Sintti: Meitsipä juoksi äipän kanssa agilityradalla ihan niinkuin aina ennenkin ja se jotenkin riemastui ja meni vähä sekasin ja syötti mulle hirveästi ihanaa keitettyä maksaa. Sitten minut raahattiin palkintopallille ja saatiin semmoisia purujuttuja. Mustikin kävi juoksemassa äipän kanssa, minä olin autossa mutta se ei kyllä mennyt palkintopallille!

sihteerin kommentti: Niin siinä kävi että meidän Sintti juoksi ensimmäisessä agilitykisassaan puhtaan radan! Aikavirhettä tuli 5 s, tällä tuloksella pikku-rottamme sijoittui sijalle 5./17.

Musti: Voi pojat, että lykkäs. Nyt tuo pikkuveli nimittäin tempun teki. Sanoi morsiamelleen että kuule ei juu, hanki toinen mies. Että mä en sua rakasta. Siis voiko kukaan olla noin uskomaton tyyppi? Sitten se jälkeenpäin selitti mulle että oishan sitä sitten ehkä kuitenkin voinut, mutta ne olosuhteet, ei oltu käyty vielä kynttilänvalossa treffeilläkään ja silleen, ujous iski ja tolleen. Minä vaan sanon että se oli upea leidi, tuo pikkuveli ei vaan kertakaikkiaan ihan ole nyt kuvioissa mukana...

Sintti: Ei saa kiusata. Minua vaan pakkasi niin hirvittämään. Se tyttö oli nimittäin aika reipasotteinen. Ja minä olen tämmöinen pieni herkkä tsentlemanni. Emmää osaa semmoisten reippaitten poikatyttöjen kanssa styylata. Ainakaan niitten kotona. Äippä, oo kiltti ja tuo seuraava tyttöystävä mulle kotiin ja järkkää meille himmeä taustavalaistus ja vähän tunnelmamusiikkia ja kynttilät. Minä ihan varmasti uskallan sitä sitten ainakin vähän pitää kädestä. Laulan sille pienen laulun ja katson silmiin ja tanssin sille vähän. Se on nimittäin sitten sulaa vahaa sen jälkeen...

sihteerin kommentti: Ei tullut pojasta isää juu... Niin maan paljon sitten hirvitti tilanne vieraassa paikassa, vieraan lauman keskellä. Se on semmoinen tuo meidän pikkukoira, ikuinen vauva. Mitenkäs semmoinen vastuulliseen isän tehtävään muovautuisikaan? Tulevan kannalta itse pistän korvan taakse että koirakirjojen neuvot nartun tuomisesta uroksen luo eikä päinvastoin eivät ole tuulesta temmattuja :-)

Sintti: Voitasko me vaihtaa puheenaihetta? Tämä seurustelujuttu on vähän tyhmä aihe... Minusta on kivempi kertoa että lauantaina oli taas pupu tappamista vaille. Minä juoksin kuin arosusi sen perässä. Sitten se vähän hukku kun Keno-juoksukaveri meni sen kanssa niin kovaa semmoisen nyppylän yli. Minä sitten kiersin sen nyppylän ja löysin sen pupun taas ja sitten se hävis vielä kerran ja sitten minä sen taas löysin kun se poukkas just minun viereen ja ne nauro minulle kun hyppäsin vähän ilmaan kun en hokannut mistä se tulee. Sitten juoksin kyllä koko loppumatkan sen perässä ja vitsit että oli kivaa! Huomennakin minä saan mennä juoksemaan. Siellä on treffit mulla semmoisten tyttöjen kanssa joita minä en yhtään pelkää. Me nimittäin aina juostaan yhdessä. Ne on kivoja kamuja. Ehkä tytöt on parhaita kavereina vaan, ainakin temperamenttiset italiaanotytöt. Koirapuiston suloinen mäyräkoiratyttö on kyllä sitten eri juttu...

Pojat: Ai niin. Sitten me meinattiin unohtaa yksi hirmu tärkeä juttu. Nimittäin me ollaan sukua julkkikselle! Tai siis Sintti on. Sintin serkku Stella (Necku Stella Polaris) on ollut Hesarin kannessa ja vaikka missä, se mainostaa Arabian Koko-sarjaa. Se on niin hieno ja me ollaan ylpeitä siitä!

Pojat: Meillä on nyt vauhti päällä, äippä on tosiaan keksinyt uudestaan että radalla on hauskaa! Se vie meitä rataharkkoihin, tosin se sanoi ettei ne jatku enää pitkään kun tulee talvi. Jos tulee, niin me muutetaan taas saunaan asumaan.

Sintti: Siellä tuo riiviö pikkuveli sitäpaitsi ei pääse vetämään minua jalasta tai hännästä aina kun äipän silmä välttää.

Pojat: Me ollaan kuulema nyt aika hyvässä kunnossakin, äippä kehui meitä eilen kovasti kauniiksi kun me juostiin. Sintti opettelee nyt lähtemään kopista yksinkin juoksemaan eikä pelkästään tyttöjen perään.

Sintti: Kun se koppi rämisee ja on vähän helvetinkone niin minä en oikein tykkää siitä mutta kyllä minä sieltä lähden juoksemaan jos saan tyttöjen kanssa juosta. Äippä väittää etten pääse helposti tyttöjen kanssa juoksemaan jos en ensin osaa lähteä yksin. Ihan höhlähän se on. Muuten me tavattiin eilen meitsin siskontyttö. Se asuu tässä aika lähellä ja se on tosi söpö! Niin ja sitten oli tosihyvä kun äippä antoi minun juosta ilman kuonokoppaa välillä. Nimittäin tapoin sen vieheen niin että pöllysi! Kolmesti ainakin. Se on nyt tosi kuollut. Kuulema tänäiltanakin pitäisi tappaa yksi vielä. Ja sitten lauantaina mennään Hyvinkäälle, sielläkin on tapettavaa! Kuulema siellä on kuusi meitä italiaanoja. Voi kun saisin juosta jonkun kivan tytön kanssa, minä niin tykkäisin!

Pojat: Voi kääk, mehän ei olla kirjoitettu melkein vuoteen! Äippä pitää nykyään kyllä tietokonehuoneen ovea paljon kiinni ettei tuo ihmispentu mene sinne sotkemaan niin ettei me oikein aina päästäisikään kirjoittamaan. Mutta on meille tapahtunut kaikenlaista. Ensin meillä on kyllä ollut sikatylsä vuosi koskapa äippä on hoitanut niin paljon tuota pentua. Vaan nyt kesällä se on puuhannut meidänkin kanssa jo. Ja tuo uusi pentukin leikkii meidän kanssa myös jo, mutta me inhotaan sitä välillä. Se vetää meitä korvista ja hännästä nimittäin helposti.

Sintti: Mutta se alkaa oppia heittämään minulle palloa! Joskus se heittää minua päähän kyllä... Sitten minä olen oppinut leikkimään pihalla muiden lasten kanssa, ne heittää minulle myös palloa. Voin juosta vaikka miten kauan, äippä on sanonut että tunnin juoksen usein pallon perässä. Siksi mulla on aika hyvä kunto. Sitä tarttetaan koska äippä vie minut aina välillä pupun perään. Niitä sanotaan maastokilpailuiksi. Juoksen niissä niin kovaa kun jaloista lähtee ja sitten tapan sen pupun ihan hirveästi ja sitten juoksen äipän luo ja se kehuu minua. Joskus jos mulla on parina hirmu nopea koira, niin sitten en enää näe pupua kun olen vähän pieni ja hidas ja sitten vaan juoksen äipän luo. Kyllä se kehuu minua aina, kun minä oon silti aika söpö.

Musti: Sintti on muka söpö juu. Siksi kai sillä on treffitkin sovittu semmoisen leidin kanssa, joka on söpö myös. Ne saa ehkä sitten pikkuhulttioita syksyllä yhdessä ja minusta tulee setä. Mutta minä en kyllä kestä sitä kun Sintti saa tyttöystävän ja minä en. Vaikka on mulla kavereita mutta on tuo sentään vähän eri juttu!

Sintti: Kannattaisi Mustinkin olla söpö!

Pojat: Meillä on sitten kovasti ohjelmaa tänä syksynä. Meitä on ilmoitettu vaikka mihin. Me jatketaan agitreeneissä, meillä on nykyään omat ryhmät molemmilla niin että me saadaan äipän huomiota ja makkaraa paljon paremmin kuin ennen samassa ryhmässä. Sitten se aikoo viedä meidät agilitykisoihinkin, jopa Sintin. Se ehkä kakkaa taas radalle. Sitten sillä on vielä kaksi maastokisaa. Ja äippä on vienyt meidät radallekin juoksemaan. Me juostiin hienosti.

Musti: Sintti tyhmä juoksi koko kierroksen ja tappoi vieheen. Äippä kehui sitä kyllä. Mutta minä tajusin että se on vaan rätti ja juoksin niin kauan kuin oli kivaa ja heitin sitten uukkarilla takaisin äipän luo. Se sanoi että saan minä tehdä niin jos minä haluan koska minä olen taiteilija. Se kait tarkoittaa että se oli ihan hyvin juostu...

Vuosi 2005

Pojat: Vähän kesti että päästiin kirjottamaan. Ja paljon on tapahtunut. Me saatiin heinäkuussa pikkuveli. Sen päälle ei saa tallata ja äippä ei tykkää että me tullaan yhtäaikaa syliin. Tullaan joskus silti. Alussa me mökötettiin vähän mutta on ihan jees kun äippä on päivät yleensä kotona. Me kuljetaan paljon ulkona. Pikkuveli ei juokse meidän kanssa kyllä se on vähän hidas jotenkin.

Sintti: Mulla on ollut tosi hyvä kesä! Äippä keksi alkaa viemään minua maastojuoksukilpailuihin ja ne on ihan sairaan hauskoja! Ihmiset sitä paitsi tykkää minusta kun olen aika söpö. Tuon ekan kisan jälkeen toka kisa meni penkin alle kun kompastuin ja menin mukkelismakkelis ja sitten sillä aikaa Hiiri hukkasi vieheen. Sitten sen jälkeen menikin kisa paremmin, ne antoi minun juosta finaalissakin mutta sitten Toto-veli voitti siellä minut kuusnolla kun sillä on niin paljon jalkoja enemmän kuin mulla, ainakin kakskyt senttiä. Mutta viimeks juoksin sitten Tuomarinkartanossa ihan sika kovaa ja tulin tokaksi yhdeksästä koirasta. Sanovat että sain paljon pisteitä, äippä kehui minua kamalasti. Agilityssä sain kyllä haukkuja kun yritin syödä vehnäterrierin.

Musti: Ja minä menin agilitykisoihin viime sunnuntaina. Tein hirveän hienon radan mutta äippä laittoi minut yhdestä putkesta väärästä päästä sisään niin ei saatu palkintoja. Mutta se oli hauskaa!

Pojat: Meillä on tapahtunut vaikka mitä. Ehkä tärkein on, että äippä on nykyään päivät kotona meidän kanssa! Saadaan nukkua viekussa tosi paljon ja voidaan hengailla sen perässä vaikka miten paljon halutaan. Sitten kesä on tullut ja ollaan aika paljon enemmän ulkona kuin ennen. Äippä on kyllä alkanut tosi ilkeäksi ja nyt meillä ei ole enää yhtä kivaa koirapuistossa koskapa se on alkanut ampua meitä vesipistoolilla jos me nylpytetään muita koiria. Se meinaa pistää pientä masista päälle nimittäin. Äippä sanoo että meidän kanssa on nyt kivempi ulkoilla, mutta me ei olla ihan varmoja siitä.

Sintti: Kuiteskin se on kivaa, että mulle heitetään nyt taas tosi paljon palloa kun jäätä ja lunta ei ole! Heitti ne talvellakin mutta ankeaa on hakea palloa jos se on ihan luminen... Mutta isoin juttu on, että minä olin juoksukisoissa! Oltiin Rajamäellä maastokisoissa ja minä juoksin kovasti sen vieheen perässä ja oli hirveän kiva kun mulla oli Nala-tyttö parina. Me juostiin se viehe kiinni ja tapettiin se ja sitten lähdettiin ihmisten luokse vastaan kun ne tuli niin hitaasti meitä hakemaan. Kuulema ollaan tosi kuuliaisia ja tottelevaisia. Minä en kai voittanut sitä kisaa, kun muut juoksi muka vähän paremmin mutta sain minä sieltä pisteitä kuitenkin aika monta. Ja sitten oisin saanut enemmänkin ehkä, mutta äippä ei osannut päästää minua oikein irti ajoissa niin jäin lähdössä vähän jälkeen. Näillä jaloilla koita sitten juosta toinen koira kiinni - no yritin vaan ei ihan tuo matka riittänyt... Sitten on vielä semmoinen uutinen että meidän isi Romeo on muuttanut Suomeen takaisin! Ja sitten minun veli Tristan on muuttanut Australiaan ja se on siellä näyttelyvalio. Meitsi on ihan kosmopoliittikoira kun on näin matkustelevainen suku!

Musti: Me ei olla paljon muistettu kirjottaa. Mutta me elellään aika normaalia elämää paitsi että oli tosi tylsää kun oli monta viikkoa pakkasia ja inhotti mennä ulos. Me pissattiin sisälle mieluusti ja äippä uhkasi tehdä meistä rukkasia. Ei meistä tulisi hyviä kun ollaan tämmöisiä lyhytkarvakoiria!

Sintti: Sitäpaitsi sisällepissaamisessa on se hyvä puoli että sitten kaikki tietää että me asutaan täällä!

Pojat: Mutta sitten kävi semmoinenkin juttu että aurinko on alkanut paistamaan taas sisälle, me ollaan aika paljon auringossa siis. Aamulla se paistaa äipän ja iskän tyynyille niin me maataan niillä ja sitten päivällä olkkariin ja siellä on kiva. Viime viikko olikin aika erilainen kun äippä oli reissussa ja me asuttiin iskän kanssa vaan pelkästään. Saatiin muuten tosi hyvin koiranmakkaraa, äippä on vähän pihi sen suhteen! Sitten se tuli eilen kuitenkin kotiin ja oltiin me ilosia.

Sintti: Paitsi minä menin sängyn alle illalla kun olin aika varma että se leikkaa multa kynnet ja pesee hampaat. Nuo huollot ei oikein ole mun lemppareita. Mutta se huijas ja leikkaskin kynnet vasta tänään.

Pojat: Nyt alkaa ulkona olla lämmintä ja siellä on käpyjä ja paljon hajuja. Kevät on ihan huippua aikaa! Agileeraamassa on käyty vähemmän ja ihan pitkillä lenkeillä kun äippä lihoo ja ei jaksa kuulema juosta niin paljon. Se sanoo että se kasvattaa meille uutta perheenjäsentä, vaan me ei ehkä oteta kun meillä on ihan kiva näinkin...

Sintti: Minä syön kaikki sen lelut kyllä!

Musti: Äippä vei minut tänään ekoihin oikeisiin agikisoihin! Sain tosi paljon namia maalissa ja minulla oli ihan hauskaa vaikka ensin pelotti kun kaikki haukkuivat. Sintti murisi minulle kun tulin kotiin, mutta pääsin iskän kainaloon peiton alle rapsutettavaksi.

Toim. huom :-): Nyt on Mustin 1. virallinen agistartti sitten startattu. Kävi niinkuin pelkäsinkin ja radalla oli pussi, jota meillä ei paljon harrastella näin talvella. Olin varautunutkin siihen, että jos ja kun pussilta tulee kielto, mennään siitä suosiolla ohi ja otetaan startti rataharjoituksen kannalta - näin sitten kävikin. Musti tosiaan jännitti halliin tullessa kovasti, mutta rentoutui mukavasti radallemenoa odotellessa ja tehtiin ihan kivaa rataa. Itse hölmöilin vähän ohjauksessa, mistä seurasi pari turhaa kieltoa ja sitten pussihylyn jälkeen mokattiin keinu läpijuoksulla. Muuten kokonaisuutena olen tosi iloinen: Musti juoksi iloisesti rataa kisatilanteen hälinästä huolimatta ja eiköhän nämä säätämiset parin vaikean esteen kanssa saada kuntoon - syksyllä sitten aloitellaan näillä näkymin varsinaista kisauraa. Mustin viimekesäisestä ja -talvisesta radallajännittämisestä ja jähmettymisestä ei onneksi näkynyt merkkiäkään - se on tärkeintä!

Sintti: Minä muuten vahingossa pissasin eilen vähän iskän päälle illalla. Olin juonut ihan kamalasti ja lirahti kun kömmin olkkarissa viekkuun peiton alle. Ne ei oikein uskoneet että se on mahdollista mutta on. Sitten pyysin kohta ulos kyllä kun vieläkin oli kupla otassa, ne onneksi veivät ja pissasin sinne sitten loput...

Sintti: Talvi tuli. Äippä ei enää päästä meitä takapihalle pissalle kun on kylmä ja minä en tee sinne kakkoja vaan sisälle. Siksi se raahaa minut väkipakolla ympäriinsä hihnassa kunnes kakkaan vaikka minä lyön neljällä tassulla jarruja ja hypin kolmella jalalla. Miksi muka ei olkkariin saa kakata? Sitten se pistää mulle housut jalkaan sisällä jos ei olle yhdessä huoneessa niin en voi edes pissalla käydä. Minusta tämä on kyllä tosi reilua eikä mitään koiran elämää!

Musti: Sintin takia äippä on meille molemmille vihanen välillä. Minulle ei olis muuten. Mutta kun se on vihanen minua itkettää kun minä en tykkää että meitä ei rakasteta koko ajan ja sitten se ei kyllä tykkää siitä kun minä itkeskelen sen vieressä jos se tekee jotain. Me kaikki ootetaan kesää että päästään juoksemaan kunnolla.

Sintti: Tänä aamuna meni kyllä hyvin sen ulkoilun jos unohtaa. Äippä riehu meidän kanssa ja heitteli palloa ja sukkaa ja sitten syötiin ja mentiin iskän viereen peiton alle nukkumaan.

Musti: Minua ei edes nukuttanut paljon mutta piti mennä kun pääsee kokovartalokosketusviekkuun! Se on ihan parasta viikonlopuissa. Paan ihan koko selän ja niskan ja jalat iskää vasten peiton alla ja sitten pään tyynylle iskän pään viereen ja oon ihan iskän poika!

Musti: Meitä ei oikein olla päästetty koneelle kirjoittamaan. Se johtuu kait siitä, että äippä on vihainen kun Sintti aina pissaa sisälle. Se aikoo aina välillä myydä meidät vähiten tarjoavalle, tai Sintin siis. Nyt se päästi meidät kirjoittamana kun on oltu aika kiltisti tänään...

Sintti: Minä oon pissannut sisälle vaan kerran ja senkin kylppäriin! Oikeesti Musti saa kirjottaa kun se on isompi, minä makoilen lampaantaljalla ja huutelen ohjeita.

Pojat: Me on tehty aika paljon sen jälkeen kun viimeksi kirjoitettiin. Me oltiin joulua Kuopiossa iskän ja äipän vanhempien luona ja saatiin kauheasti kinkkua ja Sintille tuli himoummetus. Mutta oli siellä aika kiva! Sitten on saatu se lampaantalja millä Sintti makaa ja se on ihan ykköshyvä. Ulkona on ihan kamala talvi nykyään niin me ei paljon haluta mennä sinne. Äippä raahaa meitä hihnassa sitten aina välillä jonkun matkaa. Tai vie koirapuistoon.

Sintti: Koirapuistossa on ihania tyttöjä! Minä aina yritän deittailla niitä mutta ne usein murisee paitsi yksi mäyris joka on minun suosikki kun se ei sano koskaan vastaan mulle...

Musti: Minäpä uskonkin kun äippä kieltää! Sintin deittailut loppuu aina sitten siihen että se roikkuu äipän kainalossa nolon näköisenä kun se ei usko... Minä oon muutenkin fiksumpi.

Pojat: Meidän ykköslaji on nykyään tuo agility. Se on siksi että sitä treenataan sisällä eikä siellä ole lunta. Kerran viikossa käydään treeneissä, vois olla useamminkin!

Vuosi 2004

Musti: Me oltiin terroristiviikonloppua viettämässä hoidossa. Me ei siis terrorisoitu vaan meitä terrorisoitiin. Me oltiin meidän Ruffe-kamun luona kun äippä ja iskä hurvitteli mökillä. Ne sanoi, ettei ne hurvitelleet kun ne kävi hautajaisissa sieltä käsin mutta me tiedetään tietty että niillä oli kamalan hauskaa ja meitä ei otettu. Siis meidät jätettiin kotiin yksin ja sitten Ruffen äippä haki meidät hoitoon. Ei siinä mitään muuten mutta nyt vähän kaduttaa kun silloin kun Ruffe oli meillä hoidossa kerran niin minä ärmensin sille että ootkos siinä kun toisten kotiin tuut ja sitä pelotti. Iskä ja äippä sano että oon aika ilkee. Se oli tosi hyvä juttu silloin mutta kun Ruffe muisti sen mokoma ja arvatkaapas, pitikö jöötä meille? Me nukuttiin eka ilta vaan eteisen matolla ku ei me oikein uskallettu peremmälle. Sitte se ei antanut meidän mennä sohvalle eikä hakemaan rapsutuksia. Meinasin kuolla kun en saanut hellyyttä koko viikonloppuna oikein!

Sintti: Minä harhautin. Sillä aikaa kun Mustia komennettiin ja vahdittiin niin minäpä menin pokalla nukkumaan Ruffen sänkyyn. Oon niin iso, ettei se siitä pois komentanut. Kai.
Mutta oli mulla asiaakin. Minä oon päässyt uuteen agilityryhmään, oon nyt Mustin kanssa samassa ryhmässä. Äippä sai vähän haukut ku se lässytti mulle. Minä oon sen mielestä niin söpö vauva niin se lellii minua. Mutta sitten se Laura-täti sanoi että minäkin oon koira (susi oon oikeesti) ja että minulle voi puhua niinkun koiralle. Äippä koitti ja menin paljon kovempaa heti. Mulla on vähä kompleksi siitä kun se aina kanniskelee minua sylissä ja pussailee ihan kun en olisikaan hirmuinen susi.

Musti: Minä voitin melkein eilen agilitykisoissa ja oon jo viittä vaille valio. Äippä väittää että valioksi ei voi tulla jos sijoittuu möllikisoissa mutta se ei tiedä. Mulla on mennyt agility aika lujaa viime aikoina sen jälkeen, kun Laura-täti neuvoi äippää että kannattaa olla radalla iso nakki tai makkara kädessä kun minun kanssa juoksee. Se on kuulema motivaatiota. Nykyään ne välillä sanoo että juoksen radalla kuin vieheen perässä. Siksi äippä ei aina pysy mukana. Nyt sitten siis tulin kolmanneksi 11sta koirasta ja hävittiin tokalle vaan alle puoli sekuntia. Ja voittajallekin vaan 2. Se johtu siitä, että äippä on ollut vähän kipeä eikä jaksanut oikein juosta, se sano että minä oon ihan voittaja koira...

Sintti: Minäkin kisasin ja kakkasin sinne radalle kun jänskätti niin paljon!

Musti: Sintti on aina niin vauva mutta minä opin sitten pussinkin kun äippä opetti kokonaisilla nakeilla: Nykyään nään pussin paikalla vaan ison nakin kuvan ja painan hurjana siitä pussista läpi. Aina on kannattanut koska äippä menee ihan villiksi ja antaa paljon nakkia kun meen siitä. Eilenkin kisoissa sain kaksi nakkia maalissa se on aika hyvä diili.

Pojat: Mutta oikeasti tärkeää on se, että Leia-whippet -tyttö jätti meidän vieraskirjaan viestin. Se on tosi hyvä, että naiset muistaa meidät, koska me ollaan kuitenkin aina niin ihania. Mutta nuo whippet-tytöt treeneissä on joskus vähän tiukkapiposia. Me tanssitaan niille aina mutta ne monesti näyttää hampaita. Ei pitäisi kun me ollaan kivoja!

Musti: Mulla on huolia. Äippä ja iskä ei oikein osaa huolehtia meistä, niinkun että makkaraa saataisiin aina tarpeeksi ja tyttöystäviä ja agileeratakin pitäisi vaikka yleisö pelottaa. Siksi minä olen alkanut komentamaan niitä ja eilen pissasin rappukäytävään äipän silmien edessä. Sitten murisin sille kun se komensi minua. Ja Sintin höykytin yhtenä päivänä. Ne sanoo, että olen vähän hidas, kun murkkuikä tuli vasta 2,5-vuotiaana. Mutta ne iskeekin takasin ja on mulle aika kilttejä vaikka vaatiivatkin enemmän kuin yleensä. En saanut lupaa lopettaa agileeraustakaan vaan äippä sanoo, että se kehittää minua ja on hyväksi sen johtajuudelle! Kaikkea ne keksivätkin...

Sintti: Me on molemmat käyty tosiaan agikisoissa nyt, agirodussa ja HAU-Openeissa mölliluokissa. Minä menen jo hienosti ratoja, paitsi äippä valittaa kun se joutuu juoksemaan radalla putket ulkokautta kun en minä muuten aina mene niihin. Ne on vähän pimeitä ja yksinäisiä nimittäin. Eilen menin hienon radan, paitsi sitten sitä yleisöä piti mennä katsomaan se oli tosi jännä kun ne seisoi ihan siinä radan vieressä...


Kuva: Sini Lindroos

Pojat: Äippä ja iskä meni naimisiin! Nyt me ollaan kaikki Heikkisiä. Paitsi Sintti on Necku-Heikkinen ja Musti Tarumetsä-Heikkinen oikeesti. Huomenna mennään agirotuun törmäilemään Kotkaan. Me ei olla paljon treenattu kun ihmisillä on ollut muuta mielessä. Mutta käytiin me HAU-openissa möllikisoissa. Sintti hylättiin kun se sai syödä namia radalla että menisi putkeen ja Musti tuli vikaksi kun me käytettiin niin kovasti aikaa siellä radalla kun kerran äippä oli maksanut kisoista niin haluttiin sen rahoille vastinetta...

Pojat: Nyt me on keksitty miten sitä agilityä tehdään! Eilen aurinko lämmitti agilityhallia ja oltiin ainoot siellä ja äippä päästi meidät irti molemmat ja me vedettiin ihan täydellä usvalla sitä hallia ympäri pitkään! Välillä yli ja välillä ohi esteiden ja äippä kertoi että oltiin tosi kauniita. Treenien jälkeenkin mentiin sitten vielä tosi kovaa.

Musti: Sintti painoi täysillä läpi hyppyesteen rimasta se on ihan hölmö - minä osaan hypätä vaikka menenkin kovaa.

Pojat: Sitten me harjoteltiin treeneissä pitkiä hyppysuoria ne oli kivoja. Sinttikin treenaa nyt kovasti kun se pääsee agiryhmään kesällä. Meillä oli nami semmoisen hanskan päällä maassa estesuoran päässä. Me nähtiin se ja haluttiin mennä ottamaan se mutta äippä sanoi että ei. Sitten mentiin toiseen päähän estesuoraa ja juostiin kovaa ja hypättiin kaikkien esteitten yli ja äippä kiljui "ETEEEEEEEEEENNNNHYPPYHYPPYHYPPYYYYY" ja mentiin sinne namille ja se oli tosi kivaa.

Musti: On muuten taas agilityurassa kertomista jo muillekin! Nimittäin pistin haastetta peliin ja lopetin koko homman tuossa joulun alla. Äippä yritti selittää, ettei semmoinen käy laatuun että noin vaan lopettaa yhteisen harrastuksen mutta mitäs oli aiemmin päivällä leikannut kynnen verille - oppipahan kohtelemaan minua paremmin! Nimittäin kun meikäpoika kyyristyy agilityradalle ja ottaa "älä hakkaa mua, tai hakkaa edes jollain pehmeällä" -ilmeen, niin siinäpähän miettii, mitä pahaa on tehnyt... Kuulin sen selittävän jollekin sitten myöhemmin jotain bordercollieista ja koulutettavuudesta mutta ei se oikeesti aio rotua vaihtaa kun me ollaan niin ihania. Mutta eipähän enää ota meikäläisen harrastusseuraa itsestäänselvyytenä. On nyt sitten käyty pari kertaa parhaina viikkoina agilityhallilla ja siellä on sitten tehty kaikkea kivaa. Saan hirveesti nameja, saan niitä maasta ja kädestä ja sitten se leikkii minun kanssa aika paljon siellä. Pidän sitä sopivasti varpaillaan sillä, että kun ollaan kahdestaan hallilla olen aika reipas, mutta sitten treeneissä taas aina välillä otan sopivan verran "minua pelottaa, tämä on niin kamalaa" -ilmettäni esiin. Siksi pitää olla välillä reipaskin, että muutanhan tuo Äippä lopettaisi koko harrastuksen ja kenellä sitten olisi kivaa?

Sintti: Minäpä opin hyppäämään renkaan!! Hyppäsin siitä läpi vaikka miten monta kertaa hienosti ketunturkkipalan perässä ja tapoin sen ketun aina. Äippä sanoi, että kesällä minäkin pääsen omaan agilityryhmään, sitten mullakin on harrastus!

Musti: Sauna ei ole tosiaankaan aina lämmin, mutta koska on tosi kylmä, ne lämmittää sitä melkein joka ilta. Käyn aina vielä jälkilöylyissä vähän ennen kuin menen nukkumaan. Ihmiset sanoo, että nyt on uusi vuosi. Me ei huomattu paitsi Sintti, joka vietti niitä juhlia Äipän sylissä yltä päältä fleece-takkiin käärittynä kun sen mielestä oli sota. Minä olen sentään sen verran pioneerin koira etten ihan niin vähästä hätkähdä.

Sintti: Mutta lauantaina oli paremmat juhlat kun oli koirakavereitten ihmisiä meillä kylässä monta ja ne söi hirvipaistia ja minä osasin Iskän lautaselta pölliä hienosti aika ison hirviviipaleen. Ne otti sen pois kyllä ja nauro mulle mutta kuka viimeksi nauraa kun saatiin me se sitten kuppiin paloiteltuna heti aamulla! Sitten leikin koko illan kauheasti kaikkien kanssa, eilen nukutti ihan tosi paljon koko päivän, mutta Äippä nukkui onneksi kaverina. Me kaikki opetellaan nyt kuulemma vuorokausirytmiä taas. Ikävä kyllä se taitaa tarkoittaa, että me ollaan taas Mustin kanssa kahdestaan aina kotona pöksyt jalassa... Ai niin, mulla on uusi pipo, se on tosi lämmin!

Vuosi 2003

Musti:Joskus pitää tulla pois saunasta, koska järkytyksekseni huomasin, että se ei ole aina lämmin!!! Ne ihmiset sitten kehtaavat katsella minua säälivän näköisenä ja keskustella jostain, jossa vilisee sana "sähkölasku". Eli välillä pitää vaan makailla missä sattuu ja palella. Aamuisin yhteentoista asti minä toki vietän sängyssä peiton alla niinkuin jokainen itsensä tunteva italianvinttikoira tekee.
Äippä on alkanut taas kouluttaa meitä. Sintti tykkää siitä ihan kamalasti. Minä meinaan vähän väsyä, koska se on vakavaa touhua kun pitää tietää, mitä tarkoittaa "eteen", "kieri", "sivulle" ja vaikka mikä. Sintti kävi muuten näyttelyssäkin taas, se sai tulokseksi EH, eli Erittäin Huono. Se johtuu siitä, että kun se kävelee, toinen etujalka on Pasilassa ja toinen Tikkurilassa...

Sintti: EH on Erittäin Hyvä ja minähän oon!

Musti: ...sitten se sai sieltä vielä lelun, jota voi vinguttaa ja josta voi nyppiä jalkoja irti kun oikein puree. Nyt ne on sitä mieltä, että Sintti on söpö kun se kulkee joka paikkaan sen lelun kanssa. Minusta se ei ole ainoa söpö tässä talossa!

Sintti: Meikäläisen vastuulle jäi nyt tämä kirjoittaminen kun Musti muutti nimittäin saunaan. Joskus se tulee pois sieltä niinkuin tänään kun syötiin makaronilaatikkoa ihan tolkuttomasti mutta silloin kun sauna on lämmin ja siellä on pyykkejä vaikka kuivumassa niin Musti asuu siellä aika paljon. Me on lopetettu ulkoilu kyllä muutenkin, äippä kantoi minut kyllä ihan törkeästi pihalle kun koitin väittää sille, että kylppäriin on ihan hyvä pissata!

Äippä ei muutenkaan muista aina hoitaa meitä kun se tekee lehteä, Kiitäjiä. Ja on vähän hajamielinen jotenkin sitten. Mutta iskä hoitaa kaikkia talon lapsia hyvin, meillä ei ole pentuja tulossa mutta yksi kaktus on niin iloinen, että se alkoi kukkimaan! Sitä sitten hösättiin tänä aamuna kamalasti, ihan kuin nyt jotkut kaktuksen pennut olisivat jonkun arvoisia... Äippä on kyllä ollut liikkeellä, se laukkaa muita koiria opettamassa agiileeraamaan (aina ne huolehtii muista kuin meistä) ja eilen se loikki jotain pyörän kanssa ja nyt se on maannut sohvalla ja selittänyt jotain kipeästä polvesta ja me on nukuttu sen päällä koko viikonloppu. Se sanoi että Musti ei pääse tänään agileeraamaan siksi ettei se voi juosta, mutta minä luulen ettei Musti ehkä olisi lähtenytkään kerta ulkona on kylmä!

Pojat: Me juteltiin tänä aamuna Iskän ja Äipän kanssa ja me päätettiin että me ostetaan kesä! Mentiin aamulla pissille ulos ja inhottiin. Iskä lupas että voidaan käyttää sen Canalplussarahat jos löydetään kaupasta hyvä kesä ja ostetaan se. Sitten ei enää palella!

Musti: Kaikkein pahinta oli sunnuntaina kun minut raahattiin agilityharkkoihin vaikka satoi - pyörällä! Kyllä se Äiskä hankasi minua siellä hallilla sitten pyyhkeellä kuivaksi ja pisti lämpimän takin päälle mutta oli silti kamalaa ja onneksi se itse sai flunssan siitä. Nyt en kyllä enää ikinä pyöräile minnekään...

Pojat: Ihan uusi juttu oli kun me oltiin sunnuntaina tuomarikollegiossa esittelemässä uusille tuomareille erilaisia italiaanotyyppejä. Me ollaan kyllä aikamoisia tyyppejä joten me oltiin siihen hommaan ihan passeleita. Piti sitten seistä pöydällä ihan hirmu kauan kun meitä arvosteltiin ja sanoivat ettei olla ihan huippuja mutta kyllä me oikeasti ollaan.

Sintti: Siellä oli mukana kiva sloughityttö Jaraa, minä olen ihan varma, että minulla olisi kovin paljon annettavaa sille rodulle ja koitin tarjota itseäni jalostukseen. Äippä kielsi.

Pojat: Me perustettiin päiväkirja! Äippä ja iskä on nimittäin istuneet viime aikoina niin paljon tietokoneella että me on istuttu sylissä ja opittu kanssa... Me päätettiin tänä aamuna, että me inhotaan syksyä. Äippä sanoi, että silti pitää käydä ulkona pissalla. Toista se oli, kun Musti oli kipeänä viime viikolla, koska silloin se sai melkein aina kakkia sisälle. Kuulemma se johtui siitä että sillä oli niin vetelä maha, ettei voinut joka viides minuutti keretä ulos. Me ollaan sitä mieltä, että voitais jatkaa tuota sisälle tekemistä molemmatkin nyt kun ulkona jo tuulee ja on kylmä!

Sintti: Musti muuten oli oikein kipeä, se seiso ja tärisi vaan välillä. Koitin piristää sitä leikkimällä mutta ei se alkanut mihinkään. Sitten äippä haki naapurista lääkettä ja se oli jotain koirien urheilujuomaa ja juotti sitä Mustille ruiskulla ja minä yritin sitä kanssa juoda kovasti mutta ei ne antaneet. Nyt Musti on jo aika kunnossa, se komentaa minua kovasti ja minun pitää välillä mennä sängyn alle piiloon. Silloin on hyvä kun rallataan tai nukutaan vierekkäin!