UUTISIA

28.12.2008 Vuosi lähestyy loppuaan ja on aika tehdä pieni katsaus taaksepäin. Vuosi sitten suunnittelimme seuraavaa, katsotaan, miten suunnitelmat toteutuivat vuonna 2008:

* Even kanssa jatketaan toko-, mejä- ja noutoharjoituksia, Essin kanssa aloitellaan niitä. Katsotaan, mihin harjoittelu vuoden aikana johtaa. :) -> Eve sai tokossa AVO1 ja AVO2 -tulokset, mejässä Evestä tuli Suomen jäljestysvalio ja se sai pronssia piirimestaruuskokeessa. Essi puolestaan sai tokossa 2x ALO1 sekä 1xALO2 -tulokset ja mejässä se nousi voittajaluokkaan kahdella avoimen luokan startilla. Essi myös läpäisi taipumuskokeen ja pääsi syksyn päätteeksi osallistumaan myös nomekokeeseen.

* Essi pääsee osallistumaan muutamaan näyttelyyn vuoden aikana, Even kanssa olisi kiva käydä jossain ulkomaisessa näyttelyssä. -> Essi sai vuoden aikana KV-näyttelyistä 2 x sertin, vara-sertin sekä CACIBin. Huipentuma oli Jyväskylän KV:ssa, jossa Essi oli VSP. Eve osallistui vuoden aikana kolmeen KV-näyttelyyn, jossa se oli VSP, PN2 sekä PN4. Saaliina CACIB ja 2 vara-cacibia. Lisäksi meillä oli ilo ja kunnia edustaa kennel Hulivilin kasvattajaryhmässä kaksi kertaa, molemmilla kerroilla pääsimme myös BIS-kasvattaja-kehään ja Jyväskylässä sijoitus tässä kehässä oli kolmas. Ulkomaille emme näyttelyihin ennättäneet.

* Keväällä Essin lonkat ja kyynärät kuvataan, mahdollisesti tollerileirin yhteydessä otetaan PRA -testi. -> Lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja PRA-status A.

* Talkootyötä yhdistysten hyväksi jatketaan edelleen, uutena tehtävänä mukaan tulee Katille Savon Nuuskujen johtokunnan ensimmäisen varajäsenen pesti. -> Pääsimme talkoilemaan sekä Savon Nuuskujen että Novascotiannoutajien porukoissa, tuosta talkoilusta hyvässä seurassa  tulee jotenkin riippuvaiseksi. :) Katin varajäsenen pesti vaihtuu vuoden 2009 alusta johtokunnan jäsenen tehtäviin. Toimimme myöskin Novascotiannoutajien ja Savon Nuuskujen tokotoimikunnissa.

* Erilaisiin koulutuksiin ja kursseille hakeudumme mahdollisuuksien mukaan, helmikuussa Katilla on ohjelmassa kehätoimitsijakurssi ja jatkossa toivottavasti lähistöllä järjestetään kasvattajan jatkokurssi. -> Kehätoimitsijakurssi on käyty, kasvattajan jatkokurssia ei vuonna 2008 Pohjois-Savossa järjestetty. Atti ja Eve osallistuivat kahteen WT-koulutukseen, joiden anti oli todella hyvä.

* Toivottavasti leireilyä, lenkkeilyä, treenailua, linturikkaita metsästysreissuja sekä muita mukavia tapahtumia tapaamisineen mahtuu myös vuoteen 2008!  -> Mahtui näitä. :) Suuria kohokohtia olivat tietenkin tollerileiri ja Savon Nuuskujen WT-leiri, keväinen nome-viikonloppu Tervossa Rantasen Sannan koulutuksessa sekä Hulivili-Fireheart tapaaminen elokuussa. Lisäksi oli omia ryhmätreenejä sekä nouto- että tokopuolella, mejäilyä harjoittelimme ihan omalla porukalla, tosin kokeneempien vinkkeihin nojaten. Eve pääsi tositoimiin lintumetsällä, Essi sai muutaman kerran olla mukana passiivisena jäsenenä malttia oppimassa.

* Valtavan suuri ilon aihe meille ovat olleet Even ja Kössin pennut, joista perheineen (ja kasvattajineen :D) on tullut kiinteä osa myös meidän laumaamme, Kiitos Teille kaikille siitä:

- > Pennut ovat olleet terveitä, 4/6 pennusta on myös kuvattu lonkiltaan ja kyynäriltään terveiksi, kaksi pennuista ei ole vielä käynyt kuvissa.

-> 4/6 pennusta läpäisi taipumuskokeen ensimmäisellä yrittämällä.

-> 5/6 pennusta on käynyt näyttelyssä, tuloksena EH tai ERI.

-> 3/6 pennusta on osallistunut tokokokeeseen, tuloksena ALO1.

-> 2/6 pennusta on osallistunut mejäkokeeseen, tuloksena AVO1.

-> Yhteydenpito on ollut tiivistä lähes jokaisen pennun kotiväkeen, jatkossa toivomme kuulevamme "pennuista" vähintäänkin yhtä paljon kuin tähänkin saakka. Toivottavasti myös Emmaa (Hulivilin Happy New Year) perheineen nähdään sekä virallisissa että epävirallisissa tapahtumissa mukana. :)

Entäpäs vuosi 2009?

* Even ja Essin kanssa jatketaan toko-, mejä- ja noutoharjoituksia. Katsotaan sitten, mihin harjoittelu vuoden aikana johtaa.

* Muutamissa näyttelyissä käydään tyttöjen turkkitilanteen mukaan, myös sinne ulkomaisiin näyttelyihin olisi joskus mukava päästä.

* Molempien tyttöjen silmät peilataan alkuvuodesta.

* Edelleen ollaan niin hulluja, että meidät saa helposti houkuteltua talkootyöhön ja yhdistysten luottamustehtäviin mukaan. :)

* Kasvattajan jatkokurssi järjestetään Kuopiossa keväällä, Katin tavoitteena on osallistua tuolle kurssille.

* Ensimmäinen Evessin-pentue olisi suuri haave syksylle. Tällä hetkellä tuota pentuetta suunnitellaan alustavasti Evelle, Essin vuoro tulisi sitten 2010 kevään puolella. Katsotaan kuitenkin rauhassa, miten asiat etenevät.

Vuodelta 2008 kertyi lukuisia ainutlaatuisia kokemuksia ja mukavia muistoja, myös vuosi 2009 vaikuttaa etukäteen mielenkiintoiselta ja tapahtumarikkaalta. Kiitämme suuresti kaikkia asianosaisia mieleenpainuvasta vuodesta ja toivotamme jokaiselle Onnea ja menestystä Uudelle Vuodelle 2009!

20.12.2008 Essi aloitti myös juoksunsa, eilen lopulta saatiin varmistus siitä, että myös pikkuneidin peräpää vuotaa. Molemmat tytöt kyllä pitävät itsensä niin puhtaana, että vaatii jonkinmoista tarkkuutta havaita juoksujen alkaminen, tosin käytöksestä sitä voi ennakoida jo hyvän aikaa ennen vuodon havaitsemistakin. Tänään tuli TV-lähetys Messarin isosta kehästä ja saatiin kuin saatiinkin TV-aikaa Hulivilin kasvattajaryhmän kanssa, joten ryhmän sisäinen tavoite täyttyi hienosti! :) Vielä TV-koostettakin hienompi taltiointi tuli tosin postissa viikolla, kiitoksia Anjalle ja Pepelle (sekä kuvaaja-Laurille!) jälleen kerran hienosta DVD:stä, jota on katsottu jo useampi kerta ja näytetty kaikille kyläilemässä käyneillekin! Nyt on aika rauhoittua Joulun viettoon ja hengähtää hetki ennen uusia haasteita. Joulun jälkeen tarkastellaan hieman mennyttä vuotta ja suunnitellaan hieman myös tulevaa, mutta sitä ennen toivotamme kaikille Oikein hyvää ja rauhallisen tunnelmallista Joulua!

15.12.2008 Näyttelyvuosi 2008 päättyi Voittaja-08 näyttelyyn. Perjantaina matkasimme Helsinkiin ja pääsimme osaltamme valmistelemaan näyttelyä aina yhtä hulvattomassa tolleristien talkooporukassa. Illaksi ajelimme Porvooseen Sannan ja tyttöjen vieraiksi ja asetuimme taloksi viikonlopun ajaksi. Lauantaina otettiin suunta jälleen kohti Messaria, jonne olikin ilmoitettu noin 60 tolleria Kirsi Niemisen arvosteltavaksi. Päivä meni todella rattoisasti kehää seuratessa ja lukuisia tuttuja tavatessa, pian olikin tyttöjen arvostelun aika. Tuomari piti Evestä kuten junioriluokassakin aikanaan, Even oli lopulta PN4 ja sai vara-cacibin. Essi esiintyi käyttöluokassa ilman kilpakumppaneita saaden myös mainion arvostelun. Ilmeisesti niukahko turkki kuitenkin pudotti Essin erinomaiselta tällä kertaa. Eve ja Essi pääsivät molemmat edustamaan Hulivilejä kasvattajaluokkaan, ja kennel Hulivilin olikin ROP-kasvattaja todella hienolla arvostelulla, paljon onnea, Kiisu! Päästiin siis taas esittämään koiria todella hienoksi laitetussa suuressa kehässä, tosin portugalilaistuomari ei osannut tasokasta ryhmäämme arvostaa, emmekä päässeet jatkokierroksille. Essi-lapsi nautti musiikista ja taputuksista loikkimalla puolentoista metrin iloisia loikkia vieressäni ja koska meidän täytyi pysytellä tiiviisti edellä menevän Jennin ja Even tuntumassa, en ryhtynyt Essin intoa vauhtia hiljentämällä laannuttamaan, vaan etenimme iloisen persoonallisella tyylillä eteenpäin. :) Myöhemmin ohjelmassa oli illanviettoa Merjan ja Jannen kotona Porvoossa. Ilta kului todella nopeasti ja iloisissa tunnelmissa, kiitämme vieraanvaraisen isäntäväen lisäksi myös Sannaa, Suskaa ja Teroa mukavasta illasta! Sunnuntaina kävimme vielä Sannan ja Rillan kanssa noutotreenaamassa. Essin ja Rillan kanssa sovellettiin jälleen Satakunnan tolleristien saamia oppeja, Atti ja Eve tekivät onnistuneen lähihakuharjoituksen. Treenien lopuksi juotujen joulukahvien jälkeen olikin aika lähteä kotia kohti. Kiitokset Sannalle sekä Penttisille suuresta vieraanvaraisuudesta, Jennille Even taidokkaasta handlauksesta sekä Kiisulle ja Sannille matkaseurasta! Samoin oli aivan ihanaa jutella pitkästä aikaa useiden tolleristituttujen kanssa ja nähdä muutaman kuukauden tauon jälkeen Seijaa ja Eppua. Kaiken kaikkiaan todella onnistunut reissu, vaikka Voittaja-titteli jäikin vielä osaltamme odotuttamaan itseään tuleville vuosille. :) Eve aloitti juoksunsa perjantaina, Essi seurannee pikapuoliin perässä. Saadaan siis jouluksi ansaittu treenitauko koko porukka, loppiaisen jälkeen voidaan sitten taas aloitella uudella innolla harrastuksia.

26.11.2008 Even jäljestämisvalionarvon vahvistus saapui tänään Kennelliitosta, tietokantaan titteli ilmestyi eilen. Eve ja Essi saivat matokuurina Drontal comp -tabletit (2 kpl kummallekin) ja sujuvasti hotkaisivat ne kuiviltaan... Ahneus on joskus hyödyllinenkin avu. Tuhannet kiitokset teille kaikille meitä viimeaikoina onnitelleille, hyvää tuulta ja iloista mieltä riittää ansiostanne runsaasti valaisemaan näitä vuoden pimeimpiä päiviä! :)

23.11.2008 Jyväskylän KV oli tänä vuonna osaltamme yhtä suurta juhlaa. :) Eve voitti avoimen luokan hienolla arvostelulla ja Essi teki saman erinomaisen tempun käyttöluokassa. Paras narttu kehässä Eveä handlasi tyylillä Lampisen Saija, itse sain keskittyä Essin esittämiseen. Siinä vaiheessa, kun tuomari kätteli seitsemästä erin saaneesta nartusta kolme pois kehästä, tajusin, että Essi saa sertin, eikä riemulla ollut rajoja. Ajattelin, että tuomari siirtää Essin varmasti vielä "kasvamaan" muiden PN-sijoittujien taakse, mutta yllätys olikin melkoinen, kun Essi viitattiin joukon kärkeen Even edelle. Tämä tarkoitti sitä, että Essi sai sertin lisäksi ensimmäisen Cacibinsa ja oli lopulta tollereiden VSP, Eve puolestaan oli PN2 saaden vara-cacibin. Jos olivat tunnelmat katossa jo tässä vaiheessa, vielä upeampaa jatkoa oli luvassa: Kennel Hulivilin oli oikeutetusti ROP-kasvattaja, joten näyttelypäivämme jatkui BIS-kasvattaja kehässä. Iskuryhmällä Nemo&Kiisu, Eve&Saija, Ria&Jenni ja Essi&Kati suuntasimme ensin täpötäyteen kokoomakehään, jossa kasvattajaryhmiä oli noin 30. Huomasin saksalaistuomarin ensimmäisellä katsantokierroksella tykästyvän Hulivileihin (vaikka osa porukastamme väitti, ettei tuomari meihin vilkaissutkaan... :b) ja mieliala isoon kehään mennessä oli niin hyvä, kuin vain olla voi. Nautimme siis (sekä ihmiset että myös koirat) musiikista ja aplodeista sekä tietysti siitä, että Hulivilit saivat ansaittua lava-aikaa koko näyttelyn tuomariston edessä. Ensin tuomari valitsi meidät kahdeksan parhaan joukkoon, sitten vielä uudelleen neljän parhaan joukkoon ja sijoitti lopulta kolmansiksi. Aivan mieletöntä, palkintovalokuviin ei tarvinnut hymyjä houkutella! Paljon onnea Kiisu ja kiitos, että saamme olla osa huikeaa Hulivili-joukkoa! Kiitos myös Saijalle Even taitavasta handlaamisesta PN- sekä isossa kehässä samoin kuin Jennille, joka Rian esittämisen ohella opasti meitä varmoin ottein siitä, miten isossa kehässä toimitaan aina palkintopallilla poseeraamiseen saakka. :) Myös Näyttely-Kepot Tero ja Atti olivat tärkeässä roolissa päivän sujumisen kannalta, kiitos siis myös teille! Illalla juhlanaihetta oli runsaasti, alkaen Even JVA-tittelistä jatkuen näyttelypäivän huimaan menestykseen, tällä jaksaa taas pitkälle eteenpäin!

15.11.2008 Osallistuimme Essin kanssa Pieksämäellä tokokokeeseen, josta tulokseksi saimme ALO1, 167p. Seuraamiset eivät tänään lähteneet oikein putkeen, etenkin hihnassa seuraaminen oli enemmänkin sunnuntaikävelyä... Liikkeestä seisomisesta saimme myös huonot pisteet, tämän perusteista minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta oletan, että Essi on liikkunut vielä käskyn jälkeen. Muut osa-alueet menivät odotetusti, paikallaan olossa lisäjännitystä ohjaajalle toi tällä kertaa horror-tintti, joka lenteli hallissa koirien edessä. Onneksi tintti aiheutti tykytyksiä vain ohjaajille ja koirat pysyivät hyvin paikallaan. Essiltä ihan mukava suoritus, itse jännitin enemmän kuin ennen, ainakin hihnassa seuraamisen jälkeen. Saapa nähdä, kestääkö ohjaajan hermorakenne kisata avoimessa luokassa, jonka liikkeitä alamme nyt harjoittelemaan tositarkoituksella. Illat pimenevät todella kovaa vauhtia ja tämän vuoksi joudummekin tekemään iltapäivälenkit hyvin hämärässä metsässä. Eve ja Essi pitävät ainakin Katin vireystilaa hyvin yllä jäämällä välillä tuijottamaan puiden sekaan "saksanseisoja-asennossa" nuuhkien ja sitten hyvin varovasti hajun perässä edeten. Välillä ne jopa pysähtyvät ja laskevat Katin tilanteessa polulla edelleen, tyyliin "ole hyvä vaan, tarkistapa mitä siellä on..." Eläinkunnasta sieltä tuskin hirviä kauhistuttavampaa näin Kuopion alueella löytyy, mutta ajoittain poluilla olevat tyhjät pakkasnestepullot hieman epäilyttävät, koska lähistöllä ei näy metsätyökoneita pakkasesta puhumattakaan...

02.11.2008 Tänään Essi osallistui Kajaanin ryhmänäyttelyyn, Eve puolestaan oli mukana turistina autoajelulla. Talven tulo on Kainuussa jo askeleen Savoa pidemmällä, Iisalmen jälkeen maassa oli jo lunta, jota Eve ja Essikin pääsivät huoltoaseman pihalla ihmettelemään ensi kertaa tänä syksynä. Tosi mukavaa oli olla pitkästä aikaa näyttelyssä ja vaihtaa kuulumisia muiden tolleristien kanssa, kiitos kaikille kivasta päivästä! Essin saama arvostelu oli muuten ihan Essin näköinen, mutta tuota: over medium sized bich -lausetta en kerta kaikkiaan Essin kohdalla ymmärrä. Ylipäätään tuomarilla oli hyvä linja arvostelussaan, eriä jaettiin todella niukasti, uroksia mitattiin ja liiasta korkeudesta sakotettiin. Essin korkeus on kotimitalla 47 cm, (näyttelyssä ei mitattu), joka on kyllä aikalailla kohdillaan, toivotaan, että seuraavan kerran näyttelykehässä se taas näyttää omankokoiseltaan. :)

01.11.2008 Even silmätulehdus lähti nopeasti paraneman tipoilla, kuuri loppuu huomenna. Tänään treenasimme pitkästä aikaa riistoilla, teemana hakuruutu vuoroperiaatteella. Ruutuun vietiin kauimmaiseen nurkkaan kani (iso...), muina riistoina oli kolme varista, harakka ja kyyhky. Ensin ruutuun pääsi Eve, joka selkeästi aikoi ensin käydä bongaamassa ruudun kaikki riistat. Tämä havaittuaan Atti kutsui Even pois ruudusta ja Eve sai istua odottamassa, kun Essi pääsi töihin. Essi palautti ruudusta variksen, kyyhkyn, harakan ja sen suuren kanin nopeassa tahdissa. Tämän jälkeen kytkin Essin ja Atti lähetti Even uudestaan ruutuun. "Jäähytuokio" oli varmaankin auttanut, koska nyt Eve palautti ne ruudussa jäljellä olleet kaksi varista hyvin ja pelleilemättä. Tähän oli hyvä lopettaa harjoitus Even osalta, Essin kanssa teimme vielä pienen tauon jälkeen kaksi muistinoutoa variksella. Ruudun haasteellisuutta pyrimme lisäämään sillä, että riistat oli "piilotettu" kantojen tms. taakse ja juurakoihin, joten koirat joutuivat käyttämään kunnolla nenäänsä. Tokon puolella alkaa tänään hallikausi, ryhmätreeniaika vaihtuu sitä myöten lauantai-iltaan. Toivottavasti saisimme vuoden vaihteen jälkeen tokoilulle arkivuoron, sillä kun tuo valoisa aika on niin vähissä, olisi mukava keskittää ryhmänoutotreenejä viikonloppuun. Even ja Kössin jälkeläisten suhteen elämme mielenkiintoisia aikoja, koska terveystutkimukset ovat tulleet ajankohtaisiksi. Essin lisäksi viralliset kuvaustulokset on saanut jo Rilla ja lähiaikoina filmattavana ovat käyneet/käyvät myös muut sisarukset. Silmäpeilaukset tehdään joukkiolle pääsääntöisesti kahden ikävuoden kieppeillä, (Essi ja Eve peilataan tammikuussa) eli alkuvuodesta on odotettavissa terveystuloksia siltäkin saralta.

26.10.2008 Tänään tokoilimme Essin kanssa Joensuussa sangen syksyisissä olosuhteissa. Koekenttä oli kuitenkin viime aikojen sateisiin nähden loistavassa kunnossa, eikä mutaliejusta ollut onneksi tietoakaan. Koe sujui osaltamme hyvin, luoksepäästävyydessä Essi hieman kiemurteli hampaita katsottaessa, josta yksi piste pois. Kauhulla (johtuen ensimmäisen kokeen tapahtumista) odottamani paikallamakuu oli piiiitkä ja piinaava, koska Essin vierestä ampaisi koira rakettimaisella nopeudella omistajansa luokse ja tämän jälkeen seuraavana ollut koira nousi istumaan ja alkoi pystykorvamaisen haukunnan... Essi kuitenkin pysyi hienosti paikallaan ja kahden minuutin umpeuduttua pystyin taas hengittämään. Yksilöliikkeissä meillä on vielä ajoittain korjaamista vinoksi jäävissä perusasennoissa sekä ohjaajan kävelyssä, nuo 90 asteen kulmat kun ovat yllättävän vaikeita toteuttaa oikean muotoisina. Liikkeestä maahan mennessä oli pientä jännitystä, sillä juuri kun liikkeenohjaaja sanoi: "käsky", puhalsi tuuli Essin edestä ison vaahteranlehden ja Essi hyppäsi sen perään. Se ehti loikata minusta noin metrin verran sivusuuntaan, mutta hieman normaalia voimakkaampi "maahan" -käsky lopetti lehden ajamisen onneksi ennen kuin se pääsi alkamaankaan. Mukavanoloinen suoritus pikkutytöltä, kunhan ohjaaja vielä petraa omaa osuuttaan, niin hyvä tulee. Todella mukavaa oli nähdä kehänlaidalla meitä moikkaamaan tulleita Helenaa ja Luigia (sekä tietysti myös Heljää, Hallaa ja Wiccaa!), kiva oli vaihtaa kuulumisia ja todeta, että Luigi on se sama ihana iloinen ja aktiivinen herra, joksi sen pentulaatikosta lähtien ajateltiinkin kehittyvän, eikä tuota ulkonäköäkään voi moittia. :) Evellä todettiin perjantaina silmätulehdus, silmät alkoivat punoittaa keskiviikkona ja perjantaina olikin jo ärhäkkä tulehdus päällä. Yksikään eläinlääkäri ei suostunut kirjoittamaan puhelinreseptiä, joten Atin piti lähteä kesken päivän töistä, että saatiin Evelle silmätippakuuri aloitettua, onneksi Atin työ antaa mahdollisuuden tuollaiseen poistumiseen. Nyt Evellä on menossa 10 vrk:n kuuri Polysporin-tippoja, joita laitetaan neljä kertaa päivässä. Lisäksi ostimme Maxim-silmähuuhdetta silmien puhdistamiseen.

13.10.2008 Viime ajat ollaan elelty hiljaiseloa, mitä nyt viikonloppuna käytiin Maarianvaarassa mökkeilemässä. Reissuun yhdistettiin metsästystä, noutotreeniä sekä Essille vielä verijälki talven varalle hautumaan. Kanalintuja näkyi melko runsaasti aikaisempiin vuosiin nähden, mutta suurempi saalis jäi vielä odottamaan itseään, tosin riistaherkkuja päästään kuitenkin nauttimaan tulevana viikonloppuna. Tämän viikonlopun eksoottisiin herkkuihin kuului majavapaisti, joka muuten oli tosi hyvää!  Noutopuolella harjoittelimme Even ja Essin kanssa malttia laukauksilla höystettynä, markkeerauksia ja linjalle lähetystä. Essin maltti on hyvällä mallilla, koska sitä on alusta saakka osattu kehittää paremmin kuin Even kanssa, ohjauksissa ja markkeerauksissa se tarvitsee vielä harjoitusta, mutta lähtökohdat näyttäisivät olevan kunnossa. Eve puolestaan suorittaa vaativatkin ohjaukset ja markkeeraukset mallikkaasti, laukausmaltissa se saisi ottaa vielä mallia tyttäreltään, tosin kehitystä maltin suhteen on tapahtunut harjoitusten myötä. Sunnuntain mejä-jäljellä Essi jatkoi ensimmäiseltä kulmalta suoraan, eikä oikein osautunut takaisin jäljelle, vaikka jäljen tuntumassa pyörikin ja ylitti jopa jäljen kertaalleen. Atti antoi Essin tulla uudestaan jäljen yli, jolloin se nappasi hajusta itsenäisesti kiinni ja jatkoi ensin pienen matkan paluujälkeä tarkistettuaan oikeaan suuntaan. Loppujäljen se teki hienoa työtä, toisella kulmalla ollut katkokulma vasemmalle selvisi rengastuksella oikealle ja sieltä kiertäen veretyksen alkuun. Makaukset Essi pysähtyi nuuhkimaan jokaisen, kaksi ensimmäistä nopeahkosti ja viimeisen selvästi pysähtyen, kaatona ollutta damia se vähän ihmetteli (kun unohdimme ottaa sorkan mukaan...), mutta kelpuutti sen kuitenkin kantoon kuten aina sorkankin jäljen päästä. Ensin aioimme ottaa kaadoksi mökiltä majavan läpyskä-hännän, johon molemmat tytöt ihastuivat, mutta valitsimme kuitenkin tällä kertaa vähemmän eksoottisen vaihtoehdon. Seuraavan kerran verisientä ulkoilutetaan sitten keväällä, ellei vähäluminen talvi anna aihetta jatkaa mejäkautta läpi vuoden.

04.10.2008 Tämän viikon voisi nimetä teemalla "toipilaat" koko Evessin laumalle. Sairastamisen aloitti viikolla Atti, joka ehti kuumeilla pari päivää ennen kuin Kati liittyi myös flunssaisten joukkoon. Sairastamisen vuoksi jouduimme harmillisesti perumaan  menomme erittäin odotettuun tapahtumaan, Ninan ja Harrin häihin Kirkkonummelle. Haluamme vielä onnitella uunituoretta avioparia myös näin nettiteitse! Samalla kiitokset Riikalle ja Tommille majapaikkatarjouksesta ja tärkeästä lähettitehtävästä häihin liittyen. :) Eve ja Essi puolestaan saivat komennuksen sairaslomalle tänään, kun ne toipilas-Atin kanssa lähimetsässä lenkkeillessään onnistuivat säntäillessään putoamaan kallionkoloon. Ne eivät päässeet kapeasta kolosta pois hyppäämällä, vaan kiipesivät jyrkkää kalliota pitkin sillä seurauksella, että molempien tyttöjen takatassujen kynnet kuluivat hötäkässä verille. Eve selvisi hieman vähemmällä, saldona useampi verestävä kynnen pää, Essiltä irtosi lisäksi kokonaan yksi kynsi ja toinen katkesi pitkältä matkalta niin, että ydintä on näkyvissä pitkälti. Veren määrä näytti aluksi suurelta, vaikkei sitä onneksi loppujen lopuksi ollutkaan, kynsivammat vain ovat niin herkästi vuotavia. Aika vaikuttava joukko lenkiltä palasi; kaksi koiraa, joiden takajalat olivat veressä kintereisiin saakka ja säikähtänyt Atti. Aluksi hän ajatteli, että verenvuoto johtui lasinsiruista tulleista vammoista (jos kallionkoloon olisi särjetty pulloja), jolloin vauriot olisivat voineet olla vakavampiakin, mutta onneksi näin ei kuitenkaan ollut. Joka tapauksessa tytöille on luvassa muutama lepopäivä, jolloin katsomme, miten kynsivammat lähtevät paranemaan.

23.09.2008 Savon Nuuskujen ja Novascotiannoutajat ry:n mestaruustoko järjestettiin sunnuntaina täällä Kuopiossa. Puitteet kokeelle olivat hienot, jopa aurinkoinen syyssää helli kisaajia aamun koleuden jälkeen. Eve ja Essi osallistuivat molemmat kokeeseen, Eve & Atti melko perinteistä kaavaa noudattaneella suorituksella ja Kati debytoi Essin kanssa ihka-ensimmäisen tokotuloksen. Essin koe meni muuten varsin mainiosti, mutta paikallamakuussa tapahtui katastrofi. Tuota liikettä on Essin kanssa rakennettu alusta saakka huolella ja pitkään kuin Iisakin kirkkoa, eikä se ole kertaakaan noussut paikallaan olosta kesken liikkeen, vaikka suoritukseen on lisätty häiriöitäkin ihmisistä rivistä karkaaviin koiriin. Siksipä olinkin kaikista liikkeistä luottavaisin paikalla oloon. Lyhykäisesti todettakoon, että viereisellä koiralla oli varmasti osuutensa Essin toimintaan, kun Essi nousi ensin istumaan ja sitten lähti tassuttelemaan minua kohti. Ketutti ihan vietävästi ja meinasinkin jo keskeyttää koko suorituksen saman tien. (Tai ainakin harkitsin vakavasti kokeen vetämistä loppuun englantilaismallisessa turkishatussa, jollaisen olisin nopeasti valmistanut kehästä saatavista tarvikkeista...) Käytyämme Essin kanssa hieman puhaltamassa kentän laidalla päätimme kuitenkin jatkaa koetta ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Essi tekikin hienoa työtä, jättävissä liikkeissä varmistin käskyä vauhtia hidastamalla, josta tietysti sakotettiin pisteitä. Hypyn ja kokonaisvaikutuksen kahdeksikkojen perusteita en muista, Essi hyppäsi ensimmäisellä käskyllä ja odotti kiltisti liikkeen loppuun saakka esteen takana. Kehässä Essi oli koko ajan irti ja hallinnassa ilman ylimääräisiä käskyjä, jospa tuomari nipisti kokonaisvaikutelman pisteitä siitä paikallaan olon jälkeisestä olemuksen synkkenemisestä ja turkishattumietteistä. ;) Kokonaisuudessaan kokeet olivat mukava kokemus, EVL-luokassa mestaruudesta kisasi kolme taitavaa TVA-tolleria ohjaajineen ja punaturkkeja oli muutenkin mukavasti saapunut kokeeseen eri puolilta Suomea.

16.09.2008 Rakas Eve, Suomen Jäljestysvalio ja Pohjois-Savon PM-pronssimitalisti vuosimallia 2008. Sitä, miten hyvältä tuo saavutus tuntuu, ei voi edes oikein sanoin kuvailla. Mejäkoe oli poikkeuksellinen, sillä pääsimme sunnuntaina valmiille jäljille, eli perinteinen jälkientekopäivä jäi kokonaan pois. Oli suorastaan outoa ajella sunnuntai-aamuna noin 20 minuutin matka koepaikalle ilman edellispäivän metsässä tarpomista. Kokeeseen osallistui seitsemän koiraa, edellisen vuoden piirimestari (joka muuten uusi mestaruutensa!) sekä kuusi koiraa tulosten perusteella. Meille osui Even kanssa arvonnassa päivän ensimmäinen jälki. Ajelimme oppaan perässä jäljen alkuun, eikä tällä kertaa ollut minkäänlaista aavistusta jäljen muodosta, kulmien suunnista tai mistään, koska alkulappua enempää tietoa ei jäljestä ei ollut etukäteen tarjolla. Eve jäljesti hienosti, vaikka maastossa vilisi hirven sorkan jälkiä ja kertoivatpa tuomari ja opas havainneensa myös yön aikana ilmestyneet karhun jäljet, joita minä en kylläkään huomannut, eikä Evekään niitä jäljestystä haittaavasti noteerannut. Opas myös kertoi, että karhun jälkien tienoilla jäljen seutu oli lauantaina ollut punaisenaan puolukoita, mutta nyt ne olivat kuulema hävinneet... Pieni häiriö jäljestämisessä tapahtui toisella kulmalla, jossa jäljen läheltä kuului lehahtavan lentoon metsäkanalintu. Ensin Eve ei lentoonlähtöä näyttänyt noteeraavan, mutta sitten se nosti kuonon ilmaan ja alkoi haistella linnun suuntaan käyden tarkistamassa ilmeisesti linnun lähtöpaikan. Onneksi jälki löytyi kuitenkin pian uudelleen ja jäljestäminen jatkui. Kun kaatosorkka tuli näkyviin, olin todella onnellinen. Eve pysähtyi sorkalle, nuuhki sen läpi, katsoi meitä perässä tulijoita ja ravisti turkkinsa kuivaksi kuin todeten: "Se oli sitten siinä." Maailman kaunein mejä-näky. :) Jälkien purkamisesta oli sovittu, että jäljestäjä lähtee oppaan kaveriksi purkamaan jäljen, koska alueella oli saatu viime aikoina useita havaintoja karhuemosta kahden pennun kanssa, eikä ketään haluttu päästää yksin metsään. Ilomielin olisin lähtenyt jälkeä purkamaan, mutta Even jäljestämistä oppimismielessä seuraamaan halunnut mieshenkilö ilmoitti purkavansa jäljen opas-Matin kanssa. Niinpä minun kävelyni kokeessa jäi todella minimiin ja Evelle autolla tarjottujen herkkujen jälkeen ajoinkin suoraan keskuspaikalle, jossa alkoi noin seitsemän tunnin jännittävä tulosten odotus. Viimein odotus palkittiin hienolla tuloksella, Eve oli kokeen paras noutaja. Seuraavaksi sijoittunut labradorinnoutaja sai saman pistemäärän, mutta Eve oli kuulema merkannut yhden makauksen paremmin ja se ratkaisi pronssimitalin. Tämän viikon hektisyys aiheuttaa sen, että sisäfile-viikkoa meillä vietetään ensi viikolla ja taidetaanpa shamppanja-päivätkin polkaista yhtä aikaa käyntiin. :D Lämmin kiitos kaikille onnittelijoille!

11.09.2008 Viikonloppuna kertyi taas noin 1000km auton mittariin, mutta hyvästä syystä toki. :) Perjantaina ajelimme Porvooseen Sannan vieraaksi ja lauantai-aamuna jatkettiin kohti Espoota, jossa Essin kanssa osallistuimme elämämme ensimmäiseen nome-kokeeseen. Tuloksena oli tällä kertaa nolla, mutta siitä huolimatta olen erittäin iloinen, että kokeeseen mentiin ja myös tyytyväinen Essin toimintaan, koska pikkuinen teki tasan sen, mitä se tällä hetkellä osaa ja jopa hieman enemmänkin. Tavoitteenamme oli siis nähdä ja kokea nomekoe omakohtaisesti, kartoittaa tasoamme, pitää Essi maltillisena ja hallinnassa kokeen aikana sekä päästä tekemään osa-alueita mahdollisimman pitkälle. Nämä tavoitteet täyttyivät hienosti, erityisen ylpeä olen Essin maltista laukausten ja markkeerausheittojen aikana, sillä ei ollut aikomustakaan lähteä paukkuun. Saimme suorittaa tehtävistä kaikki kolme (tietenkin jälkeä lukuun ottamatta) ja positiivista oli myös se, että vaikka meillä vielä runsaasti opittavaa ja hiomista riittääkin, tuomari mainitsi, ettei kokonaisuudessa ollut yhtään hylkäävää virhettä. Treenimotivaatio kasvoi siis entisestään syksyn ja talven varalle, ensi kaudella ilmoittaudumme kokeisiin toivottavasti jo osaavampina. :) Sunnuntaina turisteilimme Tollershowssa ihastellen suurta punaturkkimäärää Espoon Luukissa. Suurkiitos Sannalle vieraanvaraisuudesta ja kaikille viikonlopun jutustelukavereille mukavasta seurasta!

Muutamia kuvia viikonlopusta sekä tarkempi selvitys nomekokeen kulusta arvosteluineen: Koirat tuotiin hihnassa koepaikalle lammen rannalle. Tehtävinä olivat laukauksella motivoitu vesiohjaus kaislikkoon (noin 30m?), veneestä heitetty kaksoismarkkeeraus (molemmille heitoille ammuttiin), joista toinen lokki avoveteen, toinen kaislikkoon sekä viimeisenä hakuruutu. Hakuruudussa oli kaksi lokkia, kaksi varista ja kani. Olemme Essin kanssa harjoitelleet vesiohjausta tähän mennessä niin, että olen lähettänyt Essin hyvän matkaa (10-20m) rannan puolelta ja sitten ohjannut vedessä olevalle damille. Harjoituksen perusteena on ollut se, että Essin olisi jatkossakin ongelmatonta ylittää erilaisia maastorajoja (maa-vesi jne.) ja että se näin ohjauksen opettelun alkuvaiheessa oppisi menemään suoraa linjaa myös vedessä, kun alkumatkan se on mennyt sitä maalla (ehkä vain oma omituinen idea...). No, nyt lähetys tapahtui suoraan rantamättäältä veteen ja ajattelin, ettei Essi edes välttämättä tajua, mitä siltä odotetaan vaan jää polskimaan minun eteeni. Melko nopeasti (harjoittelun määrään nähden) sain kuitenkin Essin oikealle linjalle ja näyttikin siltä, että se saa vainun sorsasta. Itseluottamus ei kuitenkaan aivan riittänyt ja ohjaussorsa jäi nostamatta. Markkeerauksissa lähetin Essin ensin avoveteen heitetylle lokille, jonka se nouti hyvin, mutta pudotti lokin palautusvaiheessa. Essi poimi lokin uudelleen ja palautti sen käteen saakka. Toiselle lokille lähetin Essin kaislikon kautta. Essi muisti lokin hyvin, mutta jäi lokin viereen rantatöyräälle ihmettelemään, miten saisi lokin ylös vedestä. Pienen ihmettelyn jälkeen se rohkaisi mielensä ja kävi hakemassa lokin. Palautus täysin samalla kaavalla kuin edellinenkin. Edellisen palautuksen yhteydessä tuomari kielsi minua kutsumasta Essiä, kun se oli palauttamassa lokkia. Saman kiellon hän toisti jatkossa jokaisessa yhteydessä, mikä johti siihen, että Essi pudotti jokaisen riistan kertaalleen ennen palauttamista käteen. Ymmärsin, että treeneissä olen palautusvaiheessa vahvistanut palautusta luoksetulo-kutsulla, mutta nyt kun tämä vahvistaminen puuttui, seurasi todella harmittavaa tiputtelua. Tuo ongelma on kyllä täysin treenattavissa pois, mutta en ihan ymmärtänyt tuomarin pointtia tässä asiassa; kyse ei ollut kutsusta koiran ollessa riistalla, vaan palautuksen aikana tapahtuvasta vahvistamisesta. No, oppia ikä kaikki, hakuruudun aikana sain tuomarilta paljon neuvoja ja vinkkejä muutenkin. Hakua pidin etukäteen tehtävistä Essille vahvimpana. Essi toikin kaksi lokkia ruudusta, mutta sitten alkoivat sen paukut olla jo vähissä. Olisin toivonut, että se olisi tuonut vielä ruudusta kolmannen riistan, mutta kun se jäi lopussa pyörimään aivan ruudun etualalle, olin ihan helpottunut, kun tuomari kehotti kutsumaan Essin pois. Tavoite oli kuitenkin osaltamme tällä kertaa saavutettu. Treenaamista jatketaan, haetaan sitä kautta varmuutta ja ensikaudeksi nostetaan tavoitetasoa korkeammalle. :)

03.09.2008 Eve ja muut Hulivilin Never -sisarukset täyttävät tänään neljä vuotta. Paljon onnea kaikille Nevereille sekä terveisiä omistajille ja Kiisulle tietenkin kiitos tuosta ihanasta Eveliinoksesta! :) Alla oleva kuvasarja selvittää Even ja Essin päivän kohokohtia, joita olivat siis lahjaksi saatu konjakkipullon muotoinen vinkulelu (kesti puoli tuntia, kunnes Essi "korkkasi" sen...), herkullinen maksalaatikkokakku sekä ennen kuvaussessiota lenkkeily sateisessa metsässä. Kesälomat on nyt pidetty, työt alkoivat meillä molemmilla maanantaina. Eipä voi muuta todeta kuin että onneksi on nuo koirat, jotka irrottavat työpäivän jälkeen ajatukset tehokkaasti töistä, sen verran pökerryksissä uusista työkuvioista on ainakin Kati, joka aloitti maanantaina työt uudessa työpaikassa sisätautien tutkimusosaston osastonhoitajana.

25.08.2008 Essin lonkka- ja kyynärkuvaustulokset saapuivat Kennelliitosta: A/A, 0/0. :)

23.08.2008 Elokuun puolivälissä suuntasimme Tuurin kyläkaupan kautta Virroille odotettuun tollerimejään, joka meidän mielestämme on kaikista kauden mukavista mejäkokeista paras. Tuttuun tapaan puitteet olivat laadukkaat kokeen järjestelyjen, maastojen sekä koepaikalle kokoontuneen tolleriporukan osalta. :) Kokeen taso oli jälleen hyvin korkea, sillä jokainen kokeeseen osallistunut koira sai joko 1. tai 2. palkinnon. Even tulos oli enemmän kuin mieluinen ja sorkalle päästyämme mieliala oli todella korkealla. Kiitos vielä Jennille ja Antille taidolla tehdystä jäljestä, sitä kelpasi kyllä Even nuuskutella ja Katin kulkea perässä tietämättä tuon taivaallista jäljen sijainnista, niin hyvin se oli piilomerkattu! :) Lisää hyvää mieltä toivat kaikkien hyvien tulosten lisäksi Kepen ja Otson valioituminen, Voltin mejämestaruus sekä em. koirien ja ohjaajien valiopulahdukset palkintojen jaon jälkeen. Lisäksi järveen pulahti myös äskettäin Ruotsin maalla hyviä jäljestystuloksia saavuttaneita, suuret onnittelut kaikille! Kiitos myös Riikalle ja Kepelle hyvästä ja hauskasta mökkeilyseurasta!

Virroilta kotiuduttuamme otimme suunnan kohti Maarianvaaraa. Tiistaina kävimme vetämässä Essille noin 450 metrin pituisen jäljen, jossa oli katko ensimmäisellä ja kolmannella kulmalla (lyhyempiä kuin kokeessa) sekä kaksi makausta toisella osuudella ja yksi neljännellä osuudella. Keskiviikkona Atti ja Essi lähtivät jäljelle, itse toimin "oppaana" ja kävin viemässä sorkan kaadoksi ennen jäljestämisen alkua. Ensimmäinen kulma aiheutti Essille päänvaivaa, se kulki veretetyn osuuden loppuun, jatkoi vielä vähän aikaa suoraan ja lähti sitten kaartamaan oikealle laajaa rengasta (kulma oli vasemmalle). Kertaalleen rengastettuaan se palasi jäljelle, kulki uudelleen veretetyn osuuden loppuun ja aikoi ilmeisesti lähteä uudelleen samalle lenkille. Atti kuitenkin jarrutti Essiä hieman sen pyrkiessä uudelleen oikealle ja kuinka ollakaan, Essi kääntyi nyt vasemmalle ja löysi jäljen alun pienellä hakemisella. Ensimmäisen makauksen Essi merkitsi todella hyvin, avoimesta luokasta tuttuun tapaan se tutki huolellisesti, minne suuntaan jälki jatkuisi ja kun se totesi sen jatkuvan suoraan, se ilmeisesti oivalsi, että makauksen voi ylittää nopeamminkin, sillä kaksi muuta makausta merkittiin huomattavasti nopeammin. Tästä opimmekin sen, että jatkossakin teemme makauksia ajoittain myös kulmiin, ettei niiden ylitys olisi koiralle itsestäänselvyys. Toisen kulman Essi kulki tarkasti, samoin kolmannella kulmalla ollut katkokulma oikealle selvisi kertakaarroksella. Kaadolle Essi pysähtyi ja kantoi innokkaana painavan sorkan tielle saakka, uskomaton sissi. :) Saa nähdä, pääseekö Essi vielä testaamaan voittajanuuskuttelua kokeessa tänä syksynä, toisaalta mikään kiire kokeeseen ei ole, kauden tavoitteet on jo saavutettu moninkertaisesti.

Puolilta päivin Eve pääsi mieleiseensä hommaan, kun aloitimme sorsastuskauden Maarianvaarassa. Kello ehti juuri kahteentoista, kun Atti ampui ensimmäisen sorsan ja Eve pääsi sen noutamaan, hyvin alkoi siis tämä kausi. Saalista ja noudettavaa tuli vielä lisääkin parin päivän aikana ja nyt pakastimessa onkin sopivan juhla-aterian ainekset alkaneen jahtikauden kunniaksi. Essi ei sorsalle päässyt, koska emme halua sen saavan samanlaisia kierroksia ampumisesta kuin Eve saa, Essille onkin tähän saakka yhdistetty ampumiseen malttiharjoituksia, jotka se näyttäisi sisäistäneen aika hyvin. Lisäksi olemme harjoitelleet malttia heittojen yhteydessä, tehtävistä olemme treenanneet esim. ohjausta ja markkeerauksia maalla ja vedessä. Noutoharjoituksia olemme tehneet kaksi kertaa viikossa, samoin tokoilua. Noudoissa pitäisi vain suunnata entistä useammin haastavampiin suomaastoihin, jollaisia myös koepaikat ovat. Lisäksi porukkatreenejä pitäisi harrastaa nykyistä useammin, onneksi niihin on taas viime aikoina ollut mahdollisuuksia. Elokuun aikana meitä ovat jälleen ilahduttaneet myös Happy-pentujen tulokset; Luigin AVO1 ensimmäisestä mejäkokeestaan ja Rillan ALO1 ensimmäisestä tokokokeestaan, onnittelut!  Kuvia elokuun harrastuksista.

12.08.2008 Eilen aamulla oli ihan hienoa seurata suomalaisten ampujien mitalisijoituksia Kiinassa, mutta kylläpä jäivät kulta ja pronssi kauaksi taakse sen ilon rinnalla, mikä syntyi iltapäivällä, kun Helenalta tuli puoli neljän aikaa viesti NOU1 -tuloksesta. :) Paljon Onnea Luigi, Helena ja Karo! Viikonlopun Hulivili-Fireheart tapaaminen hujahti ohi nopeasti, mutta ei kuitenkaan niin nopeasti, etteikö mukaan olisi tarttunut paljon ideoita, ajatuksia ja vinkkejä jatkotreenejä varten. Kiitoksia kaikille asianosaisille mukavasta viikonlopusta!

07.08.2008 Essin lonkat ja kyynärät kuvattiin tänään Puijonlaakson eläinlääkäriasemalla, mielenkiinnolla odotellaan virallisia tuloksia Kennelliitosta. Pikkuhiljaa on aika alkaa myös miettimään mahdollisia tulevia Evessin pentueita - siis aivan alustavalla tasolla ja vaihtoehtoja kartoittaen. Even ja Kössin pennut ovat osoittautuneet tähän saakka sangen yhteiskuntakelpoisiksi tollerikansalaisiksi, joten mikäli nämä pennut osoittautuvat jatkossakin terveiksi ja toimintakykyisiksi, voisi Evelle suunnitella vielä toista pentuetta, mutta vain sillä edellytyksellä, että palaset osuisivat taas sopivasti kohdalleen Even ja mahdollisen uroksen ominaisuuksien suhteen. Lisäksi olisi tärkeää saada lisää terveystuloksia Even sisarusten osalta, jotta pystyisi paremmin arvioimaan linjan terveystilannetta. Essin suhteen seurataan sen ja muiden Happy-sisarusten kehitystä maltillisesti ja jos kaikki sujuu hyvin, on paljon mahdollista, että myös Essi saisi pentuja tarkan harkinnan jälkeen joskus kolmen ikävuoden paikkeilla.

Eilen meillä vierailivat Kirsi, Tara ja Tinka. Reipas ja itsenäinen Tinka suhtautui Eveen ja Essiin rohkeasti, mutta samalla terveen maltillisesti. Pienen tutustumisen jälkeen se haastoi molempia leikkiin Taran valvovan silmän alla. Eve osasi heti suhtautua pieneen Tinkaan oikealla tavalla ja leikki varovasti sen kanssa. Essikin on huomattavasti rauhoittunut, mutta vauhdin alkaessa nousta Eve meni Essin ja Tinkan väliin, ikään kuin opastaakseen tytärtään, miten pienten kanssa oikein leikitään. :) Viikonloppuna edessä ovat Hulivilien pentutreffit Valkealuomen koululla, odotettavissa on siis mukavia treeni- ja jutusteluhetkiä koko viikonlopuksi.

04.08.2008 Viikonlopusta ei taas tapahtumia puuttunut. Torstai-iltana ja perjantaina talkoiltiin Sawo Shown toimistossa sekä infossa ja  toimin (Kati) samalla myös näyttelyalueen ensiapu-ihmisenä. Savon Nuuskujen porukan osalta talkoot sujuivat hyvin, tosin infossa saimme tietenkin vastaanottaa aiheelliset nurinat valtavista jonoista rokotusten tarkastuksessa sekä tarpeellisten kuulutusten puuttumisesta ja välitimmekin viestit eteenpäin tilanteen korjaamiseksi, mikäli tämä oli vain mahdollista. Alunperin Essi oli ilmoitettu kehään perjantaina, mutta sen nopeasti ohentunut karvapeite sai meidät jo mielessämme perumaan esittämisen. Kun sitten Sannin kanssa perjantaina olimme tollerikehän laidalla valmiina seuraamaan pian alkavaa kehää totesimme, ettei Essillä ole niukassa turkissaankaan mitään hävettävää muiden paikalla olevien narttujen joukossa, joten Sannin yllyttämänä hyppäsin autoon ja kaasutin hakemaan Essin ja kaikki näyttelyvarusteet kotoa... Matkaan meni vajaat 10 minuuttia, paluumatkaan hieman enemmän kiitos sulkeutumassa olleiden Kallansiltojen ja Sorsasalon täpötäyden parkkipaikan. No, kehän laidalle pääsimme juuri kun parasta urosta palkittiin, joten oikein hyvin ehdittiin. :) Essi esiintyi kauniisti ja oma odotukseni oli turkista johtuen EH. Niinpä katsoinkin ihan tyytyväisenä, kun kehäsihteeri toi punaista nauhaa, mutta härregod, sen alla olikin vielä vaaleapunainen, punainen oli siis luokkavoitosta (Essi oli ainut käyttöluokassa). Kun vielä paras narttu kehästä saatiin kotiin viemisiksi varaserti, olin saldoon todella tyytyväinen. Viikonloppuna Hulda ja Luigi jatkoivat Happyjen näyttelyturneeta hyvällä menestyksellä ja hienoilla arvosteluilla, paljon onnea molemmille taustajoukkoineen!

Lauantai ja sunnuntai menivät omalta osaltani Pieksämäellä mejäkokeessa, jossa Eve osallistui Savon Nuuskujen mejämestaruuteen. Saimme Even kanssa aamun ensimmäisen jäljen, joten olosuhteet olivat otolliset hyvällekin suoritukselle. Eve lähti jäljelle hyvin, teki sille tyypillisiä tarkastuksia, mutta seurasi selkeästi jälkeä. Kun se vielä merkkasi ensimmäisen makauksen hienosti ajattelin, että nyt saattaa tulla hyvä päivä. Katkolta selvittiin nopeasti jatkamaan ja edelleen sujui mallikkaasti kunnes toisen makauksen edestä menivät tuoreet sorkan jäljet, joille Eve kääntyi enempiä miettimättä. Ensimmäinen hukka siis. Tuomari palautti meidät jäljelle ja matka jatkui vähän matkaa, KUNNES Eve pysähtyi, alkoi varovaisen tarkasti nuuhkia jäljen vieressä olevia pensaita ja heinien latvoja (never ever tehnyt niin), meni epävarmaksi eikä halunnut edetä edessä olevan puskan läpi. Arvasin, että karhu siinä varmasti oli käynyt jäljellä kulkemassa ja pyyhkinyt samalla hajuaan pensaikkoon ja repäissyt samalla säpäleiksi jäljen vieressä olevan kannon. (Havaintoja myös muilla jäljillä.) Karhun hajut sekoittivat Even pään lopullisesti tätä jälkeä ajatellen, se meni selvästi epävarmaksi, mitä hajua tulisi seurata ja mitä välttää. Hetken odottelun jälkeen se suunnisti hyvin epävarmasti oletettuun karhun kulkusuuntaan. Tässä yhteydessä toinen hukka. Tuomari vahvisti suullisesti karhuoletuksen arvostelua lukiessaan ja sanoi samalla, ettei jäljellä sanonut karhusta mitään, ettemme oppaan kanssa säikähtäisi. Olisi karhu saattanut säikähtää minua, sen verran jo siinä vaiheessa v-tutti. Pääsimme etenemään kolmannelle osuudelle makauksen yli, jolloin Eve kääntyi taas jäljeltä sivuun ja juuri kun olin sanomassa tuomarille "kiitos ja näkemiin", tuomari sanoi sen meille. Loppujälki olisi ollut ihanan selkeää maastoa ja kyllä minulta nousi savu korvista niin, että hyttysetkin pysyivät loitolla. Oikeasti otti päähän niin paljon, että aioin saman tien pistää ilmoituksen Huuto.nettiin myytävistä mejä-varusteista ja ostettavasta postimerkkikansiosta, mutta kiitos Kiisun ja Johannan rauhoittavien tekstareiden jätin tuon ilmoituksen laittamatta. Mutta sen kyllä lupaan tässä ihan julkisesti, että jos Evestä koskaan jälkivaliota tulee, se syö viikon sisäfilettä ja minä juon saman ajan samppanjaa, se kyllä ollaan noilla askelmäärillä ansaittu! Oma jäljenteko ja opastus menivät muuten hyvin, mutta kolmoskulman paikkaa jouduimme maaston vuoksi suunnistusvaiheessa ottamaan hieman taaksepäin ja suorittava koira otti tältä kulmalta toisen hukkansa. Tämä otti minua päähän vielä enemmän kuin oman suorituksen epäonnistuminen ja jatkossa yritän varmasti suunnistaa niin, ettei maastoon tule yhtään ylimääräistä jalanjälkeä.

30.7.2008 Eilen vietimme hauskan illan Kuopion Sorsasalossa, jonne pääsimme Atin kanssa tuomaroimaan agilityseura Hukkaputken järjestämiä mätsäreitä. Tapahtuma keräsi arki-illaksi paljon osallistujia, koiria osallistui noin 140. Järjestelyt toimivat hyvin, koiria esitettiin neljässä kehässä yhtä aikaa, joten ilta ei venähtänyt liian pitkäksi osallistujien eikä myöskään toimihenkilöiden kannalta. Tuomarointi oli mielenkiintoista ja mukavaa puuhaa, tosin osaltaan myös haastavaa, sillä useat kehässä esiintyneet parit olivat niin tasaisen hyviä, ettei niiden välille tahtonut saada mitään eroa. Koirat omistajineen olivat aurinkoisessa säässä positiivisella asenteella liikkeellä, eikä mitään jurputusta "tuomioista" kantautunut ainakaan kehään saakka. Oli kivaa arvioida erilaisten koirien esiintymistä ja nimenomaan vain esiintymistä, sillä suurimmassa osassa meillä ei ollut rotumääritelmistä hajuakaan. :) Loppuviikosta odottavat sitten toisenlaiset talkoot, paikka tosin säilyy samana, sillä osallistumme Sawo Shown järjestelyihin Savon Nuuskujen porukassa. Taasen on tiedossa hulvattomia hetkiä ja työtä, joka ei oikeasti tunnu työltä. Työstä puheen ollen meillä alkaa molemmilla perjantaina kuukauden loma, joten iloisissa tunnelmissa mennään.

26.07.2008 Tämän viikon kohokohta oli Sannan, Rillan ja Saran vierailu meillä. Torstaina kävimme seuraamassa Savon Nuuskujen alokasluokan nome-koetta Siilinjärvellä. Työpäivästä johtuen emme ehtineen seuraamaan kuin kokeen loppua, mutta siinäkin ehdimme saada käsityksen kokeen osa-alueista ja mahdollisista kompastuskivistä. Perjantaiksi saimme iloksemme treeniluvan koepaikalle, joten pääsimme harjoittelemaan kokeen osa-alueita valmiiksi hajustettuun suopohjaiseen maastoon. Treenimme koostuivat markkeerauksista maalle ja veteen (kokeessa osa-alueena oli kakkosmarkkeeraus veneestä, ensimmäinen heitto veteen, toinen hetteiselle rannalle, laukaus molemmille heitoille), ohjaustehtävä pitkässä heinikossa (kokeessa ohjaus laukauksella motivoituna samalle linjalle, tosin koeriista oli linjalla olevan joen uoman toisella reunalla, sinne saakka emme jalkaisin ilman venettä päässeet, joten teimme ohjauksen lyhyempänä) sekä hakua (koe alkoi laukauksella motivoidulla haulla niin, että koiran tuli palauttaa ruudusta yksi riista, sitten se pääsi ohjaukseen, tämän jälkeen markkeeraukseen ja lopuksi jatkamaan hakua.) Jaoimme harjoitusta niin, että ensin tehtiin  tiellä malttiharjoitus, jossa koiran tuli olla paikallaan, kun ohjaaja kävi noutamassa avustajien heittämät damit. Sitten koirakko tuli koealueelle harjoittelemaan markkeerauksia, ohjausta ja malttia, tämän jälkeen koira vietiin autoon seuraavan koiran suorituksen ajaksi. Kun kaikki koirat olivat suorittaneet tämän ensimmäisen osion, aloitettiin "kierros" alusta, tällä kertaa tehtävänä haku ja aivan lopuksi malttiharjoitus niin, että toinen avustajista ampui starttarilla koirakon vieressä, toinen heitti "maltillisesti" damin koiran nähden noin 30 metrin päässä käskyn alla olevasta koirasta ja muutaman hetken päästä nosti damin itse ylös. Viimeinen kerta tehtiin niin, että koiran ohjaaja kävi hakemassa damin. Todella mielekäs ja opettavainen treeni kokonaisuudessaan, kiitos paljon Sannalle hyvistä kommenteista sekä mukavasta viikonlopusta ja Savon Nuuskuille luvasta käyttää maastoa! Koiratkin vaikuttivat tyytyväisiltä monipuoliseen ja haastavaan treeniin ja niiden silmissä onkin eilen ja tänään ollut se ihana raukean tyytyväinen ilme, kun ne ovat päässeet tekemään jotakin erityisen mielekästä. Kuvia viikonlopusta ei valitettavasti omalla kameralla otettuna ole, sillä olimme Atin kanssa reilu viikko sitten onnettomuudessa, jossa oli kaikki ainekset vakaviinkin seurauksiin, mutta onneksi selvisimme säikähdyksellä, kivuilla ja pienillä ruhjeilla sekä sillä, että kamera on tällä hetkellä arvioitavana vakuutuskorvausta varten. Jälleen kerran se oli muistutus siitä, että elämä voi olla arvaamatonta ja kannattaa nauttia joka hetkestä, kun se vain on mahdollista. Onneksi Sannalla oli kamera mukana, kiitos paljon Sannalle myös hienoista kuvista ja nopeasta kuvapalvelusta! :)

14.07.2008 Essi ja Atti jatkoivat hienojen tulosten putkea Karttulan mejäkokeessa ja tällä tuloksella Essi nousi voittajaluokkaan nuuskuttelemaan. Voittajaluokkaan ei parivaljakolla ole mikään kiire, joten mejästartit jäävät nyt tauolle. Katsotaan myöhemmin rauhassa, milloin on sopiva aika lähteä koejäljelle. Eve-mamma sen sijaan on ilmeisesti päättänyt, ettei Kati-ohjaajaa päästetä tässä(kään!!!) lajissa liian helpolla ja teki jälleen melko erikoisen suorituksen: välillä mentiin hyvinkin jälkitarkasti, sitten taas poistuttiin reilusti jäljeltä hukkaan saakka. Jäljeltä poistuessaan Eve kierrätti minua taas sellaisissa ihanissa louhikoissa ja ryteiköissä että vastaavalla suorituksella olemme kyllä visusti saamassa kiinnityksen Tolleriyhdistyksen Hikipisara -palkintoon, jos tollerimejään mukaan mahdumme. Katko oli tällä jäljellä jätetty kolmannelle kulmalle ja uumoilin, että katkolla viimeistään tulee meille molemmille noutaja helteestä ja sightseeing-lenkeistä johtuen, mutta katkon Eve selvitti suhteellisen vaivattomasti. Kolmas hukka tuli sitten ensimmäisen tapaan suoralla osuudella aivan päättömässä kohdassa. Ihmisaivoilla ei aina kaikkea voi ymmärtää, mutta koiran nenään on tietenkin voinut tulvia monenmoista kiinnostavaa noissa kohdissa. Onneksi edellinen viikonloppu Kuhmossa osoitti sen, että Eve todellakin osaa jäljestää ja ohjaajana voin suhtautua tapahtuneeseen jollain oudolla tasolla huvittuneesti. ;) Jäljenteko ja opastukset sujuivat mukavasti, vaikka lauantainen runsas sade estikin tehokkaasti piilomerkkaustarrojen käytön. Olemme Atin kanssa omaksuneet johtoajatukseksemme jälkien teossa sen, että teemme jäljet niin huolellisesti ja tarkasti kuin mahdollista, etteivät ainakaan puutteet jäljen teossa vaikuttaisi huonontavasti suorittavan koirakon pisteisiin. Iloksemme pääsimmekin opastuksen ohella seuraamaan, kun molemmilta jäljiltä koirakot jäljestivät ykköstulokset. :)

07.07.2008 Aivan upea tulosviikonloppu takana, sellainen, jonka avulla jaksaa normaalia arkea pitkälle eteenpäin! Lauantaina, kun olimme Atin kanssa Kuhmossa jälkiä tekemässä, kännykkään alkoi tulla uskomattoman upeita tulostietoja Even ja Kössin jälkeläisten tekemisistä (tosin eräs Nimeltä Mainitsematon Henkilö vedätti ensin Loviisan tuloksissa pahemman kerran ja onnistui vieläpä olemaan uskottava...) Ensin saapui viesti, että Hulda oli Mikkelin näyttelyssä VSP ja sai samalla toisen sertinsä. Seuraavaksi saimme tietää, että Eppu ja Rilla olivat läpäisseet taipumuskokeen Loviisassa, tässä vaiheessa askeleemme muuttuivat hyvin kevyiksi metsässä vietetystä päivästä huolimatta. Paljon Onnea Tuula, Seija ja Sanna!!! Onnea myös kasvattaja-Kiisu ja kiitos, että saamme olla osa tätä nimensä veroista Hulivilin Happy-tiimiä! :) Jälkien suunnistaminen ja verettäminen sujuivat siis iloisissa tunnelmissa ja mikäpä oli suunnistaessa ja verettäessä, kun pohjana olivat ratamestari-Antin kartalle huolella piirtämät jäljet. Yövyimme koepaikalla, eli Jauhovaaran metsästysmajalla. Puitteet majalla olivat todella hyvät, joten saunomisen ja yöunien jälkeen olimmekin valmiita sunnuntain koitoksiin. Sunnuntain jäljestykset menivät sekä Essiltä että Eveltä  hyvin, Essillä aiheutti pientä miettimistä ensimmäinen oja, muuten se jäljesti todella tarkasti ja hienosti. Eve oli oma ihana itsensä, oli nautinto kulkea sen perässä ja tietää olevansa jäljellä. Myös opastukset sujuivat hyvin, Atin ihka ensimmäinen opastusjälki oli helppokulkuista suota, jossa maasto oli selkeää ja tapahtumista pystyi informoimaan tuomaria hyvissä ajoin.

Katilla oli oman jälkensä purkamisessa hieman jännitystä, sillä läheisellä jäljellä oli havaittu tuoreita karhun kuopimisjälkiä, myös jäljestävä koira oli ilmaissut tuoreet karhun hajut maastossa. Kun pyysin Attia kaveriksi jälkeä purkamaan, Atti tokaisi vain: "En ole syönyt mitään koko päivänä, minulla on kauhea nälkä." ja lähti majalle syömään... Mikäpä siinä, totesin vain, että toivottavasti karhulla ei olisi samantyyppisiä ajatuksia kuin Atilla ja sukelsin takaisin metsään. Atti kehotti minua kannustavasti laulamaan metsässä, "kun sinulla on niin kauhea lauluääni, ettei mikään otus tule kilometriä lähemmäksi". Tähän pystyin vain toteamaan, että karhu todennäköisesti pitäisi ääntäni niin kauheana, että katsoisi parhaaksi päästää kituvan otuksen tuskistaan... Ja päätinkin sitten olla laulamatta muutamaa epävireistä "Spanish love" pätkää lukuun ottamatta. ;) Onneksi minulla oli käytössä turvasuunnitelma numero kaksi, eli puhelu äidille. Juttelimmekin lähes koko purkamisen ajan, eivätkä karhut ainakaan näyttäytyneet, joten keino oli varsin toimiva.. :) Tulosten julkistamisen jälkeen lähdimme hyvillä mielin kohti kotia, kiitoksia jälleen Kainuun Noutajille hienoista puitteista; Antille erityiskiitos toimivista neuvoista (vaikka ne kuulema olivatkin ilmaisia, niin meille ne ovat kullan arvoisia!), Raijalle kiitokset takuumaittavista ruuista ja Jennille tehokkaasta sihteerinä työskentelystä isossa kokeessa! Kokonaisuutena tulokset olivat todella hyviä, onnea vielä tätäkin kautta kaikille hienoja jäljestystuloksia saavuttaneille!

28.06.2008 Sähköposti toi iloisia uutisia Optigenilta, kun Essin PRA-statukseksi paljastui normal/clear eli A-tyyppi. Juhannuksen alla saimme myös mielekästä  maapostia Köyliöstä. Seppäsen Päivikin Eeva-anoppi taiteili nimittäin tilauksestamme Essistä kauniin kuparikuvan, Evestä tilasimme samanlaisen kuvan vuosi sitten. Alla valokuvat hienoista taideteoksista, kiitoksia paljon Eevalle kauniista tauluista ja  Päivikille kuvien saannin mahdollistamisesta! :)

25.06.2008 Atin kuvaus eilisestä tokokokeesta: Paikkamakuussa Eve tarvitsi toisen käskyn maahan menoon (Tuomarin kommentti toisen käskyn tarpeesta: "Akat ne aina pullikoi vastaan." Eve oli luokan ainoa narttu.) ja ajattelin jo mielessä että ”lapanen” on taas palannut ja hyvin menneet treenit olivat vaan silmänlumetta.  Seuraaminen oli kumminkin taas hyvää Eveä ja kontakti pysyi hyvin. Juoksuun lähdettäessä ajattelin etten anna käskyä, mutta se olikin virhe ja Eve jäi hetkeksi jälkeen, mutta korjasi tosin tilanteen. Maahan meno meni muuten hyvin seuraamisineen, mutta oli hiukan hidas. Sitten se meidän suurin ongelmaliike eli luoksetulo. Eve lähti tosi hitaasti ja ajattelin että se ennakoi pysähtymistä, mutta ei, Eve pysähtyi kohtuuden rajoissa ja loppu sujuikin lennokkaasti. Liikkeestä seisominen oli seuraamisen puolesta hyvä mutta pysähtyminen meni hiukan pitkäksi. Nouto normaalia Eveä: vauhdikas ja tarkka suoritus, tuomari totesikin että tämä noutaja osaa noutaa. Kaukareissa kävi taas kerran kämmi ekassa istumaan nousussa ja Eve vaan tuijotteli minua, että mitäs ukko huidot siellä en mä oo mitään nähnyt tai kuullut ja makailen tässä. Loput liikkeestä olikin sitten hyviä, eikä edes peppu paljon noussut, mitä se on treeneissä tehnyt ( Kuhmosen Kirsille kiitoksia vinkistä!). Hyppy oli taas nappisuoritus. Tuomari totesi kokonaisvaikutuspisteitä antaessaan, että on varmaan kiva tehdä töitä tuollaisen koiran kanssa. Suurimmaksi osaksi näin on, vaikka välillä uskoa yhteistyöhön hieman koetellaankin. ;) Kokonaisuudessaan varmaan meidän paras kisa ja loputon kakkosten putki (6 kpl) saatiin poikki. Vielä kun itse lopettaisin sähläämisen kokeissa niin tulokset varmaan vielä paranisivat. Nyt täytyy hiukan sulatella tätä ja miettiä haluanko koularin metsästykseen vai onko luokan vaihto seuraava pykälä. Muita uutisia: Tyttöjen Expotit uusittiin tänään.

22.06.2008 Juhannusta vietettiin Maarianvaarassa. Pääpaino viikonloppuna oli herkuttelussa, mutta myös treenaamaan ehdittiin Essin kanssa. Lauantaina harjoittelimme maaohjauksia suoralla linjalla varikselle (matka noin 15-40m), otimme muutamia palautusharjoituksia sekä lopuksi Essi pääsi etsimään tämän ainokaisen variksen "hakuruudusta", löysi ja palautti sen nopeasti. Sunnuntaina Atti heitti Essille veneestä kolme ykkösmarkkeerausta vaihtelevalla matkalla. Harjoituksen lopuksi teimme myös yhden ohjausharjoituksen siten, että Atti jätti damin kellumaan noin 15 metrin päähän rannasta ja lähetin Essin maalta noin 10 m rannasta eteenlähetyksellä noutoon. Ranta oli helppoa maastoa, joten Essi suoriutui tehtävistä hyvin, tosin malttia vesinoutoihin lähtiessä tulee kehittää edelleen. Toisena harjoituksena teimme tehtävän, jossa Leni heitti ensin markkeerausdamin  maalle noin kahdenkymmenen metrin päähän Essistä ja minusta kukkulan laelle. Sitten käännyimme kannoillamme ja siirryimme muutaman askeleen rantaa kohti ja Leni heitti toisen markkeerausdamin veteen niin pitkälle kuin jaksoi. ;) Tämän jälkeen käännyimme jälleen alkuperäiseen suuntaan, kävelimme muutaman askeleen rinnettä kohti ja lähetin Essin noutoon. Ensimmäisellä kerralla se yritti kaartaa takaisin rantaan ja veteen, mutta tuli onneksi kutsusta takaisin ja toisella lähetyksellä suuntasi maadamille. Palautuksen jälkeen siirryimme taas muutaman askeleen kohti rantaa ja Essi pääsi noutamaan vesidamin. Uusimme harjoituksen ja tällä kertaa Essi suoritti tehtävät heti pyydetyssä järjestyksessä. Tämän harjoituksen aikana pidin Essiä heittojen ajan varmuuden vuoksi kytkettynä, ettei se pääse karkaamaan (vesi)noutoon.

Iltapäivällä saimme odotettuja vieraita, kun Helena ja Luigi saapuivat Outokummusta juhannuksen vietosta meitä moikkaamaan. Luigikin pääsi noutamaan, ensin damia vedestä, sitten lyhyesti damia palautusharjoituksesta ja lopuksi vaakkua muistina. Luigin työskentelyä ja sen yhteistyötä Helenan kanssa oli todella mukava katsoa; riista (ja dami) nousee spontaanisti ja palautuu vauhdikkaasti hyvällä otteella. Vaikka pikkujätkä olikin juhannuksen juhlimisesta väsyksissä, se jaksoi työskennellä iloisesti harjoitusten ajan. Luigi vaihtoi mökillä kuulumisia Even ja Essin kanssa (ja ihmiset keskenään tietysti myös) ja tutustui Oskuun ja Santtuun, Santtu oli erityisen ilahtunut uudesta punaisesta leikkikaverista, koska tytöistä alkoi jo olla terävin puhti poissa tässä vaiheessa. :)

18.06.2008 Essi kävi eilen rokotuksilla, samalla myös vaakalla, painoa on 16,8 kiloa. Illalla seurasimme Savon Nuuskujen ja seisojakoirayhdistyksen haasteottelua Siilinjärvellä. Noutajat voittivat ottelun, mutta erityisesti voittajaluokassa suoritukset olivat tasaisia. Mielenkiintoista oli päästä näkemään seisojien työskentelyä, löytyi sekä eroja että yhtäläisyyksiä noutajien kanssa. Essin ja Katin tokon peruskurssi päättyi maanantaina. Osa alokasluokan liikkeistä on jo ihan hyvällä mallilla, mutta liikkeestä seisominen on vielä alkutekijöissään ja hiottavaa löytyy monessa muussakin kohdassa. Noudoissa olemme Essin kanssa vähitellen aloittaneet eteenlähetykset, tarkoituksena on harjoitella niitä vaihtelevissa paikoissa ja maastoissa, perusidean Essi oppi nopeasti. Viikonloppuna vedimme molemmille tytöille jäljet Maarianvaaraan, Essi nuuskutteli oman avoimen luokan mallisen (n.300m) jälkensä Atin "ohjaamana" tarkasti, Eve oman voittajaluokan (n. 500m)  jälkensä kahdella katkolla Katin "ohjaamana" itsenäisesti (kaksi makausta jäi huomioimatta) ja katkot selvittäen. Katkot olivat lyhyempiä kuin kokeessa. Ensimmäinen katkon selvitys oli mallikas, sopivan kokoinen rengastus, toinen katko selvisi huomattavasti laajemmalla lenkillä ja jäljelle paluukohta oli pidemmällä seuraavan osuuden varrella. Molempien jälkien lähistöllä näkyi myös sorkan jälkiä, niitä koirat eivät tällä kertaa noteeranneet. Essin jäljestys on ainakin toistaiseksi Eveä maavainuisempaa, Even pääasiassa käyttämä ilmavainu aiheuttaa jäljestämiseen ajoittain lisäjännitystä.

09.06.2008 Miten maailmassa tuo tollerileiri-viikonloppu voi aina mennä noin nopeasti? Vastahan sitä perjantaina pakattiin autoa. Leiri oli meidän osaltamme yksi parhaista, eikä vähiten siksi, että Essi läpäisi lauantaina taipumuskokeen Juupajoella. Essi oli jo aiemmin ilmoitettu Kiuruveden taipumuskokeeseen, joka on tulevana viikonloppuna, mutta koska noutohommat sujuivat ja Juupajoki on lähempänä Himosta kuin Kiuruvesi Kuopiota, ilmoitin Essin Juupajoelle. Lauantai aamuna lähdimme Essin kanssa kaikessa hiljaisuudessa ajelemaan koepaikalle, etukäteen emme osallistumisestamme hirveästi muille kertoneet. Koepöytäkirjasta selviää kokeen kulku, jännittävin hetki oli ylivoimaisesti se, kun odottelin Essiä kanin jäljeltä. Se odottavan aika on niiiin pitkä. Sitten metsästä alkoi kuulua risujen katkeilua ja eteen avautui maailman kaunein näky: pieni suloinen tolleri kantamassa kania minua kohti. Tässä vaiheessa tuomari totesikin, että "nyt kyllä ohjaaja kasvoi pituutta ainakin kolme senttiä". :D Annettuani kanin helpottuneena tuomarille, hän tuumasi, että "kanillahan on verta nenässä, koirasi taisi syödä sen nenän". Sydän pysähtyi hetkeksi, ennen kuin tuomari ja koevastaava totesivat naureskellen, että "ei nyt tosissaan, se oli vitsi". Kokeen jälkeen pääsimme kokeen läpäisyn myötä valioituneen Islan omistajan ja ohjaajan Minnan kanssa toteuttamaan Mäntän Nuuskujen sangen riemukasta perinnettä, jossa NOU1:n saaneen tollerin ohjaajan täytyy käydä uimalla dami samaisesta paikasta, kuin kokeen koirat. Onneksi vesi oli lämmintä, sillä uinti matka ei ollut ainakaan lyhyempi, kuin koirilla. Leirille olikin sitten mukavan vilpoisaa ajella märissä vaatteissa ja ilmastointi viileällä, ettei Essillä vain olisi liian kuuma auton takaosassa. Mutta tunnelma oli huipussaan, kiitos teille kaikille meitä leirillä ja viesteillä onnitelleille! :)

Kokeen lisäksi ohjelmatarjonta leirillä oli huippuluokkaa kokoajan. Perjantaina olivat ohjelmassa Rian valiojuhlat, lauantaina kokoonnuimme  yhteisen mukavan iltaohjelman jälkeen herkkujen äärelle juhlistamaan Even ja Kössin Happy-pentueen hienoja saavutuksia ja mukavaa samanhenkistä omistajaporukkaa. Atti ja Eve osalistuivat Esa Valkosen WT-koulutukseen, jota pidettiin lauantaina ja olivat tyytyväisiä päivän antiin. Sunnuntai meillä olikin sitten vapaata, joten kuljeskelimme alueella koulutusryhmiä seuraten ja valokuvia ottaen. (Esillä olevat kuvat ovat pienennettyjä ja heikompilaatuisia otoksia kuin alkuperäiset, sähköpostin kautta saa "tilattua" paremman otoksen, jos sellaisen haluaa.) Sunnuntaina Essiltä otettiin verinäyte PRA-testiä varten, jäämme siis odottelemaan tulosta Optigenilta. Arpajaisissakin onni suosi meitä todella hyvin; streamer-dami, reppujakkara sekä koiran selkälaukku tulevat varmasti käyttöön. Myös putiikkia tuli omalta osalta tyhjennettyä reippaasti, valikoima muuttuu vuosi vuodelta houkuttelevammaksi!

26.05.2008 ARGH!!! Tuossapa tiivistetysti kommentti Even jälkityöstä eilen. Etukäteen olin miettinyt, että katkon selvittäminen voi teettää työtä, mutta muuten ensimmäisellä voittajaluokan jäljellä ei pitäisi mitään kummallista sattua. Väärä arvio... Oppaan ja tuomarin johdattaessa meitä alkumakaukselle Eve oli iloista intoa täynnä. Istutin sen alkumakaukselle ja käytin hyvän aikaa siihen, että Eve sai tutkia ja hieman penkoa makausta. Sitten pidin valjaista kiinni ja osoitin jälkeä kehuen ja innostaen aina ohjauskrepille saakka, krepillä vielä kertaalleen pysähdys istumaan ennen kuin laskin Even jäljelle. Ja mitä tekee Eve: poistuu määrätietoisesti jäljeltä ja lähtee haahuilemaan ties minne. Eli hukka heti alkumakauksen jälkeen. Great! Meille näytettiin puhdas jälki, jota Eve suvaitsi seurata muutaman metrin, kunnes aloitti taas pöllöilyn ja halusi tehdä sen sellaisessa kivassa paikassa, johon oli kaadettu paljon pieniä puita ympäriinsä ja sainkin taiteilla seuraavat kolme minuuttia ei-niin-helppokulkuisessa risukasassa. Tässä vaiheessa kommentoin tuomarille, että lienee parempi säästää meidän kaikkien aikaa ja vaivaa ja keskeyttää koe, koska verijälki ei näytä Eveä kiinnostavan. Tuomari oli samaa mieltä ja palasimme lähtöpaikan kautta tielle. Olin kieltämättä aika tyrmistynyt Even käytöksestä jäljellä. Paikalla näkyi kyllä hirven sorkan jälkiä ja ulostekasoja, mutta voiko koira olla tosiaan niin tyhmä, että vaikka sille selkeästi osoittaa jäljen alun, se poikkeaisi välittömästi riistan jäljille? Vai onko se menettänyt hajuaistinsa? Vai mitä ihmettä? (Antilta sainkin näihin mieltä askarruttaviin kysymyksiin monia hyviä näkökulmia ja harjoitusvinkkejä, paljon kiitoksia! :))

Kokeen puitteet olivat jälleen hienot, kiitoksia niistä erityisesti Raijalle, Antille ja Jennille! Etukäteen jännitin eniten oman ensimmäisen voittajaluokan jäljen opastusta, eli sitä, muistanko kertoa kaikista tapahtumista ja tietenkin sitä, pysynkö jäljellä. Jäljen teko ja opastus sujuivat kuitenkin hyvin. Mikäpä oli opastaessa, kun jäljellemme sattuivat Emma ja Viivi (FIN JVA Bears Viola), jotka eivät jäljeltä sivuun poikenneet kuin katkokulmaa rengastaessaan. :) (Suurempi haaste olisi varmasti ollut opastaa erästä pökkelöpäistä tolleria...) Kun otin Even jäljen purkamisen jälkeen kokeen keskuspaikalla autosta, sen turkkiin oli liimautunut oranssi "TARJOUKSESSA" lappu. Tätä en kuitenkaan tunnusta Eveen liimanneeni, vaikka kieltämättä siinä olisi voinut olla ideaa. Atti toimi koepaikalla saunaeverstinä (oli saanut Antilta ylennyksen syksyllä) ja Essi hengaili muuten vaan, hyödynsimme sunnuntain laukaukset Essin kanssa malttiharjoituksena. Vähitellen toivutaan Even jäljestämättömyyden aiheuttamasta harmistuksesta ja suunnataan kuonot (toivottavasti ;)) kohti uusia verijälkiä.

19.5.2008 Aamulla piti ottaa kamera ja ruusukkeet mukaan metsään ja ottaa pari kuvaa tytöistä muistoksi Joensuun näyttelystä. :)

18.05.2008 Eipä päästy tylsistymään tänäkään viikonloppuna. :) Lauantaina kävimme Essin kanssa Suolahden ryhmänäyttelyssä, jossa Essi sai lupaavan arvostelun ja sijoittui laatumaininnalla erittäin hyvä toiseksi junioriluokassa. Suolahdesta kotiutumisen jälkeen alkoi valmistautuminen Savon Nuuskujen tokokouluttajan, ystävämme Lauran väitöstilaisuuden juhlakaronkkaan. Karonkan järjestelyt ja tarjoamiset olivat huippuluokkaa, joten ilta venähti hieman aamuyön puollelle, kiitoksia paljon Lauralle ihanista juhlista ja onnittelut tuoreelle tohtorille! Muutaman tunnin yöunien jälkeen lähdimme taittamaan matkaa kohti Joensuun KV -näyttelyä, tällä kertaa mukana olivat molemmat tytöt. Sää ei tämän päivän näyttelyä suosinut, vaan räntää tuli vaakasuorassa ja kehässä sekä kehän laidalla nähtiinkin hyvin kohmeisia ihmisiä, koiriin säällä ei onneksi ollut vaikutusta. Sekä Essi että Eve saivat erinomaiset arvostelut ja olivatkin päivän ainoat vaaleanpunaisen nauhan saaneet nartut. Niinpä PN-kehässä koettiin hykerryttävä (ja omasta mielestämme myös hieman huvittava) tilanne, kun Atin kanssa juoksimme peräkkäin Atin esittäessä Eveä ja Katin Essiä. Even jatkaessa ROP/VSP-kehään emme saaneet kohmeisilla sormillamme numerolappuja vaihdetuiksi, joten Atti jatkoi PN-kehässä alkanutta (senior)handlerin uraansa. :)  PN-sijoitusten ratkettua tuomari totesi, että taisivat sijoitukset tulla samaan talouteen. Kun tämän iloisesti myönsimme, hän sanoi: "Hienoa, pitäkää tuo linja koirien suhteen!" Onnittelut siis Kiisu-kasvattajalle kasvattien saavutuksista! Even ja Kössin lapsilla on ylipäätään ollut mainio kevät: Eppu ja Seija saivat mainion tuloksen Uudenmaan ohjuksessa, jossa he olivat treenaamassa virallisia kokeita varten, Rilla ja Sanna sijoittuivat Möllerissä toiseksi, Luigi on ollut jo kaksi kertaa PU2 ja saanut vara-sertin (viimeksi eilen Joensuussa) ja Hulda vei eilen potin kotiin Joensuussa ollen VSP ja saaden myös ensimmäisen sertinsä. Paljon onnea kaikille, toivottavasti iloiset harrastushetket jatkuvat pitkälle tulevaisuuteen!

12.05.2008 Saimme hienon mahdollisuuden viettää opettavaista viikonloppua, kun aluetoiminnan puitteissa vuokrasimme Tervon Talluskylästä  metsästysmajan maastoineen viikonloppuleiriä varten. Kouluttajaksi lupautui iloksemme Rantasen Sanna ja kurssipaikat täyttyivätkin saman tien, kun Ninan ja Atin kanssa viikonloppua suunniteltiin. Essin kanssa teimme lauantaina muistiharjoituksia sekä vaihtamisen esto harjoituksia ja erityisesti vaihtamisen estämiseen saimme Sannalta todella hyviä vinkkejä jatkoa varten. Iltapäivällä teimme muutaman markkeerauksen variksella hieman peitteiseen maastoon, matkalla yksi ojan ylitys. Essi työskenteli tasoonsa nähden hyvin, vaikka pikkutytöstä huomasi, että porukkatreenit uuvuttivat sitä huomattavasti enemmän kuin kotona treenailu. Eve ja Atti harjoittelivat lauantaina markkeerauksia ja muistia ensin aamupäivällä pellolla ja iltapäivällä metsässä. Eve ja Hulda pääsivät myös tekemään vuoroharjoituksen, jossa äiti ja tytär työskentelivät kauniisti toisistaan häiriötä ottamatta. Dameilla Eve toimi hyvin, mutta varisten kanssa palautukset jäivät kesken ja työskentelyvauhti hidastui. Jälleen tulivat Sannan vinkit ja ajatukset jatkotreeneistä hyvään tarpeeseen. Antoisan treenipäivän jälkeen oli ohjelmassa saunomista ja illan istumista leirinuotion ympärillä. Kovin montaa hiljaista hetkeä ei tainnut ennen myöhäistä nukkumaanmenoa koittaa, mutta yön ajan vallitsi hiljaisuus myös koirien (ja kaappikellon...) osalta. Iltanuotiolle saimme myös iloisen viestin Mölleristä: Sanna ja Rilla olivat sijoittuneet toiseksi mukavalla suorituksella, paljon onnea! :)

Sunnuntaina harjoitukset jatkuivat, Essille tehtiin elämänsä ensimmäinen hakuruutu variksilla peitteiseen maastoon, ideana samalla myös varisten sijoittelu niin, että vaihtamisen riski minimoitaisiin. Kertaalleen Essi törmäsi palauttaessaan toiseen varikseen, mutta Sannan nopea reagointi ja "kutsukutsukutsu" käsky saivat aikaan sen, että Essi ei jäänyt varista vaihtamaan. Neljän palautuksen jälkeen lopetimme harjoituksen. Atti ja Eve ottivat ensin palautusharjoituksia variksella tiellä sekä pellolla ja niiden sujuessa päättivät tulla hakuruutuun. Ruudussa ongelma näyttäytyi jälleen, vauhti hiipui ja varis putoili kesken palautuksen. Iltapäivällä harjoittelimme vielä vesityötä, harjoitusranta ei ollut mitenkään ihanteellinen, koska rannalla ei ollut kunnollista "uloketta" heittopaikaksi ja markkeerausheitot jäivät lyhyiksi. Essille tehtiin kaksi markkeerausta lokilla, uimatekniikka on vielä talven jäljiltä hakusessa, mutta intoa veteenmenoon on jopa liiaksi asti. Treenien jälkeen siivosimme majapaikkamme ja lähdimme kohti kotia.

Kiitoksia Sannalle valtavasti viikonlopun annista, hyviä vinkkejä tuli runsaasti jokaiselle ja oli opettavaista katsoa, miten samantyyppistä harjoitusta voi asteittain vaikeuttaa koiran osaamisen mukaan. Ninan osuvia sanoja lainatakseni: "Tämä kyllä muistetaan!" ;) Ja kiitos myös mahtavalle leiriporukalle, kuvia viikonlopusta täällä.

08.05.2008 Perinteinen keväthuolto: kaksi tablettia matolääke Drontal compia molemmille sekä Expot -punkkiaineet niskakarvoihin. Juoksut on nyt molemmilta juostu, joten nyt voidaan taas jatkaa harrastuksia ja muuta elämää normaalin kaavan mukaan.

04.05.2008 Mökkiviikonloppu hyödynnettiin avaamalla mejäkausi ja hieman myös noutotreenaamalla. Essin ohjelmassa oli vaihtamisenesto -treenejä damikujalla, muistiharjoituksia sekä nyt jäiden lähdettyä myös muutamia markkeeraauksia veteen. Ensimmäistä kertaa otettiin myös laukausharjoitus noudon yhteydessä; veimme Essin kanssa yhdessä muistidamin pienen kukkulan taakse ja palasimme lähetyspaikalle. Lähetyspaikalla ollessamme Atti ampui laukauksen, jonka jälkeen odottelin kaikessa rauhassa hetken ennen Essin lähettämistä noutoon. Essi ei laukausta sen kummemmin noteerannut, vilkaisi Attia "jaa" -ilmeellä ja kävi noutamassa muistidamin. Evestä saatiin omilla virheillämme aikanaan sellainen kuumakalle laukausten suhteen (pääsi monta kertaa paukkunoutoon sorsalla...), että Essin kanssa yritetään välttää tätä kuumumista ja paukkunoutoon karkaamista viimeiseen saakka. Even ohjelmassa olikin jälleen malttiharjoituksia laukausten kanssa sekä muutama vesimarkkeeraus. Maltin kanssa saadaan tehdä vielä pitkään töitä ja voikin olla, ettei Evestä tule täysin varmaa ja maltillista paikallaan pysyjää koskaan ampumistilanteissa. Mutta onhan tässä vielä harjoitusvuosia jäljellä...

Lauantaina kävimme vetämässä tytöille jäljet, Essille perinteisen AVO-tyyppisen jäljen (n.350 m) kahdella kulmalla makauksineen ja Evelle VOI-tyyppisen jäljen (n. 450m) kolmella kulmalla ja kolmella makauksella. Toisella kulmalla oli katko. Perjantai-iltapäivänä törmäsimme melkoiseen veriongelmaan, kun emme meinanneet saada verta mistään kaupasta. Kuopion marketit myivät "ei oota" ja herätimme myös kaavilaiskaupoissa lievää ihmetystä pakastealtaita kolutessamme. Lopulta viimeisestä mahdollisesta kaupasta löytyi y k s i purkillinen tuota himoittua nestettä. Onneksi tuosta yhdestä (ja ilmeisesti Koillis-Savon ainoasta?!?) purkista saatiin tarpeet molempiin jälkiin. Essin ja Atin jäljestys oli maltillista ja Essi pysytteli hyvin jäljellä suurimman osan jäljestä. Keskimmäisellä osuudella se kuikuili jäljen takana olevaan metsikköön ja pyrki voimakkaasti sinne päin. Atin palautettua Essin jäljelle, se eteni itsenäisesti aina kaadolle saakka. Ensimmäiselle kulmalle Essi ei malttanut pysähtyä, joten Atti palautti sen tutkimaan makausta, toisen makauksen kohdalla Essi pysähtyi itse jatkaen sitten oikeaan suuntaan. Ja voi sitä pikkutytön ylpeyttä, kun se sai kantaa jäljen päässä olleen puolimetrisen hirven sääriluun sorkkineen tielle! :) Näytti siltä, että Essi sai kiinni jäljestämisen ideasta ja harjoitusjälkien tekoa jatketaankin sille kevään ja kesän mittaan, kun vaan  saadaan haalittua verta lisää. Eve oli intoa täynnä päästessään jäljelle ja Kati saikin nojata reilusti taaksepäin vauhdin jarruttamiseksi sopivaksi. Suorilla olevat makaukset Eve merkkasi liiankin nopeasti nuuskaisemalla, vasta viimeiselle makaukselle se malttoi rauhoittua niin, että merkitseminen oli selkeä. Katkokulmalta Eve olisi jatkanut suoraan, mutta Kati palautti sen jäljelle ja katkokulma mentiin uudestaan. Tällä kertaa Eve nuuskutteli katkon niin, että se näytti kulkevan samaa reittiä kuin me sieni ylhäällä jälkeä verestäessämme. Katkon jälkeinen jäljestys oli varmaa sekä rauhallista ja sorkka löytyi jäljen päästä. Jatkossa Even kanssa täytyy harjoitella lisää katkojen selvittämistä sekä makausten selkeämpää merkkaamista jäljen alusta alkaen.

29.04.2008 Eilen saimme odotettuja vieraita Helsingistä, kun Seija, Eppu ja Jimi poikkesivat meille lomamatkansa varrella. Etukäteen hieman jännättiin, miten sujuu yhteiselo kun saman katon alla on kaksi viriiliä urosta, juuri juoksunsa lopettanut pikkuneiti ja parhaita juoksupäiviään viettävä Eve, joka siis näin tärppi-päivinä tyrkyttää itseään kaikille vastaantulijoille rotuun ja kokoon katsomatta... Hyvin sujui, Eve ja pojat pidettiin "asumisjärjestelyin" erillään toisistaan ja Essi kyllä huomautti pojille napakasti, että sen peräpäähän ei ole mitään asiaa. Kävimme eilen Essin ja Epun kanssa treenaamassa ensin dameilla (luoksetuloharjoituksia ja markkeerauksia) ja lopuksi vaakuilla muistiharjoituksia. Tänään teimme Epulle muutaman markkeerauksen tulevana viikonloppuna olevaa Uudenmaan Ohjusta ajatellen. Mukavasti toimivia kakaroita, tuosta on hyvä jatkaa. :) Kiitoksia paljon Seijalle ja pojille vierailusta ja hyvästä seurasta!
 

21.04.2008 Viikonlopun vietimme Maarianvaarassa, lauantaina juhlimme Katin isän 70 v syntymäpäivää Kaavilla ja muun viikonlopun mökkeilimme ja samalla tytöt pääsivät myös treenaamaan noutoja. Maarianvaaran olosuhteet ovat siitä(kin) ihanteelliset, että asutusta ei ihan vieressä ole ja niinpä treenaaminen onnistuu myös juoksuisten koirien kanssa ilman suurta pelkoa muiden koirien eksymisestä tontille. Even kanssa treenattiin malttia laukausten kanssa, haun ja ohjaamisen yhdistävää lähihakua sekä sunnuntain treenien lopuksi se pääsi hakemaan pari damia Essin hakuruudusta. Essin kanssa vahvistimme palautuksia, kuuntelimme maltillisesti laukauksia, harjoittelimme ykkösmarkkeerauksia ja kertaalleen hakua. Seuraavaksi keskitymme Essin kanssa siihen, ettei se vaihda löytämäänsä damia/riistaa toiseen, Essi hakee ja palauttaa hienosti, mutta eilisen harjoituksen perusteella kyllä vaihtaa vielä saaliinsa sumeilematta, kun uuteen damiin törmää. Vaihtamisen estoa alamme jatkossa harjoitella avustajan kanssa muisti- ja nometoko-harjoituksilla. Tokossa olemme Essin kanssa tehneet pieniä kotiharjoituksia juoksun aikaan, perusasentoa on hiottu ja liikkeestä maahan menoa nyt viimeisimpänä. Tänään alkaa Savon Nuuskujen ohjattu tokon peruskurssi, jonne Essin kanssa liitymme mukaan, kunhan juoksut on juostu. Viime viikon lopulla saimme mukavia kuvaterveisiä Even Jermu -veljeltä perheineen, helsinkiläistynyt Jermu on omistajiensa mukaan oikein hurmaava tolleriherra, toivottavasti pääsemme tapaamaan Sannaa, Maraa ja Jermua myös livenä kesän mittaan. Kiitos paljon Sannalle kuvista! :)

Jermu, kuva: Sanna Husu

18.04.2008 Eve aloitti juoksunsa tänään, hienosti ajoittuvat samaan aikaan molemmilla tytöillä. :)

14.04.2008 Atin ja Even nomeleirikuulumisia: Olimme WT-alo -ryhmässä, kouluttajanamme toimi Pasi Pöppönen. Lauantain aamutreenit keskittyivät palautusten hiomiseen, kouluttaja korosti sitä, että jos palautukset eivät ole täysin kunnossa, ei tehtäväharjoittelulla kannata vahvistaa palautusongelmia. Palautusharjoituksena luoksetuloharjoitus koira-dami-ohjaaja on toimiva ja palautusharjoituksia kannattaa tehdä kuuriluontoisesti myös silloin kun palautukset ovat periaatteessa kunnossa. Muita harjoituksia aamupäivällä olivat paikallaan olo (noin 15-20min) damien lennellessä ja ykkös- ja kakkosmarkkeeraukset. Kakkosmarkkeerauksissa on tärkeää, että ohjaaja päättää, kummanko damin koira noutaa ensin, eli päätöstä noutojärjestyksestä ei jätetä koiran tehtäväksi. Iltapäivällä tehtiin parityöskentelynä muistiharjoituksia sekä markkeerauksia. Sunnuntaiaamuna keskityttiin jälleen malttiin paikalla olossa sekä koirien seuratessa ohjaajia damisateessa. Lisäksi harjoiteltiin lähihakua, tien ylittämistä sekä markkeerauksia ojan pohjalle. Pääsimme myös harjoittelemaan walk-uppia. Koulutuksessa kehuttiin Even tapaa olla odotusajat rauhallinen ja työskennellä sitten täydellä teholla innon laantumatta, kun työskentelyn aika on. Lisäksi osa paikallaolijoista ihmetteli, miten Eve kestää "palautetta" lukkoon menemättä, kun sille pöllöilystä huomautin. Palautteesta tuli todella hyvä mieli, kun se tuli kokeneiden noutajaharrastajien taholta, sillä nuo edellä mainitut ominaisuudet olivat eräs tärkeä syy siihen, miksi Even pentuprojektiin aikanaan Kirsin kanssa ryhdyttiin. Kiitos Savon Nuuskuille opettavaisesta ja hauskasta viikonlopusta, toivottavasti tuosta tulisi perinne!

Atin ja Even leireillessä vietimme Essin kanssa maltillista viikonloppua kotona. Nyt juoksujen aikaan joudumme tekemään lenkit hihnassa (normaalisti koirat saavat olla vapaana, koska lenkkeilemme metsäpoluilla, joita täällä riittää) pururadoilla ja pyöräteillä. Hihnalenkkeily herätti taas huomaamaan, miten paljon täällä Kuopiossa koirat ulkoiluttavat omistajiaan talutushihnassa. Ja nimenomaan noin päin: koira päättää, mitä vauhtia kuljetaan, minne kuljetaan, koska pysähdytään, kuinka pitkäksi aikaa pysähdytään, ketä tervehditään (kaikkia...) ja millä tavalla tervehditään. Ja jos ei tervehtiessä ääripituudessaan oleva kymmenmetrinen flexinaru satu riittämään, kun ilmeisen epäsosiaaliset vastaantulijat yrittävät ohittaa reilusti pientareen puolelta, avulias ihmis-talutettava toki astuu pari askelta lähemmäksi, että koira varmasti pääsee kontaktiin vastaantulijoiden kanssa. Mielenkiintoinen alaryhmä ovat myös maahan niittaavat koirat, jotka menemällä maahan jättävät ihmis-talutettavansa "seiso" -käskyn alle, kun näkevät vastaantulijoita. Koiran koosta riippumatta käsky on mennyt ihmis-talutettavalle hyvin perille ja liikkeelle lähdetään vasta sitten, kun ohittava koirakko on kontaktietäisyyden päässä. Yleensä "seiso" -käskystä vapautuneen henkilön liikkeellelähtö tapahtuu sitten parilla juoksuaskeleella, kun taluttajana toimiva koira riehakkaasti tai räyhäkkäästi loikkaa kohti ohittajia. Toki täällä on olemassa myös kauniisti ja eleettömästi kulkevia koirakoita, niitä vain toivoisi näkevänsä vielä enemmän.

07.04.2008 Essin juoksut alkoivat tänä aamuna. Ajoitus on kesää ja syksyä ajatellen todella sopiva, toivottavasti Eve liittyy juoksuseuraan pikaisesti mukaan, sillä senkin "oireet" viittaavat alkaviin juoksuihin. Ainoa harmistus juoksujen ajankohdan suhteen on tulevan viikonlopun nomeleiri, jonka Savon Nuuskut järjestää. Molemmat tytöt oli ilmoitettu leirille mukaan, mutta nyt siis ainakin Essin kanssa joudutaan jättäytymään sivuun.

05.04.2008 Paluu arkeen on tapahtunut pääsiäisloman jälkeen. Loma oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja selvisi, että Rooma on todellakin näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Eve ja Essi lomailivat matkamme aikana Lenin, Peten ja Oskun vieraina, kiitoksia Hautala-familylle tyttöjen hyvästä hoidosta! Pääsiäisenä saimme myös vieraaksemme Maarianvaaraan Helenan ja Luigin, joiden kanssa vietimme onnistuneen noutotreenituokion kuulumisten vaihtamisen lomassa. Tänään Luigilla perheineen oli menestyksekäs päivä Polvijärven näyttelyssä, jossa Luigi sijoittui PU2:ksi saaden varasertin. Paljon Onnea Luigi, Helena ja Karo! Eve ja Essi pääsivät puolestaan tänään  noutotreenaamaan, ohjelmassa oli molemmille muistiharjoitus, malttiharjoitus, muutama ykkösmarkkeeraus sekä laahausjälki kestokanilla.

20.03.2008 Essin kanssa päästiin askel eteenpäin tokossa, kun saimme Sannalta vinkin harjoitella oikeaa seuraamispaikkaa ja asentoa seinän vieressä. Essillä ja Rillalla on nimittäin hyvin samanlainen tyyli edistää ja poikittaa kontaktia hakiessa. Seinän vieressä harjoittelu alkoi tuottaa tulosta ja Essi "löysi paikkansa" nopeasti, nyt vahvistamme oikealla paikalla seuraamista lyhyiden suorien sekä käännösten avulla. Even kanssa on aloitettu ohjatun noudon harjoittelu, joka näyttää olevan mieluinen liike sekä koiralle että ohjaajalle. Lauantaina harjoittelimme pitkästä aikaa hakuruutua Even ja Essin kanssa. Damit vietiin tyttöjen nähden hakuruutuun ja nouto tapahtui vuorohakuna. Molemmat tytöt kattoivat laajahkon hakualueen nopeasti ja kokonaan, damit palautuivat käteen saakka. Erityisesti Essin hakutyöskentely oli ilahduttavaa, koska olemme tarkoituksella jättäneet ruutuharjoitukset todella minimiin. Essi näyttää kuitenkin sisäistäneen haun idean hyvin, joten jatkossakin harjoittelemme motivoitua hakua harvakseltaan. Sunnuntaina saimme lenkkiseuraksi Tuomaisen perheen ja heidän suloisen tollerinsa Sissin (Agena), alla muutama kuva lenkin varrelta. Viimeisimmässä otoksessa Essi näyttää megaisolta, koska sen pitää aina kuvatessa ängetä etualalle, ettei varmasti jää pois kuvasta. :)
 

Nyt meidän perheessä alkaa pidennetty pääsiäisloma, johon mahtuu monenmoista mukavaa synttärijuhlista mökkeilyyn ja Rooman visiittiin. Aurinkoista Pääsiäistä kaikille!

11.03.2008 Eve palkittiin eilen Savon Nuuskujen vuosikokouksessa vuoden 2007 tokokoirana. Samassa kokouksessa Kati ja Eve saivat myös Tosi yrittäjä -kiertopalkinnon, joka annetaan vuoden aikana eniten virallisissa kokeissa startanneelle koirakolle. (Pisteet muodostuivat vuoden 2007 näyttelykäynneistä, mejästarteista, taipumuskoeyrityksestä sekä luonnetestistä, tokoiluja ei tähän laskettu mukaan, koska niissä ohjaajana on Atti.) Kevät tuo mukanaan kaikkea kivaa, kuten tollerileirin odottamisen. Nyt on ilmoittautuminen hoidettu ja ilmoittautumismaksut meidän osalta maksettu, joten päästään aloittamaan esifiilistely. :)

08.03.2008 Kävimme toisen kerran tokoilemassa Lemmikkiareenalla, samalla kokoonpanolla (Seita ja Siiri, Ville ja Alma, Kirsi ja Tara, Atti ja Eve sekä Kati ja Essi) kuin viikkoa aikaisemminkin. Treenit noudattelivat samaa kaavaa kuin edelliselläkin kerralla, lisänä olivat liikkeenohjaajien antamat käskyt, esim. Essi ei ole käskytystä ennen omien suoritusten yhteydessä kuullutkaan. Essi ei käskytystä noteerannut, paitsi Atin käskyttäessä se käänsi päätään kuulostellen "mitäs asiaa iskällä nyt on?". Eve taas on päässyt uutena asiana harjoittelemaan hyppynoutoa, kahden mieluisan asian yhdistäminen ei näytä tuottavan vaikeuksia. Tänään kaikissa koirissa näytti aluksi olevan tavallistakin enemmän virtaa ja malttamattomuutta, mutta treenien edetessä koirat tottuivat siihen, että joutuivat odottelemaan vuoroaan ja osasivat rauhoittua myös kehän laidalla ollessaan. Kirsillä oli mukanaan videokamera, joille tallentuivat jokaisen hyvät ja myös ne "ei niin hyvät" suoritukset. Jatkossa pääsemmekin porukalla analysoimaan, kommentoimaan ja kauhistelemaan tekemisiämme ja oppimaan myös tätä kautta. Muutamia kuvia tallentui myös omalle kameralle, laatu ei tosin edelleenkään ihastuta. Onneksi myös Villellä oli kamera mukana ja saatiin myös laadukkaampia otoksia näkyville. Lauantai-iltapäivän ohjelmaan sisältyi myös surujuhla, Atin hyvän kaverin hautajaiset. Kunpa sitä muistaisi elää joka päivä elämästä nauttien ja terveyttä arvostaen, useinhan pidämme noita asioita itsestään selvyytenä, kunnes jotain käänteentekevää tapahtuu.

02.03.2008 Viikonloppuna treenasimme porukalla tokoa ja omalla joukolla noutoja. Lauantain tokoharjoitukset Lemmikkiareenalla aloitimme  Kirsin ja Atin ohjaamina, ensin otettiin paikalla olo ryhmässä. Oli kyllä hienoa tehdä kunnon paikalla olo -harjoituksia, kun ei tarvinnut koko ajan ajatella, että kylmä betonilattia saattaa tuntua koirasta epämiellyttävältä. (Parkkihallissa paikalla olo -harjoitukset tehdään melko lyhyinä juuri tuon lattian kylmyyden vuoksi.) Onnistuneen aloitusharjoituksen jälkeen siirryimme yksilöharjoituksiin. Jokainen koirakko pääsi vuorollaan harjoittelemaan tiettyä osa-aluetta muiden kommentoidessa ja ottaessa samalla oppia suorittavan parivaljakon edesottamuksista. Toisten suoritusten seuraaminen sivusta oli myös erittäin hyvää malttiharjoitusta koirille, koska niiden piti malttaa olla rauhallisesti aloillaan, vaikka muita koiria kehuttiin innostavasti ja välillä lensi pallo tai noutokapula suorittavan koiran noudettavaksi. Yksilöliikkeistä harjoittelimme seuraamista, luoksetuloja, liikkeestä maahan menoa ja hyppyä. Lopuksi otettiin vielä paikalla olot niin, että jokainen ohjaaja käski koiransa maahan erikseen, kuten EVL-luokassa. Paikalla olon aikana koirien välissä kiertelivät myös häiriöihmiset. Onnistuneen maassa olon jälkeen otettiin vielä lyhyesti paikalla olo istuen, tämän jälkeen lauantaitreeni olikin jo ohitse. Jokainen osallistuja oli tyytyväinen aamupäivän antiin ja olosuhteisiin, myös koirat näyttivät siltä, että ne olivat saaneet purkaa tekemisen intoaan riittävästi.

Sunnuntaiaamuksi olimme suunnitelleet Evelle ja Essille pitkästä aikaa noutoharjoituksia variksilla (dameilla treenaamme useammin). Lauantai-iltana otimme kaksi vaakkua sulamaan pesuhuoneeseen. Aamulla pesuhuoneessa odotti melkoinen yllätys, kun varikset ja niiden ympärillä olleet sanomalehtikääröt olivat litimärkiä. Selvisipähän sitten samalla, että suihkun hana  vuotaa ja hanan alla olleet varikset olivat jääneet tulvan uhriksi. Koiria varisten märkyys ei onneksi haitannut, vaan molemmat suorittivat muistitehtävänsä innokkaasti. Essi lähti ensimmäisessä palautuksessa kaartamaan kauas metsään, mutta tuli ensimmäisestä pillikutsusta luokse. Loput palautukset tulivatkin mallikkaasti käteen. Kokeilimme Essin kanssa myös sellaista harjoitusta, jossa muistivaakku vietiin lähes Atin ja Even jalkoihin. Essi ei hämääntynyt tilanteesta, vaan poimi variksen nopeasti ja palautti sen suoraan minulle. Myös Even ylösotot olivat nopeita ja palautukset iloisia, molemmista viikonlopun treeneistä jäi todella hyvä mieli. :)

28.02.2008 Essi ja muut Happy -sisarukset täyttävät tänään vuoden, paljon onnea koko katraalle! :) Nopeasti on vuosi mennyt, vastahan pennut olivat suunnittelun asteella. Hauska sattuma oli, että Kiisu oli päättänyt nimetä pennut Happy -teemalla jo kauan ennen niiden syntymää (tai edes astutusta, muistanenko oikein?) ja pennut sitten ottivat ja syntyivät Onnin päivänä. Juhlapäivän kunniaksi Eve ja Essi saivat herkullista kakkua ja jälkiruoaksi vielä possunkorvat. Virallinen poseerauskuva Essistä otetaan lähipäivinä. Essi on selvästi joutunut kärsimään "toisen lapsen syndroomasta" valokuvauksen suhteen, Evestä kehityskuvia otettiin lähes joka kuukausi, Essistä taas noin puolen vuoden välein. ;) Alla todistusaineistoa siitä, että kehitystä vuodessa on kuitenkin tapahtunut, pikkuneidin ruokailutavat ovat nykyään ensimmäistä kuvaa sivistyneemmät, vaikkakin ruokahalu on entisenlainen.

24.02.2008 Eilen olin kisaturistina Koillis-Sawo Showssa, tollerikehän laidalla totta kai. Even ja Kössin pennuista kehässä kävivät Luigi ja Hulda. Molemmat esiintyivät kauniisti saaden EH:n hienolla arvostelulla ja voittaen luokkansa, paljon onnea Luigille ja Huldalle perheineen! :) Tunnelma kehänlaidalla (ja kehässä) huipentui, kun käyttöluokassa esiintynyt Ria sai kolmannen sertinsä ROP -tittelin saattelemana ja samalla valioitui Suomen muotovalioksi. Ryhmäkilpailun jälkeen Kuopioon suuntasikin iloinen retkikunta aloittamaan valiojuhlia Atin kokkaamien ruokien ja jäähdyttämän kuohuviinin äärelle. Rian valioitumista juhlittiinkin antaumuksella pitkälle yöhön (tosin nakkien keittäminen palkintopokaalissa saunan kiukaalla erästä jääkiekkotaituria jäljitellen jäi onneksi vain ajatuksen tasolle ;D), kiitoksia huippuseurasta Kiisulle, Suskalle, Terolle, Erokselle ja Rialle ja ONNEA vielä kerran!!!

10.02.2008 Osallistuin (Kati) viikonloppuna Pohjois-Savon kennelpiirin järjestämälle kehätoimitsijakurssille, joka oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja hyvin järjestetty. Onneksi näyttelyn kulku on ennestään tuttua, aika paljon olisi opeteltavaa, jos pitäisi aloittaa lähes alusta kaikkien näyttelyasioiden opettelu ja osata sitten toimia oikein kehätoimitsijana. Avartavaa oli myös keskustella kurssin aikana hyvin näyttelyorientoituneiden osallistujien kanssa. Ilokseni saatoin todeta, että tollerin (tai noutajan yleensä/muun käyttökoirarodun) kanssa harrastusmahdollisuudet ovat huomattavasti monipuolisemmat kuin niillä roduilla, joiden kanssa käydään ainoastaan näyttelykehissä. Toisaalta tämä monipuolisuus aiheuttaa sen, että kalenterista on melko vaikea löytää tilaa niille viidelle harjoittelukerralle, joita kehätoimitsijaksi pätevöityminen edellyttää, onneksi aikaa suorittaa nuo harjoittelut on kaksi vuotta.

25.01.2008 Tammikuun alku on ollut rauhallista hiljaiseloa, olemme kotona oleilun lisäksi keskittyneet toko- ja noutotreeneihin. Even kanssa Atti on hionut tokon puolella edelleen seuraamista ja luoksetulon pysäytystä, lisäksi ohjelmassa ovat olleet kaukokäskyt sekä liikkeestä seisomaan ja maahan menot "vaikeutetusti", mikä tarkoittaa kaukokäskyissä matkan pidentämistä ja jättävissä liikkeissä käskyn antamista juoksuvauhdista. Myös ruutua ja metallinoutoa on harjoiteltu. Essin kanssa harjoitellaan aivan perusasioita: perusasentoon tuloa, seuraamista, paikallaan oloa, luoksepäästävyyttä (tavoitteena, ettei tuomari saa lipaisua 150 cm:n korkeuteen tasajalkaa loikkaavalta koiralta...), uusina asioina olemme aloittaneet harjoitella hyppyä ja liikkeestä maahan menoa.

Noutoharjoituksissa Atti ja Eve ovat harjoitelleet pitkiä ykkös- ja kakkosmarkkeerauksia sekä eteenlähetyksiä. Viimeisimmässä harjoituksessa Eve pääsi ensin  noutamaan muistidamin eteen lähetyksellä. Linja kulki pienen pellon toiselta laidalta toiselle, dami jätettiin metsän rajaan.  Kun tämä harjoitus onnistui, tehtiin sama harjoitus niin, että dami vietiin samalle paikalle Even näkemättä ja sen jälkeen se lähetettiin linjalle. Myös tämä onnistui. Viimeisenä harjoituksena dami vietiin jälleen ilman motivointia tälle samalle muistipaikalle. Tämän jälkeen Atti kävi yhdessä Even kanssa viemässä muistidamin linjan puoleen väliin ja lähetti Even eteen -käskyllä tälle damille. Kun tämä lähempi dami oli palautunut, Eve pääsi uudelleen linjalle noutamaan kauempaa damia. Ensimmäisellä lähetyskerralla kauemmalle damille Eve huomasi linjan sivussa jonkun lumessa törröttävän oksan, jolle se kaarsi iloisesti. Atti sai Even kuitenkin nopeasti takaisin lähetyspaikalle ja lähetti sen uudestaan hieman huolellisemmin linjalle. Tällä kertaa ohjaus onnistui ja harjoitus oli hyvä päättää siihen. Essin noutotreenit ovat keskittyneet palautusten ja maltin harjoitteluun. Essi osaa jo palauttaa käteen saakka ja tätä asiaa varmistellaan vielä pitkälle eteenkin päin. Malttiharjoituksiin on kuulunut Even suoritusten seuraamista vierestä sekä damin vuoronoutoa Katin kanssa. Myös erilaisia muistiharjoituksia on tehty, viime viikonloppuna veimme yhdessä Essin kanssa kolme damia metsään noin 50 m leveälle sektorille ja Essi palauttikin damit ilokseni vauhdilla.

Erona Even ja Essin kanssa treenatessa näyttäisi olevan se, että siinä missä Even miellyttämisen halu -geenin lokus ammottaa tyhjyyttään, on Essille saatu tälle paikalle täytettä varsin mukavasti. ;) Even kanssa treenatessa kysytään pitkää pinnaa ja peräänantamattomuutta, koska vaikka Even työmotivaatio sinällään onkin hyvä, se ei ensisijaisesti pyri miellyttämään ohjaajaansa, vaan työskentelee miellyttääkseen itseään ja tämä vaatii ajoittain tiukkoja neuvotteluja ohjaajan kanssa. Essi puolestaan haluaa selvästi miellyttää, eikä ainakaan toistaiseksi ole osoittanut liiallista itsenäisyyttä harjoituksissa. Yhteistä molemmille tytöille on pohjaton ahneus, joka kyllä helpottaa asioiden opettamista ja motivaation ylläpitämistä. Essi lienee saanut vaikutteita myös Santtu-ajokoiralta, sillä lenkeillä se tekee metsässä taukoamatonta hakua saadakseen jäniksen liikkeelle pusikoista. Useimmiten sen tehokas haku tuottaakin tulosta ja jänis saa kyytiä. Siinä missä Eve tyytyy pöläyttämään jäniksen liikkeelle ja antamaan sille hieman vauhtia, jatkaa Essi ajamista sitkeästi ja onpa Atti kertaalleen päässyt todistamaan sitäkin, kun Essi ajoi noin 100 metrin päässä itsestään olevaa jänistä kimeän ulinan(...) kanssa. Onneksi Essi on kuitenkin ollut sen verran kuulolla, että lopettaa ajamisen pillikutsusta, joten mitään tuntien ajosessioita ei olla jouduttu toistaiseksi todistamaan.

06.01.2008 Näyttelyvuosi käynnistyi Kajaanin KV näyttelyssä, jonne aamupäivällä matkasimme Tuulan, Toukon ja Huldan kyydillä. Sisarukset Essi ja Hulda edustivat junioriluokassa varsin mallikelpoisesti: Molemmat saivat erinomaiset arvostelut ja sijoittuivat luokassaan niin, että Hulda oli JUK2 ja Essi JUK4. Paras narttu kehässä pääsimme myös Essin kanssa käymään, Hulda puolestaan pääsi jatkoon edeten aina PN 3:ksi saakka. :) Paljon onnea Huldan perheelle! Viikonloppuna vierainamme olivat Annina ja Jani Lyylin ja Oonan kanssa, heilläkin suuntana Kajaani. Paljon kiitoksia koko joukkiolle mukavasta seurasta, tuliaiskirjaan perehtymisen aloitetaan heti sivujen päivityksen jälkeen. :)

Uutisia vuodelta 2007