| |
Rodun alkuperästä ei ole dokumentoitua tietoa. Mudi
on muotoutunut vuosisatojen saatossa paimenten työkoiraksi ilman suunnitelmallista jalostusta.
Unkarissa mudeja on käytetty ja käytetään edelleen maatilojen
yleiskoirina. Ne paimentavat karjaa (lampaat, naudat, siat, hanhet),
vartioivat omistajaa ja hänen omaisuuttaan sekä hävittävät
tuhoeläimet. Mudeja käytetään myös villisian metsästyksessä ja ne noutavat saaliin vedestä
linnunmetsästyksessä. Nykypäivänä mudit ovat yleistyneet Unkarissa
myös harrastuskoirina.
Erään olettamuksen mukaan mudi-tyyppisiä koiria olisi
ollut Unkarin alueella jo useiden vuosisatojen ajan. Mudi tunnistettiin
varsinaiseksi roduksi 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäinen rotumääritelmä mudille
hyväksyttiin 1936. Rekisteröinnit keskeytyivät toisen maailmansodan ja
sen jälkeisen ajan takia lähes 30 vuodeksi. Vuonna 1966 mudi sai uuden
rotumääritelmän ja suunnitelmallinen jalostustyö alkoi rekisteriin
hyväksytyillä työkoirilla. Nykyinen rotumääritelmä astui voimaan
vuonna 2000, kun rotumääritelmä uusittiin vastaamaan enemmän
alkuperäistä rotumääritelmää.
Kroatianpaimenkoira on mudin lähisukulainen. Nämä
kaksi rotua ovat niin samanlaisia, että jopa asiantuntijoiden on lähes
mahdotonta erottaa rotujen yksilöitä toisistaan. Kroatianpaimenkoirista
on peräisin dokumentoitua tietoa (piirroksia, kirjoituksia) jo
1300-luvulta. Hyvin todennäköistä onkin, että mudi ja
kroatianpaimenkoira ovat yksi ja sama rotu, sillä Unkari ja Kroatia ovat
naapurimaat, ja Kroatia kuului aikoinaan Suur-Unkariin. Kroatiassa kroatianpaimenkoirien valta-alue sijoittuu Unkarin
rajan tuntumaan. Rotujen suurin eroavaisuus on se, että mudin
rotumääritelmä hyväksyy useita värejä, kun taas
kroatianpaimenkoirilla hyväksytään värinä ainoastaan musta.
Kasvattajia, jotka kasvattavat mudeja jalostusmielessä
(= näyttelykoiriksi),
on Unkarissa vähän. Erään arvion mukaan vain n. 10 % Unkarin mudeista
olisi rekisteröity, suurin osa koirista on edelleen karjankasvattajilla,
jotka eivät yleensä rekisteröi koiriaan. Mudin rotukirja on avoin ja siihen
hyväksytään koiria, jotka läpäisevät kahden tuomarin suorittaman
jalostustarkastuksen (rotuunoton). Rotuun otetut koirat merkitään
R-rekisteriin (entinen B-rekisteri). Useilla
suomalaisillakin mudeilla on tuntemattomia esivanhempia sukutaulussaan.
Avoimen rekisterin takia mudi on rotuna heterogeeninen ja elinvoimainen.
Vaikka rotu on lukumäärältään maailmanlaajuisesti pieni, on sen tulevaisuus paljon
turvatumpi kuin monien lukumäärältään isompien rotujen, joiden
rekisteri on suljettu jo kauan sitten ja jotka ovat ylijalostettuja.
SIVUN
ALKUUN
Ensimmäisen mudin,
Szávalaki Aidan, toi Suomeen Anneli Karlstedt (nyk. Sukkela, kennel
Catamount), vuonna 1976. Mudeja
on rekisteröity Suomessa yhteensä 317 yksilöä, joista tuontikoiria on
48 kpl (22.11.09). Lisäksi jalostuskäytössä on ollut
muutama tuontikoira, joita ei ole rekisteröity Suomeen. Suomessa asuu myös
useampikin
tuontikoira, joita ei ole toistaiseksi rekisteröity. Suomen elossa olevien mudien
määrä on n. 170-180
yksilöä. Vuosittain on syntynyt 1-7 pentuetta. Mudin rotujärjestö on
Unkarinpaimenkoirat ry Vuonna
2006 mudit saivat oman rotuyhdistyksen: Suomen
Mudiyhdistys -SUMU ry
Suomessa mudit ovat olleet pääasiassa
harrastus- ja kotikoirina. Vuodesta 1990 asti mudeilla on ollut oikeus osallistua
palveluskoirakokeisiin. Ensimmäinen mudi osallistui pk-kokeeseen vuonna
1992. Ensimmäinen käyttövalio rotuun saatiin vuonna 1995. Ensimmäinen
tottelevaisuusvalio mudi valmistui vuonna 1997. Ensimmäisen agilityvalion
arvon mudi saavutti vuonna 2003. Mudit ovat monipuolisia harrastuskoiria; samat koirat
kilpailevat menestyksellä useassa eri lajissa (pk, toko, agility,
näyttelyt). Rotu ei ole jakautunut
näyttely- ja käyttölinjaan, vaan saman koiran kanssa voi harrastaa
kaikkea. Mm. suomalaiset käyttö- ja tottelevaisuusvaliot ovat myös muotovalioita.
Unkarissakin voitokkaat näyttelykoirat ovat usein myös käytännön
työssä kykynsä osoittaneita paimenkoiria.
Terveestä, kevyestä ja liioittelemattomasta
käyttökoiran rakenteesta sekä heterogeenisestä geenipohjasta johtuen
mudit ovat yleensä elinvoimaisia ja vastustuskykyisiä koiria. Mudin
odotettavissa oleva elinikä on yleensä n. 13-15 vuotta. Vuonna 2003 Unkarin erikoisnäyttelyn vanhin
osallistuja oli 16-vuotias uros, samainen koira eli 18-vuotiaaksi. Suomessa
vanhimmaksi eläneet mudisisarukset olivat kuollessaan iältään 18 v 2 kk
ja 18 v 6 kk.
Vanhoilla mudeilla yleinen kuolinsyy on kasvainsairaus.
Mudien lonkkia, polvia,
kyynärpäitä ja silmiä on tutkittu Suomessa virallisesti vuodesta 1993,
tutkitut koirat ovat olleet pääsääntöisesti terveitä. Kyynärkuvattuja
mudeja on
89 kpl, joista terveitä on 98 %.
Lonkkakuvattuja mudeja on
131 kpl, joista terveitä 86 % (asteet
A-B).
Polvitutkittuja mudeja on 105 kpl, joista terveitä 95 %.
Silmätutkittuja
mudeja on 92 kpl, joista 77:llä eli 84 %:lla on täysin puhdas
silmälausunto.
Mudit ovat yleensä perusterveitä ja elinvoimaisia koiria. Vakavat sairaudet ovat
toistaiseksi olleet yksittäistapauksia. Joillakin mudeilla on todettu yliherkkyyksiä (ruoka-aineet, keliakia, siitepöly,
huonepöly). Muutamalla tuhkanharmaalla (= sininen) suomalaisella mudilla on
diagnosoitu karvattomuutta aiheuttava sinisen koiran syndrooma (BDS).
SIVUN ALKUUN
Mudi kuuluu FCI:n luokituksessa ryhmään 1, lammas- ja
karjakoirat. Se on keskikokoinen, kevytrunkoinen, eloisa, liikkuvainen,
korkeuttaan hieman pidempi liioittelematon ja vaatimaton paimenkoira.
Paimenkoiramaisuuden pitää näkyä mudin olemuksessa. Säkäkorkeus on
38-47 cm (ihannekorkeus urokset 43 - 45 cm, nartut 40 - 42 cm) ja paino
8-13 kg. Suomessa
on tosin useita yli 50 cm korkeita ja n. 20 kg painavia uroksia. Mudien
koot vaihtelevat suuresti heterogeenisesta jalostusmateriaalista johtuen.
Pienin narttu Suomessa on tiettävästi 37,5 cm korkea ja suurin 55 cm
korkea. Myös Unkarissa koon vaihtelu on suurta. Mudeja onkin moneen makuun
- esim. agilityssa mudeja kisaa sekä maksi- että medi-luokissa.
Mudin karva on rungossa 3-7 cm pituista kierteistä tai
aaltoilevaa kiharaa, pää ja raajat ovat lyhyt- ja sileäkarvaiset. Turkki on
kaksinkertainen, takkuuntumaton, likaa hylkivä ja säänkestävä. Mudi
sietää hyvin sekä kuumaa että kylmää ja sopiikin erinomaisesti meidän
ilmastoomme. Karvanlähtö mudilla on 1-2 kertaa vuodessa. Turkkia ei leikata tai
trimmata. Turkin hoidoksi riittää harjaus karvanlähtöaikaan ja pesu
tarvittaessa, jos turkki tuntuu likaiselta. Mudin iho on kuivahko, joten
turkki ei rasvoitu ja likaannu helposti. Mudit ovat myös melko hajuttomia
koiria, turkki ei haise "koiralta".
Hyväksytyt värit ovat musta (yleisin väri, n. 75 %
mudeista), ruskea, tuhkan-
harmaa, valkoinen, fakó (kellanruskea) ja cifra eli blue
merle. Mudeissa syntyy myös mm. brindlejä, soopeleita, sudenvärisiä
sekä mustia tai ruskeita tan-merkeillä. Nämä eivät ole
rotumääritelmän hyväksymiä värejä (ei näyttelykoiria), mutta
ansaitsevat paikkansa harrastus- ja työkoirina.
Mudin korvat ovat V:n muotoiset, pystyt ja eloisasti
liikkuvat. Silmät ovat tummat, soikean muotoiset. Mudilla hyväksytään
vain leikkaava purenta ja hampaiston pitää olla täydellinen. Mudin
pään tulisi antaa ensi silmäyksellä kettumainen vaikutelma. Ilmeen
pitäisi olla hieman ilkikurinen.
Unkarissa
mudien hännät on aikaisemmin pääasiassa typistetty, joten hännän
kantokorkeus ei ole vakiintunut. Lähes kaikki Suomen mudit ovat
hännällisiä. Ihanteellinen häntä on sirpin muotoisena selän yllä
kannettu koiran ollessa aktiivinen ja riippuva koiran ollessa passiivinen.
Mudeissa syntyy myös harvinaisia luonnon töpöhäntiä. Tällöin toisen
vanhemman pitää olla töpöhäntäisenä syntynyt.
Mudin raajojen
tulee olla suorat ja tasapainoisesti kulmautuneet. Liikkeet ovat vaivattomat ja
joustavat, ravi on lyhyttä ja nopeaa, laukka matkaa voittavaa. Mudi on
erittäin ketterä ja notkea, ja sillä on kokoonsa nähden huomattava
ponnistusvoima.
Vuosittain näyttelyihin osallistuu Suomessa n.
50 mudia.
SIVUN
ALKUUN
Mudit ovat uskollisia koiria, jotka ovat onnellisia
saadessaan olla lähellä omistajaansa ja työskennellä tämän johdolla.
Mudit ovat hyvin sopeutuvaisia ja pentuna normaalisti sosiaalistetun mudin
kanssa onkin helppo liikkua ja majailla missä tahansa (juna, bussi, vene,
hotelli, Lapin vaellus, ym.). Kanootissa istuminenkin sujuu kompaktin
kokoiselta mudilta leikiten. Mudit on helppo totuttaa elämään muiden
lemmikkien tai kotieläinten kanssa, ne omivat nopeasti perheen muut eläimet
laumaansa ja suojelukseensa. Tosin liikkuva rusakko, orava, hirvi tai
fasaani kyllä saa mudin saalisvietin heräämään ja koira ampaisee
salaman nopeasti takaa-ajoon. Mudi ajaa saalistaan kuitenkin vain niin kauan
kuin näkee sen. Rusakon kadottua pusikkoon mudi menettää mielenkiintonsa
ja palaa omistajan luokse eli metsästyskoirille tyypillistä riistaviettiä
ei mudeilta löydy.
Mudi on rotumääritelmän mukaan rohkea koira. Valtaosa
mudeista onkin itsevarmoja koiria, jotka suhtautuvat ympäristöön sekä vieraisiin ihmisiin avoimesti
ja ystävällisesti tai välinpitämättömästi. Rodusta löytyy
kuitenkin myös joitakin erittäin pidättyväisiä sekä myös arkoja ja
hermostuneita yksilöitä. Parhaimmillaan mudilla on loistavat tasapainoisen
käyttökoiran luonteenpiirteet (rohkea, avoin, terävä, taistelutahtoinen,
sopivan kova ja hyvähermoinen). Pahimmillaan mudi voi kuitenkin olla
hankala koira (arka, pidättyväinen ja epäluuloinen, pehmeä, terävä ja
huonohermoinen).
Mudeilla on yleensä voimakas vahtimis- ja
suojeluvietti ja ne ovat yleensä myös kohtuullisen teräviä koiria.
Tämä tarkoittaa sitä, että mudit reagoivat nopeasti ja voimakkaasti
aggressiolla uhkaaviin tilanteisiin, mikä voi aiheuttaa ongelmia, jos
omistaja ei kykene olemaan koirallensa johdonmukainen ja luotettava
johtaja. Jos omistaja on epäjohdonmukainen sekä "liian kiltti ja hempeäluonteinen",
nousee mudi, etenkin uros, hetkessä pomon paikalle, mihin sillä ei tietenkään
ihmisten yhteiskunnassa ole tarpeeksi rahkeita. Avoimesta ja iloisesta
pennusta voi kasvaa "avutonta" omistajaansa henkeen ja vereen
puolustava kulmakunnan kauhu, joka hanakasti haluaisi käyttää hampaitaan
kaikkeen minkä se kokee uhkaavan laumaansa.
Jos mudille opettaa heti pikkupentuna kuka laumassa
määrää tahdin, ei puolustushalun kanssa tule ongelmia ja mudista saa
mitä miellyttävimmän harrastuskaverin ja ystävän, joka haluaa
toteuttaa omistajansa pienimmänkin toiveen ja kiipeää omistajansa
mieliksi vaikka puuhun.
Vaikka mudit ovat palvelualttiita ja
yhteistyöhaluisia, on niillä myös voimakas oma tahto ja runsaasti
älyä keksiä miten saada tahtonsa perille. Mielikuvitukseton omistaja ei
pärjää persoonallisen mudin kanssa, sillä huumorintajuiset, iloiset,
leikkisät ja älykkäät mudit ovat mestareita yleisölle
esiintymisessä, näyttelemisessä ja omistajien jymäyttämisessä. Mudit
ovat opportunisteja, niitä ei lannista mikään.
Mudit ovat kiihkeitä koiria. Ne tekevät kaiken aina
täysillä. Temperamenttinen mudi on oiva kisakoira, koska sille saa
koulutettua näyttävän tottelevaisuusosuuden. Mudit ovat vilkkaita, erittäin työhaluisia,
taisteluhaluisia ja fyysisesti kovia koiria, mikä tekee niistä
erinomaisia käyttökoiria. Ne eivät helposti jätä hommiaan kesken,
vaikka loukkaisivat itseään. Mudit eivät ole kuitenkaan henkisesti
liian kovia, joten niitä on helppo kouluttaa, jos johtajuus on selvä.
Mudeille ei jää "työvaihde" päälle, vaan nautinnonhaluisina
ne rentoutuvat hommien jälkeen lempiasennossaan eli ketarat kohti kattoa
ja mieluiten omistajansa sängyssä. Kotioloissa mudit ovat rauhallisia ja
huomaamattomia koiria silloin, kun ei tapahdu mitään erikoista.
Mudit ovat erittäin uteliaita ja osallistuvia koiria,
jotka haluavat olla kaikessa toiminnassa mukana. Jos kotona tapahtuu
jotain arjen rutiineista poikkeavaa, niin mudi on taatusti heti
ensimmäisenä uteliaana työntämässä kirsunsa mukaan tapahtumaan. Mudien kuuluu olla rohkeita,
pidättyväisetkään koirat eivät saisi olla arkoja ja hermostuneita.
Luonnetestattuja mudeja on tällä hetkellä 83 yksilöä. Tarkemmat tulokset ja
rotuprofiili löytyvät Luonnetestit-linkistä.
Suomessa mudit ovat menestyksellä kilpailleet
palveluskoirakokeista haku-, etsintä- jälki- ja erikoisjälkikokeissa, Ruotsissa
näiden lisäksi myös viesti- ja suojelukokeessa.
Palveluskoirakokeisiin on osallistunut yhteensä 43 mudia (määrä
on 13,5 % Suomessa vuosina 1976-2009 rekisteröidyistä mudeista, 317 kpl). Ensimmäinen käyttövalio rotuun saatiin vuonna 1995, FIN KVA
& MVA HK3 JK1 YK1 Szófogadás Huszon Negyes. Toinen käyttövalio on
kolmoiskäyttövalio FIN KVA & MVA V-00 HK3 EK3 JK3 YK1 TK2 pm-00-01-03 Madraz-Bunda Athos, joka on
menestynyt myös arvokisoissa SM-hopeaa myöten. Kolmas käyttövalio on
FIN KVA & MVA S MVA JV-01 JK3 EK3 HK2 pm-05-06-08 Mustantassun Sulo.
Pelastuskoirakokeisiin
on osallistunut 9 mudia (3 % Suomessa vuosina 1976-2009 rekisteröidyistä
mudeista, 317 kpl), joista kolme on yltänyt
hälytysryhmätasolle asti.
Tottelevaisuuskokeisiin on osallistunut 43 mudia (määrä on
13,5 % Suomessa vuosina 1976-2009 rekisteröidyistä mudeista, 317 kpl). Ensimmäinen tottelevaisuusvalio rotuun saatiin vuonna 1997, FIN
TVA & INT MVA HK3 Szófogadás Harminc Harmas. Toinen tottelevaisuusvalio valmistui maaliskuussa 2005, FIN TVA & MVA JK2 HK1
EK1 Madraz-Bunda Azazello.
Agilitykilpailuihin on
osallistunut 39 mudia (määrä on 12 % Suomessa vuosina 1976-2009 rekisteröidyistä
mudeista, 317 kpl). Ensimmäinen agilityvalio saatiin rotuun vuonna 2003, FIN AVA &
MVA JK3 Madraz-Bunda Anubis. Toinen agilityvalion saavuttanut mudi on FIN
& S AVA Mustantassun Saima, joka voitti agilityn Suomenmestaruuden
mediluokassa vuonna 2005.
Useat mudit ovat käyneet kokeilemassa paimennustaipumustaan ja lähes kaikki ovat osoittaneet
paimennusviettiä ja koulutettavuutta. Muutama koira käy säännöllisesti paimennusharjoituksissa tai työskentelee karjatilalla.
Uusimmat aluevaltaukset mudeilla ovat koiratanssi, rallytoko ja MEJÄ
(metsästyskoirien verijälkikoe). Kolme mudia on osallistunut
MEJÄ-kokeisiin saavuttaen hyväksytyt tulokset. Ruotsissa mudit ovat
osallistuneet agilityn, tokon sekä pelastuskoira- ja pk-lajien lisäksi hyvällä menestyksellä
myös metsästyskoirien
verijälkikokeisiin ja villisikajahtiin. Unkarissa mudit osallistuvat myös paimennuskokeisiin.
SIVUN
ALKUUN
Mudit ovat hyvin helppohoitoisia koiria.
Turkkia ei tarvitse harjata/kammata kuin karvanlähtöaikaan, joka on
nartuilla yleensä pari kuukautta ennen kiiman alkua ja uroksilla keväisin ja/tai
syksyisin riippuen säätiloista ja asuinolosuhteista. Nartut pudottavat karvansa melko
totaalisesti ennen kiimaa, urosten karvanlähtö on maltillisempi. Muina
aikoina mudista ei irtoa karvaa. Alusvillan runsaus riippuu
asuinolosuhteista.
Narttujen karvanlähtö pari kuukautta ennen kiimaa
on yleensä niin voimakas, että ollessaan pahimmillaan narttu on lyhyt- ja
suorakarvainen, lähes "kalju". Narttu pudottaa vaiheittain sekä
alus- että päällyskarvansa. Siinä vaiheessa kun kiima alkaa, nartulla on jo uusi
hieno turkki päällään. Ensimmäinen kiima mudinartuilla alkaa usein jo 7-8 kk:n iässä. Ennen ensimmäistä kiimaa turkki ei putoa, koska se on
vasta vaihtunut aikuisturkiksi pentuturkin jäljiltä. Ennen toista kiimaa
narttu aloittaa karvanvaihdon. Mudinartuilla on yleensä kiima-aika 6-8 kk
välein.
Urokset "kaljuuntuvat" samalla
lailla kuin nartut vain
kerran elämässään. Tämä tapahtuu siinä vaiheessa, kun uroksesta tulee
sukukypsä ja sille tulee murrosikä eli yleensä n. vuoden iässä. Tämän rajun karvanvaihdon jälkeen urokset pudottavat maltillisesti vain
aluskarvansa sään mukaan, yleensä keväisin ja syksyisin.
Mudin karvanlähtö on hyvin inhimillistä
verrattuna vaikkapa saksanpaimenkoiran ja labradorin karvanlähtöön. Koska mudin karvat
ovat kiharia, ne eivät tunkeudu kankaisiin ja kuituihin kuten
suoraturkkisten koirien tikkumaiset karvat, vaan irtoavat helposti esim. petivaatteista
puistelemalla tai imuroimalla. Kiharat karvat kerääntyvät yhteen "villakoiriksi", jotka on helppo kerätä
pois nurkista.
Mudin turkki on säänkestävä hylkien erittäin hyvin vettä ja likaa.
Roskat karisevat pois, kun mudi ravistaa turkkinsa. Mudin turkkia ei trimmata. Turkki ei kasva
pituutta, vaan pysyy sellaisena kikkurana kuin on. Uroksilta voi
hygienian nimissä leikata hieman vatsakarvoja lyhyemmäksi pippelin
edestä. Talvella mudeilta voi leikata varpaiden väleistä kasvavat karvat
lyhyeksi, jotta niihin ei tarttuisi nuoskalumi. Silmien yläpuolella olevat
tuntokarvat, "antennit", kasvavat usein alaspäin niin kippuralle, että
osuvat silmiin aiheuttaen ärsytystä ja silmävuotoa - ne kannattaa
tällöin leikata
lyhyeksi.
Kun mudilla on oikean laatuinen karva, ei aikuista mudia tarvitse harjata kuin
karvanlähtöaikaan ja silloinkin vain omistajan iloksi (ei tarvitse imuroida
niin paljon). Karvanlähtöaikaan paras apu on metallinen karsta tai
Furmaster/Furminator, jolla
saa hyvin harjattua irtoavan aluskarvan talteen. Karstauksen viimeistelee
kampaaminen suhteellisen tiheällä metallikammalla. Mudin karvanlähtö kestää
yleensä n. 2-4 viikkoa. Muulloin mudin turkkia ei tarvitse harjata/kammata,
jos se on oikean laatuinen. Jos turkki on liian pehmeä, voivat korvien
taustat ja ns. housukarvat mennä takkuun, jolloin viikoittainen kampaus on
paikallaan. Omat mudini (4 kpl) ovat tarvinneet harjausta ainoastaan
karvanlähtöaikaan ja senkin vain minun "ilokseni".
Mudeilla on melko kuiva iho, joten niissä
ei ole tyypillistä "koiran hajua". Mudia ei ole syytä pestä,
ellei turkki ole selvästi likainen = käsi tulee rasvaiseksi silittäessä.
Kaupungissa asuva mudi tarvitsee shampoopesun yleensä n. kerran vuodessa,
maaseutuolosuhteissa asuva mudi tuskin koskaan. Mudit ovat yleensä kovia uimaan, joten
kesäisin turkki puhdistuu uidessa. Talvisin mudit yleensä rakastavat
lumessa piehtarointia ja möyrimistä, joten turkki pysyy näillä
konsteilla puhtaana.
Kynsien leikkaus on oikeastaan lähes ainoa
säännöllinen hoitotoimenpide minkä mudi tarvitsee. Kynsien
kasvuvauhdissa ja kulumisessa on suuria yksilökohtaisia vaihteluita.
Joiltakin mudeilta joutuu kynnet leikkaamaan viikoittain, kun taas toisella
riittää leikkaus pari kertaa vuodessa.
Mudin korvia ei yleensä tarvitse
puhdistaa, ne eivät normaalisti ole erittävät. Jos mudin korvat
erittävät jatkuvasti vaikkua niin, että niitä täytyy puhdistaa usein
ja/tai korvatulehdukset vaivaavat toistuvasti, voi kyseessä olla
yliherkkyysreaktio (esim. ruoka-aine, pöly, tms.). Tällöin on syytä
selvittää korvatulehduksille altistava tekijä.
SIVUN
ALKUUN
Mudin kunnostaminen
näyttelyyn
|
Jos turkki ei tunnu käteen
likaiselta/rasvaiselta, niin mudia ei tarvitse eikä kannata pestä näyttelyä varten.
Jos mudi on todella likainen ja vaatii pesua, niin pesun tulisi tapahtua
vähintään viikko ennen näyttelyä, jotta kihara ehtii palautua muotoonsa. Pesuun
kannattaa käyttää kuivalle iholle tarkoitettua shampoota ja hoitoainetta.
Mustalle mudille voi myös käyttää mustan koiran shampoota värin
kirkastamiseen. Sen jälkeen kannattaa käyttää hyvälaatuista
hoitoainetta. Pesun jälkeen on aina syytä käyttää hyvälaatuista hoitoainetta, ettei
turkki jää kuivaksi, pörröiseksi ja sähköiseksi.
Jos harjaukseen/kampaukseen on tarvetta, niin se olisi parasta tehdä pari
päivää ennen näyttelyä. Harjaaminen avaa kiharat ja tekee turkista
pörröisen, ja kestää hetken ennen kuin kiharat palautuvat muottiinsa. Mudin
turkki ei saa olla "aukiharjattu" näyttelykehässä. Juuri ennen
näyttelykehään menoa voi korvien taustojen karvat, housukarvat,
etujalkojen hapsut ja häntäkarvat käydä tarvittaessa läpi harvapiikkisellä
kammalla. Jos turkki jostain syystä on pörröinen, voi turkkia kostuttaa
vedellä ja "rypistellä" käsin, jotta karva asettuu kiharoille.
Mitään muotoilutuotteita ei mudin turkkiin saa käyttää.
Mudit esitetään näyttelykehässä ns. "vapaasti". Mudille opetetaan
seiso-käsky ja esittäjä käyttää joko namia tai lelua apunaan, jotta
mudi seisoo ilman asettelua oikeassa asennossa ja katsoo keskittyneesti
korvat pystyssä esittäjään. Toinen esitysvaihtoehto on se, että apuohjaaja esittää mudia ja
omistaja on kehän ulkopuolella. Mudi seisoo luontevasti ryhdikkäänä ja
tarkkaavaisena, koska se etsii katseellaan kehän ulkopuolelta omistajaansa.
Kaikenlainen mudin vääntäminen ja pakottaminen näyttelyasentoon on rumaa,
ja kadottaa mudin luontaisen ryhdikkyyden ja iloisuuden.
SIVUN
ALKUUN
Mudit ovat kissamaisia koiria. Ne ovat hyvin siistejä ja
puhdistavat itseään huolellisesti kissamaiseen tapaan käyttäen
etutassujaan apunaan. Mudeissa ei ole
tyypillistä "koiranhajua". Narttumudit ovat yleensä ns.
"tuoksukoiria". Ne erittävät otsastaan silmien
väliseltä alueelta voimakasta kukkaistuoksua, kuin parfyymia.
Mudit käyttävät hyvin
paljon etukäpäliään kuten kissat.
Ne syövät
puruluuta niin, että pitävät luuta etukäpälissään selällään
maaten. Myös leluja ne pyörittelevät "käsissään" selällään
maaten. Mudeilla on tartuntaote varpaissaan. Ne pystyvät ottamaan
varpaillaan esim. kaapin alle joutuneen namipalan. Jos mudin nostaa
syliin, pitää se apinamaisesti tassuillaan nostajasta kiinni. Myös
kiivetessään mudit käyttävät tartuntaotetta, parimetrinen verkkoaitakin
ylittyy tarvittaessa ja korkeille kiville kiipeily on mudien lempipuuhaa. Leikkiessään toisten
koirien ja ihmisten kanssa mudit myös
käyttävät runsaasti etutassujaan kissamaisesti "lyöden" ja
yrittäen sitoa vastustajan kädet esim. taisteluleikissä lelusta ihmisen
kanssa. Ylipäätään mudit käyttävät todella paljon ja
ovat taitavia käyttämään etukäpäliään.
Jos mudi ei näe jotain
mielenkiintoista asiaa kunnolla, nousee se takajaloilleen seisomaan. Jotkut
mudit myös kipittävät tai pomppivat takajaloillaan kuin mangustit yrittäessään nähdä
paremmin.
Myös ns.
"peffatanssi" on mudeille hyvin tyypillistä. Kun niitä rapsuttaa
takapuolen päältä, niin ne pomppivat koomisesti takajaloillaan takapuoli
pystyssä ja etuosa maassa. Usein tätä "tanssia" seuraa myös
kuperkeikan heitto.
Mudit ovat erittäin liikunnallisia ja
leikkisiä koiria, ja niiden tuleekin saada liikkua vapaana päivittäin.
Mudit nauttivat saadessaan ponnistella fyysisesti, jo nelikuinen pentu on
todella nopea ja ketterä. Mudien lempiharrastuksiin kuuluvat uiminen, ojissa ja kuralätäköissä rypeminen,
heinikossa, hiekassa ja lumessa kieriminen, kaivaminen, kiville ja
kallioille kiipeileminen, tuhatta ja sataa juokseminen etenkin pellolla,
omistajaa vasten hyppiminen (silmien korkeudelle) ja nukkuminen
selällään tassut kohti taivasta. Mudien suosikkileluja ovat yleensä
pallot, frisbeet, purupatukat ja -rätit, joilla ne jaksavat leikkiä
loputtomiin.
Mudi on liioittelematon peruskoira, joka hurmaa
uskomattomalla älykkyydellään, huumorintajullaan ja
elämänmyönteisyydellään. Mudilla on sydän mukana kaikessa mitä se
tekee ja kaiken se tekee "sata lasissa" - niin hyvät kuin
pahatkin asiat. Mudi ei jätä kylmäksi...
SIVUN
ALKUUN
Terhi Multamäki '09
|
|
Rodun
alkuperä.jpg)
.jpg)
.jpg)