16.-18.5.2008 Rima leiri: Heippa taas arvoisat lukijat! Edellisestä kerrasta on taas jokunen tovi (ööh, reilut puoli vuotta), joten tähän alkuun pikakuulumiset agikisojen osalta: kisoissa ollaan käyty säännöllisesti ja ahkerasti, viime kuulumisten jälkeen peräti 30 starttia mm. Riksu, Hesa, Jäke, Lieto. Tulokset ovat olleet säälittävän ja hävettävän rajamailla, mutta on kumminkin tuloksia, ainakin osa.

Kisaamisen ohella ollaan käyty kouluttautumassa erikoistreeneissä, joita on pitänyt Orenius, Leinonen jne. Viimetteeksi oltiin isännän kanssa kahdestaan (eli laatuaikaa siis!) RimA –leirillä Piikkiössä. Sää oli hiukan heikko; tihuutti vettä koko viikonlopun, mutta mua se ei haitannut, eipähän tarttenut läkähtyä helteessä. Ehkä juuri tuon takia tai sitten ettei pikku riiviö ollut mukana, niin jaksoin tooosi reippaasti koko viikonlopun treenit. Vedin ihan rakettina radalla, hyvä kun isäntä edes osittain pysyi mukana. Janita opasti meitä aikas mielenkiintoisiin liikkeisiin ja kun isännän nuppiin meni edes osa opetuksesta, niin suoriuduttiin osasta rataa siedettävästi :)

Majoituksena meillä oli opiskelija-asuntolasta eräs solu ja sieltä yksi huone. Loppujen lopuksi oltiin koko solussa ihan kahdestaan, kun muita ei sinne tullut. Sillä aikaa kun isäntä kävi saunomassa tai grillaamassa (ei muuten tuonut mulle maistiaisia grillistä), niin minä likka lämmitin ystävällisesti punkan valmiiksi! En kyllä yhtään ymmärrä mistä se mua torui ja mitä hiekkaa hän oli muka näkevinään peitolla, ei ymmärrä… Kun nyt sitten en saanut nukkua hänen kanssaan samassa pedissä, niin toisena iltana uupuneena kömysin vastakkaiselle sängylle yön pikkutunneilla. No, siinä sitten aamusella heräsimme samaan aikaan ja voi sitä riemua kun simmut aukasimme ja toisiamme pällistelimme silmät pyöreinä :)

ps. isäntäväki kävi uljaan rotumme synnyinmaassa eli Ranskassa eikä ottanut mua mukaan eli en tosiaan kerro mitään heidän reissustaan, kuulemma agilityn taso oli siellä aika heikko. Ja olisin kuulemma ihan voittanut kyseiset karkelot, mutta onko se nyt taas mikään yllätys, ei ainakaan mun mielestä.