Italianvinttikoira ~ Piccolo Levriero Italiano ~ Italian Greyhound

TARUMETSÄN HOPEAJÄÄTÄHTI

"Musti"

Kotiuduin Espooseen ihmisiskän ja -äiskän luokse vähän ennen uutta vuotta 2002. Aluksi olin niin pieni, että iskän mulle vauvalahjaksi ostama pallo ei edes mahtunut suuhun, mutta nyt ei semmoista asiaa enää olekaan, mitä en ainakin vähän retuuttamaan pystyisi.

Meidän perheeseen kuuluu myös veli Hilwo, mutta se on joku liskoeläin ja kuulemma en oikein saisi leikkiä sen kanssa. Ihan aina en kuitenkaan voi vastustaa kiusausta! On mulla oikeesti koiraveljiäkin, mutta en muista niistä kovin paljoa kun näin ne viimeks ennen kuin muutin tänne omaan kotiin.

Äiskä teki mulle tämmöisen takin, kun kuulemma pitää välillä käydä vähän ulkona. Minusta kyllä sisälle pissiminen on ihan hyvä homma, niin että voisi sen ulkoilun oikeesti jättää vähemmällekin...

Vaan aina se minut sinne ulos raahaa. Minä kyllä teen parhaani ja kuljen ihan reippaasti, vaikka olisi miten kylmä. Ainaskin kun mennään kotiinpäin! Onneksi ne on jo oppineet, että pitemmille lenkeille saavat mennä keskenänsä...

Santtu on ehkä minun paras kaveri. Se on vähän iso, kun se on howavartti, se on joku vahtikoira siis, mutta ei se haittaa. Joskus Santtu haluaa mennä parvekkeelle pakoon, kun minä leikin sen kanssa oikein kovasti.

Pienenä nukahdin aina tosi nopeesti kun olin leikkinyt kovasti. Santun ihmiset otti musta salaa tämän kuvan kun ne halus näyttää, miten pieni olin. Oikeesti kyllä oon jo tosi iso, ainakin koska pystyn hyppäämään jo yli metrin korkealle, eikä ihan pieni koira semmoiseen pysty!

Oon muuten aina ollut sitä mieltä, että kassit on kivoja. Aina kun meillä on vieraita, koitan mennä niitten kassiin, koska ne vois ehkä sitten ottaa minut mukaan kun ne lähtee. Kaikki ihmiset on niin kivoja, että voisin käydä välillä kokeilemassa niiden luona asumista.

Ja tosiaan aina se minua ulos vie. Tämä kuva on kyllä ihan ensimmäisiä kuvia mitä minusta on otettu, koska tuo takki on vielä niin iso, ettei häntäkään näy alta.

Kotiuduin Espooseen ihmisiskän ja -äiskän luokse vähän ennen uutta vuotta 2002. Aluksi olin niin pieni, että iskän mulle vauvalahjaksi ostama pallo ei edes mahtunut suuhun, mutta nyt ei semmoista asiaa enää olekaan, mitä en ainakin vähän retuuttamaan pystyisi.	Meidän perheeseen kuuluu myös veli Hilwo, mutta se on joku liskoeläin ja kuulemma en oikein saisi leikkiä sen kanssa. Ihan aina en kuitenkaan voi vastustaa kiusausta! On mulla oikeesti koiraveljiäkin, mutta en muista niistä kovin paljoa kun näin ne viimeks ennen kuin muutin tänne omaan kotiin.
Äiskä teki mulle tämmöisen takin, kun kuulemma pitää välillä käydä vähän ulkona. Minusta kyllä sisälle pissiminen on ihan hyvä homma, niin että voisi sen ulkoilun oikeesti jättää vähemmällekin...	Vaan aina se minut sinne ulos raahaa. Minä kyllä teen parhaani ja kuljen ihan reippaasti, vaikka olisi miten kylmä. Ainaskin kun mennään kotiinpäin! Onneksi ne on jo oppineet, että pitemmille lenkeille saavat mennä keskenänsä...
Santtu on ehkä minun paras kaveri. Se on vähän iso, kun se on howavartti, se on joku vahtikoira siis, mutta ei se haittaa. Joskus Santtu haluaa mennä parvekkeelle pakoon, kun minä leikin sen kanssa oikein kovasti.	Pienenä nukahdin aina tosi nopeesti kun olin leikkinyt kovasti. Santun ihmiset otti musta salaa tämän kuvan kun ne halus näyttää, miten pieni olin. Oikeesti kyllä oon jo tosi iso, ainakin koska pystyn hyppäämään jo yli metrin korkealle, eikä ihan pieni koira semmoiseen pysty!
Oon muuten aina ollut sitä mieltä, että kassit on kivoja. Aina kun meillä on vieraita, koitan mennä niitten kassiin, koska ne vois ehkä sitten ottaa minut mukaan kun ne lähtee. Kaikki ihmiset on niin kivoja, että voisin käydä välillä kokeilemassa niiden luona asumista.	Ja tosiaan aina se minua ulos vie. Tämä kuva on kyllä ihan ensimmäisiä kuvia mitä minusta on otettu, koska tuo takki on vielä niin iso, ettei häntäkään näy alta.