Murun veli Pöökö (Mustapippurin Päivänparas, om. & ohj. Kati Poutiainen) osallistui Kuopiossa pidettyyn tottelevaisuuskokeeseen. Tuomari oli Kaisa Poutanen. Pöökö saavutti tuloksen AVO1, 175,5 p., TK2, sij. 2./7. Pöököllä meni TK2-koulutustunnuksen hommaamiseen vain kaksi viikkoa ja ne pakolliset kolme koetta. SUURET ONNITTELUT!

Murun täti Buda (Uncia du Clos Saint-Joseph, om. & ohj. Mari Väänänen) saavutti Kyröskoskella ensimmäisen 1-tuloksensa tottelevaisuuskokeen erikoisvoittajaluokassa. Budan tulos oli EVL1 293,5 p., sij. 1./10. Tie kohti TVA-titteliä on auennut! SUURET ONNITTELUT!

Sokerina pohjalla Hiskin tyttärenpoika Pantse (Vimmatun Särmäsälli, om. & ohj. Taneli Ikäheimo) voitti agilityn medi-luokassa Helsingin Seudun kennelpiirin mestaruuden ja saavutti samalla hyppyvalion arvon. Ennestään Pantse on jo agilityvalio. SUUREN SUURET ONNITTELUT!

Päivitetty Agility Palveluskoirat PK-tulokset Toko Muru Murun päiväkirja

Muru-jälkikoiranpoikanen 8 vk

Murun veli Pöökö (Mustapippurin Päivänparas, om. & ohj. Kati Poutiainen) osallistui Pieksämäellä pidettyyn tottelevaisuuskokeeseen. Tuomari oli Ossi Harjula. Tämä oli Pöökön toinen avoimen luokan toko. Pöökö totteli upeasti tuloksen AVO1, 187p, KP, sij. 1./5. HIENOA, ONNITTELUT!

Edellisestä hakukokeestamme on yli vuosi aikaa, silloin "käväisimme" tekemässä 2-luokassa 1-tuloksen. Pari vuotta sitten tehdyn kastraation jälkeen olen vasta alkanut nähdä Sulossa ainesta 3-luokan hakukoiraksi. Ukkoon on tullut vauhtia lisää todella paljon ja motivaatio palkkaan (ruoka) on erinomainen kastraation myötä tulleen mega-ahneuden ansiosta. Sulo näkee nykyään maalihenkilön jättisuurena maksalaatikkona . Ennen kastraatiota Suloa häiritsivät hajut liikaa - esimerkiksi, jos maalihenkilöllä oli ihana narttukoira, niin Sulo keskittyi ilmaisun sijaan nuuhkimaan maalihenkilöä... Sillä ei myöskään ollut vauhtia hakuradalla tarpeeksi, nykyään se painelee radalla kuin konsanaan Jori-vainaa ja Hiski aikoinaan. Sulo on omituinen koira; mitä enemmän sille tulee ikää, sen vauhdikkaammaksi sen työskentely muuttuu - yleensä suuntaus on toisin päin...

Sain arvonnassa viimeisen suoritusvuoron, mutta pääsimme kuitenkin ottamaan esine-etsinnän heti aamusta ensimmäisenä koirakkona. Radalla näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, mutta eipä tuo haitannut. Sulo oli täynnä energiaa ja vauhtia, ja työskenteli kerrassaan loistavasti. Kaikki esineet löytyivät ajan puitteissa, pisteet täydet 30/30. Sulo oli ainoa 3-luokan koirista, joka nosti kaikki esineet.

Hakurata oli e_r_i_t_t_ä_i_n vaativa, sama rata oli ollut vuosi sitten käytössä KV-kokeessa, jossa yksikään osallistuja ei saanut tulosta. Radan alkuun pääseminen oli jo aikamoinen kuntotesti ohjaajalle. Jyrkkää ylämäkeä piti kiivetä n. sata metriä. Flunssan jälkimainingeissa olin ylös päästyämme läähättävä ja hikinen, ja jouduin tasaamaan hengitykseni ennen suorituksen aloittamista. 

Alun n. 100 m oli kohtuullisen helppokulkuista ja avaraa metsää, mutta loppua kohden rata muuttui koko ajan vaativammaksi. Molemmilla puolilla oli kallioita ylös ja alas, ja n. 250 m:ssä rata teki lähes 90 asteen mutkan vasemmalle. Sulo työskenteli vauhdikkaasti ja teki nättejä pistoja palaten kutsusta keskilinjalle. N. 120 m:ssä lähetin Sulon oikealle puolelle, minne se teki ison piston, jonka päätteeksi haukku alkoi raikua kaukaa edestäni keskilinjalta (?!?).

Olin ihan pihalla, että minne suuntaan lähden juoksemaan, koska en pystynyt hahmottamaan miltä puolelta haukku kuului. Tuomari auttoi minua sen verran, että kehotti vaan juoksemaan keskilinjaa pitkin. Olin edelleen ihan pihalla, mutta etenin kuitenkin keskilinjaa koko ajan kuulostellen, että mistä se haukku oikein raikaa. Ajattelin, että kallioinen maasto vie äänen eri paikkaan kuin mistä se tulee. Noin 180 m:ssä selvisi oudosta suunnasta tulleen haukun syy; Sulo paukutti maalihenkilöä vasemmalla puolella vain n. 7 m keskilinjasta. Radalla oli n. parin metrin jyrkkä pudotus alas ja siellä kallionkolossa nökötti maalihenkilö. Sulo ei meinannut päästä ylös jyrkkää kalliota, mutta onneksi se tuntee "kierrä"-
käskyn, jolla sain sen ohjattua paikkaan, josta se pystyi hyppäämään ylös. Tästä ilmaisusta Sulo sai täydet 10 p.

Palasimme takaisin 120 m:iin ja siinä vaiheessa minulle tuli jokin hahmotushäiriö alueen suhteen, jolloin jätin Sulon lähettämättä uudelleen oikealle puolelle sillä seurauksella, että 150 m:ssä kallion päällä ollut mh jäi löytymättä. Luulen, että Sulo ei ollut kiivennyt jättipistollaan ihan kallion päälle ja koska vasemmalta kävi tuuli, niin se oli saanut jo oikealle puolelle hajun kallionkolossa olevasta mh:stä, jolloin paineli sinne.

Jatkoimme rataa eteen päin ja Sulo työskenteli edelleen erinomaisesti. Sen vauhti ja motivaatio eivät hiipuneet yhtään koko radan aikana, ja pistot olivat hyviä. Noin 250 m:ssä tein sitten toisen ohjausmokan; lähetin Sulon vasemmalle, enkä kutsunut sitä ajoissa pois, vaan päästin sen tekemään jättipistoa. Sulo viipyi tosi kauan alueella ilmeisesti tarkistaen koko loppualueen. Kun se vihdoin tuli takaisin ja olin lähettämässä sitä oikealle, niin tuomari sanoi "Aika". Hitto, että 20 minuuttia voi olla lyhyt aika!!! 

Kysyin, että missä mh:t ovat ja kun kuulin, että viimeinen mh on oikeassa takakulmassa, niin kysyin, että saanko lähettää Sulon vielä pistolle. Sain luvan ja lähetin Sulon siitä mistä olin aikonutkin jyrkkään ylämäkeen, eikä mennyt kuin hetki, kun alkoi kuulua täydellinen ilmaisuhaukku. Sulo paukutti umpipiilon täyden kympin arvoisesti, mutta harmittavasti sitä ei enää laskettu mukaan. Tuomari käänsi veistä haavassa ilmaisemalla, että Sulo olisi saanut kahdella mh:llä tuloksen, koska työskenteli ja ilmaisi niin loistavasti...

HK3-koulutustunnus oli siis vain muutaman kymmenen sekunnin päässä... JOS olisin kutsunut Sulon ajoissa pois vasemmalta jättipistolta tai siis en olisi edes päästänyt sitä tekemään moista pistoa, niin meillä olisi nyt koulari... Haku on "parhaimmillaan" juuri tätä - jossittelua jälkeenpäin ja typeriä ohjaajavirheitä.

Olipa mahtava fiilis olla taas 3-luokan hakuradalla kuuden vuoden tauon jälkeen! Tunnetta, joka syntyy ohjaajalle vieraan maaston hahmottamisen tuomasta jännityksestä ja harmonisesta yhteistyöstä koiran kanssa, on vaikea kuvailla. Jotain samankaltaista fiilistä koin paimennuksessa. Ehkäpä saumaton yhteistyö on se avainsana, hakuhan on tavallaan paimennusta; eksyneiden lampaiden etsimistä ja ilmaisemista "paimenelle". Haku on todella hieno, mielenkiintoinen ja jännittävä laji! Mieleeni tulvahtivat vanhat hyvät ajat, kaikki ne upeat kokemukset hakuradalla Jorin ja Hiskin kanssa, ja muistin miksi haku on minulle SE laji. Tätä olen selvästi alitajuisesti kaivannut - ihanaa, että minulla on taas toimiva 3-luokan hakukoira!

Rata oli hyvä, mutta mielestäni arvokisatasoinen ja hieman turhan vaativa "kyläkisoihin". Yksikään koira ei saanut tänään tulosta. Vain yksi 1-luokan koira löysi kaikki mh:t, mutta sen tottelevaisuus tökki. Sulon työskentelyyn olen enemmän kuin tyytyväinen. 8,5-vuotias koira jaksoi paahtaa radan loppuun samalla, hyvällä vauhdilla ja vielä ilmaista lopussa umpparin täydellisesti vaativalla ilmaisuhaukulla. Ilman ohjausmokiani Sulo olisi nostanut kaikki kolme mh:ä, mutta en pysty olemaan tyytymätön tähänkään suoritukseen, sillä koira oli oikeasti NIIN hyvä. Jokainen, joka on haussa 3-luokassa kisannut tietää kuinka pienestä tulos voi olla kiinni. Tästä on hyvä jatkaa, sain vahvistuksen tunteelleni, että Sulo on nyt kehittynyt HAKUKOIRAKSI. Kun koira työskentelee tuolla radalla hienosti ja väsymättömästi, niin hieman "normaalimpi" kolmosen rata tulee luultavasti olemaan helppo nakki.

Tottelevaisuuteen emme osallistuneet, koska tulokseen ei ollut mahdollisuutta, emmekä kumpikaan kaipaa lisää kisakokemusta. Lopputuloksemme maastosta oli siis haku 81/160, esineet 30/30, yht. 111/200. 

Päivitetty Palveluskoirat PK-tulokset Supo Toko Murun päiväkirja

Murun velipoika Pöökö (Mustapippurin Päivänparas, om. & ohj. Kati Poutiainen) osallistui Maaningalla pidettyyn tottelevaisuuskokeeseen. Tuomari oli Tommi Varis. Pöökö osallistui ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan ja saavutti heti hienosti tuloksen AVO 1, 171 p., sij. 2./4 eli siirtotuloksen voittajaluokkaan. ISOT ONNITTELUT!

Vaihdettu kuva Vieraskirja-sivulle.
Päivitetty Murun päiväkirja Palveluskoirat PK-tulokset

Sulon tytär Manta (Takkutukan Superlatiivi, om. & ohj. Eeva-Stiina Hatakka) kokeili koulutustasoaan 2-luokan jälkikokeessa Uudessakaupungissa. Tällä kertaa tulosta ei tullut maaston ollessa melkoisen vaativa. Janalta Manta sai täydet pisteet, mutta keppejä löytyi vain kolme, pisteet jäljeltä 110. Ohjaaja keskeytti, koska tulokseen ei ollut enää mahdollisuutta. Onnea seuraavaan kokeeseen!