FIN MVA Benita (23.3.1988-10.12.1999)

Nita (tarkat sukutiedot tästä) oli emäntäni ensimmäinen oma koira. Walesinspringerspanieliin hän oli päätynyt luettuaan koirakirjasta rodun valloittavista ominaisuuksista, ja kun naapurikunnassa tuli pentuja myyntiin, syntyi ostopäätös nopeasti. Nita oli luonteeltaan omapäinen, touhukas, iloinen, seurallinen sekä väsymätön lenkkikaveri ja taitava lintukoira. (Rehellisesti sanottuna touhukkuus oli ainakin joidenkin mielestä hirvittävää hössöttämistä ja sähläämistä..) Nitan suosikkipuuhia olivat uiminen, metsässä juoksentelu ja lintujen jahtaaminen, sekä talvisin lumipalloleikit. Näyttelyissäkin Nita kävi muutamia kertoja ja saavutti muotovalion arvon ja olipa kerran jopa näyttelyn kaunein. Myös ainoa pentue menestyi näyttelyissä mukavasti. Nita sai kesken lumileikkien rajun sydänkohtauksen hieman alle 11-vuotiaana, mutta kaikkien yllätykseksi toipui ja jatkoi touhuamistaan. Sydän ei kuitenkaan jaksanut kovin pitkään, joten Nita kuoli 11 vuoden ja 8 kuukauden iässä joulukuussa 1999.

FIN MVA Casca (14.8.1991-11.1.2006)

Nitan poika Casca (sukutiedot tästä)  jäi perheenjäseneksi puolivahingossa, koska se palautettiin pian luovutuksen jälkeen takaisin. Huolimatta siitä, että Casca oli pentuneensa suurin ja rumin uros, siitä kasvoi varsin näyttävä yksilö, joka saavutti äitinsä tavoin muotovalion tittelin. Siitä tuli myös 11 pennun isä. Luonteensa se oli perinnyt isältään, sillä Casca oli walesiksi hyvin rauhallinen, vaikka toki sekin oli leikkisä ja itsepäinen. Arkielämä sen kanssa oli kuitenkin helpompaa kuin herkästi innostuvan Nitan kanssa. Cascan harrastuksiin kuuluivat myös uiminen, lumileikit ja metsässä touhuaminen, vaikka se ei äitinsä veroinen lintukoira aivan ollutkaan. Viimeiset vuotensa Casca vietti kuuroutuneena, mutta se ei virkeän vanhuksen elämää juuri haitannut: käskyt oli entistä helpompi jättää toteuttamatta, kun ei vilkaissutkaan omistajan käsimerkkejä. Kunnioitettavassa 14 vuoden ja 5 kuukauden iässä Casca menehtyi äkillisesti tammikuussa 2006.

Emäntäni mukaan meille tulee parin vuoden päästä walesinspringerspanieli. Aika näyttää.

 


Muistoissa myös...



Isäntäni kotona olivat aikoinaan sekarotuinen Pepi, pieni münsterinseisoja Sami
ja irlanninsetteri Ringa, jonka "myötävaikutuksella" kai minutkin otettiin.


Ja vielä muutama kuva

Nitan pennut -91 Casca löytyy korin vasemmasta reunasta. Casca ei paljoa muista pennuista välittänyt vaan pyrki aina ihmisten pariin. Koira oli isopäinen ja joukon ankanpoikanen.

Casca Kuusiluodossa hiihtämässä. Tässä Casca on n. 7 kuukauden ikäinen ja ankanpoikasesta on kehkeytynyt kaunis pentu!

Casca ja Nita 1992

Casca Reissu Pietarsaareen koiranäyttelyihin 1993. Näyttelyiden jälkeen päästiin uimaan.

Casca Kesällä 1994.

Casca ja Nita Tannilassa mökkeilemässä juhannuksena 1993.

Casca -00 Tässä Casca on 9-vuotias ja karva on alkanut jo harmaantua.