Rantavehnä eli 'Leymus arenarius'

Istutettu: Kesällä 2003.
Kuvaus:
Monivuotinen heinäkasvi. Esiintyy paikoitellen hiekkaisilla tienpenkoilla. Varsi harmaan-sinivihreä, kova ja karhea. Lehtilapa 8-10 mm leveä. Kukinto 15-30 cm, pysty, tiheä ja paksu. Kellanvihreät kukinnot muuttuvat syyskesällä vaaleanruskeiksi. Nivelet 2-3-tähkyläisiä. Kasvi on rönsyilevä. Näyttävät siniset lehdet ovat 30-40 cm pitkiä.
Suku: Kuuluu heinäkasvien sukuun.
Kasvupaikka ja hoito: Kasvupaikka aurinkoinen, paahteinen, karu ja niukkaravinteinen.
Kasvin leviämistä voidaan rajoittaa juurimatolla ja niittämällä korret ennen siementen kypsymistä. Hyvin kestävä heinäkasvi.
Korkeus: 50-150 cm.
Istutus ja kukinta-aika: Rannikolla luonnonvarainen rantavehnä
leviää nopeasti vahvalla juuristollaan ja siementämällä. Se istutetaan omaksi ryhmäkseen vesiaiheiden lähelle, mutta myös kuivaan hietikkoon sitomaan maata. Kukkii heinä-elokuussa.
Muuta: Elias Lönnrot ja Th. Saelan, 1866 kirjoittivat rantavehnästä näin:

"ELYMUS L. Rantawehnä. (R98: Leymus Hochst., rantavehnät.)E. arenarius L. (R98: Leymus arenarius (L.) Hochst., rantavehnä; strandråg.) -- Koko heinä sinertävä; tähkylät 3-4-kukkahisia kapean suikeilla, nirkoilla kaleilla; lehdet kourumaisia, pian kipertyviä, tönkeäkärkisiä. -- 7.Sant. rant., erinom. merenrant. (E.-L.Lv.) 2-kyynäräinen heinä nisunmoisella, väl. väki pitkällä tähkällä.Muist. On soveliain kylvettää juoksevan hiedan kiinnittämiseksi; juuria taidetaan myös hätäleiväksi käyttää. Nuorena se on lampaille ja muulle karjalle mieluinen ruoka."



Kotoisin Euroopasta ja Aasiasta.

ALKUUN




Rentoakankaali 'Atropurpurea' eli 'Ajuga Reptans'

Toiselta nimeltään: Rönsyakankaali, Rönsytorvi, Akanhuuli, Puusepän yrtti.
Istutettu:
Keväällä 2000
Kuvaus: Monivuotinen perenna. Kukat sijaitsevat muutaman kukan ryhminä varren lehtihangoissa. Vastakohtaiset pillikekukat ovat vaaleansinivioletit. Teriön ylähuuli on lyhyt ja alahuuli huomattavan pitkä ja 3-liuskainen. Suojuslehdet ovat kukkien pituiset tai niitä lyhyemmät. Varret ovat 10-25 cm korkeat, nelisärmäiset ja pitkä- ja kaljurönsyiset; varren syrjistä vain kaksi on karvaisia. Purppuranpunaiset alalehdet ovat pitkäruotiset, vain vähän ylälehtiä suuremmat, matalanyhäiset ja vastapuikeat. Soikeat varsilehdet ovat ruodittomat, matalanyhäiset ja ehytlaitaiset.
Suku: Kuuluu huulikukkaiskasvien sukuun.
Kasvupaikka ja hoito: Rentoakankaali viihtyy parhaiten puolivarjossa, mutta kasvaa myös kohtalaisen hyvin sekä varjosssa että auringossa.
Auringossa vaativampi hoidon suhteen. Kuivina kausina kasteltava säännöllisesti. Menestyy hyvin koko Suomessa, mutta pohjoisimmassa maanosassa talvehtiminen on epävarmaa. Läpäiseville ja tuoreille kasvualustoille ravinteikas ja kosteutta pidättävä savimulta, vähälumisina alkutalvina suojaus. Kalkinsuosija.
Korkeus: 15-20 cm.
Istutus ja kukinta-aika: Lisätään keväällä tai syksyllä jakamalla, leviävyys on hyvä ja juurtuu helposti. Istutustiheys 9 tainta neliölle/m2. Istutusväli on 30-40 cm. Istuta kauemmas muista matalista perennoista, koska tämä leviää kovasti. Kukkii kesä-heinäkuussa. Taimia on hyvin saatavana.
Muuta: Ikivihreä lehdistö, lehdet osittain talvehtivat (siis myös talvisin lumen alla).

Rentoakankaali on vanha koristelaji, jota on aikoinaan käytetty rohtona mm. juoppouteen.

Kotoisin Vähä-Aasiasta.



ALKUUN



Runkoruusu "Royal White" eli 'Rosa runkoruusu-ryhmä'

Istutettu: Keväällä 2008. 5-vuotis hääpäivälahjana.
Kuvaus:
Runkoruusut ovat yleensä perusrunkoon vartettuja terttu- ja jaloruusuja. Kukkii yleensä koko kasvukauden. Ne ovat majesteettinen näky puutarhan perennaryhmässä tai omaan ruukkuunsa istutettuna terassilla. Samaan ruukkuun runkoruusun kanssa sopivat erinomaisesti erilaiset lamoavat aluskasvit ja kesäkukat.
Suku: Kuuluu ruusukasvien sukuun.
Kasvupaikka ja hoito:
Ruusut viihtyvät parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella, lämpimällä ja suojaisella kasvupaikalla. Multavaa ja runsasravinteista kasvualustaa on hyvä olla vähintään puoli metriä. Savista maata parannetaan lisäämällä siihen hiekkaa ja multaa. Kasvualusta ei saa olla liian kuiva. Maa on kuitenkin ojitettava kunnolla, sillä ruusut eivät siedä seisovaa vettä. Taimi on suojattava, jos esiintyy hallaa. Taimen tyvelle sopivat erilaiset peittävät aluskasvit ruusun juuristoa suojaamaan. Ruusun juuriston kasvu on voimakasta, joten valitse astiaksi syvä ja tilava (15-30 litraa) ruukku. Isossa astiassa mullan kosteus- ja ravinnetasapaino on myös helpommin hallittavissa. Taimi kannattaa tukea kunnollisella kepillä jo istutuksen yhteydessä, jottei taimi turhaan taivu tai katkea tuulessa. Runkoruusuja hoidetaan kuten muitakin ruusuja. Ruukussa kasvavia runkoruusuja kastellaan säännöllisesti. Kasvualusta pidetään tasaisen tuoreena. Kukkiakseen runsaasti runkoruusu tarvitsee säännöllistä kastelua ja lannoitusta koko kasvukauden ajan. Lisää kasteluveteen Ruusuravinnetta, kun versot ovat lähteneet kunnolla kasvuun. Erinomainen lisä on myös Jaakontaika-kasvutehoste, joka lisää kasvin yhtettämistä ja siten koko kasvin elinvoimaa. Jaakontaikaa annetaan sumutteena päiväsaikaan lehdistölle. Säännöllisesti käytettynä se hävittää myös härmä- ja muita sienitauteja kasvien lehdiltä. Tämä johtuu tehosteen sisältämistä alkoholeista, joita taudinaiheuttaja-sienet eivät siedä. Mitään varsinaista torjunta-ainetta Jaakontaika ei sisällä. Elokuun alusta lähtien siirrytään typettömään syyslannoitukseen. Pintamultaan sekoitetaan rakeista syyslannosta ja samalla kastellaan, jotta rakeiden ravinteet liukenevat kasvien käyttöön. Sopivia torjunta-aineita voi ostaa puutarhamyymälöistä. Kukkiva jalo-osa ei saa talvella lumesta luontaista suojaa, joten runkoruusut on helpointa talvettaa ruukussa viileässä paikassa esim. autotallissa tai kellarissa. Sopiva talvilämpötila on noin 0-10 astetta. Multa pidetään talven yli kuivahkona ja kastellaan tarpeen mukaan. Runkoruusut istutus- ja hoitoleikataan varhain keväällä huhtikuussa ennen silmujen puhkeamista. Latvaan jätetään 4-8 vahvinta versoa, jotka lyhennetään noin 20 cm pituisiksi. Kesällä poistetaan rungosta tai varttamiskohdasta lähtevät mahdolliset villiversot viivyttelemättä, jotta ne eivät vie voimaa jaloversolta. Kuihtuneet kukat taitetaan pois, jotta kukinta jatkuisi mahdollisimman pitkään. Jos vanhat kukat jätetään ruusuun, se alkaa muodostaa siemeniä ja kukinta heikkenee.
Korkeus: 60-100 cm.
Istutus ja kukinta-aika: Taimi-istutus. Paras istutusaika on keväällä ennen silmujen puhkeamista. Runkoruusun taimet istutetaan kukkapenkkiin tai ruukkuun entiseen kasvusyvyyteensä. Poista esipakatuista taimista muovi-ja verkkopussit.
Leikkaa viottuneet ja katkenneet juuret pois ja typistä pitkiä juuria. Juurten leikkaus edistää juurtumista sekä hiusjuuriston kasvua. Ennen istutusta liota juurakkoa vedessä vähintään 3 tuntia tai mielummin yön yli. Tee ruukun pohjalle n. 5 cm paksuinen salaojakerros esim. leca-sorasta, jotta ylimääräinen kastelu- tai sadevesi suodattuisi pois. Valitse kasvualustaksi valmiiksi lannoitettua kestomultaa ja tiivistä se kevyesti juurten ympärille. Jätä ruukkuun reilu kasteluvara. Parin kasvuvuoden jälkeen runkoruusut kannattaa istuttaa uudelleen. Karista tällöin vanhaa multaa pois ja typistä pitkiä ja ruukun pohjalle kiertyneitä juuria, jotta uuden juuriston kasvu lähtisi hyvään alkuun. Uusi ravinteikas multa varmistaa runsaan kukinnan. Kukkii kesä-syyskuussa.
Kukkien kieli: Valkoinen ruusu viestittää "Olen arvoisesi".



ALKUUN




Sammalleimu eli 'Phlox subulata'

Toiselta nimeltään: Kääpiöleimu, Vuorileimu, Maanpuna, Sammalepuna.
Istutettu:
Loppukesällä 2002

Kuvaus: Monivuotinen perenna. Kukat kasvavat suoraan lehtihangoista tai ovat muutaman kukan muodostamia pystyjä latvaterttuja. Kukat ovat pitkätorviset, ahdasnieluiset, tähtimäiset ja tuoksuvat; terälehdet ovat lovipäiset. Nimilajin teriöt ovat vaaleanpunaiset, lajikkeilla väri vaihtelee valkoisen, punaisen ja violetin sävyissä. Tiheässä kasvavat versot ovat 5-15 cm korkeat ja lehtevät. Lehdet ovat neulasmaisen kapeat ja niitä on paljon. Erittäin runsaan kukinnan ansiosta sammalleimu muodostaa kevätkesällä värikkään kasvimaton. Kukat voi olla sinisiä, punaisia, valkopunaisia jne.
Suku: Kuuluu sinilatvakasvien sukuun. Sukulaiskasvi ks. syysleimu.
Kasvupaikka ja hoito:
Hiekkapitoinen, kalkittu multa tai muuten hyvin vettä läpäisevä maa, ei siedä märkyyttä. Istutetaan mielellään kohopenkkiin, kivetyksille joko väliin, päälle tai rakoihin. Talvisuojauksena lumipeite. Jos lunta ei kasvupaikalle kerry, kasvit peitellään havuilla kevätahavan varalta. Ikivihreä sammalleimu kannattaa peittää kevättalveksi havunoksilla, jotta kevätahava ei ruskista versoja. Kukinnan jälkeen sammalleimun versot kannattaa leikata 10 cm korkeiksi. Leviävyys on hyvä, joten kasvia kannattaakin jakaa muutaman vuoden välein säännöllisesti.
Korkeus: 10-15 cm korkea ja 30 cm leveä.
Istutus ja kukinta-aika: Taimi-istutus. Voidaan lisätä jakamalla tai kukinnan jälkeen latvapistokkaista. Taimipaakun yläreuna tulee mullan pinnan tasalle. Taimimäärä m2 = 10 - 12 kpl, istutusväli on 30 cm. Taimia on hyvin saatavana taimitarhoilla. Kukkii touko-kesäkuussa.
Muuta:
Kotoisin Yhdysvaltain itäosista.



ALKUUN




Sinikuunlilja "Elegans" eli 'Hosta sieboldiana'

Istutettu:
Syksyllä 2003

Kuvaus: Monivuotinen perenna. Sinivihreät, suurehkot ja pyöreät lehdet. Valkoiset tai hieman laventeliin vivahtavat kukat.
Erittäin näyttävä reunusperenna. Suurimpia kuunliljalajikkeita.
Suku: Kuuluu liljakasvien sukuun.
Kasvupaikka ja hoito:
Viihtyy mieluiten varjossa tai puolivarjossa, jossa kuitenkin on riittävästi valoa sille. Kasvualustaksi sopii multava ja tuore maaperä.
Korkeus: Korkeus 40-50 cm.
Istutus ja kukinta-aika: Kasvullinen lisäys ja jakaminen. Sinikuunlilja kasvaa suureksi ja sitä on syytä jakaa muutaman vuoden välein.
Turhaa jakamista tai siirtämistä tulee kuitenkin välttää pitkän aikaa, että kasvi saa kehittyä rauhassa. Kukkii heinä-elokuussa.
Muuta:
Tämä lajike on kotoisin Japanista.



ALKUUN




Sinipallo-ohdake eli 'Echinops bannaticus'

Istutettu:
Loppukesällä 2002

Kuvaus: Monivuotinen perenna. Voimakas ja pystykasvuinen. Piikikkäät kukintovarret ovat n. 100 cm korkeat; vaaleansiniset, n. 3 cm leveät kukinnot ovat pallomaiset. Lehdet ovat pariliuskaiset ja piikikkäät. Syksyllä kasvusto leikataan alas läheltä maanpintaa.
Hunajakasvina se houkuttelee pölyttäjiä ja myöhemmin linnut syövät mielellään sen siemeniä.
Suku: Kuuluu asterikasvien sukuun.
Kasvupaikka ja hoito:
Kerran istutettuna Sinipallo pitää itsestään huolta. Keväällä tämä muistuttaa erehdyttävästi rikkaa lehtiensä puolesta kun kasvukausi alkaa, joten pitää varoa ettei kitke sitä penkistä vahingossa pois rikaksi luullen. Vain ravinteikas, kalkittu multamaa kelpaa kasvualustaksi Sinipallolle. Aurinkoinen ja lämmin paikka. Sinipallo ei pidä siirtelystä. Sietää kuivuutta muttei märkyyttä.
Korkeus: Korkeus n. 100 cm, leveys 40 cm.
Istutus ja kukinta-aika: Taimien istutusväli on 40 cm. Lisäys siemenistä ja syksyllä tai keväällä jakamalla, sekä juuripistokkaista varhain keväällä. Vahvat juuret. Kylväytyy itsestään helposti. Leviävyys on hidasta. Kukkii heinä-syyskuussa.
Muuta:
Leikko- ja kuivakukka. Kuivataan kokonaisina versoina.

Kotoisin Etelä-Venäjältä ja Unkarista.



ALKUUN




Sinivuokko eli 'Hepatica nobilis'

Istutettu:
Kesällä 2003

Toiselta nimeltään: Maksalehti
Kuvaus: Monivuotinen perenna. Etelä-Suomessa melko yleistä sinivuokkoa on poimittu ja siirretty pihoihin jopa siinä määrin, että se on asutusten läheisyydessä paikoin harvinaistunut. Laji sopii parhaiten perennaryhmien reunoille ja kivikkoryhmiin. Vaikka luonnonvaraisena sinivuokko viihtyy melko varjoisissa paikoissa, sen saa menestymään myös melko aurinkoisissa perennapenkeissäkin, mikäli kosteutta on riittävästi. Tähtimäiset kukat ovat 1,5-2 cm leveät ja sinisen, violetin tai punaisen ja valkoisen eri sävyvivahteita. Pitkulaisia ja tylppäkärkisiä, terämäisiä kehälehtiä on yleensä 6-7, jopa enemmän. Heti kukan alapuolella on 3 pientä ja ehyttä suojuslehteä. Kukat ovat yksittäin karvaisen vanan latvassa. Tyvellä ruusukkeena kasvavat 5 cm pitkät, pitkäruotiset lehdet ovat tavallisesti 3-halkoiset; ne ovat pituuttaan leveämmät, herttatyviset, ruodiltaan karvaiset, alapuolelta violetin sävyiset ja talvehtivat.
Suku: Kuuluu leinikkikasvien sukuun.
Kasvupaikka ja hoito: Kasvualustaksi sopii kalkkipitoinen, kosteutta pidättävä humusmaa.
Poutakausina kasvustoa on kasteltava säännöllisesti, sillä laji on arka kuivuudelle. Kasvupaikka mielellään varjoinen tai puolivarjoinen.
Korkeus: Korkeus 5-15 cm, leveys 15 cm.
Istutus ja kukinta-aika: Taimien istutusväli on 10-15 cm. Sinivuokkoa lisätään pääasiassa loppukesällä jakamalla. Leviävyys on hyvilläkin paikoilla kohtalainen.
Taimia saa muutamalta taimitarhalta, ja toivottavaa olisi hankkia taimet mieluiten niiltä, kuin siirtää kasvia pois luonnosta. Kukkii huhti-toukokuussa.
Muuta:
Luonnossa kasvavan sinivuokon kerääminen myyntiin on kielletty.
Kukkien kieli: Sinivuokko viestittää luottamusta.

Suomessa luonnonvarainen. Myrkyllinen.



ALKUUN




Sormivaleangervo eli 'Rodgersia aesculifolia'

Istutettu:
Keväällä 2000
Toiselta nimeltään: Sormilehti rodgersia
Kuvaus: Monivuotinen perenna. Pienet, valkoiset, töyhtömäiset kukat, 7-sormiset, hevoskastanjamaiset lehdet. Suurperenna. Rehevä varjoisan paikan kasvi.
Suku: Kuuluu ruusukasvien sukuun.
Kasvupaikka ja hoito: Puolivarjo-varjo, ravinteinen-niukkaravinteinen, tuuleton, kasvualusta lievästi hapan, kosteutta pidättävä hiekansekainen savimulta.
Sormivaleangervolle tulisi antaa kasvurauha useiksi vuosiksi. Ei siedä talvimärkyyttä.
Korkeus: 60-100 cm, leveyttä saman verran.
Istutus ja kukinta-aika: Suorakylvo/istutus, tarkka paikasta ja istutusajankohdasta, keväällä kasvia voi lisätä juuripistokkaista. Istutusväli 50 cm. Jos kasvi leviää liikaa, jaetaan keväällä. Kukkii heinä-elokuussa.
Muuta: Kotoisin alkuperältään
Itä-Aasiasta, Kiinasta.



ALKUUN




Suikeroalpi eli 'Lysimachia nummularia'

Toiselta nimeltään: Kolikkokukka, Harhaileva Merimies.
Istutettu: Ennen vuotta 1998
Kuvaus: Monivuotinen perenna.
Hyvä maanpeitekasvi ja sopii parhaiten syvämultaisiin kivikkoryhmiin. Sitä voi käyttää jopa akvaariokasvina, silloin se ei tosin kuki.Tieteellinen lajinimi tarkoittaa 'pieniä kolikoita' ja viittaa sen lehtiin. Kukat ovat yksittäin 30-60 cm pitkien, maassa suikertavien, nivelistään juurehtivien varsien lehtihangoissa. Suuret 2 - 2,5 cm leveät teriöt ovat maljamaisen ratasmaiset, tuoksuttomat ja keltaiset; verholiuskat ovat herttamaiset. Vihreät lehdet ovat vastakkaiset, lyhytruotiset ja lähes pyöreät. Kasvi muodostaa mattomaisia kasvustoja eikä sen halkaisijaa pysty arvioimaan.
Suku: Kuuluu esikkokasvien sukuun.
Kasvupaikka ja hoito: Kasvualustaksi sopii tavallinen puutarhamaa. Kasvupaikka on oltava aurinkoinen tai puolivarjoinen. Kukinta runsaampaa aurinkoisella paikalla, mutta lehdistö pysyy rehevämpänä varjoisassa paikassa. Varjossa riittää ohutkin multakerros.
Sietää talvimärkyyttä, ajoittaista kuivuutta ja jopa hieman tallaamistakin, joten sitä voi käyttää vaikkapa laatoitusten välissä. Paahteisella paikalla kasteltava kuitenkin säännöllisesti, sillä voimakas kuivahtaminen katkaisee kukinnon.
Korkeus: Varsien pituus 30-60 cm, maanmyötäinen.
Istutus ja kukinta-aika: Taimien istutusväli
on 30 cm. Suikeroalpia lisätään keväällä tai loppukesällä versopistokkaista; leviävyys on hyvä ja kasvustoa voidaan jakaa usein, silti suikeroalpi ei tukahduta muita kasveja. Taimia on hyvin saatavana. Kukkii heinä-elokuussa.
Muuta:
Suikeroalpi on vanha, alunperin keskieurooppalainen rohtokasvi, jota on käytetty mm. haavojen hoitoon. Suomessa se on paikoin levinnyt istutuksista luontoon.

Keski-Euroopassa ja Kaukasuksella luonnonvarainen.



ALKUUN




Suikeroesikko "Wanda" eli 'Primula Juliae-hybr.'

Istutettu: Keväällä 2003
Kuvaus: Monivuotinen perenna.
Melko harvinainen esikkolaji. Lyhytperäiset, pitkätorviset ja maljamaiset kukat ovat noin 2 cm leveät ja purppuranpunaiset, terät ovat lanttopäiset. Suikeroesikon kukkien väri vaihtelee lajikkeesta riippuen valkoisen, aniliininpunaisen purppuranpunaisen ja violetin eri sävyissä; suosituimpia on karmiininpunainen "Wanda", mikä meillä tässä esittelyssä on ja pihallamme kasvaa. Pystyt kukat ovat tiiviinä sarjoina kukkavanojen latvoissa. Tyvellä ruusukkeena kasvavat lehdet ovat lähes kukinnon korkuiset, kurttuiset, vastapuikeat tai lähes pyöreät, nirhalaitaiset ja harmaanvihreät. Hyvä kivikko- ja reunuskasvi. Arka kasvi.
Suku: Kuuluu esikkokasvien sukuun.
Kasvupaikka ja hoito: Aurinkoinen, puolivarjoinen ja kuiva kasvupaikka, ravinteikas, mutta läpäisevä savensekainen hiekkamulta.
Kestää paahdetta. Mutta kuivina kausina kasteltava säännöllisesti.
Korkeus: 15 cm korkea ja 25 cm leveä.
Istutus ja kukinta-aika: Kasvullinen lisäys. Istutusväli taimilla on 15-20 cm. Voi lisätä myös kukinnon jälkeen jakamalla; leviävyys on kohtalainen. Kukkii touko-kesäkuussa.
Muuta: Tarvittaessa voidaan jakaa 3 vuoden välein. Taimia saa muutamilta taimitarhoilta.
Kukkien kieli: Esikko viestittää mietteliäisyyttä.

Myrkyllinen.



ALKUUN




Syyskaunosilmä eli 'Coreopsis verticillata'

Istutettu: Keväällä 2003
Kuvaus: Monivuotinen, melko kestävä perenna. Runsaskukkainen pitkään kukkiva perenna. Tähtimäiset kirkkaankeltaiset kukat, n. 5 cm:n levyisiä. Tiivis kasvusto ja sirot hienoliuskaiset lehdet, lehdykät neulasmaisen kapeita, tillimäinen lehdistö. Matalan ja tiheän juuristonsa avulla se leviää rönsyillen.
Hyvä säänkestävyys.
Suku: Kuuluu asterikasvien sukuun.
Kasvupaikka ja hoito: Aurinkoinen kasvupaikka. Ei pidä hiekkamaasta,
mieluiten kuohkea, kalkittu multamaa. Alasleikkaus kukinnan jälkeen, n. 10 cm:n korkuiseksi.
Korkeus: n. 30 - 70 cm tiheä kasvusto.
Istutus ja kukinta-aika: Kasvullinen lisäys. Lisätään myös jakamalla tai siemenistä keväällä. Istutusväli 30 cm. Kukkii elo-syyskuussa.

Muuta: Sopii myös leikkokukaksi.

Kotoisin Pohjois-Amerikasta.



ALKUUN



Syysleimu "Lilac Flame" eli 'Phlox paniculata'

Toiselta nimeltään: Arkikielessä: floksi, Tarhajuovikka, Höstflox (ruots.)
Istutettu: Kesälllä 2005
Kuvaus: Monivuotinen perenna. Pohjois-Amerikassa tuoreilla niityillä kasvava
syysleimu kuuluu perennaryhmien peruskasveihin. Pystykasvuinen, melko roteva: jäykät, lehtevät versot. Versoo melko myöhään. Lehdet soikeita, karvattomia lyhytruotisia. Kukinnot melko suuria, tuoksuvia. Värit, kukan koko ja kasvukorkeus vaihtelevat lajikekohtaisesti suuresti, samoin kukinta-aika. Syysleimun kukat voivat olla valkoisia, vaalean- ja kirkkaanpunaisia, sinisiä tai violetteja. Vanha perinnekasvi sopii omaksi isoksi ryhmäksi tai perennapenkkeihin, perinnepihoille ja tuoksupuutarhaan. Kukkii melko pitkään. Valkoisia: "Mia Ruys", "Lassberg", valkoisia punaisella silmällä: "Europa", "Graf Zeppelin". Vaaleanpunaisia: "Jules Sandeau", "Mies Copinj". Punasilmäinen,oransseja: "Orange Perfection", "Spitfire", punasilmäinen. Purppuranpunaisia: "Aida", "starfire", "Tenor". Violetteja: "Amethyst", "Border Gem", "Wilhelm Kesserling", valkosilmäinen.
Suku: Kuuluu sinilatvakasvien sukuun. Sukulaiskasvi ks. sammalleimu.
Kasvupaikka ja hoito: Syysleimut viihtyvät multavassa, tuoreessa ja runsasravinteisessa maassa lievästi puolivarjoisalla paikalla, missä kukinta kestää pitempään.
Kasvi on altis härmälle, mutta oikealla kasvupaikalla säästyy usein tartunnalta. Ravinteikas läpäisevä hiekkamultamaa. Poutakausina kastellaan. Liian voimakkaassa maassa lehdet kasvavat rehevästi ja kukinta heikkenee. Talvenkestoltaan syysleimut ovat kestäviä.

Suihkuttamalla joka toinen viikko laimennettua maitoa (yksi osa täysmaitoa ja 5 osaa vettä) pitää härmän poissa kasvista paremmin kuin kauppojen sienimyrkyt sun muut härmäntuhoamismyrkyt.
Mutta sairastunut syysleimuryhmä on syytä siirtää silloin ilmavampaan kasvupaikkaan ja leikata koko kasvi alas, ja aloittaa kasvattaminen alusta. Härmäiset lehdistöt on syytä hävittää jäteastiaan tai polttaa - ei missään nimessä kompostoida, koska härmän sieni-itiöt eivät tuhoudu kompostin lämmössä.
Korkeus: 40-90 cm
Istutus ja kukinta-aika: Kylvö syksyllä tai helmi-huhtikuussa, jolloin kylmäkäsiteltävä. Idätys pimeässä. Kasvia
lisätään yleensä jakamalla parin kolmen vuoden välein. Kukkii heinä-syyskuussa.
Muuta: Sopii hyvin leikkokukaksi.

Kotoisin Pohjois-Amerikasta.



ALKUUN




Särkynytsydän eli 'Dicentra spectabilis'

Toiselta nimeltään: Särjettysydän, Lyyrakukka.
Istutettu: Keväällä 2000. Kuollut kuivan kesän seurauksena 2006 *särki sydämeni*
Kuvaus: Monivuotinen perenna. Särkynytsydän sopii parhaiten omaksi ryhmäkseen, esim. vesiaiheiden yhteyteen ja se on yksi perinnepihan peruskasvi. Kukat ovat 70-100 cm korkeiden varsien latvoissa jopa 20-kukkaisissa, nuokkuvissa ja toispuoleisissa tertuissa. Kukkien teriöt ovat 2 cm leveät, sydämen muotoiset ja lajikkeen mukaan joko punavalkoiset tai valkoiset. Vaaleanvihreät lehdet ovat toistamiseen kolmisormiset. Suuri mehevä juuristo on hauras.
Suku: Kuuluu emäkkikasvien sukuun.

Kasvupaikka ja hoito:
Kalkittu ravinteikas, kosteutta pidättävä ja salaojitettu multamaa. Puolivarjoinen tai varjoinen ja suojainen, ei pidä paahteesta. Kukinnan aikana on syytä kastella runsaasti. Älä lannoita liian runsaasti typpipitoisilla lannoitteilla (esim. Kanankakalla), sillä se vähentää kukintaa ja saattaa altistaa kasvitaudeille. Kukinta myös uusiutuu elokuussa kun kuihtuneet kukkaversot leikataan ensimmäisen kukinnan jälkeen. Aikaisin keväällä ilmestyvät versot kannattaa peittää harsolla kovien hallaöiden uhatessa. Saattaa tarvita tuennan. Talvisuojauksena lumipeite. Lumettomilla alueilla peitetään havuilla. Särkynytsydän ei tykkää siirtelyistä ollenkaan, ei ennen eikä jälkeen kukkimisen. Älä siirrä kasvia, jollei ole ihan pakko.
Korkeus: Korkeus 80-100 cm, ehkä enemmänkin, leveys 50 cm.
Istutus ja kukinta-aika: Taimien istutusväli on 60 cm. Istutussyvyys tamipaakun yläreuna tulee mullan pinnan tasalle, m2 istutetaan 1-2 kpl. Leviävyys on kohtalaista. Särkynyttäsydäntä lisätään keväällä tai syksyllä siemenistä, keväällä juuri- ja tyvipistokkaista ja heinäkuusta lokakuuhun jakamalla; leviävyys on kohtalainen. Kukkii kesä-heinäkuussa.
Muuta:
Alkuperäisenä Pohjois-Korean ja Koillis-Kiinan varjoisissa, rehevissä laaksometsissä, Suomessa suosittu koristekasvi 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Särkyneitäsydämiä on vain 19 lajia, joista 3 kasvatetaan Suomessa. Särkynytsydän on perinteinen, jo 1800-luvulla Suomessa kasvatettu
puutarhakasvi.


Kukkien kieli: Särkynytsydän viestittää tietenkin surua.

Myrkyllinen.



ALKUUN