Jalostus
kaikki mudit
pentueet

MURUN
PENTUPÄIVÄKIRJA


Syntymä
Pennut 3 vk
Pennut 4 vk
Pennut 5 vk
Pennut 6 vk
Muru kotiin!

Muru 7 vk
Muru 8 vk
Muru 9 vk
Muru 10 vk
Muru 11 vk
Muru 12 vk
Muru 13 vk

Muru 14 vk
Muru 15 vk
Muru 16 vk
Muru 17 vk
Muru 18 vk
Muru 19 vk
Muru 20 vk

Muru 21 vk
Muru 22 vk
Muru 23 vk
Muru 24 vk
Muru 25 vk
Muru 26 vk

Muru 6 kk
Muru 7 kk
Muru 8 kk
Muru 9,5 kk
Muru 11 kk

Murun pentupäiväkirja

TO 29.3.2007
Hymy ja Konsta tapasivat vielä toistamiseen. Astutus meni yhtä hyvin kuin edellisenä päivänä.

KE 30.5.2007 synt
Pennut syntyivät Suonenjoella Mustapippurin "kennelissä" isoisänsä Hiskin 12-vuotispäivänä. Hymyn työntövaihe alkoi klo 19:50 ja kesti tunnin, jonka jälkeen maailmaan syntyi klo 20:50 kultabrindle uros, jolla on pieni valkoinen rintamerkki. Markku joutui hieman vetämään pentua, jotta Hymy sai sen pakerrettua kunnolla ulos. Seuraava pentu, fakó (keltainen) narttu, syntyi klo 21:05. Viimeisenä, klo 21:40, syntyi fakó uros. Molemmilla fakóilla oli syntyessään vaaleanpunaiset nenät, ymt. "nahka-alueet". Kellään ipanoista ei onneksi ollut takakannuksia. Syntymäpainoksi Tiina sai kaikille 250 g, mutta myöhemmin hän totesi, että vaaka ei ehkä ollut ihan tarkka. Kaikki pennut olivat heti hyvin pontevia ja Hymy alkoi heti hoitaa niitä asiantuntevasti.

PE 1.6.2007
Pennut 1 vrk. Pennut ovat saaneet nimet: Kultabrindle poika on Päivänparas, fakó poika Konna ja fakó tyttö Muru. Pentujen painot 1,5:n vrk:n ikäisinä: Paras 325 g, Konna 317 g ja Muru 300 g.

SU 3.6.2007
Pennut 3 vrk. Painot: Paras 430 g, Konna 422 g ja Muru 378 g.

TO 7.6.2007
Pennut 7 vrk. Painot: Paras 619 g, Konna 640 g ja Muru 555 g.

PE 8.6.2007
Muru oli haluton syömään.

SIVUN ALKUUN

PE 8.6.2007
Pennut 8 vrk. Fakó-pentujen pigmentti on alkanut tummua. Painot: Paras ?, Konna 723 g ja Muru 626 g.

LA 9.6.2007
Pennut 9 vrk. Ipanat ovat alkaneet haukkumaan. Paras on tällä hetkellä kovaäänisin. Muru on ensimmäisenä tehnyt leikkiyrityksiä. Paras ja Muru ovat rentoja sylissä, Konna tahtoo pois. Painot: Paras 778 g, Konna 782 g, Muru 685 g.

SU 10.6. 2007
Pennut 10 vrk. Painot: Paras 821 g, Konna 826 g, Muru 722 g.

MA 11.6.2007
Pennut 11 vrk. Painot: Paras 894 g, Konna 892 g ja Muru 767 g.

TI 12.6.2007
Pennut 12 vrk. Pennuilla on silmät raollaan. Painot: Paras 949 g, Konna 946 g ja Muru 822 g.

KE 13.6.2007
Pennut 13 vrk eli 14 päivää. Kaikilla pennuilla on silmät auki. Pennut kävelevät ja leikkivät. Ilo-mummo on käynyt moikkaamassa pentuja pentulaatikossa.

PE 15.6.2007
Pennut 15 vrk. Painot: Paras 1124 g, Konna 1128 g ja Muru 988 g.

LA 16.6.2007
Pennut 16 vrk. Fakó-pennuilla on jo ihan mustat nenät, myös ikenet, huulet ja varpaat ovat mustat. Muru oli murissut ja yrittänyt purra Tiinaa, kun Tiina silitti sitä. Dominanssilapsi . Painot: Paras 1231 g, Konna 1238 g, Muru 1060 g.

SU 17.6.2007
Pennut 17 vrk. Muru oli nuollut Tiinaa nenästä ja Paras oli murissut Tiinalle. Painot: Paras 1338 g, Konna 1342 g ja Muru 1111 g.

TI 19.6.2007
Pennut 19 vrk. Painot: Paras 1456 g, Konna 1420 g, Muru 1205 g.

SIVUN ALKUUN

KE 20.6. 2007 kolme
Pennut 20 vrk eli 3 vk. Pennut leikkivät ja murisevat. Painot: Paras 1509 g, Konna 1476 g, Muru 1205 g.

LA 23.6.2007
Pennut 23 vrk. Kävimme Pian (Konnan tuleva emäntä) ja Veeran (Pian tytär) kanssa katsomassa pentuja. Myös Kati (Parhaan eli Pöökön tuleva emäntä) äitinsä kanssa tuli katsomaan pentuja. Kaksivuotias Lotto, joka on valeraskaana, oli aamulla imettänyt pentuja. Muru oli ahneena tyttönä ensimmäisenä hokannut toisenkin maitobaarin . Konna nuoli kovasti Piaa ja Muru yritti jo hienosti saalistaa leluja.

MA 25.6.2007
Pennut 25 vrk. Pennut saivat ensimmäistä kertaa raakaa naudan jauhelihaa.

TI 26.6.2007
Pennut 26 vrk. Ipanat olivat ensimmäistä kertaa seikkailemassa pentulaatikon ulkopuolella. Pennut olivat tutkineet paikkoja hännät heiluen ja vinkuen. Paras oli vinkunut eniten. Paras oli tullut pentuhuoneesta ensimmäisenä makuuhuoneeseen, kun Tiina oli kutsunut pentuja. Vaavit saivat Canex-matolääkkeen. Painot: Paras 1822 g, Konna 1776 g ja Muru 1607 g.

KE 27.6.2007 neli
Pennut 27 vrk eli 4 vk. Painot: Paras 1903 g, Konna 1835 g ja Muru 1701 g.

PE 29.6. 2007
Pennut 29 vrk. Muru on selvästi leikkisin ipanoista. Painot: Paras 1960 g, Konna 1954 g ja Muru 1830 g.

LA 30.6.2007
Pennut 30 vrk. Painot: Paras 2069 g, Konna 2028 g ja Muru 1916 g.

SU 1.7.2007
Pennut 31 vrk eli 4,5 vk. Vaavit olivat ensimmäistä kertaa ulkona. Markku oli rakentanut niille aitauksen, mutta verkon silmät olivat niin isot, että ipanat tulivat yksi toisensa jälkeen hännät pystyssä ulos aidan rei’istä ja Tiinalla oli täysi työ metsästää ne kasaan – ipanat nääs marssivat hännät pystyssä joka suuntaan .

SIVUN ALKUUN

KE 4.7.2007 viisi
Pennut 34 vrk eli 5 vk. Painot: Paras 2245 g, Konna 2201 g ja Muru 2080 g.

LA 7.7.2007
Pennut 37 vrk eli 5,5 vk. Kävin Suonenjoella katsomassa pentuja ja testaamassa ne. Muru teki minuun suuren vaikutuksen ja pentuvaraukseni varmistui. Pentutesti tapahtui pennuille täysin vieraassa, asumattomassa, mutta kalustetussa huoneistossa. Kaikki pennut olivat hyvin reippaita, toimintakykyisiä ja sosiaalisia. Ja Muru on TAISTELUKONE!

SU 8.7.2007
Olin yötä Tiinalla ja Markulla. Lotto toimi yöllä minun jalkojeni lämmittäjänä. Tarkkailin pentuja vielä illansuuhun asti sekä sisällä että ulkona. Tuli myös valokuvattua ja videoitua ipanoita. Täytyy kyllä sanoa, että Muru on niin mainio tyttö, että se onnistui viikonlopun aikana sulattamaan tällaisen paatuneen urosmudistinkin sydämen… Muru siis tulee mulle!!!

MA 9.7.2007
Pennut 39 vrk. Painot: Paras 2590 g, Konna 2458 g ja Muru 2303 g.

TI 10.7.2007
Pennut 40 vrk. Ipanat olivat ensimmäistä kertaa autoajelulla. Sitten ne kävivät tutustumassa metsään emonsa Hymyn perässä kirmaten.

KE 11.7.2007 kuusi
Pennut 41 vrk eli 6 vk. Painot: Paras 2706 g, Konna 2645 g ja Muru 2438 g. Pennut saivat tällä viikolla toisen matokuurinsa.

SU 15.7.2007
Pennut 45 vrk eli 6,5 vk. Painot: Paras 3006 g, Konna 2956 g ja Muru 2655 g.

SIVUN ALKUUN

TI 17.7.207 kotiin
Lähdimme aamulla Mian kanssa hakemaan Murua. Loppupelissä olimme reissussa n. 12 tuntia… Kiitos Mia todella paljon avustasi! Miasta sitten tuli myös Murun kummitäti! Hiski ja Sulo olivat mukana hakemassa pikkutyttöä. Ipanat olivat syöneet klo 13:30 kuivamuonaa ja juoneet palan painikkeeksi vielä viimeiset äidinmaidot. Pia & kumpp. olivat myös hakemassa Konnaa. Veimme ipanat takapihalle, missä ne riehuivat itsensä läkähdyksiin auringonpaisteessa ja sen jälkeen joen rantaan, missä ne joivat rivissä vettä (hauskan näköistä), ja sitten jokainen vuoron perään kävi kahlaamassa - Muru tietty etunenässä niin kuin joka paikassa.

Kun ipanat väsähtivät illansuussa, niin oli aika lähteä kohti uusia koteja. Tutustutin Murun Hiskiin ja Suloon ulkona, ja sen jälkeen lähdimme matkaan. Mia ajoi ja minä istuin pelkääjän paikalla, pojat matkustivat auton takaosassa. Murulla oli pieni kuljetusboxi (vaaleanpunainen…) mukana, mutta halusin pitää typykkää sylissäni, jotta se heti leimautuisi minuun. Muru oli levoton, läähätti ja kiekui alkumatkasta n. 10 min., kunnes se kiipesi mun olkapäälle kököttämään. Siihen se sitten nukahti, pää niskanojan päällä ja takapuoli mun olkapäällä. Meni hetki ennen kuin Mian kanssa tajusimme, että niskanojaan puhalsi ilmastointi ja Murun oli siinä helpompi olla kuin mun sylissä. Ipanan levottomuus oli siis kuumuudesta johtuvaa, sillä aurinko porotti koko matkan kuumasti auton sisään.

Muru nukkui nätisti ilmastoinnin puhaltaessa siihen. Noin puolessa välissä neljän tunnin matkaa pysähdyimme syömään. Laitoin Murun kylmiltään kuljetusboxiinsa ja boxin poikien kanssa takaosastoon niin, että Muru näki Sulon. Jätimme takaluukun auki ja Muru jäi kitisemään boxiinsa, kun menimme sisälle baariin syömään. Tultuani hetken kuluttua katsastamaan tilannetta, oli neiti ihan hiljaa ja katseli rauhallisena boxin sisältä maailmaa. Kun olimme syöneet ja palasimme autolle, niin pikkulikka veteli tyytyväisenä hirsiä boxissaan. Loppumatka meni mun sylissä nukkuessa ja nakertaessa välillä puruluuta. Muru oli tyytyväinen, kun laitoin ilmastoinnin puhaltimet puhaltamaan suoraan siihen. Pelkäsin, että Muru saa silmä- ja korvatulehduksen, mutta mitä vielä!

Mia jäi Järvenpäähän ja me (koiruudet + minä) vaihdoimme loppumatkaksi mun autoon. Pojat matkustivat omissa lokeroissaan ja Muru oli boxissaan pelkääjän paikalla. Alkumatkasta Muru protestoi kovaäänisesti (ilmeisesti mun auto on niin paljon huonompi kuin Mian = totta ), mutta rauhoittui sitten ja nukkui loppumatkan.

Kun pääsimme kotiin, neiti sai iltaruokansa (kamalan kova nälkä!) ja tutki sen jälkeen reippaasti joka paikan. Olin valmistautunut ottamaan Murun viereeni nukkumaan, mutta neiti päätti toisin. Se kävi tyynen rauhallisesti sängyn viereen Hiskin pedille kuorsaamaan ja nukkui siinä aamuun asti. Jossain vaiheessa yöllä havahduin ja katsoin, että mitä Murulle kuuluu. Ipana makasi sänkyni vieressä, edelleen Hiskin pedillä, ketarat kohti taivasta… . Vaavilla ei ollut minkään valtakunnan ikävää mamin & kumpp. luokse, eikä se myöskään yhtään vierastanut Hiskiä ja Suloa. Reipas lapsi!

Murun paino oli aamulla 2806 g.

SIVUN ALKUUN

KE 18.7.2007 seiska
Muru 7 viikkoa! Aamulla ulkoilua ja Muru pomppi innoissaan ruohikossa poikien perässä. Kaikki on sen mielestä mielenkiintoista ja hauskaa, eikä mikään asia tai ääni pelota. Se on ihan kuin Hiski pienenä! Ihanaa, kun Muru osaa jo nimensä ja tulee kutsusta luokse, kiitos Tiina alkuopetuksesta!

Jouduin jättämän Murun heti ekana päivänä yksin, koska mulla oli akupunktio. No problem! Hiski oli makuuhuoneessa, en uskalla jättää ipanaa sen kanssa ilman valvontaa. Sulo rakastaa pentuja ja on 100 % luotettava niiden kanssa, joten Muru sai olla Sulon kanssa samassa huoneessa. Ipana oli ilmeisesti kuorsannut koko ajan.

Illalla taloyhtiöni kerhohuoneella oli duunikaverini Johannan läksiäiset ja Muru lähti tietty mukaan bileisiin. About 10 eukkoa palleroi Murua illan aikana ja syötti sille kaikenlaisia herkkuja lihapasteijasta kasvispizzaan. Olin ihan varma, että ipanan vatsa menee sekaisin, mutta ei. Seuraavana aamuna paperilla oli kiinteä, mutta jättimäinen pökäle… Bileissä oli mukana myös Johannan parivuotias lapinkoira Halla, jolla on ollut juuri pennut. Halla leikki tosi nätisti Murun kanssa ja niillä oli tosi hauskaa. Välillä Muru nukkui mun tuolin alla, sitten se taas seurusteli sylistä syliin ja hurmasi tätejä, ja hepuloi Hallan kanssa. Neljän tunnin aikana Muru teki hienosti pissat ja kakat ulos, vain yksi pissa pääsi livahtamaan sisätiloihin.

Yöllä Hiski täräytti Murua, kun Muru hillui liikaa sen lähellä. Muru huusi kuin pistetty sika ja rynni sängyn alitse luokseni. Pidin sitä itseäni vasten niin kauan, että se rauhoittui. En säälitellyt, enkä puhunut mitään, pidin vain lähelläni. Muru siristeli toista silmäänsä ja ehdin jo säikähtää, että nyt täytyy lähteä töihin sitä paikkaamaan, mutta onneksi hammas oli vain kolahtanut silmän yläpuolelle, eikä mitään näkyvää vammaa ollut tullut. Aamulla silmä oli jo ihan normaali.

TO 19.7.2007
Muru kuorsasi koko aamun, se oli selvästi poikki edellisillan bileistä. Ajattelin, että Muru voisi hieman aristella Hiskiä yön jäljiltä, mutta mitä vielä… Päinvastoin - neiti kerjää verta nenästään yrittämällä haastaa Hiskiä leikkimään. Ei ole todellakaan mikään pehmolikka!

Puolen päivän jälkeen Lissu ja Noora tulivat katsomaan Murua. Lissu toi ison pehmeän paketin Murulle, jonka pikkuneiti avasi ihan itse. No, totuuden nimissä Sulo auttoi avaamisen loppuvaiheessa, sillä Suu ei voi vastustaa paketteja… Paketista kuoriutui hieno vaaleanpunainen, kirkkaankeltaisella karvalla tehostettu aurinkoviitta Murun nimellä aplikoituna, wau! Lissu ja Noora leikkivät, ja touhusivat Murun kanssa kolmisen tuntia, ja Lissu sai napsittua ihania kuvia Murusta. Välillä typykkä veti päiväunet ja sitten taas jatkettiin. Ilta menikin sitten lähinnä nukkuessa.

SIVUN ALKUUN

PE 20.7.2007
Nyt Sulo on alkanut leikkiä kunnolla Murun kanssa. Tyttö on ilmeisesti ollut niin pieni Sulon mielestä, että se on varonut leikkimästä Murun kanssa. Muru oli taas päivällä Sulon kanssa kahdestaan pari tuntia, kun olin akupunktiossa. Hiski oli eri huoneessa. Illansuussa tein pienen peltolenkin poikien kanssa ja Muru matkusti kiltisti rintarepussa ilman mitään totutuksia. Sitten Muru jäi ihan "yksin", kun lähdin fillaroimaan Sulon kanssa. Muru oli eri huoneessa kuin Hiski. Murmeli huusi n. 10-15 minuuttia lähtömme jälkeen, mutta hiljeni sitten nukkumaan. Olimme Sulon kanssa poissa n. 1,5 tuntia ja pikkutyttö oli uninen, kun tulimme kotiin.

Muru halusi tänään kiivetä itse rapun portaat ylös ja teki sen peräti kolme kertaa. Muru piti myös koko päivän pientä pentupantaa kaulassaan, eikä se kovin paljon häirinnyt neitiä.

Mahtavaa, kun Muru on niin siisti! Pissat ja kakat se tekee joko ulos tai sitten paperille. Yhtään jätöstä ei ole tullut lattialle. Hieno likka! Itse asiassa Muru tekisi kaikki tarpeensa ulos, jos mä vaan jaksaisin kiikuttaa sitä tarpeeksi usein pihalle… Valitettavasti näin kerrostaloasukkina en jaksa ihan joka keikalle lähteä, vaan laiskana annan vaavin tehdä paperille.

Ruokakin maistuu ipanalle hyvin. Annan Murulle niin paljon ruokaa kuin se haluaa/jaksaa syödä. Kaikki ruoka maistuu hyvin, mutta neiti osaa myös jättää ruokaa silloin, kun maha on jo tullut täyteen. Muru syö pääasiassa pentukuivamuonaa ja lisäksi neuta, kermaviiliä, raejuustoa, AB-piimää, keitettyä possun sydäntä, kuivattua naudan mahaa ja kuivattuja jäniksen korvia. Annan Murun myös maistella kaikkea mahdollista pieninä määrinä.

LA 21.7.2007
Muru oli taas bileissä. Tällä kertaa oli kyseessä vanhempieni 60-vuotishääjuhla Karkkilassa. Muru kiekui alkumatkan Malmille, josta nappasimme kyytiin sisareni lapset Tuukan ja Lauran (aikuisia). Muru matkusti boxissaan takapenkillä Lauran kanssa, joka raukka joutui kuuntelemaan jonkin aikaa Murun kieuntaa. Veimme pojat Paloheinään Siirille ja Martille hoitoon. Onneksi Muru oli jo hiljentynyt siihen mennessä, kun saavuimme perille, että pystyin ottamaan sen autosta ulos Siiriä ja Marttia moikkaamaan. Pojat jäivät Palikseen ja jatkoimme matkaa kohti Karkkilaa. Jonkin aikaa Muru taas kiekui, mutta rauhoittui sitten nukkumaan ja kuorsasi kiltisti loppumatkan.

Karkkilassa Muru tutustui "mummolaan" ja oli heti kuin kala vedessä, vaikka paikalla oli siskoni tyttärineen ja tyttärenpoikineen, ym. sukulaisia "hässäköimässä". "Mummolasta" jatkoimme juhlapaikalle kestikievariin, joka oli upea paikka. Talo oli 100 vuotta vanha ja entisöity hienosti. Pihapiiriin kuului ruohikkoa omenapuineen ja navetta lehmineen. Muru lepäsi boxissaan autossa alkuseremonioiden ja ruokailun ajan. Murukin sai nauttia juhlaruuista; kuivamuonan höysteenä se sai kotijuustoa ja lihamureketta, nam! Ruokailun jälkeen Muru peuhasi nurmikolla pikkulasten kanssa, joista nuorin oli 1 v. Murun mielestä puusta pudonneet omenat olivat suuri hitti, kuten myös mun kameralaukku. Ihmis- ja koiraipanat riekkuivat hullun lailla, kunnes Murulle iski totaalinen väsymys. Muru suhtautuu lapsiin todella hienosti, ja kaikkiin muihinkin ihmisiin ikään, sukupuoleen ja ulkonäköön katsomatta. Se ei ota ketään eikä mitään uhkana, vaan on tasapuolisen ystävällinen kaikille – ihan samanlainen kuin isoisänsä Hiski. Kaikki Murun tavanneet ihmiset ovat olleet totaalisen hurmaantuneita pikku auringonpaisteesta!  

Muru kuuli boxiinsa lehmien ammuntaa autojen vieressä olevasta navetasta, mutta ei reagoinut niihin mitenkään. Muru kävi myös lopuksi katsomassa lehmiä navetan päädystä, tosin mun sylissä. Neiti oli kiinnostunut lehmistä, eikä osoittanut minkäänlaista pelkoa – ei se kyllä tähän mennessä ole osoittanut vielä pelkoa yhtään mitään kohtaan…

Kotimatka sujui hiljaisesti Murun nukkuessa boxissaan. Tikkojen pihalla piti vielä vähän riehua Sulon kanssa ja hurmata Siiriä & Marttia, kun haimme pojat hoidosta.

SIVUN ALKUUN

SU 22.7.2007
Muru kuorsasi taas koko aamupäivän, eilinen oli melkoisen rankka päivä ipanalle. Vaavi on söpö, kun se tulee aamusta kellimään mun kanssa vuoteeseen. Tai oikeastaan se on tullut jo jossain vaiheessa yötä, olen ilmeisesti nostanut sen unissani sänkyyn. Muru huitoo mua naamaan pienillä pehmeillä tassuillaan, kellii selällään ja pitää nenääni suussaan. Muru tykkää, kun sitä silittää ja rapsuttaa pienestä pulleasta mahasta. Tämäkään mudini ei pussaa… huoh! Tämä on jo neljäs mudini, joka EI PUSSAA mua!

Puolen päivän jälkeen Maria-mummo eli Konsta-isän emäntä tuli katsomaan Murua. Pikkuneiti oli selvästi väsynyt eilisistä bileistä ja kärttyinen. Se puri Maria-mummoa nenään ja käyttäytyi muutenkin vähemmän päivänsädemäisesti… Murunen sai myös parvorokotuksen, jota ei huomannut ollenkaan syödessään pieniä keitettyjä possunsydämen palasia.

Pöökö-veli eli Paras muutti tänään omaan kotiinsa Kuopioon.

MA 23.7.2007 uusin
Muru jäi taas n. kolmeksi tunniksi kahden Sulon kanssa ja hienosti meni. Olen totuttanut Murua siihen, että voin mennä pois sen näköpiiristä ilman, että sille iskee ikävä. Olen tehnyt sen niin, että mennessäni eteiseen tai vessaan en anna koirien tulla perässäni, vaan vedän välioven kiinni. Samalla olen opettanut Murulle "odota"-sanaa.

Illalla kävelin poikien kanssa pienen peltolenkin ja Muru matkusti taas kiltisti rintarepussa.

Muru on koominen; sen mielestä on ehkä maailman hauskinta juosta meidän rapun portaat ylös. Ja se todellakin pomppii käsittämättömän ketterästi ja hirmu vauhtia portaat ylös, ja odottaa sitten tasanteella meikäläistä häntä heiluen. Ihmeellisen taitava se on fyysisesti ollakseen vajaa 8-viikkoa vanha… Muru on myös KÄSITTÄMÄTÖN TAISTELUKONE! Sen saalisvietti ja taistelutahto vaikuttaisi olevan erittäin suuri ja kyllääntymätön kuten isoisällään Hiskilläkin. Neiti roikkuu ulkoillessa mun lahkeessa jopa 30 metriä yhtä soittoa, eikä irrota otettaan vaikka menee jaloissa mukkelis makkelis ympäri… Onneksi Murmeli lopettaa, jos "vingun" tai "murahdan" – neidillä on nimittäin hirrrrrmuisen terävät naskalihampaat ja se puree täydellä suulla käsittämättömän kovaa… auts!

TI 24.7.2007
Aamulla satoi ja Muru kastui ensimmäistä kertaa kunnolla, mutta se ei typykän menoa yhtään hidastanut. On se varsinainen kurahaalarityttö!

Tänään oli Murun ensimmäinen jälki. Tein parkkiksen reunanurmikolle myötätuuleen n. metrin pituisen "namiuran" pienillä, keitetyllä siansydämen palasilla. N. 50 cm:n matkan Muru jäljesti hienosti ja söi lähes kaikki namit, sitten sen keskittyminen herpaantui ja se lähti vaan menemään jonnekin. Otin ipanan kiinni, koska se oli vapaana, ettei se mene juoksennellen loppunameille, ja laitoin sen takaisin jäljelle. Muru jäljesti taas n. 30 cm, jonka jälkeen keskittyminen taas herpaantui. Otin pennun taas kiinni ja uudelleen jäljelle, jolloin se jäljesti loppuun asti ja söi hienosti kaikki namit. Jälki oli hieman liian pitkä vajaa 8-viikkoiselle, täytyy tehdä seuraavaksi vain 50 cm pituinen "jälki". Mutta hienosti vaavi käyttää nenäänsä. Myös ilmavainua Muru käyttää hienosti. Se on todella tarkkanenäinen neiti. Näyttäisi siltä, että Muru on sekä maa- että ilmavainuinen, kuten isoisänsä Hiskikin.

Muru oli tänään ensin Sulon kanssa kahden, kun käväisin asioilla ja sitten ihan yksin kotona n. 20 minuuttia, kun tein pienen peltolenkin poikien kanssa. Jätin neidin nakertamaan kuivattua naudanmahapalaa, eikä Muru jäänyt itkemään peräämme. Se oli myös hiljaa, kun tulimme takaisin. Jätin Hiskin makkariin ja Murun olkkariin, ja jatkoin saman tien Sulon kanssa ulos, fillaroimme n. 40 min. Kun tulimme takaisin Muru kiekui, ja jouduimme Sulon kanssa tovin odottamaan eteisessä ja vessassa, että neiti hiljenisi ennen kuin voimme mennä sisään. Murun kanssa täytyy olla tarkkana, ettei vaan vahingossakaan mene sen luokse silloin, kun se huutaa.

Illalla sekä pojat että Muru saivat matolääkkeen. Murulle Canex-tahna maistui oikein hyvin höysteenä maksamakkara. Ruuan jälkeen Muru ja Sulo saivat hillittömän hepulin parvekkeella ja leikkivät hullun lailla. Muru juoksi sohvapöytää ympäri korvat takaraivolla ja häntä suorana, ja näytti ihan pieneltä patterilelukoiralta .

Muru painoi illalla tyhjällä vatsalla ja huonolla vaa’alla punnittuna 3 kg. Tuo vaaka ei anna lukemia kuin puolen kilon välein, joten Murun tarkka paino on ??. Konna-veli painoi tänään 3,6 kg.

Joka päivä jaksan ihmetellä sitä, miten mainio ja lupaava mudinpoikanen tuo Muru on. Siinä tuntuisi olevan kaikki palaset kohdallaan; se on tosi sosiaalinen ja hyvin yhteistyöhaluinen kontaktieläin, kuitenkin itsenäinen ja erittäin rohkea vaavi, jolla on erittäin suuri taisteluhalu ja erinomainen saalisvietti. Turhan pehmeäkään Murtsikka ei ole, fyysisesti se on itse asiassa kovahko, henkisesti taas kohtuullisen ohjaajanöyrä eli ei mikään pesäpallomailalla koulutettava, mutta ei mikään nöyristelijäkään . Olen aina sanonut, että Hiskin ja Sulon risteytys olisi luonteeltaan täydellinen mudi. Nyt minua suorastaan pelottaa, että Muru taitaa olla sellainen… En olisi kuunaan uskonut, että "täydellinen mudini" olisi narttu ja vielä KELTAINEN!

SIVUN ALKUUN

KE 25.7.2007 kasi
Muru 8 viikkoa! Muru on kasvanut ainakin jo "metrin". Neidillä on tänään ollut uusi, hieno lelu: metallinoutokapula! Murtsikka on kannellut sitä ympäriinsä, pureskellut sitä hjullun lailla ja saanut kapulalle "raivareita", kun se ei ole toiminut neidin tahdon mukaan... 

Imuroin tänään ensimmäistä kertaa sitten Murun saapumisen. Murunen komensi imuria siihen malliin, että laitoin ipanan parvekkeelle poikien kanssa evakkoon. Olin itse sen verran väsynyt, että en jaksanut alkaa paneutua aiheeseen Muru & imuri. Sulo oli samanlainen pienenä, olisi halunnut tappaa imurin. Imurointi sujui sillä lailla, että toisella kädellä imuroin ja toisella kädellä riepotin rättiä, jossa roikkumalla Sulo sai toteuttaa "imurintappoviettiään" . Sittemmin onneksi Sulo on rauhoittunut ja jo vuosia herra on vaatinut oman osuutensa imuroinnista, etenkin vatsapuolta pitäisi imuroida aina oikein urakalla...

Murulla ja Sulolla on ollut tänään ulkona pari tosi reipasta leikkituokiota. On huvittavan näköistä, kun Sulo yrittää kieriä Murun päällä, kuten se tekee kaikille leluilleenkin. Murun naskalihampaat tekevät sen verran kipeää, että Sulo (joka oikeasti on fyysisesti kova) on pariin otteeseen vingahtanut. Näkyipä herran ikenestä vuotavan vertakin Murtsikka-tappajakalan hampaiden jäljiltä. Todella koomisen näköistä on se, kun Muru, rapiat 3 kiloa, päättää ryhtyä Sulolle jänikseksi... Tänään tuli ehkäpä ennätys Murun lahkeessa roikkumisessa: n. 50 metriä yhtä soittoa... Hjullu lapsi!

Hiski on selvästi nyt hyväksynyt Murun laumaan ja on sietänyt yllättävänkin paljon ipanalta. Pikku-blondi on tainnut pehmentää vanhan ukon sydämen... Hiskin niska oli aamulla taas tosi kipeä. Murun takia matot ovat poissa ja parkettilattia on tosi liukas. Todennäköisesti Hiski on niksauttanut niskaansa liukkaalla lattialla sutiessaan. Isäni tuli hakemaan Hiskin Karkkilaan lepolomalle. Siellä kun ei tarvitse liukastella eikä kulkea portaissa.

Murun ulosteet ovat olleet löysiä sekä limaisia eilen ja tänään. Todennäköinen syyllinen on parvorokotus. Nyt illalla uloste oli jo taas kiinteää. Olin hirmu ylpeä Murusta, kun se on tehnyt tarpeensa vain paperille ja ulos, kunnes tänään siivotessani huomasin, että Murtsikka oli pissannut ainakin neljä kertaa Hiskin karvapedille... Ja eikun pyykkikone pyörimään. Laitoin Murun häkkiin (jota se ei käytä...) karva-alustan. Muru meni sisään häkkiin ja pissasi alustalle ihan kuin neiti olisi halunnut merkata sen. Plääh! Tänään tuli myös pari kakkaa parvekkeelle.

Muru nukkuu yöt tosi hyvin. Se kuorsaa lattialla, mutta jossain vaiheessa yötä nostan sen ilmeisesti unissani sänkyyn, koska aamulla jalkopäässäni retkottaa tyytyväinen pikkumudi. Kun herään, niin Muru tulee halimaan ja kellimään pääpuoleen. Muru käy yleensä yöllä kerran paperilla pissalla ja/tai kakalla. Ipana antaa mun nukkua rauhassa 9 tai jopa 10 tuntia. Pikkuneiti sopii kuin nenä päähän meidän uniseen jengiimme!

Huomenna on Murulla edessään rankka päivä, sillä velipoika Konna Ruutanasta tulee kylään. Tosin kaikkein rankinta on varmaankin Sulo-paralla, joka joutuu paimentamaan holtittomia ipanoita... Tarkoitus olisi tehdä ipanoille yleisen riekkumisen lisäksi myös jäljet, jos sää sallii.

SIVUN ALKUUN

TO 26.7.2007
Murun Konna-veli sekä Pia ja Veera Ruutanasta tulivat käymään. Ipanat leikkivät hullun lailla, tappelivat väsyneinä (niin, että jouduimme erottamaan tappelu-
pukarit...), kiusasivat Suloa, autoilivat ja jäljestivät. Päivä oli auringonpaisteinen ja lämmin. Aluksi olimme muutaman tunnin ulkona nurmikolla ja pennut saivat väsyttää itsensä painimalla. Muru sai hillittömän hepulin, kun Veera meni makaamaan selälleen nurmikolle ja loikki varmaan kymmenen kertaa Veeran naaman yli edes takaisin kuin paraskin agilitykoira, todella hauskan näköistä!

Sen jälkeen siirryimme sisälle syömään ja pennut saivat ottaa päiväunet rauhassa. Heräiltyään ipanat alkoivat kiusata Suloa, etenkin Konna, jonka mielestä Sulon murinoita ja irvistelyjä ei kannattanut ottaa ollenkaan vakavasti (ja oikeassahan tuo pentu siinä oli). Ja sekös otti pahasti Suloa kuutioon!

Sitten menimme tekemään pennuille jäljet läheiselle nurmikolle. Ajoimme sinne autolla ja molemmat vaavit protestoivat "koteloissaan" kovaäänisesti. Näytin ensin Pialle Murun kanssa miten namivauvajälki meikäkäisen tyylillä tehdään ja ajetaan, ja sitten hän teki Konnalle pikkuherran elämän ensimmäisen jäljen. Konna keskittyi hienosti ja jäljesti nenä koko ajan maassa minijäljeltä lähes kaikki sydämenpalat kuin olisi kokenutkin peltojälkikoira. Myös Murun jälki sujui hyvin. Teimme ipanoille vielä toisetkin mininamijäljet ja nekin menivät hienosti.

Jäljestyksen jälkeen vaavit riekkuivat lisää, kunnes olivat melkoisen poikki ja menimme takaisin sisälle. Pennut nukkuivat ja keräsivät voimia sillä aikaa, kun katsoimme pentutestiä videolta. Konna oli sen verran väsynyt, että nukkui illalla kiltisti autossa koko matkan takaisin Ruutanaan. Tulomatka aamulla olikin mennyt "rattoisasti" Konnan "sulosäveliä" kuunnellessa...

Hyvin saman kokoisia Muru ja Konna ovat sillä erotuksella, että Muru on kevyempi. Muutenkin ipanat ovat saman tyyppisiä rakenteeltaan ja olemukseltaan. Muru on vaan väriltään huomattavasti tummempi kuin Konna, mutta myös pikkumies oli tummunut sitten viime näkemän. Konna = kerma, Muru = aprikoosi.

Kiitos Pialle, Veeralle ja Konnalle tosi kivasta päivästä! Tulkaa pian uudelleen!  

PE 27.7.2007
Muru oli aamulla kolme tuntia yksin, kun vein Sulon kanssa auton huoltoon ja kävimme samalla reissulla ottamassa tottista Sahaajankadun kentällä, ja uiskentelemassa (siis Sulo) Herttoniemen koirarannalla. Kun tulimme kotiin, oli ihan hiljaista, neiti oli todennäköisesti nukkunut koko ajan. Harmillisesti ipana kuuli, että tulimme Sulon kanssa eteiseen, jolloin olkkarin oven takaa alkoi kuulua ensin vaimea piipitys, joka vähitellen yltyi huudoksi, karjunnaksi ja oven raapimiseksi, kun neiti ei saanut oven toiselta puolelta mitään vastakaikua. Kävin vessassa ja odottelin, että Muru hiljenisi sen verran, että voisimme Sulon kanssa livahtaa olohuoneeseen. Typykkä jatkoi karjumistaan, kunnes sille tuli pissahätä, jolloin se hiljeni ja siistinä tyttönä kipitti paperille. Tässä vaiheessa pääsimme Sulon kanssa dyykkaamaan olohuoneeseen.

Lepäsin hetken ja jätin sitten Sulon kotiin, Murtsikka lähti mun kanssa hakemaan autoa Herttoniemestä. Menimme bussilla ja tämä oli Murun eka bussimatka. Jäin eteen istumaan ja Muru katseli ihmeissään maailmaa mun sylistä. Sitten se alkoi vaimeasti piipittämään, hieman huolestutti moinen meno. Syöttelin Murtsalle Frolicia ja tyttö unohti totaalisesti ympäristönsä. Loppumatka sujuikin jo sitten kiltisti ja hiljaa sylissä nököttäen. Huvittavaa, miten nallekarhun näköinen pentukoira herättää KAIKISSA ihmisissä reaktion. Käytävän toisella puolella istuivat samassa penkissä, toisilleen tuntemattomat Ville Valon näköinen goottirokkarikundi ja pultsari. Molemmat alkoivat lirkutella Murulle ja heidän oli aivan pakko silittää neiti Päivänsäteen pehmeää aurinkotukkaa bussista pois jäädessään. Muru nuoli pultsarin kättä, jolloin hän sanoi Murulle että: "Älä nuole, ties minkä bakteerin voit musta saada". Hassua miten koiranpentu saattaa puheisiin ihmisiä, jotka muutoin eivät missään tapauksessa keskustelisi keskenään ainakaan bussissa!

Paluumatkalla autossa neiti pisti oikein kunnon raivo-oopperan pystyyn... Ei se tuolla lailla vielä olekaan huutanut, liekö sillä olisi tänään väsymystä ja kiukuttelua eilisen johdosta, vai onko nyt menossa joku kehityskausi, jossa pitää kokeilla mitä äänellä saisi aikaan... Onneksi Muru kuitenkin ehti hiljentyä ennen kuin tulimme kotipihaan, että pystyin ottamaan sen ulos boxistaan. Neiti on sen verran voimakastahtoinen, että auta armias, jos se olisi mennyt johonkin kokemattomaan kotiin! Tuolla söpöyden ylikehityksellä ja taistelutahdolla katastrofi olisi valmis alta aikayksikön...!

Murun ilta onkin sitten mennyt Sulon kanssa painiessa ja puruluita syödessä. Se on kova tyttö jyrsimään puruluita!

Murmeli on kyllä mainio pentu. Se ei pelkää yhtään mitään - ei mitään ääniä, ei pimeää, ei märkää/sadetta, ei minkäänlaisia ihmisiä, koiria, esineitä, autoja, busseja, rekkoja, alustoja jne. Kaikkiin eteen tuleviin asioihin se suhtautuu uteliaasti ja leikkisästi. Muru on nyt parin päivän aikana saanut kunnon mudihepuleita, jolloin se juoksee päättömästi "miljoonaa" korvat litteänä takaraivolla, keho pallona ja häntä suorana. Murmeli näyttää ihan hulluksi tulleelta patterilelukoiralta . Sulo on onnellinen, kun on saanut oman vauvan ja leikkikaverin. On ihanaa katsoa Murun ja Sulon peuhaamista, mm. tänään Muru about 3 kg "kaatoi" Sulon n. 14,5 kg hienolla kungfu hypyllä... Muru ja Sulo leikkivät hyvin hiljaisesti; kuuluu vain töminää (sisällä) ja ähinää. Murulta ei onneksi irtoa saaliskimitystä, vaikka se ei saakaan Suloa ulkona juostessa kiinni. Tyttö vaan paahtaa miljoonaa perässä patterilelukoirana suu kiinni. Miten noin pieni pallero voi juosta niin kovaa?

SIVUN ALKUUN

LA 28.7.2007
Tänään Murulta tuli kaikki kakat ulos, vain muutama pissa tuli paperille. Ulosteet alkavat vasta nyt olla taas normaaleja. Parvorokotuksen jälkeen, tiistaista asti, ulosteet ovat olleet nelisen päivää löysiä ja välillä limaisia. Kolmena päivänä Muru on nyt saanut nakerrella Inupekt-tabletin. Sain Mialta lainaksi toimivan vaa'an ja Murun iltapaino juuri syöneenä oli 3,5 kg. 700 grammaa on neidille tullut painoa lisää 11 vuorokaudessa eli keskimäärin 64 g/vrk.

Pesin aamupäivällä parveketta ja mulla oli pesuainevettä ämpäri puolillaan. Murtsikka oli kiinnostunut vaahdosta ja iski kärsänsä siihen muutaman kerran. Olin selin Muruun, kun rupesi kuulumaan ähinää ja puhinaa. Neiti roikkui nivusistaan ämpärissä, etujalat vedessä kyynärpäitä myöten, takajalat ilmassa sätkien ja yritti kovasti pungertaa itsensä pois ämpäristä. Näky oli todella koominen, mutta kameran hakemisen sijaan pelastin ipanan pulasta. Kiikutin vettä valuvan typykän kylppäriin ja suihkutin pesuaineet pois sen jaloista. Murtsikka ei sanonut mitään, mutta venkuloi häntä pystyssä.

Tänään on neidillä ollut ensimmäinen "lällällällänlieru"-päivä. Jouduin illalla heittämään sitä remmillä peffaan "ei"-sanan tehosteeksi, kun Murmeli käänsi mulle takapuolensa ja lähti topakasti marssimaan häntä pystyssä toiseen suuntaan kutsuessani sitä luokseni. Tähän asti Muru on tullut aina kiltisti kutsusta luokse.

Murun kummitäti Mia kävi moikkaamassa typykkää ja toi Murtsikalle tuliaiseksi hienon narupallon. Mia sanoi, että Muru on tummentunut paljon siitä, kun haimme sen ja nyt huomaan sen kyllä itsekin. Kuinkahan tummaksi neiti aikoo "ruskettua"? Murun korvat ovat jo niin kevyet, että jos vähän tuulee, niin ne nousevat pystyyn. Veikkaan, että ei mene montaa viikkoa, että M:n korvat nousee pystyyn.

SU 29.7.2007 aktiivi
Murulla on tänään ollut hyvin aktiivinen päivä. Aamulla se jäljesti nurmikolla aamupalansa, "jälki" oli n. metrin pituinen ja meni hienosti.

Puolen päivän aikaan Murun Tarmo-isoeno (Mustapippurin Matadoori) ja Eeva tulivat katsomaan Murua. Neiti ei vierastanut Tarmoa ollenkaan ja Tarmo osasi leikkiä tosi nätisti pikkutytön kanssa nurmikolla.

Illan suussa sitten menimme näyttämään Murua Päitsitielle Virpille sekä Nisselle ja Ressulle. Muru ja Sulo peuhasivat Päitsihovin pihalla, kaivoivat Pieksun aloittamaa hiekkakuoppaa suuremmaksi ja painivat kuopassa. Iltapalaksi ne saivat Virpin tekemää herkkulihariisiä. Menomatkalla Muru taas protestoi boxissaan kovaäänisesti, mutta hiljeni sitten onneksi muutaman kilometrin ajon jälkeen. Takaisin tullessa ängin neidin Sulon kanssa samaan häkkiin, jonne se sitten asettuikin melkein heti nukkumaan.

Tänään on tullut vain yksi kakka sisälle paperille, eikä pissojakaan kuin muutama.

MA 30.7.2007
Tänään Murulla on ollut rauhallinen nukkumispäivä. Ainoastaan aamulla pikkuneiti jäljesti n. 1,5 m:n mittaisen possunsydänjäljen. Muru oli hieman liian nälkäinen, joten sillä oli turhan kiire. Nenä pysyi kyllä koko ajan maassa, vaikka hieman estin ipanan kiirehtimistä kaulapannasta. Täytyy jatkossa tehdä jälki niin, että Muru ei ole liian nälkäinen, niin se jäljestää hieman rauhallisemmin. Hyvin on tyttö kyllä hokannut homman idean!

Löysin taloyhtiön kierrätyshuoneesta neljä hienoa nallea Murulle ja Sulolle. Isoin niistä on lähes saman kokoinen kuin Muru .

Illalla ystäväni Tuija teinipoikansa Artun kanssa tulivat katsastamaan pikkuneidin. Muru yritti kovasti opettaa Artulle miten taisteluleikkejä leikitään lelun kanssa. Murmeli muuten noutaa jo hienosti!

Trapetsitaiteilija Murtsikka keksi itselleen taas uuden ketteryyttä ja tasapainoa vaativan harrastuksen. Se sipsutteli useita metrejä kävelytien reunassa olevan, n. itsensä levyisen kivetyksen päällä. Toisella puolella oli siis pieni pudotus asfaltille ja toisella puolella nurmikko. Hassu vaavi!

Myöhään illalla satoi ja tuuli oikein kunnolla, kun kävimme iltapissalla. Murua ei yhtään haitannut sade ja se taapersi urheasti läpi vesilätäkköjen. Se ei myöskään yhtään arastele pimeää, vaan lähtee porhaltamaan rapun portaita ylös jo ennen kuin ehdin laittaa valon päälle...

SIVUN ALKUUN

TI 31.7.2007 oksennus
Heräsin klo 5:30 siihen, että Muru pyrki alas sängystä. Olin kerrankin reipas ja kiikutin ipanan heti ulos, jolloin se teki pissat ja kakat. Tarjosin Murulle aamupalaa, koska se oli syönyt viimeksi n. klo 22, mutta neidille ei kelvannut. Painuimme takaisin pehkuihin ja klo 9 heräsin siihen, että Murtsikka yritti taas alas sängystä. Tällä kertaa hätänä oli huono olo ja Muru oksensi lattialle useamman satsin pelkkää mahanestettä. Arvelin, että ruokailujen välillä oli ollut liian pitkä aika. Tarjosin Murulle heti ruokaa, mutta se ei kelvannut. Sain se kuitenkin syömään vähän maksamakkaraa.

Pitkin päivää tarjoilin ipanalle ruokaa, mutta se närppi vain muutaman pienen suullisen. Ruoka kelpasi kunnolla jälleen vasta klo 21:n jälkeen. Sitten ipana söikin parin tunnin sisällä moneen otteeseen ja paljon! Kakat olivat koko päivän ihan normaalit ja muutenkin Muru oli oma itsensä. Mistä lie kyse?

Illansuussa lähdin Malmille kauppaan ja otin Murun & Sulon mukaan autoilemaan. Tällä kertaa laitoin Murun suosiolla Sulon kanssa taakse, jolloin se matkustikin ihan kiltisti ja hiljaa. Olin pari tuntia kaupoilla ja kun palasin takaisin parkkihalliin, niin Muru nukkui tyytyväisenä häkissä. Kotiin paluu sujui myös hiljaisuuden merkeissä. Yleensä pikkupennut tuntevat olonsa turvalliseksi pienehkössä, melko tiiviissä kuljetusboxissa, mutta Muru on erilainen nuori. Sen mielestä pikkuboxissa on ahdistavaa ja se vaatii elintilaa! Muru eroaa normivaaveista siinäkin, että se ei hakeudu koloihin ja kaappien/pöytien alle nukkumaan, vaan rellottaa milloin missäkin. Taitaa olla ns. "vapaa sielu" tuo neiti . Mm. Sulo rakasti pienenä samaista kuljetusboxia, jota Muru inhoaa...

Illalla Muru oli yksin kotona n. tunnin, kun olin Sulon kanssa fillaroimassa vesisateessa. Jätin Murtsin nakertamaan kuivattua mahatikkua ja neiti oli ilmeisesti taas kuorsannut poissaolomme ajan, mutta heräsi siihen, kun tulimme eteiseen. Taas se aloitti vinkumisen ja sen jälkeen huutamisen, mutta hiljeni sitten melko nopeasti. Ilmeisesti ipana muisti, että karjumisella ja raivoamisella ei saa tahtoaan läpi. Sulo joutui suihkuun ja Muru sai myös harjoitella tassujen suihkutusta. Neiti oli taas ihan hiljaa, mutta yritti venkuloida ensin kovasti. Se on kuitenkin niin kiltti ja luottavainen, että antaa hyvin tehdä itselleen kaikenlaista.

Tänään Muru ei jäljestänyt, koska ruoka ei maistunut. Lisäksi koko päivän on satanut ja myrskynnyt. Muru painoi aamulla tyhjällä vatsalla 3,8 kg. Pöökö veljen paino oli eilen jo 4,3 kg!

KE 1.8.2007 ysi
Muru 9 viikkoa! Neiti painoi aamulla tyhjän vatsan punnituksessa 3,7 kg eli 100 g vähemmän(?!) kuin eilen. Tämä voi toki johtua siitä, että Muru söi niin huonosti eilen. Tänään Murtsikalle on onneksi taas maistunut ruoka entiseen malliin.

Aamulla Murmeli herätti mut ja kiikutin sen ulos tarpeilleen. Puoli yhdentoista aikaan menimme hakemaan Transpointista tilaamani neut ja tapasimme samalla Pirjon, joka näki Murun ekaa kertaa. Pikkuneiti oli taas reipas oma itsensä ja tepasteli tomerana häntä pystyssä terminaalin pihassa. Muru ei myöskään yhtään pelännyt, vaikka vanhaherra Vanu karjui sille solvauksia auton takaluukusta. Päin vastoin, Murtsikka alkoi räkyttää takaisin ja hyökki häntä pystyssä auton takaluukkua kohti "nyrkit pystyssä". "Mulle et ala senkin vanha pieru!" Jo on ipanalla iso ego...! Automatkailu sujui mennen tullen hyvin Sulon kanssa samassa häkissä.

Päivä meni lepäillessä. Illalla Muru ja Sulo matkustivat taas samassa häkissä läheiselle nurmialueelle jäljestämään. Tein Murulle jo pientä askellusta, niin, että joka askeleella oli sydämenpala sekä kantapään että varpaiden kohdalla. Jälki oli n. 6 metriä pitkä eli aikamoinen harppaus edellisestä jäljestä. Tämän jäljen tein oikeastaan kokeilumielessä. Muru jäljesti muuten hyvin, mutta pari kertaa sen huomio herpaantui ja jouduin ohjaamaan sen takaisin jäljelle. Pentu oli jo hieman väsynyt ja tod. näk. tämän takia ei jaksanut keskittyä ihan koko matkaa. Olin kuitenkin kokonaisuuteen tyytyväinen, sillä nenä pysyi muuten koko ajan maassa ja siitä lähti intensiivinen tuhina. Loppupalkkansa (eli varsinaisen ruuan) Muru söi autossa. Sulon jäljestyksen ajan väsynyt ja tyytyväinen Muru nukkui täydessä unessa häkissä. Tämän rohkaisemana tein vielä Sulon kanssa parinkymmenen minuutin lenkin ja kun palasimme autolle, niin Murmeli veteli edelleen sikeitä. 

TO 2.8.2007 faunatar
Aamulla Muru oli ehtinyt tehdä kahdet kakat ja yhdet pissat lattialle ennen kuin heräsin. Yleensä Muru tekee kaikki kiltisti sanomalehdelle, en tiedä miksi se nyt oli poikennut tavastaan. Muuten kaikki kakat tulivat tänään ulos ja jonkin verran pissoja paperille. Nyt Muru selvästi alkaa jo hoksaamaan, että ulos mennään tarpeille, mutta ei vielä osaa pyytää ulos. Omakotitalossa pennun jatkuva "ulos heittäminen" olisi huomattavasti helpompaa.

Aamupäivällä Lissu ja Urkki (Gondüzsõ-Alkonyat Ugass Drágam) tulivat tapaamaan Murua. Urkki leikki ruohikolla nätisti Murun kanssa, tosin Urkin mielestä Muru oli vielä hieman toistaitoinen leikkikaveri... Murun mielestä Urtsan remmiin sidottu kakkapussi oli tosi kiva lelu, kuten myös Sulon vesipullo, joka oli Murua varten ulkona mukana. Juomisen lisäksi pikkuneiti innostui nakertamaan pulloa sillä seurauksella, että siitä tuli vuotava seula. No, omapa oli vikani, kun annoin naskalihampaan leikkiä pullolla.

Olimme ulkona yli tunnin ja sitten pikkuneiti alkoi hyytyä. Vein sen kotiin ja otin Sulon tilalle. Teimme Lissun ja Urkin kanssa tunnin metsälenkin ja Muru harjoitteli sillä aikaa yksin oloa. Kun tulimme kotiin, niin kuulin rappuun pennun kiljumista. Oletan kuitenkin, että Muru oli nukkunut ja vasta juuri herännyt, sillä se hiljeni, kun meni pissalle paperille. Pääsimme Sulon kanssa livahtamaan kotiin hiljaisella hetkellä.

Päivällä lepäsimme ja illalla Murtsikka lähti tutustumaan Itäkekuksen vilinään. Otin Sulon autoon mukaan Murulle kaveriksi ja hyväksi autoilumalliksi. Pikkutyttö alkaa oppia, sillä vikinää kesti enää ihan pieni hetki auton lähdettyä liikkeelle, sen jälkeen Muru kävi makaamaan häkkiin. Itiksessä Muru marssi reippaana ja tomerana sekä parkkihallissa, rullaportaissa että kauppakeskuksen käytävällä, jonne se teki pissatkin. Onneksi taskussa oli nenäliinoja... Lopuksi menimme Faunattareen, jossa Muru herätti huomiota reippaalla olemuksellaan. Pikkuneiti marssi ympäri kauppaa ja analysoi mielenkiintoisia uusia hajuja sekä nautti ihmisten rapsutteluista. Ostin Murtsikalle siansaparon, jota se asettui antaumuksella nakertamaan kaupan lattialle. Kotimatka sujui Murulta nukkuessa.

Tänään emme jäljestäneet, koska Murulla oli muuten niin aktiivinen päivä. Murun korvat ovat jo hyvin kevyet, sellaiset colliekorvat. Jos tuulee tai Muru katsoo ylöspäin, niin korvat nousevat pystyyn. Muru tummuu koko ajan, sen vatsanahkakaan ei ole enää vaaleanpunainen, vaan on tummunut tosi paljon. Aikookohan Muru tulla suomenpystykorvaksi isona?

SIVUN ALKUUN

PE 3.8.2007 naksu
Otimme tänään iisisti lepäillen. Iltapäivällä Muru opiskeli ekan kerran yhdistämään naksuttimen äänen herkkupalaan. Lisäksi Murmeli opetteli maahanmenoa.

Illalla tein Murulle jäljen parkkiksen nurmikaistaleella. Jälki oli n. 4 m pitkä ja hieman limittäisellä askelluksella tehty. Sydämenpala oli jokaisen askeleen kärjessä. Muru jäljesti todella upeasti ja siis selvästi oikeasti JÄLJESTI jokaisen jalanjäljen kantapäästä kärkeen namin luokse. Mahtavaa! N. puolessa välissä sen huomio kerran herpaantui, kun jälki oli melkein kiinni heinikossa ja sieltä tuli joku voimakas haju Murmelin nenään, jota se piti alkaa nuuskia. Tässä vaiheessa autoin pentua rapsuttamalla seuraavaa jalanjälkeä ja hyvin Muru palasikin takaisin jäljelle. Olin todella tyytyväinen Murun jäljestykseen, se oli tarkkaa ja vauhti oli sopiva. Eli ei enää namiuria, vaan ihan oikeaa askellusta! Iltaruokansa Muru söi autossa jäljestyksen päätteeksi.

Murmeli osasi ensimmäisen kerran pyytää ulos, kun sillä oli kakkahätä. Se meni parvekkeen ovelle ja sanoi "piip", jolloin kiikutun neidin pihalle.

LA 4.8.2007
Murulla oli taas oikein mega-aktiivinen päivä. Lähdimme aamulla Pornaisiin treenaamaan Anun ja Hannan kanssa. Menomatka sujui hiljaa samassa häkissä Sulon kanssa. Kun pääsimme perille, Muru tutustui isoon 6-vuotiaaseen hoffiurokseen Neoon ja pieneen 13-viikkoiseen hoffiurokseen Pumaan, jonka kanssa alkoikin heti leikit. Pentujen peuhattua hetken, lähdimme metsään.

Koska oli kuuma, niin laitoin Sulon ja Murun alle häkkiin kylmällä vedellä kastellun pyyhkeen. Treenasimme "isojen" koirien kanssa pudotetun esineen noutoa, esineruutua ja tarkkuusetsintää. Muru nukkui kiltisti häkissä sillä aikaa, kun Sulo oli treenaamassa. Murulle ja Pumalle otimme pienet hakutreenit. Tämä oli Murulle ensimmäinen kerta. Se meni iloisesti vuoron perään Anun ja Hannan luokse, ja istui rauhallisesti syömään namejaan. Tajusin, että Muru oli ekaa kertaa metsässä, ja sen keskittymistä vähän häiritsikin sammalpohja, jossa oli mielenkiintoisia hajuja. Olisi pitänyt tajuta antaa pennun ensin pomppia metsässä tutustumassa metsän hajuihin ennen namitreenin ottamista. Lopuksi "pakenimme" muurahaisia hiekkatielle, jossa Muru vielä vähän leikki Anun kanssa. Tuuli-ilmaisuharjoitusta emme tehneet, koska tuuli oli liian vaimea.

Treenin jälkeen menimme takaisin Anulle syömään. Muru oli aivan ihastunut isoon Neo-herraan ja yritti tehdä itseään kovasti sille tykö. Neon mielestä kirppu oli ihan jees, mutta ei aiheuttanut mitään intohimoja . Sitten Murulla oli kovat bileet vajaa 3-vuotiaan Mikko-pojan kanssa, joka oli välillä hieman turhan kovaotteinen. Muru leikki kuitenkin uskomattoman nätisti Mikon kanssa, ei kertaakaan murissut eikä purrut Mikkoa, vaikka aihetta olisi välillä ollutkin Mikon haliessa "kuristusotteella" Murua. Toisen koiran tai aikuisen ihmisen Muru ei varmaan olisi antanut käsitellä itseään samalla lailla kuin Mikon. Uskomatonta miten joillakin koirilla on jo pikkupentuna todella kärsivällinen asenne pikkulapsiin.

Sitten Muru keksi alkaa kaivaa pihalle hiekkakuoppia sillä seuraukselle, että se kaivoi esiin muurahaispesän, josta alkoi tursuta "miljoonittain" murkkuja joka suuntaan. Ne olivat vähän sellaista isompaa mallia, ja Murun mielestä niitä oli todella kiva metsästää. Vaikka murkut purivat Murmelia suuhun ja tassuihin, niin pikkuneiti vaan jatkoi niiden metsästystä loikkien hienoilla myyrähypyillä niiden kimppuun. Välillä Murtsikan täytyi juosta hepulia ja hinkata suupieliään hiekkaan, mutta sitten taas muurahaisten kimppuun! Hullu lapsi! Touhu oli niin koomisen näköistä Murun sätkiessä ja potkiessa murkkujen purressa sitä, että nauroimme Anun kanssa ääneen .

Kotimatka Murulta sujui nukkuessa yksin ja kiltisti Hiskin häkissä.

SU 5.8.2007
Murmeli on tänään ollut väsynyt ja nukkunut melkein koko päivän. Illalla sen virkistyttyä, lähdimme Vaaralaan koiranuittopaikkaan. Murun mielestä oli aika ihmeellistä ja jännää, kun Sulo syöksyi innoissaan veteen uimalelun perässä. Muru tyytyi pomppimaan rannassa, kerran se meni niin syvälle, että vatsakin kastui ja sen jälkeen tulikin sitten hepulikohtaus.

Paikalla oli myös paljon muita koiranuittajia, joiden koirat haukkuivat enemmän ja vähemmän erilaisilla äänillä. Ensi ihmetyksen jälkeen Muru tottui koirien haukuntaan eikä enää välittänyt viereisen rantakaistan sakemannin kumeasta haukustakaan. Suloa oli hieman vaikea saada pysymään omalla pienellä rantakaistallamme, koska se on Murun takia niin puolustuksella, että olisi enemmän kuin mielellään ajanut kaikki muut lammen rannalla olevat uimarit huitsin nevadaan. Tämä oli kuitenkin Murulle hyvä kokemus. Se kuuli ja näki paljon muita koiria, mutta ei joutunut niiden kanssa tekemisiin.

Muru innostui välillä vetämään Sulon kanssa uimalelusta ja uskomattoman lujaa se jaksaa vetää, vaikka on niin pieni. Mutta Muru onkin Taistelumurmeli! 

Kun tulimme kotiin, niin Muru pääsi taas suihkuun, koska oli ihan hiekkainen mahastaan ja jaloistaan. Murmeli seisoi tällä kertaa tosi nätisti mun jalkojen välissä ja tuntui jopa tykkäävän etenkin mahan suihkutuksesta. Kuivatessakin pikkuneiti seisoi kiltisti paikoillaan. On se kyllä niin luottavainen ja ihana!

Yhdeksän maissa illalla tein taas Murulle jäljen parkkiksen nurmikaistaleelle. Jälki oli 18 hieman limittäistä askelta eli n. 3,5-4 metriä pitkä ja joka askeleen kärjessä oli kostea naudanmahapalanen. Yhteensä jälkeen meni kolme pientä Oscarin naudanmahapullaa. Jäljen lopussa Muru sai syödä osan iltaruokaansa ja loput autossa. Murmeli odotti kiltisti hiljaa autossa sen aikaa, kun tein jäljen. Neiti jäljesti taas todella tarkasti ja hyvällä temmolla joka askeleen, vain yksi namipala jäi syömättä jostain syystä (murkku?), Muru kyllä jäljesti senkin askeleen.

Lissu oli laittanut mahtavia kuvia Murusta ja Urkista sivuilleen: http://www.elisanet.fi/liisa_koskimaa/saint.html
http://www.elisanet.fi/liisa_koskimaa/devil.html

SIVUN ALKUUN

MA 6.8.2007 helle
Hellepäivä. Muru oli tänään neljä tuntia yksin kotona, kun lähdimme Mian ja hänen vajaa 5-vuotiaan poikansa, Leon, kanssa uittamaan Milliä ja Suloa Kallahteen meren rannalle. Muru jäi pureskelemaan kuivattua naudanmaharullaa, eikä sisältä kuulunut mitään, kun kävin kuuntelemassa parvekkeen puolelta. Kun tulimme takaisin oli myös täysin hiljaista ja pääsin sisään ennen kuin Muru nousi sohvan takaa nukkumasta. Naudanmaharulla oli puoliksi nakerrettu, joten veikkaan, että Murmeli oli nukkunut lähes koko ajan. Noin pieni ei oikein tykkää tällaisesta helteestä.

Muru pääsi ulos tarpeille ja treffaamaan Leoa. Murmeli leikki taas todella nätisti pikkulapsen kanssa. Vaikka Leo juoksi innoissaan edes takaisin shortsien lahkeet hulmuten, niin Muru ei kertaakaan ottanut hampaillaan niistä kiinni, vaikka juoksi hepulissa Leon kanssa. Se ei myöskään käyttänyt hampaitaan muutenkaan Leoon, vaikka Leo halaili ja silitteli innoissaan Murua. Kun Mia tai minä alettiin palleroimaan typykkää, niin johan alkoi naskaleiden käyttö saman tien... Muru on hieno "lapsikoira"!

TI 7.8.2007
Toinen hellepäivä. Aamulla ennen klo 7 kiikutin Murun tarpeille ja päätin "reippaana" tehdä sille myös jäljen. En ollut muistanut ottaa sulamaan naudan mahapalloja, eikä kaapeista löytynyt muitakaan pehmeitä namuja jäljelle, joten päätin käyttää Best Friend puolikosteaa nappulaa. Tein n. 20 askelta pitkän jäljen, joka meni ihan päin peetä. Namipalat olivat liian kovia, eivätkä tarpeeksi maistuvia, joten Muru jätti suurimman osan niistä syömättä. Se kuitenkin jäljesti, kunnes näki loppuun jättämäni ruokarasian, jolle sitten rynni pari viimeistä askelta. Olin ollut peittävinäni rasian niin, ettei koira sitä näkisi, mutta unenpöppörössä aamutuimaan ei meikäläisen treenaukset näköjään oikein suju... Ja sitten tietysti annoin Murun syödä aamuruokansa, vaikka olisi pitänyt tehdä uusi jälki... Huoh! 

Illalla yhdeksän jälkeen uusi yritys, tällä kertaa taas naudanmahapaloilla. Jälki oli n. 20 askelta eli 4 m pitkä. Muru oli nyt liian nälkäinen, joten se yritti rynniä vähän turhan kovaa eteenpäin. Voi olla, että sillä oli myös mielikuva aamuisesta ruokapurkista jäljen päässä. N. puolivälissä jälkeä Muru häiriintyi pahasti, kun autoon jättämäni Sulo (takaluukku auki) alkoi haukkua vahtihaukkua jonkun kulkiessa pihalla, prkl... Muru keskeytti jäljestyksen ja alkoi myös haukkua vahtihaukkua häntä pystyssä, woeh! Onneksi Sulo hiljeni, jolloin Murukin hiljeni ja keskittyi taas jäljestykseen. Lopussa annoin ruokarasian taskustani.

Summa summarum. Tee jälki vain silloin, kun olet täysissä tajuissasi. Jos jälki syystä tai toisesta epäonnistuu, niin tee uusi jälki, äläkä palkkaa Murua huonosta jäljestyksestä. Älä käytä jäljellä huonoa ja hankalasti syötävää namia. Älä laita ruokapurkkia jäljen loppuun, etenkään niin, että Muru NÄKEE sen. Älä vie Murua jäljelle liian nälkäisenä. Anna ruokapurkki vasta autossa, ettei Muru kiirehdi jäljen loppuun. Älä jätä Suloa lähietäisyydelle autoon vahtimaan takaluukku auki niin, että se häiriköi Murun suoritusta. Ihan kuin en näitä asioita tietäisi...!

Jäljestyksen jälkeen lähdimme iltahämärissä pyöräilemään Sulon kanssa niin, että Murustiina matkusti pyörän etutangossa olevassa korissa. Murulla oli päällään söpöt vaaleanpunaiset, pehmustetut "PUPPIA"-valjaat, jotka se sai lainaksi chihuahualta. Valjaista kiinnitin Murun pyörän tankoon lyhyellä remmillä. Muru istui rauhallisena kuin tatti korissa, eikä yrittänyt kertaakaan hypätä pois. Sitä ei yhtään pelottanut, vaan se nuuski sieraimet levällään ilmavirran mukana tulevia tuoksuja. Murmeli näytti tosi söpöltä takaapäin, kun se pönötti tärkeänä korissaan, katse suunnattuna eteenpäin ja sen korvat olivat koko ajan ilmavirrasta johtuen pystyssä . Herätimme hilpeyttä muutamassa vastaantulijassa Sulon juostessa hienosti pyörän sivulla ja Murun istuessa tärkeänä edessä tähystäjänä. Koska Murmeli matkusti tosi hienosti ilman mitään kotkotuksia, niin teimme n. puolen tunnin fillarilenkin. Lisää tätä!

KE 8.8.2007 kymppi
Muru 10 viikkoa! Kolmas hellepäivä. Pikkuneiti painoi aamulla tyhjällä vatsalla 4,1 kg ollen näin muutama sata grammaa painavampi kuin Sulo saman ikäisenä. Oletettavasti siis tytöstä on tulossa suht' kookas ja vahvarakenteinen narttu, mikä on hyvä asia. Veikkaan, että Murusta tulee n. Hiskin kokoinen.

Murun serkkutyttö Kiusa (Vimmatun Somasumusireeni) ja Marjo tulivat aamupäivällä tapaamaan Murua. Ajankohta ei ollut paras mahdollinen, sillä Muru oli tosi uninen ja lisäksi "voimaton" helteestä johtuen. Murulle on selvästi alkanut muotoutua iltapainotteinen rytmi, mikä on hyvä asia ensi viikon työhön paluuta ajatellen. Hieman yli vuoden ikäisen, vauhdikkaan Kiusan leikkityyli oli Murun mielestä liian raju, eikä Muru halunnut leikkiä Kiusan kanssa. Muru ei kuitenkaan pelännyt Kiusaa, mutta hyvän itsesuojeluvaiston omaavana vältti antautumasta Kiusan pyöritykselle . Kunhan Murulle tulee hieman lisää ikää mittariin, niin eivätköhän typykät sitten löydä yhteisen sävelen.

Lähdimme Marjon kanssa uittamaan Kiusaa ja Suloa Vaaralaan, ja Muru harjoitteli taas yksinoloa. Se jäi hiljaa nakertamaan naudanmaharullaansa ja oli syönyt evääksi jättämäni kuivamuonat. Kun tulimme takaisin, niin Muru odotti hiljaa olkkarin oven takana. Hienoa, että yksinolot sujuvat jo noin hyvin!

Illalla Muru "nautiskeli" Canex-tahnan kalkkunaleikkeen sisälle käärittynä. Hyvin upposi.

Nyt, kun on ollut niin kuuma, olen pitänyt parvekkeen ovea yötä päivää auki. Muru on ottanut tavakseen käydä partsilla kakalla. Ilmeisesti parveke on niin kuin ulkona Murun mielestä ja tottahan tuo oikeastaan onkin.

Muru kuuli tänään ambulanssin ujellusta vain muutaman kymmenen metrin päästä. Äänen lähestyessä kovaa vauhtia Murua ensin hieman hirvitti, mutta ambulanssin tullessa ihan lähelle typykkä katseli ja kuunteli sitä pää kallellaan, totesi ujelluksen vaarattomaksi ja lähti häntä pystyssä jatkamaan matkaansa.

TO 9.8.2007 hieho
Helle jatkuu edelleen, plääh! Tein aamutuimaan Murulle 20 askelta pitkän jäljen parkkiksen nurmikaistaleelle. Joka askeleen kärjessä oli nami (lihapullanpala). Muru jäljesti periaatteessa hyvin, mutta osa nameista jäi syömättä (meni yli). Yhden kerran Muru yhtä äkkiä ilman mitään näkyvää syytä keskeytti jäljestyksen ja lähti haahuilemaan. Palautin sen jäljelle. Voi olla, että tuossa parkkiksen nurtsilla on liikaa häiriöhajuja, kun talon asukkaat ramppaavat siinä melko paljon koirineen. Muutenkin tuntuu, että Murulla on menossa nyt joki kehitysvaihe, se on alkanut vahtimaan, kuten kuulema Konnakin. Taidan pitää suosiolla hieman taukoa jälkiharkoissa.

Muru ja Sulo olivat puoli päivää keskenään kotona. Muru on nyt oppinut hyvin mun menemiset ja tulemiset, se ei enää kommentoi mitenkään.

Illalla teimme pienen kävelylenkin pellolla ja Muru näki ison hieholauman ihan läheltä. Muru oli täysin mykistynyt näkemästään ja tuijotti silmä kovana hievahtamatta lehmiä mun sylistä. Välillä, kun hiehot innostuivat puskemaan toisiaan tai pitivät muuten ääntä, Murua alkoi hieman hiivistää ja se painoi päänsä mun kaulaa vasten ja katsoi toiseen suuntaan . Sulolla oli kova työ hillitä paimennushalujaan.

PE 10.8.2007
Edelleen hellettä... Koirat eivät paljon päiväsaikaan jaksa touhuta, lähinnä ne nukkuvat kylpyhuoneen pimeydessä viileällä kaakelilattialla.

Siivosin päivällä ja Muru toimi avustajana. Se ei pelkää yhtään imuria, vaan haluaisi leikkiä sillä. Alkuinnostuksen jälkeen imuri muuttui merkityksettömäksi, eikä Murua häirinnyt, vaikka imuroin ihan sen vierestä.

Illalla meillä oli tottistreenit Petikossa. Muru matkusti ja majaili kiltisti autossa omassa häkissään. Treenien lopuksi otin myös Murun kentälle. Leikin sen kanssa patukalla ja myös Anu leikki typykän kanssa. Sitten otin maahanmenoharjoituksia namipaloilla. Lopuksi vielä muutama vauhdikas luoksetulo Lissun avustuksella. Muru oli todella sopivassa vireessä, ja keskittyi koko ajan hienosti ja täysillä. Erinomaisen onnistunut eka "tottistreeni"!

Lopuksi Muru sai vielä tavata ison ihastuksensa Neo-hoffiherran sekä pienemmän ihastuksensa, mudinuorukaisen Urkki von Urkkelssonin ja Muu oli aivan tohkeissaan. Muru sai myös uuden ystävän, Brava-groenendaelrouvan.

LA 11.8.2007
Helteelle ei näy loppua...! Päivä meni koirilta lähinnä kylpyhuoneessa lepäillessä. Illalla meillä oli treenit Ullan ja Bravan kanssa Technopoliksella. Muru matkusti ja majaili taas kiltisti ja hiljaa omassa häkissään autossa.

Sulon ja Bravan treenien jälkeen otimme Murulle ensimmäiset tuuli-ilmaisutreenit, koska kallioisella hakkuualueella kävi hyvä tuuli. Ensimmäisellä kerralla veimme Murun kanssa Ullan piiloon laajassa kaaressa kiertäen risukasan taakse. Palasimme samoja jälkiä puhtaalle alueelle, jossa päästin Murun irti. Neiti sai välittömästi ilmavainun Ullasta ja porhalsi innoissaan piilolle. Koska risukasa oli suuri este, eikä Muru ole ollut metsässä, niin pikkuneidiltä pääsi turhautunut haukahdus, kun se ei päässyt Ullan luokse. Ei tule olemaan vaikeaa saada Murulta haukkuilmaisua kaivettua esiin, vaikka se aika hiljainen mudi onkin . Menin auttamaan Murua, jolloin se rämpi urheasti risujen yli Ullan luokse namistelemaan. Neiti istua napotti hienosti aloillaan maalimiehellä ja nautiskeli lihapullanpaloista.

Toisen ja kolmannen tuuli-ilmaisun teimme niin, että Ulla meni Murun huomaamatta piiloon. Taas Muru käytti upeasti nenäänsä, nappasi ilmahajun Ullasta välittömästi ja painui suorinta tietä piilolle namistelemaan ja nauttimaan kehuista. Menin itse perässä piiloille ja tulimme kaikki yhdessä niiltä pois. Tämä oli todella onnistunut ensimmäinen etsintäharjoitus (kiitos Ulla!) ja Murulla on supernenä! Koska Murulla on kaikki erinomaisen hakukoiran ominaisuudet, niin odotukseni ovat korkealla sen suhteen...

Treenien jälkeen menimme kaikki yhdessä purkamaan esineruudun merkkauksia ja Muru suorastaan rakasti pomppia metsässä. Se kulki erilaisilla maastopohjilla kuin olisi aina juoksennellut metsässä. Ison kaatuneen puunrungon ylitys tuotti vaikeuksia ja siinä pääsi ensin itku, mutta sitkeästi ähveltämällä, Bravan ja Sulon kannustuksen avulla neiti siitä lopulta tuli yli ihan omin avuin.

SU 12.8.2007
Tänään Muru tapasi 7-viikkoisen vauvan, kun Joski, Ida ja Virpi kävivät kylässä. Sulo ja Muru olivat kumpikin kovasti ihastuneita Ida-vauvaan. Myös Maria-mummo käväisi hakemassa Konsta-isän neut ja moikkaamassa Murtsikkaa, joka ei tällä kertaa purrut mummoa .

Illan viileydessä teimme taas fillarilenkin niin, että Muru istui etutangon korissa. Koska pyöräily sujuu niin mainiosti, niin teimme n. tunnin reissun, josta osa oli koirien vapaata riekuntaa, ja kävimme myös katsomassa meren rannassa laiduntavia kyyttöjä. Enää lehmät eivät juurikaan jaksaneet ihmetyttää Murua, vaan se pomppi reippaana aidan vieressä. Se ei myöskään haukkunut lehmille. Sulo-parka joutui taas ihan tosissaan hillitsemään paimennushimoaan...

Murulta löytyi punkki kaulasta, yök! Muru on vielä sen verran kevyt, että sille ei voi laittaa punkkimyrkkyjä.

MA 13.8.2007 
Ja helle jatkuu... Ensimmäinen työpäiväni sairasloman ja loman jälkeen. Muru ja Sulo jäivät aamulla kiltisti kotiin olohuoneeseen. Kävin ruokatunnilla katsastamassa tilanteen ja vastaani mönki kaksi unista mudillia. Käytin Murun ulkona kakalla, se oli tehnyt paperille pari pissaa. Koiruudet jäivät taas kiltisti kotiin ja kun työpäivän jälkeen tulin kotiin, niin jälleen kaksi unista mudillia tuli ovelle rauhallisina vastaan. Yksi pissa oli tullut Murulta iltapäivän aikana paperille. Ihanaa, kun se on oppinut jo noin hienosti olemaan yksin (tai Sulon kanssa) kotona. Sulo toimii kyllä Murulle tosi hyvänä esimerkkinä, kun se on niin rauhallinen kaikissa lähtö- ja tulotilanteissa.

Muru on muuten vasenkätinen; se ojentaa aina vasemman tassunsa, kun haluaa jotain.

SIVUN ALKUUN

TI 14.8.2007 uimassa
Ajoin Sulon ja Murun kanssa Kallahteen uittamaan niitä. Murmeliini kahlasi veteen, mutta ei uinut itse. Kahlasin Muru sylissä mereen ja laitoin Murun varovasti veteen, jolloin se ui muutaman metrin hienosti rantaan. Toistimme homman pari kertaa ja joka kerta Muru sai rantaan uituaan hepulin hiekalla; se piipitti, hyppi ja pomppi. Murmeli oli selvästi samaan aikaan sekä hämmentynyt että iloinen.

Uinnin jälkeen kävelimme vielä metsässä pienen lenkin ja Murun mielestä oli ihanaa pomppia kalliolla ja aluskasvillisuuden seassa. Puolessa välissä kotimatkaa huomasin kauhukseni, että ajoin takaluukku auki. Onneksi pystyin liikennevaloissa käymään pamauttamassa luukun kiinni. Sulo ja Muru nukkuivat tyytyväisinä häkeissään, eivätkä olleet huomanneet matkustamisessa mitään erikoista .

Kotona Muru joutui vielä kokovartalosuihkuun sinilevävaaran takia. Muru seisoi kiltisti ja hiljaa paikoillaan, ja tuntui nauttivan lämpimästä suihkusta. Kuivaaminen sen sijaan ei ole Murmunaattorin mielestä niinkään kivaa.

KE 15.8.2007 ykstoista
Muru 11 viikkoa! Muru painaa 4,7 kg eli 600 g on tullut viikossa lisää.

Vanhempani toivat Hiskin kotiin. Isä asensi makkarin ja olohuoneen väliseen oveen koiraportin. Muru tutustui höylään ja poraan, eikä kumpikaan niistä ollut yhtään pelottava.

Illalla tein pienen lenkin kaikkien kolmen koiran kanssa. Vastaan tuli työkaverini dobberiuroksensa kanssa. Koska uros on erittäin hyväluonteinen, ajattelin, että Muru voisi moikata sitä. Sanoin Murulle, että "saa mennä" sillä seurauksella, että Sulo sai infernaalisen puolustusraivokohtauksen. Käskin Hiskin ja Sulon maahan, mutta en saanut millään Suloa hiljenemään, vaan se lateli suustaan uhkauksia dobberille ja varoituksia Murulle. Hiski pysyi onneksi hiljaa. Muru parka meni ihan neuvottomaksi, koska se ei pelkää koiria, mutta nyt isosetä antoi voimakkaasti varoittavaa signaalia. Sain tilanteen nollattua vasta, kun otin Sulon käskyn alle seuraamiseen ja marssin dobberin viereen, kuin olisimme olleet pk-kokeen ilmoittautumisessa. Sulo hiljeni ja sain sen rauhoittumaan nameilla. Dobberi istui koko ajan hiljaa rauhallisena, provosoimatta mitenkään. Muru tuli viereemme istumaan ja siinä sitten olimme kaikki ringissä, paitsi Hiski, joka makasi kiltisti maassa muutaman metrin päässä. Annoin vuoronperään namin Sulolle, dobberille ja Murulle, eikä Muru pelännyt enää. Kun tilanne oli rauhallinen, työkaverini poistui koiransa kanssa, joten onneksi saimme tehtyä "päättömästä" tilanteesta loppupelissä edes jollakin lailla onnistuneen.

Summa summarum: Sulon puolustusvietti menee niin yli Murun seurassa, että jatkossa en yritäkään antaa Murun tutustua koiriin Sulon seurassa, vaan marssimme silloin aina ohi. Hiskin seurassa Muru voi tutustua muihin koiriin, koska Hiskillä ei ole traumoja vieraista koirista, Hiski luottaa muhun johtajana, eikä sillä ole yliampuvaa puolustusviettiä.

TO 16.8.2007
Murun vasen korva nousi pystyyn illalla! Oikeakin on melkein pystyssä, vain ihan kärki lörpättää.

Siivosin, eikä Muru pelkää yhtään imuria. Neiti makaa paikallaan, vaikka imuroin ihan kiinni siihen.

Pihalla Muru säikähti maton tamppausta ja alkoi juoksennella häntä alhaalla edes takaisin. Sain kuitenkin Murun tulemaan luokseni ja otin se syliini. Tamppaus ei kestänyt kauaa, katselimme ja kuuntelimme sitä hieman kauempaa. Hassua, että onnistuin Sulonkin pentuna säikyttämään tamppauksella. Silloin olin ihan varma, että Sulosta tulee ääniarka, mutta mitä vielä! Sen takia en nyt ole mitenkään huolissani, vaikka Muru säikähtikin.

Muru on opiskellut tottista; istu, maahan ja seiso sujuvat jo mallikkaasti.

PE 17.8.2007
Muru osaa "lelu"-sanan. Murmunaattori noutaa ja tuo lelun minulle hienosti, kun heitän sitä. Illalla harjoittelimme tottista lihapullien avulla, jotka haiskahtivat hieman. Seuraavana päivänä sitten ilmeni, että ne olivat pilaantuneita... Nyt harjoituksen alla on myös sivulla istuminen.

LA 18.8.2007
Murun aamukakka oli vielä normaali, mutta aamupäivällä sitten alkoi ruiskuripuli ja oksentelu. Yhdistin homman heti lihapulliin, sillä Muru oli muuten ihan oma itsensä. Aiheutin siis pennulleni ruokamyrkytyksen... great! Myös Hiskin maha oli löysällä, sekin oli syönyt yhden lihapullista.

Ripulista huolimatta lähdimme reissuun kohti Vesilahtea ja unkarilaisten agility-
mestaruuskisoja nesteytysvehkeet varmuuden vuoksi mukana. Kisoissa treffasimme kannustusjoukoissa olevat Konna-veljen sekä Pian ja Veeran. Kisaamassa mudeista olivat Ato MAXI1-luokassa, Ruuti MEDI2-luokassa (mestaruus!), Vimma MEDI3-
luokassa (mestaruus!), Vinski MAXI3-luokassa (toinen!) ja ipanoiden Konsta-isä MAXI3-luokassa.

Kisan jälkeen ajoimme vielä Ruutanaan Pialle & kumpp. yöksi. Myös Maria-mummo ja Konsta tulivat. Murmeli ja Konnuliini riehuivat hullun lailla, vaikka Muru ei ripulinsa takia ihan täydessä terässä ollutkaan. Onneksi ripuli ja oksentelu loppuivat päivällä kuin seinään, ja illalla Murulle maistui jo vähän ruokakin.

Muru ja Konna olivat suunnilleen yhtä korkeita edelleen, mutta Konna on paljon jytkympi kuin Muru. Konnan korvat olivat vielä ihan lurpallaan. Hirmu saman näköisiä ja oloisia ipanoita ne kyllä ovat; samikset - hauskaa!

Murua hieman pelotti Olli- ja Hattara-kissat, jotka olivat Muun mielestä turhan tuttavallisia. Liekö neiti saanut Tiina-kasvattajalla Kaija- tai Kusti-kissan tohvelista...

SIVUN ALKUUN

SU 19.8.2007
Aamulla suunnistimme mudien erikoisnäyttelyyn Tampereelle Kaupin vinttikoiraradalle. Pennut nukkuivat kiltisti häkissä näyttelyteltassa, ketarat pystyssä koko mudikehän ajan. Mudien arvostelun jälkeen minä siirryin verinäytteiden ottoon (koirien geenitutkimus), ja Pia ja Veera veivät Murun mukanaan kotiinsa. Ipanat olivat riehuneet lähes tauotta koko päivän, eikä Muru enää pelännyt kissojakaan, kun tulin illalla Ruutanaan.

Muru tapasi myös Konsta-isän, joka suhtautui pikkuneitiin lähinnä välinpitämät-
tömästi ensinuuhkaisun jälkeen.

Myös Konna ja Muru luovuttivat vertaan tutkimusta varten. Muru istui jalkojeni välissä lattialla kuin tatti, eikä reagoinut mitenkään näytteen ottoon. Ihme ipana! Konnan piti vähän venkuloida ja ikkasta, kun tuntui pahalta.

Illalla tulimme kotiin vasta n. klo 23. Koko matka sujui kaikilta koirilta täydessä unessa.

MA 20.8.2007
Muru ei ollut tehnyt yhtään pissaa ja kakkaa työpäiväni aikana! Olimme koko poppoo viikonlopun reissusta niin väsyneitä, että ilta meni lähinnä nukkuessa.

TI 21.8.2007
Hiski-isoisä lähti mukaan näyttämään Murulle kuinka bussissa ja metrossa matkustetaan. Ajoimme ensin bussilla (Murun toinen bussimatka) Siilitielle, josta matkasimme metrolla Hakaniemeen (eka metromatka). Muru istui nätisti ja hiljaa sylissäni bussissa. Metroasemalla se hurmasi lipuntarkastajatädit ja marssi itse häntä pystyssä metroon sisään. Metron äänet eivät yhtään pelottaneet Murmelia. Metrossa oli Murun mielestä vähän tylsää, kun piti vaan nököttää aloillaan, eikä saanut mennä viipottamaan pitkin käytäviä paikkoja tutkimaan.

Jäimme Hakiksen asemalla pois ja Muru marssi taas itse häntä pystyssä ulos metrosta, jonka jälkeen se väänsi pisut asemalaiturille. Onneksi oli nenäliinoja taskussa... Muru marssi metrohallissa innoissaan ja tärkeänä Hiskin vieressä, ja halusi kulkea itse portaatkin.

Tokoinrannassa kävelystä ei meinannut tulla mitään, kun kaikki vastaan tulevat ja penkeillä istuvat ihmiset halusivat palleroida Murua, mikä tietysti Murtsikan mielestä oli ihanaa. Vastaan tuli myös monta hyvin käyttäytyvää ja vastaantulevia koiria kohtaan välinpitämätöntä kaupunkilaiskoiraa, joten saimme useita hienoja ohitusharjoituksia. Muru taisi ottaa Hiskistä mallia ja marssi kiltisti koirien ohi kiinnittämättä niihin juurikaan huomiota. Ohitsemme viiletti myös hölkkääjiä, joiden perään Muru olisi kyllä mielellään sännännyt. Neitonen testasi myös erään keskikaljaa kittaavan, penkillä norkoilevan nuorisojengin rullalaudan kävelemällä muitta mutkitta sen päälle seisomaan .

Pienen kävelylenkin jälkeen palasimme takaisin metroasemalle, jonne Murmu taas lirautti pissat (provosoikohan sitä metroasemilla löyhivä ihmisvirtsan haju?). Paluumatka Murulta sujui nukkuessa mun sylissä sekä metrossa että bussissa.

KE 22.8.2007 kakstoista
Muru 12 viikkoa! Neiti painaa nyt 5,2 kg eli viikossa on tullut 500 g lisää painoa.

Ipana sai tänään illalla rokotuksen. Murmeli nökötti duunin tutkimuspöydällä kiltisti, eikä huomannut ollenkaan rokotusta nameja syödessään. Sitten neidin piti hurmata muutama duunikaverini ja harjoitella maahan menoa pöydällä (sujui hienosti!).

Olen leikkinyt päivittäin Murun kanssa taistelu- ja noutoleikkejä. Muru osaa jo "kiitos"-käskyn, jolla irrottaa lelusta heittämistä varten. Murmunaattori roikkuu patukassa ilmassa ja pitää rauhallisesti saalista suussaan sen voitettuaan. Ipanalla ei ole mitään tarvetta "paeta" mun luota lelun voitettuaan, vaan se jää viereeni nautiskelemaan voitosta lelu rauhallisesti suussaan tai tarjoaa mulle uudelleen lelua leikittäväksi.

SIVUN ALKUUN

TO 23.8.2007
Tein illalla pitkästä aikaa Murulle jäljen Gardenian nurmikolle. Jälki oli 30 töpöaskelta eli n. 7-8 m pitkä ja jokaisen askeleen kärjessä oli raaka naudanmahapala. Olin unohtanut Murun kaulapannan kotiin, joten se jäljesti valjaissa. Muru naposteli herkut alkutallauksesta, yksi nami jäi syömättä ja Muru lähti etenemään jäljelle. Pidätin sitä valjaista, että se olisi syönyt viimeisenkin namin, sillä seurauksella, että Muru pysähtyi, istahti ja katsoi mua tyyliin: "Enkö saakaan jäljestää?" Olen nimittäin valjaista vetämällä estänyt ipanaa menemästä, jos se on riekkunut kiinni ollessaan jonnekin suuntaan... Sanoin Murulle rauhallisesti "jälki", jolloin neiti pisti nenun maahan ja jäljesti hienosti, keskittyneesti ja rauhallisesti askel askeleelta namit syöden. Noin puolessa välissä Murmeli keskeytti jälleen jäljestyksen, liekö taas estin sitä liikaa valjaista? Odotin hetken, sanoin "jälki" ja Murmu jatkoi itsenäisesti jäljestystä loppuun asti. Siltä jäi vain 3 namua syömättä. Murmeli muisti todella hienosti mitä jäljestys on ja se todellakin JÄLJESTÄÄ, eikä vaan "kynnä" eteenpäin .

PE 24.8.2007
Vedin SUMU:laisille ensimmäiset ohjatut tottistreenit Kivikossa. Ennen treenin alkua otin Murmelin kentälle. Leikimme ensin patukalla saalis- ja taisteluleikkiä ja otimme sitten namin kanssa muutaman istumisen ja maahan menon. Sen jälkeen taas leikimme patukalla ja Murmeli kantoi saaliinsa kentältä autolle asti! Tällä pennulla on kyllä "viettiä"!

Treenien jälkeen Muru tutustui shapendoes-tätiin Åsaan, joka oli ipanan mielestä huisin mielenkiintoinen karvakasa. Kauheasti neitiä olisi himottanut vähän maistella tädin karvoja... Muru treffasi myös Kiusa-serkun ja puolivuotiaan pikku mudiherran, Humpan. Nyt Muru oli jo sen verran kasvanut, että leikki Kiusankin kanssa alkoi jo sujumaan vähän paremmin kuin viimeksi tavatessa.

Muru noutaa todella hienosti! Se tuo lelut käteen ja irrottaa "kiitos"-käskyllä. Murmunaattori tykkää sekä taistelu- että saalisleikeistä yhtä paljon eli molemmista PALJON . Veikkaan, että isona neiti saa luonnetestissä taistelutahdosta arvosanan erittäin suuri...

Murmu on hauska; se rutisee eli mutisee eli murisee usein, kun nostan sen syliin, mutta silti se on heti sylissä ihan rentona lötköfanttina. Sen kaikki jalat roikkuvat velttoina ja kun niitä heiluttaa kädellä, niin ne heiluvat aivan rentoina. Hassu otus!

LA 25.8.2007
Murmeli oli mukana turistina Kuusankoskella UPK:n luonnetestissä, johon osallistuivat mudit Lotto, Nappi ja Milli. Matkustimme Mian autolla ja Muru matkasi kiltisti takaboxissa omassa häkissään erillään myös takana matkustavasta Millistä.

Testin loputtua Muru moikkasi testialueella mudisteja ja oli haltioissaan isosta ihmismäärästä. Ihanaa oli myös päästä Tiina-mummon syliin! Muru pääsi myös tutustumaan testissä käytettävään pimeään huoneeseen, jossa Murmeli tutki paikkoja reippaana.

Ennen kotimatkan alkua Muru ja Milli treffasivat toisensa auton ulkopuolella, ja Milli suhtautui Muruun nätisti, kun oli jo tulomatkan totutellut ipanaan.

SU 26.8.2007
Menimme aamulla Anun hakuryhmän treeneihin ja Muru oli tallaamassa rataa Hiskin kanssa. Murmulla oli superhauskaa leikkiä saman kokoisen, blondin nuorisokäppänän Rommelin kanssa. Metsässä pomppiminen oli myös Murun mielestä ihanaa.

Muru nukkui autossa treenien ajan. Lopuksi otimme Murulle namirinkiä ja Anu leikki sen kanssa patukalla. Riemukkaan leikkituokion jälkeen otimme Murmelille kaksi tuuli-ilmaisua, jotka menivät loistavasti. Ipana on niin laumaviettinen, avoin, sosiaalinen ja toimintakykyinen, että sen touhuja on ilo katsella. Neiti käyttää myös kerrassaan erinomaisesti pikku nenuaan, supervauva!

Pentukarva on alkanut pikkuhiljaa irtoamaan.

SIVUN ALKUUN

MA 27.8.2007 esineet
Murmeli oli tallaamassa Hiski-isoisän kanssa esineruutua sateisessa metsässä Korsontien varressa. Sateen tauottua Murtsi sai leikkiä Ullan kanssa patukalla ja otimme sille useita perään juoksuja niin, että Ulla aina katosi jonnekin piiloon, ja palkkasi sitten Murun nameilla. Murtsikalla oli hauskaa ja se kävi vielä toistamiseen tarkistamassa samat piilot, josko niihin olisi sittenkin jäänyt joku toinenkin maalimies piiloon .

TI 28.8.2007
Fillaroimme illalla Sulon ja Murmunaattorin kanssa n. 5 km:n lenkin Muru etukorissa istuen. Se mahtuu vielä ihan hyvin istumaan siinä. Loppumatkasta päästin Murun maahan ja se harjoitteli liikkumista polkupyörän kanssa. Ajoin hitaasti pyörällä ja Murtsi osasi olla hienosti paimenkoiran vaistolla tulematta pyörän eteen. Se ei myöskään yrittänyt roikkua renkaissa, tms., vaan juoksi reippaasti eteenpäin fillarin sivulla. Fiksu likka!

KE 29.8.2007 kolmetoista
Muru 13 vk! Muru painoi tyhjällä vatsalla 5,9 kg eli 700 g on tullut viikossa lisää painoa. Synttärin kunniaksi Murmeli lörpsäytti kaksi viikkoa pystyssä olleen vasemman korvansa takaisin alas eli siis collie-asentoon.

Olimme koko poppoo Siirillä ja Martilla kylässä. Murmeli "onnistui" livauttamaan parit pisut matolle... Aikansa touhuttuaan ja seurusteltuaan Muru asettui keskelle ruokailuhuoneen lattiaa nukkumaan. Siinä se siten rellotti oikosenaan - luottavainen ja hyvähermoinen lapsi.

TO 30.8.2007
Pikkuaurinko hyppäsi ensimmäisen kerran itse sohvalle. Nyt ei ole Sulo turvassa enää sielläkään!

Treenasimme "kovasti" tottista; maahanmenoa, istumista ja seisomista. Hyvin sujuu!

PE 31.8.2007
Hillitön raekuuro (sormenpään kokoisia rakeita) yllätti meidät lenkillä töiden jälkeen. Jouduimme pakenemaan talon katokseen suojaan. Rae- ja rankkasadekuuron loppumista odotellessamme Muru sai hepulin ja kaivoi ison kuopan seinän viereen hiekkaan (jonka toki täytin lähtiessämme). Pikkuneiti ei ole onneksi sateesta ja myrskystä millänsäkään. 

Tänään Murmeli hyppäsi ensimmäistä kertaa itse sänkyyn, joten Sulon turvapaikat sen kun hupenevat...

Tein Murulle 37 miniaskelta eli n. 8 m pitkän jäljen Viikinkartanon nurmikolle, jonka se jäljesti hienosti! Vain yksi nami jäi syömättä.

Illalla suuntasimme Murun kanssa Mocca-mudin läksiäisiin. Herra matkustaa asumaan Sri Lankaan, maankolkan ensimmäiseksi mudiksi. Muru matkusti reippaana hissillä kuudenteen kerrokseen. Neiti oli melko väsynyt, kun saavuimme kekkereihin, joten aluksi se suhtautui mun sylissä yrmeästi Moccan nuuskimisiin. Hetken levättyään ipana piristyi ja sitten jo olikin aika yrittää saada Mocca-herra leikkimään - huonolla menestyksellä. Parasta Murmelin mielestä bileissä olivat kuitenkin ihmiset.

Muru teki hienosti pissat ja kakat paperille kylässä, eikä sotkenut muita paikkoja. Moccan asunnossa oli upea pieni suihkulähde, jota Mocca käyttää juoma-
kuppinaan. Murtsikan mielestä suihkulähde oli mielenkiintoinen, mutta kerrassaan omituinen juomakuppi. Neiti työnsi kuononsa suihkulähteeseen sillä seurauksella, että alkoi pärskityttämään.

LA 1.9.2007
Syyskuu! Olimme jälleen treenaamassa Anun kanssa Pornaisissa. Anu leikki Murun kanssa patukalla, jonka jälkeen otimme kakrulle kolme tuuli-ilmaisua. Muru joutui tosissaan tekemään töitä löytääkseen Anun, sillä hänen vihreä takkinsa oli oiva maastoutumiseen. Muru joutui toden teolla käyttämään nenäänsä löytääkseen maalimiehen, hyvä! Erinomainen harjoitus!

Harjoituksen aikana kävi myös ilmi, että Muru on todella helposti ohjattavissa, mutta ei kuitenkaan liian ohjaajasidonnainen: Kutsuin Murun luokseni takaisin pistolta ja se tuli heti täyttä häkää, mutta sai matkalla hajun maalimiehestä, joten painui suorinta tietä hänen luokseen. Murun maalimieskäyttäytymiseen täytyy kiinnittää huomiota. Nyt se oli niin riemuissaan jouduttuaan tekemään kovasti töitä maalimiehen löytääkseen, että hyppäsi Anua vasten neliraajatönäisyllä...

Illalla menimme Anulle syömään ja Murulla oli megahauskaa Mikko-pojan kanssa. Ipanat juoksivat ehkä n. sata kertaa ympäri keittiön ja olohuoneen erottavaa tulisijaa, välillä Muru edellä ja Mikko perässä, ja sitten taas toisin päin, Mikon korvia vihlovien ilonkiljahdusten säestyksellä. Muru oli myös taas aivan haltioissaan Neo-hoffista, johon neidin iskuyritykset tehosivat jo sen verran, että Neo jo ihan vähän leikkikin Murun kanssa.

SU 2.9.2007
Aamupäivä meni koko populalta nukkuessa. Puolen päivän aikaan menimme Kivikkoon, jossa vedän SUMU:n tottelevaisuuskoulutuksia. Treenien jälkeen otin Murun kentälle leikkimään kanssani patukalla. Lisäksi otimme "hepulinpepulia"-
istumisia eli pompimme yhdessä, sanon yhtä äkkiä Murulle "istu" ja neiti putoaa istumaan, jolloin lelu lentää - hauska leikki!

Lopuksi Murmeli pääsi juoksentelemaan Sulon, Bravan, Humpan ja Sagan kanssa heinikkoon ja kivaa oli!

MA 3.9.2007
Murmunaattori oli pudottanut kukkaruukun päivällä töissä ollessani. Kukka ja ruukku eivät olleet vahingoittuneet, joten no big deal. Tähän mennessä Murun tihutyöt ovat rajoittuneet harrastelehtien kulmien pienimuotoiseen nakerteluun ja sanomalehtien silppuamisiin.

Painuin töiden jälkeen koirien kanssa metsään Hallainvuorelle. Muru juoksenteli Hiskin ja Sulon perässä kallioilla kuin pieni alppikauris ikään. Se hallitsee kehonsa jo todella hyvin. Olimme metsässä ja kallioilla 1,5 tuntia, eikä Murmeli pyytänyt koko aikana syliin...

Lenkin jälkeen käväisimme Viilarintien kentällä, jossa oli koiria ja ihmisiä treenaamassa. Murmeli oli jo niin väsynyt, että suhtautui "ahdistuneesti" ympäristöön, joten totesin parhaimmaksi pitää neitiä vaan hetken sylissä ja sitten lähdimme kotiin.

TI 4.9.2007
Olimme Ullan kanssa Kalliosolantiellä treenaamassa. Muru oli Hiskin kanssa tallaamassa pudotetun esineen noudon rataa ja kastui sateessa märäksi. Murmeli hyppäsi itse autoon!

Sateen tauottua otimme Murulle 3 kpl tuuli-ilmaisuja, jotka menivät loistavasti. Ulla oli kätkeytynyt hyvin pensaisiin, eikä Muru kyennyt paikallistamaan häntä silmillä. Pikkuneiti käyttää todella upeasti nenäänsä! Paljon olen nähnyt, mutta Muru on ihan super! Murmu ei ylikuumene, sen suusta ei kuulu mitään ääntä edes perään juoksuissa, vaan se keskittyy täydellisesti hommiin, on todella sitkeä ja oppii hetkessä - mahtava ipana!  

SIVUN ALKUUN

KE 5.9.2007 nelitoista
Muru 14 vk! Painoa 6 kg. Viikossa on tullut lisää vain n. 100 g, mutta tämä johtunee siitä, että kiivain kasvun vaihe on alkanut ja neiti kasvattaa JALKOJA... Murmeli sai synttäreidensä kunniaksi taas sisäloishäädön, tällä kertaa Drontal Comp'in, josta meni maha ihan ruikulille.

Muru osaa jo hienosti tulla sivulle pienellä avustuksella. Kävimme leikkimässä patukalla Viilarintien kentän reunassa ja kokeilimme muutamaa pelastuskoira-
estettä, jotka olivat Murun mielestä way too cool. Aluksi Muru kuunteli ihmeissään autoissaan aggressiivisesti karjuvia sakemanneja, mutta unohti ne saman tien patukkaleikin alettua. Lopuksi Murmeli kantoi voittamansa patukan autolle.

TO 6.9.2007
Painuin töiden jälkeen metsän keskelle Hallainvuorelle koirien kanssa. Olimme tunnin metsässä, jonka aikana Sulo ja Muru tauotta ähvelsivät, kaivoivat kuoppia ja juoksivat hippaa kantojen ympäri. Muru on jo käsittämättömän ketterä, kestävä ja nopea. Loppuilta meni populalta nukkuessa ylirasitusta ja univelkaa pois (siis minun...).

PE 7.9.2007
Hiski lähti tänään Karkkilaan "mummolaan" lepolomalle. Isä ja äiti kävivät hakemassa sen samalla, kun isä asensi uuden koiraportin Hiskin hajottaman tilalle.

Tein Murtsikalle 36 miniaskelta (~8 m) pitkän jäljen Viikinkartanon nurmikolle ja neiti söi joka ikisen mahanpalan ja eteni kuin juna! Olisin halunnut tehdä pidemmän jäljen, mutta 5 mahapullaa riittää näköjään vain e.m. pituiseen jälkeen... Harvoista treenikerroista huolimatta Muru on sisäistänyt todella hienosti jäljen idean. Nyt tuntuukin siltä, että voisin alkaa jo hieman pidentämään askelväliä, koska neiti on kasvanut fyysisesti ja hallitsee hyvin askelluksen.

Treenin jälkeen teimme Murun ja Sulon kanssa n. kilometrin lenkin. Muu ei pyytänyt kertaakaan kyytiin, vaan painoi menemään kuin pieni viitapiru. Ipana juoksee jo uskomattoman kovaa; pysyy hetkittäin melkein Sulon perässä ja se on jo kovaa! Muru opetteli kävelyllä suhtautumaan lenkkeilijöihin, joita tuli about 10 vastaan..., ja pyöräilijöihin välinpitämättömästi namin avulla ja hyvin meni.

LA 8.9.2007 haltiala
Suuntasimme Murun kanssa kahdestaan Haltialan kotieläintilalle ötököitä katsomaan. Lampaat ja karja laidunsivat kaukana laitumella, joten niiden kanssa emme päässeet kontaktiin. Niiden sijaan Murmeli tapasi vuohia, sikoja, kanoja ja kalkkunoita. Ensin Murtsikkaa hieman hirvitti vuohi, joka yritti puskea sitä aidan läpi heti kättelyssä. Otin Murun syliini, jolloin se painoi päänsä kaulaani vasten ja katseli hiiren hiljaisena toiseen suuntaan - "mitä en näe, sitä ei ole, ja jos olen oikein pieni ja hiljaa, niin se ei huomaa mua..." .

Kuljeskelimme Murun kanssa alueella ja eläimiä enemmän sitä kiinnostivat lapset, jotka palleroivatkin kovasti Murua. Palasimme eläinten luokse, eikä Murua enää hirvittänyt yhtään. Se suhtautui nätisti eläimiin, ei räyhännyt eikä haukkunut niille, vaan katseli ja yritti nuuhkia niitä aidan raoista. Lapset syöttivät eläimille heinää ja Murulle koirannameja. 

Lopuksi Muru kiipeili ketterästi ison tukkipinon ja lautakasan päällä (uskomaton koordinaatio tuon ikäiseksi!). Myös isossa hakekasassa oli kiva juosta mudihepulia.

SU 9.9.2007
Murmeli oli koko päivän kisaturistina piirinmestaruuskisoissa Lohjalla. Neiti pääsi etsintäkokeeseen osallistuneen Sulon suoritusvuorojen välissä tutustumaan ihmisiin ja koiriin sekä metsässä että kisapaikalla. Reipas ipana leikki mm. riiseninartun, aussipojan, hoffipojan ja saman ikäisen lakenoistytön kanssa. Muru tutustui myös mm. riiseniurokseen, shelttinarttuun, sakemanniurokseen ja vanhaan lapinkoira-
herraan. Lisäksi Muru hurmasi lukuisia ihmisiä ja kulki sylistä syliin. Useampikin ihminen uhkasi varastaa Pikku-Päivänsäteen... Murun mielestä isot pk-kokeet olivat asiallinen ja mudineidille oikein sopiva tapahtuma. Neiti oli ihanan väsynyt illalla!

MA 10.9.2007
Kävimme töiden jälkeen leikkimässä patukalla tottiskentällä ja Muru harjoitteli myös pelastuskoiraesteitä. Murmelin mielestä "keinua" ja "keinuvaa siltaa" on tosi hauska mennä. Myös rämisevällä pellillä on kivaa pomppia emännän kanssa. Muru meni myös pitkän betoniputken läpi ihan yksinään, kun heittelin sille putkeen namipaloja avustajan puutteessa.

Treenin jälkeen menimme lenkille Hallainvuorelle, missä Muru ja Sulo juoksivat rallia kalliolla ja kaivoivat ison multakuopan, jossa sitten painivat onnessaan.

Muru on alkanut pöhkiä koirille; taitaa olla negatiivista vaikutusta Sulolta, joka on Murun seurassa koko ajan puolustusvietillä vieraita koiria (ja ihmisiäkin) kohtaan. Murmeli suhtautuu luonnostaan avoimesti sekä rohkeasti koiriin ja ihmisiin. Täytyy yrittää kuskata Murua enemmän yksin koirien ilmoille ja opettaa sille toivottu käyttäytymismalli Sulon "opetusten" sijaan nyt, kun Murulla pukkaa esipuberteetti päälle ja se on huonoille vaikutuksille altis.

TI 11.9.2007
Töiden jälkeen istuimme n. tunnin verran auringossa hevossairaalan nurmikolla Maria-mummon ja vanharouva Felina-entlebuchin seurassa. Murun mielestä Felina oli mukava, mutta tylsä tyyppi ja neiti keskittyi rääkkäämään ikikärsivällistä Suloa.

Illalla tein Murulle jäljen Viikinkartanon nurmikolle ja illan pimeys pääsi yllättämään. Jälki oli 48 askelta pitkä, pidensin jo hieman askelväliä. Muru jäljesti pääasiassa hyvin, mutta jokunen mahanpala siltä jäi syömättä. Pimeys sekä viereisellä kadulla Murun edessä poikittain liikkuvat pyörät ja ihmiset selvästi häiritsivät ipanan keskittymistä. Se nosti useamman kerran päänsä ylös, pysähtyi ja katseli kadulle, mutta jatkoi sitten kuitenkin jäljestystä kehotuksestani. Ei treenejä hämärässä/
pimeässä kohta esipuberteetti-ikäiselle vaaville!!!

Jäljen jälkeen kävimme käppäilemässä Viikin kadulla harjoittelemassa ihmisten ja koirien ohituksia. Koiria tuli vastaan vain yksi, joten ajankohta oli huonosti valittu. Muru hieman pelästyi hämärässä koulun pihalla meuhkaavaa ja skeittilautailevaa poikaporukkaa, mutta tokeni säikähdyksestään onneksi nopeasti saatuaan matkustaa hetken matkaa sylissä.

SIVUN ALKUUN

KE 12.9.2007 puruluu
Muru 15 vk! Smurmu painaa 6,3 kg. Viikossa on tullut 300 g lisää. Olin töistä poissa flunssanalun takia ja nukuskelin melkein koko päivän. Muru jaksoi viihdyttää itseään tuntikausia puruluuta järsimällä. Illalla treenasimme sisällä sivulle tuloa, joka alkaa sujua jo vallan mallikkaasti. Muru sai mudihepulin sohvalla juosten päättömästi sitä edestakaisin, koomisen näköistä!

TO 13.9.2007
Ipana oli askarrellut iltapäivällä ison juccapalmun kimpussa... Murmunaattori oli kaatanut palmun ja levittänyt kaikki mullat pitkin lattiaa, ja jäljistä päätellen myös hepuloinut mullassa. Palmu oli ihme kyllä edelleen yhdessä osassa, tosin lattialle kaatuneen puolen lehdet lintassa. Itse asiassa Muru teki mulle palveluksen kaatamalla juccan, sillä mun on pitänyt jo aikaa sitten siirtää kasvi paljon suurempaan ruukkuun, mutta en vaan ole saanut sitä aikaiseksi.

Lähdimme ipanan kanssa K-rautaan kukkaruukkuostoksille. Kaupassa oli Smurmun mielestä tosi hauskaa - ihanaa, kun oli paljon kaikenlaisia tavaroita, joita voi tutkia. Neidin harmiksi kaupassa olevat ihmiset olivat kiinnostuneita lähinnä vain tavaroista, eivätkä huomanneet pikkuneitiä sen "iskuyrityksistä" huolimatta. Otimme hieman sivulle-harjoituksia kaupassa ja Muru pystyi keskittymään vieraassa ympäristössä ihan sata lasissa .

Ruukkuostoksen jälkeen suuntasimme Viikkiin, jossa saimme muutaman todella hyvin onnistuneen koiranohitusharjoituksen aikaiseksi.

Iltamyöhällä Muru oli pitkästä aikaa ihan yksin tunnin ajan kotona, kun kävin fillaroimassa Sulon kanssa. Neiti jäi nätisti kotiin ja oli myös hiljaa, kun tulimme.

Murulla on ollut tänään ripuli, mutta koira on ollut ihan pirteä.

PE 14.9.2007
Voiko ihanammin aamu enää alkaa...? Murmeli oli kakannut lattialle nelisen löysää "lehmänläjää", joista yksi oli eteisen oven edessä. Kun tulin vessasta, niin Smurmu kiihdytti iloisena miljoonaa mua kohti kakkaläjäänsä huomaamatta. Neiti tömäytti etutassunsa suoraan p*****nsa ja jarruttaessaan vauhtiaan levitti skeidan pitkäksi vanaksi... Ei muuta kuin koirasta lennossa koppi ja suihkuun etutassujen pesuun. Murmeli antoi oikein nätisti pestä ja kuivata tassunsa... Ja minä myöhästyin töistä läjiä siivotessani...

Iltapäivällä ei ollut onneksi ilmestynyt uusia läjiä. Suuntasimme töiden jälkeen Kivikon kentälle SUMU:n tottistreenejä pitämään. Otin Murun kentälle leikkimään patukalla ennen treenin alkua.

Treenien jälkeen Muru pääsi juoksentelemaan mudi- ja kroaattijengin kanssa. Uudet tuttavuudet pikkuneidille olivat Tiuku-kroaatti Hollolasta ja viisikuinen Lilla-mudi Lahdesta, jonka kanssa Murtsikalla synkkasikin oikein hyvin. Muru ryhtyi jo jänikseksikin juoksuleikkiin, vaikka paikalla oli kuusi vanhempaa koiraa. Sulo tosin oli paikalla kovaäänisesti varmistamassa, että kukaan ei tee hänen kullannupulleen mitään pahaa... huoh!

LA 15.9.2007
Muru herätti mut klo 7 aamulla selvästi tottuneena arkiaamujen rytmiin. Se oli ehtinyt tehdä isot pissat paperille, mutta kakka tuli ulos. Murun aamu-ulkoilun jälkeen ruokin koirat ja sen jälkeen lähdimme tekemään aamulenkin vesisateessa eläinsairaalan ympäri. Lenkin jälkeen jatkoimme koko poppoo nukkumista ja kuorsasimme pitkälle iltapäivään univelkoja pois.

Iltapäivällä lähdimme käymään kaupoilla (koirat autossa odottaen) ja sitten suuntasimme Puistolaan katsomaan Ressun ja Nissen huostaanotettua rescue-
koiraa, maltankoira Danaa. Neiti oli aikamoisen söpö, karvainen mini-E.T. lyhyeksi leikattuine turkkeineen, jätti-isoine silmineen ja pallopäineen

Muru ja Sulo pitivät tosi hauskaa Nyströmien pihalla rallia ajaen, siilien ja Danan jälkiä nuuskuttaen, ja rakennuskamojen päällä pomppien. Apinat matkustivat myös kottikärryissä! Harmi, että siitä ei saatu kuvaa.

Murun ulosteet eivät ole vieläkään täysin normaaleja.

SU 16.9.2007
Taas heräsimme seitsemän maissa aamulla ja lähdimme koko poppoo aamulenkille ja kävimme katsomassa aamuapettaan laitumen reunassa odottavaa isoa lehmä-
laumaa sekä pikkuaitauksessaan teutaroivia muutamaa sonnia.

Lenkin jälkeen ruokin koirat ja lähdin Murun kanssa uudelleen ulos tutustumaan tarhassaan ulkoilevaan hevossairaalan polleen Rekkuun. Murua hieman pelotti moinen jättiläisotus, eikä neiti halunnut ihan lähikontaktiin uteliaan Rekun kanssa. Otin ipanan syliin, kun ajattelin, että sillä olisi turvallisempi olo katsella suunnilleen samalta tasolta hevosta. Rekku halusi nuuhkia Murua ja Muru katseli taas ihan hiiren hiljaa ja liikkumatta pois päin. Laskin ipanan takaisin maahan ja se kyllä tuli itse ihan tarhan aidalle asti, mutta lähti sitten juoksemaan pakoon, kun Rekku alkoi kuopia asfalttia kaviollaan ja hypähteli paikoillaan. Muru juoksi sairaalan portille asti, joka onneksi oli kiinni. Sain typykän kutsuttua takaisin luokseni ja leikimme vähän taisteluleikkiä hanskalla kauempana Rekun aitauksesta. Murulla oli kuitenkin melko kiire pois sairaalan pihalta. Toivottavasti en aiheuttanut sille traumoja hevosten suhteen... Täytyy mennä uudestaan vähän varovaisemmin tutustumaan.

Aamupäivä meni taas nukkuessa, jonka jälkeen siivosin. Muru ei välitä imuroinnista tuon taivaallista.

Illansuussa ajoin Murtsikan kanssa fillarilla (Muru siis korissa) Viikin pellolle tapaamaan 6,5 kk vanhaa Humppa-mudipoikaa ja emäntäänsä Inkaa. Ipanat leikkivät 1,5 tuntia putkeen välillä juosten hippaa ja välillä painia ähveltäen. Humppa osasi leikkiä nätisti Murun kanssa, vaikka onkin jo liki täysikasvuinen kooltaan ja itsekin lapsi vielä.

Illalla Muru oli jälleen tunnin yksin kotona, kun kävin fillaroimassa Sulon kanssa. Smurmu oli lähtiessämme ja tullessamme hiljaa, ja oli ilmeisesti nukkunut koko ajan.

SIVUN ALKUUN

MA 17.9.2007 koetila
Töiden jälkeen menimme Murun ja Sulon kanssa Koetilan kalliolle, missä apinat piehtaroivat jossain hirvittävän hajuisessa mustassa ällötyksessä - kyseessä oli ilmeisesti jo täysin maatunut raato. Ihanaa...! Kotona sitten molempia odottikin suihku. Muru seisoi kiltisti paikoillaan, se selvästikin tykkää pesemisestä.

Illalla lähdin Murun kanssa Hakaniemeen harjoittelemaan koirien ohituksia Tokoin-
rannassa. Tällä kertaa ei tullut montaa koiraa vastaan, mutta saimme kuitenkin muutaman onnistuneen ohitusharjoituksen. Leikimme lelulla ja harjoittelimme myös vähän tottista nurmikolla, Muru keskittyi hyvin vieraassa ympäristössä.

TI 18.9.2007
Teimme töiden jälkeen tunnin lenkin pellolla vesisateessa ja olimme kaikki litimärkiä. Murua ei yhtään haittaa vaikka se kastuu, se vaan mennä porhaltaa.

Illalla menimme Murun kanssa töihin rokotukselle. Siivooja-Tiina tuli käytävällä vastaan ja Muru sai ihan mielettömät hepulit hänen kanssaan. Tiina leikki "koiraa" Murmelin kanssa niin, että vuoron perään Tiina juoksi edellä ja Muru perässä käytävää pitkin, ja sitten toisin päin. Murmelista oli extrahauskaa juosta sata lasissa pitkin liukasta käytävää ja syöksyä Tiinan syliin.

Kun ipana oli purkanut suurimmat energiansa, niin rokotin sen. Murmeli istui kiltisti pöydällä, eikä edes ihmetellyt, kun tuikkasin sille piikin niskaan. Tarjosin sille kyllä ensin rokotusnameja, mutta ne eivät neidille kelvanneet. Muru myös odotti kiltisti pöydällä kiinni pitämättä, kun laitoin kamat paikoilleen. Fiksu lapsi ja mahdottoman helppo käsitellä!

KE 19.9.2007 kuustoista
Muru 16 vk! Muru painoi aamulla tyhjällä vatsalla 7,1 kg eli suunnilleen saman verran kuin Sulo saman ikäisenä. Viikossa on tullut 800 g painoa lisää. Synttärin kunniaksi myös oikea korva on nyt täysin pystyssä ja ensimmäinen hammas, vasen yläetuhammas, irtosi. Muru oli ensimmäistä päivää kotona niin, että en käyttänyt sitä ruokatunnilla ulkona ja hyvin oli mennyt. Pari pissaa paperilla, mutta ei kakkaa.

Tein Murulle 46 askelta pitkän jäljen Viikinkartanon nurmikolle, joka meni hienosti. Sen jälkeen leikimme, ja harjoittelimme maassa oloa ja sivulle tuloa. Rakenteilla olevassa puistossa seistä jökötti 7 mustilla jätesäkeillä peitettyä, n. 1,5 m korkeaa "ukkoa" (mitä lie vempaimia), jotka lepattivat tuulessa. "Ukot" olivat omaankin silmään melkoisen uhkaavan näköisiä ja Muru suhtautui aluksi niihin epäluuloisesti sanoen "puh puh". Kävelin muina naisina "ukkojen" luo, jolloin Muru tuli reippaasti tutkimaan niitä ja unohti saman tien epäluulonsa huomattuaan, että "ukot" eivät olleet mielenkiintoisia. Leikimme ja harjoittelimme tottista lepattavien "ukkojen" vieressä, eikä Muru välittänyt niistä enää tuon taivaallista.

Lopuksi Sulo ja Muru vetivät mudihepulirallia nurtsilla. Murmeli juoksee jo tosi lujaa Sulon perässä. Ipana hyppää autoon ja sieltä pois itse, on tehnyt sitä jo muutaman viikon ajan.

TO 20.9.2007
Muru pääsi mukaan turistiksi Sulon osteopaatille. Neidillä oli päivän unien jälkeen huomattava määrä energiaa varastossa ja se yritti häiriköidä Sulon hoitoa mm. roikkumalla pöydällä makaavan Sulon varpaissa... Sain ipanan kuitenkin aika hyvin rauhoittumaan makoilemaan syliini ja lopulta tunnin kestävän session aikana Muru tylsistyi niin, että kävi lattialle nukkumaan.

Kotimatkalla tein eräälle pellolle Murulle jäljen, joka oli 35 askelta pitkä. Heinä oli melkein Murun korkuista, joten ensimmäistä kertaa jäljellä oli "esteitä". Murulla oli kova nälkä ja turhan kiire, myös koiran korkuinen heinä hämäsi hieman Murua niin, että se meinasi aluksi jäljestää vain "toista kaistaa". Loppua kohden homma parani ja pääpiirteittäin jälki meni hyvin. Olisikohan aika alkaa vanhentaa jälkiä?

Kävimme myös moikkaamassa töissä olevan veljeni vaimoa Anjaa. Koirat nuuskivat innoissaan jokin aika sitten edesmenneen Sani-hoffin hajuja. Muru pääsi taas lempipuuhaansa eli rappujen kiipeilyyn kaksikerroksisessa talossa.

PE 21.9.2007
Vapaapäivä. Aamulenkin jälkeen nukuin koirien kanssa univelkaa pois iltapäivään asti.

Illansuussa lähdin Murun kanssa Kivikkoon vetämään SUMU:n treenejä ja Sulo jäi kotiin lepäilemään osteopaatin käsittelyn jäljiltä. Ennen treeniä leikin Murun kanssa kentällä, ja harjoittelimme sivulle tuloja ja maahan menoja. Taneli otti ystävällisesti mun kameralla Murusta rakennekuvia (kiitos!) ja yllättävän hyvin jaksoi pikkuneiti poseerata seisoma-asennossa. Muru on hyvin kärsivällinen lapsonen.

Treenin jälkeen Muru pääsi leikkimään Lilla- ja Kiusa-mudien sekä Tiuku-kroaatin kanssa. Tytöillä oli tosi hauskaa vetää ensin rallia hiekkakasassa ja seikkailla sitten kuulasota-"bunkkerissa". Onneksi pahimmat hiekat ja mudat irtosivat loppu-
hepulissa heinikossa...

LA 22.9.2007
Aamulenkki sateessa. Kävimme moikkaamassa koetilan kolmea tarhassa olevaa hevosta, eikä Murulle onneksi ollut jäänyt edellisen viikonlopun hevossessiosta mitään traumoja. Murua samaan aikaan sekä jännitti että innosti isot hevoset ja se otti mallia Sulosta, joka olisi halunnut kovasti paimentaa hepoja.

Päivä meni koirilla lähinnä lepäillessä mun ollessa ostoksilla, ym. Illalla lähdin Murun kanssa Viikkiin kävelylle. Neiti oli täynnä tarmoa ja osuimme juuri sopivaan koirankusetusaikaan Viikin kaduille ja puistoalueelle. Saimme useita onnistuneita koirien ohitusharjoituksia, ja Muru näki vaikka minkälaisia koiria. Lisäksi muutama ihminen pysähtyi palleroimaan Murua, joka nautti antaumuksella rapsutuksista.

Puistoalueella leikimme ja harjoittelimme taas hieman tottista. Muru keskittyi hyvin, vaikka ympärillä liikkui koiria ja ihmisiä. Sitten törmäsimme sattumalta Humppaan ja ipanat vetivät rallia ympäri nurtsia käyden välillä vilvoittautumassa joessa. Murukin kahlasi vatsaa myöten jokeen ja teki ilmakuplia nenällään yrittäessään metsästää vedestä risuja, ym. Lenkkimme kesti melkein 1,5 h, mutta yllättävän hyvin pikku-
neiti jaksoi, ei tarvinnut kantaa ollenkaan.

Oikea yläetuhammas on myös lähtenyt ja uudet helmihampaat pukkaavat kovaa vauhtia esiin.

SU 23.9.2007
Olimme hakutreeneissä lentoaseman kupeessa. Otin Murulle kalliolla kolme tuuli-
ilmaisua, jotka menivät kaikki loistavasti. Maalimiehet olivat hyvin naamioituneet ja Muru käytti hyvin nenäänsä. Sitten Eeva leikki Murun kanssa ja lopuksi Lissu otti Murulle pitkän perään juoksun, joka myös meni loistavasti. Siinäkin Muru käytti hyvin nenäänsä, sillä Lissu katosi Murun näkyvistä alamäessä heti alkumatkasta.

Treenien jälkeen Murmeli pääsi vielä metsään juoksentelemaan Sulon ja Brava-
belgin kanssa.

Kun tulimme kotiin, suuntasimme Murun kanssa koetilalle maalaismarkkinoille. Murun mielestä siellä oli huisin kivaa, kun oli niin paljon ihmisiä ja hässäkkää. Muutama koirakin ohitettiin hienosti ihan huomaamatta. Muru sai pallerointeja niin aikuisilta kuin lapsiltakin ja oli tietty onnesta soikeena. Murmunaattori tapasi myös pienessä häkissä olevat kaksi kanaa ja kukon sekä toisessa häkissä olevat kaksi ankan-
poikaa. Kanat ja kukko olivat Murun mielestä oikein mielenkiintoisia ja se yritti nuuhkia niitä kanaverkon läpi nätisti ja haukkumatta. Ankanpoikia Muru yritti kutsua leikkiin huonolla menestyksellä .

SIVUN ALKUUN

MA 24.9.2007 hampaat
Huomasin, että eilen oli lähtenyt kaksi alaetuhammasta. En käynyt tänään ruoka-
tunnilla kotona, vain yksi pissa oli tullut päivän aikana paperille. Olin ajatellut mennä tänään HPH:n pentutottikseen Murun kanssa, mutta vaavilla oli juuri silloin uniaika, joten vedimme koko popula unta kuutioon.

Illalla tein Murulle 70 askelta (n. 20 m) pitkän, 20 min. vanhan jäljen Viikinkartanon puistoon. Askelpituus oli n. puolet normaalista, joka osoittautui sopivaksi. Murulla oli kova into päällä, mutta se häiriintyi hetkeksi poikittain edessämme kävelytietä kävelevästä pariskunnasta. Ipana jatkoi kuitenkin kehotuksesta jäljestämistä. Kokonaisuutena suoritus oli hyvä.

Jäljestyksen jälkeen otin hieman Murun kanssa tottista ja leikkimistä, ja lopuksi kävimme Sulon & Murun kanssa pimeässä lenkillä Latokartanon nurmikentällä. Nurmella oli juuri ollut iltahämärissä lukuisia rusakoita murkinoimassa, joiden haju sai Murun liikkumaan "varpaillaan". 

TI 25.9.2007
Pikkuneiti oli riehunut kotona päivällä. Se oli pudottanut keittiön pöydältä Sulon piirinmestiksistä saaman ruusun maljakoineen ja nakertanut kukan tuhannen silpuksi. Maljakon vesi oli tuolilla ja maalatun lasimaljakon punainen maali oli hienosti tuunattu pikkuhampailla...

Teimme lenkin koetilan mäelle, jonka jälkeen suunnistimme eläinsairaalaan pressi-
kuvauksiin. Pedigree ja Whiskas tukee eläinsairaalan hammasklinikan toimintaa ja mainostoimiston heppu otti kuvia Murusta, Sulosta ja kahdesta muusta koirasta lehdistöä varten. Kuvissa eläinlääkäri tutkii koirien hampaita. Muru poseerasi hammashoitopöydällä ja oli varsinainen linssilude, kuvaajajäbä oli siitä aivan innoissaan. Sulo poseerasi lattialla ja pyöritteli hauskasti mainioita silmiään . Murun ja Sulon voi mahdollisesti bongata lähiaikoina mistä tahansa lehdestä hammasklinikan toimintaa käsittelevän jutun yhteydessä.

KE 26.9.2007 seiskatoista
Muru 17 vk! Ipanalta lähtivät molemmat alaetuhampaat.

Otimme Ullan kanssa pienet hakutreenit Viikissä. Ulla oli ensiksi haamuna Murulle maastoverkon kanssa n. 30 metrissä. Murmeli painui suoraan piilolle ja oli aivan tohkeissaan löytäessään Ullan. Vein Murun takaisin keskilinjalle ja Ulla siirtyi n. 20 askelparia keskilinjan suuntaisesti eteenpäin. Tuuli oli vastainen, joten lähetin Murun extempore hakemaan valmista maalimiestä. Ipana lähti vauhdilla suoraan ja eteni Ullan edessä olevalle harjanteelle, jota pitkin lähti kaartamaan takaisin ekalle piilolle. Kutsuin Murun pois ja se tuli heti. Lähetin vaavin uudestaan ja se lähti taas ihan suoraan intopiinä. Muru joutui kirmailemaan harjanteen päällä edes takaisin jonkin aikaa ennen kuin sai kunnolla hajun Ullasta, joka oli alhaalla "laaksossa" maastoverkon alla. Voi sitä riemua, kun maalimies vihdoin löytyi! Käsittämätön motivaatio ja työinto tuon ikäisellä ipanalla! 

Kolmannen piston otimme taas haamuna n. 30 metriin ja Muru paahtoi täysillä suoraan maalimiehelle, jossa se töpsähti heti nätisti istumaan ja syömään namujaan. Lopuksi Ulla vielä leikki Murun kanssa patukalla, jonka Muu sai kantaa autolle asti. Muru on superhakukoiranpoikanen! Synnynnäinen hakukoira...

Treenin jälkeen kävimme vielä lenkillä Ullan ja Bravan kanssa Latokartanon nurmialueella, ja kastuimme totaalisesti sateessa. Loppumatkasta Muu alkoi olla jo niin väsynyt, että jouduin kantamaan sitä.

TO 27.9.2007
Unohdin eilen punnita Murun. Tänään sen aamupaino oli 7,8 kg. Murun painokäyrä seurailee Sulon tyttären, Mantan, painokäyrää. Manta onkin oikein hyvän kokoinen narttu. Mittasin Murun, se on nyt 37 cm korkea. 

Nukuimme koko poppoo melkein koko illan meikäläisen univelkaa pois. Välillä koirat kylläkin touhusivat puuhakuutioilla. Murmelikin on hienosti tajunnut puuhiksen idean.

PE 28.9.2007
Meidän piti lähteä tänään illansuussa Sauvoon, mutta olin niin väsynyt, että siirsin lähdön huomiselle. Iltapäivä ja ilta meni nukkuessa, ja siivotessa.

Teimme illalla lenkin Latokartanon nurmialueella.

LA 29.9.2007
Suuntasimme aamulla kohti Varsinais-Suomea. Puolen päivän aikaan treffasimme Märynummella Warsinaiset Mudit Clubin jäsenistä Iitun ja Mantan, Minnan ja Otuksen, Sannan ja Rekan sekä Siljan ja Noen.

Ohjelmassa oli hakutreenit. Alue oli aukeaa kangasmaastoa ja vasemmalta tuli hyvin voimakas vastatuuli. Otin Murulle valmiin maalimiehen (Silja) 40 metriin maastoverkon alle. Ipana sai jo keskilinjalle maalimiehen hajun ja painui luoti-
suoraan reippaasti maalimiehelle namistelemaan ja minä tietty perässä. Toinen maalimies (Minna) oli myötätuulessa haamuna n. 40 metrissä, jonka jälkeen hän meni piiloon vihreällä pressulla peitettyyn igluun, jonka suuaukko oli metsään päin. Hetken ajattelin, että homma on liian vaikea Murmelille, mutta mitä vielä! Se painui tuhatta ja sataa piilolle, kiersi sen mitään miettimättä ja töpsähti välittömästi istumaan maalimiehen eteen. Neiti ei näyttänyt edes huomaavan koko piiloa! Kolmas maalimies (Sanna) oli jälleen valmiina maastoverkon alla vastatuulen puolella n. 30 metrissä, ja sinnehän Muru painui suoraan. Mahtava ipana! Lopuksi Murmeli vielä leikki maalimiehen kanssa patukalla ja kantoi sen autolle asti, n. 100 metriä...

Illalla majoituimme Iitulle Sauvoon ja Murulla oli vielä taisteluleikkibileet Elvin kanssa. Iitun pihalla oli myös kivaa vetää iltarallia Sulon kanssa. Yön ipana nukkuikin sitten sikeästi kuin tukki. Muru oli sisäsiisti koko Sauvon keikan ajan.

SIVUN ALKUUN

SU 30.9.2007
Muru 4 kk! Menimme puolen päivän aikaan Kaarinaan tottiskentälle treenaamaan. Kentän vieressä on iso, juuri ajettu apilapelto, johon tein Murulle jäljen, joka oli 60 lähes normaalia askelta pitkä. Muru jäljesti rauhallisesti ja varmasti, pari kertaa se tosin häiriintyi sen verran Iitun kameran äänestä ja vierestä menneistä fillareista, että pää nousi ylös. 

Tottistelun jälkeen menimme Paimioon hiekkakuopille, jossa koirat kävivät uimassa, ja valokuvasin niitä. Murulla oli tosi hauskaa leikkiä 10-kuisen Otuksen kanssa.

Illalla suunnistimme Karkkilaan, jossa Muru pääsi palvomaan Hiskiä. Muru teki vahingossa eteisen matolle kahdet pissat, koska sanomalehti oli ihan matossa kiinni.

MA 1.10.2007
Yön aikana neiti oli suorittanut varsinaisen operaation... Mutsin iso anopinkieli oli entinen. Muru oli irrottanut jokaisen, lähes metrisen lehden ja kasannut ne mun sänkyni viereen. Myös multaa oli tullut hieman tongittua... Isä oli vaan tyytyväinen, kun pääsi kasvista eroon .

Kävimme Murun ja Sulon kanssa Karkkilassa soramontulla, missä apinat hepuloivat ja painivat. Kotimatkalla kävimme Maunulassa morjestamassa Anjaa ja 11-vuotiasta Kara-isotätiä. Kara suhtautui hienosti Muruun ja jopa leikki hieman ipanan kanssa.

TI 2.10.2007
Päivä meni koirilla nukkuessa reissuväsymystä pois. Illalla teimme tunnin lenkin pimeässä Latokartanon nurmialueella. Murullakin oli vilkku kaulassa. Muu on hyvin reipas ipana, pimeässäkin se kiipeilee innoissaan oma-aloitteisesti mm. rakennus-
kamojen ja -kasojen päälle. 

KE 3.10.2007 kasitoista
Muru 18 vk! Muru painaa 8,1 kg ja on 38 cm korkea.

Aamulla Muru tutustui taas eläinsairaalan Rekku-hevoseen, tällä kertaa paremmalla menestyksellä kuin viimeksi. Muru ei varsinaisesti pelännyt, mutta sitä kyllä jännitti kovin. Ipana tuli kuitenkin itse viereeni istumaan, ihan Rekun lähelle. Siinä vaiheessa alkoi olla Murulle liikaa, kun sairaalan ovista alkoi tulla hevosia pihalle enemmänkin. Onneksi ovesta tuli myös Kirón emäntä Tiitu, jota moikatessa Muru unohti hetkeksi pelottavat hevoset. Leikimme vähän frisbeellä, jonka jälkeen poistuimme "hallitusti" sairaalan pihalta.

Teimme iltapäivällä Tuijan kanssa Pihlajamäessä tunnin lenkin. Uudet maisemat inspiroivat kovasti Murmunaattoria, joka sai juoksennella koko lenkin vapaana. Murulla on sama "ongelma" kuin Hiskillä pienenä; ihmiset ovat niin ihania, että jokaista olisi ihan pakko päästä moikkaamaan. Namin kanssa ohitukset sujuvat kuitenkin jo melko hyvin.

TO 4.10.2007
Olimme aamulla jäljestämässä Pirjon kanssa Keravalla pellolla. Murun jälki oli 70, lähes normaalia askelta pitkä. Murmu ei selvästikään ollut vielä nälkäinen yön jäljiltä ja lihapullanpalat olivat liian isoja. Ilmeisesti hampaiden vaihto vaivaa, sillä Muru oli ihmeen vaisu ja pysähtyi mutustelamaan hartaudella lähes jokaista lihapullanpalaa, jolloin itse jäljestäminen tietenkin häiriintyi. Tulimme Pirjon kanssa siihen tulokseen, että mun kannattaa pitää Murun kanssa jäljestämisestä taukoa, kunnes hampaat ovat vaihtuneet.

Treenin jälkeen suuntasimme Murun ja Sulon kanssa eläinsairaalaan viettämään Maailman Eläinten päivän juhlaa. Tapahtuma oli Murulle oikein hyvä sessio lukuisine ihmisineen, koirineen, kaiuttimineen, ym. hässäköineen. Neiti oli oikein reipas ja erittäin kuvattu, etenkin tv-nelosen kuvaaja kuvasi Murmelia oikein antaumuksella. Lopulta Muru oli niin väsynyt, että simahti syliini. Ilta menikin sitten lepäillessä.

Murun kuva oli päässyt Maailman Eläinten päivän lehdistötiedotteeseen!

Huomasin tapahtuman aikana, että Murua täytyy alkaa totuttaa siihen, että jätän sitä kiinni jonnekin tai joku pitää sitä sen aikaa, kun käyn jossain. Nyt sille tuli kovasti ikävä, kun muutaman kerran pyysin tuttuja pitämään Murua ja Suloa sillä aikaa, kun käväisin jossain hetkeksi.

PE 5.10.2007
Murulta on lähtenyt kaikki alaetuhampaat ja neljä uutta on jo hienosti rivissä. Reunimmaiset ovat vasta kasvamassa. Ylhäältä ovat lähteneet kaikki muut etuhampaat paitsi oikealta reunimmaisin. Näyttäisi siltä, että kaikki välihampaat ovat kasvamassa.

Olimme kahdestaan Murun kanssa lenkillä Latokartanossa. Saimme useita onnistuneita koirien ohituksia aikaiseksi. Muru on tällä hetkellä hyvin kiinnostunut muista koirista ja haluaisi tutustua kaikkiin. Myös vahtimisvietti on puhjennut. Ennen niin hiljainen pentu on alkanut "kommentoimaan" yhtä sun toista, mm. kotona olen joutunut tiukasti kieltämään Murua, kun se on alkanut haukkua ikkunasta pihalla näkemilleen koirille.

Murmeli kävi Viikinjoessa kahlaamassa mahaansa myöten. Sen mielestä on kivaa metsästää vedestä risuja, ym. sälää. Smurmu jahtasi myös ensimmäisen kerran sorsia, jotka änkivät uiskentelemaan Murun "uimarannalle". Vesileikkien myötä tuli kylmä, joten sitten piti leikkiä frisbeellä. Muru noutaa hienosti ja tuo lelun käteen.

Lenkin jälkeen Muru oli taas pitkästä aikaa ihan yksin kotona, kun tein Sulon kanssa tunnin fillarilenkin. Neiti mönki nukkumasta, kun tulimme kotiin.

LA 6.10.2007
Tänään meillä oli ensin esineruututreenit Ullan kanssa ja sitten pienimuotoiset hakutreenit Ullan ja Lissun kanssa lentoaseman kupeessa.

Muru oli tallaamassa esineruutua ja otin sille ensimmäisen esinetreenin. Veimme yhdessä esineen n. 20 metrin päähän vastatuuleen. Aluksi Muru ei saanut hajua esineestä eikä tajunnut ollenkaan mitä yritin sen saada tekemään. Tuuli kuitenkin kääntyi, jolloin Muru sai esineestä hyvin hajun, ja neiti painui suoraan esineelle (vanha säärystin) ja toi sen hienosti mulle. Jee! Muru tuntee jo "lelu"-sanan ja osaa noutaa, joten sille voi jo esineruutuharjoituksiakin ottaa.

Haussa otin Murulle vastatuuleen valmiin, maastoverkon alla olevan maalimiehen (Ulla), joka oli n. 30-40 metrissä. Muru käytti hienosti nenäänsä ja painui tuhatta ja sataa suoraan maalimiehelle namistelemaan. Toisena otin myötätuuleen ison kiven taakse haamun (Lissu), joka oli vielä "hupun" sisällä. Hienosti meni sekin! Kolmantena Ulla oli taas mennyt maastoverkkoineen makaamaan vastatuuleen, n. 40 metrin päähän tallaamattomalle alueelle. Muru käytti loistavasti nenäänsä ja pongasi maalimiehen, vaikka en itse edes hahmottanut missä kohtaa hän oli. Muru istuu tosi nätisti maalimiehillä ja syö rauhassa namejaan. Se ei kiinnitä muhun oikeastaan mitään huomiota, kun saavun paikalle. Kunhan hampaat vaihtuvat kokonaan, niin aloitamme ilmaisuharjoittelun.

Treenin jälkeen Muru treffasi vielä Urkin, joka ei oikein enää jaksanut kunnolla innostua leikkimään Murmelin kanssa.

Muru on ollut nyt pari viikkoa kakkasiisti eli kakkoja ei ole enää tullut sisälle. Pissatkin ovat vähentyneet huomattavasti, välillä ei enää tule kuin yksi pissa päivässä paperille.

SIVUN ALKUUN

SU 7.10.2007 treenit
SUMU:n tottiksen jälkeen otin Kivikon kentällä Murun kanssa leikkimistä frisbeellä ja hiukan tottista; sivulle tuloa ja eteen istumista. Lissu sai otettua Murusta mun kameralla hyviä treenikuvia, kiitos! Frisbee toimii tällä hetkellä paremmin kuin patukka Murulla, jonka hampaita irtoilee harva se päivä. Kaikki etumaitohampaat ovat jo irronneet ja lähes kaikki uudet jo kasvaneet tilalle.

Treenin jälkeen koirat pääsivät taas kimpassa juoksentelemaan pellolle. Muru oli aivan ihastunut Rimmaan, 11 kk, joka on myös blondi. Myös Rimma tuntui tykkäävän Murusta ja tytöt yrittivätkin kovasti leikkiä yhdessä. Seitsenkuinen Humppa-poika oli vaan niin palavasti rakastunut Rimmaan, että tyttöjen leikistä ei meinannut tulla mitään, kun Rimmalla oli koko ajan musta perskärpänen takamuksissaan . Muru tutustui vihdoinkin myös Matti-kroaattiin. Leikkituokion jälkeen teimme vielä lenkin Ullan ja Bravan kanssa. Brava on kyllä todella hyvä, tasapainoisen ja itsevarman aikuisen nartun malli Smurmunaattorille.

MA 8.10.2007
Kävimme Maunulassa Anjalla ja Karalla kylässä. Tai no, koirat odottivat autossa sen aikaa, kun otin Karasta verinäytteen Lohen geenitutkimusta varten ja vietimme teehetken rupatellen mudiasioita Anjan kanssa. Sitten lähdimme lenkille Maunulan metsään. Muru ja Sulo leikkivät alppikauriita kalliolla, ja vanha Kara-muorikin, 11 v., innostui juoksemaan apinoiden kanssa. Muru on jo melkein saman kokoinen kuin Kara, joka on siis Murun isotäti.

Lenkin jälkeen suunnistimme Paloheinään Siirille ja Martille käymään. Muu ja Suu saivat välipalaksi Siirin tekemät herkkuannokset lohen nahkaa ja vuohenjuustoa, slurps! Muru kävi hienosti pari kertaa pihalla pissalla kyläilymme aikana. Muru touhusi niitä näitä, kunnes väsymys iski ja pikkuneiti kävi ruokailuhuoneen lattialle retkottamaan selälleen. Kun ipana piristyi, näytimme Siirille ja Martille Murmelin kanssa Murun osaamia tottisliikkeitä. Muru oli jo aika nälkäinen ja rupesi komentamaan mua murisemalla tehdessään vauhdikkaasti liikkeitä… Naurettava otus!

TI 9.10.2007
Nukuimme koirien kanssa melkein yhteentoista asti, eikä kumpikaan niistä herättänyt mua. Molemmat vaan rellotti tyytyväisinä sängyssä. Muru pystyy jo näköjään halutessaan pidättämään tosi kauan, sillä ulkoilujen väliin kertyi lähes 11 tuntia, eikä Muu ollut tehnyt yön aikana mitään paperille.

Aamulenkin ja aamupuuhien jälkeen lähdin Murun kanssa kahdestaan ulos heittelemään frisbeetä ja ottamaan vähän tottista. Sen jälkeen menimme taas moikkaamaan Eläinsairaalan Rekku-hevosta. Muru tuli istumaan viereeni ihan Rekun lähelle, mutta neitiä kuitenkin jännitti, koska piti hieman piipittää ja nousta kaivamaan mua. Murulla on hassu tapa nousta mua vasten ja kaivaa mua hulluna joko edestä tai takaa päin, kun se haluaa jotain. Samalla se voi pitää hassua örinä-ääntä. Murmelilla on hauska ilme kaivaessaan ja se on tosi söpö, mutta täytyy myöntää, että ilman pitkiä housuja tai ohuet housut jalassa raivokas kaivaminen ei tunnu ollenkaan kivalta!

Kun lähdimme pois päin Rekun aitaukselta, niin Murulle tuli kiire ja se yritti vetää äkkiä pois hevossairaalan pihalta. En antanut Murun rynniä, vaan vaadin sitä namin avulla kulkemaan nätisti ja hallitusti mun kanssa. Kun olimme päässeet tällä tavalla pois sairaalan pihalta, niin palasimme takaisin Rekun luokse ja toistimme rauhallisen poistumisen. Nyt se meni jo paljon paremmin. Tein saman vielä kolmannen kerran ja silloin Muru käveli jo ihan normaalisti pois päin Rekun aitauksesta. Ilmeisesti Murmeli pelkäsi, että Rekku hyökkää takaa päin kimppuumme, kun sille kääntää selän. Rekkua kohden Muru nimittäin käveli ihan reippaasti häntä pystyssä .

Päivä meni muutoin koirilta lähinnä nukkuessa. Muru on ollut melko väsynyt, liekö hampaiden vaihtuminen väsyttää? Ihmettelin illalla, että millä kolisevalla pikkukivellä Muru leikkii, mutta sehän olikin ipanan poskihammas vasemmalta ylhäältä. Sainpa talteen!

KE 10.10.2007 ysitoista
Muru 19 vk! Unohdin punnita Murmelin aamulla, mutta illalla duunin vaa’alla Muru painoi 8,35 kg. Viikossa ei ole tullut tytölle juurikaan painoa lisää, vaikka se kasvaa kuitenkin koko ajan.

Kävimme aamulla moikkaamassa koetilan kolmea hevosta, jotka kisailivat tarhassaan. Sulo ei taas meinannut pysyä nahoissaan, prkl…!, ja nyt Murukin jo räkytteli hevosille, kun ne juoksivat. Edelleenkään Muru ei koe mitään tarvetta mennä lähikontaktiin hevosten kanssa. Ihan hyvä, että typykällä pelaa itsesuojeluvaisto.

Iltapäivällä Muru oli yli tunnin yksin kotona, kun kävin Sulon kanssa ajamassa jäljen Viikin metsässä.

Illansuussa Muru-Mureena treffasi poikaystävänsä Humpan Latokartanon nurmialueella. Humppaa odotellessa otimme Murmelin kanssa vähän tottista ja frisbeeleikkiä. Muru keskittyi todella hyvin, vaikka melko läheltä meni ihmisiä ja koiria ohi. Humppa ja Muru riehuivat lähes 1,5 tuntia tauotta. Muru sai lisänimen Mureena omiessaan paikkoja ja keppejä. Kun Humppa yritti tulla lähelle, niin pikkuneiti syöksyi salamannopeasti ja äänettömästi tappajahampaineen Humppa-paran kurkkuun kuin mikäkin tappajakala. Humpan piti välillä oikein alkaa kimittää, kun Murun naskalihampaat ottivat sitä pannuun.

Riehunnan jälkeen menin kuraisen ja märän, mutta väsyneen ja onnellisen Smurmun kanssa töihin rabiesrokotukselle. Muru seisoi lattialla ja söi nameja, eikä huomannut mitään, kun rokotin sen. Muru oli niin väsynyt, että kävi lattialle nukkumaan ja sain kirjoitella paperit valmiiksi ihan rauhassa.

Murun pumpulimainen pentukarva on jo lähes kokonaan lähtenyt ja tilalla on kaunista, uutta kikkuraa, joka vaikuttaisi olevan erinomaista laadultaan. Muru on koko ajan tummunut lisää ja on nyt vanhanajan kunnon kultaisennoutajan värinen. Jostain syystä Murmelin anturoiden pigmentti on vaalentunut, vielä vähän aikaa sitten ne olivat ihan tummat. Muu pigmentti on pysynyt tummana.

TO 11.10.2007
Aamulla tapasimme Maria-mummon ja Konsta-isän Viilarintien tottiskentällä. Ennen treeniä Muru ja Konsta moikkasivat ja isin piti vähän antaa tytölle isän kädestä. Se nyt ei kuitenkaan ollut kamalan pelottavaa Murun mielestä, joka on tottunut tiukkapipoiseen Hiski-isoisään.

Otimme Murmelin kanssa tottisliikkeitä namilla palkiten ja lopuksi leikimme frisbeellä. Päätin kokeilla Murulle ampumista, kun ammuskelimme pojillekin. Maria jäi kentän toiseen päähän ja minä menin Murun kanssa toiseen päähän. Jo siinä vaiheessa Muru vähän katseli, että minne se mummo jäi. Maria huusi mulle jotain ennen kuin ampui, jolloin Muru kiinnitti huomionsa Mariaan, joten kun ampu tuli, niin Muru reagoi siihen hätkähtämällä ja hyökkäämällä räkyttämään äänen suuntaa päin. Tietenkin, koska sillä on juuri parin päivän ajan ollut voimakas vahtikoiraksi heräämisen kausi… Pyysin Mariaa kutsumaan Murun luokseen ja ipana pyyhälsikin tukka putkella iloisena Marian luokse. Kutsuin Murua ja se tuli tuhatta ja sataa, jolloin annoin Marialle merkin ampua uudelleen. Taas Muru käännähti ja sanoi räyh, mutta jatkoi tuloaan, kun kutsuin sitä. Lähettelimme Murua vielä juoksentelemaan edes takaisin väliämme, mutta emme ampuneet enää. Tämä kokeilu meni kyllä niin poskelleen, kuin olla ja voi, mutta mitäs pienistä. Ajankohta oli Murun kehitysvaihetta ajatellen täysin väärä ja toteutus ei toiminut. Muru luultavasti koki, että jokin kamala uhkasi Maria-mummoa kentän toisessa päässä ja siihen piti puuttua.

Konstan ja Sulon tottistelun jälkeen otin Murun vielä harjoittelemaan pelastus-
koirien betoniputkea, Maria toimi avustajana. Muru juoksenteli putkea edes takasin ja meinasi saada kunnon hepulin. Putki on kiva! Muru käppäili myös rämisevällä peltialustalla ja kipitti pelastuskoirien keinun.

Illalla tein Murun kanssa kahdestaan pienen iltalenkin. Sillä on nyt päällä todella voimakkaana ”Minä omistan tämän paikan ja meidän jengi voittaa teidän jengin!”-
vaihe. Hiljainen pikkutyttö on alkanut kommentoimaan maailman menoa ääniefekteillä, etenkin koirille pitää yrittää haukkua. Onneksi Murun saa helposti lopettamaan moisen hölmöilyn.

SIVUN ALKUUN

PE 12.10.2007
Aamulla käytin koirat vain pikaisesti tarpeilla, koska vettä vihmoi ja oli kalsaa. Puolen päivän maissa menimme Murun kanssa jälleen moikkaamaan Eläinsairaalan Ressu-hevosta, joka ulkoili tarhassaan. Nyt Muru osoitti jo paimennuselkeitä alkaen komentamaan Ressua, eikä Ressu ollut Murun mielestä enää pelottava. Hevosten kikkareet olisivat myös maistuneet mainiosti Smurmulle.

Illansuussa teimme tunnin lenkin Hallainvuorella. Koirat nauttivat taas alppikauris-
leikistä kallioilla. Muru on kyllä todella ketterä!

LA 13.10.2007
Murmeli oli opettelemassa kisatunnelmaa Talissa HPH:n jäsentenvälisessä tottelevaisuuskokeessa, johon osallistuin Sulon kanssa. Muru oli todella reipas ihmisten ja koirien seassa. Norkoilin sen kanssa aidalla huomaamatta, että ampuja oli vain n. parinkymmenen metrin päässä meistä. Kun eka laukaus kajahti (kuului aika kovaa), Muru hätkähti ihan vähän, mutta ei kiinnittänyt aiheeseen sen enempää huomiota. Toiseen laukaukseen se ei reagoinut ollenkaan, eikä myöskään myöhemmin ammuttuihin. Otin Murun kanssa tottisliikkeitä kentän laidalla ja se keskittyi mahtavasti hässäkästä huolimatta. Se on ihan kuin Hiski pienenä! Smurmulta pääsi myös komea ja vaativa ilmaisuhaukku, kun eräs setä meni pakettiautoonsa ja jutteli sen ikkunasta Murulle, jota otti kaaliin, kun ei päässyt sedän kanssa lähikontaktiin. Ei tule olemaan vaikeaa ilmaisun opetus! Murulla on hyvän soundinen ääni, yllättävän matala ja vahva pennuksi ja nartuksi.

Muru lepäili autossa Sulon suorituksen ajan, jonka jälkeen otin sen taas palloilemaan alueelle. Muru harjoitteli mun odottamista vieraan henkilön kanssa, kun kävin Talin kopissa sisällä. Neiti oli aluksi hieman piipannut mun perään, mutta unohti sitten meikäläisen, kun eräs 7-vuotias pikkupoika alkoi leikkiä Muun kanssa. Kun palasin takaisin, oltuani poissa n. 10 min., Muru oli ihan rauhallinen ja tyytyväinen. Smurmu itse ehdotti mulle, että otetaan lisää tottista, joten menin sen kanssa kentälle, kun suoritukset olivat päättyneet. Leikimme frisbeellä ja otimme namien avulla sivulle tuloa, eteen istumista, maahan menoa ja istumista. Ipana teki upeasti hommia ja sillä oli tosi hauskaa, eikä vieressä seisonut yleisö ja lähellä treenannut koira häirinneet sitä ollenkaan .

Murmeli tapasi kentän laidalla mäyräkoiravanhuksen, joka oli Murun mielestä tosi huvittava tyyppi ja jota Muru yritti tuloksetta saada leikkimään. Murmeli hyppi ja pomppi mäykyn yli ja leikki twistiä sen remmillä. Sitten Muu leikki kahden 6,5-kuisen sakemannipojan kanssa, eikä kokoero tuntunut haittaavan. Muru tutustui myös Urho-mudin sijaisemoon Helka-sakemanniin, joka näytti aluksi luulevan Murua Urhoksi. Helka oli Murun mielestä tosi magee. Lopuksi Muru tutustui vielä hovawarturokseen, jota Muu luuli ensin ihailemakseen Neoksi. Muru on kyllä ihanan reipas ja sosiaalinen kaikkien koirien suhteen, kuten myös ihmisten.

Lopuksi teimme vielä Murun ja Sulon kanssa pienen lenkin Talissa, koska oli niin mahtavan ihana, aurinkoinen syyspäivä. Kotona vielä harjasin koirat parvekkeen pöydällä, eikä Murusta lähde enää paljon yhtään karvaa. Sulosta sitten lähti senkin edestä…

SU 14.10.2007
Kävin Murun kanssa seikkailemassa Myllypuron ostarilla, jossa on tarkoitus suorittaa ensi sunnuntaina SUMU:n järjestämän BH-kokeen kaupunkiosuus. Suunnittelin rataa ja kävelimme Murun kanssa sitä läpi. Vastaan tuli muutama koira ja lukuisia ihmisiä, jotka Muru ohitti nätisti ilman nameja. Suuri vahtikoiraura ei tainnut montaa päivää kestää…! 

Tämän jälkeen suunnistimme Kivikon kentälle vetämään SUMU:n tottistreenejä. Treenin jälkeen Muru pääsi taas moikkaamaan kavereitaan eli Humppa-mudia, Matti-kroaattia ja Saga-kroaattia. Pidin Sulon remmissä, ettei se mene Matin kanssa kimpassa rusikoimaan uhmailuiässä olevaa Humppaa, mutta kävelystä ei meinannut tulla mitään, kun Murmeli kielloista huolimatta roikkui jatkuvasti Sulon niskassa. Lopulta vein Sulon autoon ja Muru sai leikkiä kavereitten kanssa.

Mun oli tarkoitus osallistua Murun kanssa vielä HPH:n pentutottikseen, mutta Murmeli oli niin märkä ja kylmissään, että kävimme enää vain kentällä pyörähtämässä muutaman pennun ympäri. Lapinkoiranpentu räyhäsi tauotta ja se oli hyvä ohitusharjoituskohde. Ihmettelin, kun Muru ei halunnut tulla mun lähelle, vaikka namin kanssa kutsuin, kunnes huomasin, että mulla oli toisessa kengänpohjassa iso kasa koiranpaskaa. Se ilmeisesti haisi märkänä Murun nenään niin pahalta, että neiti päätti vältellä mua. Kun sain paskan hinkattua pois, suostui Muu taas tulemaan luokseni. Siisti tyttö!

Murulla alkaa olla jo ison mudin elkeitä. Aamupala aikaisin aamulla ei tahdo maittaa, vasta iltapäivällä tulee nälkä ja illalla sitten on aika mättää oikein kunnolla ruokaa napaan. Mun kaikki neljä mudiani ovat olleet ilta/yösyömäreitä, olisikohan jokin työkoiraominaisuus? Tai susilta peräisin oleva käyttäytymismalli? Aamulla ja päivällä metsästetään, illansuussa ehkä saadaan saalis kiinni, syödään ja käydään mahat pystyssä yöpuulle ja aamulla taas lähdetään ”työkunnossa” metsälle.

SIVUN ALKUUN

MA 15.10.2007 kotona
Taas töihin eli kahden viikon ”kesälomani” loppui. Muru ja Sulo jäivät kylmiltään koko päiväksi yksin, mutta yllätyksekseni Murmeli ei ollut pissannut sisään päivän aikana eikä myöskään tehnyt vissiin yhtään mitään, koska kaikki kamat olivat samoissa paikoissa kuin aamulla.

Töiden jälkeen kävimme vain pikku pissalenkillä ja kunnon lenkin teimme vasta illan pimeydessä. Ihmeen paljon Muru jo jaksaa vipeltää, teimme tunnin lenkin pellolla. Toki se saa olla koko ajan irti ja säännöstellä itse oman vauhtinsa. Murullakin oli kaulassaan vilkkuvalo ja päällään Hiski-isoisän heijastavat tiepalvelumiesliivit. Muu on tosi sopeutuvainen lapsi, liivejäkään se ei ihmetellyt yhtään, eivätkä ne häirinneet Murun menoa ollenkaan. Team Ahma on saanut blondin vahvistuksen!

Sulo kävi pariin otteeseen ajamassa vähän jänösiä ja Muru jäi ihmettelemään, että mihin se Suu katosi. Sulo sai kuulla Murmulta kunniansa, kun palasi takaisin.

TI 16.10.2007
Muru oli taas ollut pissaamatta koko päivän ja ilmeisesti muutenkin lähinnä vain nukuskellut. Tosin pienet kärsänjäljet olkkarin tuuletusikkunassa kertovat, että pikkuneiti on suorittanut tähystystehtäviä sohvan selkänojalla. Olisi kiva tietää onko se ihan hiljaa, vai kommentoiko se pihan tapahtumia. Silloin kun olen ollut kotona, Muru on kommentoinut ainoastaan pihalla liikkuvia koiria, ihmiset ovat saaneet kulkea ja lapset leikkiä ilman kommentointia.

Töiden jälkeen suuntasimme Viilarintien kentälle, jossa leikin Murun kanssa tällä kertaa narupallolla, jolla oli Murun mielestä ihana hakata itseään päähän. Narupallo oli Murun mielestä tosi hauska; kun Smurmu otti sitä narusta kiinni ja veti, niin pallo pomppi perässä holtittomasti joka suuntaan. Sitten otimme namin kanssa sivulle tuloja ja eteen istumista sekä pikkuisen seuraamisharjoitusta. Nyt Muu on jo kasvanut sen verran, että seuraamisharjoituksessa ei enää tarvitse kulkea ihan kaksinkerroin… Harjoittelimme myös hyppysanaa 10 cm korkealla hyppyesteellä ja sitten Muru sai käydä hepuloimassa pelastuskoirien betoniputkessa ja rämisevällä alustalla. Muru halusi myös mennä keinulaudan ja ”tynnyrisillan”.

Treenin jälkeen nappasimme Sulon autosta ja menimme lenkille Hallainvuoren kallioille. Ehdimme olla metsässä ja kallioilla lähes tunnin ennen hämärää, ja koirat pomppivat taas alppikauriina kaikille mahdollisille kiville.

Iltapuuhana Muu ja Suu pelasivat vielä puuhakuutioilla syöden niistä kuivamuonaa iltapalakseen. Tai no, Murun ”kuutio” on itse asiassa sellainen pienten koirien amerikkalaisen jalkapallon muotoinen pallo, jonka suuaukko on rikki niin, ettei sitä saa säädettyä. Sieltä tulee kerralla liikaa ja liian helposti nameja. Täytyisi hankkia kolmas kunnollinen kuutio, sillä toinen kuutio on Hiskin mukana Karkkilassa.

Muru on nyt ollut sunnuntai-illasta asti sisäsiisti eli 2 vrk!

KE 17.10.2007 kakskyt
Muru 20 vk! Ikää on nyt siis mittarissa 4,5 kk. Murun paino oli aamulla tyhjällä vatsalla 8,6 kg eli n. 300 g on tullut viikossa lisää. Säkäkorkeus on nyt n. 39,5 cm. Muru oli tehnyt viime yönä yhden pissan paperille. Luulen, että Muru yritti herättää mua yöllä ulos, mutta olin niin unenpöppöröinen, että en tajunnut sen viestiä.

Tämä päivä meni melkein kokonaan nukkuessa, koska flunssa meinasi pukata päälle ja olin töistä pois. Iltapäivällä jouduin käymään kaupassa, joten käytin Murun ja Sulon samalla Viikinojan pellolla n. ½ tuntia juoksemassa.

Illalla otin sisällä Murun kanssa tottista; harjoittelimme namien avulla vasemmalle kääntymistä sivulla paikoillaan (tähän mennessä olemme kääntyneet vain oikealle), muutama luoksetulo n. metrin päästä istumasta sekä 1-2:n metrin seuraamisia. Sitten harjoittelimme vielä pikkuisen näyttelyseisomista. Lopuksi leikimme vielä tietty lelulla.

Iltapuuhana koirat saivat taas metsästää kuivamuonansa puuhakuutioista. Muru on ollut taas tämän päivän sisäsiisti.  

SIVUN ALKUUN

TO 18.10.2007
Olin vielä tänäänkin pois töistä ja päivä meni lepäillessä. Seurailin mielenkiinnolla, että mitä Muru oikeastaan päivän aikana puuhailee. Ison osan ajasta se näyttäisi käyttävän sohvan selkänojan päällä makailuun ja ikkunasta ulos katseluun. Pihan tarkkailun lisäksi Muru pureskelee puruluitaan, leikkii välillä hieman leluillaan ja nukkuu. Sulon, joka nukkuu koko päivän, Muu antaa olla rauhassa. Jostain syystä Muru teki aamupäivällä pari pissaa paperille.

Illansuussa lähdin koirien kanssa ulos. Pihalle osui samaan aikaan samassa taloyhtiössä asuva sekarotuinen, iso Saana. Sulo on yrittänyt alusta asti opettaa Murua pelkäämään Saanaa, vaikka Saana on hyvin kiltti. Sulo on itse jopa leikkinyt Saanan kanssa ennen Murun saapumista. Luulen, että kyseessä on ollut Sulon älyvapaa reviiritietoisuus, meidän pihalla kun ei saisi kulkea muut koirat, olivat ne sitten tuttuja tai ei… Ja kun Sulo on huomautellut kauempana liikkuvalle Saanalle, on pikku-Muru ajatellut asian niin, että Saanassa on jotain todella pelottavaa ja varottavaa. Tein myös virheen siinä, että en päästänyt Murua tutustumaan Saanaan ihan pienestä asti.

Saana ja Muru tapasivat toisensa muutama viikko sitten, jolloin Muru ensin pelkäsi Saanaa, mutta vapautui nopeasti ja alkoi leikkiä Saanan kanssa, joka osaakin leikkiä niin isoksi koiraksi (rotikan sekoitus) todella nätisti pennun kanssa. Tänään pihalla törmätessämme Muru tunnisti Saanan ja heilutti sille häntää, mutta Sulo alkoi tapansa mukaan ”pihavahtikarjuntansa”, enkä saanut sitä hiljenemään, jolloin Murukin alkoi haukkua Saanalle ja Murmelin käytöksestä näki, että se oli ristiriitatilanteessa. Onneksi autoni oli vieressä, joten paiskasin Sulon autoon häkkiin rauhoittumaan. Muru oli ensin hieman hämillään Saanan kanssa ja yritti jopa vahtia mua Saanalta, kun kutsuin Saanan luokseni (uutta!). Ei mennyt kuitenkaan kuin hetki, kun Muru alkoi leikkiä Saanan kanssa. Kun tilanne oli kokonaan lauennut, niin otin Sulon ulos, ja nyt se olikin rauhoituttuaan ihan hiljaa ja kunnolla, ja olisi itsekin halunnut leikkiä Saanan kanssa. Kävelimme vielä pienen lenksun Saanan kanssa ja Muru yritti kovasti saada remmissä olevaa Saanaa juoksemaan.

Episodin jälkeen menimme autolla Viilarintien kentälle, jossa otin Murun kanssa tottista ja leikimme frisbeellä. Muru pystyi olemaan jo hiukan aikaa paikoillaankin maassa käskyn alla. Pelastuskoiraesteitä tuli myös taas harjoiteltua.

Sitten suuntasimme Herttoniemen Mustiin ja Mirriin, missä Murmeli hurmasi myyjiä reippaalla ja iloisella olemuksellaan. Muru tutki uteliaana paikkoja ja minä tutkin näyttelyremmejä, sillä tajusin, että Murmeli tarvitsee vaalean remmin pentu-
näyttelyyn ja poikien kaikki remmit ovat mustia. Kaupasta löytyikin juuri Murulle passeli, vaalea, ohut, nahkainen näyttelytalutin. Kauppaan tuli 10-kuinen skotlanninhirvikoira, joka oli Murun mielestä aika jännittävä tapaus - eipä ole pikkutyttö aikaisemmin vielä tavannut lähietäisyydeltä noin suurta koiraa. Kun skotlanninhirvikoira tuli nuuskimaan Murua, niin Muu seisoi hiljaa hievahtamatta paikallaan korvat lintassa, nöyrän näköisenä. Niin jännää oli, että ihan pieni pisukin Murulta lirahti.

Hain myös Sulon kauppaan, koska toinen myyjistä halusi tavata aikuisen mudinkin. Muu ja Suu, uteliaat apinat, sinkoilivat innoissaan joka suuntaan, ja tutkivat ihan joka paikan ja tavaran. Käsieni ollessa repeämispisteessä, toisen vetäessä toiseen suuntaan ja toisen toiseen suuntaan, muistin taas, että mikä se onkaan mudien määräävin luonteenpiirre. Ei, se ei ole puolustushalu ja terävyys, vaan se on pohjaton uteliaisuus!

Kun olimme lähdössä pois kaupasta, niin törmäsimme Lissuun, joka oli bongannut autoni kadulla ja arvasi missä olimme. Muru oli aivan innoissaan Lissun tapaamisesta ja antoi hänelle muutaman pusunkin.

Shoppailun jälkeen teimme melkein tunnin lenkin Herttoniemen rannassa, missä tuli kiitettävän paljon remmissä käveleviä koiria vastaan. Sulo käyttäytyi jostain syystä todella hienosti; marssi välinpitämättömänä koirien ohi, jolloin Murukin marssi samalla tavalla mallia ottaen. Kävelimme nätisti jopa kahden koira-aitauksen ohi, joiden aidalla räkytti koiria. Erinomaisen onnistunut ohitusharjoitus!

Kotiin tultuamme koirat metsästivät vielä kuivamuonansa puuhakuutioistaan. Ostin Murulle samanlaisen kuution kuin pojillakin on. Poikien kuutiot ovat siniset, Muru sai tietty punaisen.

PE 19.10.2007
Muru oli tänään taas täysin sisäsiisti, eikä ollut tehnyt mitään ei-toivottavaa työpäiväni aikana.

Töiden jälkeen lähdin Murun kanssa kahdestaan kävelylle Viikkiin. Leikimme, otin valokuvia ja kävimme Viikin eläintarvikekaupassa, josta Murulle oli ”pakko” ostaa lateksinen vinkusiili. Muru hurmasi kaupan sedän, joka ihmetteli Murun iloisuutta ja reippautta Murun ”hyökätessä” innolla sedän kimppuun. Ja tietenkin Muun piti tutkia ja tonkia joka paikka kaupassa… Eläinkauppaan tuli parivuotias tiibetin-
spanieli, joka herätti Murussa suurta hilpeyttä olemalla Murua pienempi. Tipsu ei oikein ollut innostunut Murun lähentelystä. Muru loikki tipsun yli ja läpsi sitä tassulla päähän yrittäessään saada tipsun leikkimään kanssaan. Kadulla vastaan tuli useita koiria ja saimme taas hyviä ohitusharjoituksia. Muru käveli nätisti koirien ohi ilman namia.

Reissun jälkeen Muru jäi yksin kotiin yli tunniksi, kun kävin Sulon kanssa fillaroimassa. Hyvin sujuu ipanalta yksinolo.

Murmeli on varsinainen riiviö. Sulo-parka joutuu olemaan monta kertaa päivässä Murun taisteluleikkien kohde. Muru riepoo surutta Suloa, jonka nahka on venynyt varmaan kymmeniä senttejä Murun käsittelyssä. Koska Sulo on täysin lapanen Murun kanssa, niin joudun välillä itse komentamaan Murua lopettamaan kärsivän näköisen Sulon rääkkäämisen.

Kun Muru haluaa Sulon luun, niin sillä on tarkoitukseen eri konsteja. Se mm. vetää Suloa hännästä, kunnes Sulon on pakko ärähtää ja irrottaa ote luusta. Veto toistuu niin monta kertaa, että Sulo hermostuu, poistuu ja jättää luun Murulle. Toinen vaihtoehto on purra luutaan syövää Suloa tassuista. Muru voi myös tehdä niin, että se yksinkertaisesti ottaa Sulon suussa olevasta luusta kiinni ja pitää siitä hiljaa, mutta päättäväisesti kiinni niin kauan, kunnes Sulo irrottaa. Murmu_
naattorilla on myös hauska tapa piilottaa luitaan ja tavaroitaan sohvatyynyjen väliin.

LA 20.10.2007
Teimme aamulenkin kaikessa rauhassa, jonka jälkeen koirat jäivät kotiin, kun lähdin asioille. Aamulenkillä Muru kirjaimellisesti törmäsi johonkin fasaanin oloiseen lintuun, joka nökötti hiljaa heinikossa. Iso lintu pölähti yhtä äkkiä lentoon lähes Murun alta, jolloin Muru säikähti niin, että se huusi ihan selvästi kerran ”Iik!” ja hyppäsi metrin taakse päin. Murua ei kuitenkaan pelottanut sen kummemmin, vaan se lähti Sulon perässä etsimään lintua.

Murulle ei maistunut aamupala ollenkaan, ei edes kuivalihapala, joka yleensä on suurta herkkua. Muu oli muutenkin hieman vaisu, ilmeisesti hampaat vaivaavat.

Illansuussa otimme Murun kanssa tottista Farmiksen hiekkaparkkiksella ja leikimme taas hassulla narupallolla. Muru pyörittää sitä ympäri kuin moukaria päänsä päällä. Murulla on eilen ja tänään ollut myös hupia omasta hännästään, jota on kiva metsästää. Ipana on koomisen näköinen tullessaan ”känniin” pyörimisestä. Murulta sujuu jo pieni paikallaolo hienosti niin, että kiertelen sitä ympäri ja palkkaan välillä namilla. Seuraamispaikkakin alkaa löytyä namin kanssa. Lopuksi leikimme vielä taistelulelulla, kunnes Muru yhtä äkkiä lopetti ja alkoi vääntelemään suutaan. Söimme vielä vähän namia ja lopetimme treenin siihen. Kotona sitten Smurmu syljeksi eteisen matolle vasemman alakulmahampaansa, jonka jälkeen iltaruoka maistui taas ihan normaalisti.

SIVUN ALKUUN

MA 22.10.2007 kallio
Teimme töiden jälkeen yli tunnin lenkin ihanassa ilta-auringossa Hallainvuoren kallioilla.

Otin kotona Murun kanssa tottista; seuraamista ja sivulla kääntymisiä sekä vasemmalle että oikealle. Lisäksi harjoittelimme näyttelyseisomista.

TI 23.10.2007
Muru oli pitkästä aikaa kakannut sisälle työpäiväni aikana. Tämä johtunee siitä, että en käyttänyt Murua uudestaan ulkona aamuruuan jälkeen. Normaalisti teen niin, että heti herättyäni käytän Murun tarpeillaan ja toisen kerran aamutoimien sekä koirien aamupalan jälkeen eli oma moka. Muru oli myös puuhaillut eli ottanut hamppunarukerän pöydältä ja purkanut sen kokonaan lattialle - pikku kissa!

Töiden jälkeen käytin koirat tarpeillaan ja sitten menimme Murun kanssa Viikinojanpuistoon treffaamaan Humppaa. Humppa oli jo treffipaikalla viisikuisen, blondin lapinkoiranartun kanssa, kun saavuimme. Muru alkoi haukkua osittain innoissaan ja osittain epävarmana koirille, kun lähestyimme niitä, enkä meinannut ensin saada sitä hiljaiseksi. Vasta Murun rauhoittuessa lähestyimme koiria. Muru ei jostain syystä tykännyt yhtään lappalaisnartusta, joka haukahteli hyvin kimakalla äänellä ja ”ahdisteli” Murua. Voi olla, että kipeät ikenet vaivaavat Murmelia ja se on vähän kärttyinen tai sitten se oli mustasukkainen Humpasta. Mene ja tiedä, mutta Muru ajoi leikkiin haastavaa lapinkoiraa pois hampaat irvessä ja nappasikin sitä naamasta, kun lappalainen ei uskonut. Tämä on ihan uutta käytöstä yleensä niin sosiaaliselle Murmelille.

Lappalaiskoira omistajineen tajusi lähteä pois, ja Murmeli ja Humppa riehuivat n. 45 min juosten rallia ja ”tapellen” kepeistä, ym. Olimme pellolla metsäsaarekkeen vieressä, kun n. 40 metrin päästä metsäsaarekkeelta kuului tosi voimakas räjähdysääni. Lauma pikkupoikia räjäytti siellä ties mitä. Muru hieman säikähti äkillistä kovaa räjähdysääntä, mutta jatkoi saman tien leikkimistä Humpan kanssa, joka ei reagoinut räjähdykseen mitenkään.

Haimme Sulon kotoa ja matkasimme Evitskogiin hieroja-osteopaatti-Annan luokse. Sulon hieronnan ajan Muru harjoitteli olemaan rauhallisesti aloillaan mun sylissä ja sohvalla. Se sujuikin hyvin, koska neiti oli päässyt purkamaan pahimmat höyrynsä Humpan kanssa. Anna myös ”hieroi” Murua, joka seisoi tyytyväisenä kiltisti paikoillaan. Anna sanoi, että tätä koiraa tulee olemaan todella helppo käsitellä. Muru rykäisi sohvalle taas yhden pienen poskihampaan, jonka sitten halusi syödä ja söikin.

KE 24.10.2007 kakskytyks
Muru 21 vk! Ipana painoi aamulla tyhjällä vatsalla 9,1 kg. Painoa on tullut viikossa lisää 500 g. Korkeutta on nyt n. 40 cm.

Tulin töistä n. 15-20 min. myöhemmin kotiin kuin normaalisti ja paperilla odotti pissat pitkästä aikaa. Ne olivat selvästi ihan tuoreet, joten jos olisin tullut ajallani, niin neiti ei olisi ehtinyt pissata sisään.

Tein Murun ja Sulon kanssa pikku lenkin, jonka jälkeen vein Sulon kotiin ja lähdimme Murun kanssa kahdestaan liikenteeseen. Vastaan tuli Saana, jonka Muru tunnisti heti, eikä pelännyt nyt sitä ollenkaan, vaan alkoi heti leikkimään Saanan kanssa. Hyvä, että Sulo ei ollut mukana!

Otimme Farmiksen hiekkaparkkiksella tottista; paikoillaan oikealle ja vasemmalle kääntymisiä, seuraamista sekä lyhyen paikallaolon. Leikimme vanhalla sukalla repimisleikkiä tarkoituksena saada viimeinenkin kulmahammas irtoamaan. Leikki oli tehokas; sukka oli veressä, joku poskihammas irtosi ja kotiin päästyämme Muru sylki lattialle myös sen halutun kulmahampaan. Mulla on nyt neljä Smurmunaattorin hammasta tallessa – harvinaisen monta.

Treenin jälkeen teimme pienen lenkin koetilan alueella ja kävimme katsomassa hiehoja tarhassa. Loppulenkistä ohitimme afgaaninvinttikoiran ja kiinanharjakoiran, joille Murun piti yrittää haukkua. Muru oli vapaana ja yritin saada sen kävelemään namin kanssa nätisti ohi. Melkein onnistuimme, kunnes kohdalla koirat alkoivat haukkumaan, jolloin Muru säntäsi niitä kohti. Kielsin sitä ja samalla koirat hypähtivät Murua kohti, jolloin se hieman säikähti ja lähti luikkimaan eteenpäin. Kävelin itse rauhallisesti eteenpäin ja kutsuin Murun luokseni. Se tuli ja jatkoimme yhdessä matkaa, jolloin kiinanharjakoira pääsi omistajaltaan irti ja säntäsi peräämme. Kinkki oli nelikuinen pentu, joten Muru ja se alkoivat heti leikkimään. Niillä oli kivaa, eikä Muru pelännyt afgaaniakaan, joka käyttäytyi hyvin ystävällisesti.

Iltapuuhana koirilla oli jälleen kuivamuonan metsästys puuhakuutioista. Sen sijaan, että Muru tökkisi ja pyörittäisi kuutiota kuonollaan, se hakkaa ja pyörittää sitä tassuillaan. Sulo ”ajaa” kuutiota koko ajan kuonollaan.

Muru oli jotenkin kärttyinen, säpsy ja yliväsynyt nukkumaan mennessämme. Uskoisin, että se johtuu kipeistä hampaista. Muru kuuli omiaan ja puhkui sekä haukkui, vaikka Sulo ja minä emme kuulleet mitään. Juuri kun olin nukahtanut, niin Muru alkoi mölistä ja heräsin siihen. Tämä toistui monta kertaa, enkä tiedä kuinka kauan sitä kesti. Onneksi Murmeli sitten lopulta nukahti.

TO 25.10.2007
Aamulla Muru oli taas oma aurinkoinen itsensä nukutun yön jälkeen. Aamuruoka ei kuitenkaan maistunut kovin hyvin. Neiti oli sisäsiisti koko päivän ja oli ilmeisesti nukkunut koko työpäiväni ajan.

Töiden jälkeen tein molempien koirien kanssa puolen tunnin pikkulenkin. Sitten vein Sulon sisälle ja lähdimme Murun kanssa kahdestaan remmikävelylle Latokartanon puolelle.

Saimme monta onnistunutta koirien ohitusta, kunnes Muru meinasi ampaista raivokkaasti haukkuen Viikinojanpuistossa heinikosta yhtä äkkiä esiin pölähtäneiden naisen ja lapsen luokse. Puolustusvietti on nyt selvästi herännyt kunnolla. Sain onneksi käskytettyä Murun takaisin, mutta siinä ja siinä oli sen totteleminen – nyt täytyy ottaa huomattavasti tiukempi linja kurin suhteen. Minä puolustan, ei Muru!

Illalla Muu oli taas tottuneesti yksin kotona, kun olimme Sulon kanssa fillaroimassa. Iltapissalla Murulta pääsi kunnon vahtihaukku meidän reviirillä liikkuneelle huskylle. Selvästi ipana on nyt alkanut vahtia pihapiiriä ja lähiympäristöä. Muualla se käyttäytyy ihan eri tavalla.  

SIVUN ALKUUN

PE 26.10.2007
Töiden jälkeen teimme Murun ja Sulon kanssa tunnin lenkin Hallainvuorella, ketään ei tullut koko aikana vastaan. Pääsimme todistamaan karua luonnon näytelmää, kun yhtä äkkiä edessämme kalliolla n. 20 metrin päässä iso petolintu (ilm. kanahaukka) nylki saalistaan ja lähti lentoon iso saalis kynsissään meidät havaittuaan. Koirat etsivät nenät tutisten saalistuspaikan ja seurasin niitä. Paikalla oli iso kasa harmaanruskeaa karvaa (supikoira?), hieman suolia ja linnun kynsi, jossa oli osa varvastakin. Tappelu eloon jäämisestä oli ilmeisesti ollut hyvin kova.

LA 27.10.2007
Meillä oli Landbossa pitkästä aikaa hakutreenit. Murun eka maalimies oli vastatuulessa, pienen kumpareen takan, maastoverkon alla, n. 30 metrissä. Tuuli kääntyili ja ipana ei saanut mm:stä hajua. Lähetin Murun ihan kylmiltään pistolle. Se eteni suoraan ja vauhdikkaasti n. 20 m, jolloin usko loppui ja se palasi takaisin. Lähetin sen toistamiseen ja sama kuvio toistui. Sitten pyysin maalimiestä vastaamaan huutoon. Muru kuuli mm:n huudon ja lähti luotisuoraan tukka putkena ääntä kohden. N. 10 m ennen maalimiestä Muru sai ilmavainun hänestä. Muru ei pomppinut mm:n päällä, vaan juoksi tiivistä ympyrää verkon peittämän Ullan ympäri. Muu rauhoittui heti nätisti syömään, kun Ulla alkoi palkata sitä.

Toinen maalimies meni näkölähtönä umpipiiloon. Lähetin Murun n. 15 metrin päästä. Se meni innoissaan piilolle ja juoksi sitä tiiviisti ympäri niin kauan, kunnes mm alkoi puhumaan ja tuli ulos piilosta. Hieman liian innokkaat kehut saivat ipanan repeämään nahoistaan, eikä se meinannut jaksaa istua nätisti aloillaan, vaan meinasi hyppiä mm:n päälle. Murun kanssa pitää muistaa hillitty kehuminen, jolloin se malttaa istua nätisti koskematta maalimieheen. Sitten, kun otamme lelut peliin, niin tilanne on toinen, silloin Muu saa palkan saatuaan riehua vaikka huru mycket!

Kolmannen maalimiehen otin näkölähtönä samaan piiloon. Nyt Muru meni suoraan piilon oven eteen istumaan, eikä rundannut piiloa ympäri. Mm kehui ja palkitsi Murun hillitysti, ja ipana jaksoi istua nätisti mm:n kanssa koskematta häneen.

Neljäs mm oli valmiina vastatuulessa, n. 40 metrissä, verkolla peitetyssä iglussa. Muru bongasi etsittävän jo keskilinjalle ja ilmaisi hänet mulle hienosti. Hallittu lähetys ja ipana paahtoi suoraan piilolle, ja töpsähti nätisti istumaan iglun suuaukon eteen, jota peitti verkko. Muru on käsittämättömän lahjakas hakukoiran poikanen! Sitä ei ihmetytä hakumetsässä mikään, ihan sama millaisissa mörskissä maalimiehet ”majailevat”. Pelastuskoira-ainesta…

Kokeilimme lopuksi vielä, että kuinka ilmaisu irtoaa Murulta. Lissu toimi maalimiehenä ja Murun kiljaistessa ”viuh”, Lissu palkkasi Murun välittömästi. Haukkuilmaisu tulee olemaan helppo opettaa Murulle, koska sillä on dominanssia ja erittäin suuri taistelutahto.

Treenin jälkeen Muru pääsi pikaisesti treffaamaan Bravaa ja Rimmaa, jonka kanssa oli taas tosi hauskaa painia. Muru on suunnilleen saman kokoinen kuin Rimma, vaikka se on jo 11 kk.

Illan ja yön Muru ja Sulo viettivät keskenään kotona, sillä meikäläinen oli piiiiitkästä aikaa baanalla. Murmeli oli tehnyt pisut paperille, mutta muuten ipana ei ollut moksiskaan, vaikka tulin vasta aamuyöstä kotiin.

SU 28.10.2007
Kävimme koirien kanssa vasta iltamyöhään kunnon lenkillä pellolla. Murua ei pimeys haittaa ollenkaan.  

MA 29.10.2007
Kävin töiden jälkeen 45 minuutin lenkillä pellolla. Muru juoksee jo niin lujaa, että hetkittäin jopa pysyy Sulon perässä. Se on tosi hyvin tuon ikäiseltä!

Lenkin jälkeen suuntasimme Tattarisuolle Heidin ”pentukouluun”, jossa tarkoituksena on harjoitella ohituksia ja nätisti kulkemista yhteislenkeillä. Meidän kanssa yhtä aikaa harjoittelemassa oli sakemannin urospentu, joka vinkui ja oli melko levoton aluksi. Muru oli tosi loistava ja piti hyvin kontaktia. Pystyimme ottamaan jopa tottisliikkeitä piippaavan sakemannin vieressä. Muru rules ok!

Ohitusharjoitusten jälkeen lähdimme yhteislenkille, johon osallistuivat Murun ikäinen, kooltaan pieni sakemannityttö Mari ja yhdeksänkuinen iso ”karvanaama”, bouviernarttu Rosa. Mari oli heti Murun mielestä kiinnostava ja kiva, mutta Rosa käyttäytyi hyvin tungettelevasti ja oli tosi oudon näköinen Murun mielestä eli hieman pelottava tai oikeastaan ennemminkin ahdistava. Remmissä kävelevä Rosa ahdisteli alkumatkan Murua, joka haki minusta turvaa. Onneksi Rosa kuitenkin pian kyllästyi Muruun ja loppumatka sujui kaikilta kauniisti ja sulassa sovussa kävellen. Hyvä harjoitus! Murusta löytyy terävyyttä, vaikka se onkin hyvin sosiaalinen. Murmeli antaa hammasta, jos se kokee itsensä ahdistetuksi.

TI 30.10.2007
Muru 5 kk! Kaikki hampaat ovat vaihtuneet ja uudet kasvavat kovaa vauhtia. Täysi hampaisto näyttäisi olevan tulossa ja purenta on hyvä.

Teimme illalla myöhään tunnin peltolenkin, jonka jälkeen koirat joutuivat suihkuun. Muru tykkää suihkuttamisesta ja tulee suihkuun vapaaehtoisesti kutsuttaessa. Se seisoo kiltisti kiinni pitämättä paikoillaan ja kääntyy pyynnöstä. Kuivaaminenkin on nykyään ihanaa Murmun mielestä. Siinäkin se seisoo kiltisti paikoillaan. Maailman helpoin ipana!

KE 31.10.2007 kakskytkaks
Muru 22 vk! Muru ei ole saanut viikossa yhtään painoa lisää eli neiti on edelleen 9,1 kg. Muru on kuitenkin selvästi kasvanut, sen huomaa valjaista. Ipanan korkeus on edelleen n. 40 cm. Uskoisin, että Murun kaikki energia menee tällä hetkellä uusien, hienojen hampaiden kasvattamiseen. Myös turkki kasvaa koko ajan. Murulle on tulossa hyvälaatuinen ja kaunis karva. Murun nenäpigmentti on aavistuksen verran vaalentunut, kirsu ei ole enää musta, vaan ennemminkin hyvin tumman ruskea (lähes musta). Varmaankin auringonvalon vähäisyyden vaikutusta.

Töiden jälkeen palloilimme koetilan mäellä n. 45 min, sen mitä valoa vielä riitti. Otin koirista kuvia. Muru rääkkää Suloa, ja pakottaa sen painimaan ja juoksemaan.

Kävimme Murun kanssa tutustumassa Puotinharjun ostarille avattuun uuteen, jättikokoiseen Mustiin ja Mirriin. Muru oli ihan ekstaasissa paikasta, olihan se täynnä koirille tarkoitettua kamaa ja sitten vielä kaikki ihmiset olivat koiramyönteisiä, ja sitäkös pikkuneiti käytti heti hyväkseen! Se bongaili sopivia uhreja ja antautui heidän rapsuteltavakseen. Kaksi pikkupoikaa silitteli Murua sillä seurauksella, että neiti laittautui lattialle selälleen rellottamaan, jotta poikien sopi rapsuttaa mahasta. Kun pojat lähtivät, niin Murmeli jäi rellottamaan selälleen keskelle kaupan lattiaa ja katseli ympärilleen kauniita ripsiään räpsytellen, josko joku nyt tajuaisi tulla hänen sievyyttään palleroimaan. Eikä mennyt kuin ehkä puoli minuuttia, kun seuraava ”uhri” saapui paikalle. Muru makasi hievahtamassa selällään lattialla, vain sen häntä alkoi vispata vimmatusti ihmisen lähestyessä ja korvat menivät linttaan sekä suupielet hymyyn. Tokihan moisella tyylillä saa kalastettua itselleen runsaasti rapsutuksia!

Hassu juttu: Murulta ei pienempänä tullut ilo- eikä pelkopissoja. Nyt se on alkanut lirautella silloin, kun on oikein kovasti ilostunut kohtaamastaan koirasta. Mm. Mustissa ja Mirrissä se tapasi nuoren cockerin, josta innostui niin paljon, että lattialle pääsi pieni iloliru. Cockeri ei tosin ollut yhtään niin innostunut Murusta kuin Muru siitä… Tuntuu nuo Murmunaattorin leikit olevan turhan rajuja suurimmalle osalle koirista…

SIVUN ALKUUN

TO 1.11.2007
Töiden jälkeen tunnin lenkki pellolla koirien kanssa. Murulta sujuu jo tosi hyvin kävelijöiden, juoksijoiden ja fillareiden ohitukset. Koirien ohitukset ovat vielä vähän hakusessa. Murun tekisi niin kovasti mieli treffata kaikkia tai sitten vaihtoehtoisesti vetää motoon, jos ollaan MEIDÄN reviirillä. Olen taas muutaman kerran joutunut heittämään Murua remmillä persuuksiin, kun neiti on meinannut ampaista tuhatta ja sataa räpäämään kärsää jonnekin/jollekin, eikä ole kuunnellut luoksetulokutsua.

Murulla on ollut parin päivä ajan vatsa löysällä. Sisäsiisteys on tämän takia kärsinyt, Muru on tehnyt työpäivän ja yön aikana kakat paperille ja kerran myös matolle. Mulla on ollut matot lattialla nyt muutaman päivän ajan. Hyvin on mennyt, Muru on jättänyt muut matot rauhaan, paitsi olohuoneen ison maton, jota se alkoi nakerrella jo ihan pienenä. Matto oli sängyn alla jemmassa, kun olin niin laiska, että en viitsinyt viedä sitä kellariin… Nyt Muru on aloittanut kyseisen bukleematon purkuoperaation yhdestä kulmasta ja hienosti neidin käsityö sujuukin!

PE 2.11.2007
Työajanlyhennyksen johdosta pääsin koirien kanssa lenkille jo päivällä valoisaan aikaan auringonpaisteessa. Käppäilimme Haltialan pellolla n. 45 min. Muru ja Sulo kävivät liottamassa tassujaan Vantaanjoessa ja peuhasivat nurmella. Onneksi kumpikaan ei päättänyt mennä uimaan…

Sitten haimme Hiskin Klaukkalasta. Muru oli aivan innoissaan, eikä meinannut pysyä nahoissaan Hiskin tavattuaan. Hirmuista mielistelyä ja itsensä tyrkyttämistä... Hiski suhtautui Murmuun täysin neutraalisti. Sulolla iski taas mustasukkaisuus ja puolustus päälle, ja sen piti aluksi murmuttaa Hiskille, joka onneksi ei noteeraa ollenkaan Sulon motkotuksia. Kotimatkalla kävimme vielä Keimolassa parin-
kymmenen minuutin lenkillä.

Lähes joka päivä on tullut otettua Murun kanssa pieniä tottelevaisuusharjoituksia. Olen tosi tyytyväinen siihen missä nyt olemme menossa. Murun seuraamispaikka on oikea ja tiivis, ja se kykenee seuraamaan intensiivisesti muutaman metrin (enempää en ole uskaltanut kokeilla). Pystyn ottamaan luoksetulon muutaman metrin päästä; Muru jää kiltisti istumaan ja tulee kutsusta tiiviisti eteeni istumaan. Istuminen ja maahanmeno sujuvat todella nopeasti leikin varjolla. Sivulletulo on nopea ja tiivis. Maassa paikalla makaaminen rauhallisena sujuu jo muutaman minuutin ajan, tosin pysyn vielä ihan lähietäisyydellä, lähinnä kävelen Murua ympäri. Seisominenkin onnistuu jo jotenkin, tosin olemme lähinnä treenanneet näyttelyseisomista. Murulla on todella hyvä keskittymiskyky ja se pystyy tekemään tottista jo melko isonkin häiriön alla.

Kunhan Murun hampaat ovat valmiit, aloitan muutaman viikon kuluttua tottiksen treenaamisen ”toden teolla” ja lelulla palkaten, koska olen jo opettanut namilla Murulle, kuinka liikkeet suoritetaan teknisesti oikein. Aloitamme silloin myös varsinaiset noutoharjoitukset noutokapulalla. Nythän Muru osaa jo noutaa ja tuoda erilaisia leluja.  

LA 3.11.2007
Murmelin ensimmäinen näyttely! Pentunäyttely pidettiin Espoontorin parkkihallissa ja ilmoitettuja pentuja oli n. 400. Menimme Murun, Sulon sekä kyydissämme matkanneiden Inkan ja Humpan kanssa paikan päälle klo 11. Arvioitu arvosteluaikamme oli n. klo 12:30. Muru oli ensin aavistuksen hämillään, koska kaikennäköisiä koiria oli NIIN paljon, mutta hämmennystä kesti vain n. 10 minuuttia. Sen jälkeen Murmeli oli kuin kotonaan loppuajan. Parkkihallia, kuulutuksia, ym. Mursu ei ihmetellyt ollenkaan.

Murun Konna-veli porukoineen eli Pia, Sepe ja Veera saapuivat myös paikalle ja voi sitä riemua, kun ipanat tapasivat toisensa pitkästä aikaa. Myös Konna oli tosi reipas ja niiiiiiin söpö luppakorvineen.

Ensimmäisenä kehään marssi Pian esittämänä babyluokkalainen Konna, joka esiintyi todella mallikelpoisesti, ja pönötti kärsivällisesti ja hienosti näyttelyasennossa vaikka kuinka kauan. Konna sai KP:n. Seuraavana kehään marssivat isompien pentujen luokkaan osallistunut Humppa ja Inka, jotka molemmat olivat ensikertalaisia kehässä, tosin sitä ei huomannut, kun he esiintyivät niin hienosti. 8-kuinen Humppa ei saanut KP:tä, koska tuomarin mukaan herra on niin honkkelissa kasvunvaiheessa. Sitten olikin Murun vuoro. Smurmunaattori esiintyi hienosti, kuin olisi jo vanha kehäkettu, tuloksena KP. Sitten Konna ja Muru pyörivät yhdessä kehässä ja tuomari Piia Manninen valitsi ROP:ksi Murun ja Konna oli VSP. Kaikkien pentujen arvostelussa luki, että rauhallinen ja varma luonne, ja esiintyy mallikelpoisesti .

Veera osallistui Sulon kanssa juniorhandlerkisaan hienolla menestyksellä. Vaikka pari oli harjoitellut aikaisemmin vain kerran yhdessä, niin Veera esitti Suloa niin hienosti, että pari sijoittui toiseksi! Täytyy sanoa, että Veera ja Sulo olivat näyttävän näköinen pari kehässä. Seuraavaksi he kisailevat yhdessä junnuissa Messarin isossa kehässä. Kivaa!

Ryhmäkehiä odotellessa Konna ja Muru luuttusivat lattiaa toisillaan ja Konna irrotteli hampaitaan Murmeliin. Välillä ne ottivat pienet nokkaunet. Kumpikaan pennuista ei stressannut yhtään näyttelypaikalla. Esitin ne pariluokassa ja ipanat esiintyivät yllättävän hyvin, tosin meitä ei valittu jatkoon. Tuomari oli Keijo Alén.

Murmustiina esiintyi vielä ryhmäkehässä ja se jaksoi esiintyä käsittämättömän hienosti, vaikka olimme olleet näyttelypaikalla jo n. 4,5 tuntia. Tulipahan kertalaakista oikein tehoharjoittelu seiso-käskylle... Ryhmätuomarina toimi myös Piia Manninen, joka valitsi Murun jatkoon ja sijoitti sen neljänneksi!!! Harvinaista herkkua mudeille tuo ryhmässä sijoittuminen!

Ryhmäkehän jälkeen käytin Murun ja Sulon rentoutumassa läheisellä nurmikolla, jossa tyypit ajoivat vielä hieman rallia räntäsateessa. Kotona Muru veti muutaman tunnin unta kuuppaan ja oli sen jälkeen taas täynnä energiaa kuin ei olisi missään ollutkaan. Ipana ei ilmeisesti jännittänyt näyttelyssä yhtään, eikä myöskään sen takia väsynyt mitenkään erityisesti.

Murun näyttelyarvostelu: "Erittäin hyväntyyppinen, lupaava nuori pentu, jolla oikeat mittasuhteet. Oikean mallinen pää. Kaunis kaula & ylälinja. Kevyet liikkeet sivulta, edestä ja takaa. Erinomainen turkin laatu. Rauhallinen ja varma luonne. Esiintyy mallikelpoisesti. Esitetään edukseen."

SU 4.11.2007
Aamulla oli pikkupakkanen ja pieni lumiharso maassa. Lunta oli vielä sen verran vähän, että se ei aiheuttanut Murussa mitään sen kummempaa reaktiota.

Pojat jäivät kotiin ja menin Murun kanssa Kivikkoon vetämään SUMU:n tottis-
treenejä. Mahtava auringonpaiste, mutta kylmä! Treenin lopuksi otin Murunkin kentälle ja Ulla ampui koiruuksille. Muru ei välittänyt ampumisesta mitään. Otin Murulle myös hieman tottista häiriön alla sekä muutamia koirien ympäri kiertämisiä ja niiden viereen nätisti istumisia.

Treenin jälkeen otimme Ullan kanssa Murulle ja Bravalle hakutreenit lähimetsässä. Ulla meni näkölähtönä n. 50 m:n päähän ja Muru painui hienosti suoraan perille, lopussa joutui käyttämään nenää. Muu istui nätisti Ullan vieressä, eikä yrittänyt hyppiä, Ulla myös muisti kehua Murua tarpeeksi hillitysti. Menin mukaan piilolle, kuten aina teen, ja Ulla jatkoi siitä näkölähtönä seuraavaan piiloon n. 40 metrin päähän. Tämäkin meni hienosti. Sitten Ulla jatkoi taas seuraavaan piiloon kadoten jo heti alussa näkyvistä kumpareen taakse. Siirryin toiseen lähetyspaikkaan ja Muru painui luotisuoraan piilolle, vaikka Ulla oli mennyt sinne eri reittiä. Muru sai katsoa hetken, kun Ulla lähti etenemään tältä piilolta ja sen jälkeen menin Murun kanssa kuvitteelliselle keskilinjalle, jota etenimme suunnilleen sille tasolle, jolla Ulla oli piilossa. Lähetin Murun pistolle ja se teki ison, hienon piston, mutta taaksepäin, eikä saanut hajua Ullasta. Kutsuin pennun takaisin ja siirryin keskilinjaa hieman eteenpäin. Lähetin Murun uudelleen ja se lähti hienosti suoraan, mutta pysähtyi n. 20 m:n päähän ihmettelemään. Sanoin sille uudestaan "hae", jolloin se jatkoi matkaansa suoraan eteenpäin täysi vauhti päällä ja sai n. 15-20 metriä edettyään Ullasta sivutuulessa hajun. Hieno harjoitus!

Lopuksi Muru pääsi vielä leikkimään Bravan, Lillan ja Tiuku-kroaatin kanssa. Muru hyppäsi ekaa kertaa luvatta ulos häkistä sillä seurauksella, että se joutui sinne takaisin niskaperseotteella. Pihahdustakaan ei kuulunut neidin suusta, sen sijaan se meinasi tunkea saman tien uudestaan häkistä ulos... Kotiin lähdettäessä se vielä rupesi jullittelemaan autoon hyppäämisen kanssa sillä seurauksella, että otin neidin kiinni ja "heitin" häkkiin. Uhmaikää ilmassa...

SIVUN ALKUUN

MA 5.11.2007 flunssa
Flunssa-prrrkl iski ja päivä meni lähinnä nukkuessa. Käväisin kuitenkin Murun ja Hiskin kanssa pikku kävelyllä päivällä ja kävimme katsomassa Koetilan tarhassa olevia hevosia. Nyt Muru suhtautui niihin kuin paimennettaviin eli liian lähelle uteliaana tunkeva hepo sai kuulla aikamoista komennusta pikkuneidin suusta.

Illalla leikkasin koirien kynnet ja Smurmunaattori oli tosi mainio. Sulo makasi selällään lattialla leikkausvuorossa ja Muru puuhasi uteliaana mukana. Kun aloitin leikkaamisen Sulon takajalasta, Muru työnsi nenänsä kynsileikkuriin ja varpaisiin kiinni, ja hetken mietittyään alkoi nakertaa varovasti etuhampaillaan Sulon kynsiä! Pikku pedikyristi!

TI 6.11.2007
Mun flunssasta huolimatta menimme illalla osteopaatille, joka käsitteli sekä Sulon että Hiskin. Muru meinasi jo kyllästyä, kun homma kesti pari tuntia, ja ipanan piti olla vaan kiltisti ja hiljaa aloillaan. Jossain vaiheessa Murmeli päätti, että nyt on kyllä jo sen vuoro ja neiti hivuttautui kyljellään lattiaa pitkin Suloa käsittelevää osteopaattia kohden sen näköisenä, että ”ai jai, kun olen kipeä tuosta, tuosta ja tuosta, voisitteko hieman hoitaa?!”. Huvittava ipana!

KE 7.11.2007 kakskytkolme
Muru 23 vk! Paino oli illalla 9,5 kg eli 400 g on tullut viikossa lisää. Muru on nyt syönytkin hyvällä ruokahalulla, kun kaikki hampaat ovat vaihtuneet, eikä suu ole enää kipeä. Nyt Mursulla on kova himo jyrsiä kaikkea ja testata uusia hampaitaan. Onneksi se keskittää jyrsintähimonsa puruluihin.

Kamalaa olla flunssassa, kun ei pysty ulkoilemaan kunnolla eikä väsyttämään ipanaa ulkoilulla. Illalla energiapakkaukselle piti kehitellä kaikenlaista aivotoimintaa puuhailun merkeissä pienen tottisharjoituksen lisäksi. Muru osaa näppärästi siirrellä puisen ”koirapelilaudan” palikoita ja tyhjentää lokerot nameista alta aikayksikön.

PE 9.11.2007 myrsky
Päivä meni taas potiessa flunssaa. Illalla raahauduin Murun kanssa Viikinojan puistoon, jossa sillä oli treffit Humpan kanssa. Kakarat riehuivat n. 1,5 tuntia kamalassa tuulessa ja vesisateessa, ja me Inkan kanssa kärsimme ja jäädyimme laahustaessamme hartiat lintassa ja huput tiiviisti päässä ympäri puistoa. K_a_m_a_l_a sää! Lopuksi muditkin olivat jo sen näköisiä, että ”tää ei ole enää kivaa”.

LA 10.11.2007
Metsään on mentävä, vaikka olisi pää kainalossa…! Siispä suuntasimme aamulla Murun kanssa Kalliosolantielle hakutreeneihin. Olimme Ullan kanssa kahdestaan, kun muut olivat – yllätys, yllätys – flunssassa. Sade ehti onneksi loppua Bravan treenin aikana, joten Murmustiina sai kuivemmat treenit.

Eka maalimies: Ulla oli valmiina pressun alla vastatuulessa n. 50 metrissä. Aluksi lähetin Murun liian edestä, jolloin se taisi saada hajun vain Ullan menojäljestä. Muru syöksyi urheasti hakkuuaukean risukkoon. Se vinkaisi, mutta jatkoi matkaansa. Smurmu ei onnistunut saamaan pistolla hajua, joten kutsuin sen takaisin. Etenimme keskilinjaa, jolloin Muru sai hajun tuulesta. Juuri, kun olin lähettämässä Murua, niin keskilinjan alkupäästä lähestyi kaksi naista dobbereineen, jotka riekkuivat ja naiset kälättivät kovaan ääneen. Muru häiriintyi, mutta siirryin vähän syvemmälle alueelle lähettämään sitä, ja Muu lähtikin vahvan hajun perässä maalimiehelle. Siellä se istui heti nätisti syömään nameja. Olimme piilolla, kunnes koirat ohjaajineen menivät ohi. Tarkistimme oliko Murulle tullut haavoja/naarmuja risukossa, mutta onneksi mitään ei löytynyt.

Toinen mm: Muru sai hetken katsoa, kun Ulla jatkoi piilolta matkaansa ja sitten menimme takaisin keskilinjalle. Ulla siirtyi n. 30 m eteenpäin keskilinjan suuntaisesti ja oli n. 40-50 metrin syvyydessä. Menin lähettämään Murun Ullan kohdalta. Muu lähti hienosti etenemään suoraan ja sai Ullasta hajun n. puolessa välissä, jolloin tykitti miljoonaa piilolle, ja istahti taas heti hienosti pressun alla makaavan Ullan viereen. Kun olimme kaikki piilolla, niin joku springerspanieli syöksyi kuin tyhjästä, tuhatta ja sataa ihan vierestä ohitsemme. Muru sai raivokkaan puolustusministeri-
kohtauksen ja meinasi lähteä ajamaan moista häirikköä takaa. Onneksi sain sen liiveistä kiinni. Murun täytyi vähän aikaa jatkaa karjumista häirikön perään, joka palasi jonnekin omistajansa luokse.

Kolmas mm: Ulla oli myötätuulessa haamuna n. 60 metrissä hakkuuaukean reunassa, josta meni kuusen ja pressun alle piiloon. Muru lähti piilolle, eteni n. 40 m, johon jäi pyörimään ja etsimään Ullaa. Kutsuin pennun takaisin. Ulla ilmoitti radiopuhelimella, että dobberit olivat nyt piilon lähellä, joista Muru näkikin vilahduksen. Kun Ulla ilmoitti, että reitti on selvä, niin lähetin Murun, joka painui sinne missä oli dobberit nähnyt. Piilo oli ihan vieressä, mutta tuulen väärällä puolella, joten Muu ei saanut hajua Ullasta, vaan palasi takaisin. Siirryin lähettämään Murua syvemmälle alueen sisään. Muru lähti hieman epävarmasti eteenpäin ja pysähtyi n. 20-30 metrin päähän katsomaan mua ihmeissään. Kannustin sitä, jolloin se jatkoi matkaa ja saikin onneksi heti vain n. metrin edettyään Ullasta sivutuulessa hajun. Harjoitus ei mennyt ihan putkeen, mutta oli siinä mielessä onnistunut, että Muru sai varmastikin uskoa edetä hajuttomalle alueelle.

Neljäs mm: Muru sai taas hetken katsoa, kun Ulla lähti etenemään seuraavalle piilolle. Palasimme Muun kanssa keskilinjalle ja etenimme sitä pitkin Ullan kohdalle. Ulla oli haamuna n. 40-50 metrissä ja meni pressun alle pöheikköön piiloon. Muru eteni hienosti suoraan ja sai Ullasta sivutuulessa hajun. Namustelun jälkeen Muru ja Ulla leikkivät vielä lopuksi narupallolla, ja pentu alkoi olla jo melko väsynyt. Olisi oikeastaan pitänyt lopettaa edelliseen pistoon, mutta se oli niin epämääräinen, että halusin vielä loppuun ”täydellisesti” onnistuneen piston. Olipas harvinaisen häiriöntäyteinen harjoitus!

Ullan hanskat olivat jääneet edelliselle piilopaikalle, joten palasimme kaikki yhdessä sinne ja Muru sai löytää hanskat, jotka se hienosti toi mulle muutaman metrin päästä. Matkalla tosin piti vähän tappaa toista hanskaa…

Treenin jälkeen Muru pääsi vielä leikkimään ja lenkille idolinsa Bravan kanssa. Autoon päästyään ipana sitten simahtikin kuin saunalyhty ja nukkui tyytyväisenä Hiskin teddyautoilutakin sisällä sillä aikaa, kun kävimme katsomassa agilityn KV-kisaa Myyrmäessä. Kotiin päästyämme Muru jäi n. tunniksi yksin kotiin, kun kävin poikien kanssa lenkillä.

SU 11.11.2007
Olo selvästi huononi eilisen ”urheilun” johdosta, päivä meni nukkuessa. Iltapäivällä menimme kuitenkin Murun kanssa Kivikkoon HPH:n pentutreeneihin, koska mun piti hakea neuta Pirjolta. Ihanaa, ei satanut!

Pikku-Pörhilö oli ensin hetken innoissaan muista pennuista, mutta todella nopeasti hokasi, että nyt leikitään ja namistellaankin vaan Terhin kanssa. Yksi porokoira hieman ahdisti Murua, kun sen omistaja päästi pennun ”hyökkäämään” Murun peffaan takaa päin. Otin itsekseni Murun kanssa kaikenlaista pientä leikin lomassa sillä aikaa, kun odottelimme luoksetuloharjoituksen vuoroamme. Jätin Murun istumaan käskyn alle ja remmin Pirjon käteen varmuuden vuoksi. Pyysin Pirjoa käskemään Muun istumaan, jos se nousee. Kävelin n. 20-25 metriä, jolloin Smurmu yritti nousta, mutta istui uudelleen Pirjon käskystä. Kun Pörhilö istui nätisti, niin kutsuin sitä, jolloin se porhalsi miljoona luokseni ja istui todella upeasti suoraan ja tiiviisti eteeni aivan kuten lyhyillä matkoilla on harjoiteltu! Jee! Kiva, kun pääsin kokeilemaan, että onko ”tänne”-sana jo iskostunut kunnolla vaavin päähän ja onhan se!

Lopuksi vielä harjoittelin Murun kanssa pentujen ohi kävelemistä ja niiden viereen istumista. Muru piti hienosti kontaktia, eikä välittänyt vaikka toiset pennut leikkivät omistajiensa kanssa. Nyt Murun kanssa pystyy taas kunnolla taistelemaan, hampaisiin on tullut voima takaisin. Muru pysyy rätissä hyvin kiinni, kun pyöritän sitä ilmassa itseni ympäri, eikä ote lelusta muutu tai irtoa vaikka annan sen lopulta voittaa.

Murun turkki kasvaa tällä hetkellä kohinalla. Peffan päällä on hauska töyhtö. En tiedä kasvaako karva siinä kohtaa pystyyn vai johtuuko töyhtö siitä, että turkki on kastunut ja kuivunut hassusti. Turkki on erinomainen laadultaan, ei yhtään pehmeä, kuten vaaleilla mudeilla usein on.

Smurmunaattorilla on intohimona Natusan-käsivoide. Iltaisin, kun rasvaan käteni nukkumaan mennessäni, niin Muru tunkee sänkyyn päälleni hulluna nuolemaan käsiäni. Jotta saan kädet rasvattua, eikä pentu nuole kaikkea pois, niin levitän rasvaa hieman kyynärpäihinikin, joita Muu saa sitten nuolla. Murulla on hieman väärä käsitys siitä, että mihin ja miten käsivoidetta käytetään…  

MA 12.11.2007
No niin…, alkava keuhkoputken- ja poskiontelontulehdus eli sairastaminen jatkuu. Koirat pääsivät vain parille pikkulenkille ja yritin aktivoida Murua sisällä mm. puuhakuutiolla, ym:lla. Illalla meinasi mennä hermo, kun olin ottanut pissapaprut pois, enkä ollut laittanut vielä uusia tilalle, niin Muru pissasi matolle prrkl..! Se on jostain syystä ollut nyt taas epäsisäsiistimpi. Kakat se kyllä tekee aina ulos, mutta pissoja on taas tullut paperille siitä huolimatta, että Muu pääsee tarpeeksi usein ulos pissalle. Mikä lie taantumavaihe. Useinhan nartut tulevat kunnolla sisäsiisteiksi vasta ensimmäisen kiiman jälkeen, joka Murulla on odotettavissa jo tammikuussa seitsenkuisena, koska sekä Hymy-emällä että Ilo-mummulla alkoi eka kiima sen ikäisenä.

Murmelilla on toinenkin uusi intohimo; se rakastaa repiä mun kertakäyttönenäliinat tuusansilpuksi. Ipana napsii nenäliinoja pöydiltä, minne niitä tulee jätettyä ja lattia on täynnä valkoista silppua.

TI 13.11.2007 lunta
Päivällä lepäilyä. Illalla suuntasimme Murun kanssa Viikinojanpuistoon treffaamaan Humppaa. Käppäilimme puistossa pari tuntia edes takaisin ja ipanat riekkuivat itsensä väsyksiin.

Maassa on nyt pikkuisen lunta, ei niin paljoa, että Murmeli olisi siitä seonnut, mutta sen verran, että Murun täytyi miettiä, että voiko normaaliin pissapaikkaan pissata, kun siihen oli ilmestynyt ihmeellinen päällinen. Muru myös kovasti maisteli lunta ja sen mielestä on hirmu hauskaa, kun lätäköt ovat jäätyneet ja jää ritisee tassujen alla.

Muru oli taas jonkin aikaa täysin yksin kotona, kun kävin pikku lenkillä poikien kanssa. Onneksi yksinolo sujuu neidiltä mallikkaasti!

KE 14.11.2007 kakskytneljä
Muru 24 vk! Paino tänään 9,6 kg, joten viikossa tullut vain n. 100 g lisää.

Päivä meni nukkuessa flunssaa pois. Iltapäivällä kävin koirien kanssa n. tunnin peltolenkillä. Muru ja Sulo söivät pellolle ajettua lehmänlantaa siinä määrin, että kun kävimme illalla Siirillä ja Martilla kylässä, niin molemmat oksensivat siellä ihan sitä ihteään, yöks! Hiski oli tosi onnellinen nähdessään pitkästä aikaa etenkin Martin, johon se nojaili puolet illasta. Murmelin kanssa näytimme Siirille ja Martille Murun tottisliikkeitä. Hienosti Muu keskittyy, vaikka oltiin ”vieraassa” paikassa.

TO 15.11.2007
Taas töissä sairiksen jälkeen. Muru oli ollut sisäsiisti koko työpäivän, mutta se oli nakertanut maton täyteen puusilppua – mistä lie saanut hampaisiinsa puukepin. Myös ipanan lelukorina toimineen pärekorin kahva oli tullut nyt lopullisesti tiensä päähän.

SIVUN ALKUUN

PE 16.11.2007 kiusata
Töiden jälkeen heitin pienen peltolenkin koko orkesterin kanssa. Sen jälkeen menimme Murun kanssa tapaamaan Humppaa Viikinojanpuistoon, missä kakrut leikkivät n. 1,5 tuntia. Loppuillan sainkin sitten taas sairastaa rauhassa...

LA 17.11.2007 - MA 19.11.2007 
Päivät menivät lepäillessä ja toipuessa flunssasta. Kävin joka päivä koirien kanssa lenkillä pellolla, missä ne saivat juosta kunnolla keskenään. Sulo vahtii entistä enemmän nyt, kun en ole kunnossa ja Muru matkii sitä. Ärsyttävää, kun en jaksa olla skarppina ja Muu oppii huonoja tapoja… Muru on alkanut myös kiusaamaan oikein urakalla Hiskiä, joka yrittää epätoivoisesti pitää luupäiselle ipanalle kuria. Muru on ihan mahdoton – se osaa todella taitavasti käyttää söpöyttään ja tyttöyttään hyväkseen. Jos se olisi ihminen, niin se pääsisi todella pitkälle!

TI 20.11.2007
Edelleen sairaslomalla. Väsymyksestä huolimatta ajelin osteopaatille hoidattamaan Hiskiä ja Suloa. Muru tuli mukaan ”kannustusjoukoiksi”. Tällä kertaa Murun mielestä parin tunnin odottaminen oli ihan asiallista, kun se sai jäystää oikeaa luuta, jonka Sulo löysi pihalta.

Sulo oli todella hyvässä jamassa! Se ei aristanut iänikuista rintarankaansakaan enää ollenkaan, ihanaa! Hiskikin oli paljon parempi, kuin kaksi viikkoa sitten. Sillä oli kuitenkin vielä aristuksia siellä täällä. Pojat nauttivat taas täysillä hoidosta, ja Murmelikin yritti jälleen esittää kuinka kipeä se oikeasti onkaan ja, että sitä pitäisi hoitaa sieltä ja täältä sekä tuolta...!

Otin aamulla Hiskistä verinäytteen. Hissumi on uskomattoman kiltti!!! Se istuu hievahtamatta, kiinni pitämättä paikoillaan ja kun sanon, että nyt pistää, niin sen ilme muuttuu keskittyneeksi, eikä se hievahdakaan, kun pistän neulalla jalkaan. Histanbul on maailman kiltein ja Pikku-Muu on tässä(kin) asiassa tullut isoisäänsä! Hiskin verinäytteestä tutkittiin kolesteroli ja triglyseridi, ym. veriarvoja, eikä niissä missään ollut mitään vikaa. Täydellisen terve ukko veriarvojen mukaan! Jee!!! Hiskin kohtaus on siis mitä ilmeisimmin ollut ”puhdas” aivoverenkierron häiriö.

KE 21.11.2007 kakskytviis
Muru 25 vk! Neiti painaa nyt 10,2 kg, joten viikossa painoa on tullut lisää 600 g. Muru alkaa näyttää jo ihan oikealta mudilta. Muu on koko ajan kasvanut hyvin tasaisesti, eikä sillä ollut edes selvää ”rumilusvaihetta”. Hampaat ovat jo täysin vaihtuneet ja purukalusto on täydellinen. Murun Konna-veljeltä jouduttiin poistamaan yläkulmurit, ne eivät lähteneet itsekseen. Myös Murun Konsta-isältä on aikoinaan jouduttu poistamaan maitokulmureita.

Ensimmäinen päivä flunssan alkamisen jälkeen, kun olen jaksanut tehdä jotain. Ajelin Espoon Ikealle, jossa tapasin äidin ja isän, joiden mukana Hiski lähti taas Karkkilaan hemmoteltavaksi. Isä olikin jo kaipaillut lenkkikaveria. Hiskikin varmaan huokaisi helpotuksesta, kun pääsi Murmunaattorista eroon…

Ikealla oli tosi hyvässä kunnossa oleva nurmikko, joten sain ex tempore idean tehdä Murulle jäljen pitkästä aikaa. Treenitauko jäljen osalta onkin kestänyt jo liki kaksi kuukautta hampaiden vaihtumisen ja sittemmin pimeyden takia. Tein n. 40 lyhyttä askelta pitkän jäljen, jonka ajoin heti tuoreeltaan. Joka askeleella oli Frolicin pala. Muru jäljesti valehtelematta täydellisesti . Tauko on tehnyt hyvää! Murmeli ei edes häiriintynyt ympärillä pyörivistä autoista ja ihmisistä.

TO 22.11.2007
Back to work. Kun tulin väsyneenä kotiin, niin mikäs minua siellä odottikaan: pikku hortonomin tuunaus… Muru oli ottanut ja TUHONNUT kaksi pientä lehtikaktustani. Ja sitä multaa oli taas… sanonko mä missä?! Ja eikun imuri käteen! Ainoa (ja viimeinen) kukka, joka oli säästynyt Murun käsittelyltä on pieni, monihaarainen ja piikikäs kaktus.

Teimme Sulon ja Murun kanssa tunnin peltolenkin ja sen jälkeen Muu lähti vielä mun kanssa hakemaan neut Transpointista. Siis autolla.

PE 23.11.2007
Kun tulin töistä kotiin (vieläkin väsyneempänä kuin edellisenä päivänä), niin mikäs se minua siellä TAAS odottikaan: pikku hortonomin tuunaus nro II… Se piikkikaktus, joka eilisestä teurastuksesta oli jäänyt henkiin, ja josta ajattelin, että siihen Muru ei kajoa piikkien takia, oli nyt silputtuna pieniin osiin ja sen mehukas hedelmänliha oli SYÖTY! Ja sitä lihaa oli syöty matolla ja sohvalla ja… Ja multaa oli matolla ja sohvalla ja… IMURIIIII!!!!! Kaikkein ihmeellisintä tässä Murun suorittamassa tuunauksessa on se, että kaktuksen kohtuullisen painava saviruukku oli taitavasti siirretty kukkapöydältä ikkunan matalan patterin päälle niin, että ruukku oli täysin tyhjä ja hienosti pystyssä! Ihme lapsi! Olisi hauska nähdä vaikka videolta ipanan puuhailua ja Sulon kärsiviä ilmeitä.

Sen kummemmitta mutinoitta painuimme Murun kanssa Viikinojanpuistoon treffeille Humpan kanssa, jahka olimme ensin käyttäneet Sulon tarpeilla. Humppa ja Muru paahtoivat puistossa 45 min. ja olivat sen jälkeen kohtuullisen tyytyväisiä ja tyydyttyneitä.

Kävin uudessa Prismassa ostoksilla ja otin parkkihallissa Murulle hieman tottista. Se keskittyi tosi hyvin oudosta ympäristöstä ja häiriötekijöistä (autot, ihmiset) huolimatta. Uutena liikkeenä meillä on nyt ohjelmassa istumasta ja makuulta seisomaan nouseminen. Lisäksi olemme kotona harjoitelleet noutoa kovamuovisella kelluvalla noutokapulalla niin, että Muru on vain istunut mun edessä kapula rauhallisesti suussaan, mistä on sitten saanut palkkion.

LA 24.11.2007
Upea päivä, varmaankin marraskuun paras. Aurinko paistoi koko valoisan ajan, oli muutama aste pakkasta ja muutenkin oli oikein mukava päivä. Olin 8 tuntia yhtä soittoa ulkona vetämässä briardeille esine-etsintä teemapäivää Luukissa. Treeniin osallistui 6 mainiota briardia mukavine ohjaajineen.

Aamulla tallasimme ”katsastusruudun”, jota tallaamassa olivat myös Muru ja Sulo. Muru oli ihan tohkeissaan, kun oli niin monta ihanaa ihmistä metsässä ja Sulon mielestä oli tosi asiallista, että kaksi ihmisistä oli MIEHIÄ – Suu kun on ihan miesten koira. Itse asiassa myös Muru ihastui oikein kovasti toiseen miehistä. Murmeli oli taas ponteva, sympaattinen ja aurinkoinen oma itsensä, ja taisi valloittaa ainakin yhden briardistin syrämmen… Muru sai tältä briardistilta lahjaksi ihanan taistelulelun, joka on jostain kiipeilyyn käytetystä, superkestävästä materiaalista sidottu lelu, johon Muru ihastui ikihyviksi. Kiitos!

Treenin loputtua otin Murulle esine-etsintäharjoituksen tallaamallemme n. 10 metriä leveälle kaistalle. Veimme esineen yhdessä Murun kanssa alueelle n. 25 metrin syvyyteen ja palasimme sitten lähetyslinjalle. Muru painui kuin nato-ohjus esineelle ja toi sen vauhdikkaasti. Ihan loppumetreillä Murmelilla kävi mielessä, että jos kuitenkin jäisin leikkimään tällä ihan itse, mutta neiti toi sitten kuitenkin esineen perille asti ja sai nami-nami sydämenpalasia palkaksi. Toisen esineen veimme kauemmaksi n. 35 metriin kanervien joukkoon. Sinnekin Muru ampui kuin ohjus ja palasi samaa vauhtia takaisin esine suussaan. Tällä kertaa Muu toi esineen epäröimättä mulle, tosin tiputti sen juuri ennen kuin ehdin ottaa sen käteeni, mutta nosti kuitenkin esineen mulle pyynnöstä. Eka esine oli hanska = huono, koska Muu on hanskahullu ja tahtoo vaan leikkiä niillä (tyhmä valinta multa…). Toinen esine oli lompakko, jonka kanssa Muu sitten toimikin paremmin.

Treenin jälkeen, ennen pimeän tuloa, kävimme vielä Murun ja Sulon kanssa lenkillä Luukin uskomattoman jylhissä ja komeissa maisemissa. Apinat kiipeilivät innoissaan ylös ja alas vuoren seinämää.

Tänään Murmelille ilmaantui ihan uusi juttu: se astui Suloa...!

SIVUN ALKUUN

SU 25.11.2007 teini
SUMU:n tottiksen jälkeen Muru pääsi taas leikkimään Humpan, Lillan ja Tiukun kanssa. Muru oli selvästi Humpasta mustasukkainen Lillalle, vaikka on aikaisemmin ollut todella hyvää pataa vain kuukautta vanhemman Lillan kanssa. Neideille tuli ihan oikea tappelu, jossa kumpikaan ei ollut antamassa periksi, vaan meidän ihmisten piti mennä väliin….!

Murmelista alkaa ihan selvästi kuoriutua teini – tai no oikeastaan varhaisteini, about n. 10-12-vuotias ihmisen iässä. Murun käytökseen on ihan viikon-parin sisällä tullut narttumaisuutta. Murmelilta tulee hyvin nopeasti tiukkaa palautetta, jos joku uros unohtuu nuuskimaan sen peppua. Aikaisemman varauksettoman ”jee kavereita, leikitään!”-asenteen sijaan Murtsikka käyttäytyy nyt niin, että on aluksi epäluuloinen ja vasta tutustelun jälkeen muistaa taas olevansa oikeastaan vielä kakara ja, että leikkiminen onkin hauskaa puuhaa. Huvittavaa miten paljon koirat muistuttavat meitä ihmisiä eri elämänvaiheissaan!

MA 26.11.2007
Töiden jälkeen käytin ipanat pissakakkalenkillä ja sitten vein Murun takaisin sisään. Lähdin fillaroimaan Sulon kanssa ja fillaroimme n. 40 min, Murmeli odotti kiltisti kotona. Sen jälkeen matkasimme Murun kanssa kahdestaan Tattarisuolle pentukävelylenkille, johon osallistui Murun lisäksi kahdeksan muuta pentua. Pennuista kuusi oli eri ikäisiä saksanpaimenkoiria, yksi oli dobermanni ja yksi bouvier. Muru oli sekä iältään nuorin, että fyysisesti pienin.

Aluksi Muru oli järkyttynyt näkemästään, kun sakemannit huusivat, poukkoilivat ja riuhtoivat innoissaan joka suuntaan. Murua ihan oikeasti pelotti ja se käveli mun takana, ja yritti takaa päin kiivetä syliin. Lisäksi se piti pientä huolestunutta pipatusta. Vähitellen Murmeli kuitenkin huomasi, että ei tässä nyt mitään ihmeitä tapahdu, jolloin se alkoi pikku hiljaa rentoutumaan. Loppulenkistä se jo käveli häntä tötteröllä, tärkeän näköisenä, naamallaan ilme, että ”Nää on mun ISOJA kavereita!”

Lenkin jälkeen otimme vielä ympyrässä pujottelua ja Heidi katsoi kaikkien pentujen hampaat. Muru oli melko nätisti pujotteluringissä, mutta sen verran sitä ahdisti ihan läheltä takaa kiertävät koirakot, että piti hieman kääntyä katsomaan pujottelijaan päin.

Vaikka lenkki oli vain 3 km, eikä rasittanut remmeissä käveleviä pentuja ollenkaan, niin henkisesti kävelyretki rasitti pentuja sitten sitäkin enemmän. Murmeli oli kerrankin jo klo 21 hiljaa ja untenmailla…

TI 27.11.2007
Iltasella lenkki ja leikkimistä Humpan kanssa melkein parin tunnin ajan Viikinojan-
puistossa. Satoi taas pieni kerros lunta ja Muru & Humppa olivat aivan innoissaan. Murmelin mielestä lunta kuuluu syödä laajemmassa mittakaavassa. Myös Sulo oli hillumassa ipanoiden kanssa ja piti huolen siitä, että Humpalla ei voinut olla muuta mielessään Murun suhteen kuin leikkiminen .

KE 28.11.2007 kakskytkuus
Muru 26 vk! Paino on pysynyt suunnilleen samana kuin viime viikolla eli on 10,2 kg. Työajanlyhennyksestä johtuen pääsin pitkästä aikaa valoisan aikaan lenkille. Olimme Murun ja Sulon kanssa lähes pari tuntia aurinkoisella pellolla, missä kuvasin koiria. Vein Sulon sisään, jonka jälkeen Muru treffasi vielä kroaatti-Matin sekä snakut Renen ja Zolan, joista Muru oli hyvin innostunut. Käppäilimme Mallan kanssa pellolla vielä n. tunnin ajan ja koirat juoksentelivat.

T0 29.11.2007 
Murun kummitäti Mia ja Milli-mudi tulivat piiiiiitkästä aikaa moikkaamaan Murua ja Suloa. Milli ja Muru ovat tavanneet vain kerran aikaisemmin. Millillä on tapana kiihtyä ja vääntää nupit kaakkoon tavatessaan muita koiria, ja nytkin meteli oli aluksi melkoinen, kun Milli karjui Murulle ja Sulolle, Muru huusi takaisin Millille ja Sulo huusi tytöille, että ”Lopettakaa!”. Kun koirat pääsivät pellolla irti, niin meteli vaimeni, eikä Milli provosoitunut käymään Murun päälle, vaikka Muru sanoikin tädille aika tiukasti takaisin. Teimme parin tunnin lenkin pellolla ja metsässä, loppulenkistä tytöt innostuivat jo leikkimään kunnolla keskenään. Lenkin jälkeen Muru vielä näytti parkkiksella kummitädille kuinka hienosti se jo osaa tottista.

PE 30.11.2007 kuusikk
Muru 6 kk! Muru sai synttärilahjaksi samanlaisen pehmeän, varrellisen vinkupallon, joihin sen Konsta-isä on ihan hulluna. Tytärkin oli heti sangen innoissaan lelusta. Liekö perinnöllistä…?

Kun tulin töistä kotiin, niin kuulin kuinka koirat haukkuivat täyttä kurkkua ikkunassa, prkl!!! Ryntäsin eteiseen karjuen samalla ”Hiljaa!”. Naapuritalossa asuva nainen, jolla myös on koiria, kertoi mulle, että Muru oli jonain päivänä ilmeisesti istunut tyhjän kukkapöydän päällä, ja haukkunut täyttä kurkkua hänelle ja hänen koiralleen, kun he olivat kävelleet pihalla. Ja Sulo oli tietty yhtynyt huutamiseen… Argggh! Päätin, että tämä loppuu lyhyeen heti alkuunsa. Kokeilin Murulle sitruunapantaa, mutta kuinka ollakaan Neiti_Hienoihin_Hajuihin_Tykästynyt piti sitruunan tuoksusta, eikä pannalla ole siihen mitään vaikutusta, huoh! Olisi pitänyt arvata, sillä Smurmu nuoleskeli jo aikaisemmin sitruunanhajua Sulon kaulasta, johon sitä oli pannasta suihkunnut.

Muru kävi elämänsä ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Tarkoitus oli käydä Latokartanon puolella kävelemässä vastaantulevien koirien ja ohitusharjoitusten toivossa, mutta suunnistimmekin koirapuistoon, kun siellä oli vain kaksi kilttiä beaglea. Juuri, kun Muu alkoi päästä leikin makuun parivuotiaan beaglepojan kanssa, niin puistoon tuli hyvin vauhdikas unkarinvizzlanarttu. Murua ensin hieman hämmensi nartun vauhdikkuus ja haukkuminen, mutta kun Murmeli huomasi, että kaveri on vaaraton, niin tyttöjen välille kehkeytyi leikki.

Seuraavaksi puistoon tuli nuori perunkarvatonkoirauros, joka oli puettu päästä varpaisiin niin, että sen korvatkin olivat hupun alla piilossa. Uros oli lisäksi hyvin vauhdikas ja tuttavallinen liikkeissään. Muru suhtautui koiraan hyvin epäluuloisesti ja luuli sitä vissiin avaruuskoiraksi tai muuksi ihmeolioksi. Päätin olla puistossa niin kauan, että Muru tottuu perulaiseen. Kun muut koirat lähtivät pois, kävelimme perulaispojan omistajan kanssa puistoa ympäri ja pikkuhiljaa Muru huomasi, että perulainenkin on vaan koira. Lähdimme yhtä matkaa pois puistosta ja ”saatoimme” Murun kanssa perulaista jonkin matkaa. Erinomainen harjoitus Murulle!

Murulla on selvästi tällä hetkellä epävarmuuskausi koirien suhteen. Osaltaan se johtunee varmaankin iästä; neidillä alkaa pikkuhiljaa hormonit hyrrätä ja sille on alkanut tulla narttumaista käytöstä pentukäytöksen sijaan. Iso osa johtuu kuitenkin varmaan Sulon käytöksestä; se kun yrittää pontevasti opettaa Murulle, että jokainen vastaantuleva koira on potentiaalinen uhka. Masentavaa, kun en ehdi ja jaksa viedä Murua ja Suloa joka kerta erikseen ulos, Muru kun on kova apina matkimaan Suloa. Typykkä on varmaankin ihan ristiriitaisessa tilanteessa, kun Sulo ja minä annamme sille täysin päinvastaista signaalia, raukka ei tiedä kumpaa meistä uskoa. Nyt mun täytyy kuskata Murua mukavien, vieraiden koirien ilmoille niin paljon kuin mahdollista, jotta se saa tehdä ihan omat johto-
päätöksensä.

Koirapuistokeikan jälkeen kävimme Prismassa, jonka parkkihallissa otimme hiukan tottista. Muru keskittyy hienosti, vaikka paikka ei ole mikään rauhallinen.

LA 1.12.2007
Aamupäivällä meillä oli Talissa tottistreenit Ullan ja Brava-belgin kanssa. Leikin Murun kanssa kentällä ja se huomasi maassa 650 g:n ja 2 kg:n noutokapulat. Pienempi kapula ei ollut mitään, vaan Muru lähti kantamaan 2 kg:n kapulaa tärkeänä. Kannustimme Ullan kanssa ipanaa ja se juoksenteli edes takaisin ylpeänä kapula suussaan. Se myös toi kapulan jossain vaiheessa mulle, luovutus tapahtui tosin vielä seisaaltaan. Ei taida Murmelille tulla ongelmia 2 kg:n kapulan noudossa…!

Tottistelun jälkeen siirryimme joutomaalle hakutreeneihin. Ulla meni Murulle valmiiksi n. 50 metriin, maastoverkon alle, vastatuuleen piiloon. Muru jäljesti tohkeissaan keskilinjaa pitkin, mutta sai maalimiehen hajun keskilinjalle, jolloin nosti saman tien kuononsa ylös ja näytti mulle, että tuolla se on. Lähetin Murun ja ipana ampui miljoonaa korvat lintassa hajun suuntaan. Lähdin perään ja kun olin n. 30 metrissä huomasin, että Muru ei ollutkaan vielä löytänyt Ullaa, vaan oli bongannut hänen menojälkensä ja tarkasti sitä taakse päin. Huusin Murua, jolloin se lähti tulemaan luokseni, mutta sai matkalla hajun Ullasta ja painui lujaa piilolle meikäläisestä välittämättä. Mainio ipana! Namistelun jälkeen Ulla leikki Murun kanssa ”briardlelulla” ja yritti ottaa ilmaisuharjoituksia. Muru sai aikaan suustaan pieniä viuh-ääniä, joista sai heti palkan.

Treenin jälkeen teimme vielä Bravan, Murun ja Sulon kanssa lenkin. Koirat olivat jo sen verran poikki, että riehumista ei enää tapahtunut. Tosin Muru oli aivan onnesta soikeana nähdessään taas idolinsa Bravan.

Olohuoneeni ikkunat ulottuvat hyvin matalalle ja koirat näkevät suoraan pihalle. Teippasin ikkunoiden alareunaan n. 50 cm korkuisen kreppipaperinauhan näköesteeksi koirille. Toivon, että tämä auttaa siihen, että Muru ei haukkuisi pihalla kulkeville koirille. Sulo saa pitää sittispantaa, sillä kun se onneksi tehoaa.

SU 2.12.2007
Yöllä oli satanut oikein kunnolla lunta ja Murmeli oli aivan innoissaan aamulenkillä. Se jahtasi kuviteltuja hiiriä tai myyriä lumen alta ja teki hienoja kettuloikkia.

Puolen päivän aikaan ajelimme Murun kanssa Kaapelitehtaalle pentunäyttelyyn. Aluksi Muru oli taas epävarma ja ”luimuili” koiria, mutta jo kymmenen-viidentoista minuutin kuluttua se oli kuin kotonaan ja rellotteli selällään lattialla minun istuessa reppujakkaralla. Murmeli yritti saada vieressä makailevaa isoa kuvaszpoikaa leikkimään kanssaan, mutta kuvaszin mielestä Muru oli outo tyyppi.

Muu oli ainoa mudinpentu näyttelyssä ja esiintyi hienosti kehässä. Tuomari oli Hilkka Salohalla, joka antoi Murulle KP:n ja ROP:n. Murun arvostelu: ”Hyvän kokoinen, aavistuksen pitkärunkoinen narttu, jolla kaunis pää. Hyvät korvat. Riittävä kaula. Riittävät kulmaukset. Hyvä runko, joka voisi lanneosalta olla hieman lyhempi. Hyvä häntä, jonka asento hyvä liikkeessä. Hyvä luusto. Rodunomaiset liikkeet. Lupaava karvapeite. Hyvä luonne.”

Ryhmäkehien alkua odotellessa olimme jo molemmat Murun kanssa aivan tylsistyneitä. Miten tylsää näyttelyssä onkaan ilman tuttuja! Meinasin lähteä kotiin, mutta jäin kuitenkin Murun takia, sillä tapahtuma oli taas erinomainen harjoitus ipanalle. Ryhmän arvosteli Reijo Tuovinen, joka sanoi tullessaan Murua katsomaan, että ”Kiharakarvainen pystykorva”. Muru esiintyi hienosti, mutta ei sijoittunut ryhmässä.

SIVUN ALKUUN

SU 23.12.2007 kiire
Aika on juossut kuin hirvi… Töissä on ollut kiirettä, ja energiatasoni ovat tähän aikaan vuodesta niin matalalla, että en ole enää ehtinyt ja jaksanut pitää yksityiskohtaista päiväkirjaa Murun tempauksista. Tässä tulee kuitenkin muutamia hataria muisteloita kuluneelta ajanjaksolta:

Murmeli oli mukana SUMU:n syyskokouksessa ja pikkujouluissa, ja hurmasi siellä ison joukon ihmisiä iloisella ja välittömällä olemuksellaan. Mukana menossa oli myös saman ikäinen Unkarintuonti Nova, jonka kanssa Murulla oli tosi hauskaa. Pikkutytöt malttoivat kokoustaa ja pikkujouluilla vallan mainiosti, kun saivat ähveltää yhdessä energiansa pois.

Viimeiset n. kolme viikkoa Murulla on ollut aivan h_i_l_l_i_t_t_ö_m_ä_s_t_i energiaa ja kamala hinku tehdä kaikenlaisia askartelu, ym. hommia. Mm. seuraavia konnuuksia on pikkuneiti harrastanut:

Osa SUMU:n kanttiinikamoista oli keittiön ruokapöydän päällä pahvilaatikossa. Työpäiväni aikana Muru oli ilmeisesti hypännyt suorilta jaloilta pöydälle (tuolien kautta ei voinut päästä) tutkimaan tavaroita. Neiti oli nakertanut avatun, mutta teipillä kiinnitetyn kahvipaketin kulmia niin, että paketti oli siisti, mutta kahvinpuruja oli pöydällä. Pikkuapina oli myös avannut tosi siististi huoneen lämmössä säilyvän hylamaitopurkin kulman ja onnistunut jotenkin lipittämään peukalonpään kokoisesta aukosta n. puolet maidosta eli siis n. puoli litraa! Purkki oli siististi pystyssä paikoillaan, eikä maitoa ollut kaatunut pahvilaatikkoon. Ennen kuin huomasin maidon hävinneen, niin ihmettelin, kun Muru oli piiiitkästä aikaa pissannut sisälle työpäiväni aikana ja vielä tosi isot pissat, ja vielä ulos mennessämmekin Muu pissasi isot pissat. Maitopurkin huomattuani en enää yhtään ihmetellyt mistä moinen pissamäärä… Onneksi maito oli hylaa, niin Muru ei mennyt ripulille.

Toinen pahvilaatikko SUMU:n kanttiinikamoja oli makuuhuoneessani. Heräsin yöllä siihen, että Muru touhusi jotain. Pirpana oli ottanut teepaketin ja levittänyt kaikki teepussit ympäri lattiaa. Neiti oli myös imeskellyt ainakin kuusi teepussia niin, että niistä oli vain pussinraato ja -naru jäljellä. Koska tee sisältää kofeiinia, oli Murmeli ihan hepulissa keskellä yötä… Lähdin heti aamusta kunnon pelto- ja metsälenkille koirien kanssa. Muru juoksi tunnin ajan päättömästi edestakaisin kuin seonnut formula-auto… Vasta iltapäivällä ipana alkoi taas olla oma itsensä .

Smurmunaattori on lähiaikoina kunnostautunut myös ottamalla tavaroita pöydiltä ja kaappien hyllyiltä. Tekniikasta kiinnostunut Neiti Näpsä otti keittiön tasolta handsfreeni ja aukoi sen siististi osiin. Sain melkein koottua handsfreen uudelleen kasaan, mutta muutama liian kova puru oli vääntänyt yhtä kappaletta sen verran, että se ei enää istunut kohdalleen. Siis uuden kädetvapaan ostoon…

Muru on ihastunut poikien voittamiin pokaaleihin ja mitaleihin, joita neiti on sitten luvattomasti ottanut palkintohyllystä ja kuskannut ympäri lattiaa. Voin vain kuvitella kuinka Muru on elvistellyt silmiään pyörittelevälle Sulolle: ”Tää voittais sit tällasen kultamitalin, koska tää ois maailman paras hakukoira ja sit tää voittais tän toisen mitalin, kert tää voittais kaikki maailman koirat, koska tää ois paras kaikessa!”

Kun Murmeli oli tällä viikolla purrut seinässä olevan lampunjohdon poikki, ilmeisesti siitä sähköiskun saaden, niin tuumasin, että jotain täytyy tehdä. En ole voinut jättää Murulle luvallista puuhailtavaa, koska Sulosta on tullut niin järkyttävän ahne, että Murulla ei olisi ollut mitään jakoa esim. namipalarasioiden avaamisessa. Päätin kokeilla eristää koirat niin, että Sulo on makkarissa ja Muru olkkarissa koiraportin eristäessä kaverukset. Jätin Murulle pahvirasioita, joissa oli nameja sisällä sekä lelun, johon saa nameja sisälle ja pelin, johon saa nameja sisälle. Lisäksi Muru sai paljon työtä teettävän siansaparon järsittäväkseen. Ja katso! Ihme oli tapahtunut! Muru oli askarrellut kiltisti kamojensa kimpussa ja jättänyt luvattomat kohteet rauhaan. Sitä ei myöskään millään lailla näyttänyt haitanneen se, että neiti ei saanut olla lähikontaktissa Sulon kanssa. Sulokin taisi olla onnellinen, kun sai nukkua rauhassa ilman terminaattorin touhuilua. Eristystä on jatkunut nyt useamman päivän ja hyvältä näyttää; Muru ei ole tehnyt enempää tuhoja.

6,5 kk vanha Muru on nyt sisäsiisti. Mitään viitteitä Konsta-isän pelvic bladderiin ei ole havaittavissa. Muru on kasvattanut tosi hienon ja hyvälaatuisen, likaa hylkivän turkin. Neiti on ollut terve kuin pukki, ei ole iho- eikä vatsaongelmia ja syödä voi ihan mitä vaan. Murun painonkehitys on pysähtynyt 10,2 kiloon ja korkeutta on kertynyt n. 43 cm kotimittauksella. Odotettavissa on vielä n. sentti-kaksi korkeutta lisää ja painon nousu n. 11-kiloiseksi. Äitinsä kokoinen siis tulee tyttärestä .

Olemme käyneet Murun kanssa viime päivityksen jälkeen pari kertaa Heidin käytöskoulussa ja viimeksi Muru marssi lenkillä jo kuin vanha tekijä kouhkaavan sakemannilauman keskellä. Olemme lenkkeilleet myös Humpan, Millin ja Urkki-
ihanuuden kanssa. Humppa on lienee nyt kateellinen, sillä Murmeli on selvästikin valinnut Urkin tulevaksi miehekseen, kuten myös Sulo-setä (siis Murun mieheksi).

Tottiksen harjoittelu on jäänyt luvattoman vähiin… Mitään uutta emme ole opetelleet, olemme vain silloin tällöin kerranneet jo opittuja juttuja. Ne Muru osaa hienosti! Hakutreenejäkään emme ole nyt muutamaan viikkoon saaneet aikaan, mutta se ei haitanne, tauko tekee yleensä hyvää. Lunta ei ole maassa, joten yritän nyt joululoman aikana tehdä Murulle jälkeä.  

SIVUN ALKUUN

SU 30.12.2007 ripuli
Muru 7 kk! Muru on ollut n. viikon verran oksennus- ja ripulitaudissa. Ripuli jatkui sen verran rajuna, että aloitin eilen Murulle Tylosin-kuurin. Muru oli yli viikko sitten ensin pari päivää ruokahaluton. Sitten viime viikonloppuna Muu alkoi oksentaa rajusti, jota jatkui vuorokauden verran. Muru sai parisataa milliä nestettä nahan alle ja pahoinvoinninesto injektion. Oksentelu loppui, mutta sitten alkoi ripuli, johon Attapekt ei ole tehonnut ollenkaan. Ripuli loppui kuin seinään antamani ensimmäisen Tylan-tabletin jälkeen…

Hiski tuli taas vaihteeksi kotiin joulupäivänä. Muru ja Hiski ovat oikein kovasti tykästyneitä toisiinsa – liekö syy siinä, että Muru tekee juoksua… Hiski-pappa on koko ajan Murun pimpsassa kiinni… Hiski innostui jopa painimaan ja juoksemaan Murun kanssa! Hiski ei ole leikkinyt muiden koirien kanssa sitten syksyisen aivoverenvuotonsa!

Kävin Murun kanssa treenaamassa Viilarintien kentällä. Ensin otimme ”varsinaista” tottista ja sitten ”leikimme” pelastuskoirien esteillä. Muru on jo tosi pienestä asti suorittanut kaikki muut esteet paitsi pituushypyn ja tikapuut. Paneuduimme tällä kertaa tikapuihin. Muru lähti kiipeämään niitä innoissaan, mutta tyypillisesti tipahti heti muutaman puolan jälkeen. Ei muuta kuin alusta uudestaan. Muu ei empinyt yhtään, vaan kiipesi saman tien uudestaan ylös, tällä kertaa kuitenkin kuunnellen minun ”rauhallisesti”- ja ”varovasti”-käskyjä. Pikkuneiti kipitti tikkaat täydellisesti ja ilman mitään epävarmuutta!

Murmeli pääsi tänään ensimmäistä kertaa jäljestämään metsään 7-kuukautis-
synttärinsä kunniaksi. Tähän asti ipana on jäljestänyt vain joko nurmikolla tai pellolla. Ensimmäinen jälki oli n. 50 m pitkä ja n. 30 min vanha. Aluksi n. 10 m matkan ajan joka askeleella oli Frolicin pala ja sen jälkeen harvemmin, n. joka 3-5 askel. Muru meni periaatteessa ihan hyvin, mutta voimakkaasta takatuulesta johtuen Muu kääntyi koko ajan jäljellä ympäri napsimaan namuja takaa päin, jolloin jäljestys oli ”pyörimistä”. Ja edetessään jälkeä Murulla oli turhan paljon intoa pulkassa.

Tein Murulle vielä toisen, kokeellisen jäljen, n. puolen tunnin vapaana metsässä hillumisen jälkeen. En laittanut jäljelle yhtä ainoaa namia, lopussa oli kuitenkin maahan ”haudattu” herkkurasia. Jälki oli n. 40 m pitkä. Heti kättelyssä osoitin Murulle väärin jäljen paikan, jolloin Muu näytti mulle hyvin selvästi, että ”ei tässä kyllä mitään ole”. Vielä ihmetellessäni maastonnyppylöitä ja jäljen etenemistä, Muru nappasi jäljen itsenäisesti n. 1,5 metrin päästä ja ajoi koko jäljen tosi hienosti nenä maassa loppuun asti. WAU!

Olemme Murun kanssa harjoitelleet noutoa pienellä puisella kapulalla (n. 250 g). Muu osaa jo hienosti istua edessäni kapula rauhallisesti suussaan. ”Tuo”-käsky on jo selvästi iskostunut ipanan kaaliin.

Mudifoorumissa oli kysely mudien lempinimistä. Tässäpä muutama Murun hellittelynimistä: Murmeli, Murmunaattori, Muu, Muru-Murunen, Mutu, Murtsikka, Smurmu, Smurmunaattori, Smörmöneidor, Muru-Mureena, Pikkuaurinko, Kettutyttö, Maailman kaunein, Tappajamuumi, Pieni Kultakala, Voikukka ja Auringonkukka.

SIVUN ALKUUN

KE 9.1.2008 uusivuosi
Uuden vuoden aatto sujui Murulta hienosti. Tyttö ei osoittanut minkäänlaista pelkoa raketteja kohtaan. Muru ja ystävänsä Humppa treffasivat iltapäivällä Viikinojanpuistossa, missä ne leikkivät n. 1,5 tuntia rakettien paukkuessa ja räiskyessä lähistöllä. Myöskään kotiin kävellessämme Murmeli ei reagoinut mitenkään ilotulitteisiin. Hieno homma! Ilta sujui kotona rauhallisissa merkeissä, pauke ei juurikaan kuulunut sisälle. Yhden aikaan yöllä lähdin käyttämään Murun ja pojat iltapissalla, ja silloin paukkui ja räiskyi vielä melkoisesti Latokartanon puolella, mutta se ei kaveruksia haitannut. Noin kolmen aikaan yöllä, kun oli ollut jo pitkään ihan hiljaista, heräsimme koirien kanssa siihen, kun joku vatipää alkoi ampua raketteja ihan meidän ikkunan alla . Kamala pauke ja valoilmiö, ja koirat saivat infernaalisen vahtimiskohtauksen. Huoh! Murmeli oli vissiin jo hiukan väsynyt, sillä neidillä meinasi jäädä vahtiminen päälle, mutta onneksi Muu kuitenkin sitten jossain vaiheessa rauhoittui takaisin nukkumaan. Loppuyö sitten sujui onneksi rauhallisissa merkeissä.

Mulla oli viime viikko lomaa, joten tein koirille pari kertaa metsäjälkeä, koska ei ollut lunta ja sää oli muutenkin suotuisa. Muru ajoi yhteensä kolme jälkeä, ensimmäisenä päivänä kaksi ja toisena yhden jäljen. Eka jälki oli n. 50 m pitkä, lyhyillä askeleilla myötätuuleen tehty, jossa ei ollut yhtään nameja, vain loppupurkki. Toinen jälki oli samanlainen, mutta n. 100 m pitkä. Molemmat jäljet olivat n. 30 min. vanhoja. Murmeli ajoi ne todella hienosti, hyvällä vietillä ja intensiivisesti nenä maassa askeltaen. Kolmas jälki oli edelleen myötätuuleen, suora, n. 150 m pitkä, lyhyehköillä askelilla tehty. Jäljellä ei ollut yhtään namia, mutta välillä oli kaksi namipurkkia ja myös lopussa purkki. Jälki oli n. 45 min. vanha. Muru meni tämänkin jäljen tosi hienosti ja tarkasti nenä maassa, ja ilmaisi purkit tassulla ruopaisten.

Jäljestyksen lisäksi harjoittelimme toisena päivänä myös esine-etsintää. Taneli vei kolme kertaa Murulle lelun tallatulle alueelle, matkat vaihtelivat n. 15-40 m. Muru joutui ihan tosissaan tekemään töitä löytääkseen esineet, sillä tuuli pyöri voimakkaasti. Hienosti ja sitkeästi pikkutyttö kuitenkin jaksoi töitä tehdä. Muru ei myöskään kuumentunut liikaa esineen vievästä ihmisestä, eikä sekoittanut hommaa hakuun, kuten olisi voinut tapahtua. Suoraan käteen tuomisessa on kuitenkin vielä hiukan hiottavaa...

Murun ensimmäinen juoksuaika alkoi perjantaina 4.1., vain siis 7 kk:n iässä. Myös Murun emällä ja emänemällä on eka juoksu tullut jo 7-kuisena. Isoisä Hiski oli saanut passituksen Karkkilaan jo edellisenä päivänä, sillä sen verran rasittavaa alkoi herran roikkuminen pikkuneidin takapuolessa olemaan. Nyt on kuudes juoksupäivä menossa, ja tänään vuoto on vähentynyt ja ilmeisesti muuttumassa kirkkaaksi. Muru on vuotanut melko vähän ja pitänyt hyvin itsensä puhtaana, juoksuhousuja ei ole tarvittu. Murmeli on ollut ehkä aavistuksen rauhallisempi kuin yleensä, mutta muuten oma itsensä lukuun ottamatta uroksille merkkailua. Neiti nimittäin lirautti pikkupisun lattialle Mustissa ja Mirrissä, kun olimme ostamassa sille uusia valjaita. Eikä taatusti ollut pissahätä!

Viime lauantaina meillä oli ensimmäiset tottistreenit maneesilla. Otin Murun vasta lopuksi, ettei se olisi häirinnyt uroksia. Muita koiraporukoita siellä ei treenaa, joten hevoset ehtivät möyhentää Murun hajut pois parissa viikossa ennen seuraavaa treenikertaa. Muru oli kuin olisi aina ollut maneesissa treenaamassa eli keskittyi todella hyvin, eikä ympäristö häirinnyt mitenkään. Muru on alkanut hakea aktiivisesti kontaktia hakeutumalla perusasentoon, vaikka en ole vielä edes antanut sille mitään käskyä. Siitä on tulossa Hiski II hyvässä mielessä.

Sunnuntaina kävin katsomassa Tempun ja Napin pentuja Sammatissa Sannalla ja Haydenillä. Koirat olivat mukana ja Muru pääsi tutustumaan puolivuotiaaseen kroaattityttö Huimaan, joka kuitenkin pelkäsi Murua niin, ettei leikistä tullut mitään, vaikka Muru olisi kuinka halunnut. Sitten Muru pääsi tekemään tuttavuutta kastroidun kroaattipoika Epun kanssa, joka ei sekään juurikaan intoutunut Murun kanssa leikkimään. Sitten vuorossa oli tutustuminen Nasta-isotätiin, jonka kanssa kommunikointi oli mudinarttumaista ärripurrikointia. Nasta kuitenkin sieti hyvin teiniangstisen Murun kotkotuksia. Lopuksi vielä Murmeli pääsi tapaamaan Buda-tätinsä, jonka kanssa tultiin toimeen, tosin leikkiminen ei oikein luonnistunut. Muru ja Buda olivat hyvin saman kokoiset.

Nyt on tullut kunnolla lunta ja Murun turkinlaatu on osoittautunut todella hyväksi. Siihen ei lumi tartu oikeastaan ollenkaan. Turkki on väriltään hyvin tummankeltainen siis kellanruskea, melkein kuin suomenpystykorvalla. Kirsun pigmentti on ainakin toistaiseksi pysynyt tummana. Murun paino on nyt 10,9 kg ja korkeus 43,5 cm. Veikkaan, että Murusta tulee 44 cm korkea, sillä paljon se ei enää kasva, koska tuli jo sukukypsäksi. Aikuispaino (~ 3-vuotiaana) tulee varmankin olemaan n. 12 kg.  

SIVUN ALKUUN

SU 20.1.2008 juoksu
Murun juoksu oli ja meni. Ns. paras päivä näytti olevan 10. päivä siitä, kun huomasin vuodon, mutta voi olla, että vuoto oli alkanut jo edellisenä päivänä, jolloin paras päivä olisi ollut 11. pv, kuten Murun emällä Hymyllä on ollut. Murmeli oli juoksun aikana tavallista rauhallisempi, ja se söi kuin hevonen ja vahti ruokaansa tiukasti Sulolta, selvästi valmistautuen tiineyteen. Neiti merkkaili koko juoksun ajan tosi paljon, mutta parhaan päivän tienoilla se merkkaili ihan hullun lailla; parin tunnin lenkin aikana varmaan 200 kertaa… Juoksu oli selkeä ja melko lyhyt, vuotoa kesti n. 12 päivää, jonka jälkeen turvotus laski nopeasti ja Murmeli oli taas oma itsensä jo 15 päivää vuodon alkamisen jälkeen.

Sulon kastraatio on vienyt herralta totaalisesti kiinnostuksen naisiin, edes Murun juoksusta ei viisari värähtänyt ollenkaan. Ainoastaan siitä huomasi, että Sulo tiesi mistä oli kyse, kun se puolusti Murua normaalia enemmän. Sulo parka sai kärsiä Murun hormonimyrskystä. Pikku prinsessasta kuoriutui tiukkaa jöötä pitävä kuningatar parhaan päivänsä aikoihin. Remmilenkillä Smurmu marssi tomerasti ensimmäisenä pitäen häntäänsä tiukasti selän päälle kaartuneena, kuin esitelläkseen turvonnutta pyrstöään. Kun Sulo erehtyi kävelemään samalle tasolle Murun rinnalle, niin neiti mitään sanomatta antoi pikaisesti hammasta pahaa aavistamattomalle Sulolle tyyliin: ”Pysy sä jätkä vaan taka-alalla, MINÄ etsin nyt miestä! Sä eunukki et sitä pilaa!” Sulo siirtyi kävelemään n. 30 cm taaemmaksi, mutta kohta jälleen päätyi Murun rinnalle, jolloin hammaspalaute tuli taas salaman nopeasti. Tämä toistui monta kertaa, kunnes puutuin asiaan.

Murun parhaana päivänä tekemämme lenkin aikana kävi kaksi kertaa niin, että kun Sulo alkoi murisemaan vastaantulevalle koiralle, niin Muru antoi Sulolle nopeasti, mutta tiukasti hammasta, jolloin Sulo hiljeni hölmistyneenä. Murmeli varmaan ajatteli, että Sulo pilaa käytöksellään neidin mahdollisuudet saada mies. Pitäisipä Muru aina samanlaista kuria Sulolle vahtimisbusineksissa! Mutta ei, nyt Muru on taas oma itsensä, ja valmis yhtymään vahtikuoroon ja taistoon Sulon rinnalla ”vaaran” uhatessa laumaamme…

Pari päivää ennen Murun parasta päivää olimme Mian ja Millin kanssa lenkillä. Myös Millillä oli juoksu ja se oli kiinnostunut Murusta ”sillä silmällä”, mutta Muru oli tosi ärhäkkänä, kun Milli yritti nuuskia sen peffaa. Jouduin kieltämään Murua hyökkäilemästä Millin kimppuun, sillä niin ärtyneesti se suhtautui alkulenkistä Millin lähestymisiin. Loppulenkistä Muru suhtautui sitten taas jo ihan normaalisti Milliin.

Tällä viikolla Muru pääsi ensimmäistä kertaa sauvakävelemään. Ipana ei ollenkaan noteerannut sauvoja, ihan kuin ne olisivat aina kuuluneet varustukseeni. Ei siis todellakaan minkäänlaista reaktiota sauvojen liikkumiseen ja ääneen. Ihan niin kuin pikkupentuna, kun istutin Murun pyöränkoriin ja sitten vaan lähdettiin ajamaan. Laitoin Murun ja Sulon kiinni vetovyöhön, ja sitten mentiin reipasta tahtia 1 h 20 min. Smurmunaattori marssi ensimmäisenä tasaisesti vetäen ja suorassa linjassa meikäläiseen, ihan kuin se olisi ennenkin harrastanut sauvakävelyvetoa. Ihmepentu!

Lumi pysyi maassa vain muutaman päivän, ja nyt on ollut täysin lumetonta ja harmaata yli viikon. Lämpötila on ollut plussan puolella ja useana päivänä on myös satanut vettä. Aurinkoa ei ole näkynyt pitkään aikaan. Koirat on pitänyt suihkuttaa jokaisen kunnollisen lenkin jälkeen. Muru on ottanut tavakseen mennä istumaan puhtaan pyykin koriin odottaessaan kuivausvuoroaan suihkun jälkeen. Punainen kori on pystyssä seinää vasten kylppärin lattialla. Muru on tosi suloinen, kun se änkeytyy märkänä pienelle kerälle koriin istumaan. Muu ei mene koskaan likaisena koriin, ainoastaan pesun jälkeen. Hassua!

Eräänä päivänä suihkuttaessani Suloa ihmettelin, että mitä Muru oikein touhuaa. Se oli ollut jo suihkussa ja odotti kylppärissä kuivausvuoroaan. Smurmu änkeytyi pieneen rakoon seinän ja pyykkikorin väliin, ja nousi seinää vasten tavoitellen tassuillaan naulakossa roikkuvia koirien pyyhkeitä. Vaikka Muru joka päivä katsoo kuinka otan oman pyyhkeeni toisella seinällä olevasta naulakosta, niin se ei kurotellut mun pyyhettä, vaan nimenomaan koirien omia pyyhkeitä. Kamalan fiksu tyttö!

Eilen illalla olimme toista kertaa maneesilla treenaamassa tottelevaisuutta. Muru keskittyy käsittämättömän hyvin meikäläiseen, vaikka nyt oli aikamoiset häiriötekijät. Paikalla kun oli yhtä aikaa treenaamassa pari Murun leikkikaveria, tuntemattomia dobbereita ja ohjaaja, joka antoi käskyt koiralleen todella kovalla äänellä. Yhtä äkkiä vaan kesken seuraamisen tajusin, että Muru ei reagoi mitenkään, vaikka kovaääninen ohjaaja huusi käskyjään ihan vieressä. Otin Murun kanssa ensin liikkeitä namin kanssa ja lopuksi leikimme sitten oikein kunnolla. Muru malttoi pysyä paikallaolossakin hienosti, vaikka otin sitä jo heti treenin alussa. Murun seuraamispaikka on vakiintunut, joten pystyimme ottamaan jo pidempiä seuraamispätkiäkin. Harjoittelimme myös luoksetuloa ja kaukokäskyjä niin, että olin ihan Murun edessä. Treenin jälkeen kävimme pikku lenkillä Humpan kanssa, eikä se ollut enää yhtään kiinnostunut Murun peffasta.

Tänään olimme piiiiiitkästä aikaa hakutreeneissä. Viimeksi treenit olivat joulukuun alussa. Olimme Ullan kanssa kahdestaan Ilmailumuseolla. Tänään oli poutainen ja hyvin tuulinen sää. Ulla leikki aluksi Murun kanssa ja otti useita kertoja yhden haukun ilmaisuja. Murun äänessä alkoi olla jo oikeaa soundia kiekumisen sijaan. Aluksi Muru oli irti, mutta se tahtoi helposti mennä huitomaan Ullaa tassuillaan. Sitten laitoin Murun valjaista remmiin kiinni, jolloin ipanaa pääsi paremmin hetsaamaan lelulla ilman, että se pääsi Ullaan kosketuksiin. Tämä toimikin hyvin.

Ilmaisuharjoittelun jälkeen Ulla meni vastatuuleen valmiiksi bunkkeriin piiloon. Talutin Murua keskilinjaa, johon se sai hajun Ullasta näyttäen sen mulle tosi selvästi. Muu painui tuhatta ja sataa piilolle, jonka ohi se ensin meni, kunnes paikallisti mistä haju tulee. Muru oli myös mennyt ensin Ullan ohi reippaasti bunkkeriin sisälle, kunnes huomasi mustiin pukeutuneen Ullan hämärän bunkkerin oviaukossa. Löytäessään Ullan, Muru kiekui jonkinlaista ilmaisun tapaista, vaikka sitä ei siltä edes vaadittu. Ulla jatkoi piilolta seuraavaan bunkkeriin ja me palasimme Murun kanssa keskilinjalle. Muu sai taas hienosti hajun Ullasta, kääntyi hajuun päin ja napsahti lähetys-
asentoon keskittyneenä istumaan. Tällä kertaa Ulla oli mennyt sisälle bunkkeriin, mutta se ei tuottanut Murulle mitään vaikeuksia. Oikein onnistuneet treenit!

Otimme myös esineruudun. Muru oli kanssamme pöheikössä tallaamassa n. 20 x 60 m:n kaistaletta, jossa oli voimakas sivutuuli vasemmalta. Pudotin tallaillessamme Murulle esineen n. 20 metrin syvyyteen. Lähetin Murun etsimään esinettä niin, että sillä oli mahdollisuus saada esineestä sivuttaissuunnassa haju edetessään alueella. Hyvin on ipana muutaman treenin perusteella oppinut homman; Muu eteni suoraan ja käytti hienosti nenäänsä. Esine oli kuitenkin turhan hauska Murun mielestä (iso, pehmeä lasten leikkinoppa) ja neiti meinasi jäädä matkan varrelle muutamaan otteeseen leikkimään lelulla, ennen kuin patistelun jälkeen toi sen mulle. Otimme toisen esineen samalla tavalla, mutta pudotin sen noin 30 metrin syvyyteen. Muru eteni määrätietoisesti suoraan kaistan reunaa pitkin ja sai taas sivutuulessa esineen hajun. Tällä kertaa esine (nahkasuikale) palautui mulle moitteettomasti ja Muru sai palkaksi sekä maksalaatikkoa että ekana esineenä toimineen lelun. Varsinaisten esineiden lisäksi Muru poimi oma-aloitteisesti ja antoi mulle kaksi kertaa liukkaasta taskustani pudonneen esineen. Murmeli on kyllä käsittämättömän lahjakas ipana! Sitä on mahtavaa treenata.

Treenin jälkeen Muru pääsi pitkästä aikaa leikkimään idolinsa Bravan kanssa. Muru suhtautui Bravaan kuten ennenkin eli oli ihan pikkutyttöä ”varaemolleen”. Brava on upealuonteinen, tasapainoinen ja sosiaalinen narttu, ja se pitää Murulle juuri sopivaa kuria niin, ettei Murusta kehity vallan kamalaa diktaattoria poikien lelliessä typykkää piloille.

SIVUN ALKUUN

KE 30.1.2008 tappelu
Muru 8 kk! Typykkä painaa nyt 11,5 kg ja korkeus on 43,5-44 cm:n välissä. Hormonitoiminta on tasaantunut juoksun jäljiltä, vielä viikko sitten Muru oli melko kärttyinen muille koirille, mutta on nyt taas oma itsensä. Eilen Murulle ja Sulolle tuli tappelu jostain namipalasta tms., jota en edes nähnyt. Istuin sohvalla, Muru alkoi vahtia sohvapöydän ja sohvan välissä jotain olematonta, jota Sulo kyttäsi. Muru räyhkäisi kunnolla Sulolle, jonka pinna katkesi (kerrankin!) ja Sulo kävi Murun päälle. Murmelaadi vastasi tietty takaisin ja rähinä oli valmis. Tyypit eivät uskoneet mun karjaisua, joten jouduin erottamaan ne toisistaan. Annoin apinoille sellaista satikutia, että kumpikin oli pitkän aikaa ihan nolona ja hiljaa. Meikäläisen koirat ei ruuasta ja leluista tappele, piste. Muru on kyllä niin bitch - yksikään uroksistani ei ole tuolla tavalla vahtinut ruokaansa.

Talvesta ei ole ollut tietoakaan ja päivät ovat olleet harmaita. Olen pyrkinyt tekemään joka päivä 1-2 tunnin pituisen kunnon lenkin koirien kanssa, koska muuta ei pysty pimeydessä oikein harrastamaan, eikä kyllä ole energiaakaan… Viime viikonloppuna aurinko suvaitsi esittäytyä piiiitkästä aikaa, ihanaa! Lauantaina olin Muun ja Suun kanssa ulkona auringossa yli pari tuntia ja valokuvasin niitä pitkästä aikaa. Sunnuntaina nautimme auringosta Inkan ja Humpan kanssa kolmen tunnin lenkillä. Tänään sitten olikin taas taattua tammikuuta, kun olimme Mian ja Millin kanssa parin tunnin lenkillä metsässä; vettä satoi koko ajan niin, että myös me ihmiset olimme uitettuja koiria. Onneksi mudit ovat säänkestäviä koiria!

Muru ei ole pissannut sisälle sen jälkeen, kun kovistelin sitä. Neiti pystyy pidättämään mainiosti 12 tuntiakin. Eli kyse oli siitä, että Murulle ei ollut tullut selväksi, että sisälle ei saa pissiä.

SIVUN ALKUUN

LA 23.2.2008 helmi
Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen. Normaalia talvea ei ole ollut ollenkaan, vaan lämpötila on pysynyt koko ajan nollan molemmin puolin. Välillä on satanut lunta/räntää, joka on sulanut jo saman päivän iltana pois. Välillä on satanut silkkaa vettä - suihku on ollut ahkerassa käytössä lenkkien jälkeen... Pimeys ja harmaus on ollut masentavaa, mutta nyt viimeisen viikon ajan aurinko on paistellut kiitettävästi ja mm. tänään oli ihan maalis-huhtikuinen sää; lämpöä n. 5 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta koko päivän.

Tein molemmille koirille omat esineruutukaistaleet, Murulle vastatuuleen ja Sulolle sivutuuleen. Muru odotti kaistan alussa ja katsoi, kun vein kaksi esinettä alueen perälle, toisen 50 metriin ja toisen n. 40 metriin. Murmeli haki ensin taaemman esineen ja toi sen hienosti, lukuun ottamatta luovutuksessa esineen pudottamista. Toisen esineen Muu etsi myös hienosti ja toi sen mulle käteen saakka. Palkkana oli kissanmuonaa, nam!

Muru on ehtinyt osallistua kolmeen hakutreeniin helmikuun aikana. Totesimme kuun alussa, että Muru ei kykene haukkumaan Ullaa, koska hän on aivan liian ihana ihminen Murun mielestä. Ilmaisuharjoitukset Ullan kanssa olivat vain onnetonta kitinää ja Murmu pyrki haukkumisen sijaan tekemään kaikki mahdolliset osaamansa temput Ullaa miellyttääkseen. Kokeilimme ilmaisuharjoituksia pari kertaa ja tulin siihen tulokseen, että jonkun hieman vieraamman henkilön pitää auttaa Muru alkuun haukkumisen tiellä. Urkilla oli pentuna sama juttu mun kanssa; olin liian ihana (ja dominoiva), jotta se olisi kyennyt haukulla ”uhmaamaan” mua. Hatunpään Anu sitten vieraampana henkilönä sai Urkin tajuamaan mistä on kyse.

Siispä suuntasimme Anun treeneihin ja kyllähän se haukku sieltä alkoi pikku hiljaa löytyä. Viime treenissä tuli jo vaativiakin haukkuja ihan oikealla äänenpainolla. Palkkana on käytetty sekä namia, että lelua sen mukaan kuinka pirteä/nälkäinen Murmeli on ollut.

Teimme Ullan kanssa Bravalle ja Sulolle kuun alussa pudotetun esineen noutoharjoituksen. Muru oli kanssamme tallaamassa n. 250 metriä pitkää rataa. Palatessamme takaisin jätin ex tempore Murulle esineen n. 75 metrin päähän, ja Murmeli paahtoi tuhatta ja sataa hakemaan esineen, ja toi sen mulle hienosti, kuin olisi aina harrastanut moista! Superipana!

Meillä on ollut tässä kuussa kaksi kertaa tottisvuoro maneesilla. Muru on harjoitellut mm. ryhmässä paikalla oloa dobbereiden kanssa. Muru on ihan kuin Hiski-isoisä paikalla olon suhteen. Murmelaadi kokee liikkeen tärkeäksi hommaksi ja pysyy paikallaan rauhallisena kuin tatti. Muu ei lähtenyt paikalla olosta edes silloin, kun Maria vapautti vauhdikkaasti Konsta-isän maneesilla Murun vierestä, kun olimme valokuvanneet niitä. Murmeli on harjoitellut paikalla oloa myös Heidin ”kävelykoulussa”. Muru on lisäksi oppinut kuin huomaamatta poseeraamaan kärsivällisesti minuuttitolkulla, kun olen valokuvannut sitä niin paljon pennusta asti.

Seuraaminen käännöksineen sujuu Murmelilta jo aika mallikkaasti, kuten myös luokse tulo ja kaukokäskyt läheltä. Maahan meno onnistuu hyvin jo kauempaakin. Tällä hetkellä työn alla ovat liikkeestä istuminen ja nouto, joka on siinä pisteessä, että voin jo alkaa heittää kapulaa. Aloitin noutotreenit pitämisharjoituksilla edessä istuen, sitten pikku hiljaa kapulan tuontia yhä kauempaa. Muru pitää kapulaa hyvällä otteella, ei tiputtele, eikä pureskele sitä. Olemme siirtyneet jo "vauva-
kapulasta" 650 g:n kapulaan.

Olin pari viikkoa sairaslomalla ranteeni takia. Kävimme koirien kanssa muutaman kerran Viilarintien kentällä harjoittelemassa hyppyjä. Muru hyppäsi n. 50-senttistä estettä, lähinnä opetellen hyvää hyppytekniikkaa. Alan korottaa estettä vasta, kun Murmelin luusto on täysin kehittynyt. Neiti tosin hyppii metsälenkeillä ihan  oma-aloitteisesti käsittämättömän korkeille kiville, joissa on lähes pystysuorat seinämät. Muu pääsee kevyesti kipuamaan sellaisille kiville, joihin Sulo ei uskalla edes yrittää hypätä/kiivetä. Mm. 170 cm ihan pystysuoraa kivenseinämää menee Murmelilta kevyesti, kuten myös lähes pystysuora, n. 2,5 metriä korkea kiven-
seinämä. Aikamoinen apina!

Käväisimme kuun puolessa välissä Karkkilassa. Tein koirille esineruudun metsään, jossa oli jäätynyttä lunta. Laitoin Murulle esineen valmiiksi 50 metriin, mutta ruudussa oli sivutuuli, joten se oli aivan liian vaikea harjoitus Murulle. Muru kyllä aina lähetettäessä lähti suoraan eteenpäin, mutta yritti sitten heti n. 10-15 metrin jälkeen kaartaa tuulen alapuolelle. Lopulta olin edennyt sisään alueelle niin paljon, että lähetin Murun n. 15 metrin päästä esineestä, jolloin se löysi esineen ja toi sen mulle hienosti. Siirryimme alueen toiseen reunaan, laitoin Murun puuhun kiinni ja vein esineen sen nähden, jolloin Muru eteni hyvin, käytti nenää, löysi esineen ja toi sen hienosti.

Murulla on aika kova vahtimiskausi päällä, kuten myös uhmakausi. Karkkilassa Muru häiriköi illalla vähän väliä reagoidessaan rapusta kuuluviin ääniin. Onneksi neiti kuitenkin nukkui yön rauhassa. Tänään jouduin heittämään typykän treeneissä niskaperseotteella takaisin autoon, kun se ihan pokkana hyppäsi sieltä luvatta ulos. Muu teki saman kerran pienenä, mutta ei ole silloisen ”lennätyksen” jälkeen tullut luvatta autosta ennen kuin tänään...

Pari viikkoa sitten jouduin pesemään Murun, koska se oli pyörinyt jossain karmean hajuisessa eritteessä. Typykkä oli vallan mainio suihkussa; se seisoi koko toimituksen ajan kärsivällisesti, kiinni pitämättä paikoillaan, eikä yrittänyt edes ravistella kertaakaan. Ehkä maailman helpoin koiran pesu!

Muru on ollut täysin sisäsiisti ja käy ulkona enää kolme kertaa päivässä kuten Sulokin. Tosin, kun kävimme Mustissa ja Mirrissä sovittamassa Sulolle valjaita, niin neiti merkkasi ihan pokkana pikku lirun lattialle, kuten oli tehnyt juoksunsa aikanakin. Onneksi huomasin sen ja annoin ipanalle satikutia. Tuskin enää merkkailee minnekään sisälle…

Millistä ja Murusta on tullut hyvät kaverit. Kun Milli ja Mia tulevat lenkille, ja Mia avaa auton takaluukun, niin Muru hyppää saman tien luukkuun Millin luokse. Milli ja Mia olivat yhtenä iltana lenkin jälkeen kylässä meillä, ja tytöt olivat aivan sopuisia. Tajusin, että Milli oli ensimmäinen vieras koira, joka on meillä sisällä käynyt Murun aikana. No okei, Konna-veli kävi, mutta se oli silloin vasta 8 vk…

SIVUN ALKUUN

TI 18.3.2008 yhreksän
Muru 9.5 kk! Onpa taas aika vierähtänyt sitten viime päivityksen! Muru on nyt 9,5 kk vanha neiti uhmaikäinen. Koko on edelleen n. 43,5-44 cm ja 11,5 kg.

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna treenasimme sekä esine-etsintää että hakua. Tein Viilarintien varteen Murulle ja Sulolle molemmille omat kaistat lumettomaan maahan. Kytkin Murun puuhun sen kaistan etureunaan ja vein kaistan perälle kaksi esinettä, toisen ihan loppuun ja toisen n. 40 metriin, tuuli oli vastainen. Murmeli toi hienosti molemmat esineet mulle, ensin sen ihan takan olevan ja sitten hieman lähempänä olevan.

Hakutreenit olivat Mätäkivellä. Muru otti aluksi ilmaisuja maalimiesten kanssa keskilinjalla. Sen jälkeen maalimiehet menivät haamuiksi metsään. Otimme viisi haamua ja joka kerralla Muru kävi liian kuumana, kiekui odottaessaan lähetyslupaa. Muutoin pistot olivat vauhdikkaat ja suorat, ja Murulta tuli jo spontaanisti pieni haukahdus maalimiehen luona.

TI 26.2. meille muutti Lempi-marsu. Lempi tuotiin pitovaikeuksien takia meille töihin lopetettavaksi ja olin jo kaikessa kiireessä ehtinyt tuikata sille lopetusrauhoituksen, kun sitten omistajan kanssa jutellessani selvisi, että Lempi on täysin terve, rohkea ja hyväluonteinen 4-vuotias marsu. Edellinen perhe oli yrittänyt löytää Lempille uutta kotia tuloksetta. Mulla alkoi surisemaan päässä, sillä marsut ovat aina olleet lähellä sydäntäni (mulla oli niitä pikkutyttönä ja ovat potilaina kivoja) ja niinhän siinä sitten kävi, että Lempi liittyi meidän jengiin. Tosin liittyminen ei ollut ihan itsestään selvää, sillä marsunen uinui autuaana lämpöpullojen välissä myöhään iltaan asti tujun lopetusrauhoituksen johdosta, mutta onneksi kuitenkin tokeni siitä... Ja kiitos kollegani Mallan, Lempi sai seuraavana päivänä asunnokseen hirmuisen ison ja hienon häkin kökötettyään ensimmäisen yönsä meillä pienessä koirankuljetusboxissa.

Lempin ja koirien yhteiselo alkoi iloisissa merkeissä. Muru rakasti Lempiä ja tahtoi intohimoisesti hoitaa sitä. Myös Sulo oli aivan tohkeissaan papana-automaatista. Mudit hoitivat niin innokkaasti Lempiä, että jouduin ihan toppuuttelemaan niitä.

TO 6.3. aloitin Murulle Canaural vetin oikeaan korvaan, jota riivasi ulkokovan-
tulehdus, joka ei ottanut hiipuakseen päivittäisistä korvanpuhdistuksista huolimatta. Viikon kuuri tuotti tuloksen.

TO 13.3. oli painajaistorstai... Tullessani työpäiväni jälkeen kotiin totesin, että Lempi-marsun häkissä oli riehunut keltatornado. Muru oli jotenkin ihmeellisesti houdinin kykyjänsä hyväksi käyttäen avannut Lempin häkin sivuovet (tiukat sellaiset) ja tunkeutunut häkkiin sisään. Mörttiröpön alla olevat sanomalehdet oli revitty tuhannen silpuksi, puolet silpusta ja puruista oli häkin ulkopuolella. Lempin vesipullo, heinäteline ja mökki olivat hujan hajan häkissä ja Lempi makasi kaiken kaaoksen keskellä ihan flaattina. Muru oli ilmeisesti yrittänyt saada Lempiä leikkimään raapimalla sen selkää sillä seurauksella, että Lempin selässä oli n. 4 x 5 cm karvaton, raapimisjälkiä täynnä oleva läntti. Lempi myös kellahti koko ajan oikealle kyljelleen. Kiikutin puolikuolleen marsuni töihin, jossa lämmitimme shokissa olevaa eläintä, Lempi sai myös kipulääkettä ja antibioottia pistoksena. Ennusteena oli joko "vain" shokki tai sitten neurologinen ongelma. Lempi aloitti antibioottikuurin, tokeni seuraavana aamuna, ja suuntasimme Murun ja Sulon kanssa Tampereen suuntaan. Lempi jäi kollegani hyvään hoitoon.

LA 15.3. Muru osallistui Tampereella ensimmäistä kertaa viralliseen näyttelyyn junioriluokassa ja sai heti sertin. Murun arvostelu kuului seuraavasti: "Very young bitch. Good size. Nice fawn colour & coat. A little too long in body. Lovely head with perfect eyes. Good tail. Fine movement. Lovely temperament." JUN ERI1 PN3 SERT. Tuomari oli Alain Pecoult Ranskasta. Mudeja oli kehässä 7 kpl.

Vietimme näyttelystä liikenevän ajan Ruutanassa Järvisillä. Murulla ja velipojallaan Konnalla oli tosi hauskaa ja viikonloppu oli kaikin puolin antoisa. Kiitos Pia & Veera!

MA 17.3. illalla tulimme koiruuksien kanssa kotiin Tampereen reissusta. Lempi-marsu oli uudestaan huonossa kunnossa, se makasi sammakkoasennossa eikä halunnut liikkua. Syömiseen oli halua, mutta ei voimia. Vielä aamulla Lempi oli kävellyt ja ollut pirteä, salaatti oli maistunut hyvin. Nesteytin Lempiä nahan alle ja annoin C-vitamiinia suoraan suuhun, ja yritin pakkosyöttää sitä porkkanasoseella. 

Seuraavana aamuna Lempi oli vieläkin huonommassa kunnossa; se ei pysynyt tolpillaan, röhnötti sammakkoasennossa, kallistui oikealle, eikä kyennyt syömään.  Oireet viittasivat vahvasti neurologiseen ongelmaan eli Lempi oli saanut Murun käsittelyssä turhan kovaa kyytiä ja oli vahingoittunut ilmeisesti selkärangastaan jostain kohtaa.

Lempi oli niin surkea, että ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sen nukuttaminen ikiuneen. Tein sen omakätisesti. Nuku hyvin Lempi, mainio marsu!

Täytyy sanoa, että tästä hommasta johtuen on ollut todella paskat fiilikset. Puhdas onnettomuus. Vahva häkki - kuka olisi ikinä uskonut, että koira (siis mudi...) saa sen auki? Kukaan ei ole syyllinen - sehän tässä vaikeinta onkin, kun ei voi syyttää ketään! Minä en olisi voinut mitenkään ennakoida, että Muru kykenee tunkeutumaan häkkiin ja Muru ei oikeasti selvästikään halunnut vahingoittaa Lempiä - se halusi vain leikkiä Lempin kanssa... Nyyh! Elämä on julmaa!

SIVUN ALKUUN

Terhi Multamäki ´08