. Ne on valmistettu usein kompostoimalla.

  • Viherlannoitus on typensitojakasvien, esim. herneen tai apilan viljelyä ja kasvuston muokkaamista loppukesällä maahan, jolloin maan typpivarat nousevat, maan rakenne paranee ja multavuus lisääntyy.


Kalkitseminen tehostaa lannoitusta !

Kasvien ravinteiden otto heikkenee happamassa maassa. Useimmat puutarhakasvit menestyvät parhaiten neutraalissa maassa (pH 6-7). Kalkitus nostaa maan pH:ta, jolloin ravinteet ovat kasvin saatavissa, mikrobit ja lierot viihtyvät, maan rakenne paranee ja maa voi kaikin tavoin paremmin - elää ja hengittää.

Happaman maan pH nostetaan peruskalkituksella korkeammaksi, jolloin n. 5 dl kalkkia neliömetrille on sopiva määrä. Tämän jälkeen maata tulisi kalkita muutaman vuoden välein hyvän pH:n ylläpitämiseksi, 1-3 dl kalkkia neliömetrille riittää.

Kalkki levitetään tasaisesti kosteaan maahan aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Kalkita voi myös talvella.

Happamassa maassa viihtyvien kasvien kasvualustaa ei yleensä tarvitse kalkita. Tällaisia ovat havukasvit, alppiruusut, syyshortensiat, pensasmustikat ja kanervat.

Lisää ja tarkemmin maaperän kalkituksessa näillä sivustoilla, tästä linkistä


ALKUUN

PUUTARHASAKSIEN HOITO

1. Älä leikkaa rautalankaa, muovia tai narua oksasaksilla vaan sivuleikkurilla tai yleissaksilla.
2. Älä leikkaa laadukkailla oksasaksilla liian lähellä maanpintaa, koska terä saattaa vaurioitua multaan osuessaan. Raivaussakset eivät ole yhtä arkoja tylsymään.
3. Pyyhi sakset puhtaiksi heti käytön jälkeen ja levitä vaikka tippa tai pari voiteluöljyä teräpintoihin tai niveliin. Näin estät ruostumisen, ja nivelet pysyvät kevyesti liikkuvina.
4. Hio tylsä terä heti kovasimella tai timanttiteroittimella. Jos terässä näkyy lovia, terät pitää irroittaa ja teroittaa smirkkelillä eli hiomakoneella.
5. Säilytä sakset aina sisätiloissa vakiopaikallaan, josta ne löytyvät etsimättä.
Älä jätä saksia likaisina ulos ruostumaan vesisateeseen!


ALKUUN

PÄÄSIÄISEKSI RAIRUOHOA !

Viikkoa ennen pääsiäistä on aika kylvää rairuoho.

Näitä tarvitset:

- multaa tai talouspaperia
- rairuohon siemeniä (lolium multiflorum)
- laakean astian, vatin tai rasian
- palan muovikelmua (elintarvikekelmua)

Kylvöohje:

- Astian johon kylvät rairuohosi voi olla vaikka minkälainen, käytä mielikuvitusta! Jos astia on ikävän naköinen (maitopurkin pohjaosa), päällystä se vaikka kiiltävällä foliolla.Rairuohoasetelmiin saa vaihtelua esimerkiksi vaihtelemalla kasvatusastiaa. Pöytätasoon jäävän lautasen sijaan rairuoho kannattaa vaihteeksi nostaa ylemmäksi kylvämällä kasvi vaikkapa jalalliseen maljaan tai amppeliin.
Vähän tilaa vieviä ja hauskoja pääsisäispöydän koristeita saa, kun kylvää rairuohoa tyhjiin munankuoriin.

- Tasoita multaa astian pohjalle. Jos sinulla ei satu olemaan multaa, rairuoho kasvaa myös pelkän kostutetun talouspaperin päälläkin.

- Kastele multa. Kylvä runsaasti siemeniä tasaisesti ja peitä niin hyvin kun mahdollista. Älä painele multaa tiiviiksi. Kastele vielä vähän ja peitä talouskelmulla. Tärkeintä on kylvöksen pitäminen kosteana, mutta ei niin märkänä, että se homehtuu. Kosteuden tasaamiseksi kylvöksen voi alussa peittää rei'itetyllä muovilla. Rairuoho itää noin 5 vuorokauden kuluttua.

Tarkista joka päivä että kelmun alla on kosteata ja onko siemenet alkaneet itämään. Heti kun siemenet ovat alkaneet itämään poistat kelmun. Kun multaa on aika vähän, ruohoa on kasteltava usein.


ALKUUN

HAUSKAA VAIHTELUA RAIRUOHOON: PÄÄSIÄISUKKO

Voit kokeilla tehdä hauskan pääsiäisukonpään, jonka tukka on kasvanut rairuohosta.

Näitä tarvitset:

- vanhat sukkahousut
- värillistä narua
- nappeja tai "silmiä"
- lankaa
- multaa, rairuohon siemeniä

Tee näin:

Leikkaa sukkahoususta pala - polven alapuolelta ja koko reisiosa mukaan. Tee solmu tai sulje alaosa (polven kohdalta). Laita multaa noin 10 cm verran sukkahousuosan pohjalle. Jätä solmu alle piiloon. Muotoile pyöreäksi. Muotoile päälle nenä jonka sisään laitat multaa ja suljet langalla. Tee myös pyöreät korvat. Kiinnitä ukolle silmät. Suun voit ommella narusta ja ukolla voi olla myös vaikka silmälasit, viikset jne. !

Lisää multaa toiset 10 senttiä. Muotoile otsa ja päälaki. Ennen kun suljet pään, muista kylvää rairuohon siemenet päälaelle ja kastella runsaasti. Laita pään alle vati.


ALKUUN

PUIDEN JA PENSAIDEN LEIKKAUKSEN NYRKKISÄÄNNÖT

Varhaiskevät on useimpien puiden ja pensaiden leikkaamisen aikaa. Työstä on eniten hyötyä, kun sen tekee oikeaoppisesti. Tällöin kasvi selvästi voi paremmin ja näyttää elinvoimaiselta.

Useille lajeille pätee vanha sääntö: leikkaa vähän mutta usein. Vaikka säännöllisyys yleensä onkin valttia, ei saksimiseen kannata ryhtyä ilman näkyvää syytä. Osa kasveista jopa selviää lähes koko elinkaarensa ilman versojen poistamista tai typistämistä.

Koristepuiden leikkaaminen ajoitetaan nuoruusvuosiin, täysikasvuisina ne jätetään mahdollisimman rauhaan. Sen sijaan vasta istutetuista pensaista sakset ja sahat on syytä pitää loitolla. Pensaiden annetaan varttua luonnolliseen muotoonsa ennen kuin niitä aletaan leikata.

Keskitytään mieluummin seuraaviin nyrkkisääntöihin leikkaamisessa ja harventamisessa:

1. Vältä alkukesän leikkauksia - yleisimmin varhaiskevät ennen silmujen aukeamista sopii parhaiten useammille lajeille. Mahlaa keväisin vuotavat kasvit leikataan joko helmikuussa tai loppukesällä, koivu ainoastaan loppukesällä. Puunhoitajat suosittavat, että kaikki puut leikataan heinä-syyskuussa, jolloin ne vielä pystyvät kasvukauden aikana kuromaan leikkaushaavat umpeen. Voimakkaita leikkauksia tulisi myös välttää myöhään syksyllä, koska sieni-itiöitä on kosteassa ilmassa runsaasti liikkeellä ja mahdollinen uusi kasvu saattaa paleltua.
2. Havukasveista leikataan yleensä pensasaitalajeja - kuusta ja tuijaa. Niitä muotoillaan pakkasten hellittäessä helmi-maaliskuussa. Vuorimäntyä voi pitää tuuheana typistämällä vuosittain juhannuksen tienoilla sen kynttilämäisiä vuosikasvaimia. Vaihtoehtoisesti voi poistaa pari sisimmäistä vuosikasvainta kokonaan.
3. Parhaatkaan leikkaustaidot ei silloin auta, jos puu tai pensas on istutettu väärään paikkaan: maa on lajille liian kuivaa tai kosteaa tai valo-olosuhteet ovat sopimattomat.
4. Väärä leikkaustapa voi olla hyvin kohtalokasta. Sen seurauksena arvokas koristepuu tai -pensas tärveltyy hetkessä vuosiksi - tai mahdollisesti lopullisesti.
5. Poista kuolleet versot heti, kun havaitset niitä - vuodenajasta riippumatta. Kuollut puunosa on kasvitaudeille oiva kasvualusta, josta ne pääsevät kulkeutumaan terveeseen kasvinosaan.
6. Käytä leikatessa aina teräviä saksia tai sahaa, sillä tylsät työvälineet repivät tai murskaavat helposti oksaa jättäen leikkauspinnan rosoiseksi ja taudeille alttiiksi. Valitse hyvälaatuiset, käteensopivat oksasakset, paras löytyy kokeilemalla eri malleja. Saksien hinnat vaihtelevat reippaasti.
7. Oksien harventaminen tai poistaminen on ajankohtaista viimeistään silloin, kun pensaan kukinta alkaa heiketä ja kasvusto muuttua liian tiheäksi.
8. Pensaiden leikkaamiseen on syytä ryhtyä aikaisintaan 4-5 vuoden kuluttua istutuksesta. Ainoastaan pensasaitoja saksitaan alusta lähtien.
9. Versoja leikataan silmun yläpuolelta vinosti alaspäin, silmun suuntaisesti. Vino leikkauspinta estää verson vahingoittumisen tai myöhemmän näivettymisen.
10. Pensaiden leikkaamistapoja on pääpiirteissään kaksi: harvennus ja alasleikkaus. Harventaminen sopii lähes kaikille lajeille, mutta etenkin niukasta tai ei lainkaan tyvestään uusia versoja kasvattaville pensaille. Alasleikkausta suositellaan ainoastaan voimakkaasti tyviversoja muodostaville lajeille sekä piikkiensä vuoksi hankalasti leikattaville, helposti ränsistyville kasveille. Harvennettaessa poistetaan viidesosa versoista; vanhimmat ja paksuimmat sekä huonokuntoiset ja hankaavat versot leikataan lähelle maanrajaa. Versoja on syytä saksia tasaisesti joka puolelta, jotta pensas kasvaa joka puolelta samassa suhteessa. Alasleikkauksessa kaikki versot leikataan 10-20 cm:n korkeudelta maan pinnasta varhain keväällä.
11. Täysikasvuinen koristepuu ei yleensä sahaa kaipaa, jos alun alkaen on ymmärretty valita oikean kokoinen laji. Suurimmat ongelmat syntyvät siitä, kun puu kasvaa liian suureksi sille varattuun tilaansa nähden ja sitä aletaan kovalla otteella typistämään pienemmäksi. Lopputulos on usein surullinen irvikuva puusta. Koristepuita toki leikataan, kun ne ovat nuoria, alkaen 2-3 vuoden kuluttua istutuksesta. Näin vältytään suurilta sahaamisilta myöhemmin.
12. Varo leikkaamasta oksakaulusta! Jos oksa täytyy poistaa kokonaan, varotaan vioittamasta rungon ja oksan liittymäkohdassa sijaitsevaa "paksunnosta", oksankaulusta. Se sisältää puulle tärkeitä suoja-aineita, ja sitä vahingoittamalla tarjotaan lahottajasienille vaivaton sisäänpääsy kasvin solukkoon. Oksaa poistettaessa leikataan aluksi viilto oksan alapuolelle, noin 40 cm:n päähän aiotusta leikkauskohdasta. Sen jälkeen leikataan oksan yläpuolelta, rungosta pari senttiä pidemmälle alapuolen viiltoon nähden. Oksa sahataan, kunnes se irtoaa. Näin jäljelle jää lyhyt oksatappi, joka lopuksi sahataan irti oksakaulusta tarkasti varoen. Leikkaushaava paranee itsestään. Leikkaushaavaa ei sivellä millään aineilla, puu pystyy kyllä itse hoitamaan haavansa. Tärkeintä on välttää suuria ja turhia haavapintoja säännöllisillä ja oikeaan aikaan tehdyillä leikkauksilla.

Millä leikataan?

1. Oksasakset eli sekatöörit. Leikataan ohuita n. sentin paksuisia versoja ja oksia. Ohileikkaavassa mallissa on molemmat terät leikkaavat, sen sijaan alasinmallissa yksi teristä leikkaa ja toinen toimii leikkausliikkeen pysäyttävänä alasimena. Ohileikkaavat sekatöörit eivät litistä oksaa, mutta alasinmalliset sakset jättävät siistimmän leikkausjäljen.
2. Raivaus - eli voimasakset. Kaksin käsin käytettävät sakset, jotka myös ovat joko ohileikkaavat tai alasinmalliset. Pitkävartisilla raivaussaksilla pääsee leikkaamaan puita ja pensaita melko korkealta.
3. Pensasaitasakset. Soveltuvat aitakasvien muotoiluun.
4. Oksasaha. Sopii hyvin paksujen, halkaisijaltaan yli 20 cm:n oksien ja haarojen poistamiseen. Terävähampainen kaarisaha helpottaa hankalien oksakulmien poistoa.

Nuoresta koristepuusta leikataan:

1. Oksatapit
2. Juurivesat
3. Liian lähekkäin sijaitsevat oksat
4. Vesiversot
5. Hankaavat ja heikkokasvuiset oksat

Puiden ja pensaiden leikkausaikoja

KUKINNAN JÄLKEEN LEIKATTAVIA ALASLEIKKAUSTA SIETÄVÄT PENSAAT
Japanin ruusukvitteni
Vihmat
Onnenpensaat
Ruusumanteli
Virpiangervo
Norjanangervo
Syreenit
Happomarjat
Keltaoksakanukka
Korallikanukka
Aitaorapihlaja
Pallohortensia
Pensashanhikki
Kultaherukka
Hansaruusu
Kurtturuusu
Tuoksuvatukka
Koivuangervo
Punapaju
Japaninangervot
Pihlaja-angervo

VARHAIN KEVÄÄLLÄ LEIKATTAVIA HARVENNETTAVAT PENSAAT
Aroniat
Hernepensaat
Kanukat
Kellokuusama
Heisiangervo
Pajut
Japaninangervot
Kinosangervo
Heidet
Kotakuusamat
Norjanangervo
Heidet
Jasmikkeet
Kuusamat
Lumimarja
Onnenpensaat
Pähkinäpensas
Japaninruusukvitteni
Ruusumanteli
Syreenit
Vihmat
Väriherneet



ALKUUN

PUUTARHURIN PIKKUVINKIT

1. Puuastiat säilyvät parhaiten, jos ne tyhjennetään mullasta ennen talvea ja säilytetään suojassa kevääseen asti.

2.Oletko kokeillut kukkivia kenkiä? Vanhoja kenkiä voi kierrättää niinkin. Ja mitä isompi kenkä, sitä parempi! Kukkia voikin kasvattaa lähes missä vain, kunhan astian pohjassa on reikiä. Kokeile esim. vanhaa jalkapalloa, urheilukassia tai vaikkapa vanhaa hattua, jos kaipaat persoonallista kukka-astiaa.


ALKUUN