Jalostus
kaikki mudit
pentueet

MURUN
PÄIVÄKIRJA
30.5.2010-29.5.2011


Tältä sivulta voit lukea
mitä mudineiti Muru
Murmeli Päivänsäde
Multamäelle kuului
3-vuotiaana

Muru 3-vuotias

Täältä voit lukea Murun
vanhempia ja tuoreempia kuulumisia:

Murun pentupäiväkirja
Muru 1-vuotias
Muru 2-vuotias
Muru 4-vuotias

Murun päiväkirja

SU 30.5.10 kolme

Muru 3 vuotta! Syntymäpäivänsä iloksi Muru pääsi ajamaan kunnon jäljen Karkkilassa. Jälki oli n. 500 m pitkä ja kaksi tuntia vanha. Maasto oli männikköä, jossa mustikanvarpuja ja sammalta aluskasvillisuutena. Jälki vanheni aurinkoisessa säässä, mutta juuri ennen ajoa tuli sadekuuro, joka ei kuitenkaan kastellut metsää paljoakaan. Jana oli n. 35 m pitkä ja jälki lähti oikealle. Keppejä oli 6 kpl (juuri ennen jäljen tekoa metsästä otettuja) ja filmipurkkeja 6 kpl. Kulmia oli yhteensä 8 kpl. Muru meni janan täydellisesti ja nosti jäljen itsevarmasti. Myös jäljestys, kulmat ja ilmaisut sujuivat muuten loistavasti, mutta yksi keppi jäi jostain syystä ilmaisematta. Erinomaisesti onnistunut viimeistelytreeni ennen koetta!

KE 2.6.10

Osallistuimme jälkikokeen 2-luokkaan Porvoossa. Sää oli täydellinen; aurinkoinen, mutta ei liian kuuma ja tuulenvirettä oli sopivasti. Tuomarina kaikissa osuuksissa oli Kimmo Kauranen. Meillä oli ensin esineruutu, jossa Muru toimi kykyjensä mukaan tuloksena täydet pisteet 30/30. Ruutu oli sammaleisessa ja mustikanvarpuisessa, kumpuilevassa maastossa.

Jana oli melko jyrkässä, mutta avoimessa ylärinteessä. Muru eteni suoraviivaisesti ja pysähtyi sitten nuuskimaan oksaa, ja kyykkäsi pikaisen merkkauspisun... Tuomari ei tätä huomannut, koska koira on niin pieni, että maastoutui mustikanvarpujen sekaan. Muru myös jatkoi välittömästi etenemistään suoraan ja heti kohta nosti jäljen. Muru seurasi jälkeä oikealle melkein liinan mitan, kunnes kääntyikin takaisin ja lähti vastakkaiseen suuntaan. Lähdin perään, jolloin tuomari sanoi "Takaisin janalle". Kutsuin koiran takaisin ja se lähti jäljestämään uudelleen oikealle. 

Jäljestäminen sujui todella mallikkaasti ja keppien ilmaisut olivat täydelliset. Kertaakaan Muru ei hukannut jälkeä, eikä kulmissakaan ollut pyörimisiä. Maasto oli melko kuiva ja osittain jäkäläkalliota, yksi keppikin oli kalliolla jäkälämättäällä. Oli todella miellyttävää kulkea koiran perässä, kun se teki niin tarkasti ja itsevarmasti hommia . Jäljeltä saimme pisteitä 164/170 takajäljestä johtuen. 

Tottelevaisuusosio meni paremmin kuin olin uskaltanut ajatellakaan. Seuraaminen sujui erinomaisesti lukuun ottamatta sitä, että Muru ei istunut lyhyen suoran pysähdyksessä (en huomannut). Liikkeestä istumisessa ei ollut huomautettavaa. Maahanmeno ja luoksetulo sujuivat niin ikään erinomaisesti paitsi, että Muru tuli vauhdikkaasti suoraan sivulle, kun olin juuri maanantaina hinkannut sivulle siirtymisiä... Muru katsoi minua iloisena tyyliin: "Enkös osannutkin tämän hienosti noin kovasta vauhdista!?!" Liikkeestä seisomisessa ei ollut mitään huomautettavaa.

Tasamaanoudossa Muru meni vauhdilla kapulalle ja meinasi ottaa sen suuhunsa, mutta päätyikin nuuskimaan kapulaa ennen sen ottoa. Yllättäen Muru palasi laukalla, vaikka vauhti olikin täysin pysähtynyt kapulan luona. Hyppynoudossa yritin heittää kapulan ihan lähelle estettä, jotta Muru hyppäisi takaisin päin ponnistamalla esteen päälle, mutta kuulin kapulan vierivän kauemmaksi. Menohyppy näytti silmiini puhtaalta, mutta paluuhypyssä Muru kolautteli polviaan, kun yritti hypätä lentohypyn. A-estenouto sujui jälleen loistavasti.

Eteenmenossa Muru eteni vauhdilla, mutta lopussa aavistuksen vasemmalle kaartaen. Maahanmeno tapahtui ihan pienellä viiveellä, mutta erinomainen tuli kuitenkin arvosanaksi. Paikallaolossa Muru oli kuin tatti. Paikallaolo oli meillä ensimmäisenä liikkeenä. Saimme tottelevaisuudesta yhteensä pisteitä 95/100 eli ei hullummin! Tuloksemme oli siis t. 95, m. 194, yht. 289 p. I JK2, sij. 1./2. Tästä on hyvä jatkaa 3-luokkaan. Jäljen nostoa sekä tasamaanoutoa täytyy vaan hioa vielä varmemmaksi.

TO 3.6.10

Hakutreenit Landbossa. Muru kävi jostain syystä tosi kuumana ja alkoi ekalla pistolla haukkua vasemmalla alussa ollutta umpparia tarkistamatta mahdollista rullareikää. Lopulta Muru siirtyi piilon toiselle puolelle ja huomasi rullan, jonka tuonti ja näyttö moitteettomat.

Oikea etukulma oli tyhjä ja Muru teki alueelle n. 50 metriä leveän, täydellisen piston ja löysi maalihenkilön peitetystä kallionkolopiilosta. Rullan tuonti ja näyttö moitteettomat tässäkin. 

Kolmas mh oli vasemmalla umpparissa lähellä keskilinjaa. Nyt Muru tarkisti hienosti umpparin ja löysi rullareiän. Rullan tuonti ja näyttö moitteettomat. 

Neljäs mh otettiin niin ikään vasemmalle, jonne hän oli mennyt takakulmaan. Lähetin Murun reilusti ennen kulmaa ja se lähti työskentelemään hyvää pistoa. Näin sen palaavan takaisin päin, mutta sitten se kääntyikin ja otti uudelleen syvyyttä. Hetken kuluttua kallion alta alkoi kuulua raivoisa vahtimainen haukku. Ihmettelin, että mitä siellä tapahtuu ja huutelin Murua pois. Se ei kuitenkaan tullut, joten menin lähemmäksi katsomaan. Minusta näytti siltä, että Muru haukkui jotain joka oli kauempana mh:n takana. Tuli mieleen hirvi, karhu ja ties mitä. Kutsuin Murun mukaani keskilinjalle ja siirryin lähettämään mh:n kohdalle. Muru lähti jälleen, mutta aloitti haukun uudelleen, jolloin pyysin mh:ä kutsumaan Murua. Kun lähestyin koiraa, näin kuinka se huomasi mh:n pusikossa ja lopetti haukun mennen iloisesti häntä heiluen hänen luokseen. Rullan tuonti ja näyttö ok. 

Otimme vielä oikealle takakulmaan näkölähdön, jossa ei ollut mitään ongelmia. Ihmettelimme kovasti Murun outoa käytöstä edellisellä pistolla. Keskilinjan alussa omaa vuoroaan odottava treenikaveri oli kuullut selvästi puheen ja äänet viereiseltä hakuradalta, joten voi olla, että Muru on esim. nähnyt viereisen radan koiran tms., joka aktivoi Murren vahtikäyttäytymisen. Selvästikään haukku ei kohdistunut piilossa olevaan maalihenkilöön.

Tällä kertaa muistin, että Murulle paras lähetystapa on se, että seison suorassa sen vieressä ja katson metsään kuiskaten mielikuvasanan. En laita ollenkaan kättä sen pään viereen. Palkkana kaikilla mh:illä oli keitettyä possunsydäntä palasina ja viimeisellä myös neuta. Muru leikki jälleen lopuksi intopiinä frisbeellä. Se on sille kova juttu.

SIVUN ALKUUN

TO 10.6.10 tekno

Hakutreenit Teknopoliksella. Aurinkoinen, mutta voimakkaan tuulinen sää. Treenasimme kallion päällä, molemmat puolet viettivät alas. Vasemmassa etukulmassa oli maalihenkilö valmiina umpparissa (lasten teltta). Muru lähti hyvin, mutta ei irronnut ihan tarpeeksi syvälle. Emme olleet tallanneet aluetta, liekö tämä vaikutti asiaan? Toisella lähetyksellä irtosi tarpeeksi, toi rullan hyvin ja näyttö hyvä.

Oikealla kallion alla oli mh verkon alla valmiina vastatuulessa. Muru teki ison, hienon piston ja työskenteli hyvin eteenpäin. Tuonti & näyttö ok. Kolmas oli tyhjä pisto oikealle, joka jäi melko pieneksi. Laitoin koiran vauhdista yli ja kolmas mh oli jälleen kallion alla valmiina. Tuodessaan rullaa Murre kompastui kallionkoloon, mutta ei irrottanut rullasta, vaan sinnikkäästi toi sen toista etujalkaansa ontuen. Jalan pintapuolisen tunnustelun jälkeen laitoin Murun näytölle, jonne se paineli epäröimättä. Vasta loppuleikin jälkeen tutkin jalan tarkemmin ja huomasin, että rannenivelen kohdalla oli vertavuotava haava. Se ei kuitenkaan millään lailla härinnyt Murua. Kaikilla piiloilla oli palkkana possun sydäntä sekä vikalla lisäksi Neuta + frisbee. 

Haun jälkeen otimme vielä esineruudun. Silmin katsottuna kaista (n. 10 x 50 m) oli helppo, mutta osoittautui koirille tosi vaikeaksi, koska aluskasvillisuutta oli varmaan ainakin kymmentä eri sorttia, joista osa tuoksui tosi voimakkaasti. Muru, joka yleensä löytää esineet vaivatta, joutui työskentelemään todella kovasti löytääkseen esineet, jotka olivat melko pieniä. Ruudussa oli neljä esinettä, mutta lopetin kolmannen esineen jälkeen onnistuneeseen suoritukseen. Muru on kyllä todella sitkeä työmyyrä.

LA-SU 12.-13.6.10 paimennus

Olimme paimennusleirillä Swedun Paimennuskoulussa Somerolla. Oli tosi mahtava leiri! Muru pääsi paimentamaan lampaita seitsemän kertaa viikonlopun aikana. Paimennukseen osallistui 11 mudia ja kaksi kroatianpaimenkoiraa.

Ensimmäiset pari kierrosta menivät enemmän tai vähemmän sählätessä ja ohjaajan opiskellessa paimensauvan käyttöä. Siitä on kaksi vuotta aikaa, kun olimme viimeksi lampailla, joten sekä minulla että Murulla meni hetki orientoituessa touhuun. Kun pääsimme jyvälle hommasta (siis lähinnä minä...), niin paimennus alkoi sujua jo vallan mallikkaasti. Harjoittelimme lauman kuljetusta, tasapainopisteeseen kiertämistä ja siellä pysymistä sekä lauman hakemista läheltä. Kaikissa muissa treeneissä lauma koostui neljästä ahvenanmaanlampaasta, paitsi viimeisessä treenissä Muru sai hakea ja kuljettaa 12-päistä laumaa. Se tuntui jo ihan oikealta paimennukselta.

Muru ei aluksi ottanut paimensauvaa ollenkaan vakavasti, vaan piti sauvaa ilmeisesti jonkinlaisena motivointi- ja hetsausleluna. Muru kuumui kuin hellakoukku, kun yritin sauvaa maahan hakkaamalla saada koiran pysymään lauman takana. Jossain vaiheessa olimme nokikkain Murren kanssa niin, että minä hakkasin sauvalla maata Murun edessä, Murre karjui minulle ja kävi lopulta sauvaan kiinni . Muru oli jossain välissä purrut minulle reiän käsivarteen, tosin en huomannut mitään adrenaliinipöllyissäni...

Muru rauhottui ja keskittyi työskentelemään kuuliaisesti vasta, kun kouluttajamme Marika Klossner sauvoineen näytti sille taivaan merkit. Aika luupää on typykkä - isäänsä tullut. Konsta-isä oli mukana leirillä ja Maria joutui myös yhdessä vaiheessa käymään melkoisen tahtojen taiston herran kanssa siitä, että kumpi hommaa oikein johtaa . Kiva oli nähdä kuinka saman tyylisesti isä ja tyttäret paimensivat, sillä myös Murun pikkusisko Fisu oli leirillä. Fisu on pehmeämpi kuin Murre, muuten tytöillä oli melko samanlainen tyyli.

Kaikki mudit ja kroaatit osoittivat paimennustaipumusta ja myös koulutettavuutta. Hienoa oli nähdä, että paimennusominaisuudet olivat säilyneet sukupolvelta toiselle. Leirillä oli mm. neljä Sulon 1-vuotiasta tyttärenlasta, jotka kaikki toimivat hienosti. Leiriläisistä yhdeksän mudia edusti Jori-vainaan jälkipolvia. Olisi hienoa, jos muutkin kasvattajat, kuin Sanna Laine-Evans, innostuisivat vaalimaan kasvatustyössään mudien ja kroaattien paimennusominaisuuksia.

TI 15.6.10

Tein illalla pienen jäljen nurmikolle. Jana oli n. 15 m ja jälki leikkasi sen viistosti. Jälki lähti oikealle ja oli n. ½ h vanha. Jäljellä oli kaksi kulmaa oikealle ja Frolicin palasia siellä täällä. Lopussa yksi keppi. Muru jäljesti jälleen kerran vallan mainiosti.

Jäljen vanhetessa otimme tottista. Muru tuo 2 kg:n kapulan vauhdikkaasti - ilmeisesti se pysyy paremmin tasapainossa, kun liikkuu lujaa. Muru on koominen; se ei halua irrottaa vauhdissa kapulasta ja syöksyä palkalle, vaikka kuinka hokisin irti-käskyä. Muru haluaa aina tehdä kunnollisen luovutuksen. Hassu ipana!  

TO 17.6.10

Hakutreenit Landbossa korkean kallion puolella. Ensimmäinen maalihenkilö oli vasemmalla etukulmassa verkon alla, loput neljä olivat umpipiiloissa. Kaikki mh:t olivat valmiina ja irtorullat olivat piilojen ulkopuolella. En laittanut Murulle kiintorullaa kaulaan, sillä haluan, että se menee kunnolla tarkastamaan piilot. Muru toimi tosi hienosti ja työskenteli eteenpäin. Kaikki rullantuonnit ja näytöt olivat ok. Piiloilla palkkana oli possunsydämet ja vikalla lisäksi Neu + frisbee.

Ainoa asia mikä olisi voinut toimia paremmin on etsintään lähtö. Muru saisi lähteä vauhdikkaammin ja intensiivisemmin. Toisaalta Muu ei säädä mitään turhaa, vaan työskentelee määrätietoisesti ja tarkasti, joten mh:t löytyvät hyvin.

Murulla on ollut karmea karvanlähtö jo tosi pitkään. Alusvillaa ei ole enää ollenkaan ja viimeisiä päällysvilloja viedään. Murmeli on taas vaihteeksi karvaton kanalja.

PE 18.6.10

Muru tapasi toisen veljensä Pöökön ensimmäistä kertaa sitten pentulaatikon. Murun mielestä Pöökö oli idiootti, jota piti vetää motoon oikein kunnolla. Mun mielestä Pöökö oli ihana. Myös Murun ja Pöökön isosetä Väinö pistäytyi paikalla.

Pöökö on ihku!

Pöökö ei halunnut kuvassa tämän lähemmäksi siskoaan

Muru ja 9-vuotias isosetä Väinö 

SIVUN ALKUUN

LA-SU 26.-27.6.10 juhannus

Juhannuspäivänä suunnistimme Murun kanssa jälleen paimentamaan Swedun Paimennuskouluun Somerolle. Muru sai päivän aikana paimentaa neljä kertaa. Ekalla kierroksella Muru sai ensin vähän fiilistellä, ja sitten hakea ja kuljettaa neljän lampaan laumaa. Lopuksi harjoittelimme tasapainopisteeseen kiertämistä sopivalla etäisyydellä ja sinne pysähtymistä. Murulle selvästi helpompaa on kiertää vasempaan, joten annoimme sen nyt ensin harjoitella sitä kautta kiertämistä. Meikäläiselle koiran ohjaaminen oli taas aluksi ihan hepreaa, mutta kun Marika kävi mua kädestä pitäen neuvomassa, niin alkoi sujua.

Toisella kierroksella saimme harjoitella seuraavan päivän farmikisan rataa. Ensin kuljetimme kahdeksan lampaan laumaa erilaisten esteiden ympäri ja välistä, sitten kuljetimme lauman ulos aitauksesta portin kautta. Sen jälkeen kuljetimme laumaa aitaamattomalla laitumella kiertäen olkipaaleja. Palautimme lauman takaisin aitaukseen portin kautta ja sitten ohjasimme lauman pyöröhäkkiin. Tämä kaikki sujui ohjaajan ajoittaista sähläystä lukuun ottamatta ihmeellisen hienosti, vaikka emme olleet aikaisemmin vielä edes harjoitelleet häkitystä tai porteista kuljettamista. Lopuksi otimme lampaat ulos häkistä ja ajoimme ne paalulle, johon ne saivat jäädä odottamaan seuraavaa koiraa. Muru syöksyi häkkiin vähän turhan kovalla innolla sillä seurauksella, että lambit hieman ryntäsivät ja väistäessään niitä Muru kaatoi häkin yhden verkkoseinän päälleen. Se ei tosin millään lailla häirinnyt Murun menoa.

Kolmannella kierroksella laumassamme oli jäljellä enää kolme lammasta, koska niitä oli päässyt koirilta karkaamaan laitumelle. Harjoittelimme jälleen kisarataa. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes olimme aitaamattomalla laitumella radan kauimmaisessa kohdassa. Lambit näkivät kaukana toisen harjoittelevan ryhmän lampaat ja päättivät lähteä kavereiden luokse. Ne ehtivät pinkaista jo varmaan n. 40 metrin päähän ennen kuin Muru sai ne kiinni. Murre sai käännettyä niistä kaksi, mutta yksi pääsi pinkomaan pakoon. Muru toi jäljelle jääneen kaksikon mulle takaisin ja jatkoimme niiden kuljetusta. Kun olimme päässeet portille, päättivät tyypit jälleen ottaa ritolat. Ne juoksivat miljuunaa rinta rinnan, mutta sen verran etäällä toisistaan, että Muru onnistui pysäyttämään ja tuomaan vain toisen niistä takaisin. Lopulta meillä oli siis enää vain yksi lammas.

Neljännellä kierroksella laumassa oli n. 15-20 lammasta. Halusin edelleen harjoitella rataa, sillä Marika oli sanonut ekan ratatreenin jälkeen, että voisimme ihan hyvin osallistua seuraavan päivän farmikisaan. Kaikki sujui jälleen suht' mallikkaasti, kunnes olimme kauimmaisessa pisteessä laitumella. Yksi musta uuhi päätti, että tuosta koirasta tehdään selvää ja alkoi uhmata Murua. Lambi sai rohkeutta isosta laumasta, se tuskin olisi alkanut ryppyilemään, jos lauma olisi ollut pieni. Muru yritti laittaa lambia kuriin, mutta oli hieman liian kiltti sille. Muru oli selvästi hämillään, että mitä tässä tilanteessa oikein pitäisi ja saisi tehdä. Kannustin Murua antamaan uuhelle kyytiä, mutta Murre ei purrut sitä, vaikka se olisi ollut tuossa tilanteessa suotavaa. Lopulta tilanne oli koominen; Muru juoksi edellä pientä ympyrää lauman ympärillä ja uuhi jahtasi sitä takaa. Murun ilme oli paljon puhuva, se selvästi ajatteli, että "Miten tässä nyt näin kävi?!" Hermostuin uuheen ja nappasin sitä niskasta kiinni ja pakotin sen laumaan. Muru oli selvästi jo melko väsynyt, joten halusin auttaa sitä. Hetken aikaa kuljetus taas sujui, kunnes uuhi päätti hyökätä uudelleen ja tällä kertaa se pääsi puskemaan ihan kunnolla Murua, joka ei ollut varautunut tilanteeseen.

Tässä vaiheessa Murun ilme alkoi olla jo sellainen, että ei ollut enää niin kivaa. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja Murulla oli takana pitkä päivä, ja jo melkein neljä kierrosta paimennusta uusine asioineen. Se jaksoi vielä tsemppauksen avulla paimentaa lauman takaisin aitaukseen, mutta sitten se päätti, että nyt riittää. Muru painui aidalle ja olisi halunnut lähteä pois, mutta sain sen vielä kiertämään lauman yhden kerran, johon oli hyvä lopettaa.

Mulle jäi tosi epävarma fiilis, mutta päätin kuitenkin tulla seuraavana päivänä farmikisaan kokeilemaan. Pelkäsin, että Muru ei uuhen käsittelyn jäljiltä haluaisi paimentaa enää ollenkaan, mutta väärässä olin. Muru oli levännyt ja kerännyt kunnon asenteen lampaita kohtaan. En ollut varautunut Murmelin tarmokkuuteen ja koira pääsi jo heti radan alussa hieman lapasesta. Ensimmäiseksi koira jätettiin paalulle istumaan n. 20 m:n päähän, josta se kutsuttiin häkille, mistä lampaat (4 kpl) piti ajaa ulos. Tämä sujui meiltä hienosti, saimme 8/10 p. Sen jälkeen ei sitten mennytkään niin hyvin, koska en älynnyt laittaa Murua kunnolla ruotuun. Se ajoi laumaa turhan lähellä ja olisi halunnut kiertää sitä, ym. Saimme porukan kuljetettua aitauksessa kaikkien esteiden ympäri/läpi, mutta pisteitä ropisi, kun muutamassa kohtaa osa laumasta meni esteen väärältä puolelta. Tämä johtui siitä, että Muru kävi turhan kuumana ja työskenteli liian lähellä lampaita. Olisin saanut Murun kuriin, mutta jotenkin en vaan keskittynyt kunnolla.

Saimme lambit nätisti portista ulos, mutta sitten ne päättivät ottaa ritolat lähellä siintävälle kotilaitumelle. Muru sai kuitenkin hienosti pelastettua tilanteen pysäyttämällä lampaat ja ajamalla ne takaisin minulle. Pujottelimme jälleen paaleja ja saimme kuin saimmekin lampaat ajettua merkitylle alueelle laiduntamaan. Käskin Murun maahan (ja tietty väärälle puolelle laumaa...) ja katselin tyytyväisenä kuinka lampaat syövät ruohoa. Koska olen hommassa vielä ihan uuno, en osannut lukea lampaita ja yhtä äkkiä ne ottivat taas spurtin. Myöhästyimme Murun kanssa tilanteessa ja Muru sai haettua vain kaksi karkulaista takaisin. Toiset kaksi ehtivät "rajalle", josta seurasi suorituksen keskeytys. 

Hassua miten vähällä treenillä pystyimme osallistumaan kisaan. Toki olisi ollut fiksumpaa, että olisin osannut ohjata koiraa paremmin, mutta ihan hauska kokemus tuo oli. Emmekä jääneet edes viimeiseksi 1-luokassa! Jatkossa pitää keskittyä ehdottomaan hallintaan ja opettaa Muru tekemään laajemmat hakukaaret. Myös pois päin ajoa pitäisi opetella.

KE 30.6.10

Käväisin Karkkilassa, jossa tein Murulle jäljen aamupäivällä. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, ja maasto melko kuiva, sammal- ja mustikanvarpupohjainen mäntymetsä. Jälki oli n. 1 km ja 1,5 tunnin ikäinen. Jälki lähti oikealle ja jana oli n. 35 m. Kepit (6 kpl) nappasin metsästä juuri ennen kuin lähdin tallaamaan jälkeä. Lisäksi jäljellä oli joidenkin kulmien (n. 8 kpl) ja piikkien (2 kpl) jälkeen vahvisteena 8 kpl filmipurkkeja.

Muru eteni janalla lähes luotisuoraan rauhallisesti ja nosti jäljen hienosti. Se jäljesti muutenkin koko jäljen tarkasti ja rauhallisesti. Kaikki kepit Murmu ilmaisi upeasti. Filmipurkeista kaksi jäi ilmaisematta. Ekan kulman jälkeen Muru meni mättään toiselta puolelta, eikä saanut hajua purkista. Toinen ilmaisematta jäänyt purkki oli alas viettävässä rinteessä, missä jälki kulki poikittain. Tuuli painoi jäljen hajun rinnettä alas ja Muru jäljesti siinä kohtaa sen verran jäljen sivussa, että purkki jäi pöheikköön.

TO 1.7.10

Huomasin, että Muru oli aloittanut juoksun. Odotin sitä vasta lokakuulle, mutta toisin kävi. Murun juoksujen väli on ollut 8,5 kk, mutta nyt väli olikin vain 5,5 kk. Itse asiassa huomasin ekat pienet veritiplat sängyssäni jo maanantaina, mutta en tajunnut mitään, koska en odottanut juoksua nyt...

Täytyy huolella miettiä, että astutanko Murun nyt vai vasta seuraavasta juoksusta, milloin se sitten ikinä tuleekaan. Mudi-narttuja on astutettu lähiaikoina kuin sieniä sateella, joten huolestuttaa, että löytävätkö kaikki syntyvät pennut sopivat kodit. Olemme myös ilmoittautuneet paimennusleirille Vehmersalmelle ja todennäköisesti Murun parhaat päivät osuvat juuri leirin aikaan... Toisaalta leirillä olisimme jo melko lähellä urosta, sillä Urho asuu Joensuussa.

Illalla oli hakutreenit Korsossa. Otin Murulle norjalaisen sekametsän haamuilla (4 kpl). Muru kävi kuumana ja teki hienon piston oikealle etukulmaan, joka sijaitsi jyrkässä ylärinteessä. Mh oli maastoverkon alla ja Muru oli tarkistanut piilon hyvin ja ottanut irtorullan nätisti. Jätin Murun piilolle ja otin ylitysharjoituksen. 

Toinen mh oli pressun alla vasemmassa etukulmassa. Muru pinkoi vauhdilla keskilinjan yli, ja hetken kuluttua alkoi kuulua täydellinen ja ponteva HAUKKU. Kääk! Odottelimme rauhassa, mutta haukku vaan jatkui. Lopulta mh oli liikuttanut irtorullaa ja Muru otti sen. Jälleen jätin Murun piilolle ja otin ylityksen, joka sujui hyvin ja vauhdilla.

Kolmannella mh:llä Muru ei muistaakseni haukkunut, mutta neljännellä sitten taas senkin edestä, vaikka mh oli saanut ohjeet heiluttaa rullaa, kun Muru tulee. Ipana ei ollut välittänyt rullasta, vaan oli istahtanut huutamaan pontevasti. Huoh! Hetken kuluttua Murre kuitenkin toi rullan.

En halunnut lopettaa haukkuilmaisuun, joten mh meni muutaman metrin päähän puun taakse ja verkon alle. Ja eikös Muru taas aloittanut haukun! Toiselle puolelle peräänlähtö lähelle niin, että mh heilutteli rullaa näkyvissä jo mennessään. Siitä huolimatta Muru ehti sanoa kerran hau ennen kuin otti rullan...

Koira oli tosi täpinöissään ja pontevana. Ylitysharkat selvästi nostattivat sitä ja juoksulla on varmaankin myös osuutta asiaan. Muru on ennenkin juoksun aikana halunnut kovasti komentaa ihmisiä. Muru oli myös ihan sika-ahmattina piiloilla. Palkkana oli sydämenpalasia + vikalla neu + frisbee.

Päätin, että seuraavassa treenissä otamme vain suorapalkkoja. Sitten kun juoksu on ohi, kokeilen vieraalla mh:llä, että haluaako Muru oikeasti haukkua vai ottaa rullan. Laitan mh:n metsään, irtorullan viereen ja katson mitä tapahtuu. Toi koira tekee mut hulluksi, kun se ei osaa päättää ilmaisumuotoaan!

SIVUN ALKUUN

LA 21.8.10 leiri

Kesä on mennyt kuin siivillä. Heinäkuu oli niin helteinen, että normaali lenkkeily ja treenaaminen koiran kanssa jäivät melko vähiin. Murun liikunta on ollut lähinnä uimista, jota onkin sitten harrastettu paljon. Murun astutus siirtyi seuraavaan juoksuun, jota odottelen n. tammi-maaliskuulle. Ajankohta on sekä Murun pennuista kiinnostuneille että itselleni parempi. 

Olimme paimennusleirillä 11.-13.7. Kuttukuussa Vehmersalmella. Helteet haittasivat treenaamista ja jouduimme lampaiden takia harjoittelemaan myöhään illalla sekä hyvin aikaisin aamulla. Pääsimme treenaamaan neljä kierrosta. Murua laitettiin kouluttajan kanssa ensin kuriin oikein urakalla ja sen jälkeen harjoiteltiin lähinnä lauman kuljettamista sekä tasapainopisteessä pysymistä. Leiri oli koulutuksellisesti antoisa, mutta majoitus ja ruokailu eivät mitenkään olleet suhteessa leirin hintaan. Leiri oli kallis, joten tuskin toisten tulee mentyä leireilemään tuonne asti, kun matkakulutkin muodostuvat melko suuriksi. Eri asia olisi, jos asuisi lähellä, niin pystyisi käymään päiväseltään Sikken opissa. Someron leirillä hinta-laatusuhde oli mielestäni enemmän kohdillaan.

Murun lähisukulaisista leirille osallistuivat Konsta-isä, Pöökö-veli, joka oli jo ihan pro, ja Fisu-pikkusisko. Oli mukavaa seurata lähisukulaisten työskentelyä, kuten myös muidenkin mudien ja kroaattien. Leirille osallistui yhteensä kahdeksan mudia ja kaksi kroaattia.

Toimin hakukouluttajana Helsingin Palveluskoiraharrastajat ry:n leirillä Inkoossa 19.-22.7. Myös Muru sai osallistua treeneihin, joita oli kaksi kertaa pv:ssä. Kahtena ensimmäisenä päivänä yritin ottaa Murulle treenit rullailmaisulla, mutta ipana oli vissiin päättänyt alkaa sittenkin haukkuvaksi hakukoiraksi, sillä se tarjoili haukkua aina ennen kuin otti rullan. Pähkäilimme Mariannen kanssa pari päivää Murun touhuja ja sitten päätin ottaa treenit vain suorapalkalla ilman minkäänlaista ilmaisua. Eka mh ei ehtinyt edes palkata Murua suorapalkalla, kun ipana oli jo aloittanut haukun... Muru päätti siis ihan itse, että ilmaisumuoto on sittenkin haukku, joten kolmantena ja neljäntenä leiripäivänä Muru sai sitten ihan luvan kanssa ilmaista haukulla ja pontevasti se sitten haukkuikin!

Leirin jälkeen meillä on ollut kolmet hakutreenit, joista ensimmäisessä otettiin vain umpipiilojen ilmaisua lähellä keskilinjaa. Muru haukkui kuusi umpparia hienosti eri pituisilla ilmaisuilla (10-30 haukkua). Seuraava treeni oli ylitysharjoitus. Muru ilmaisi mh:t hyvin, vaikka oli mökkeilyn jäljiltä niin väsynyt, että sen liikkumisvauhti oli puolet normaalia hitaampaa. Kolmas treeni oli etsintätreeni, jossa tuli myös tyhjiä. Muru liikkui alueella vauhdikkaasti ja hyvin, ja ilmaisi kolme mh:ä reippailla, eri pituisilla haukuilla. Pakko kai se on nyt uskoa, että kyllä haukkuilmaisu sittenkin toimii Murulla paremmin kuin rulla. Se keväinen yksi totaaliepäonnistunut treeni olikin ilmeisesti vain äkillisestä kuumuudesta johtuvaa ja minä hätiköin asian kanssa, kun siellä kevätleirilläkin oli ollut ongelmia...

Pääsimme paimentamaan Sammattiin Sannan luokse 25.7. samalla reissulla, kun testasin Nastan pennut. Lampaita oli n. 30 ja Murua hirvitti aluksi. Vaikutti siltä, että leirillä oli otettu Murua vähän liiankin tiukasti hallintaan. Alun sähläyksen jälkeen Muru alkoi vapautua ja kuljetimme laumaa yhdessä takaapäin Sannan kävellessä lauman edellä. 

Somerolla kävimme treenaamassa 10.8. Ensin Muru sai hieman fiilistellä lampailla, ja sen into ja rohkeus palautuivat nopeasti. Sitten harjoittelimme pienen pienessä pyöröhäkissä lauman kiertämistä molempiin suuntiin ja se onnistui hyvin, Muruun tuli lisää vauhtia. Harjoittelimme myös häkitystä sekä kujaa, joka oli aluksi vaikeaa, koska emme ole juurikaan harjoitelleet poispäin ajamista. Treenasimme myös lauman kiertoa molempiin suuntiin sekä kuljettamista. Treeni oli oikein onnistunut, Muru oli hyvässä fiiliksessä ja kuunteli hyvin ohjeita.

Suomen Mudiyhdistys - SUMU ry järjesti jälkileirin Outokummussa 13.-15.8. Kouluttajana toimi Pohjois-Karjalan rajavartioston koiratoimintaupseeri Keijo Rautanen. Perjantai-iltana teimme jäljet pellolle. Murun jälki oli kuivalla sänkipellolla, n. 200 m pitkä ja siinä oli kaksi kulmaa. Keppejä oli kolme ja nameja epäsäännöllisin välein. Jälki ehti vanheta n. pari tuntia ja oli jo lähes pimeää, kun ajoimme sen. Oli pakko luottaa koiraan, kun ei nähnyt mitään. Heti alussa oli ilmeisesti jänis loikkinut jäljen yli ja sitä Muru tarkasteli, jatkoi kuitenkin käskystä. Yhdellä namilla Muru tökkäsi kuononsa sammakkoon ja maisteli sen näköisenä, että "Yöks". Söi kuitenkin namin sen jälkeen, kun sammakko loikki pois. Molemmissa kulmissa Muru jäljesti yli, mutta etsi jäljen uudelleen itsenäisesti. Kaikki ilmaisut olivat loistavat ja koko jälki meni hyvin siihen nähden, että olemme vuosi sitten olleet viimeksi sängellä ja edellisen kerran jäljestimme 1,5 kk sitten.

Lauantaina menimme rutikuivaan ja helteiseen kangasmetsään, jossa näkyi karhun jäljet ja paskaa, joka ei onneksi ollut tuoretta. Iitu teki Murulle kisajäljen, joka oli n. 500 m pitkä. Keppejä oli kuusi, jana oli n. 50 m ja jälki lähti vasemmalle. Jälki ehti vanhentua n. 5 h ja Keijo sanoi, että niissä olosuhteissa se vastasi kymmentä tuntia. Jäljellä oli kulmia, piikki, tien ylityksiä, jälki kulki välillä hiekkatiellä, ym. Vaikka jälki oli tosi vaikea, Muru selviytyi siitä hienosti, eikä välittänyt yhtään, vaikka tietä pitkin kulki nainen räkyttävän koiralauman kanssa juuri ennen kuin Murun jälki ylitti tien. Olemme siis valmiita kolmosluokkaan.

Sunnuntaina Kaisa teki Murulle jäljen Keijon ohjeiden mukaan. Jäljellä oli myös paluuperä. Jälleen jälki oli yli 5 h vanha, jana oli n. 50 m ja jälki lähti oikealle. Jäljellä oli tien ylitys, jälki teki kulman juuri ennen tietä ja kulki tien vieressä, jälki teki kulman tiellä ja kulki tien reunaa pitkin, ym. Tieosuudet tuottivat Murulle hankaluuksia (paitsi ylitys), mutta se kuitenkin selvitti ne. Paluuperässä Muru jäljesti takaisin ja oli sitten ihmeissään, että mihin jälki jatkuu. Se tarjoili välillä hämmentyneenä ilmaisua jollekin risulle, mutta jatkoi sitten ja etsi jäljen uudelleen. Lähes lopussa Muru alkoi nakertaa tassuaan, varpaanvälissä oli kiinni muurahainen. Selkkauksen jälkeen Muru kadotti jostain syystä jäljen, vaikka se jatkui suoraan k.o. kohdasta. Jäljentekijä ei ollut merkinnyt loppua ja muisti lopun sijainnin väärin. Painostelin Murua etsimään jälkeä väärästä kohtaa, jolloin se päätyi toisen koiran jo ajetulle jäljelle ja söi sieltä namin. Muru ei löytänyt millään enää jälkeä, mutta sen sijaan löysi loppupurkin ilmavainulla takaa päin. Huono homma! 

Olin vuokrannut mökin Hirvensalmelta Puulaveden rannalta ja vietimme siellä Murun kanssa kolme aurinkoista ja rauhallista päivää. Tein Murulle janatreenin, jossa oli kolme jäljennostoa. Kaksi ensimmäistä olivat n. tunnin ikäisiä, kolmas 2 h. Pituudet olivat 30 m, 40 m ja 50 m, kaikki jäljet lähtivät oikealle. Muru eteni kaikilla janoilla hienosti ja nosti jäljet hyvin. Ekan janan jälkeen olevalla filmipurkilla törmäsimme kyyhyn. Iso musta kyy luikerteli ihan edestämme poikittain jäljen yli, kun palkkasin maassa makaavaa Murua. Muru katseli kyytä ihmeissään, mutta makasi onneksi rauhallisesti paikoillaan, eikä yrittänyt kyyn perään.

Tein saman päivän illansuussa toisenkin jälkitreenin. Jälki eteni alussa n. 50 m hiekka-soratietä pitkin, teki sitten 90 asteen kulman ja meni ojan kautta metsään. Jälki oli yhteensä n. 250 m pitkä, ikää sillä oli vain n. 30-40 min. Tiellä oli aluksi nami joka askeleella, sitten joka kolmas askel. Muru jäljesti tosi tarkasti ja söi kaikki namut yhtä lukuun ottamatta ja muurahaisista välittämättä. Kulman se meni kuin kiskoilla, eikä maastonmuutos vaikuttanut mitenkään. Hyvä treeni!

Agilitytreeneissä olemme käyneet kesän aikana kesätaukoa ja omaa lomaa lukuun ottamatta. Lisäksi olemme treenanneet irtokepeillä pujottelua. Tässä vaiheessa Muru on siinä pisteessä, että toinen keppirivi on suorassa ja toinen 45 asteen kulmassa. Kepeille sisään meneminen sujuu eri kulmista ja omasta sijainnistani riippumatta. Treeneissä olemme tehneet erilaisia radanpätkiä ja treenanneet erilaisia ohjauskuvioita. 

Elokuun alussa Muru onnistui saamaan sarveiskalvohaavan vasempaan silmäänsä metsässä rymytessään. Se hoitui kuntoon 10 pv:n silmätippakuurilla.

SIVUN ALKUUN

SU 22.8.10 somero

Jälleen Somerolla paimentamassa, tällä kertaa neljä treenikierrosta. Teemana oli lauman ajaminen poispäin, häkitys, ränni ja lauman kiertäminen käskystä oikealle ja vasemmalle + pysähtyminen tasapainopisteeseen. Poispäin ajaminen oli Murulle haastavaa, se olisi halunnut panna vauhtia laumaan, joten harjoittelimme pääsääntöisesti pitkässä liinassa. Kiertämiset sujuivat hyvin, Murre kuunteli kiertosuuntia jopa ilman sauva-apua. Välillä ipana tosin olisi vaihtanut oma-
aloitteisesti kiertosuuntaa, mutta jatkoi kuitenkin käskyllä.

Poispäin ajaminen oli henkisesti Murrelle sen verran rankkaa, että pari kertaa neiti otti ohjat omiin tassuihinsa ja hieman irrotteli lauman kanssa. Ihmetellessäni tätä, sain vastaukseksi, että poispäin ajossa koira joutuu tavallaan koko ajan toimimaan luontaista haluaan eli lauman kasaamista ja tuomista vastaan, joten se on koiralle kuormittavaa. Muru siis palkkasi itsensä "kovasta työstä" pölläyttämällä lauman pari kertaa hajalle, jotta pääsi kokoamaan sen takaisin. Alkoi olla taas siinä ja siinä, että Murun työskentely pysyi hanskassa, sen verran oli taas intoa masiinassa .

Samalla reissulla haimme Sulon Karkkilasta. Ja sekös Murua taas otti pahasti kuutioon! "Koko kesän on saanut olla ainoana koirana ja nyt täytyy taas jakaa Terhi tuon luuserin kanssa..."

Iso kiitos Inkerille Murun treenien kuvaamisesta!

Muru valmiina hommiin

Lauman kiertoa vasemmalle

Lauman kiertoa oikealle

Poispäin ajoa

Lauman kuljetusta

KE 25.8.10

Jälkitreeni puistossa nurmikolla. Jälki oli n. 200 askelta pitkä ja siinä oli kahdeksan kulmaa. Jälki ylitti hiekkakäytävän pari kertaa, kulki käytävän reunassa nurmikon puolella ja myös hiekkakäytävää pitkin. Vaikeissa kohdissa oli nameja tiheään, muuten siellä täällä. Jälki päättyi keppiin. Olin tarkkana kaikissa kulmissa, ettei Muru päässyt ylittämään niitä, vaan joutui tekemään tarkkaa työtä. Hiekkaosuudet sujuivat hienosti, vaikka vikalla pätkällä käveli ulkoilija jäljestä n. metrin päässä. Lisähäiriönä n. 30 m:n päässä treenasi skeittari asfaltilla. Muru on kyllä aika haka näissä jälkipuuhissa...

Jäljen vanhetessa treenasimme tasamaanoutoa 2 kg:n kapulalla sekä pujottelua irtokepeillä. Käytin Suloa "vieheenä" saadakseni Muruun vauhtia noudossa. Sulo on ainoa asia tässä maailmassa, jolla Murun kapulantuontiin saa vauhtia. Harmi, että Suloa ei voi ottaa kokeissa mukaan tottiskentälle...

TO 26.8.10

Hakutreenit Landbossa. Teemana ilmaisut ja piilolla hallintaan otto. Muru haukkui yhteensä 11 kpl 10-25:ssä metrissä olevaa umpipiiloa, haukkujen kesto vaihteli hyvästä aloituksesta siihen, kunnes otin koiran hallintaan piilolla. Otin Murun kahdella piilolla hallintaan ja se tapahtui yllättävän helposti. Muru napsahti saman tien sivulleni käskyn saatuaan. Mh tuli ulos piilosta palkkaamaan Murun sivulleni. Tarkoitukseni oli ottaa myös joku mh palkkaamattomana, mutta unohdin... Joten siis Muru palkattiin kaikilla piiloilla. Osalla piiloista tein niin, että kiertelin piiloa "häirikkönä" Murun ilmaistessa sitä. Erittäin onnistunut treeni!

PE 27.8.10

Agilitytreeneissä 20 esteen rataa. Koira hyvä, ohjaaja surkea (kunto loppuu kesken...). 

LA 28.8.10

Peltojälki sänkipellolla. Jälki oli n. parin tunnin ikäinen ja n. 180 askelta pitkä. Kulmia oli kahdeksan. Namia kulmien ja vaikeiden kohtien jälkeen vahvisteena, lopussa keppi. Ajoin kulmat jälleen tarkasti, enkä päästänyt Murua niistä yhtään yli. Muru jäljesti tarkasti nenä maassa, vaikka tuuli melko kovaa ja tuulen suunta vaihteli.

TO 2.9.10

Jälkitreeni illalla Mätäkivellä. Ulla teki Murulle n. 500 m pitkän jäljen, jossa oli kuusi juuri maasta poimittua keppiä. Jälki oli 3 h vanha, jana 50 m pitkä ja jälki lähti oikealle. Piikkejä oli kaksi ja joitakin kulmia. Jäljellä oli useita polkujen ja hiekkateiden ylityksiä, ja todella paljon sekä koirien että ihmisten häiriöhajuja.

Janalla Muru koukkasi heti oikealle ja pyysin sen takaisin. Toisella lähetyksellä Muru eteni määrätietoisesti luotisuoraan, mutta nosti jonkun muun kuin Ullan jäljen n. 40 m:ssä. Jälleen uusi lähetys, jolloin Ullan tekemä jälki nousi. Muru jäljesti pääsääntöisesti hyvin, mutta yhdessä polkujen risteyskohdassa sillä oli isoja vaikeuksia. Pääsimme kuitenkin kohdasta yli ja onneksi sen jälkeen oli muutaman nami vahvisteena. Niistä Muru sai uutta potkua ja piti jäljestä huolta entistä tarkemmin loppumatkan. Kaksi keppiä jäi ilmaisematta, vaikka Muru jäljesti ihan niiden päältä. Ilmeisesti olivat niin heikosti hajustettuja, että Muru ei reagoinut niihin ollenkaan. Ilmaisematta jääneet kepit olivat ensimmäinen ja sitten yksi vaikean paikan jälkeen ollut. Muut kepit Muru ilmaisi hienosti.

Jälkien vanhetessa teimme esineruudun, joka oli 50 x 50 m. Muru treenasi Priman, joka tekee juoksua, jälkeen ja se vaikutti selvästi Murun käytökseen. Muru ajautui liikkumaan Priman reittejä, eikä liikkunut ollenkaan sillä vauhdilla kuin normaalisti esineruudussa. Jossain välissä joku labbiskin yritti tunkea ruutuun ja sille piti vähän kiroilla. Kolme esinettä löytyi, mutta neljättä Muru joutui etsimään oikein urakalla. Esine oli nimittäin edessä, pienen kuusen takana olevassa painaumassa olevat, ilmeisen hajuttomat muoviaurinkolasit.

LA 4.9.10

Jälkitreeni illalla Kivikossa. Jälki oli n. 200 m pitkä, 1 h 15 min vanha, siinä oli kaksi piikkiä ja yksi kulma. Jana oli 50 m pitkä ja jälki lähti vasemmalle. Lopussa oli keppi. Muru eteni janalla vauhdikkaasti suoraan, mutta meinasi ottaa takajäljen. En päästänyt sitä etenemään, jolloin se otti jäljen oikeaan suuntaan. Muru jäljesti tuoretta jälkeä vauhdikkaasti, mutta otti piikit hienosti. Lopun kulmasta, vain n. 5 m:n päässä Murusta, kulki koira hiekkatiellä. Sille piti vähän kommentoida. Kielsin, jolloin Muru otti kulman hyvin ja jatkoi siitä kepille ilmaisten sen hienosti. Hyvin sattui vahviste kohdilleen!

Päätin luovuttaa Murun tasamaanoudon kanssa. Olen nyt vuoden yrittänyt hinkuttaa kapulan palautukseen vauhtia kaikilla mahdollisilla keinoilla ja ainoa mikä toimii on Sulo. Mutta heti, kun Sulo ei ole vieressä, niin Murun paluuvauhti hidastuu taas raviksi. Muru saa jatkossa palauttaa 2 kg:n kapulan ravilla, kunhan tekee liikkeen muuten teknisesti moitteettomasti. Amen.

SU 5.9.10

Jälkitreeni illalla Petikossa + tottistreeni jäljen vanhenemista odotellessa. Jälki oli vajaa 200 m pitkä, 1 h 45 min vanha, siinä oli yhdeksän kulmaa ja kaksi maasta noukittua keppiä. Kulmien jälkeen oli vahvisteena namia. Jana oli ylämäessä, n. 40 m pitkä ja jälki lähti oikealle. Maasto oli melkoista ryteikköä, hirvenjälkiä, ym. riistan jälkiä, kuolleita lehtiä, ym.

Muru eteni janalla vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti huolimatta kahdesta pienestä, poikittaisesta polusta ja kaatuneesta puunrungosta, jotka sen piti ylittää, ja nosti jäljen määrätietoisesti. Jäljestysvauhti oli reipasta, mutta Muru otti tarkasti kaikki kulmat, yhtä lukuun ottamatta. Siinä tuli hieman pyörimistä, olisiko ollut riistanjälkiä sen verran paljon. Yhdessä kohtaa namin syötyään Muru palasi vähän taaksepäin ja meinasi lähteä väärään suuntaan ilmeisesti jonkin eläimen jäljelle. Kielsin tiukasti, jolloin Muru palasi heti takaisin omalle jäljelle. Kepit ipana ilmaisi jälleen kerran hienosti.

Tottistreenissä käytin nyt herkkupurkkia palkkana tasamaanoudossa. Muru teki liikkeen teknisesti hyvin, mutta ravilla. So be it. Pysähtymisliikkeet ja hyppynoudot sujuivat hyvin narupallolla taistellen. Eteenmenossa kokeilin ensimmäistä kertaa herkkupurkkipalkkaa ja Muru pinkoi palkalle varmaan nopeammin kuin koskaan. Siitä on tullut niin ahne, että herkut näyttävät toimivan osassa liikkeitä jopa paremmin kuin lelu. 

SIVUN ALKUUN

LA 11.9.10 esine

Toimin belgien mestaruuskisoissa jälkikokeen esineruudun vastaavana Vihtijärvellä. Muru ja Sulo olivat ensin kanssani tallaamassa ruutua ja sitten isäni tuli hakemaan Sulon Karkkilaan.

Treenasin Murulla kisaruudun ja se meni aivan loistavasti! Esineet nousivat kolmella pistolla muistaakseni ajassa 2,42 s. Suoritus oli oikeastaan täydellinen, en löydä siitä mitään parannettavaa . Esineet olivat lastenkenkä vasemmassa taka-
nurkassa saniaisten kätkössä, nahkakotelo isohkon kiven päällä n. 35 m:n syvyydessä melkein keskellä ruutua sekä mytätty sukka oikeassa etukulmassa kaatuneen puunkarahkan ja kuusen takana. Ruutu vietti melko voimakkaasti alaspäin, mutta oli alustaltaan helppokulkuinen. Mainittakoon, että kahdeksasta kilpailijasta vain kaksi löysi kaikki esineet ruudusta.

Pääsimme päivän päätteeksi ajamaan myös kisojen varajäljen, jota olin ollut itse edellisellä viikolla kreppaamassa. Roggie kävi purkamassa jäljen ja jätti sinne kepit. En jaksanut odotella kauemmin, joten jälki oli vain 1,5 tunnin ikäinen, kun lähdimme sitä ajamaan. Muru nosti jäljen janalla innokkaasti ja määrätietoisesti n. 40 metrissä. Jälki lähti oikealle. Metsä oli kostea edellisen yön sateen jäljiltä ja jälki selvästikin helppo Murulle, joka ajoi jälkeä tarkasti ja hyvällä temmolla. Myös kulmat sujuivat hienosti, piikissä tuli pieni oikaisu ilmeisesti siksi, että piikki oli rinteessä poikittain.

Mutta missä kepit? Muistin kepeille merkityt paikat ja ihmettelin, kun Muru ei reagoinut mitenkään kahden ensimmäisen kepinpaikan kohdalla. Kolmannella paikalla se ilmaisi kepin. Sitten matka taas jatkui loppuun asti ilman keppejä. Muru jäljesti tarkasti ja yritin tsiigailla kepukoita, mutta mitään ei näkynyt - ei edes loppukeppiä. Muru siis jäljesti 1,5 km niin, että ilmaisi n. puolesta välistä yhden kepin... Hyvin ipanan motivaatio kuitenkin säilyi loppuun asti.

Olin ihan varma, että Roggie oli unohtanut laittaa kepit jäljelle. Selvisi kuitenkin, että kaikki kepit olivat olleet jäljellä, mutta Roggie ei ollut ehtinyt hajustaa niitä. Luultavasti Muru ei vaan saanut kepeistä hajua, koska tuore ja kostea jälki haisi itsessään niin voimakkaasti. Voi olla, että kepit olisivat nousseet, jos jälki olisi ollut esim. 3 tuntia vanha. Mene ja tiedä. Sinänsä hyvä harjoitus nähdä, että Muru jaksaa jäljestää 750 m kerrallaan ilman vahvisteita, eikä ipana ollut edes väsynyt 1,5 km:n jäljestyksen jälkeen.

SU 12.9.10

Hakutreenit Landbossa. Treenasin Murulle 1-luokan radan kokeenomaisena eli en tiennyt missä maalihenkilöt ovat. Muru kuitenkin palkattiin kaikilla mh:illä. Ipana oli hyvässä vireessä ja liikkui vauhdikkaasti alueella.

Muru teki hienon piston oikean etukulman kautta sivulinjaa edeten. Heti, kun olin huutanut "täällä" alkoi kuulua haukku. Lähdin juoksemaan piiloa kohti, jolloin haukku loppui ja yllätyksekseni Muru tuli vastaani. Sanoin sille, että "Missä maalimies", jolloin Muru ampaisi takaisin piilolle ja aloitti kunnon haukun, eikä kiinnittänyt enää mitään huomiota meikäläiseen. Mh palkkasi Murun, kun olin tullut sen lähelle.

Sitten hyvä, mutta tikkumainen pisto vasempaan etukulmaan. Etenin hieman ja lähetin uudelleen vasemmalle, jonne Muru teki hienon piston. Sitten hyvä, laaja pisto oikealle ja jälleen pisto vasemmalle. Taas huutelin koiraa ja se tuli kiltisti takaisin. Joku epäili, että Muru olisi käynyt mh:llä ja tarkasti asian radiopuhelimella. Juu, siellä oli käynyt. Lähetin Murun uudelleen ja se meni mh:lle ja haukkui hyvin. Kankaan alla makaava mh kertoi, että Muru oli käynyt kurkkaamassa häntä kankaan alla ja siirtynyt aloittaakseen haukun. Juuri silloin olin kutsunut sitä. No niinpä tietysti...

Ei tarvitse olla mikään Einstein tajutakseen mikä mättää. Rullalla ollessaan Muru tottui siihen, että käytyään maalihenkilöllä ottamassa rullan, se kuuli heti perään tuon "Täällä"-äänimerkin keskilinjalta. Nyt onnistuin molemmilla maalihenkilöillä huutamaan "Täällä" juuri, kun Muru oli päässyt piilolle. Tottelevaisena tyttönä Murre tuli takaisin, kuten opetettu on... Jatkossa siis PÄÄ KIINNI!!!!! Muru ei tarvitse äänimerkkiä haukkuvana ollessaan, sillä se tekee kauniit, juuri sopivan kokoiset pistot ja palaa luokseni, jos mh:ä ei löydy. Muru ei lähde lapasesta kuten Sulo - muista!

Viimeinen mh löytyi laajalla pistolla niin ikään vasemmalta lähes takakulmasta. Muru ilmaisi hyvin, mutta jonkin verran haukku oli kimitystä, koska Satukin alkaa olla jo NIIN ihana mh Murun mielestä . Lopuksi vielä otettiin lyhyt peräänjuoksu vierailevalla mh:llä sekä kunnon bileet herkuilla ja frisbeellä.

SIVUN ALKUUN

PE 17.9.10 koje

Vedimme agilityssa 16 esteen hyppyrataa (1-luokan kisarata) ja Muru kulki paremmin kuin koskaan! Sillä oli todella kova into ja vauhti päällä, ja kerrankin meikäläinenkin osasi ohjata. Tehtiin pari hienoa kierrosta, ou jee! Lopuksi treenattiin keppejä, jotka eivät vielä edelleenkään ole ihan suorassa linjassa. Muru rrrrrrrrakastaa keppejä ja menee lujaa. Eri lähetyskulmat eivät tuota ongelmaa, eikä Muru ensihämmästyksensä jälkeen välittänyt mitään, vaikka juoksin sen vieressä vastakkaiseen suuntaan, kun se teki keppejä. Muru osaa! Kyllä tuolla keppikujalla saa sitten upean pujottelun aikaiseksi ja bonuksena sen, että koira viis veisaa missä ohjaaja sijaitsee. 

LA 18.9.10

Jälki lentoaseman kupeessa iltapäivällä. Jana oli n. 60 m ja jälki lähti vasemmalle. Jälki oli 2,5 h vanha, vain n. 200 m pitkä, mutta keppejä oli 8 kpl ja kulmia 3 kpl. Maasto oli mustikanvarpua, heinikkoa ja jäkäläkalliota. Muru eteni janalla vauhdikkaasti ja suoraan, mutta kääntyi vain n. 5 m ennen jälkeä oikealle. Jouduin lähettämään Murun uudestaan, jolloin se nosti jäljen, mutta meinasi ottaa takajäljen. Estin koiraa, jolloin se lähti ajamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Ekan ja tokan kepin Muru ilmaisi hienosti, mutta kolmas keppi meinasi jäädä, koska oli hieman haasteellisessa paikassa. Neljäs, viides ja kuudes keppi nousivat taas hyvin, mutta seiskan ja kasin ohi Muru oli painelemassa tarkasta jäljestyksestä huolimatta, sillä olin laittanut kepit hankaliin paikkoihin. Estin Murua etenemästä, vaikka se ei ollutkaan saanut k.o. kepeistä hajua ja patistin olemaan tarkkana, jolloin kepit nousivat. Kulmissa Muru työskenteli hienosti, vaikka ne olivat vaikeissa paikoissa (traktorinurassa heinikossa, kalliolla ja tien vieressä).

SU 19.9.10

Suuntasimme Ullan kanssa Lohjan suuntaan, missä teimme jäljet ja kävimme treenaamassa tottista jälkien vanhetessa. Ulla teki Murulle n. 500 m pitkän ja 2,5 h vanhan merkkaamattoman jäljen, jonka jana oli n. 40 m. Jälki lähti vasemmalle. Keppejä oli 6 kpl, piikkejä 2 kpl ja useita kulmia. Maasto oli kosteaa kangasmetsää. Muru nosti jäljen hyvin, tosin eteni janalla melko hitaasti. Kaikki kepit ipana ilmaisi hienosti ja myös itse jäljestys sujui mallikkaasti. Jäljen vanhetessa polulla oli kulkenut hevonen, mutta se ei aiheuttanut Murussa minkäänlaista reaktiota koiran ylittäessä polun. Onnistunut kenraaliharjoitus ennen koetta.

MA 20.9.10

Koemainen esineruutuharjoitus Maunulassa Tanelin ja Ullan kanssa. Maasto ja esineet olivat haastavia, mutta kyllä sieltä lopulta kaikki esineet löytyi. Koira joutui tekemään kuitenkin töitä. Treenin lopuksi Muru joutui vielä uudelleen ruutuun etsimään Primalta sinne jäänyttä esinettä. Oli jo ehtinyt tulla pimeä, mutta Muru paineli innoissaan pitkin ruutua. Esinettä ei kuitenkaan löytynyt. Muistin suunnilleen mihin olin esineen jättänyt ja lähdin etsimään sitä Murun kanssa lähempää. En nähnyt pimeässä juuri mitään ja patistin Murua vahingossa etsimään, vaikka sillä oli jo löytynyt esine suussaan. Kuuliaisena työmyyränä mutiainen oli tekemässä työtä käskettyä, kun huomasin, että mikäs sieltä suusta pilkistääkään.

LA 25.9.10

Ensimmäinen 3-luokan kokeemme ja kyseessä oli jälkikoe Lohjalla. Koirien tarkastuksessa Murun mielestä oli niin kivaa, että piti alkaa iloisesti hyppiä tuomaria vasten, kun korvan takaa löytyi mikrosiru... Tätä ei varmaankaan voi millään käsittää Murun sukulaismudi, Sulon tytär Manta .

Aamu alkoi tottelevaisuudella, jossa karsittiin maastoon lähtijät. Koiria ei ollut kuin 12, joista vain kaksi karsiutui. Aurinko alkoi paistaa koko taivaan täydeltä juuri ennen suoritustamme ja kuivasi aamukasteisen ruohokentän. Koko loppupäivän oli aivan upea, kesäisen aurinkoinen sää. Muru kävi harvinaisen kuumana ja olisi halunnut tervehtiä tuomaria ilmoittautumisessa tottelevaisuussuoritukseen. Suusta pääsi pari kiekaisua, mikä oli uutta Murulle. Myös ennen noutoja Muru haukahti muutaman kerran. Liekö jännitykseni nostanut ipanan kierroksia? Vai oliko vaan liikaa energiaa, kun Murre oli ollut edellisen päivän levossa? Murulla oli ensin paikallaolo, josta se suoriutui rutiinilla. Myös liikkeet sujuivat hienosti, lukuun ottamatta maahanmenossa sattunutta kämmiä, jossa koira jäi seisomaan.

Tässä tuomari Reijo Rekoriuksen arvostelu:
"Ohjaaja ohjaa erittäin ammattimaisesti, urheilullisesti koiraa, täysin moitteettomasti. Muutama pieni apu tulee matkan varrella, mutta ohjaajan tuleekin tehdä kaikkensa ja esiintyä korrektisti. Koira on erittäin hyvin koulutettu ja tarkka, siellä kuitenkin tulee yksi sellainen nyykähdys tässä matkalla, joka sitten näkyy arvostelussa. Kokonaisuutena aivan erinomainen kokonaisuus katsoa parityöskentelyä alusta loppuun.
Seuraaminen vapaana: Se on erittäin tiivis, temperamenttinen ja tarkka. Joissain kohdissa kulmissa ohjaaja hieman odottaa ja istuminen tulisi olla vielä nopeampi, liike erittäin hyvä.
Liikkeestä istuminen: Valmisteleva osa kunnossa, koiran tulee istua vieläkin nopeammin. Se odottaa erittäin tarkasti ja loppu kunnossa. Liike on erittäin hyvä.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: Tässä tulee joku häikkä. Se lähtee jo heti se liike niin kuin epäonnistuneena. Koira tarvitsee käskyn (= toisen käskyn seuraamiseen), siinä jää epävarmaksi ja jää seisomaan. Luoksetulo kuitenkin nopea. Liike on puutteellinen.
Juoksusta seisomaan jääminen: Tässä vielä näkyy edellisen liikkeen pieni epävarmuus, mutta se pystyy lähtemään mukaan, valmisteleva osuus on kunnossa. Sen olemus on hieman epävarma, mutta pysähtyy heti. Luoksetulo on nopea, suora ja tiivis. Liike on vielä erinomainen.
Noutaminen tasamaalla: Koira alkaa purkaa esineisiin, alkaa haukkumaan ennen suoritusta (= uutta Murulle!). Menee esineelle nopeasti, mutta esine tulee ottaa vielä varmemmin ja tuoda nopeammin (= Muru ravasi), ja luovuttaa lähempänä. Liike on hyvä.
Hyppynouto: Tässä samoin purkaa itseään ennen suoritusta. Menee esineelle nopeasti, takaisin tullessa osuu hieman telineeseen. Luovutus tulisi olla vielä korrektimpi, liike on kuitenkin erittäin hyvä.
Estenouto: Molempiin suuntiin koira menee erittäin nopeasti. Aivan lopussa tuodessa voisi olla vielä nopeampi. Luovutus on tiivis ja tarkka. Liike on erinomainen.
Eteen lähettäminen ja maahanmeno: Valmisteleva osa on kunnossa. Koira etenee riittävällä nopeudella ja menee maahan vielä riittävän nopeasti ja on rauhallinen loppuun asti. Liike on vielä erinomainen.
Paikallaolo häiriön alaisena: Koira menee nopeasti maahan ja rauhoittuu, se on erittäin vakuuttava loppuun asti. Liike on erinomainen.
Tänään kokonaisuutena: Yksi harmittava liike pudottaa pisteet tänään hyvään, 89 pistettä.

Jäljelle siis! Siellä tuomarina niin ikään Reijo Rekorius. Meille osui jälki, joka kulki hiekkapohjaisessa, erittäin avonaisessa, "litteässä" kangasmetsässä. Muru eteni janalla suoraan ja nosti vasemmalle lähtevän jäljen tarkasti. Muru oli ainoa koira kymmenestä, joka sai janalta täydet pisteet. Noin 1/3:n jäljestä Muru selvitti hienosti ja ilmaisi kaksi keppiä. Sen jälkeen alkoivat vaikeudet. Liekö ollut sienestäjiä asialla? Muru "jäljesti" pois omalta jäljeltämme ja yhtä äkkiä olimme tien ylityksen jälkeen toisen jäljen kepillä. Kääks! Laitoin kepin äkkiä takaisin ja palasimme jälkiämme pitkin takaisin tielle. Onneksi emme sotkeneet kilpakumppanin jälkeä kuin arviolta vajaa parikymmentä metriä. Patistin Murun etsimään oman jälkemme ja jonkin jäljen se löysikin, tosin pian huomasin olevamme takaisin autolla. Koska aikaa oli vielä vaikka kuinka, niin menimme takaisin sinne, missä keppi nro 2 oli ollut. Siitä Muru jäljesti jälleen samaa reittiä kuin äskenkin, mutta nyt suunta hieman muuttui parin tienylityksen jälkeen. Sitten pyörimmekin loppuajan epämääräisesti jälkemme päällä (tarkastin myöhemmin jälkikaaviosta). Välillä näytti siltä, että olimme jäljellä, sitten taas siltä, että pyörimme vaan ympyrää. Harmillisesti tällä kohtaa oli Z-mallinen kuvio + kulmia, joten Muru ei enää saanut omasta jäljestä kunnolla kiinni. Lopulta päästin koiran irti ja käskin viedä minut autolle, jolloin Muru teki työtä käskettyä ja päädyimme suorinta tietä autolle. Voihan nakki! Janasta siis 40 p. ja kepeistä 40 p. Harmitti kyllä niin maan vietävästi! Mutta ei voi mitään, syksyllä jäljestäminen on niin p*******ä sienestäjien ja marjastajien takia.

Päätin kuitenkin mennä esineisiin ihan harjoituksen vuoksi. Ruutu oli perinteisessä paikassa kentän vieressä. Esineiden sijoittelu ei sitten ollutkaan ihan perinteinen...
Vasemmalta takaa (ei kuitenkaan kulmasta) Muru löysi melko nopeasti ison hanskan. Sitten kestikin ennen kuin seuraava löytyi. Naisten ballerinakenkä oli aivan vasemmalla sivurajalla, n. 5 m etulinjasta olevassa pienessä kuopassa. Kolmatta esinettä ei sitten löytynytkään, vaikka Muru teki kovasti töitä ja kävi koko alueen läpi. Lompakko (ilmeisesti) oli aivan etulinjalla olevan ison puun juurella, sen takana ohjaajasta katsoen. Olin lähettänyt Murun puun molemmilta puolilta, mutta se ei vaan saanut esineestä hajua . Pisteet kuitenkin 21. Tuomari oli Kari Urhonen.

Lopputuloksemme oli siis t. 89 m. 101, yht. 190 p., ei tulosta. Tottikseen olen oikein tyytyväinen, mutta jäljen epäonnistuminen harmittaa - etenkin koiran puolesta ja varsinkin, kun tänä syksynä ei ole enää kolmosen jälkikokeita, joihin olisi mahdollista päästä (siis säädyllisen matkan päässä). Esine-etsintään olen myös tyytyväinen, sillä Muru teki parhaansa. Pettymystäni hieman lievensi se, että Murun serkkupoika ja treenikaverimme Pantse, jolle olen opettanut jäljen alkeet, saavutti ensimmäisen koulutustunnuksensa JK3 tuloksella 255 p. II-tulos. Pantsen sijoitus oli kolmas. Vain neljä koiraa sai tuloksen ja vain kaksi nosti kaikki kepit, ja näistä toinen oli Pantse. Itse asiassa, mudipoika taisi saada kokeen parhaat pisteet jäljeltä.

SU 26.9.10

Hakutreenit SLO:lla. Rata oli n. 150 m pitkä. Otin Murulla pelkkää tyhjää ja lopuksi oikeaan takakulmaan umpipiilon. Alun n. 100 m Muru risteili kohtuullisen hyvin, tosin melko hitaalla vauhdilla (väsymystä? motivaation puutetta?), mutta sitten alkoi tökkiä. Murun mielestä alueella ei ollut ketään eikä mitään ja sain ihan tosissani "neuvotella" koiran kanssa, että se suostui irtoamaan vasemmalle puolelle. Sain kuitenkin työvoiton ja koko vasen puoli tuli tarkastettua, ja lopulta Muru sai palkaksi maalihenkilön oikeasta takakulmasta. Ilmaisu oli ok. Palkkana namit ja frisbee, jonka kanssa Muru leikkikin innokkaasti - otti vissiin sen verran kuutioon "tyhjän ajelu" . Myöhemmin tajusin mistä tökkiminen sadassa metrissä johtui. Alue oli tallattu kokonaan treenin alussa, mutta sen jälkeen sitä oli käytetty vain sataan metriin asti, jossa oli voimakkaat tallaukset piiloille. Murua ennen radalla oli ollut jo viisi koiraa. Lisäksi tämä oli eka kerta, kun otin Murulle noin paljon tyhjää.

KE 29.9.10

Pääsin sairaslomani takia treenaamaan päivällä Katjan ja Sadun kanssa. Meillä oli koemainen esine-etsintätreeni Korsossa. Maasto oli näennäisesti helppo, mutta Murun esineet olivat vaikeat (kovaa muovia, mm. kännykkä). Ipana ei löytänyt viiden minuutin aikana ensimmäistäkään esinettä, vaikka oli käynyt koko ruudun läpi ja työskenteli innolla. Loppupelissä aikaa meni ainakin 20 min, ennen kuin Muru oli löytänyt alueella olleista neljästä esineestä kolme, ja koko sen ajan typykkä teki sitkeästi töitä. On se kyllä varsinainen työmyyrä!

Otimme Sadun kanssa Murulle ilmaisutreenit niin, että Satu loikki metsässä neljä kertaa n. 10-15 metrin päähän ja lähetin Murun perään. Ipana huusi innoissaan kovaa ja hyvällä soundilla haukkuja välillä n. 10-50. Kokeilin käyttää naksutinta merkkinä koiralle ja maalihenkilölle oikeasta palkkaamishetkestä, ja sehän toimikin loistavasti! Tästä lähtien maalihenkilöt tulevat kuulemaan "Kliks" silloin, kun pitää palkata koira, sen sijaan, että huhuilen jostain "Palkkaa jo". Miten mä en oo tätä aiemmin hokannu??

SIVUN ALKUUN

LA 2.10.10 bat

Agitreenit ekaa kertaa BAT:n hallilla Keravalla. Meillä oli ihan luxus-treenit! Jostain syystä muita koulutettavia ei ollut saapunut paikalle, joten saimme Murun kanssa yksityisopetusta 40 min ajan. Murulle ja myös minulle mattopohja sopi hyvin. Ipanalla oli mieletön into ja vauhti päällä. Muru ohjautui todella hyvin, melkein jopa liiankin hyvin tämän ohjaajan taidoille, paitsi yhdessä kohtaa, jossa olisi pitänyt kääntyä hypylle, mutta A-este veti Murrea liikaa puoleensa. Muruhan on siis A-hullu... Teimme ensin sellaista 14 esteen sarjaa ja sitten harjoittelimme rivissä olevia hyppyjä. Muru toimi loistavasti, kun ohjasin sitä takaapäin. Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että ohjaajallakin alkaa olla jokin idea aiheesta ja yhteistyö koiran kanssa pelaa.

SU 3.10.10

Hakutreenit Riistakujalla. Näin jälkeen päin ajatellen, ei olisi kannattanut treenata Murua. Olin antanut sille sianluun ja edellisenä yönä olin joutunut käyttämään Murren kolme kertaa kakalla. Aamulla se vielä lisäksi oksensi, eikä aamupala maistunut. Treeneissä kuitenkin herkut maistuivat, mutta uskon, että vatsan epäkunto vaikutti suoritukseen.

Eka mh oli oikeassa etukulmassa umpipiilossa. Muru lähti pistolle hyvin, mutta jäi n. puolessa välissä nuuskimaan jotain maasta. Se jatkoi kuitenkin pistoa ja löysi mh:n. Lähdin menemään piilolle, jolloin väärinkäsityksestä johtuen kaksi henkilöä lähti mukaani. Sanoin "Ei" heistä toiselle, jolloin Muru lähti tulemaan piilolta minua vastaan. Pysähdyin, enkä katsonut koiraa, jolloin se palasi piilolle haukkumaan. Otin Murun hallintaan ja sitä ei palkattu ensimmäistä kertaa sen elämässä. 

Toiselle pistolle Muru lähti epäröiden, mutta löysi mh:n etukulmasta ja alkoi haukkua. Sitten haukku hiljeni joksikin aikaa, mutta jatkui jälleen. Juoksin piilolle ja naksautin, kun Muru haukkui hyvin.

Sitten oli tarkoitus ottaa tyhjä pisto oikealle. Muru ei meinannut irrota millään, jolloin aloin hermostua siihen. Lopulta se teki kunnon piston alueelle, mutta takaisin tullessaan jäi nuuskimaan hirven makuupaikkaa melko lähellä keskilinjaa. Seuraavalle pistolle Muru ei taaskaan meinannut lähteä kunnolla. Nyt hermostuin jo tosissani ja otin Murrea raivelista kiinni ja sanoin, että "Nyt tehdään töitä!". Se tehosi ja Muru lähti kunnolla pistolle, mistä sitten löytyikin mh, joka palkkasi alle 10 haukun jälkeen. Tarkoitukseni oli ollut lopettaa treeni tähän, mutta otimme vielä pari lyhyttä peräänlähtöä kunnon haukuilla.

Olipa huono treeni! Seuraavaksi voisi ottaa melkeinpä suorapalkalla.

TI 5.10.10

Pitkästä aikaa paimentamassa Somerolla. Ekalla rundilla harjoittelimme jälleen poispäin ajoa, joka sujuikin nyt yllättävän hyvin. Ihan kuin homma olisi tauon aikana hautunut Murun päässä. Saimme jo monta suht' pitkääkin nättiä ajopätkää aikaiseksi. Välillä Muru kääntyi minua kohti ja räkytti tyyliin "Tule nyt sieltä vauhdikkaammin, senkin lahna". Tulkitsin tämän epävarmuudeksi ja uskon, että se jää pois, kun Muru saa varmuutta hommaan.

Toisella rundilla harjoittelimme hakukaarta molempiin suuntiin niin, että Muru kiersi lauman, pysäytin sen tasapainopisteeseen ja kuljetimme laumaa pätkän matkaa. Sitten taas koira kauemmaksi, lähetys lauman taakse, pysäytys ja kuljetus, jne. Nämä sujuivat mielestäni jo tosi hyvin. Muru teki tarpeeksi laajat hakukaaret ja se on itse asiassa helppo saada laajentamaan kaarta "Pois"-käskyllä.

Lopuksi häkitimme lampaat. Tässä oli taas vähän härdelliä, lähinnä itsestäni johtuvaa. Kun joudun miettimään ja "taktikoimaan", niin en pysty antamaan koiralle käskyjä tarpeeksi nopeasti. Mutta meni tämäkin jo paremmin kuin viimeksi. Enemmän vaan treeniä, niin ohjaajallekin tulee rutiinia koiran ohjaukseen. Lampaiden ottaminen häkistä ulos ja kuljetus portille sujuivat sen sijaan vallan moitteettomasti. Kylläpäs oli taas mukavaa!

KE 6.10.10

Jälki- ja esine-etsintätreeni Karkkilassa iltapäivällä aurinkoisessa säässä. Murun jälki oli n. kilometrin pituinen, kaksi tuntia vanha ja siinä oli 7 kulmaa ja 2 piikkiä. Filmipurkkeja oli 11 kpl ja matkalta napattuja keppejä 4 kpl. Jana oli n. 50 m ja jälki lähti oikealle. Jäljellä oli voimakkaita maastonmuutoksia. Aluksi jälki kulki sammalpohjalla, sitten tuli hakkuualue, jonka jälkeen oli hiekkatien ylitys ja siitä taas sammalmetsään. Toisen piikin jälkeen jälki kulki soramontun reunalle ja seurasi hiekkaista polkua n. 30 m, jolta kääntyi 90°:n kulmassa alas soramontun reunaa pitkin, joka oli yläosastaan kanervikkoa. N. 20 metrin jälkeen rinne muuttui hiekaksi ja jälleen n. 20 m:n jälkeen soraksi. Montun pohjalla, sora-alustalla, jälki teki 90°:n kulman ja jatkui loivasti kaartaen takaisin rinnettä ylös. Alusta muuttui jälleen hiekaksi ja rinteen päällä oli hiekkapolun ylitys, josta jälki eteni jälleen sammal-
metsään. Siellä mentiin rinnettä ylös, alas ja taas ylös ja kulmia oli vaikeissa kohdissa, mm. jyrkässä alarinteessä. Lopussa oli pitkä "tyhjä" suora ja viimeinen kulma oli juuri ennen hiekkatietä, jolla autoni oli parkissa. Jälki kääntyi siitä vielä autoa kohden ja seurasi tien reunaa n. 3 m:n päässä. Loppukeppi oli n. 15 m:n päässä autosta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mikä lisäsi soramontulla maaston vaihteluiden vaikeutta.

Muru eteni janalla suoraan ja reippaasti, mutta lähti kaartamaan n. 35 m:ssä oikealle. Jouduin kutsumaan koiran takaisin linjalle ja lähettämään sen uudestaan. Muru eteni reippaasti suoraan ja nosti jäljen, mutta olisi ottanut takajäljen. Estin liinalla koiraa etenemästä, jolloin se kääntyi ja lähti seuraamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Melko heti janan jälkeen oli namifilmipurkki, jonka Murre ilmaisi hienosti. Vajaan 50 m:n päässä jälki teki kulman ja kulki asfalttitien reunalla olevalla penkereellä. Muru jäljesti tosi hienosti ja tarkasti, vauhtiakin oli hyvin. Eka keppi, joka oli hakkuualueella, jäi ilmaisematta, koska se tuskin haisi juuri miltään ja oli risukon seassa. Loput kepit Muru ilmaisi hienosti, olin hajustanut ne paremmin kädessäni. Smödelius ilmaisi 10 filmipurkkia, joista osan olin tarkoituksella laittanut kuoppiin, maastonmuutoksien jälkeen, ym. hankaliin kohtiin. Heti sorakuopan alarinteen alussa olevan kanervikon sisällä ollut purkki jäi ilmaisematta, mutta se ei ole mikään ihme. Maastonmuutos itsessään oli siinä kohtaa vaikea ja kanervat tuoksuivat melko voimakkaasti. Hiekka-alusta oli yllättävän helppo Murulle, vaikka rinteessä kävi voimakas sivutuuli ja pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko oli kuivattanut jälkeä verrattuna metsäosuuteen. Sora olikin sitten jo hieman vaikeampi alusta, mutta hyvin tyttö siitäkin selvisi. Olin laittanut sorakuopan osuudelle sinne tänne nameja vahvisteeksi. Kaikki piikit ja kulmat Muru jäljesti loistavasti, ainoastaan viimeisessä kulmassa Murun piti mennä tielle asti tarkistamaan, ettei jälki vaan jatku tien yli. Kulmassa kävi voimakas tuuli, joka vein jäljen hajun tielle päin. 

Loistava treenijälki! Jäljellä oli monenlaista vaikeutta ja välillä koira taas pääsi "lepäämään" pitemmillä suorilla sammalpätkillä. Muru tuntui olevan erityisen motivoitunut ja tarkka epäonnistuneen koesuorituksen jäljiltä. Sitä oli selvästi jäänyt homma kaivelemaan.

Jäljen vanhetessa tein esine-etsintätreenin sekä Murulle että Sulolle. Kaista oli sivutuulessa ja vajaat 10 m leveä sekä 50 m syvä. Esineitä oli 7 kpl, joista 3 oli "haisevaa" materiaalia ja 4 kovaa muovia. Oikeassa takakulmassa oli pehmolelu kuusentaimen oksalla n. puolen metrin korkeudella. Vasemmassa takakulmassa oli pehmolelu kuusentaimen juurella pienessä kuopassa. 40 m:ssä oli pikkulapsen huopasaapas maastoon joskus muinoin jätetyn runkopatjan alle survottuna. Esineestä oli näkyvillä vain pieni osa. 30 m:ssä oli kannon päällä heijastin. 20 m:ssä oli katkenneen puunkarahkan päässä puolen metrin korkeudella kolmionmuotoinen, kovamuovinen, pieni esine. 10 m:ssä oli kovamuovinen eläinhahmo kanervikon seassa ja heti radan alussa, puolen metrin päässä oli pieni barbimainen muovinukke juurakon takana.

Molemmat mutiaiset olivat suorastaan loistavia! Muru oli vieläkin nopeampi kuin Sulo ja löysi kaikki esineet kuudessa minuutissa. Sulo oli aivan intopiinä ja iloinen, kun pääsi pitkästä aikaa hommiin. 

SIVUN ALKUUN

SU 10.10.10 ojanko

Hakutreenit Ojangossa. Muru oli edelleen normaalia vaisumpi pistoille lähdössään. Muistaakseni kuitenkin otin sillä 5-6 suoraa pistoa suorapalkalla. Olisi pitänyt tajuta ottaa vaikkapa norjalainen sekametsä motskariksi... Tyhmä emäntä.

MA 11.10.10

Jäljestämässä Saviolla. Satu oli tallannut Murulle n. kilometrin mittaisen, yli 3 tuntia vanhan jäljen. Jana oli n. 50 m ja jälki lähti oikealle. Keppejä oli 6 kpl ja purkkeja 4 kpl. Muru eteni janalla luotisuoraan, mutta olisi halunnut lähteä takajäljelle. Estin liinalla, jolloin Muru lähti oikeaan suuntaan. Jäljestys sujui pääsääntöisesti ok, taisi kuitenkin alkumatkasta ainakin yksi keppi jäädä ilmaisematta. Peuranhajua tulvivassa kohdassa Muru päätti vaihtaa peuranjäljille ihan muina tyttöinä. Se suunnisti ojalle, jossa peurat olivat ilmeisesti käyneet juomassa ja oli kovasti tutkivinaan, että ylittääkö jälki ojan. Annoin Murun haahuilla ja seurasin sitä niin kuin en tietäisi missä jälki kulkee. Satu jäi seisomaan merkiksi siihen kohtaan, jossa Muru jätti jäljen. Aikansa nuuskuteltuaan Muru lähti pokkana jäljestämään tulosuuntaamme puron reunaa pitkin. Annoin sen edetä hieman ja sitten karjaisin, että "Mitä ihmettä sä luulet oikein tekeväsi?!?" Muru kääntyi salamana ja kipitti määrätietoisesti takaisin jäljelle heilauttaen Sadulle ohimennen häntäänsä, ja jatkoi jäljestämistä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan... Jonkin matkaa mentiin taas hienosti, kunnes Muru pysähtyi haistelemaan kaatunutta puunrunkoa, joka EI sijainnut jäljellä. Ärähdin ipanalle uudestaan ja sille tuli suorastaan kiire palata jäljelle. Loppumatka sujuikin sitten hyvin, eikä Murre ollut enää lähdössä vieraille jäljille. Mahdoton ipana!

SU 17.10.10

Hakutreenit Saarioisella. Treenasin myös Urkkia, jonka otin ennen Murua motivoidakseni ipanaa. Muru oli edelleen omituisen vaisu, eikä oikein halunnut liikkua. Muistaakseni otimme vain lyhyitä peräänlähtöjä ja haukkuja. Treenin jälkeen Muru ei halunnut edes juosta Urkin kanssa. Plääh!

TI 19.10.10

Paimentamassa Somerolla. Ekalla kierroksella harjoittelimme neljän lampaan laumalla koiran liikkumista käskystä poispäin laumasta sekä laajempia hakukaarroksia. Muru menee kiltisti poispäin laumasta ja muutama melko onnistunut hakukaarikin saatiin aikaiseksi, tosin hakukaaria pitää jatkuvasti treenata yhä laajemmiksi. Muru on niin vasenkätinen, että sille on selvästi helpompaa lähteä kaarelle vasempaan kuin oikeaan. Onnistuneiden hakukaarten jälkeen Muru sai aina kuljettaa laumaa pätkän. Pujottelimme porttien välistä ja pyrin tekemään kahdeksikkoa.

Sitten alkoikin "hauskuus". Pääsimme kokeilemaan avoimelle laitumelle n. 90 lampaan lauman paimentamista. Mun olisi pitänyt älytä laittaa Muru aluksi pitkään liinaan, mutta ei kun ei... Tarkoitus oli ensin ottaa poispäin ajoa, mutta Murulta karkasi heti kättelyssä mopo käsistä. Ipana laittoi korvat kiinni, ja paineli tuhatta ja sataa lauman luo kasaten sen nippuun. Muru paimenteli ihan omiaan ja nonseleerasi totaalisesti mun käskyt. Ainoa positiivinen asia oli, että Muru kokosi lauman hienosti ja onnistui hajottamaan sen vain kerran niin, että n. parikymmentä lambia pääsi karkaamaan aidalle. Muutaman kerran Muru suostui kuuntelemaan mua jopa sen verran, että saimme kuljetettua laumaa jonkin matkaa, mutta Murre tuli koko ajan liian lähelle lampaita ja painoi lauman mun ohitse. Muru ei kuunnellut mun hidastus- ja pysäytyskäskyjä ollenkaan. Karmea fiilis, kun koira lähtee lapasesta, eikä sitä saa millään pysähtymään saati sitten kiinni. Kun yritin lähestyä Murua, niin se liikkui vaan entistä vauhdikkaammin ja laajempaa hakukaarta lauman ympäri.

Muru oli aivan tohkeissaan laidunsession jäljiltä, eikä olisi halunnut lopettaa ollenkaan. Koira oli aivan yltä päältä mudassa ja vasen etujalka nilkasta veressä. Saatuani koiran puhtaaksi, huomasin, että "yläanturassa" oli viiltohaava. Se onneksi parani muutamassa päivässä. 

LA 23.10.10

Tein jäljen puistossa nurmikolle ja hiekalle. Jälki oli vain n. 30 min vanha, siinä oli useita kulmia ja pituutta ehkä n. 200 m. Jälki meni kivetyksen kautta hiekalle ja sieltä taas kivetyksen kautta nurmikolle. Lisäksi jälki kulki hiekkaväylän reunaa pitkin. Vaikeimmissa kohdissa oli namia. Keppejä oli 5 kpl. Juuri, kun olin lähdössä ajamaan jälkeä, pari koiranulkoiluttajaa seisoskeli jäljen päällä hiekkakohdassa ja antoi koiriensa syödä Murun makupaloja. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt Murun jäljestystä yhtään k.o. kohdassa. Muutenkin Murre meni uskomattoman hyvin kaikki vaikeat kohdat. Melko helpossa kohdassa Muru ikään kuin väisti jälkeä, mikä lie haju ollut maassa siinä kohtaa, ja ajautui selvästi väärälle jäljelle. Pidätin koiraa, jolloin se palasi ja nosti oman jäljen uudelleen. Kaikki keppi-ilmaisut olivat jälleen loistavia.

Treenin jälkeen Muru pääsi tapaamaan 4,5 kk vanhan pikkusiskonsa Salman, joka on ihan Murun näköinen ja oloinen. Tytöillä synkkasi hyvin ja ne leikkivät kovasti.

Päällä Salma, alla Muru

SU 24.10.10

Hakutreenit Teknopoliksella. Treenasin taas ensin Urkkia Murun kiusaksi. Muru joutui treenaamaan tossu jalassa jalkavammansa takia. Tarkoitus oli ottaa vain umppari-ilmaisuja lähietäisyydellä, mutta Muru teki innoissaan yhden kunnon tyhjän pistonkin. Aluksi Muru oli hyvässä vireessä, mutta sitten tossu kastui sateessa ja muuttui ällöttäväksi märäksi rätiksi, joka häiritsi Murua ja hidasti sen vauhtia. En muista tarkkaan kuinka monta ilmaisua otimme ja muistaakseni ne sujuivat ihan ok.

TI 26.10.10

Jälleen paimenessa Somerolla. Tällä kertaa teemana oli "Koira kurissa ja nuhteessa". Muru joutui paimentamaan kenkä jalassa, mutta se ei tahtia haitannut. Ekan kierroksen alussa Muru kävi kuumana kuin hellakoukku muistissaan edelliskerran irrottelut laitumella. Jo ennen aitaukseen menoa Muru alkoi komentaa mua. Iskin sitä paimensauvalla sanomatta mitään ja katsomatta koiraan, jolloin Muru hiljeni ja odotti nätisti vuoroaan. Mennessämme sisään aitaukseen Muru meinasi heti lähetä lampaille, mutta komensin sen maahan mutaan. Sitten pidin sille istu-maahan-sulkeisia mudassa ennen kuin päästin sen hakemaan lampaat. 

Jonkin aikaa Muru malttoi työskennellä nätisti, kun harjoittelimme hakukaaria, mutta eiköhän se mopo lähtenyt taas keulimaan. Murre ei kuunnellut mun pysähtymiskäskyä, vaan lähti viipottamaan laajaa hakukaarta häntä pystyssä. Minä kävelin sen perässä yrittäen olla mahdollisimman uhkaavan oloinen, mutta Murre vaan pisti ihan haisemaan. Lopulta sain raivarin, kun koira ei pysähtynyt ollenkaan, vaikka käskin ja lähdin juoksemaan Murun perässä raivokkaasti karjuen ja maata sekä ilmaa sauvalla hakaten. Tässä vaiheessa vasta Murun häntä alkoi laskea ja se totesi, että eukko taitaakin olla tosissaan. Lopulta Muru meni maahan korvat litteinä ja sen näköisenä, että suostuu taas yhteistyöhön. Vapautin koiran ja päästin hommiin, jolloin häntä nousi taas heti pystyyn. Varsinainen tupajumien kuningatar! Mutta loppuajan Muru työskenteli nätisti. 

Toisella kierroksella harjoittelimme hakukaarta niin, että siitä muodostui vain puolikaari. Lampaat olivat aitauksen nurkassa. Tämä oli koiralle rankka harjoitus, kun se ei päässyt kiertämään lauman taakse ja kuljettamaan. Tarkoituksena oli saada koira lähtemään kaarelle ikään kuin hieman taaksepäin eikä suoraan kohti lampaita ja sitten vasta kaartamaan. Muru toimi melko kivasti, meni kiltisti poispäin ja suurimman osan kaarista teki ok. Tosin ipanaa otti niin paljon kuutioon, että laukatessaan hakukaarella sen piti haukkua protestihaukkua mulle. Lopuksi Muru sai palkaksi kuljettaa laumaa melko pitkän pätkän.

Kenkä pysyi ekan kierroksen ajan ihmeen hyvin jalassa, vaikka aitaus oli ihan mutainen. Jätin kengän Murun jalkaan autoon, kun en tajunnut, että se oli ihan mudassa myös sisäpuolelta. Toisella kierroksella kenkä irtosi, koska oli niin vettynyt sekä sisä- että ulkopuolelta. Mulla olisi ollut toinenkin kenkä, joka olisi kannattanut vaihtaa toiselle kierrokselle.

KE 27.10.10

Jälki Karkkilassa Lopentien varressa. Jälki oli n. 1,3 km pitkä, 3 h vanha ja siinä oli kolme piikkiä ja kuusi kulmaa. Keppejä oli 6 kpl ja purkkeja 6 kpl. Jana oli n. 50 m ja jälki lähti vasemmalle. Maastonmuutoksia oli tosi paljon; oli sammalmetsää, hakkuuaukeaa, risukkoa, jäkäläpohjaa, kuivaa männikköä ja vähän matkaa jälki kulki jäisen hiekkatien reunassa. Maasto oli osittain kuurassa ja joihinkin kohtiin oli paistanut aurinko.

Muru eteni janalla hyvin ja suoraan, mutta olisi jälleen halunnut ottaa takajäljen. Mikähän takajälkikausi sillä on oikein menossa? Muru jäljesti vauhdikkaasti, mutta tarkasti ja kepit & purkit löytyivät hienosti. Myös piikit ja kulmat sujuivat hyvin. Kun jälki tuli metsästä jäiselle hiekkatielle ja teki 90 asteen kulman sen reunassa, tuli Murulle vaikeuksia. Ilmeisesti jälki ei juurikaan haissut tiellä. Muru etsi ja etsi, ja teki kovasti töitä löytääkseen jäljen, mutta ei sitä löytynyt mistään. Lopulta osoitin maahan ihan jäljen päälle, jolloin Muru sai jonkinlaisen pienen hajun, jota pystyi seuraamaan. Jälki eteni tien laitaa n. 30 m ja teki sitten 90 asteen kulman tien yli, josta meni taas metsään. Murulle tiehomma oli sen verran hankala, että ylityksen jälkeen oleva purkki jäi ilmaisematta. Loppujälki sujui taas hyvin. Erinomaisen haastava ja opettavainen treeni koiralle.

SU 31.10.10

Hakutreenit Landbossa. Treenasin taas Urkin ensin. Murulla olikin nyt tosi kova into päällä. Se teki neljä suoraa pistoa, joiden päässä oli umpparit. Ilmaisut olivat oikein loistavia. Lopuksi otimme vielä ilmaisuja lyhyinä peräänlähtöinä. Muru huusi kuin pieni eläin, ja sillä oli taas pitkästä aikaa tosi hauskaa ja into päällä. Kivaa! Ilmaisut olivat eri pituisia; n. 5-40 haukkua per maalihenkilö. En mennyt piiloille, vaan mh toi Murun namia syötellen keskilinjalle. 

TI 2.11.10

Jälki Korsossa. Jana oli n. 50 m pitkä, jälki lähti vasemmalle, oli n. 1,5 km pitkä ja 2 h 45 min vanha. Keppejä oli 6 kpl ja filmipurkkeja 6 kpl. Kulmia oli peräti 13 kpl ja piikkejä 2 kpl. Maastonmuutokset olivat voimakkaita; oli sammalta, kariketta, havunneulasia, mädäntyneitä lehtiä ja heinää, risukkoa, ojanylityksiä, joista yksi tukkisiltaa pitkin, ym. Jälki oli ihan übervaikea ja sen kyllä huomasi. Tallasin jälkeä 35 min. ja ajoimme sitä 1 h 15 min. Tarkoituksenani oli tehdä vaikea jälki, mutta ei sentään ihan niin vaikea miksi homma osoittautui...

Janalla lähetin koiran huolimattomasti ja se lähti etenemään suoraviivaisesti, mutta vasemmalle viistoon. Pysäytin Murun ja lähetin uudelleen suorempaan. Muru nosti jäljen hyvin, mutta TAAS se olisi lähtenyt takajäljelle. Mitä pirua? Muru puksutti menemään n. 100 m ekaan kulmaan asti hyvin, mutta kulmassa hukkasi jäljen totaalisesti. Muru etsi jälkeä vasemmalta metsän puolelta, vaikka jälki kääntyi oikealle kohti tietä. Uskon, että tuossa kohtaa oli paljon häiriöjälkiä, sillä paikassa ulkoilutetaan paljon koiria. Lisäksi olin nähnyt pari "metsä-äijää" pyörimässä lähistöllä. Tallatessani jälkeä näytti myös siltä kuin olisin kävellyt jonkin jäljen päällä.

Jouduin patistamaan Murua tietä kohden, koska se oli niin vahvasti menossa väärään suuntaan etsimään. Lopulta Muru nosti jäljen uudelleen ja seurasi sitä tarkasti n. 150 m. Sitten oli edessä piikki ylämäessä. Ensin Muru seurasi jälkeä, mutta muutaman metrin edettyään tuli epävarmaksi ja palasi takaisin piikin kärkeen. Muru tarkisteli ja tarkisteli, eikä meinannut millään saada uudestaan jäljestä kiinni. Lopulta se jatkoi epävarmasti muutaman metrin ja ilmaisi namipurkin (vahviste oikeassa paikassa!). Luulin, että siitä homma alkaisi sujua, mutta mitä vielä. Murre ei meinannut millään saada kiinni jäljestä ja alkoi taas pyörimään ympyrää. Liekö alueella paljon muita jälkiä? Lopulta Muru sai jäljestä kiinni ja sitten matkasimme alas melko jyrkkää rinnettä pitkin. Rinteessä olleet kaksi kulmaa Muru selvitti hienosti, kuten myös rinteen alhaalla olevan tienylityksen.

Sitten posotimme suoraan karikepohjalla n. 200 m, kunnes Muru harhautui jälleen pois jäljen päältä ajautuen metsäpolulle. Annoin koiran rauhassa etsiä jälkeä, mutta taas Muru lähti etsimään sitä ihan väärästä suunnasta. Ipana lähti posottamaan polkua pitkin, jolloin huusin sille, että "Mitä ihmettä sä teet!?!" Muru palasi takaisin kysymysmerkkinä. Se yritti etsiä jälkeä sieltä suunnasta missä jälki oli, mutta ei irronnut tarpeeksi pitkälle. Kävelin hitaasti jälkeä kohti ja lopulta Muru bongasi jäljen uudelleen. Sitten taas posotettiin jälkeä pitkin n. 100 m, kunnes tuli jälleen tenkkapoo. Jälki seurasi vähän matkaa ojan reunaa ja kääntyi 90 asteen kulmassa ojan yli tukkisiltaa pitkin. Muru ei näyttänyt saavan millään hajua kosteista tukkipuista ja etsi jälkeä joka puolelta. Annoin sen tehdä rauhassa töitä. Lopulta Muru turhautui ja tuli viereeni istumaan. Se piipitti pyydellen apuja, mutta olin päättänyt antaa koiran tehdä työt, enkä reagoinut. Seisoin paikallani ja tuijottelin taivasta. Muru ei kuitenkaan aktivoitunut, vaan hiljeni ja istua nökötti vieressäni sen oloisena, että tähän me sitten jäämme loppuiäksemme, koska Terhi on päättänyt niin... Lopulta totesin, että mun on pakko antaa Murrelle henkistä tukea ja kehotin sitä uudelleen etsimään jälkeä. Liikuin myös itse lähelle tukkisiltaa. Muru alkoi uudelleen toimimaan ja löysi kuin löysikin jäljen ja pääsi namipurkille, joka oli n. 10 metrin päässä sillan ylityksen jälkeen.

Purkin jälkeen Muru jäljesti ehkä n. 30 m, jonka jälkeen alkoivat taas vaikeudet. Jälkeenpäin ajatellen syynä oli todennäköisesti maassa olevat mätänevät lehdet, jotka peittivät jäljen hajun alleen. Vaikka jälki eteni suoraan, niin Muru ei saanut siitä kiinni. Aikani annettua koira touhuta ja muuttua passiiviseksi, sain raivarin, vaikka olin päättänyt olla hermostumatta. Kerroin Murulle erittäin tiukalla äänensävyllä, että nyt olisi paras jatkaa jäljestystä ja en hyväksy passiivisuutta missään tilanteessa. Muru hätääntyi, mutta ei saanut jäljestä kiinni. Aivan lähellä näkyi kepin merkki. Päästin Murun liinasta irti ja lähdin kävelemään merkkiä kohden. Muru jäi istumaan paikoilleen. Karjaisin sille vihaisesti, että "Ala tulla sieltä ja etsi jälki!". Muru tuli ja sai kuin saikin jäljestä kiinni n. metri ennen keppiä, jonka se ilmaisi ja pääsin palkkaamaan.

Jatkoin jäljestämistä koira vapaana. Tässä vaiheessa oli jo aika epätoivoiset fiilikset, mutta päätin, että jälki mennään läpi vaikka sitten pakolla. Merkit ja purkit oli kerättävä pois metsästä. Muru lähtikin menemään sopivaa vauhtia edelläni ja sai aika ajoin jäljestä kiinni niin, että pysyimme jäljellä. Etenimme n. 200-300 metriä siten, että Muru oli vapaana. Se ilmaisi yhden kepinkin hienosti kuusennäreiden seasta niin, että meni ensin kepistä ohi, sai taaksepäin hajun ja paikallisti kepin hienosti pöheiköstä. Puronylitykset ja polulta metsään siirtymiset sujuivat hienosti. Muru meni itse asiassa vapaana paljon paremmin kuin liinassa, joka koko ajan jää kiinni jonnekin ja häiritsee.

Loppujälki sujui hienosti. Kytkin Murun n. 400 m ennen loppua takaisin liinaan ja sitten posotimme menemään. Lopussa melko jyrkässä ylärinteessä oleva piikki ja sitä seurannut kulma sujuivat loistavasti ja viimeinen keppi jyrkänteen päällä löytyi hienosti. Onneksi saimme loppuun pitkän, onnistuneen pätkän niin, ettei koiran itsetunto päässyt ihan totaalisesti latistumaan. Kokonaisuudessaan tämä oli vaikein jälki ever in my history! En tajunnut ottaa huomioon kosteata maata mädäntyvine lehtineen, joka osittain on ollut jo kuurassa yön jäljiltä. Voi vaan kuvitella miten erilaiselta eri maaston kohdat ovat koiran nenässä haisseet ja miten eri asteisesti jälki on eri kohdissa haissut. Huh! Mutta onneksi Murre on sinnikäs pieni työmyyrä ja ei-niin-pehmeä-piski! Mulla on myös se periaate, että ikinä ei anneta periksi, vaan loppuun asti mennään vaikka väkisin ja sen ovat myös kaikki koirani omaksuneet.

PE 5.11.10

Agitreeneissä Ojangossa. Jade pisti meidät tekemään kaksi erilaista täyspitkää ja kiemuraista 2-luokan rataa ilman keppejä, jotka menivät yllättäen ihmeen hyvin. Sekä koira että ohjaaja saivat kehuja siitä, että ovat kehittyneet. Ihmeellistä, mutta totta - meikäläiseltä alkaa löytyä ja sujua erilaiset ohjauskuviot. Kiitos siitä hyvälle kouluttajalle! Lopuksi harjoittelimme keppejä, jotka edelleen ovat viimeistä silausta vaille. Vinokepeillä Muru menee hyvin, vaikka kepit ovat jo melkein suorassa, mutta sitten kun ne suoristetaan täysin, Murulta menee pasmat sekaisin. Olin yrittänyt muutamassa treenissä aikaisemmin ohjata itse Murua suorilla kepeillä (6 kpl), mutta se ei oikein toiminut. Muru häiriintyy musta, kun on oppinut suorittamaan keppikujaa itsenäisesti. Kokeilimme niin, että minä vaan käskytän kauempaa ja Jade ohjaa kädellä, ja se toimikin hyvin. Muru pystyi keskittymään, eikä häiriintynyt Jadesta. Jatkossa täytyy harjoitella suoria keppejä niin, että joku muu näyttää Murulle "kädestä pitäen" ja mä vaan käskytän kauempaa. Ehkä koiruli sitten pikkuhiljaa tajuaa homman...

Tässä video Murun pujottelutreeneistä n. kuukausi sitten.

Lokakuun alun jälkeen olemme käyneet pari kertaa hallilla agitreeneissä ja hyvin on sujunut. Tuntuu, että kerta kerralta Muru kulkee paremmin ja nopeammin. Jaden koulutustyyli sopii Murrelle ja mulle.

Smödeliuksella on taas ollut jonkun viikon ajan mahtava karvanlähtö, joka alkaa nyt jo olemaan lähes lopuillaan. Nypin lintujen iloksi "kumitutit" (sellaiset toimistojutut) etusormessa ja peukalossa Murun kuollutta päällysvillaa irti. Kumitutit toimivat hyvin! Tuohon päällysvillaan kun ei oikein tehoa mitkään harjat tai kammat. Alusvilla olikin jo kutakuinkin lähtenyt (kiitos Furmasterin!).

Näinköhän juoksu tulee tammikuussa? Ainakin Muru on siihen malliin kärttyinen pojille...

SU 7.11.10

Hakutreenit Mätiksellä. Treenasin taas Urkin ensin ja Muru oli tosi hyvässä vireessä, kun otin sen autosta. Oikealle etukulmaan otin tyhjän piston, jonka Muru suoritti tikkupistona, mutta tarpeeksi syvälle (rata n. 70 m syvä). Ylitys vauhdissa, ja Muru pinkoi tuhatta ja sataa vasempaan etukulmaan, missä ilmaisi umpparin. Ensin kuului haukahdus, sitten hiljeni hetkeksi, kunnes alkoi kunnon ilmaisu. Muru oli kuulema tauon aikana kurkistanut piiloon sisään.

Murre teki oikealle puolelle kauniin tyhjän piston ja lähetin sen vauhdissa yli vasemmalle, jolloin Muru lähti etenemään hieman viistosti keskilinjan suuntaisesti. Muistaakseni pisto jäi lyhyeksi ja laitoin Murun uudelleen vasemmalle, jolloin se upposi riittävän syvälle. Sitten lähetys oikealle, josta löytyi mh umpparista. Ilmaisu oli aluksi hieman haparoivaa, mutta parani loppua kohden, haukkuja tuli yli 20. Palkkauksen jälkeen mh meni takaisin piiloon ja lähetin Murren parin metrin päästä uudestaan ilmaisemaan. Nyt Muru haukkui hyvin ja tauotta reilun haukun. 

Lopuksi otin vielä peräänlähdön vasemmalle. Mh loikki kuin hirvi metsässä ja vilahteli mennessään saalismaisesti, mikä saikin aikaan Murulle tosi kovan vauhdin. Mh otti reilun mittaisen haukun, joka irtosi pontevasti. Herkuttelun jälkeen Muru pelasi innoissaan frisbeellä. Hyvä treeni ja ihanaa, kun Murulla oli hauskaa!

SIVUN ALKUUN

LA 13.11.10 salma

Murmeli on kuntoillut kovasti viime viikolla. Se on mm. jahdannut pupuja ja riekkunut pikkusysteri Salman kanssa 1 h 45 min, fillaroinut reipasta tahtia lähes yhtä soittoa 1 h 20 min, kirmannut Bravan ja Priman kanssa pupujahdissa pimeässä metsässä ja pellolla 2 h, ym. kivaa. Karvanlähtö on lähes loppunut ja uutta kiiltävää turkkia pukkaa kovaa vauhtia.

Tänään olimme jäljestämässä ja etsimässä esineitä sateisessa säässä. Jälki oli Ilmailumuseon kupeessa, n. ½ km ja 1 h 50 min vanha. Jana oli n. 40 m ja jälki lähti oikealle. Kulmia oli 4 kpl, yksi piikki ja yksi loiva piikki. Maasto oli sammalpohjaista, jälki kulki välillä jäkäläkalliolla ja kuolleiden lehtien päällä. Filmipurkkeja oli 4 kpl ja lopussa ruokapurkki, vaikeiden kohtien jälkeen oli siellä täällä nami. Tarkoituksena oli tehdä motivointijälki ja se myös onnistui. 

Muru oli innoissaan lähdössä jäljelle, viime kerran paskafiiliksistä ei ollut onneksi tietoakaan. Murme eteni janalla hyvää vauhtia ja suoraan, ja nosti jäljen epäröimättä, eikä edes vilkaissut takajäljen suuntaan. Jäljestäminen sujui vauhdikkaasti ja tarkasti, ja kaikki purkit löytyivät. Annoin Murrelle tilaa työskennellä niin, että liina oli välillä maassa pois kädestäni ja silloin kun pidin siitä kiinni, niin pysyin liinan mitan etäisyydellä koirasta. Toimi.

Jäljen vanhetessa tein Teknopolikselle esinekaistaleen, joka oli n. 12 m leveä ja 50 m syvä. Treenasin ensin Urkin ja Muru olikin täynnä "henkeä", kun otin sen treenaamaan. Esineitä oli kolme, joista lapsenkenkä oikealla takakulmassa puun takana, sukkamytty n. 30 m:ssä vasemmalla kiven päällä ja silmälasikotelo vasemmalla edessä kiven kupeessa. Muru toimi hienosti ja innokkaasti, ja esineet olivat taskussani alta aikayksikön .

SU 14.11.10

Hakutreenit Landbossa ihanan aurinkoisessa säässä ja jälleen Urkin treenaus ennen Murua. Eka maalihenkilö meni "tuomarille" ilmoittautumisemme jälkeen näkölähtönä n. 10 metrin päähän oikealle ja koira perään. Lyhyt ja ytimekäs haukku, josta palkka. Sitten lähetys vasemmalle etukulmaan, jossa umpipiilo. Murun haukku kuului ensin oudosta suunnasta, sitten oli tauko ja haukku alkoi uudelleen. Tällä piilolla n. 30 haukkua. Muru oli haukkunut ensin kauempana piilosta, mutta siirtynyt sitten lähemmäksi ja piilon toiselle puolelle.

Seuraava mh oli oikealla etukulmassa kallionkolossa piilossa, haukkuja n. 10-15. Muru lähti hyvin pistolle ja käytti aikaa yllättävän paljon. Sitten se tuli takaisin päin, pysähtyi n. 40 metriin kallion päälle seisomaan ja tuijotti mua. Annoin uudelleen etsintäkäskyn, jolloin Muru painui piilolle, jolla se oli siis jo käynyt. Jostain syystä Muru ei ollut heti aloittanut ilmaisua, vaan tuli kysymään multa apuja. Vasemmalla puolella oli jälleen umppari, jolla haukkuja n. 40. Tämän piilon Muru ilmaisi tosi hyvin, eikä sillä ollut aikomustakaan tulla sieltä pois. Viimeinen piilo oli puulaatikko oikealla, jolla lyhyt haukku ennen palkkausta. Muru oli nuuskinut piilon raosta pitkään ennen kuin aloitti ilmaisun, joka kuitenkin oli hyvä. Palkkana kaikilla piiloilla herkut ja vikalla myös frisbee.

Hieman taitaa Muru olla edelleen sekaisin rulla- ja haukkuilmaisun vaihtelemisesta johtuen. Nyt täytyy vaan panostaa talven aikana perustreeniin ja vahvistaa motivaatiota ja ilmaisua niin, että Murulle tulee jälleen itsevarma olo siitä mitä se on tekemässä. 

SU 21.11.10

Hakutreenit Teknopoliksella lumisessa metsässä pikkupakkasessa. Muru oli todella motivoitunut ja innoissaan, liekö lumella osuutta asiaan . Otin kolme maali-
henkilöä haamuina niin, että viimeinen näyttäytyi ensin, sitten toinen ja viimeisenä eka, jonka Muru sai lähteä heti hakemaan. Murre teki vasemmalle ylämäkeen hyvän, suoran piston ja ilmaisi 40:llä hyvällä haukulla avopiilossa olevan mh:n. Muru oli niin innoissaan, että namistelun jälkeen varasti mh:n kädestä hanskan ja halusi hepuloida.

Toinen mh oli oikeassa etukulmassa ja myös sinne Muru upposi hyvin. Hyviä haukkuja n. 10 kpl. Muru oli ensin tarkistellut huolellisesti mh:n päällä olevaa pressua ennen kuin aloitti ilmaisun.

Kolmannelle mh:lle lähetin Murun ennen sitä kohtaa missä mh sijaitsi. Muru teki kalliolle tikkupiston ja palasi takaisin. Laitoin koiran oikealle, vaikka tarkoituksenani ei ollut alun perin ottaa tyhjiä. Muru upposi myötätuuleen hyvin ja teki hienon piston. Sitten laitoin Murun vasemmalle mh:n kohdalta ja Murre joutui kipuamaan korkealle kallion päälle. Tällä mh:llä jälleen n. 40 haukkua. Alun muutamien riemukiekumisten jälkeen haukkusoundi muuttui vaativaksi ja oli tosi hyvä yhtä lyhyttä taukoa lukuun ottamatta.

Kaikilla mh:illä palkkoina herkut + viimeisellä myös frisbee. Onnistunut treeni, jonka jälkeen blondimudit kokoontuivat rellestämään. Murulla, Pyryllä ja Salmalla oli tosi hauskaa lumessa peuhatessaan.

Pyry 8 kk, Salma 5 kk ja Muru 3,5 v

MA 22.11.10

Esine-etsintäharjoitus Mätiksellä. Tallasimme Sadun kanssa 10 x 50 m kaistaleen lumeen. Esineitä oli kolme. Lähetin Murun huolimattomasti ja se teki pyörähdyksen vajaaseen puoleen väliin sen oloisena, että mitäs täällä nyt pitikään tehdä. Toisen lähetyksen tein kunnolla, jolloin Muru upposi suoraan oikeaa laitaa takakulmaan, josta toi sähköjohdon pätkän päineen. Kolmannella pistolla Muru toi puukontupen, joka oli kannon päällä n. puolessa välissä kaistaa. Sitten Murre saikin tehdä oikein urakalla töitä löytääkseen etuesineen, joka oli näennäisesti helpossa paikassa oleva vaalea hanska (tms.). Haju ei kuitenkaan jostain syystä noussut Murun kulkureiteille ja ipana meni esineestä useita kertoja ohi käyden tarkistamassa kaistan takaosaa moneen otteeseen. Sitkeästi ja innokkaasti ipana teki töitä, ja lopulta Muru sai hajun esineestä, tosin joutui vielä senkin jälkeen kovasti paikantamaan esinettä. Löydettyään hanskan Muru oli sille vihainen ja esinettä piti tappaa. Muru ei ole koskaan pureskellut tai leikkinyt esineillä, mutta nyt hanskaa piti vähän kurittaa, kun se oli kätkeytynyt niin hankalasti löydettäväksi .

Treenin jälkeen kävimme Sadun ja Alpo-sakemannin kanssa lenkillä. Muru esitti vaikeasti tavoiteltavaa, eikä oikein intoutunut leikkimään Alpon kanssa, vaikka selvästi herrasta tykkäsikin. Metsässä oli puolustusvoimien harjoitukset meneillään ja lumipuvuissa sieltä täältä tupsahtelevat sotapojat olivat Murun mielestä sangen epäilyttäviä tyyppejä. Niille piti hiukan kommentoida, etenkin, kun piti puolustaa "pientä" sakemannipoikaa .

SIVUN ALKUUN

LA 4.12.10 viikki

Pienimuotoiset hakutreenit Viikissä lumipyryssä. Otin Murulle useita eri mittaisia ilmaisuja maalimies hiekkalaatikossa ja valkoisen pressun alla. Pisin taisi olla 40-50 haukkua. Murmeli paukutti kiitettävästi ja oli hyvin innoissaan. Palkkana namut + vikan mh:n jälkeen frisbee-leikki. Hakuilun jälkeen treenasimme Kukan ja Minnan kanssa tottista parkkihallissa lumipyryltä suojassa. Tein Murun kanssa osan avoimen luokan tokoliikkeistä Minnan toimiessa liikkurina. Luoksetulosta pysähtyminen meni yllättävän hyvin siihen nähden minkä verran olemme sitä treenanneet ja kauko-ohjauksen liikkeet Murre suoritti lähes loistavasti. Kai sitä pitäisi käydä taas jossain vaiheessa kokeessa?

MA 6.12.10

Hakutreenit Jusslassa. Lunta oli satanut "kiitettävästi", joten emme tallanneet aluetta, vaan alueelle tehtiin kaksi poikittaista polkua, jotka olivat n. 25 m:ssä ja 40 m:ssä.  Maalihenkilöt olivat kätkeytyneet valkoisten pressujen alle ja Muru joutui oikeasti tekemään töitä heidät löytääkseen, vaikka apuna oli käytetty haamuja. Ekan piston vasemmalle Muru meni suoraan ja hyvin poikittaistallauksien yli. Toisesta, oikealla olevasta mh:sta Muru sai hajun voimakkaan tuulen mukana, joten päätin olla käyttämättä haamua. Se oli virhe, sillä Muru seurasi ekaa tallausraitaa taaksepäin ja eteni sitten syvyyttä edellisen koiran kuluväylää pitkin. En nähnyt kunnolla, joten en älynnyt huutaa Murua pois tallaukselta ja vaatia suoraan etenemistä tallauksen yli. Pöh!

Kolmas mh oli jälleen haamuna ja tässä Murre ei välittänyt tallauksista. Neljäs mh oli niin ikään haamu, mutta hänen kohdallaan poikkitallaus oli lähes 50 m:ssä, joten Muru luuli sitä sivurajaksi ja eteni tallausta jonkin matkaa. Muu sai kuitenkin hajun mh:sta ja palasi takaisin. Tällä mh:lla oli tarkoitus ottaa kunnon ilmaisu, mutta haukku oli epätavallisen ponnetonta, joten mh otti lyhemmän ilmaisun kuin olin suunnitellut. Päästyäni piilolle, otimme vielä uudestaan haukkuja ja nyt ne olivatkin pontevia. Olisiko Muru ollut hengästynyt syvässä lumessa mönkimisestä ja siksi haukku omituinen, vain mistä lie johtunut? Muilla piiloilla Muru sai palkan heti saapuessaan piilolle. 

TI 14.12.10

Muru alkaa olla kohta taas täydessä turkissa. Kirsun pigmentti on jälleen ihan olmi auringonvalon puutteesta johtuen. Treenailun sijaan olemme nyt pakkasilla keskittyneet ulkoiluun, pitkiin kävelylenkkeihin ja hiihtolenkkeihin. Meillä on n. viiden km:n pituinen vakiohiihtolenkki, jonka Muru "hiihtää" hienosti ladun reunassa pysyen ja pitäen vetoköyden koko ajan tiukalla. Välillä Murre intoutuu vetämään oikein kunnolla, mm. kohdassa, jossa se on tottunut painamaan lujaa fillarilenkillä. Eihän tuon kokoinen nappula kovin lujaa pysty tämän kokoista norsua vetämään, mutta kyllä pienestäkin vedosta on apua. Muru rrrrrrrakastaa lunta ja on pääsääntöisesti koko ajan ihan riemuissaan ulkona. Malttamattomana jo odottelen Murun juoksua, että pääsisimme vihdoinkin pentupuuhiin .

SIVUN ALKUUN

TO 6.1.11 raunio

Koko joulukuun ja tammikuun alun on ollut ihan kunnolla pakkasta, ja lunta on satanut ennätysmäärä Pääkaupunkiseudulle, joten kaikenlainen treenailu on jäänyt melko vähiin. Tänään olimme kuitenkin hakutreeneissä Perkkaalla varikkoalueella ja pienimuotoiset ilmaisutreenit kävimme ottamassa 16.12., 20.12. ja 29.12. Noissa kahdessa ekassa ilmaisutreenissä Muru hyöri ja pyöri lumipressujen ympärillä, yritti kaivaa maalihenkilöä esiin, tuijotteli mua ja ilmaisi pääasiassa huonosti. Vasta toisen treenin lopussa tajusin kehottaa maalihenkilöä ärähtämään kunnolla Murulle piilosta. Se toimi ja kolmannessa ilmaisutreenissä Muru paukutti aivan loistavia eri mittaisia ilmaisuja, vikalla jopa lähemmäs 70 haukkua. Eikä koskenut pressuihin, eikä pyörinyt piilon ympärillä .

Tänään Murre pääsi tekemään pitkästä aikaa etsintäharjoituksen. Vasemmalla n. 50 m:ssä vastatuulessa makasi lumipressun alla maalihenkilö kauhakuormaajan ylös nostetussa kauhassa. Muru sai jo radan alkuun hajun mh:stä ja painui vauhdilla suoraan piilolle. M nousi kauhaa vasten ja tarkisti, että mh on siinä, sitten se kiipesi vieressä olevaa lumikasaa pitkin kauhaan ja tallasi mh:ä, joka ärähti. Muru hyppäsi alas kauhasta ja aloitti pontevan haukun. 

Toinen mh oli oikealla isojen lumikasojen väliin jääneessä pienemmistä kasoista koostuvassa "laaksossa" myötätuulessa pressun alla. Ekalla pistolla Muru ei lähtenyt nousemaan kasoille vaan juoksi niiden etupuolelta kaartaen vasemmalle ja tehden isohkon piston. Toisella pistolla se eteni kasoille, mutta ei tarpeeksi pitkälle. Kolmannella pistolla se kiipesi lumikasojen yli ja mönki umpihangessa sinnikkäästi lumikasojen välissä ja päällä, kunnes löysi mh:n, jolla aloitti hyvän haukun, eikä koskenut pressuun.

Kolmas mh oli vasemmalla vastatuulessa ison muoviputken sisällä pressun alla piilossa (putkia oli paljon pinossa). Muru meni jälleen vauhdilla piilolle ja haukkui mh:n piilon ulkopuolella, koska putki oli melko korkealla. Palkkauksen jälkeen Muru hyppäsi putkeen ja kävi kipittämässä sen edes takaisin.

Neljäs, lumipukuinen mh oli oikealla pitkistä metallipalkeista kootun pinon yhdessä välikössä. Lähetin Murun suoraan kohti metallipalkkeja, mutta se ei päässyt etenemään niiden yli/läpi ja palasi takaisin kiroilemaan mulle. Lähetin Murun uudelleen, jolloin se lähti kiertämään palkkirakennelmaa oikealta, mönki lumikasan yli ja katosi näkyvistä. Jonkin aikaa odoteltuamme alkoi rakennelman takaa vasemmalta kuulua vaimeasti haukku. 

Muru oli aivan innoissaan inspiroivasta treeniympäristöstä. Se oli vauhdikas ja sinnikäs, ja ilmaisut toimivat hienosti. Kaikilla mh:illä oli maksalaatikkoa palkkana + vikan jälkeen ankara frisbeetaisto. Olen ihan supertyytyväinen Muruun tänään! Pitäisi varmaan mennä raunioille treenaamaan sen kanssa, kun tuollainen ympäristö, jossa saa kiipeillä ja ponnistella, inspiroi Murua noin paljon. Harmi vaan, että en itse enää ole niin nuori, notkea ja innokas, mitä rauniomaalihenkilöltä vaaditaan... Kaivossa kököttäminen ei enää oikein kiehdo .

SIVUN ALKUUN

SU 13.2.11 juoksu

Olen ollut koko tammi- ja helmikuun flunssassa, ja kärsinyt plantaarifaskiitista, joten treenaaminen ja kunnon lenkkeily on jäänyt vähiin. SU 9.1. meillä oli hakutreenit Perkkaalla. Muru teki etsintätreenin ja muistaakseni maalihenkilöitä oli neljä. Muuta en sitten muistakaan... Flunssainen pää...

SU 6.2. meillä oli jälleen hakutreenit Perkkaalla. Eka mh oli oikealla 50 m:ssä lumipressun alla. Mh näyttäytyi haamuna ja Muru pinkoi miljuunaa umpihankea pitkin piilolle ja ilmaisi sen pontevasti. En pystynyt mönkimään mukaan, joten huusin Murun pois piilolta sen syötyä palkkansa. Toiselle mh:lle, vasemmalle puolelle, Muru meni valmista polkua pitkin ja taas hyvä ilmaisu. Kolmas mh jälleen umpihangessa 50 m:ssä haamuna. Muru pinkoi jälleen niin lujaa kuin hangessa pääsee ja ilmaisi mh:n pontevasti. Lopuksi otimme keskilinjalla pitkiä ilmaisuja ja Muru haukkui oikein sydämensä kyllyydestä - ihan äänikin meinasi mennä välillä käheäksi . Kaikki ilmaisut olivat aivan loistavia, tuntuu, että Muru on saanut nyt kunnon fiiliksen päälle haukkumisen suhteen.

Muru oli treenissä hirmu ponteva, mikä osaltaan johtunee siitä, että juoksu alkoi seuraavana yönä. Jippii, pääsemme pentupuuhiin! Toivottavasti tällä kertaa kaikki menee nappiin.

Agilitytreenejä meillä on ollut surkean vähän. Hallitreenit ovat olleet vain joka toinen viikko, eikä lumitilanteen takia ulkona ole pystynyt treenaamaan ollenkaan. Yksi treenikerta osui työpäivälle, yksi joulupäivälle ja yhden kerran olin niin sairas, etten pystynyt treenaamaan, joten joulu-helmikuussa olemme harmillisesti päässeet treenaamaan vain kaksi kertaa. LA 8.1. treenasimme huonon kuntoni takia vain pujottelua sekä A:n ja puomin kontakteja. LA 5.2. treenasimme vauhdikasta rataa sekä pujottelua. Muru tosin oli epänormaalin vauhditon ja muutenkin ihan tupajumi, mutta tämä selittyi sitten juoksun alkamisella. Voi olla, että ipanalla oli maha kipeä. Murun pujottelu alkaisi olla viittä vaille valmis, kun vaan pääsisi tekemään toistoja. Mutta nyt agility joutuu pakolliselle tauolle juoksun ja pentujen (toivottavasti!) takia.

Sain Suski Korrin semmasta uutta uskoa siihen, että voin saada Murun noutoon kuitenkin vielä lisää vauhtia. Mun täytyy vaan olla kärsivällisempi ja treenata paaaaljon enemmän. Toistoja, toistoja, toistoja... Mitä enemmän koira on päässyt toistamaan virhettä, sitä enemmän toistoja tarvitaan uudelleenkoulutuksessa. Olen nyt pari kertaa ottanut sekä vauhti- että iskunoutoja ja ne toimivat yllättävän hyvin. Olen aikaisemmin ilmeisesti tehnyt ne jotenkin väärin, kun eivät ole Murulla toimineet. Suosittelen hitaiden noutojen kanssa painiville luettavaksi Susanna ja Juha Korrin kirjaa "Tavoitteena huippukoira". Siinä on selkeät neuvot sekä isku- että vauhtinoutojen harjoittelemiseen. 

Muru hakutreeneissä 6.2.2011 

SIVUN ALKUUN

Ensimmäiset jäniksenjäljet Muru pysähtyi tarkistamaan, mutta ei poistunut jäljeltä. Toiset jäljet aiheuttivat enää pikaisen pään kääntämisen. Sen jälkeen jäljet eivät enää kiinnostaneet. Kepit ja purkin Muru ilmaisi nopeasti maahan lätsähtämällä ja ipana taisi syödä kaikki namit yhtä lukuun ottamatta. Muru jäljesti hyvin tarkasti askel askeleelta ja into oli kova, tempo pysyi kuitenkin koko ajan samana. Loistava jälkipiski!

Muru adoptoi itselleen rescue-kanin! Limppu-Liinu on 2,5-vuotias, koiriin tottunut hermeliini-kani, joka tuotiin helmikuussa meille töihin lopetettavaksi pitovaikeuksien takia. Murun ja Limpun kohtaaminen oli rakkautta ensi silmäyksellä, ja niistä tuli heti sydänystävät, kun menimme Limppua katsomaan. Muru hoitaa Limppua, pesee sen korvia ja otsaa, josta Limppu nauttii kovasti. Pepun pesusta Limppu ei oikein välittäisi, mutta on "alistunut" siihenkin. Limppu on tosi rohkea, hyvähermoinen ja kiltti kani. Murun ja Limpun touhuja on hauska seurata! 

TI 5.4.11

Juoksun 14. päivä Muru alkoi illalla olla jo hieman suopeampi. Se leikki Urhon kanssa, mutta ei vielä antanut nousta selkään, kun Urho hienovaraisesti "kysyi". Juoksun 15. päivä Muru oli jo tosi innoissaan ja antoi Urhon kokeilla selkään nousua. Koirat leikkivät ja Muru astui Urhoa, joka ei kuitenkaan vielä tehnyt kunnollisia, tosi pontevia astumisyrityksiä. Yhdessä vaiheessa Urho ilmeisesti osui hollille, mutta Muru säikähti ja lähti alta pois. Olisi pitänyt tajuta pitää siitä kiinni. Tosin Urho ei ryhtynyt mihinkään, kun yritimme pitää Murusta kiinni, se vaan haukkui tai lähti kuseskelemaan. Myöskään Muru ei ollut innostunut kiinni pitämisestä.

Murulla oli lähes kaikki tiinehtymisen ulkoiset merkit; se oli rauhallinen ja väsynyt, hellyydenkipeä, ahne, nisät kovat ja punoittavat, ja kroppa keräsi nestettä. Murulle tehtiin tiineysultra 29 vrk astumisesta, mutta harmittavasti yhtään pentua ei näkynyt . Eivätpä siis olleet pika-astumisessa siittiöt ehtineet liikenteeseen… Jos olisi ollut kyse vahinkoastumisesta, niin taatusti olisi narttu pamahtanut paksuksi . Muru siis oli vain mallikkaasti valetiineenä.

SIVUN ALKUUN

MA 18.4.11

Muru ja pikkusiskonsa Salma pääsivät altaaseen uimaan koirauimalassa Hyvinkäällä. Muru on ollut siellä kerran ennenkin vajaan vuoden ikäisenä, joten hyppiminen kongin perässä altaaseen sujui mallikkaasti pienen käynnistysvaikeuden jälkeen. Puolen tunnin lähes tauottoman uimisen jälkeen Muru oli melko tasaraha. Se ei ole fyysisesti parhaassa mahdollisessa kunnossa. Salma oli ensimmäistä kertaa uimassa ja opetteli pelastusliivit päällään uimatekniikkaa uimaohjaajan avustuksella. Ei mennyt kuin hetki, kun Salmastakin kehkeytyi varsinainen vesipeto .

"Ärsytin" hieman Murua, jolloin se sai uutta puhtia, lähti pistolle ja löysi mh:n takakulmasta. Muru haukkui hyvin, tosin välillä ääni nousi turhaumasta. Mh palkkasi koiran, kun tulin piilolle. Haukkuja tuli melko paljon, koska alue oli ryteikköistä ja minulla kesti tovi juosta piilolle. Muru oli ihan "raivona", kun oli joutunut koville J. Jätin Murun mh:lle ja otin sisääntulon. Mh oli mennyt vasempaan takakulmaan ja Muru sai ääniavun, jonka jälkeen lähti miljuunaa pistolle. Mh oli ottanut hyvän, lyhyen haukkupätkän (ei kuulunut keskilinjalle) ja kun ehdin piilolle, niin mh:llä ja Murrella oli jo frisbeetaistelu menossa. Erittäin onnistunut harjoitus! Juuri, kun koira oli menettämässä uskonsa, niin mh löytyikin, ja loppuun vielä hetsaus. Muru oli treenin jälkeen todella tyytyväinen, kun oli saanut tehdä kunnolla töitä.

SIVUN ALKUUN

Terhi Multamäki ´11