Morjens kaikille pitkän hiljaiselon jälkeen, tai enhän minä hiljaa osaa olla, en ole vaan ilmoitellut itsestäni. Mitäs tänne kuuluu? No, olen saanut uuden lempinimen Jopijoo, Ella, pikkiriikkinen kaksijalkainen sen antoi. Mua ei haittaa, saatan tulla (jos huvittaa) luokse vaikka millä nimellä kutsuu. Ruoka mulle on maistunut siihen malliin, että olen jo kasvaa hurahtanut Piki ohi!

Harrastuspuolella emäntä yrittää kärsivällisesti opettaa mulle tottista, jälkeä ja olen ihan puremistakin päässyt treenailee suojelussa. Isännän kanssa puolestaan meillä on toisenlaiset leikit: hän kait yrittää kyhätä jotain Pikipainin kaltaista leikkiä mua varten. Tosin se on jäänyt vähäiseksi, kun olen muka liian koheltaja siihen! Mitä siitä jos nyt vahingossa on pariin kertaa rillit lentänyt lattialle tai kynnestä on tullut komeat jäljet milloin kasvoon ja milloin kaulaan :)

Olen muuten huomannut itsessäni piileviä noutajan taipumuksia, tykkään kovasti kanniskella sukkia ympäriinsä. Mun nähdäkseni, jos niitä ei ole niitattu kattoon, niin silloin niitä voi ottaa mistä vaan ja viedä mihin vaan…. Ai niin, viime aikoina olen myös herännyt naiseuteeni, hormonit kun hyrrää, niin kovasti tekis mieli vähän ”peuhata” Nastan kanssa, mutta se peijooni ei oikein ymmärrä hienoa flirttailuani; vai olenkohan ymmärtänyt jotain väärin kun meinaan astua sitä?