Jalostus
kaikki mudit
pentueet

MURUN
PÄIVÄKIRJA
30.5.2009-29.5.2010


Tältä sivulta voit lukea
mitä mudineiti Muru
Murmeli Päivänsäde
Multamäelle kuului
2-vuotiaana


Muru 2-vuotias



Täältä voit lukea Murun
vanhempia ja uudempia kuulumisia:

Murun pentupäiväkirja
Muru 1-vuotias
Muru 3-vuotias
Muru 4-vuotias

Murun päiväkirja

LA 30.5.09 Muru 2 vuotta! kaksi

LA 6.6.09

Pääsin toipilaana Nooran ja Murun pikkusiskon Fisun kyydissä Salon näyttelyyn, johon olin ilmoittanut Murun. Iso kiitos Nooralle henkilökohtaisena avustajanani toimimisesta!  

Murun tulos oli AVO ERI1 PN2 SERT FI MVA! Tuomari oli Igor Selimovic Kroatiasta. 

Ei tarvitse enää onneksi ravata näyttelyissä! Jatkossa ehkä käydään erkkareissa ja Voittaja-näyttelyissä, riippuen tuomarista. Samoin kuin aina ennen poikienkin kanssa.

TI 9.6.09

Jälki illalla puistossa lyhyeksi leikatulla nurmella, pilvinen ja kostea sää. Murun jälki oli n. 70 m pitkä ja ½ h vanha. Alkuun Froliceja oli joka askeleella n. 5 m:n ajan, sitten 3-20 askeleen välein. Jäljellä oli myös kolme namifilmipurkkia. Ekan suoran jälkeen oli vasemmalle viettävä loiva kaari, jonka päässä kulma oikealle. Sitten taas suora, jonka jälkeen kulma vasemmalle. Tämän jälkeen jyrkempi kaari oikealle ja lopussa filmipurkki.

Muru oli hyvässä vietissä ja jäljesti intensiivisesti nenä tuhisten. Se söi kaikki namit jäljeltä ja ilmaisi upeasti purkit. Ekassa kulmassa se meni n. koiran mitan yli, mistä sille tuli suorastaan paniikki, jonka jälkeen se imi maata entistäkin tarkemmin ja intensiivisemmin. Toinen kulma meni täydellisesti, kuten myös kaari. Hyvä Murre! 

TO 11.6.09

Osallistuimme Murun kanssa illalla Espoon Kauklahdessa viralliseen BH-kokeeseen. Tein suurinpiirtein kaiken juuri niin kuin ei pitäisi tehdä ennen koesuoritusta. Edellisenä päivänä olimme koirien kanssa kylässä, ja sitten kunnon lenkki ja uimista Haltialassa, ei tietoakaan kevyemmästä ohjelmasta ennen koepäivää. Koepäivänä kävin koirien kanssa töissä, ja sitten sähläsin koirahäkkien ja auton kanssa tuntikausia niin, että koirat olivat mukana vieressä katselemassa ja kuuntelemassa mun kiroilua ja tuskailua. Sen jälkeen lähdin koepaikalle pahantuulisena ja niin viime tingassa, että Muru-parka ei ehtinyt yhtään orientoitua koepaikkaan. Kävipä vielä "sopivasti" niin, että olimme ekassa parissa. 

Repäisin Murren autosta kentälle ja suoraan tottikseen. En ehtinyt oikeastaan viritellä sitä ollenkaan. Ei Muru juurikaan virittelyä normaalisti treenitilanteessa kaipaa, mutta koetilanteessa olisi selvästi kaivannut, kun kentällä oli yhtä äkkiä paljon ihmisiä ja vieraita koiria - aikaisemmin kun siellä ei ole ollut ketään meidän lisäksi.

Meillä oli ensin paikallaolo. Muru seurasi hyvin paikallaolopaalulle, meni nopeasti maahan ja jäi kiltisti paikoilleen. Muutaman kerran se oli vaihtanut lonkalta toiselle ja kerran (ainakin) se nuuhki kaula pitkänä jotain. Tätä ei tuomari huomannut, mutta mä huomasin, kun kurkin välillä vaivihkaa taakseni. Murre pysyi kuitenkin koko ajan paikoillaan. Perusasentoon se nousi nopeasti ekalla käskyllä.

Vapaana seuraaminen sujui hienosti melkein loppuun asti. Henkilöryhmään mennessä Muru alkoi hieman jätättämään. Vapaana seuraamisessa jätättäminen jatkui henkilötyhmässä. Pitkän suoran Murre seurasi taas hienosti, mutta takaisin tullessa hitaassa kävelyssä Muru jäi taakseni ja vaihtoi oikealle puolelle. Sitten se taas hetken seurasi hyvin, kunnes taas jättäytyi jälkeen. Tämän jälkeen Murre seurasi hetkittäin hyvin ja aina välillä oli sen oloinen, että "tylsää, eiks tää lopu ikinä, mikä juttu tää on, Terhiiiii???" Jouduin antamaan useita lisäkäskyjä. Kokonaisuutena seuraamiset meni huonommin kuin harjoituskokeessa. 

Liikkeestä istuminen sujui hienosti. Liikkeestä maahanmenon Muru toteutti todella nopeasti, tosin se jäi tässäkin liikkeessä istumaan. Videolta katsottuna näyttää ihan siltä, että Murre luuli, että se ei tehnyt liikkeestä istumista tarpeeksi hyvin, kun ei saanut palkkaa ja yritti tehdä sen toisen kerran vieläkin paremmin. Hauskoja nuo kokemattomat koirat! Luoksetulo sujui hyvin sivuille tuloineen, tosin tuomarin mielestä koira olisi saanut tulla loppuun asti samalla askellajilla. Anyway, tottiksemme hyväksyttiin rimaa hipoen ja pääsimme kaupunkiosuuteen.

Kaupunkiosuudessa Muru ei reagoinut yhtään mihinkään, se vaan marssi mun perässä häntä pystyssä. Se ei suostunut kävelemään mun vieressä, vaan halusi kävellä mun perässä. Kokeessa en näin ollen nähnyt yhtään miten Muru reagoi, onneksi homma on videolla. Kaupunkisosuus meni siis loistavasti ja näin ollen käyttäytymiskoe hyväksyttiin, ja Murre sai koulutustunnuksen BH sekä oikeuden osallistua palveluskoirakokeisiin .

Ennen varsinaisiin pk-kokeisiin osallistumista täytyy tottelevaisuutta vielä hioa  varmemmaksi ja palkkaamattomuutta harjoitella. Murrelle täytyy myös tehdä selväksi, että seuraaminen ei ole mikään valinnainen tehtävä. Tähän mennessä treeneissä ei ole tarvinnut vielä käyttää pakkoa, mutta nyt on selvästi sen aika ja Muru iältäänkin jo sopivan ikäinen -> VPV.

PE 12.6.09

Olimme toista kertaa agilitytreeneissä. Väliin jäi taas kaksi treenikertaa käsileikkauksestani johtuen. Kukaan muu ryhmäläisistä ei ollut paikalla, joten saimme ihan yksityistunnin. Harjoittelimme puomin alastulokontaktia alas lasketulla alastuloluiskalla, jonka molemmilla puolilla oli siivekkeet estämässä koiran "tipahtelua" kontaktilta. Kriteerinä Murulla oli etutassut maassa ja loput puomilla. Otin sille tähän käyttöön käskyn "kädet". Naksautin Murulle merkiksi oikean asennon ja samalla sanoin "kädet", ja Jade palkkasi sen namilla. Muru tajusi homman heti ja se oli Murren mielestä tosi kivaa. 

Harjoittelimme jälleen myös hyppyjä ja putkea. Putki on niin kiva, että se meni jo hienosti, vaikka oli kaarella. Nyt täytyy alkaa harjoitella kauempaa lähetystä. Hypyissä saimme läksyksi kunnolla irtoamisen parin esteen sarjalla. Muru lukee mun kroppaa tosi tarkasti ja ohjautuu erittäin hyvin, joten tällä hetkellä on tärkeämpää saada koira hyppäämään suoraan eteenpäin kuin tulemaan hypyn jälkeen ns. käteen.

Tauon jälkeen harjoittelimme vielä keppikujaa. Murre juoksee jo kivasti sen läpi. Pikkuhiljaa täytyy alkaa harjoitella eri kulmista lähestymistä ja niin, että olen itse lähempänä koiraa. Nyt olen keppikujan toisessa päässä kutsumassa sitä.

TI 16.6.09

Muru sai matokuurin; Drontal comp.

KE 17.6.09

Hakutreenit Mätäkivellä. Etukulmat huudoilla. Muru lähti ekalle eli viimeiseksi kuulemalleen mh:lle reippaasti ja työskenteli hienosti eteenpäin. Täydellinen rullan luovutus edessä istuen ja reipas näytölle meno. Toiselle mh:lle lähetin koiran epämääräisesti "lennosta", jolloin Muru lähti hitaasti. Vauhti kuitenkin kiihtyi mennessä ja Muu teki hienon eteenpäin suuntautuvan piston umpipiilolle. Tuonti & näyttö hienot. Kolmas mh otettiin näkölähtönä pressulla peitettyyn maapiiloon. Samaan aikaan keskilinjaa tuli koiranulkoiluttaja, joka jäi meidän lähetyspisteeseen pällistelemään. Siirryin keskilinjaa reilusti eteenpäin Murren ollessa pistolla, jottei se häiriintyisi vieraasta koirasta. Pisto sujui kaikin puolin hyvin. Neljäs mh otettiin huudolla ja suorapalkalla, meni hyvin. Kaikilla mh:llä namit + vikalla (Ulla) taistelu.

SIVUN ALKUUN

MA 6.7.09 helle

Miten aika voi sairaslomallakin kulua niin nopsaan, että en ehdi tätä päiväkirjaa päivittämään?!?

Viime viikko ja sitä edellinen viikko olivat helteisiä, mittari nousi jopa +30 asteeseen, nyt on taas hieman viileämpää, "normaalimpaa". Merivesikin on nyt tosi lämmintä. Helle oli kivaa, mutta koiraharrastuksen kannalta ei niin mukavaa. Treenit ja lenkit piti ajoittaa joko tosi aikaiseen aamuun tai sitten hyvin myöhäiseen iltaan. Päivän kuumimpana aikana koirat saivat joko nukkua sisätiloissa, tai harrastaa vesileikkejä Kallvikissä tai Jakiksen hiekkakuopilla. Muru ja Sulo ovat uineet todella paljon, ja kuntoa on pidetty yllä lähinnä uimalla ja vesijuoksemalla matalassa vedessä.

Muru on ollut hormonaalisesti valeraskaana ja se on ilmennyt lähinnä niin, että Muru on ollut normaalia hieman rauhallisempi, eikä niin "taistelukone". Se on myös ollut suopeampi muita koiria kohtaan kuin ennen juoksua, vaikkei nyt perus-
luonteeltaan mikään "Äiti Teresa" olekaan .

Olen käynyt hypyttämässä Murua korotettavilla esteillä niin, että sillä on ollut apulaudat maassa esteen molemmilla puolilla merkkaamassa ponnistuspaikkaa. Olen palkannut vain puhtaista hypyistä ja yrittänyt tehdä hypyistä tosi innokkaat sekä vauhdikkaat patukan ja namin kanssa. Nyt olemme menossa n. 91 cm:ssä.

Hiski-Piski 14 v oli pitkästä aikaa 1,5 vk kotona (tai siis meillä, kaipa sen koti enemmän nykyään on Karkkilassa...). Muuten ihan kiva, mutta yhtälö, jossa on yksi toimiva käsi + kolme koiraa, joista yksi kuuro, ei oikein toimi! Hissulle ja Murrelle tuli useampaan otteeseen rähinää, kun Hiski ei kuule Murun varoitus-
murinoita, eikä näin ollen tajua väistää. Siitäkös Muru suuttuu ja paukkaa vanhan äijän kimppuun. Hiski taas on sellainen, että jos joku käy kimppuun, niin takaisin tulee ja lujaa, oli hyökkääjä sitten ihan kuka tahansa. Kerran Muru vahingossa sivalsi hampaallaan Hiskiä kirsuun niin, että verta vuoti useamman minuutin ajan. Vanha ukko seisoi ja nuoleskeli ihmeissään kirsuaan niin kauan, kunnes verentulo hyytyi. Kahdentoista vuoden ikäero on vähän liikaa, etenkin, kun tyypit ovat temperamentiltaan niin samankaltaisia.

La 20.6.09 Jälki illalla Teknopoliksella. Murren edellisen, innokkaan jäljestyksen innoittamana tein aivan liian vaikean jäljen olosuhteisiin ja maastoon nähden. Maastossa oli tehty hakkuita ja se oli suurelta osin rutikuivaa risukkoa. Silti tein jälkeen monta kulmaa lyhyillä välimatkoilla ja taisipa olla yksi piikkikin. Jälki lähti janalta oikealle ja jälki oli n. tunnin ikäinen. Jana oli n. 10-15 m pitkä. Jäljellä oli kuusi namipurkkia ja siellä täällä Froliceja vahvisteena. Pituutta jäljellä oli ehkä n. 200 m. 

Muru nosti jäljen hyvin, mutta otti jostain syystä takajäljen, jota eteni liinan mitan verran niin, että jouduin kutsumaan koiran takaisin. Muu palasi ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Liekö auto ja jäljelle saapumissuuntamme vetäneet Murua taka-
jäljelle?

Itse jäljestys sujui hieman haparoiden, eikä kovinkaan motivoituneesti, sillä olin typeryyksissäni syöttänyt Murulle lähes kokonaisen makkaran, kun treenasin tottista jäljen vanhenemista odotellessani. Pari purkkia jäi muistaakseni ilmaisematta, kun ne olivat liian vaikeissa kohdissa. Muuten Murre ilmaisi purkit hienosti ja söi myös jäljellä olleet Frolicit. Joissain kulmissa oli pyörimistä ja haparoimista. KOIRAN PITÄÄ OLLA NÄLKÄINEN JÄLJELLÄ! IDIOOTTI!!! 

Ke 24.6.09 Haku illalla Teknopoliksella. Teimme radan uuteen paikkaan. Vasen puoli radasta oli melko jyrkkääkin kalliota ylöspäin, ja oikea puoli oli tasaista risukkoa ja suota. Ilma oli melko lämmin.

Ensimmäinen mh antoi Murun nuuhkaista namirasiaa ja painui sitten vasempaan etukulmaan, josta n. 10 metriä keskilinjan suuntaisesti kallionkoloon piiloon. Murre haukkui innosta ja annoin sen haukkua, koska haluan nostattaa sen intoa. Ipana pinkoi pistolle lujaa ja sai herkkunsa suorapalkkana.

Toinen mh oli valmiina oikealla puolella, näyttäytyi haamuna ja kätkeytyi verkon alle. En tiedä näkikö Muru oikeasti mh:ta vai mistä oli kyse, mutta kun lähetin koiran, niin se lähti nenä pitkällä tutkimaan risukasaa, joka sijaitsi n. 5-10 m:ssä viistosti alueella eteenpäin. Annoin Murun hetken tutkia sitä ja kutsuin sitten koiran takaisin. Uusi lähetys ja taas koira olisi vaan tutkinut jotain hajua muutaman metrin päässä. Kolmannella lähetyksellä Murulla ikään kuin syttyi lamppu päässä ja se lähti etenemään, mutta ei niin vauhdikkaasti kuin haluaisin. Myös tällä mh:lla suorapalkka. Kolmas mh oli haamuna kallion päällä ja Muru näki mh:n jo, kun olimme vasta tulossa edelliseltä pistolta. Jostain syystä Muru ei kiihdy mh:n näkemisestä haamuna, vaan tuntuu, että se ennemminkin melkein hyytyy siitä. Mene ja tiedä. Muru lähti pistolle "varovaisesti" mh:n kadottua piiloon. Voi toki olla, että outo maasto ja jyrkkä kallio hämäsivät koiraa. Tai sitten se vaan oli lahnana, koska on hieman pulskassa kunnossa(!), valeraskaana, ym. Päästessään ylös kalliolle Murre kiihdytti vauhtiaan ja oli painunut piilolle ihan vauhdilla. Tästä myös suorapalkka ja mh:na Murun ikioma, ihana Ulla.

Olen pähkäillyt pääni puhki, että miksi Muru välillä lähtee varovaisesti ja hitaasti pistoille. Teknisesti se kuitenkin toimii hienosti ja mh:tkin ovat sen mielestä kivoja. Luulen, että olen onnistunut pilaamaan Murun motivaation liian vaativilla treeneillä ja "ahdistamalla" sitä. Kun treenasimme Ullan kanssa kahdestaan, niin Muru oli aina aivan intopiinä ja toimi loistavasti. Ongelmat alkoivat, kun siirryimme ryhmään treenaamaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna siinä tuli aivan liikaa uusia asioita ja vaatimuksia yhdellä kertaa, ja samaan syssyyn aloin vielä myös painostaa Murua haukkuilmaisuun. Mun olisi pitänyt "suojella" Murua liiallisilta vaatimuksilta, mutta sen sijaan menin niihin mukaan. Lisäksi muistan selvästi yhden tosi "ahdistavan" treenin keväältä 2008, kun Muu oli vajaan vuoden ikäinen ja kevättalvelta 2009, kun kokematon mh ryssi Murun treenin niin, että minä aloin painostamaan koiraa. Lisäksi epäilen, että Muru sotkee hakulähetyksen ja jäljen janalähetyksen keskenään. Jana ainakin huononee joka kerta, kun olen tehnyt peltojäljen, jossa Muru on saanut lähteä jäljelle suoraan paalulta. Voi toki myös olla, että Muru on hieman lahna vain siksi, että on valeraskaana. Plääh! Joka tapauksessa mua ahdistaa ja kerrankin en oikein tiedä, että mitä tehdä... Ottaa kuutioon pahasti, Muru oli niin loistava hakulupaus...! 

Pe 26.6.09 Meidän kolmannet agilitytreenit. Otimme hyppäämistä suoraan ensin kahdella esteellä ja sitten kolmella esteellä niin, että veimme Murren kanssa patukan estesuoran päähän. Muru painui hienosti eteen, eikä katsellut minua, vaan oli "lukkiutunut" patukkaan. Ohjaus toimi molemmilta puolilta yhtä hyvin. Sen jälkeen otettiin hyppyjä viistolla käännöksellä, nämäkin toimivat hyvin.

Hyppyjen jälkeen harjoittelimme keppikujaa. Muru osasi jo ihan selvästi hakeutua oikeasta kulmasta sisään, vaikka otin jo lähetystä aavistuksen enemmän vasemmalta ja oikealta. Murulla toimii paremmin maassa oleva patukka kuin se, että heitän lelun. Pystyin lähettämään Murun sen tasolta, kun kujan päässä oli patukka. 

Lopuksi harjoittelimme puomin alastuloa samalla lailla kuin viimeksikin. Muru muisti homman ja toimi loistavasti. Ohjaus molemmilta puolilta sujui samanarvoisesti.

Murre on ihan kuin isoisänsä Hiski oli agilityssa. Murun voi jättää vapaana odottamaan vuoroaan aidan viereen, ja se makaa siellä kiltisti ja hiljaa. Kun haen sen suoritusvuoroonsa ja vilautan patukkaa, niin Muru on heti valmis äksöniin. Ihanaa, että sillä on niin hyvät hermot!

La 27.6.09 MURU LUONNETESTISSÄ! Murmeli testattiin Oulunkylässä dobberien majalla, missä Murun emänisänisä Jori testattiin vuonna 1993 ensimmäisenä mudina Suomessa. Myös Murmelin isoisä Hiski on testattu samaisella radalla. Murun suoritusvuoron aikana paistoi aurinko ja oli kuuma. Mietin etukäteen hieman, että kannattaako Muru luonnetestata nyt, kun se on hormonaalisesti valeraskaana, mutta eipä se mielestäni näkynyt oikeastaan muussa kuin ehkä taistelutahdossa. Murulla oli testissä oikein hauskaa, eikä sen häntä laskenut koko aikana vissiin kertaakaan. Muru ei myöskään kuormittunut testistä mitenkään. Arkielämässä en ole huomannut testin jälkeen mitään eroa entiseen. Hieno koira!

Tuomarin jutustelun aikana Muru istui tylsistyneenä, haukotteli ja kävi välillä nuuskimassa tuomarin housut perusteellisesti. Kun tuomari sitten kutsui Murua tervehtimään, tarjosi neiti häntä heiluen vain peffaansa tuomarin rapsutettavaksi. Normaalisti Muru yleensä syttyy heti leikkiin, kun lelu vilahtaa, mutta testissä se möllötti paikoillaan kuin laho lehmä ja meni laiskasti tutkimaan tuomarin maahan heittämän kepin. Muru oli kuin nukuksissa, eikä oikein innostunut leikkimään kepillä, vaikka yleensä taistelee kanssani kepistä ihan yhtä hyvin kuin muistakin leluista. Smurmu oli ihan sen näköinen, että "Hyi, tää on ollut ällöjen poikien suussa, en ota!" (Urokset leikitetty samalla kepillä ennen Murua). Taistelu rättilelusta sen sijaan jo kiinnosti sen verran, että Murre innostui vetämään tuomarinkin kanssa. 

Kelkalla Muru oli loistava. Se ei pelännyt kelkkaa ollenkaan, vaan veti täysillä häntä pystyssä sitä kohti, kun kelkka lähestyi meitä. Kun kelkka oli pysähtynyt viereeni, niin Muru teki pari paimennuskierrosta sen ympäri, jonka jälkeen tuli nuuskimaan kelkkaa minun seisoessani vastapuolella sitä. Kun tuomari käski minut kyykkyyn kelkan viereen, niin Muru olisi halunnut alkaa leikkiä kelkalla ja alkoi vetää sitä hihasta hampaillaan. Kun kävimme katsomassa, että mistä kelkka tuli, niin Muru painui edellä häntä pystyssä kelkan tulopaikkaan. Takaisin tullessa se veti innoissaan kohti kelkkaa: "Jee, leikitään lisää tuolla!" Tuli ihan isosetä-Sulon luonnetesti mieleen...  

Puolustuksessa Muru ensin pysähtyi, seisoi ja katsoi rauhassa vierelläni, että mitä helv*****! Sen jälkeen se aloitti puolustushaukun, mutta kun tuomari tuli lähelle, niin Muru katsoi järkevämmäksi räyhätä ja hyökkiä minun takaani. Kun tuomari laski "aseensa", niin Muru palautui nanosekunnissa ja oli helpottunut, kun uhkaaja ei ollutkaan paha ja oli heti kaveria tuomarin kanssa. 

Haalariin Muru reagoi niin, että olisi heti halunnut mennä katsomaan, että mikä se on. Kun kävelimme takaisin haalarille, niin Muru suorastaan veti katsomaan sitä eli ei pelännyt tippaakaan ja todettuaan haalarin elottomaksi jatkoi marssiaan mun edellä häntä pystyssä. Myöskään rämisevä tynnyri ei ollut Murun mielestä yhtään pelottava. Murre ei oikeastaan edes säikähtänyt sitä, vaan häntä pysyi koko ajan ylhäällä ja ipana marssi itse katsomaan tynnyriä. Tässä vaiheessa tuomarit olivat ajatelleet, että Muru on kohtuullisen kova ja päättivät sen takia testata koiraa hieman lisää pimeässä huoneessa. Siellä tuomari kaatoi kolisevan ämpärin Murun edessä. Muru ei varsinaisesti pelästynyt, mutta kääntyi kuitenkin tulosuuntaansa. Pimeydessä kuului vaan kova tuhina, kun Muru etsi minua, mitään muuta ääntä koirasta ei lähtenyt. Lopulta se päätyi perimmäiseen nurkkaan, missä olin, mutta ei saanut mitään erityistä intokohtausta asian tiimoilta. Tästäkin voi päätellä, että pimeä huone ei ollut Murun mielestä mitenkään erityisen ahdistava.

Seinään yksin jätettynä ja uhattuna Muru puolusti itseään, mutta oli sangen helpottunut, kun tuomari lopetti uhkauksensa. Jälleen palautuminen tapahtui nanosekunnissa.

Ampumiseen Murre ei reagoinut, kuten odotettavissa olikin. 

Murun tulos oli:

Tuomareiden mukaan Muru olisi saanut toimintakyvystä +2, jos se olisi ollut vahvempi ja vakuuttavampi puolustustilanteissa. Kaikissa muissa osioissa (kelkka, haalari, tynnyri, pimeä huone) se osoitti suurta toimintakykyä. Voi olla, että vuoden kuluttua, aikuistuneena narttuna Muru olisi ollut voimakkaampi puolustustilanteissa ja saanut toimintakyvystä +2, mutta väliäkös sillä? Haluan testata koiran nuorena, että pystyn vielä tarvittaessa vaikuttamaan sen ominaisuuksiin.

Taisteluhalu oli minulle testissä ainoa yllätys. Vaikka Murmeli taisteli läpi koko testin hyvin, niin varsinainen "taistelukoe" eli leikkiminen ei sujunut niin kuin olin luullut. Olen aina ajatellut, että Murulla olisi suuri taisteluhalu. Aika näyttää, että oliko päällä ollut valeraskaus syynä "vain" kohtuulliseen taisteluhaluun, vai onko suuri taisteluhalu ollut vain minun toiveajatteluani... Toisaalta voi olla, että taisteluhalu on suuri minun ja muiden tuttujen kanssa, ja kohtuullinen vieraiden kanssa (vieraskorea). Muru on nyt joka tapauksessa lähiaikoina ollut innottomampi taistelemaan ja leikkimään kuin yleensä.

Tuomareiden mukaan Murun kovuus on lähellä +3:a eli vahva +1. Toisaalta onneksi Murre on kuitenkin "vain" +1, on helpompi kouluttaa... Myös hermorakenne Murulla on tuomareiden mukaan vahva +1 eli lähellä +2:ta. Se on todella hieno homma, sillä jalostusnartulla yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on hyvähermoisuus. Ja toimintakyky Murrella oli siis muuten +2, paitsi puolustusosiot...

Ti 30.6.09 Aamulla kävimme ottamassa hyppyjä ja noutoja Viilarintien kentällä ennen kuin aurinko alkoi paahtaa täysillä. Otin Skogsterin Mian ohjeen mukaisesti Murulla jälleen noudon niin, että jätin ipanan kapulan kanssa kentän toiseen päähän ja peruutin toiseen päähän kutsumaan sitä. Toi kapulan hyvin, mutta ei yhtään sen nopeammin kuin muutenkaan. Suloon sen sijaan tämä treeni toimii oikein hyvin. Murre hyppi n. 85 cm korkeaa estettä maassa olevien ponnistusmerkkien avulla. Hyvin meni.

Illalla jälki lentoaseman kupeessa. Murun jälki oli n. tunnin ikäinen ja n. 300 m pitkä. Siellä täällä oli froliceja ja kuusi namipurkkia, kulmia oli kaksi vasemmalle ja yksi oikealle. Jana oli n. 15 m pitkä ja jälki lähti oikealle. Janalla oli sekoilua kumpuilevasta maastopohjasta johtuen, joten Muru onnistui osumaan ajatellun leikkauspisteen jälkeiseen froliciin vain pyörittyään ympäriinsä, ei jäljestämällä. Paska homma. Kun jälki löytyi, niin Muru lähti hyvällä motivaatiolla jäljestämään. Eka purkki, joka oli melko lähellä janaa jäi ilmaisematta, sillä se oli syvällä mustikanvarpujen sisällä ja koiralla kova meno päällä. Myös toinen purkki ensimmäisen kulman jälkeen jäi ilmaisematta, olin jostain syystä tunkenut purkin tosi hankalaan paikkaan... Loput purkit Muru ilmaisi mallikelpoisesti vauhdilla maahan plätsähtäen ja muutenkin jäljestys sujui hyvin ja innokkaasti.

To 2.7.09 Helle. Aamupäivällä kolme tuntia Kallvikissa koiria uittamassa ja aurinkoa palvomassa kalliolla merituulen hyväiltävänä Inkan kanssa. Illalla porukalla tottista ja nurtsijälki Viikissä. Luulin, että Murresta olisi jo Kallvikissa kaikki mehut hyytyneet, mutta hyvin se kuitenkin jaksoi vielä tottistella illan viileydessä. Kävimme läpi toko:n alo-luokan liikkeet "liikkeenohjaajan" avustuksella. Muuten meni hyvin, mutta liikkeestä seisominen oli yhtä äkkiä unohtunut. Seuraaminen oli lähes täydellistä.

Innostuin vielä tekemään jäljenkin. Alussa oli n. 30-40 m pitkä suora, joka teki kulman oikealle. Sitten suoraan n. 15 m, jonka jälkeen taas kulma oikealle ja suora n. 30-40 m. Froliceja oli alussa tiheämmin, sitten satunnaisesti. Toisen kulman jälkeen oli purkki, kuten myös lopussa. Jälki oli n. ½-1 h vanha (en katsonut kelloa). Menojäljellä oli harha, jonka Muru kuittasi, mutta jatkoi itsenäisesti. Eka kulmasta meni reilusti yli, toinen meni paremmin. Jälleen harha, jonka tarkasti. Kun palasi jäljelle, ilmaisi lähes saman tien purkin. Hyvä vahvistus koulutuksellisesti. Paluusuoralla harhan kuittaus samassa kohtaa kuin menosuoralla (tod. näk. rusakko). Jäljesti rauhallisesti ja intensiivisesti loppuun asti, ja täydellinen purkin ilmaisu viereisellä kävelytiellä hilluneesta landseerista huolimatta. Hyvä suoritus!

Pe 3.7.09 Agilitytreenit. Aluksi taas kolmen suoran hyppyä, sitten kääntö takaisin päin hypyiltä putkeen. Jade halusi testata Murua ja laittoi mut juoksemaan putken ulkopuolella, kun Murun piti mennä hypyt. Välimatkaa Muruun oli varmaankin ainakin 5 m. Hyvin meni, Murre ei välittänyt pätkääkään siitä missä juoksentelin.

Harjoittelimme myös esteen kiertoa kahdeksikkona edestä ja takaa. Mulle itselleni edestä kiertämisen ohjaus on jostain syystä hankalampaa. Murme kyllä teki molemmat hienosti. Se on niin hauska, kun yrittää aina parhaansa ja paikkailee meikäläisen onnetonta fysiikkaa.

Sitten otimme taas puomin alastulon kontaktiharjoituksia. Jade palkkasi, mä naksuttelin ja käskytin. Sijoituin tahallani mihin sattuu, mutta sillä ei näyttänyt olevan mitään vaikutusta Murun suoritukseen. Se hommaili koko ajan yhtä innoissaan.

Kun olimme siirtymässä keppitreeneihin, niin Muru karkasi puomille ja kipitti innoissaan sitä pitkin, kunnes tuli puomin päähän, joka loppui kuin seinään. Olimme irrottaneet alastulon ja laskeneet sen alas kontaktitreeniä varten. Muru seisoi puomin päässä ja katseli alas. Olin juuri sanomassa sille, että "Odota, ei sun tarvitse sieltä hypätä alas", kun ipana hyvin määrätietoisesti hyppäsi n. metrin hypyn alas puomin alastuloluiskalle ja kipitti tärkeänä häntä tanassa sitä pitkin kontaktipinnalle. Hullu koira...!

Keppikuja meni jälleen hyvin. Jade palkkasi maksalaatikkopurkilla, koska Muru oli selvästi nälkäinen ja ruoka toimi paremmin kuin leikki. Pystyin lähettämään Murua jo vauhdista molemmilta puolilta.

Otimme vielä rengasta niin, että renkaan sivujen molemmilla puolilla oli esteiden siivekkeet estämässä sivusta hyppäämistä. Ensin kutsuin Murun pari kertaa renkaan läpi ja naksautin. Sen jälkeen lähettelin sitä molemmilta puolilta. Hyvin meni.

Ennen agitreeniä otin Murulle ja Sulolle noudot ja pk-hypyt niin, että ne joutuivat katsomaan vierestä toistensa suorituksia. Ensin Sulolle nouto Mian ohjeella -> hyvä, nopea. Murre kiekui kateellisena aidassa. Sen jälkeen Murulle sama juttu Sulon "säestäessä". Toi Mian juttu ei toimi Murulla. Sen vauhti ei ole muuttunut yhtään. Periaatteessa hyvä tuonti, paitsi lopun vauhti. Sitten hyppyä Sulolle maksalaatikkopurkin kanssa, koira ihan hulluna. Sen jälkeen Murulle sama, 91 cm ylittyi hyvällä hypyllä. Edelleen maassa merkit ponnistusta varten ja lopussa "taistelupurku".

La 4.7.09 Illalla jälkitreenit Korsontien varressa kosteassa metsässä. Murun jälki ehti vanhentua 3,5 tuntia vanhaksi (ei ollut tarkoitus). Jälki oli Markun tekemä ja n. 150 m pitkä. Siinä oli kaksi kulmaa (oikea, vasen) ja kaarre, 6 namipurkkia + loppupurkki ja Froliceja siellä täällä. Jana oli n. 15-10 m pitkä, jälki lähti vasemmalle. Jana oli ihan täyttä sekoilua, mutta löydettyään jäljen Muru jäljesti hienosti, söi Frolicit ja ilmaisi kaikki purkit plätsähtäen, paitsi yhden, jonka yli Murre jostain syystä jäljesti purkkiin reagoimatta. Motskarijälkenä, mikä oli tarkoituskin, toimi hyvin! Kerrankin koira oli levännyt (ei lenkkiä, ei tottista, ei esineitä, ym.) ennen jälkitreeniä ja se myös näkyi koiran innossa.

Su 5.7.09 Ojangossa treenailemassa. Ensin nouto- ja hyppytoisinnot toissapäivältä, paitsi, että muutin hommaa niin, että Murua hetsasin noutokapulalla ja heitin sen vauhdista. Kun Murmeli otti kapulan, niin kannustin sitä tulemaan leikkimään luokseni ja taistelimme kapulasta. Toisen kerran heitin kapulan aidassa kiinni olevaa Suloa kohti, ja siitäkös Murulle tuli kiire hakea ja tuoda kapula, ettei vaan Sulo saa sitä . Tämä näyttäisi toimivan Murrella. Molemmille hypyt; Sulkku lensi herkkuhuuruissaan intopiinä metristä, Murme edelleen 91 sentistä. En korottanut, kun Smödmö ei hypännyt ihan sata lasissa intopiinä. Herkut nälkäkurjille vain puhtaista hypyistä.

Sitten treenailin Murun kanssa perjantain agilityläksyt ja hyvin meni. Olin edelleen jotenkin käsi esteen edestä kierroissa, mutta Murre sen sijaan muisti homman ja teki kaiken hienosti meikäläisestä huolimatta. Se on ihan liian fiksu napero!

Eikä tässä vielä kaikki. Treenasimme toko:n alo-luokan liikkeet läpi ja hyvin meni, nyt myös seisominen. Vajaa viikko aikaa toko-sm:iin... Hui!

SIVUN ALKUUN

Ma 6.7.09 Muru on ollut jo n. vajaan viikon ajan paljon innokkaampi ja "taistelu-
koneempi", hormonaalinen valeraskausaika on ilmeisesti päättynyt. Ihanaa, että Muru on taas "hullu" oma itsensä.

Kävelin illalla Viilarintien kentälle. Löysin vanhan noutokapulan (olisiko ollut peräti Jorin ajoilta), johon olin viritellyt narun toiseen päähän kiinni. Otin Murulle noutoa niin, että hetsasin sen saaliille kapulalla ja sitten taistelimme kapulasta. Irrotus, saaliille, heitto ja koira perään. Muru toi kapulan vauhdilla loppuun saakka ja taistelimme siitä heti ilman luovutusasentoa. Annoin Murun voittaa ja sen jälkeen rauhavaihe. Tämä tuntuisi toimivan Murrella hyvin. Se puree kapulaan hyvällä otteella, mutta ei yhtään pureskele sitä. Intoa ja vauhtia on tullut kivasti lisää. Sitten kun tuonti sujuu oikein vauhdilla joka kerta ja koira alkaa olla kuuma kuin hellakoukku, niin otan luovutuksen ennen taistelua. Mutta vielä ei ole sen aika. Nyt tein pari erillistä luovutusharjoitusta niin, että vilautin Murulle maksalaatikkopurkkia, pudotin kapulan maahan, ja kannustin koiraa nappaamaan sen nopeasti ja tuomaan luovutusasentoon. Onnistui nälkäiseltä koiralta hyvin.

Hyppyjä emme päässeet ottamaan, kun kentällä oli suojelutreenit ja pienemmällä kentällä ei ole hyppyestettä. Harjoittelimme sen sijaan alokasluokan tokoliikkeitä läpi. Jonkin verran seuraamista, joka sujui hienosti. Maahanmeno sujui täydellisesti. Luoksetulon otin huomattavasti pidempänä kuin tokossa ja pompin mennessäni, jotta saisin koiraan lisää vauhtia -> tehosi hyvin. Seisominen onnistui myös erinomaisesti. Lopuksi paikallaolo sen aikaa, kun harjasin Suloa.

Ti 7.7.09 Ullan kanssa päivällä tottistreenit Viilarissa. Treenin aikana paistoi aurinko ja oli melko läkähdyttävää, ehdimme juuri lopettaa, kun alkoi sataa. Otin ensin Murulle kaksi kertaa samanlaisen taistelunoudon kuin edellisenä päivänä, koira oli ihan innoissaan ja taisteli tosi hyvin kapulasta. Sen jälkeen otin maksalaatikon avulla pari vauhdikasta kapulan nostoa ja eteen istumista, nekin sujuivat innolla. Sitten hyppyytimme Murua korotettavalla esteellä edes takaisin, Ulla toisella puolella ja mä toisella. Palkkana maksalaatikko ja naksautin oikeanlaiset ponnistukset. Aloitimme 91 cm:llä, mutta Murun ponnistus oli taas vaihteeksi hukassa. Se ponnisti niin, että takajalat ottivat esteeseen. Laskimme estettä n. 80 senttiin, jolloin Muru taas muisti miten piti ponnistaa. Murmeli oli niin innoissaan, että kun en ehtinyt avata maksispurkkia tarpeeksi nopeasti, niin se kääntyi ja hyppäsi takaisin Ullan luo palkattavaksi . 

Otin alo-tokon maahanmenon, luoksetulon ja seisomisen niin, että Ulla toimi liikkeenohjaajana ja naksautti pysähtymisissä, jotka menivät hienosti. Luoksetulon otin taas niin, että juoksentelin kauaksi pois ja Muru tulikin vauhdilla loppuun asti. 

Koira välillä autoon huilimaan ja muita koiruuksia peliin. Lopuksi otin Murun vielä uudestaan kentälle. Ulla jäi pitämään Murua kiinni ja menin kentän toiseen päähän. Murre tuli miljuunaa korvat lintassa, kun kutsuin sitä. Kun Muru oli melko lähellä, mutta vielä täydessä vauhdissa, niin heitin taakseni frisbeen, mikä oli Murun mielestä huippujuttu. Jätimme frisbeen kentän reunaan (Muru näki sen) eteenmenoa varten ja siirryimme ottamaan lisää hyppyjä. 

Smöddö hyppäsi entistä innokkaammin ja saimme korotettua esteen 91 senttiin. Ipana olisi hypännyt innoissaan enemmänkin ja olisimme pystyneet korottamaankin estettä, mutta lopetimme erinomaisesti onnistuneisiin meno-paluu-hyppyihin. Kiitos Ulla, että toimit mulle "jarruna" . Murun mielestä on hirmu hauskaa, että esteen molemmilla puolilla hojottaa "palkka-automaatti". Tästä täytyy nyt sitten vaan malttaa edetä parin sentin korotus kerrallaan ja huolehtia siitä, että koira hyppää aina todella hyvässä vireessä ja sillä on tosi hauskaa.

Eteenmenossa Muru teki alussa pienen mutkan lähtiessään seuraamisesta, mutta suoristi itse suuntansa ja juoksi lelulle miljuunaa. Luulen, että Muru ei ihan heti muistanut mitä oli tekemässä ja sen takia pieni mutka. Täytyy enemmän tehdä niin, että viemme lelun kentän reunaan jo ennen muiden liikkeiden suorittamista.

Ke 8.7.09 Hakutreenit Saarioisella. Olin miettinyt pääni puhki Ullan kanssa Murun hakuhommia ja päätin kokeilla muutamaan juttua. Otin Murun tarkoituksella heti Sulon jälkeen ja se kävi kateudesta ihan kuumana. Ulla oli puolessa välissä aluetta haamuna ja loikki sitten piiloon. Annoin Murun katsoa rauhassa, irrotin remmin, en näyttänyt käsimerkkiä, en höpöttänyt mitään, seisoin vaan rintamasuunta ja katse kohti piiloa, kuiskasin hiljaa "maalimies" (kuten eteenmenon merkin) ja sanoin hiljaisella äänellä "hae". Muru lähti vauhdilla ja innokkaasti pistolle. Ulla palkkasi suorapalkkana maksalaatikolla ja sen jälkeen kokeiluna Murun "aamusoitto"-vinkulelulla. Muru oli napannut lelun ihan innoissaan ja juoksi naama ilosta loistaen luokseni se suussaan. Toisessa etukulmassa oli mh valmiina ja hän kutsui sieltä Murua. Murre oli innoissaan, mutta vein sen takaisin autoon seuraavan koiran ajaksi.

Kun hain Murun uudelleen radalle, se ei meinannut pysyä housuissaan. Se komensi minua haukkumalla ja jouduin pysähtelemään useaan otteeseen, koska en halunnut nyt kovistella sitä haukusta, mutta en myöskään halua, että se pääsee haukkumalla eteenpäin. Muru ei vaikuttanut kovin keskittyneeltä, kun talutin sen piston alkuun. En kuitenkaan tehnyt/sanonut mitään. Seisoin vaan rintamasuunta kohti maalihenkilöä ja tuijotin kaukaisuuteen. Kuiskasin jälleen "maalimies" ja sanoin hiljaa "hae". Ja ihme tapahtui; Muru lähti suoraan ja tosi vauhdikkaasti pistolle. Myös tällä, pressun alla makaavalla mh:llä suorapalkkaus + vinkusiili. Muru oli iloisen ja vapautuneen oloinen, ja käveli edelläni takaisin keskilinjalle. Ja minä maltoin pitää pääni kiinni ja kävellä hiljaa... 

Toinen mh oli valmiina oikealla puolella verkon alla. Mh kutsui koiraa, ja minä olin jälleen yhtä vähäeleinen ja rauhallinen kuin edellisilläkin pistoilla. Muru lähti ihan sata lasissa pistolle, en edes muista milloin se olisi lähtenyt noin lujaa! Jälleen suorapalkkaus maksiksella + vinkupehmo. Nyt lelu ei enää innostanut Murua kovinkaan paljon, se toi sen mulle vähän kuin velvollisuudesta. En patistanut Murua leikkimään, vaan se sai lisää herkkuja mh:ltä. Muru oli tosi innoissaan ja olisi selvästi halunnut komentaa mh:ä. Repuilla se alkoi hakkua hyvin vaativasti Lissulle, joka kaiveli Urkin namipurkkeja esiin.

Jännä juttu... Onko Muru nyt niin aikuistunut, että haluaa ja kykenee vaatimaan haukulla? Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä? Ehkäpä nyt katson rauhassa, että mihin suuntaan homma etenee. Täytyy vielä ottaa paljon motskaritreenejä ja vietti saa mennä vaikka vähän ylikin, jos on mennäkseen. Vähäeleisempi lähetystyylini toimi selvästi hyvin eli jatkan sitä. Täytyy myös muistaa antaa piiloilla Murulle enemmän tilaa eli mun pitää jäädä kauemmaksi ja olla hiljempaa. Myös piiloilta tullessa mun pitää olla hiljaa. Lelut voisi toistaiseksi unohtaa ja antaa ainoastaan silloin, jos Muru on sen oloinen, että haluaa riehua syömisen lisäksi. Rensselit pitää pukea vasta juuri ennen rataa, ettei Murre sekoita hommaa jäljestämiseen ja pitää ottaa aina tuomarin kättely. Jos Muru alkaa spontaanisti tarjoamaan haukkua mh:llä, niin täytyy sitten miettiä uudelleen tuo ilmaisutapa... Mutta katsotaan sanoi putkinen! Tämän päivän treenistä jäi kyllä tosi hyvä fiilis!

SIVUN ALKUUN

LA 11.7.09 toko

Osallistuimme Murun kanssa Suomen Mudiyhdistys - SUMU ry:n joukkueessa tottelevaisuuden joukkue-Suomenmestaruuskisaan, joka pidettiin Kangasalla. Joukkueessa kisasivat alokasluokassa Muru, avoimessa luokassa Paavo (Kecskefogó Büszke, om. & ohj. Sari Siitonen) ja voittajaluokassa Murun isotäti Nasta (Mustapippurin Mansikkamissi, om. & ohj. Sanna Laine-Evans). Murun tulos oli ALO1, 164 p., Paavon AVO2, 144 p. ja Nastan VOI0, 155,5 p. Joukkueen sijoitus oli 56./72. Murun sijoitus oli alokasluokassa 33./102. Tämä oli Murren ihka ensimmäinen tottelevaisuuskoe.

Alokasluokan liikkeet oli jaettu kolmelle eri tuomarille kolmeen eri kehään. Meidän suoritusvuoromme oli heti aamusta toisessa ryhmässä. Yllättäen mua jännitti melkoisesti, koska olin "uuden" koiran kanssa kehässä. Luoksepäästävyys meni täyden kympin arvoisesti; Muru istui kuin tatti, kun tuomari (Marjamäki) katsoi hampaat. Paikalla makaamisessa Muru ei kuullut ensimmäistä maahan-käskyäni ollenkaan (eikä muuten onneksi tuomarikaan...), koska erään koiran ohjaaja karjui koiralleen käskyn niin kovaa, että kaikki muu peittyi sen alle. Uudella käskyllä Muru meni maahan ja olisi saanut omasta mielestäni pudota huomattavasti nopeammin. Ipana pysyi paikallaan kuin patsas ja nousi käskystä heti reippaasti istumaan. Paikalla makuusta täydet 10 pistettä ja myös kokonaisvaikutuksesta 10 p.

Sitten alkoi epäonni... Voiko enää surkeammin ohjaajalle käydä juuri ennen kehään menoa? Kaverini halusi toivottaa hyvää onnea ja yritti antaa mulle onnenpotkun takapuoleen, mutta sen sijaan potku osui leikattuun ja juuri kipsistä poistettuun käteeni, jonka luutuminen on vielä kesken. Näin suunnilleen tähtiä, vajosin kyykkyyn maahan ja kyyneleet tursuivat silmistäni (ja minä en oikeasti edes ole kipuherkkä...). Sopersin kaverille, jotain tyyliin "Ota koira ja vaikka leiki sen kanssa", sillä en halunnut, että Muru joutuisi osallistumaan tuskaani. Jotenkin pystyin kokoamaan itseäni sen verran, että menimme kehään ja pystyimme suorittamaan liikkeet. Jos olisin tajunnut, niin mun olisi kannattanut pyytää liikkeenohjaajalta, että olisinko saanut suorittaa liikkeet ryhmämme viimeisenä, mutta eihän tuollaisessa tilanteessa ja melkein kipushokissa mitään tajua.

Toisen kehän arvosteli Laisi. Taluttimessa seuraaminen sujui Murun osaamistason mukaisesti eli täyden kympin arvoisesti. Seuraamisesta maahanmenossa pysähdyin maahan-käskyn antaessani, koska en ollut tietoinen, että säännöt olivat muuttuneet, eikä liikkeessä olisi kuulunut pysähtyä. Itse liike sujui kympin arvoisesti, mutta mun mokasta johtuen saimme siitä 8,5 p. Harmillista, sillä Muru olisi mennyt ihan yhtä hyvin maahan ilman pysähtymistäkin... Hyppy sujui kympin arvoisesti ja myös tästä kehästä saimme kokonaisvaikutukseksi 10.

Tullessamme kehästä ulos, olin iloisena vielä siinä uskossa, että saimme kympin myös maahanmenosta. Samainen kaveri, joka oli potkaissut käteeni, huomautti minulle, että: "Ei siinä kuulu pysähtyä". Menin ihan sekaisin: "Mitä, missä, milloin ei kuulu pysähtyä?!?" Kun tajusin, että pisteet olivat menneet täysin turhaan, en enää pystynyt pitämään hermojani kasassa ja mua alkoi v*****aa rankasti, vaikka kyseessä oli pikkujuttu. Samalla meitä jo huudeltiin seuraavaan kehään, enkä ehtinyt koota itseäni kunnolla, saati sitten valmistella koiraa ja käteen sattui edelleen pirusti. Tässä vaiheessa olisi pitänyt pyytää erätauko, mutta olin niin sekaisin, että en tajunnut - harmi.

Ryntäsin Murun kanssa kehään, jonka arvosteli Harjula. Vapaana seuraaminen meni hyvin melkein loppuun asti. Toiseksi viimeisellä suoralla Muru ei jostain syystä istunut pysähdyksessä ja lähti epävarmasti seuraamiseen mukaan. Murre jätätti ja jäi paikoilleen seisomaan minun jatkaessani marssimista. Vikalla suoralla liikkuri huomautti, että koira jäi, käännyin ja kutsuin Murun sivulleni. Loppupätkä meni jälleen hyvin. Mikä lie aivopieru tullut Murrelle? Uskoisin kyllä, että Muru hieman paineistui mun epätoivoisesta olotilasta, joka ei todellakaan ollut hyvä koiran ekaan kokeeseen. Saimme seuraamisesta vain 5 pistettä.

Luoksetulossa Muru jäi kiltisti istumaan, mutta tuli koko matkan ravilla. Luoksetulo-
matka oli todella lyhyt. Muuten liikkeessä ei mielestäni ollut huomautettavaa. Tuomari oli tiukkana ja saimme tästä vain 6 pistettä. Liikkeestä seisominen meni nappiin, siitä saimme täydet 10 pistettä. Harjulalta kokonaisvaikutukseksi vain 7 p. Lopputuloksena irtosi kuitenkin 1-tulos pisteillä 164. Täytyy olla tyytyväinen 1-tulokseen isossa kisassa, mutta mua jäi harmittamaan se, että olin niin pihalla Murun ekassa kokeessa. Koska koirat ovat tunneoppijoita, olisi tärkeää jatkon kannalta, että ekassa/ekoissa kokeissa koiralla olisi mahdollisimman hyvä fiilis. No, onneksi Murre ei ole erityisen pehmeä tyyppi, joten täytyy toivoa, että se ei pistänyt mun huonoa fiilistä pahakseen. 

Täältä löytyy video Murun suorituksesta.

Majailimme viikonlopun Murun veljen Konnan sekä Pian ja Veeran luona. Konna olisi kovasti halunnut leikkiä siskon kanssa, mutta systeristä oli nyt tullut niiiiiiiiiiiiiiiiiin aikuinen, että "pikkuveli" sai vaan pääasiassa hammasta. Muru oli onnellinen, kun sai pitkästä aikaa tavata kissakavereitaankin. Murun ja Hattaran jälleennäkeminen nenittelyineen oli suloista katsottavaa. Kiitos Pia, oli mukavaa!

SIVUN ALKUUN

PE 24.7.09 rulla

Jälleen on 1,5 viikkoa ehtinyt hurahtaa edellisestä päivityksestä. Murun valeraskausaika on nyt selvästi ohi, Murmeli on ollut n. parin viikon ajan taas huomattavasti energisempi ja vauhdikkaampi. Vaikka Murulla ei ole kovin selkeitä ulkoisia valeraskauden merkkejä ("pentujen" hoivaaminen, turvonneet nisät, maidoneritys, ym.), niin hormonaaliset muutokset vaikuttavat kuitenkin sen verran, että koira on ollut hieman "vaimeampi". Ruokahalu on sen sijaan ollut sitäkin kovempi. Muru pääsi kesäkuussa hieman pyöristymään ja on nyt ollut tiukalla dieetillä. Ruoka onkin nyt treeneissä tosi kovaa valuuttaa. Karvaa on alkanut lähteä jonkin verran, en tiedä johtuuko se lämpimistä ilmoista vai hormonaalisista muutoksista. Ei Muru kuitenkaan onneksi erkkariin mennessä ehdi totaalisesti kaljuuntua.

Muru on harjoitellut pk-hyppyä n. pari kertaa viikossa. Olen korottanut estettä pikkuhiljaa parin sentin välein, ja eilen hyppy onnistui puhtaasti ja hyvällä tekniikalla metristä. Olimme Viilarissa ja Murre hyppäsi ensin korotettavaa estettä ja sen jälkeen vielä kiinteää metrin estettä. Nyt Murulla on tosi kova into hyppäämiseen ja täytyy huolehtia, että se säilyy. Otan noudon mukaan kuvioon vasta, kun Muru hyppää useita eri metrin esteitä puhtaasti ja innolla. Hieman mietityttää, että tuleeko Murun ponnistusvoima riittämään puhtaaseen takaisin hyppyyn 650 g:n kapula suussa, sillä Muru on kuitenkin vain 43,5 cm korkea. No, aika näyttää, eikä sen niin väliä muuten ole kuin, että täytyy sitten opettaa Murulle kosketustekniikka, ettei se telo itseään yrittäessään puhdasta hyppyä.

Tänään oli päivällä hakutreenit Mätäkivellä kuumassa ja painostavassa säässä
(+ 24°C). Otin taas Sulolle ensin treenin kuumentaakseni Murua, joka olikin sitten omalla vuorollaan niin innoissaan, että turpa ei meinannut pysyä millään ummessa radalle mentäessä. Olimme sopineet, että maalihenkilöt kutsuvat tarvittaessa koiraa. Murre vaikutti kuitenkin sen verran innokkaalta, että lähetin sen oikeaan etukulmaan ilman apuja. Seisoin tuijottaen mh:n suuntaan ja kuiskasin "maalimies", jonka jälkeen "hae". Muru lähti pöheikköön hyvin, tosin ei niin tykinsuusta kuin viime treeneissä. Ipana joutui ihan tosissaan etsimään mh:ä, joka oli maastoverkon alla kannon takana ihan kulmassa. N. 5 m ennen piiloa radan poikki kulki polku. Olin jo melkein itsekin piilolla, kun Muru vasta löysi sen. Tältä mh:ltä suorapalkka.

Vasempaan etukulmaan Muru lähti ilman apuja miljuunaa, mutta ei ilmeisesti irronnut tarpeeksi syvälle, sillä hetken kuluttua ipana porhalsi tuhatta ja sataa keskilinjan suuntaisesti n. 50 metrissä jättipistolla. Kutsuin ipanan takaisin ja uusi lähetys. Edelleen Muru lähti pistolle tosi innoissaan, mutta ei taaskaan edennyt tarpeeksi syvälle, vaan lähti etenemään keskilinjan suuntaisesti liian aikaisin. Rata oli tältä puolelta tiheää taimikkoa ja n. 60-70 m syvä, lisäksi tuuli radalta ulospäin, joten ei ihme, että Murre ei löytänyt kankaan alle piiloutunutta mh:ä. Menin hieman syvemmälle metsään lähettämään Murua, jolloin se lähti etenemään etureunaa pitkin. Edelleen koira oli hyvin motivoitunut.

Pian etukulmasta kuului "viuh", sitten oli hetken hiljaista. Odottelin radiopuhelimesta merkkiä mh:lta (Lissu), että koska koira on ottanut irtorullan, mutta sen sijaan alkoikin kuulua Murun haukku. Mh kysyi radiopuhelimitse, että mitä hän nyt tekee. Käskin heilutella rullaa maassa selkeästi. Samaan aikaan huusin keskilinjalla "täällä". Muru oli ottanut rullan, mutta tiputti sen jonnekin tullessaan (eka kerta!). Ilmeisesti Murme oli ottanut rullan niin huolimattomasti, että ote oli huono. Lähetin Murun uudelleen, sillä tiesin, että mh:lla on vararulla. Hitto vie, sama kuvio toistui! Nyt ei ollut enää kuin kiintorulla jäljellä. Mietin kuumeisesti, että mitä tehdä, sillä en halunnut, että Muru menee kolmatta kertaa haukkumaan mh:ä. Kutsuin mh:n kokonaan pois, sillä pisto oli mennyt sen verran plörinäksi. 

Vaihdoimme hieman paikkaa ja kokonaan mh:n, joka meni metsään näkölähtönä. Muru innolla perään. Ipana oli ottanut rullan täysin epäröimättä ja toi sen hyvällä, eteen päin suuntautuvalla pistolla. Päästin Murun menemään vauhdilla näytölle. Onnistunut pisto. Tulimme siihen tulokseen, että Lissu ei voi olla enää Murulle mh:nä. Muru yrittää liikaa komentaa Lissua. Jotenkin noi mudit (Muru ja Urkki) suhtautuu Lissuun kuin johonkin toistaitoiseen nyt, kun Lissu on viimeisillään raskaana . Toiseksi viimeisessä treenissä Muru haukkui repulla Lissua, joka antoi koiralle namia, tämä varmaan vahvisti osaltaan Murun dominanssia Lissua kohtaan. Nyt Muru oli varmaan melko turhautunut lukuisten pistojen jälkeen löydettyään Lissun ja yritti saada palkkansa heti komentamalla Lissua. Rullien tiputtelu johtui varmaankin siitä, että koira ei keskittynyt hommaan kunnolla ja otti rullat suuhunsa hutiloiden. Murre ei ole nimittäin vielä koskaan pudottanut rullaa.

Tässä vaiheessa Muru alkoi olla melko läkähtynyt ja se jopa suostui juomaan vettä pullosta. Taisi olla ihan ihka ensimmäinen kerta, kun Muru "The Kameli" halusi vettä hakutreeneissä... Kolmas mh, joka oli umpipiilossa, otettiin huudolla. Muru lähti vauhdilla, mutta joutui paikallistamaan piiloa kunnolla, sillä tuuli nosti mh:n hajun piilosta kalliolle. Tältä piilolta jälleen suorapalkka. Kaikilla mh:llä palkkana maksalaatikkorasiat + filmipurkeissa Frolic-palasia.

Seuraavaksi pitää ottaa ekalta mh:ltä rullantuonti ja vasta sitten suoria palkkoja. Murulle voisi tehdä seuraavassa treenissä "norjalaisen sekametsän". Lähiaikoina voisi myös tehdä niin, että jätän Murun mh:lle, kutsun sen keskilinjan ylitykseen ja toisella puolella on viistosti pakeneva mh.

Ti 14.7.09 Murulle jälki illalla Karkkilassa kosteassa metsässä. Jälki oli n. 400-500 m pitkä, tunnin ikäinen ja siinä oli 7 kulmaa, joista 2 vasemmalle ja 5 oikealle sekä yksi hiekkatien ylitys. Filmipurkkeja oli 10 ja lopussa maksalaatikkopurkki. Jana oli n. 15 m pitkä ja jälki lähti vasemmalle loivassa kulmassa. Maasto oli mäkistä, osittain kangasmetsää, osittain mäntytaimikkoa ja osittain heinäpohjaista sekametsää.

Muru oli todella hyvässä vietissä ja eka purkki, joka oli heti janan jälkeen jäi ilmaisematta, koska ipana eteni niin vauhdilla, etten ehtinyt reagoida, kun liina pääsi vahingossa irtoamaan kädestäni. Murre jäljesti itsenäisesti ekan kulman ja ilmaisi heti sen jälkeen olevan purkin. Vasta tässä vaiheessa sain liinasta taas kiinni. Jäljestys sujui hyvällä temmolla ja kaikki purkit Muru ilmaisi vauhdikkaasti maahan pudoten. Parissa kulmassa Murre joutui hieman tarkistelemaan ympyrällä, muuten jäljestys sujui upeasti. Heti tien ylityksen jälkeen oli purkki, joka meinasi jäädä. Huomautin siitä Murulle, että tarkkana pitää olla. Erittäin tyytyväinen ipanan suoritukseen ja motivaatioon!

Ke 15.7.09 Jälleen jälki Karkkilassa, tällä kertaa päivällä n. klo 13:30. Jälki oli 2 h vanha ja muhinut auringossa, maasto oli kuivaa ja risuista kangasmetsää sekä kanervaa & jäkälää. Jälki oli n. 500 m pitkä, jana n. 15 m ja jälki lähti loivassa kulmassa oikealle. Ensin oli pitkä suora ylämäkeen (n. 100 m), jonka päässä piikki vasemmalle, sen jälkeen 7 kulmaa, joista 3 vasemmalle ja 4 oikealle. Jäljellä oli yksi hiekkatien ylitys. Filmipurkkeja oli 10 kpl ja lopussa maksalaatikkorasia.

Muru selvitti piikin hienosti ja ilmaisi sekä piikkiä edeltävän että sen jälkeisen purkin. Sen jälkeen alamäessä oli jonkin eläimen (hirvi? peura?) makuupaikka, jota Murre jäi nuuskimaan. Kun huomautin asiasta Muru lähti menemään huolimattomasti alamäkeä ja oikaisi mäessä olevan kulman. Onneksi Muru kuitenkin nappasi jäljen ennen seuraavaa purkkia, ettei päätynyt sille ilmavainulla. Loppujälki sujui hienosti ja Muru ilmaisi kaikki purkit, tällä kertaa myös heti tien ylityksen jälkeen olevan purkin. Hienosti meni, vaikka olosuhteet eivät olleet helpot!

Illalla olin tallaamassa jälkeä HPH:n kokeessa Vihtijärvellä ja mulla oli Muru mukana. Kokeen päätyttyä treenasin Murulla kokeessa käytetyn esineruudun, tosin omilla esineillä, jotka kuitenkin olivat samoissa paikoissa kuin kokeessa. Muru lähti innolla etsimään ja toi heti oikeasta takakulmasta esineen. Toinen esine nousi keskeltä toisella pistolla. Vasempaan takakulmaan olikin sitten haasteellisempaa saada koira irtoamaan, sillä alueella oli samaan aikaan suunnistuskisat ja suunnistajia oli lampannut ruutuun vasemmalta reunalta. Suunnistajien reitit tuoksuivat niin voimakkaina, että ne vetivät Murua puoleensa. Sain lähettää ipanan useamman kerran ennen kuin se irtosi kunnolla takakulmaan ja löysi esineen. Koko ajan Muru kuitenkin teki innokkaasti töitä. Luulen, että kokonaisuudessa aikaa meni alle 5 min.

Huomasin, että edellisestä esineruututreenistä oli kulunut jo kaksi kuukautta... Hienosti ipana kuitenkin hommasta suoriutui! Muru osaa!

To 16.7.09 Jälki Karkkilassa illalla klo 20:30, päivä oli ollut aurinkoinen. Jälki oli 2,5 h vanha ja n. 300-400 m. Maasto oli kumpuilevaa, alussa kangasmetsää, sitten mustikanvarpua, kanervikkoa, jäkälää ja sitten taas kangasmetsää. Jäljellä oli yksi hiekkatien ylitys. Jana oli n. 20 m pitkä ja jälki lähti viistossa kulmassa vasemmalle. Filmipurkkeja jäljellä oli 6 ja lopussa maksalaatikkopurkki. Laitoin jäljelle myös kokeeksi kaksi hyvin hajustettua keppiä. Jäljen alussa oli Z eli kaksi piikkiä, sen jälkeen 4 kulmaa, joista 1 vasemmalle ja 3 oikealle.

Muru nosti jäljen hyvin ja ilmaisi ekalla ja tokalla suoralla olevat kepit ihan yhtä hienosti kuin purkitkin. Piikit menivät loistavasti, kuten myös kulmat, tienylitys ja purkkien ilmaisut. Ekan suoran kulman jälkeen ollut purkki jäi ilmaisematta, sillä olin "haudannut" sen vahingossa kuoppaan mustikanvarpujen alle. Kokonaisuutena todella hyvä suoritus!

Mahtavaa, että Murulla on taas hirmu into jäljestää! Murre on kehittynyt todella paljon nyt kesän aikana. Jäljen nosto on edelleen välillä hieman epävarmaa, sitä täytyy harjoitella paljon. Olen hieman helpottanut jäljen nostoa siten, että jälki leikkaa janan loivassa kulmassa. Täytyy myös janalla muistaa lähettää Muru ihan eri tavalla kuin esine-etsinnässä ja haussa. Otin käyttöön "jälki"-käskyn lisäksi "eteen"-käskyn toiveena saada Muru tajuamaan paremmin, että janalla pitää edetä reippaasti. Lisäksi lähetyksessä käteni "huitoo" ylös ja alas (vaikea selittää) ja pidätän valjaista. Täytyy myös peltojäljellä ottaa "jana" käyttöön, sillä luulen, että Murua hämää se, että pellolla sanon jälki ja se on heti siinä kirsun edessä, kun taas metsässä näin ei olekaan. Keppejä pitää taas ottaa enemmän mukaan hommaan, vaikkapa niin, että osa jäljen vahvisteista on purkkeja ja osa keppejä.

Su 19.7.09 Muditreffit Janakkalassa tokoilun ja esine-etsinnän merkeissä aurinkoisessa säässä. Harjoittelimme Murun kanssa merkin kiertämistä Riikka Heiniemen opastuksella. Muru tajusi homman heti ja teimme "miljuuna" toistoa. Sen jälkeen Riikka toimi liikkeenohjaajana meille seuraamisessa. Seuraamispaikka on oikea, mutta perusasennoissa Muru kääntää peffaa liikaa taakseni eli "pönkeää" (keksittiin uusi termi). Tämä johtunee siitä, että olen ollut tosi tarkkana, ettei perusasento jää vajaaksi. Olenkin sitten näemmä palkinnut koiraa peffan kääntämisestä liian taakse. Nyt täytyy harjoitella tarkasti perusasentoa ja lopettaa palkkaaminen väärästä asennosta.

Tallasimme koeruudun, jonka otin Murulle vierailla esineillä. Ruutu oli oikealle viettävässä rinteessä, joten se ei ollut helppo. Oikeasta takakulmasta löytyi heti esine. Seuraava esine löytyi keskeltä takaa, muistaakseni kuitenkin vaati useamman piston? Murre alkoi olla jo melko puhki kuumassa säässä, mutta sitkeästi kuitenkin meni sinne minne pyysin ja löysi lopulta useiden pistojen jälkeen myös etuesineen. Hieno tyttö!

Päivän päätteeksi otin vielä Murulle hyppyä korotettavalla esteellä. Ani toimi avustajana toisella puolella. Muru hyppäsi itsevarmasti vierasta estettä ja lopetimme, kun se liiteli puhtaasti ja hyvällä tekniikalla 95 sentistä yli. Jesssss!!!

Ke 22.7.09 Hakutreenit aamupäivällä kahden viikon tauon jälkeen Landbossa. Oli melko painostava ilma. Otin Sulon ennen Murua ja siitäkös ipana kuumeni. Muistin pukea Murulle sekä näyttövaljaat että pk-valjaat vasta radan alussa ja suoritimme ilmoittautumisen. Eka maalihenkilö oli vasemmalla etukulmassa laatikossa. Seisoin ja tuijotin piilolle kuiskaten "maalimies", joka kutsui Murua. Ipana lähti hirveällä innolla pistolle ja toi irtorullan vauhdilla. Näytölle tyyppi painui samaa vauhtia ja annoin sen mennä liina perässään. Palkkana maksalaatikko ja kehut. Muru oli tosi iloinen. Oikean etukulman mh:n piti myös kutsua koiraa, mutta hän huusi niin hiljaa, että mitään ei kuulunut. Lähetin kuitenkin Murun, koska se oli menossa niin intona ja ipana painui miljuunaa umpparille, josta sai suorapalkan. 

Seuraavalle mh:lle oli tarkoitus ottaa huuto, mutta Muru oli selvästi niin menossa, että huutoa ei otettu. Muru painui umpparille täyttä vauhtia ja teki täydellisen, eteen päin suuntautuvan irtorullan tuonnin. Näytölle taas miljuunaa liina perässä ja meikäläinen sitten hitaasti jälkijunassa. Neljännelle mh:lle otimme huudon ja suorapalkan. Muru ampui piilolle täysillä. Ipanalla oli tosi hauskaa. Palkkana oli tällä kertaa vain herkut ja kehut, jotka tuntuivat toimivan todella hyvin. Lopuksi vielä Murun pallerointia ja namujen syöttelyä keskilinjalla. Vitsit, että jäi hyvä mieli tästä treenistä! Täytyy jatkossakin ottaa rullantuonteja ja suorapalkkaa sekaisin. Myös apuja vaihdellen sen mukaan mikä on koiran fiilis.

Hakutreenin jälkeen otin Murulle Ojangossa vielä hyppyä sekä agilitya. Unohdin ottaa kentälle mukaan tunnarikapulat, joita käytän korotettavan esteen asteittaiseen korottamiseen (n. 2 cm kerrallaan) sekä mittanauhan. Laiskamatona en viitsinyt enää kävellä takaisin autolle. Hypytin Murun korkeudesta, jonka tiesin olevan 91 cm, se meni hyvin. Sitten halusin korottaa estettä, mutta käytettävissä oli vaan liian lyhyitä lautoja. Kokosin niistä kuitenkin esteen, joka ilmeisesti oli sitten jo hieman yli metrin korkuinen. Muru hyppäsi kosketuksella niin, että huterasti olevat ylimmät laudat tipahtivat alas. Toiseen suuntaan sain sen hyppäämään lähes puhtaasti, mutta jostain syystä toiseen suuntaan ponnistus oli huonompi. Madalsin estettä suosiolla, että saimme puhtaan hypyn aikaiseksi ja lopetimme siihen. Ei olisi pitänyt ahnehtia tuota korkeutta, etenkään, kun koira oli ollut jo hakutreeneissä. Tosin Muru ei mitenkään ahdistunut lautojen tippumisesta ja voi jopa olla, että oppi harjoituksesta jotain.

Sitten treenasimme "hieman" agilityä. Muutama hyppy kahdeksikkoa esteen edestä ja takaa kiertäen. Sitten hieman keppikujaa. Muru innostui treenaamaan puomia oikein urakalla. Asensin alastulokontaktin viereen siivekkeet ja harjoittelimme "kädet"-komentoa. Kun olin vapauttanut koiran kontaktilta, niin se jo viipotti estettä toiseen suuntaan ennen kuin ehdin mitään sanoa. Kiltisti se kuitenkin jäi alastuloluiskalle odottamaan, että ehdin mukaan "kädet"-harjoitteluun. Sitten muutama hyppy renkaan läpi siivekkeet apuna, myös putkea ipana halusi porhaltaa pari kertaa. A-hullu Murre yritti myös ehdottaa mulle A-esteen suorittamista, mutta en antanut sen tällä kertaa mennä ollenkaan A:lle. Uutena juttuna harjoittelimme pussia. Se sujui ihan hyvin, kunhan Muru ensin hokasi, että siitä todellakin pääsee läpi. Murulla toimii agilityssa palkkana sekä ruoka että lelut.

SIVUN ALKUUN

LA 25.7.09

Esine- ja jälkitreenit Paloheinässä. Tallasimme Markun kanssa heinikkoon n. 25 x 60 m:n kaistaleen. Aurinko paistoi ja ruudussa kävi voimakas, aavistuksen sivuttainen vastatuuli. Murulla oli neljä esinettä ruudussa; molemmissa takakumissa, n. 45-50 m:ssä keskellä sekä vasemmalla rajalla n. 30 m:ssä. Murmeli paahtoi tuhatta ja sataa innoissaan ruudussa, mutta esineiden paikallistaminen oli todella työlästä, sillä voimakas tuuli kuljetti ja hajotti esineiden hajut ruudun etualueelle. Toisaalta, vaikka oli kuuma ja Murre alkoi olla läkähtynyt, niin se jaksoi tehdä hommia intopiinä, koska sai koko ajan esineistä motivoivia "aavistushajuja". Lopetimme kolmannen löytyneen esineen jälkeen. Erinomaisen onnistunut ja opettavainen paikallistamisharjoitus koiralle!

Murun jälki oli Markun tekemä ja 1,5 h:n ikäinen. Pohja oli melko kosteaa ja "rämemäistä". Jälki oli n. 200-300 m pitkä, siinä oli yksi kulma oikealle ja kaksi kulmaa vasemmalle sekä pakon sanelemana ns. paluuperä. Jana oli n. 15-20 m, jälki leikkasi janan viistossa kulmassa ja lähti vasemmalle. Filmipurkkeja jäljellä oli 9 kpl + lopussa maksalaatikkorasia. Muru eteni janalla suoraan, mutta muutama metri ennen jälkeä kaarsi vasemmalle. Otin koiran takaisin ja lähetin eteenpäin, jolloin se nosti jäljen ja lähti heti ajamaan oikeaan suuntaan. Annoin Murun mennä turhan pitkällä liinalla, koska luulin, että purkkien, kulmien, jne. välimatkat olisivat olleet pidempiä. Kaksi purkkia jäi ilmaisematta huolimattomuudesta johtuen, muut purkit Muru ilmaisi hienosti.

Yhdellä suoralla kävi niin, että Muru pysähtyi äkisti ja luulin, että siinä on purkki. Smurmunaattori heittäytyi nanosekunnissa selälleen ja alkoi pyöriä ketarat ilmassa sätkien JOSSAIN... Karjaisin sille, että "Mitä h*******ä sä teet?!" Muru pomppasi nanosekunnissa ylös ja tuli mua kohden sen näköisenä, että "Mitä, miten niin?" Annoin jälki-käskyn vaativalla äänensävyllä, jolloin Muru kipitti pikapikaa jatkamaan jäljestystä kiertäen suurieleisesti kohdan, jossa oli pyörinyt . Kierimiskohdassa jäljellä oli jonkin erikoisen eläimen paska...

Muru oikaisi yhden kulman, jonka jälkeen oleva purkki jäi ilmaisematta. Markku alkoi selittää mulle jotain aiheesta ja käsitin, että Muru olisi vaihtanut jälkeä. Olisi vaan pitänyt uskoa omia silmiä, sillä koira jäljesti koko ajan intensiivisesti. Sen sijaan keskeytin Murun jäljestyksen, kun käsitin Markun puheet väärin. Onneksi Muru ei näyttänyt ottavan nokkiinsa, vaan jatkoi jäljestystä siitä mihin oli jäänyt, kun kehotin sitä uudelleen jäljestämään. 

Markku oli joutunut tekemään melko loppuun ns. paluuperän, sillä suoraan edessä oli ollut maa-ampiaispesä. Paluuperä oli n. 10 m pitkä ja jälki jatkui vasemmalle. Muru jäljesti paluuperän päähän ja huomasi, että jälki loppui. Se lähti tekemään etsintäympyrää vasemmalle ja olisi tod. näk. onnistunut selvittämään homman, jollen minä tampio olisi kävellyt liian pitkälle. Seisoin paluuperän päällä ja blokkasin kulman itselläni ja omalla hajullani. Muru teki kovasti hommia, jäljesti yhä uudelleen paluuperää edes takaisin ja teki etsintäympyrää, mutta ei löytänyt jälkeä. Lopulta Muu tuli eteeni seisomaan, tuijotti mua ja selvästi sanoi, että "Äiti, tee jotain, mä en löydä!" Astuin rauhallisesti askeleen jälkeä kohden ja sanoin "Jälki", jolloin Muru löysi jäljen ja jatkoi jäljestämistä. Vahvistin kehumalla rauhallisesti. Loppujälki sujui hyvin.

Onneksi jälki ei ollutkaan pidempi, sillä Muru oli selvästi väsynyt päästyään jäljen loppuun. Paluuperä oli henkisesti rankka juttu ja ehkä myös se, että keskeytin jäljestyksen. Esineruutu oli vienyt fyysisesti mehut, ja olihan koira sielläkin joutunut käyttämään kovasti nenäänsä.

MA 27.7.09

Murre hyppäsi metrin esteen puhtaasti ilman, että alle olisi täytynyt ottaa matalampia hyppyjä. Ensin Muru hyppäsi edes takaisin Viilarin korotettavan esteen ja sen perään kiinteän esteen. Hyppääminen tapahtui hyvin itsevarmasti. Jee!

Taistelu noutokapulasta selvästi toimii Murulla. Murme spurttaa heitetyn kapulan perään innolla, tarttuu siihen hyvin ja tulee vauhdilla mun luokse taistelemaan, samalla lailla kuin esim. narupallon kanssa. Eikä ipana ole alkanut yhtään pureksia kapulaa.

TI 28.7.09

Tottista ja jälki Petikossa. Ensin kentällä kolme kapulanheittoa hetsaamalla ja taistelua. Kolmannella tuonnilla otin eteen istumisen ennen taistelua. Into ja vauhti hyvät kaikissa kolmessa suorituksessa. Sen jälkeen hyppyjä sekä korotettavalla että kiinteällä metrin esteellä. Muru hyppäsi jälleen hienosti ja itsevarmana. Yksi vauhtiluoksetulo pitkältä matkalta, heitin narupallon. Lyhyt paikallaolo niin, että olin piilossa - hyvä, vaikka pörriäiset kiusasi. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen menivät molemmat loistavasti. Seuraamista kentän päätyyn useilla pysähdyksillä ja jätin pallon koiran nähden sinne. Sitten seuraamista takaisin pysähdyksineen. Palkaksi seuraamisesta eteenmeno, joka oli vauhdikas, kuten aina. Murre välillä autoon ja Sulon jälkeen uudestaan kentälle hyppäämään este vielä pariin kertaan. Taas meni hienosti.

Jälki oli n. 600-700 m pitkä ja maastopohja vaihteli suuresti sekä laadultaan että muodoltaan. Oli ylämäkeä, alamäkeä, mustikkametsää, risukkoa, vadelmaryteikköä, vanhaa sammalmetsää ja metsää, jossa ei ollut ollenkaan aluskasvillisuutta, vain kuivia lehtiä sekä heinittyneen tien ja kävelytien ylitys. Jälki oli 2,5 h vanha ja sää oli pilvinen, mutta lämmin ja hiostava. Jana oli n. 25 m ja jälki leikkasi sen viistossa kulmassa oikealle. Filmipurkkeja oli 6 kpl, keppejä 4 kpl ja lopussa maksalaatikko-
purkki. Kulmia oli 6 kpl, joista vasemmalle 3 kpl ja oikealle 3 kpl. Kolmas kulma oli lähes piikki vasemmalle.

Janalla oli voimakas takatuuli. Muru eteni janan suoraan, mutta ylitti jäljen metrillä-parilla. Sitten se sai jäljen hajun nenäänsä takaapäin ja nosti jäljen, mutta lähti määrätietoisesti takajäljelle. Kutsuin Murun takaisin ja se lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Kaiketi huonosta jäljennostosta johtuen eka purkki, joka oli lähellä janaa, jäi ilmaisematta. Kaikki muut purkit ja myös kepit Muru ilmaisi epäröimättä. 

Toinen kulma oli alaspäin viettävässä rinteessä ja Muru ylitti sen (tuuli?). Muu etsi kuitenkin jäljen tekemällä pienehkön ympyrän. Toisen pitkän suoran lopussa tuli vastaan ensin heinittynyt metsätie ja n. 15 m:n päässä siitä kävelytie. Näiden väliselle saarekkeelle olin jättänyt purkin. Kun lähestyimme tienylityksiä, niin näin, että pari ihmistä käveli tietä pitkin leikaten jälkemme. Myös Muru näki ihmiset vilaukselta ja se hieman häiritsi koiran keskittymistä. Muru pysähtyi katsomaan, että mikä siellä vilahti, mutta jatkoi kuitenkin itsenäisesti jäljestämistä. Ekan tien ylitys meni hyvin, samoin purkki löytyi. Toisen tien ylityksessä Muru tarkisti harhan vain n. metrin verran, mutta jotenkin hukkasi jäljen, sillä kohta oli melko hankala. Voi olla, että tiellä oli ollut enemmänkin liikkujia. Muru jäi seisomaan sen näköisenä, että "Tää jälki tais sit loppua tähän?". Annoin jälki-käskyn, jolloin Muru ryhtyi aktiiviseksi ja löysikin jäljen heti uudelleen. Vain n. 15-20 m tienylityksen jälkeen olin joutunut pakosta tekemään lähes piikin ja jälki palasi teiden yli. Muru selvitti piikin hienosti ja myös tienylitykset sujuivat nyt toisenlaisella varmuudella. Vahvisteena ylistysten jälkeen oli keppi. 

Tämän jälkeen jälki kulki aluskasvittomassa risukossa, maassa oli vain viimevuotisia lehtiä. Muru lähti jäljen päältä pois oikealle ja minusta näytti siltä, että se tarkasteli riistan hajuja. Annoin koiran tehdä töitä rauhassa ja se palasikin takaisin jäljelle, jossa sopivasti hetken kuluttua oli vahvisteena purkki. Pitkän, epämääräisessä pöheikössä kulkeneen suoran jälkeen oli kulma vasemmalle ylärinteeseen. Muru otti kulman hyvin, mutta lähti sen jälkeen jostain syystä kulkemaan oikealle pois jäljeltä. En päästänyt Murua menemään, vaan kutsuin sen takaisin, jolloin se etsi jäljen uudelleen ja jatkoi rinnettä ylös. Seuraava kulma meni hyvin. Minua rintaan asti ulottuvassa villivadelmapöheikössä Muru eteni kuin juna. Pöheikkö loppui kuin seinään ja alkoi mustikkametsä, jonka jälkeen muutaman metrin päässä vahvisteena purkki.

Viimeisen kulman Muru meni hienosti. Jälki eteni melko jyrkkää rinnettä alas ja heti kohta toista rinnettä ylös. Notkossa oli pieni puro. Muru selvitti kohdan hienosti ja löysi iloiseksi yllätyksekseen loppupurkkinsa rinteen yläosasta.

Jälki oli erittäin vaativa, sillä maastonmuutoksia oli todella paljon ja myös vaikeissa paikoissa. Luokittelisin tämän jäljen vaativuustasoltaan voittajaluokan koiran harjoitukseksi. Hienosti ja sitkeästi Murmeli kuitenkin selviytyi jäljestä, eikä motivaation hiipumisesta ollut merkkiäkään, vauhti ja into pysyvät hyvinä loppuun saakka. Uskon, että tämä jälki oli erittäin opettavainen Murulle.

SIVUN ALKUUN

KE 29.7.09 ruutu

Tottista Viilarin kentällä, ensin taas pari noutoa taistelun kanssa ja sitten hyppyjä metrin esteen yli. Tehtiin varmaan muutakin, mutta en muista enää mitä...

Tottiksen jälkeen esine-etsintä Myllikässä. Kaista oli n. 10 x 50 m. Muru haki hienosti ja innolla kolme esinettä, joista kaksi oli takakulmissa ja yksi melko edessä aluskasvillisuutta kasvavan kiven päällä. 

TO 30.7.09

Hakutreenit illalla Korson puomilla. Sää oli kuuma ja hiostava. Otin Sulon taas motskarina ennen Murua. Murulle tehtiin "norjalainen sekametsä" kuudella huudolla. Eka mh oli oikeassa etukulmassa verkon alla maakuopassa. Muru lähti pistolle vauhdilla, nappasi heti rullan, lähti tuomaan sitä pari metriä ja pysähtyi tuijottamaan keskilinjalle. En tehnyt/sanonut mitään ja ipana ratkaisi asian itse lähtien tuomaan rullaa mulle. Näytölle meno vauhdikas, roikuin osan matkaa.

N. 10-15 m ennen vasenta etukulmaa radan leikkasi polku, mikä hämäsi osaa koirista, jolloin ne eivät edenneet kulmaan asti. Muru kuitenkin painui suoraan piilolle, jolta suorapalkka. Siirryimme koko poppoo sivulinjaa eteenpäin n. 20 m, jätin Murren mh:lle pideltäväksi ja menin itse keskilinjalle. Kun kutsuin Murua, niin mh päästi sen irti ja Murre ampui luokseni tuhatta ja sataa. Ohjasin Murun keskilinjan yli, jolloin oikealla puolella n. 30 m:ssä oleva mh lähti juoksemaan syvemmälle metsään loivasti keskilinjan suuntaisesti. Muru hieman hämääntyi tästä ensimmäisestä keskilinjan ylityksen ohjausharjoituksesta, mutta huomasi melkein heti metsässä pinkovan mh:n ja ampaisi hänen peräänsä. Tältä mh:lta jälleen onnistunut rullantuonti ja näytölle roikkuminen loppuun asti.

Neljäs mh oli myös onnistunut rullantuonti näyttöineen. Viides mh oli oikeassa takakulmassa suorapalkkana. Tälle mh:lle Muru vielä lähti hyvällä vauhdilla. Lähtiessään kuudennelle, vasemmassa takakulmassa olevalle mh:lle Muru oli jo selvästi väsynyt ja lähti hieman hitaammalla vauhdilla. Eteni kuitenkin hyvin ja löysi mh:n, joka suorapalkkasi. Kaikilla maalihenkilöillä oli pikkuisen maksalaatikkoa rasiassa sekä muutama nakinpala filmikotelossa. Vikalla mh:lla sitten paaaaljooon maksalaatikkoa. Muru oli iloinen ja innoissaan. Hyvä treeni! Ensi kerralla lisää keskilinjan ylitysharjoituksia.

SU 2.8.09

Kävin tekemässä Murulle Viikkiin kaksi janaharjoitusjälkeä, jotka molemmat lähtivät oikealle. Eka jana oli alamäessä ja jälki leikkasi janan n. 20 m:n päässä. Jälki oli vain n. 50 m:n pituinen ja sen päässä oli maksispurkki. Toinen jana oli melko jyrkässä ylämäessä. Jälki leikkasi janan n. 25 m:ssä. Janan jälkeen oli filmipurkki, n. 40 m:ssä kulma oikealle alamäkeen ja siitä n. 30 m:n päässä maksispurkki tien reunassa. Jäljet olivat n. 2 h vanhoja, maasto melko kostea sateen jäljiltä.

Muru eteni ekalla janalla epävarmasti ja otti takajäljen, jota lähti epäröimättä ajamaan. En sanonut mitään, mutta pidin liinan tiukalla enkä liikkunut, kun koira oli edennyt sen mitan päähän. Muru kääntyi hölmistyneen näköisenä katsomaan mua, kun ei päässyt eteenpäin. Edelleenkään en puhunut mitään, pidin vaan liinan tiukalla. Muru kääntyi, palasi jälkeä pitkin ja jatkoi oikeaan suuntaan, jolloin heti vahvistin liikkumalla perään. Jäljen ajo sujui hyvin, kuten myös purkin ilmaisu. 

Toisella janalla Muru eteni vauhdikkaasti. Käytin lähetyksessä "kaukana"-, "jälki"- ja "eteen"-käskyjä "käsihuidonnan" lisäksi. Monta käskyä, mutta Muru ymmärtää tuon "kaukana"-sanan niin, että pitää edetä suoraan ja vauhdilla. Käytin sitä nyt ekaa kertaa jäljellä, koska vauhti janalla on ollut onneton pelkällä "jälki-käskyllä". Muru ilmeisesti yhdistää sen liikaa peltojälkeen eli siihen, että jäljen alku löytyy heti kirsun edestä. Ipana nostikin nyt jäljen hienosti ja lähti vauhdilla sekä itsevarmasti jäljestämään oikeaan suuntaan. Vauhti oli yllättäen niin kova janalla, että en oikein pysynyt mukana ja liina pääsi multa irti sillä seurauksella, että janan lähellä oleva filmipurkki jäi jäljestyksen huumassa ilmaisematta. Sain liinasta kiinni vasta kulmassa. Loppupurkin ilmaisu hyvä. Tämä oli onnistunut sessio! Voi olla, että Murun päässä raksutti jotain, kun ekalla janalla se joutui oikeasti miettimään, että mikä on homman nimi.

Jälkien vanhetessa fillaroimme Murren kanssa Viilariin. Sää oli painostava ja tein mokan; en antanut koiran yhtään levätä ennen kuin aloitin treenaamisen. Muu oli innoissaan, kuten aina Viilarissa, mutta tällä kertaa vain näennäisesti, koska oli kuumissaan. "Taistelunoudot" olivat vaimeammat kuin yleensä, puuttui potku. Tajusin onneksi lepuuttaa piskiä ennen metrin hyppyjen ottamista. Ne menivät hyvin ja uskaltauduin kokeilemaan hyppyä 650 g kapula suussa. Jätin Murun kapula suussa seisomaan ja menin itse lähemmäksi estettä, mistä annoin hyppy-käskyn ja kannustin vierellä juosten. Hienosti meni molempiin suuntiin, ipana hyppäsi kuin hyppäsikin puhtaasti kapula suussa! Jee! Muuta tottista emme ottaneet, vaan fillaroimme jäljille.

MA 3.8.09

Skogsterin Mian tottistreeneissä Vihdissä. Otimme aluksi noutotreeniä niin kuin olen Murun kanssa nyt tehnyt. Mia katseli Murua ja totesi, että se ei kanavoi saaliiseen, joten sille on turha antaa ns. saalisrauhaa, mitä olen sen kanssa tehnyt. Actionia ja ärsytystä vaan koko ajan. "Taistelunouto" toimii, mun pitää vaan muistaa pitää pääni kiinni niin kauan, kunnes Muru on tullut mun luokse, sitten alkaa bileet eli avut minimiin. Mun pitää myös muistaa liikkua sivusuunnassa, kun Muru tulee kapulan kanssa. Näin ei noutomatka pitene, mutta vedän kuitenkin liikkeellä koiraa tulemaan vauhdikkaammin.

Sitten otimme metrin hyppyä niin, että Ulla oli toisella puolella palkkaamassa ja Mia naksautti onnistuneesta ponnistuksesta. Mian mielestä Muru saisi hypätä vieläkin voimakkaammin laajemman eli siis pidemmän hypyn, mutta Muu hyppäsi kuitenkin puhtaasti. Uskon, että hypystä tulee vieläkin lennokkaampi kokemuksen ja itsevarmuuden lisääntymisen mukana.

Liikkeestä istuminen sekä maahanmeno ja luoksetulo sujuivat Mian mukaan erinomaisen arvoisesti. Seisominen sen sijaan tökki. En tosin olekaan vielä ottanut sitä pk-kaavioon mukaan. Ollaan vaan treenattu sitä erikseen tokoa varten. Muru ennakoi hieman seuraamisessa ja plätsähti istumaan. Uudelleen otettuna jäi hyvin seisomaan pienellä käsiavulla. Sitten taas ilman apua istumaan ja avun kanssa taas seisomaan. Lopulta taisi tehdä sen kunnolla ilman apua. Välillä koira piti palkata seuraamisesta, sillä Muu alkoi selvästi ennakoimaan liikettä. Mia totesi sen minkä itsekin olen huomannut, että Murun kanssa pitää tehdä niin, ettei se ikinä tiedä tuleeko pitkä seuraamispätkä vaiko pysähtymiskäsky. Ipana yrittää olla niin fiksu, että tietäisi muka etukäteen mitä aion sen seuraavaksi käskeä tehdä... Hiski-isoisä oli nuorena miehenä ihan samanlainen. Tervetullutta vaihtelua Sulo-megajuntturan jälkeen, sen kanssa kun treenit pitää aina tehdä justiinsa eikä melkein koekaavion mukaan, niin hyvin toimii. On noi kaksi keskenään NIIN erilaisia mutiaisia!

Murme oli pongannut eteenmenon palkkapaikan olevan tyhjä. Kun lähetin koiraleen eteenmenoon, niin se eteni huomattavasti hitaammin kuin yleensä. Tuumi varmaan, että ei siellä mitään kuitenkaan ole. Mia oli kuitenkin vienyt jossain välissä sinne Murmen pötkylän ja voi sitä riemua, kun sieltä löytyikin lelu!

Vein Murun paikallaoloon. Se pysyi hienosti, kun toinen koira suoritti liikkeitä. Kun olin palkannut ja vapauttanut Murun, ajattelin ottaa vielä uudelleen paikallaolo-
pätkän. Murupa ei suostunut menemään maahan. Yritin vaikka mitä, mutta ei; ipanalle oli iskenyt tupajumi päälle. Lopulta runttasin Murun maahan niin, että se vinkaisi. Ensimmäinen kerta, kun Murulle on tarvinnut käyttää pakotetta maahanmenossa tai oikeastaan missään tottiksessa. Heti kehu ja vapautus. Uusi käsky, ei mitään reaktiota -> uusi runttaus, kehu ja vapautus. Jouduin runttaamaan Murun neljä (4) kertaa ennen kuin se antoi periksi ja meni ekalla käskyllä itse maahan. Siitä heti kunnon palkka ja kehut. Tämän jälkeen useita onnistuneita toistoja kunnon palkalla = keitetty possunsydän. Tämän tahtojen taiston jälkeen Murmeli oli ihan intopiinä ja olisi halunnut tehdä entistäkin tomerampana tottista...

Voi kääk! Mun vaavista on tullut aikuinen! Enää ei pelkkä kiva-kiva riitä, vaan nyt pitää myös oikeasti vaatia ehdottoman suoritusvarmuuden takaamiseksi. Mulle tuli tuosta Murmen tempauksesta mieleen, kun Hiski-isoisä aikoinaan aikuistuttuaan ihan samalla lailla yhtä äkkiä kokeili, että tarviiko ihan oikeesti, jos ei nyt justiinsa huvita... Muru ja Hiski ovat tosi samanlaisia, mutta ovathan ne toki läheistä sukuakin ja vieläpä samana päivänä syntyneet. Sulon kanssa pakotteet ovat olleet mukana tottiskuvioissa lähes alusta asti, koska herralla on mudiksi liian vähän miellyttämishalua, minkä lisäksi se on hyvin itseriittoinen, puolustushaluinen, taistelutahtoinen ja kova. Sulon kanssa pelkällä positiivisella koulutuksella ei olisi saavutettu edes tokon alokasluokasta tulosta... Murun kanssa pelkällä positiivisella vahvistamisella on sen sijaan saavutettu BH ja tokon alokasluokasta 1-tulos, mutta tästä eteenpäin on käytettävä myös jonkin verran pakotteita, jos koirasta haluaa suoritusvarman. On kyllä ollut erittäin opettavaista kouluttaa noinkin erilaisia koiria.

Otin ihan lopuksi illan viilennyttyä Murun vielä uudelleen kentälle. Nyt sillä oli kova into "taistelunoudoissa". Otimme myös A-este-noudon, sillä se on Murren lemppari. En meinannut millään saada kapulaa esteen toiselle puolelle, kun vasuri ei tottele kunnolla ja oikea on sökönä. Lopulta kuitenkin Murmeli pääsi kiipeämään ja noutamaan, ja se sujuikin todella mallikelpoisesti. Muu oli tekemässä hienoa eteen luovutusta, mutta aloinkin taistelemaan kapulasta sen kanssa. Olisin voinut palkata sen namilla tai lelulla, sillä tuonti oli vauhdikas, mutta meni nyt noin.

Seurauttelin Murua kahden ihmisen ympäri. Kontakti oli erinomainen, eikä herpaantunut kertaakaan. Lopuksi jälleen eteenmeno. Lelu oli taas siellä, tosin Muru ei taaskaan nähnyt sen vientiä. Nyt Muu ampaisi eteenmenoon, koska edellisellä kerralla siellä oli sittenkin ollut lelu. Kunnon bileet tästä.

Otin myös Sulon kentälle yhtä aikaa Murun kanssa ja jostain muistini syövereistä nousi kuva siitä, miten olin aikoinaan innostanut Hiskiä ja Suloa nuorina miehinä hyppäämään metrin estettä käyttäen hyväksi koirien välistä kateutta. Jätin Murun ja Sulon seisomaan esteen toiselle puolelle ja menin esteen viereen. "Hyppy"-käsky ja kannustus juoksemalla. Tyypit lensivät vauhdilla esteen yli kilpaillessaan siitä kumpi saa ensin herkkupalat. Otin useamman näitä "kateushyppyjä" ja Muru alkoi todellakin "lentää" esteen yli samalla lailla kuin kaikki urokseni ovat tehneet. Lisää tätä ja lisää lentokaloja!

TI 4.8.09

Kääk, kyykäärmeitä liikenteessä! Olimme Ullan kanssa treenaamassa jälkeä lentokentän kupeessa ja törmäsin Bravalle jälkeä tehdessäni kahteen (2!) kyykäärmeeseen, HYI HITTO!!!

No, onneksi Murun jäljeltä ei moisia olioita löytynyt. Ulla teki Murulle n. 500 m pitkän koejäljen, jossa oli kylläkin kulmia enemmän (= 4 kpl) kuin alokasluokan jäljellä. Jälki oli 1,5 h vanha ja maasto vaihtelevaa mustikanvarvusta sammaleeseen ja jäkälään. Myös eräs mies oli kävellyt alueen läpi polkua pitkin n. ½ tuntia ennen kuin Ulla lähti tekemään jäljen. Jana oli n. 20 m pitkä ja jälki lähti vasemmalle. Keppejä oli kuusi ja lopussa vielä maksispurkki, välipurkkeja ei ollut yhtään.

Muru oli kuin eri koira janalla, kun käytin "kaukana"-sanaa. Ipana suorastaan ampaisi eteenpäin, teki muutaman sivuttaisen pompun maaston mukana, mutta eteni suoraan ja nosti jäljen hienosti. Murun vauhti yllätti mut niin, että en pysynyt vauhdissa mukana, vaan annoin koiran kaahottaa alkumatkan sillä seurauksella, että melko alussa ollut eka keppi meinasi jäädä ilmaisematta. Kun Muru oli menossa kepin yli huomautin sille asiasta, jolloin Muru ilmaisi kepin. Tämän jälkeen kaikkien muiden keppien ilmaisu sujui moitteettomasti.

Ekassa kulmassa annoin koiran vielä turhaan edetä vauhdilla, jolloin Muru painuikin kulmasta ulos ja selvästi vaihtoi jäljen suvereenisti johonkin toiseen. Tämä oli se kohta missä mies oli todennäköisimmin kulkenut. Aikansa pyörittyään Muru löysi oikean jäljen ja vahvistuksena pienen matkan päässä olikin juuri sopivasti keppi. Loppujäljen Muru ajoi selvästi tarkemmin, tosin jostain syystä se pyöri lähes joka kulmassa. Yhdessä kohtaa piti tarkistella riistan jälkiä, mutta Muru palasi kuitenkin itsenäisesti jäljestämään oikeaa jälkeä. Osaan jo lukea Murusta aika hyvin milloin se tarkastaa riistan jälkeä. Tarkastus on ihan eri näköinen kuin ihmisen tekemän harhan tarkastus.

Motskariteenit ja vaikeat treenit limittäin ovat selvästi tuottaneet tulosta, into ja vauhti ovat kovat. Tällaisella helpohkolla jäljellä täytyy ottaa koira heti janalta lähdettäessä kunnolla tuntumaan, ettei se pääse kaahaamaan. Erityisen iloinen olen siitä, että Murre ilmaisi kepit epäröimättä maahan plähtsähtämällä ja nenä menosuuntaan, vaikka keppejä ei juurikaan ole harjoiteltu koko kesänä. Kaiken lisäksi Ulla oli ottanut kepit risukosta juuri ennen jäljentekoon lähtöä. Muru alkaa olla koevalmis .

Lopuksi otimme vielä esine-etsinnän. Ruutu oli n. 15-20 m x 50 m ja alue nousi jyrkästi kalliolle, aika erilainen ja vaikeampi alue kuin yleensä. Murulla oli esineet takakulmissa kalliolla, n. 30 metrissä nousukohdassa ja n. 10 m:ssä tasaisella. Murre ampaisi innolla ruutuun, mutta kappas, mitään ei löytynytkään. Koiruus joutui tekemään todella kovasti töitä löytääkseen esineet. Tuuli vei esineiden hajua kauemmaksi ylämäessä ja esineiden paikallistaminen ei ollut helppoa edes Sulolle. Sitkeästi Murmeli kuitenkin työskenteli, vaikka vauhti välillä hiipuikin. Kaikki neljä esinettä löytyivät lopulta. Viimeisellä esineellä sain koulutuksellisesti onnistuneen lähetyksen: sain tsempattua Murun etenemään vielä kerran suoraan ja melko hyvällä vauhdilla ylös kalliolle, jolloin vika esine löytyi. On se vaan sitkeä pieni sissi!

TO 6.8.09

Hakutreenit illalla Korsontien varressa "synkässä kuusikossa". Sää oli aurinkoinen ja lämmin, tosin kuusikossa oli mukavan viileää. Otin jälleen Sulon ennen Murua motskarina ipanalle. Eka mh oli valmiina vasemmassa etukulmassa. Muru oli innoissaan ja lähti vauhdilla pistolle, mutta kaarsi voimakkaasti keskilinjan suuntaisesti n. 25 m:ssä. Kutsuin Murren takaisin, se tuli, mutta haukahti mulle ikään kuin vihaisesti, kun keskeytin sen etsintähommat. Uusi lähetys ja taas ipana lähti miljuuna ja ei kun taas kaartamaan keskilinjan suuntaisesti. En tiedä mikä sitä sinne oikein veti. Kutsuin jälleen Murun takaisin ja sain palautetta koiralta. Kolmannella lähetyksellä Murre vihdoinkin eteni tarpeeksi syvälle ja sai maastoverkon alla olevasta mh:sta hajun. Irtorullan tuonti sujui hyvin ja näytöllä roikuin lähes loppuun asti.

Siirryimme mh:n kanssa n. 10 m sivulinjaa eteenpäin keskilinjan suuntaisesti, jätin mh:n pitämään Murua ja menin itse keskilinjalle. Kutsuin koiraa, se tuli hirmu vauhdilla ja nyt ylitysharjoitus sujui mallikkaasti. Muru selvästi muisti homman edellisestä kerrasta, eikä ihmetellyt yhtään, vaan ampaisi vauhtiaan hidastamatta juoksevan mh:n perään, jolta sai suorapalkan. Muru oli tosi innoissaan.

Jälleen siirryimme koko konkkaronkka n. 10 m eteenpäin keskilinjan suuntaisesti ja jätin Murun mh:lle. Myös tämä ylitysharjoitus meni loistavasti ja Muru oli napannut irtorullan heti. Se oli käynyt niin kuumana, että oli räyhkäissyt ottaessaan rullan. Murre kuitenkin jostain syystä tiputti rullan vain n. 10 m ennen kuin oli luonani. Se selvästi tajusi, että rulla oli tippunut, sillä Muru ryhtyi etsimään sitä. Rullaa ei kuitenkaan löytynyt (oli mustikanvarpujen seassa), joten katsoin parhaimmaksi lähettää koiran uudelleen sen sijaan, että se etsisi rullaa maasta iän kaiken. Muru lähti uudelle pistolle hyvin ja tällä kertaa se otti kiintorullan, vaikka irtorullakin oli tarjolla. Rullantuonti oli hyvä ja annoin Murun "ampua" näytölle. Muru oli ihan hepulissa mh:llä; kiipeili päälleni ja halusi purra mua nenään (suurin ilon ja onnen osoitus... ).

Siirryimme taas n. 10 m keskilinjan suuntaisesti eteenpäin ja mh jäi pitämään Murua, kun menin keskilinjalle. Jälleen ylitys onnistui loistavasti, ja Muru pinkoi tuhatta ja sataa liikkuvan mh:n perään, jolta sai suorapalkan. Murre oli niin hepulissa piilolla, että puri mua nenään, sitten meidän hampaat kolahtivat yhteen ja lopuksi Muru teki mulle vielä pienenpienen "stigman" etuhampailla kämmeneen. Se näyttää ihan naurettavalta oravan puraisulta . Murulle oli palkkana kaikilla mh:illä keitettyjä sydämenpalasia ja vikalla paaaaaljon maksalaatikkoa. Tämä oli loistava harjoitus; Murulla oli t_o_d_e_l_l_a hauskaa ja kova vauhti päällä!

LA 8.8.09

Unkarinpaimenkoirat ry:n 35-vuotisjuhlaerikoisnäyttely Mustialassa Tammelassa. Näyttely oli hyvin järjestetty ja paikka oli kesähelteellä ihanteellinen; hyvin hoidettu puisto, jonka nurmea varjostivat vanhat, suuret lehmukset. Mudit arvosteli erikoistuomari Dr. Péter Hudák Unkarista. Kehään oli ilmoitettu 31 mudia, joista esitettiin 28. Paikalla oli myös ainakin 9 turistimudia.

Valioluokan narttuja oli peräti seitsemän, joista Muru sijoittui toiseksi. Loppupelissä Murun sijoitus oli hienosti PN2, narttuja osallistui näyttelyyn yhteensä 15. Ipana hävisi vain tädilleen, Hiskin tyttärelle Merrylle (Mustapippurin Neitiaika), joka oli lopulta ROP ja BIS2. Muru osallistui myös kennel Mustapippurin kasvattajaryhmään, joka oli ROP-kasvattajaryhmä (ryhmiä oli kolme) ja BIS3-kasvattajaryhmä. Murmeli esiintyi jälleen mallikelpoisesti ja jaksoi pönöttää kehässä kärsivällisesti helteisestä säästä huolimatta. 

Murun arvostelu: "43 cm, 2 years old, well proportioned, good type, good character & pigment, correct legs, good hair structure & colour, fawn colour." VAL ERI2 PN2

Hiski-Piski 14 v. osallistui veteraaniluokkaan. Tuomari ei meinannut millään uskoa, että ukkeli on jo niinkin iäkäs. Hiski esiintyi iloisena ja innoissaan, kun pääsi piiiiitkästä aikaa johonkin "hommiin" tuloksena VET ERI1 VSP-VET. Lisäksi Hiski palkittiin näyttelyn vanhimpana unkarinpaimenkoirana, vanhimpana mudina ja tuomari vielä valitsi ukkelin päivän mieleenpainuvimmaksi koiraksi . Hän arvosteli mudit ja pulit, joita oli yhteensä n. 70-80. Hiskin kanssa PU-kehässä kilpailivat sen poika Noki (Mustapippurin Nokipoika) ja tyttärenpoika Riimi (Pilkkopimeän Peter Pan) kuuden muun uroksen lisäksi. Histanbul ei ymmärrettävistä syistä enää PU-kehässä sijoittunut, mutta hauskaa sillä oli! Veljenpoika Jakke (Takkutukan Temppujentemppu) voitti urokset, sai sertin ja oli VSP heti ensimmäisessä näyttelyssään. 

Nartuissa Hiskin jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa edustivat edellä mainitut Muru (tyttärentytär) ja Merry (tytär) sekä junioriluokassa kilpaillut Riemu (Mustapippurin Seinäruusu, tyttärentytär).

Hiskin arvostelu: "45 cm, 14 years, in good condition, good character, body should be a bit shorter, good proportioned head, correct set of ears, good pigmentation, correct angulated legs, typical coat." VET ERI1 VSP-VET

SU 9.8.09

Olimme Virpin ja Murun kanssa Mustialassa yötä. Ilta venyi juhlaillallisella tuomarien kanssa höpöttäessä pitkälti yli puolen yön ja paikallisen panimon olutkin maistui... Aamulla sitten "reippaana" tokoilemaan hiekkakentälle paahtavan auringon alle. Osallistuimme Murun kanssa edelleen alokasluokkaan, jonka tuomaroi Kaisa Lähdesmäki. 

Luoksepäästävyys sujui mallikelpoisesti = 10 p. Paikallaolo sujui niin ikään moitteitta, tosin ipana lätsähti hieman vinoon makaamaan. Tästä tuomari ei kuitenkaan sakottanut = 10 p. Taluttimessa seuraaminen sujui hyvin, en muista mistä puoli pistettä lähti = 9,5 p. Vapaana seuraaminen sujui erinomaisesti muuten, mutta lopun täyskäännöksestä pysähtyessäni Muru ei istunut = 9 p. Maahanmeno sujui erinomaisesti, mutta perusasentoon ottaessani jouduin antamaan Murulle kaksi "sivulle"-käskyä = 9 p. Luoksetulo olisi saanut olla hieman vauhdikkaampi (hidasti lopussa) ja Muru tökkäsi mua ihan kevyesti kuonolla jalkaan ennen kuin siirtyi sivulle = 8 p.

Seisominen meni yllättäen poskelleen. Juuri, kun tuomari sanoi "käsky", tunsin kuinka Muru törmäsi jalkaani. Annoin käskyn, mutta Muru ei reagoinut siihen ollenkaan. Hetken kuluttua huomasin, että koira seuraa edelleen ja annoin uuden käskyn, jolloin Muru pysähtyi hyvin. Palatessani koiran luo, se kävi kuitenkin istumaan ja rapsuttamaan itseään. Veikkaan, että jokin öttiäinen tuikkasi sitä juuri silloin, kun tunsin sen törmäyksen jalassani. Pisteet tästä liikkeestä 0.

Estehypyssä kaikki sujui oppikirjan mukaan siihen asti, kunnes olin ottamassa koiraa perusasentoon ja sanoin "sivulle". Hassu-Murmeli loikkasi esteen toiselle puolelle seisomaan (hyppiminen on niin kivaa!). Hölmistyneenä annoin tiukemmalla äänellä uuden käskyn, jolloin Muru pomppasi taas esteen yli ja sivulleni istumaan. Tämän ylimääräisen kuvion takia saimme muutoin kympin suorituksesta 8 p. Kokonaisvaikutukseksi saimme 9 ja lopputulokseksi hikisesti ALO1, 162 p. Sijoituksemme oli 3./11.

Tokon jälkeen Murre pääsi hyppimään laiturilta järveen uimalelun perässä ja lounaan jälkeen suunnistimme kohti Karkkilaa Suloa hakemaan. Molemmille jätkille piti taas ensin pitää karmeaa örinää...

TI 11.8.09

Tein ex tempore illalla Murulle jäljen nurmikolle Viikkiin. Jälki oli n. 100 m pitkä ja siinä oli viisi kulmaa, joista kolme oikealle ja kaksi vasemmalle. Kulmat olivat n. 20 m:n välein ja kulmien jälkeen oli filmipurkit. Lopussa oli pidempi suora n. 30 m, jonka päässä purkki. Jälki oli ½ h vanha. Otin jäljelle ihan kunnon janalähetyksen n. 15 m:n päästä, janalla oli takatuuli. Muru lähti hyvin etenemään, mutta kaarsi vasemmalle ennen jälkeä. Lähetin koiran uudelleen, jolloin se lähti niin kovalla vauhdilla, että ehdin ajatella, että tästä ei tule kyllä mitään. Muru kuitenkin veti vauhdista liinat kiinni jäljen kohdalla ja lähti itsevarmasti jäljestämään oikeaan suuntaan eli vasemmalle. Eka kulma oli jo vajaan 10 metrin päässä, mutta se ei tuottanut mitään ongelmia. Muru jäljesti tarkasti joka askeleen ja söi kaikki jäljellä siellä täällä olleet namit. Ekan kulman jälkeen olevalla suoralla Muru meinasi ajautua hieman jäljen sivuun voimakkaasta tuulesta johtuen, mutta korjasi itse hienosti jäljen päälle. Kaikki kulmat sujuivat todella hyvin, kuten myös ilmaisut. Murun vauhti pysyy samana myös namittomilla osuuksilla. Loistava harjoitus! Lisää janatreenejä nurmikolla!

Otimme Ullan kanssa myös tottista. Huomasin, että täyskäännöksestä pysähtymisessä Muru jää helpommin seisomaan, jos teen käännöksen vasemmalle. Oikealle tehtynä Murun on helpompi istua nopeasti viereeni. Joten siis seuraavassa tokossa mun pitää muistaa tehdä täyskäännöksestä pysähtymisessä käännös oikealle.

Perusasennosta maahan mennessä Murun peffa menee helposti hieman vinoon, koska koira katsoo minua. Kun pidin kättä ilmassa Murun yläpuolella, niin se ei katsonut minua ja lätsähti suoraan. Näitä täytyy treenata paljon, että tuo vinoon lätsähtäminen unohtuu.

KE 12.8.09

Hakutreenit illalla Mätäkivellä. Juuri, kun Murun suoritus oli alkanut, niin alkoi sataa oikein kunnolla ja kastuimme molemmat litimäriksi (tai siis Muru ei kastunut litimäräksi...). Sade ei vaikuttanut millään lailla Murun toimintaan. Eka maalihenkilö oli valmiina umpipiilossa n. 10 m eteenpäin keskilinjan suuntaisesti vasemmasta etukulmasta. Muru lähti pistolle vauhdilla, oli ottanut irtorullan hienosti, työskenteli eteenpäin ja toi rullan nopeasti mulle käteen asti. Roikuin näytöllä piilolle asti. Bueno!

Toinen mh oli valmiina umpparissa oikeassa etukulmassa. Myös tälle pistolle Muru lähti vauhdikkaasti, oli ottanut hyvin irtorullan ja toi sen nopeasti mulle käteen jälleen hienosti eteenpäin työskennellen. Roikuin myös tällä näytöllä loppuun asti. Siirryimme mh:n ja Murun kanssa sivulinjaa keskilinjan suuntaisesti 20 askelparia, ja jätin mh:n pitämään Murua. Siirryin keskilinjalle ja kutsuin koiraa. Kolmas mh oli vasemmalla puolella n. 20 m:ssä odottamassa. Muru tuli lujaa ja ohjasin sen keskilinjan yli. Muu ei heti huomannut mh:ä, mutta lähti silti hienosti toiselle puolelle, jolloin vähän matkaa edettyään huomasi liikkuvan mh:n. Myös tältä mh:ltä erittäin onnistunut rullantuonti ja näyttö. 

Siirryimme mh:n ja Murun kanssa keskilinjan suuntaisesti n. 20 askelparia ja jätin Murun taas odottamaan mh:n kanssa. Kutsuin keskilinjalla koiraa ja ohjasin sen vauhdista keskilinjan yli. Muru lähti hienosti ja vauhdilla pistolle, vaikka tällä kertaa ei saanutkaan mitään apuja. Mh oli valmiina piilossa umpparissa 50 m:ssä. Jälleen erinomainen rullantuonti ja näyttö. Jätin Murun odottamaan mh:n kanssa ja menin keskilinjalle.

Kutsuin Murua ja se tuli kuin nato-ohjus. Murre tuli keskilinjalle n. 5 m:n päässä minusta ja täysillä kohti. Päätin kuitenkin yrittää ohjata sen keskilinjan yli, mutta eihän toi ipana vielä osaa tarpeeksi hyvin lukea mun ohjausta. Murre ajautui täysillä mun jalkoihin, josta sinkosi kevyesti puuta päin ja jäi hölmistyneenä seisomaan jalat harallaan. Sanoin vaan jotain iloisesti tyyliin, että "Oho, törmättiin!" ja lähetin Murun pistolle. Ipana lähti vauhdilla pistolle, jonka päästä löytyi mh suorapalkan kanssa.

Kaikilla mh:illä Muru sai palkaksi kuivattuja keuhkon- ja kalanpalasia. Vikalta mh:ltä myös kissanmuonapurkin. Nam! Vikalla mh:llä myös leikin itse Murun kanssa. Murmunaattorilla oli todella kova vauhti ja into päällä, eikä se tarvinnut yhdellekään pistolle apuja. Kaikki epävarmuus ja ahdistus on kadonnut, jipii!!!

LA 15.8.09

Osallistuimme Murun kanssa Pumit ry:n järjestämään tottelevaisuuskokeeseen Oulunkylässä Helsingissä. Sää suosi jälleen alokasluokkaa, oli aurinkoista ja lämmintä. Tuomari oli Kaisa Lähdesmäki, kuten edellisessäkin kokeessa.

Luoksepäästävyydessä sattui pieni työtapaturma. En osannut varautua siihen, että Muruhan tietty tunnisti tuomarin edellisestä kokeesta sillä seurauksella, että hyppäsi iloissaan "tuttua" tuomaria vasten. Tästä hyvästä lähti 2 pistettä. Jos olisin osannut ennakoida tilanteen, niin olisin sanonut Murulle "hampaat" tms. ennen tuomarin saapumista luoksemme. Paikalla makaamisen ipana suoritti taas täysin moitteettomasti ja oli meidän paikallaoloryhmästä ainoa koira, joka sai täyden kympin. Muilla oli mm. hitaat maahan menot tai istumaan nousemiset.

Seuraaminen kytkettynä sujui hyvin, tuomari tosin huomautti siitä, että talutin oli kireällä täyskäännöksissä = 9,5 p. Vapaana seuraaminen sujui niin ikään mallikkaasti, mutta Muru teki täyskäännökset aavistuksen väljästi, koska käännyin oikealle, mihin se ei ole tottunut = 9 p. Maahanmeno sujui loistavasti = 10 p. Luoksetulossa oli tällä kertaa hyvä vauhti ja eteen istuminen oli täydellinen. Puoli pistettä lähti siitä, että perusasentoon siirtyessään Muru vei peffansa liikaa mun taakse = 9,5 p. Seisominen sujui myös mallikkaasti, ½ pistettä lähti, koska Muru pysähtyi hieman vinoon asentoon = 9,5 p.

Estehyppy sujui hienosti. Muru tuijotti hypyn jälkeen estettä sen näköisenä, että hyppää taas takaisin, kun sanon jotain, joten annoin "istu"-käskyn melko painokkaalla äänellä. Tämä tehosi ja ipana istui sivulleni. Piste meni muistaakseni siitä, että Muru olisi saanut pysähtyä nopeammin "seiso"-käskystä = 9 p. Kokonaisvaikutuksesta lähti piste, koska Muru haukahti närkästyneenä mulle parissa välissä, kun turhaan kehuin sitä liian innokkaasti = 9 p. Murre ei olisi todellakaan tarvinnut niin voimakasta kehua, joka oikeastaan vaan ärsytti Murrea, aiheuttaen "räyhkäisyn" minulle.

Murun tulos oli ALO1 187,5 p. KP TK1, sij. 1./20 eli hienosti meni! Tuomari on tunnetusti melko tiukka arvostelussaan, joten sitäkin paremmalta tuntui ansaita hyvä tulos hänen kehästään. Koe oli hyvin järjestetty ja palkinnot hulppeat; Muru sai pokaalin, ruusukkeet, 7,5 kg:n säkin RC Mediumia, 45 cm pitkän jättipuruluun ja pussukan, joka sisältää koirankeksejä & herkkutikkuja.

Nyt on sitten kaikki kesän tavoitteet saavutettu Murmelin kanssa (FI MVA, LT, BH, TK1). Toko saa jäädä nyt tauolle ja keskitymme pk-tottikseen, sillä tälle vuodelle on vielä yksi tavoite; JK1.

SIVUN ALKUUN

LA 22.8.09 mustikanvarpu

Jälkitreeni Korsontien varressa iltapäivällä aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Jälki oli Ullan tekemä, n. 500 m pitkä, n. 2 h vanha ja keppejä oli 6 kpl + loppupurkki. Maasto oli pääosin mustikanvarpua, jonkin verran oli maastonvaihteluita (aukea, varjosta aurinkoon, pöheikköä, yms.) ja yksi paljon käytetyn kävelytien ylitys. Jana oli kanervikossa, n. 25 m pitkä ja jälki lähti vasemmalle.

Muru eteni janalla suoraan ja vauhdikkaasti, mutta ylitti jäljen melko voimakkaan myötätuulen johdosta. Muu nappasi kuitenkin hajun ja palasi jäljen päälle lähtien määrätietoisesti jäljestämään oikeaan suuntaan. Jäljestys sujui alkumatkasta todella hyvin ja eka kulma meni kuin kiskoilla. Vajaassa puolessa välissä oli paljon harhajälkiä, jotka ohjailivat Murua pois omalta jäljeltä. Ipana kuitenkin sinnikkäästi haki uudestaan ja uudestaan oman jäljen. Kulma oli tosi vaikeassa kohdassa heti polun jälkeen ja kulmasta muutaman metrin jälkeen oli kävelytien ylitys. Muru otti kulman hyvin, mutta tien ylitys tuotti ensin vaikeuksia.

Olin kuullut hetki ennen jäljestyksen alkua koiranohjaajan ääniä, joten tiesin, että tietä pitkin oli juuri mennyt koira ja ilmeisesti vielä Murulle tuttu koira. Muru merkkasi tien laitaan ja pyöri hieman hämmentyneen oloisena. Annoin "jälki"-käskyn, jolloin Muru paineli tien yli ja jatkoi jälkeä, tosin aika paljon sen sivussa sillä seurauksella, että heti tien ylityksen jälkeen ollut keppi jäi ilmaisematta. N. 10 metrin päässä Muru palasi takaisin jäljen päälle ja loppujälki sujui mallikkaasti. Kaikki keppi-ilmaisut olivat loistavat sitä yhtä ilmaisematta jäänyttä keppiä lukuun ottamatta ja Murulla oli hyvä motivaatio työskennellä, vaikka jälki oli melkoisen vaikea.

SU 23.8.09

Tottistreenit Ullan ja Tanelin kanssa Viilarilla. Lähes kolmen viikon tauon jälkeen hyppyharjoituksia metrin esteellä, kylläpä aika vierähtää nopeasti... Murun ponnistus oli aluksi taas hieman kadoksissa, mutta muutaman huonon hypyn ja palkkaamattomuuden jälkeen ipana muisti, että pitää ponnistaa ja lentää kunnolla. Saimme loppuun oikein onnistuneet hypyt.

Otimme myös seuraamisessa ampumista ja siinä palkkaamista. Muru ei reagoi ampumiseen mitenkään, mutta haluan tehdä ampumisesta sille nostattavan jutun eli laukauksesta seuraa narupallo.

Tottiksen jälkeen otimme esine-etsintätreenit. Ruutu oli täysmittainen ja hyvin kumpuileva. Juuri ennen oikeaa takakulmaa oli kalliolla polku viistosti ruudusta ulos. Ruutupohja oli siis erittäin vaativa. Murulla oli ruudussa neljä esinettä. Ipana lähti innoissaan etsimään, mutta meinasi porhaltaa ruudun vasemmasta laidasta ulos häiriökoiran jälkiä pitkin. Koira oli juuri hetki aikaisemmin taluttajansa kanssa kävellyt ruutumme läpi. Kutsuin Murren takaisin ja lähetin uudelleen. Se teki hyvä piston, mutta tuloksetta. Uusi lähetys, jolloin ipana otti oman suuntiman ruudun keskiosan tiimoille ja sieltä takaa sitten löytyikin esine. Seuraavalla lähetyksellä Murre painui ruudun oikeaan reunaan ja toi sieltä melko takaa toisen esineen. Sen jälkeen lähettelin muistaakseni Murua pariin otteeseen ilman tulosta ja kysyin missä loput esineet olivat. 

Kolmas esine oli n. 10 m:n päässä keskilinjasta ison, laakean kiven päällä. Muru oli mennyt läheltä kiveä kummaltakin puolelta, mutta ei saanut esineestä hajua. Neljäs esine oli vasemmassa takakulmassa, jossa Muru ei ollut vielä käynyt kunnolla. Lähetin Murun vasenta laitaa pitkin, jolloin se kaartoi n. 30 m:ssä oikealle. Tätä tapahtui muutaman kerran. Lopulta Muru kiipesi kallion päälle, missä se ilmeisesti havaitsi, että "Perskules, tuollahan on tutkimaton alue" ja painui vasempaan takakulmaan, josta esine löytyi. Erittäin vaikea, mutta opettavainen harjoitus Smödille.

MA 24.8.09

Murulle tottista Viilarissa. Ensin pari hyppyä ilman kapulaa ja sen jälkeen hyppyjä normaalikapulaa hieman kevyempi muovikapula suussa. Kapulan kanssa ensin laiskat hypyt, mutta pienen kolautuksen jälkeen loistavat. Otin myös pari vauhtinoutoa heti alkuun, A-estenoudon, pysähdysliikkeet ja luoksetulon + eteenmenon. Liikkeestä istuminen näyttäisi olevan hakusessa, kun sitä ei ole otettu pitkään aikaan. Luoksetulot sen sijaan olivat todella vauhdikkaat loppuun asti. Muru edisti seuraamisessa ensimmäistä kertaa elämässään, kun oli nähnyt eteenmenoon palkaksi jättämäni lelun. Tähän pitää kiinnittää jatkossa huomiota.

Kävin Murun ja Hiskin kanssa kävelyllä Herttoniemen rannassa, ja Muru kävi uimassa. Heittelin sille uimalelua mereen kuuron Hiski-papan kahlaillessa rannan tuntumassa. Lopuksi kävelimme vielä Sahaajankadun kentälle, jossa Muru sai taas hypätä estettä. Laiskan ponnistuksen ja kolautuksen, joista huomautin, jälkeen hypyt sujuivat todella ilmavasti ja innokkaasti. Hassua, Murun isoisoisä Jori, joka oli ensimmäinen mudini, treenasi pk-hyppyä samaisella kentällä joskus vuonna 1992...

TI 25.8.09

Jälki Korsontien varressa iltapäivällä. Sää oli pilvinen, mutta hyvin painostava ja hiostava. Jälki oli n. 200-300 m pitkä, siinä oli 7 kulmaa ja 9 keppiä + loppupurkki, ja se oli tunnin ikäinen. Tämä oli ns. tekniikkajälki, jossa heti kulman jälkeen on keppi n. 6-10 askelparin päässä ja kulmat ovat n. 20-25 askelparin päässä toisistaan. Maastopohja oli kuivaa sammalta, kuivia keppejä, kanervikkoa ja puolukanvarpuja. Jana oli n. 30 m ja jälki lähti oikealle.

Muru oli jälkitreenissä rauhallisempi kuin normaalisti, sillä olin juuri ottanut sille rankat tottistreenit Saviontien kentällä. Aluksi Muru ei olisi halunnut hypätä oudon näköistä estettä (valkoinen metallireunoilla), mutta kannustuksella hyppäsi, tosin ensin kosketuksella. Mutta kun ei saanut palkkaa niistä ja vähän polvet kolahti esteeseen, niin johan alkoi taas lentokalan tyyli löytyä. Saimme oikein onnistuneet ilmavat hypyt aikaiseksi.

Sää oli todella painostava ja Murulla liikkeestä istuminen hukassa. Hermostuin hieman koiraan, jolloin se alkoi tarjota parhaiten osaamaansa eli maahanmenoa. Hillitsin hermoni ja palasimme harjoituksessa asteen taaksepäin, jolloin istuminen alkoi taas sujua. Loppuun vauhdikas eteenmeno, nyt niin, että Murre ei nähnyt, kun jätin palkan.

Smödi ei ehtinyt levätä tottiksen ja jäljen välillä kuin pari minuuttia. Janalla Muru eteni hitaammin kuin on lähiaikoina tehnyt. Noin puolessa välissä Muru nosti jonkin jäljen, jota eteni muutaman metrin, mutta jatkoi itsenäisesti etenemistä janan suuntaisesti juuri ennen kuin ehdin huomauttaa asiasta. Muru nosti jäljen hyvin ja lähti määrätietoisesti jäljestämään oikeaan suuntaan. Jäljestys sujui mallikkaasti hyvin rauhallisissa ja tarkoissa tunnelmissa lähes peltojälkityyliin. Kulmat menivät hyvin ilman pyörimisiä ja ilmaisut olivat loistavia. Yhdeksästä kepistä ainoastaan yksi eli neljäs keppi jäi ilmaisematta. Se oli kohdassa, jossa oli paljon muita, saman näköisiä (ja hajuisia?) keppejä. Mielestäni Muru kuitenkin merkkasi kepin, mutta en älynnyt puuttua siihen - olisi pitänyt. Jatkossa tarkkana ilmaisujen kanssa; jos koira osoittaa pienintäkään merkkausta, niin vaadi tarkentamaan.

Harjoitus oli keskittymistä vaativa ja meni tosi hyvin. Edes marjastajat, jotka kökkivät jälkemme lopusta n. 30 m:n päässä eivät häirinneet Murmelia, vaikka Muru heidät selvästi näkikin. Onneksi eivät ehtineet sotkea jälkeä...

KE 26.8.09

Tein Murulle iltalenkin yhteydessä ex tempore tarkkuusetsintäruudun. Muistaakseni olen treenannut Murulla tarkkuutta ennestään vain 1-2 kertaa ja nekin viime kesänä. Laitoin ipanan ja Hiskin puuhun kiinni, ja Murre sai katsoa, kun talloin alueen ja piilottelin sinne neljä pientä esinettä, jotka kaikki olivat eri materiaalia (ammus, kolikko, nahkasormikkaan sormenpää, muovinpala). Muru istui ja odotti hiljaa tarkkaavaisena vuoroaan. 

Yhä edelleen tuo pirpana mykistää minut käsittämättömän hyvällä nenänkäytöllään ja keskittymisellään. Muru toimi kuin konkari ruudussa, nenä tuhisten se kävi aluetta tarkasti läpi ja löysi yksi toisensa jälkeen kaikki esineet. Pienenpienet metalliesineet olivat uusia tuttavuuksia ja ne molemmat tipahtivat kertaalleen Murren suusta heti, kun se oli ottanut ne suuhunsa. Muru noukki kuitenkin esineet heti takaisin suuhunsa ja esineiden tuonti sekä luovutus sujuivat loistavasti. Muru pitää esineitä todella hyvällä ja rauhallisella otteella, eikä irrota niistä ennen kuin on saanut "kiitos"-käskyn. Ihmeellistä miten hyvin Muru tajusi mistä on kyse, vaikka treenejä on takana tosiaan vain pari ja nekin vuosi sitten...

TO 27.8.09

Hakutreenit illalla Mätiksellä tien päässä. Maasto oli profiililtaan erittäin kumpuileva. Vasemmalla puolella radan n. puolessa välissä oli jyrkät kalliot alaspäin. Myös oikealla puolella oli laskua ja nousua. Rata oli n. 150 m pitkä. Sää oli painostava, kostea ja hiostava. Juuri ennen treenin alkua satoi. Murulla oli palkkana kaikilla maalihenkilöillä Frolicinpaloja ja viimeisellä myös kissanmuonarasia. Repuilla Muru sai vielä palasen kuivattua naudan keuhkoa.

Oikean etukulman mh oli umpipiilossa. Muru lähti pistolle tosi innokkaasti ja haukahti piilolla ennen kuin otti irtorullan. Murmeli oli kuulemma tullut piilolle takaa päin, hypännyt sitä vasten ja haukahtanut. Oli kuitenkin sitten ottanut rullan hyvin. Tuonti ja näyttö hyvät, roikuin lähes loppuun asti.

Jätin Murun mh:n kanssa piilolle ja menin itse keskilinjalle. Muru tuli miljoonaa, kun kutsuin sitä ja ylitti keskilinjan vauhdilla, tosin väärältä puolelta minua - mutta mitäs pienistä, pääasia, että koira on hiffannut keskilinjan vauhdikkaan ylityksen . Murme eteni hyvin vasempaan etukulmaan, mutta oli jo palaamassa takaisin päin, kun vasta sai pöheikössä maastoverkon alla olleesta mh:stä hajun. Muru oli niin innoissaan löydöstään, että suusta pääsi taas "viuh" ennen rullan ottoa. Rullantuonti ja näyttö hyvät.

Kolmas mh oli valmiina oikealla vaikeassa paikassa myötätuulen puolella. Joitakin metrejä ennen piiloa oli keskilinjan suuntaisesti paljon käytetty polku. Murme teki hienon, laajan, voittajaluokan piston, mutta ei löytänyt mh:ä. Kuten osasin odottaakin, ipana oli edennyt polkua pitkin, joka oli koiralle tosi hämäävä, koska oli jo niin lähellä alueen sivurajaa. Lähetin Murun uudelleen, jolloin se sisuuntuneena työskenteli hieman taaksepäin ja selvästi haki selkeämmältä alueelta sivurajan, jota pitkin eteni ja löysi mh:n, jolta sai suorapalkan. 

Neljäs mh oli umpparissa (pressulla peitetty kevythäkki) vasemmalla puolella n. 25 m:ssä, kallionkolossa kuusen alla. Tässä vaiheessa tuuli oli tyyntynyt ja Muru joutui tekemään kunnolla töitä paikallistaakseen piilon. Näin, että Muru palasi luokseni piilon suunnalta. Sillä ei kuitenkaan ollut rullaa suussaan. Lähetin Murun uudelleen hieman hölmistyneenä. Murre eteni alueelle, mutta pisto suuntautui hieman eteenpäin piilosta. Hetken kuluttua Muru kuitenkin tuli takaisin kiintorulla suussaan. Treenikaveri kysyi radiopuhelimella mh:ltä, että oliko koira käynyt piilolla, johon saimme myöntävän vastauksen. Muru lähti näytölle hieman epävarmasti, mutta vei minut kuitenkin piilolle, missä jäi nuuskimaan kuusenoksia sen sijaan, että olisi rynninyt piilon luukulle. Omituista. Irtorulla oli piilon ulkopuolella, n. puoli metriä piilosta.

Mh kertoi, että Muru oli tullut piilolle, mutta ei ollut halunnut ottaa rullaa. Mh oli heilutellut sitä ja luullut, että Muru otti sen lopulta, mutta ipana olikin jättänyt rullan siihen piilon viereen. Mh oli ollut koko ajan siinä uskossa, että koira oli tuonut irtorullan mulle. Ihmettelin hommaa ja vasta kotona mulle valkeni miten tässä luultavasti oli käynyt. Koska Murme oli saanut edelliseltä mh:ltä suorapalkan, niin se meinasi jo hieman väsyneenä, että tältä mh:ltä olisi myös pitänyt saada suorapalkka. Kun sitä ei herunut, niin ipana palasi keskilinjalle, missä hoksasi varmaan mun naaman ilmeestä, että nyt ei mennyt ihan putkeen. Fiksuna tyttönä Muru häipyi maisemista, nappasi jossain kiintorullan, toi sen mulle ja vei näytölle muina naisina... Ei ihme, että näyttö oli hieman -ei niin ponteva-... On toi ipana vaan niin NARTTU!

Viides mh oli oikealla sivurajalla melkein takakulmassa maastoverkon alla. Muru lähti jo hieman laiskasti pistolle, mutta vauhti kiihtyi n. 10 m:n päässä ja ipana teki oikein hienon, eteenpäin suuntautuvan, laajan piston ja löysi mh:n. Rullan tuonti ja näyttö hyvät. Näytöllä tsemppasin pari kertaa "Lujaa!"-sanalla. 

Jätin Murmelin mh:lle ja menin itse keskilinjalle. Kutsuin koiraa ja tällä kertaa Muru teki keskilinjan täydellisen ylityksen toiselle puolelle, missä se näki mh:n katoavan saaliina kielekkeen taakse. Tältä mh:ltä suorapalkka.

Täytynee jatkossa tehdä niin, että suorapalkka (jos sitä käyttää) tulee vasta viimeiseltä mh:ltä. Kivaa, että Murun motivaatio on taas kohdillaan!

PE 28.8.09

Agilitytreenit parin viikon tauon jälkeen. Ensin otimme hyppyjä isolla kahdeksikolla niin, että kasin molemmissa päissä oli kolme estettä. Ohjausta harjoiteltiin molempiin suuntiin. Aluksi juoksin ja rynnin itse liikaa, mutta kun maltoin keskittyä, pitää käteni koko ajan vaakatasossa etäisyyttä osoittamassa, liikuin rauhallisemmin ja annoin hyppykäskyjä oikea-aikaisesti niin Muru meni hienosti. Ipana oli tosin alkuun niin innoissaan, että meinasi sinkoilla A-esteelle, ym:lle kivoille esteille kesken rataa. 

Sitten treenasimme puomia vaatien pysähdyksen sekä ylösmeno- että alasmeno-
kontaktilla, jossa oli vielä siivekkeet apuna. Ylösmenossa oli vain namu hidasteena. Käytin tässä "Puomi"-sanaa ja namin syönnin jälkeen vauhdittajana "Kipiti"-sanaa. Aluksi annoin "Kädet"-käskyn liian myöhään sillä seurauksella, että vauhdilla edennyt Muru "putosi" kontaktilta pois. Kun annoin käskyn jo silloin, kun Muru oli vielä ylhäällä, niin se muisti jarruttaa ja jättää takajalkansa kontaktille, jolloin saimme monta onnistunutta suoritusta niin, että minä jatkoi juoksuani esteen ohi ja Muru jäi kontaktille namistelemaan. Ylösmenoon pitää muistaa harjoitella yhä tiukempaa kulmaa niin, että on siiveke apuna.

Keinun Muru muisti edellisestä treenistä ja meni sen innolla. Jostain syystä Muu ei malta syödä ylösmenolla olevaa naimia, vaan haluaa pamauttaa keinun alas ja marssia syömään namut "Kädet"-asennossa eli siis 2 on 2 off. Olisikohan juonteita pelastuskoirien keinun treenaamisesta? Sen Muru osasi jo nelikuisena niin, että menee siihen pisteeseen odottamaan missä keinu painuu alas.

Lopuksi treenasimme taas keppejä, joita Murre meni innolla. Palkkasin sen heittämällä narupallon. Harjoittelimme jo melkein 90 asteen kulmassa lähestymistä oikealta puolelta, jouduin kuitenkin vielä saattamaan koiraa. Sitten kun lähetys sujuu 90 asteesta moitteettomasti ilman saattoa, voin laittaa avuksi siivekkeen, jonka ympäri Murun on kierrettävä ja haettava oikea kepeille meno.

Koska Muru on kontaktihullu, niin mun pitää muistaa palkata kunnolla myös ihan normihypyistä, jotta ipana ei sitten kisoissa sinkoa ekan hypyn jälkeen A:lle...

Agitreenien jälkeen tein Murulle tarkkuusetsinnän illan hämärässä niin, että Muru odotti autossa eikä nähnyt ruudun tekemistä. Esineitä oli neljä (melko painava metallikoru, pienenpienet nahanpala ja teddypala sekä hyvin pieni pala kovaa muovia). Smurmunaattori työskenteli vallan loistavasti ja löysi kaikki esineet kyselemättä kertaakaan apuja. Muru ei tiputellut esineitä ja luovutti ne täydellisesti mun käsiini. Itse asiassa Murre piti niitä niin hyvin, että jouduin kaivelemaan minimaaliset esineet sen etuhampaiden välistä. Miten joku voi olla noin sitkeä työläinen? Murulla on ihan ehdottomasti paras työmoraali kaikista mudeistani, eikä se ole vähän, sillä muillakaan ei todellakaan ole ollut puutteita siinä!

Lopuksi olimme lenkillä Murun isän Konstan ja Marian kanssa. Muru inhoaa tällä hetkellä kaikkia uroksia ja niinpä isikin sai hammasta, kun erehtyi tulemaan nuuskimaan Murun pisua...

Olen unohtanut kirjoittaa viime agitreeneistä. Silloin treenasimme kolmen esteen hyppysarjoja, putkea, puomin kontakteja, keinua ekaa kertaa sekä keppejä.

LA 29.8.09

Tottista Talissa Ullan kanssa. Otin ensin muutaman vauhtinoudon, jotka eivät kyllä olleet järin vauhdikkaita, koska kentällä oli mädäntynyttä, leikattua ruohoa ja Murun piti hetki miettiä, että voiko kapulan ottaa suuhun sen seasta... Otimme Ullan kanssa namihypytyksiä ensin metrin harjaesteellä, jota Muru hyppäsi todella hienosti ja ilmavasti. Sitten otimme hyppyjä kisaesteellä. Jostain syystä Muru hyppäsi Ullalle päin ilmavasti, mutta mulle päin se ponnisti liian läheltä ja ponnisti takatassuilla esteestä. Loppuun saimme kuitenkin onnistuneen hypyn mullekin päin. Merkkasin onnistuneet naksulla ja namit oli palkkana. Otin myös A-esteen kapulan noutona vissiin kolme kertaa ennen kuin sain koiran tulemaan vauhdikkaammin esteeltä alas. Se kun haluaisi jäädä sinne elvistelemään... Olen muuten oppinut heittämään vasurilla!

Treenasimme välillä Ullan koirat ja otin sen jälkeen Murun uudestaan. Kokeilin noutoa nyt niin, että vaadin luovutuksen ja palkkaan namilla. Vauhdissa ei ollut mitään eroa taisteluleikkiin nähden. Murme hidastaa muutaman metrin ennen mua teen sitten ihan mitä tahansa. Ehkä täytyy vaan hyväksyä se, sillä itsepähän olen opettanut koiralle väärän mielentilan noudon luovutukseen (= liian rauhallinen) jo heti pentuna. No, mutta koira ei ainakaan hauku, vingu, mälvä tai pudottele kapulaa!

Sitten otimme taas yhdet hypyt harjasesteellä = super! Sen jälkeen päätin kokeilla kokonaista hyppynoutoa ensin muovikapulalla ja sitten peruskapulalla. Muru hyppäsi menohypyn todella ilmavasti, koiran ja esteen väliin jäi varmaankin 5-10 cm, mutta takaisin hypyssä ponnistus tapahtui taas liian läheltä ja Murun takajalat kolahtivat esteeseen. Toisella kierroksella sama juttu. Nyt siis pitää hyppyyttää Murrea kapula suussa niin, että ipana muistaa aina ponnistaa tarpeeksi kovaa.

Lopuksi seuraamisen alku ja ampuminen, josta narupallo. Sitten otimme niin, että olin selin Ullasta vain n. 5 m:n päässä Muru perusasennossa ja Ulla ampui. Laukausvarmalla koirallani ei korvakaan liikahtanut, ainoastaan silmät hetkellisesti (= n. 1 s.) hieman suuntasivat muualle kuin minuun. Tästä narupallo palkaksi. Seurautin koiran ulos kentältä, missä palkkaus. 

Teimme koirille tarkkuusruudun. Ulla kätki Murulle neljä esinettä, jotka kaikki olivat metallia (kolikko, ammus, etc.). Ruutu oli vaikea, sillä ympärillä oli jokin todella voimakas haju, joka veti koiria puoleensa ja pisti ne nostamaan kirsunsa ylös maasta. Murun nenä työskenteli kuitenkin koko ajan ja hitaasti, mutta varmasti ipana löysi esineitä. Tällä kertaa se ei pudotellut yhtäkään esineistä ja luovutti ne hienosti. Lopetin kolmannen esineen jälkeen, sillä siihen mennessä Muru oli tehnyt todella paljon töitä. Muru työskenteli ihan 3-luokan tasoisesti tai itse asiassa paremminkin koulutustasoonsa nähden. Mahtava mudilli! Huumekoira-ainesta!

SIVUN ALKUUN

TI 1.9.09 hiostaa

Hakutreenit illalla Teknopoliksella. Sää oli painostava ja hiostava. Muru etsi kolme valmista maalihenkilöä, joilta kaikilta irtorullan tuonti ja näyttö. Muru lähti hyvin pistoille ja joutui tekemään kovasti töitä löytääkseen piilot. Molemmissa etukulmissa oli umpparit ja kolmas mh oli maastoverkon alla kallionkolossa. Muru otti ja toi rullat hyvin työskennellen eteenpäin, mutta jostain syystä lähti näytöille hieman varovaisesti, ikään kuin minua kuulostellen korvat takana. Seuraavaksi avut (huudot) näytöille. Palkkana kaikilla mh:illä herkut ja vikalla myös leikittiin.

TO 3.9.09

Tein jäljen Petikkoon. Sen vanhetessa otimme Teijan kanssa tottista. Totesin, että Murun ponnistus hypyssä oli jälleen yhtä äkkiä ihan kadoksissa. Ipana oli palannut vanhaan tyyliinsä eli ponnisti aivan liian läheltä estettä kolauttaen polvensa siihen. Ei siis ollut vieläkään oikeanlainen ponnistus iskostunut Smödden selkärankaan... Palatkaamme siis takaisin päin hyppyharjoituksissa.

Innostuin "hieman" jälkeä tehdessäni, kun maasto oli niin magee... Jäljestä tuli ihan superhypervaikea (olisi ollut sitä jopa Sulolle). Jälki oli yli kilometrin mittainen, siinä oli 10 kulmaa, keppejä oli 8 ja ikää 3 tuntia. Jana oli n. 30 m pitkä ja jälki lähti vasemmalle. Maastonvaihteluita oli todella runsaasti (suota, jyrkkää kalliota, mustikanvarpua, sammalta, mädäntyneitä lehtiä ja sieniä, tien ylitys, ryteikköä, sänkipeltoa, jne.), lisäksi alueella oli runsaasti tuoreita riistan hajuja, mm. hirvien makuupaikka, ym. Erittäin vaativa jälki siis.

Muru eteni janalla vauhdikkaasti, tarkisti jonkin harhan, mutta jatkoi itsenäisesti eteenpäin. Tuuli oli myötäinen, joten Muru ylitti janan n. metrillä, mutta nosti sitten jäljen lähtien takajäljelle jostain syystä. Annoin koiran mennä liinan mitan ja kun se ei päässyt eteenpäin, niin palasi ja otti jäljen oikeaan suuntaan.

N. 1/3 jäljestä sujui mallikkaasti, mutta sen jälkeen tuli "riistaosuus", joka tuotti Murulle vaikeuksia. Ipanan oli ihan pakko tarkistella hajuja ja hirvien makuupaikkaa. Annoin Murun nuuskia paikkaa jonkin aikaa, mutta sitten kehotin sitä jäljestämään. Olin laittanut kepin vahvistukseksi heti hirvien makuupaikan jälkeen.

Hirvien makuupaikan jälkeen Muru oli selvästi hieman varuillaan ja sen näköinen, että minkäköhän kiven takaa se mörkö hyökkää. Jälki sen kun vaan vaikeutui loppua kohden ylä- ja alamäkineen (tosi jyrkkä), joihin olin sijoitellut innoissani kulmia. Muutaman kerran Muru joutui pyytämään apua minulta. Kannustin sitä, jolloin se jatkoi itsenäisesti hommia. Lopussa ollut jyrkän alamäen ja ojapöheikön jälkeinen tien ylitys sänkipellolle sujui todella hienosti, kuten myös pellolla jäljestys siihen nähden, että Murre ei ole koskaan jäljestänyt sängellä.

Muru-parka joutui työskentelemään ihan osaamisensa ja kykyjensä äärirajoilla, mutta hienosti ipana kuitenkin selvisi voittajana maaliin. Smödelius varmaankin myös oppi tästä treenistä t_o_d_e_l_l_a paljon. Kaikki kepit Muru ilmaisi aivan upeasti ja suostui ensimmäistä kertaa jopa juomaan jäljellä. Seuraavaksi pitää tehdä helppo motivaatiojälki.

PE 4.9.09

Päivällä hyppyjä Murulle Viilarissa. Hyppyytin koirulia patukka suussa ensin matalammalta, merkaten naksulla hyvät ponnistukset, ja sitten hieman korkeammalta, mutta en ihan metristä kuitenkaan vielä. Edetään nyt rauhassa, että ponnistus iskostuisi Smödeliuksen selkärankaan. Se kun hyppää kapulankin kanssa ihan puhtaasti, kunhan vaan ponnistaa oikeasta kohtaa.

Illalla agilityssa. Otimme viiden esteen suoraa hyppysarjaa, josta oli 90 asteen käännös putkeen ja sen jälkeen hyppy joko suoraan, viistosti vasemmalle tai viistosti oikealle. Esteet olivat tosi lähellä toisiaan niin, että koirat joutuivat oikeasti miettimään ponnistustaan. Treenasimme rataa myös toiseen suuntaan. Muru oli hirmu taitava, kun vaan tajusin antaa käskyt ja käsimerkit ajoissa. 

Harjoittelimme myös Murun lempparia eli A-estettä. Jade namitteli koiraa alastulokontaktilla 2 on 2 off ja minä kipitin ohi. Annoin "oota"- ja "kädet"-käskyt jo, kun koira oli esteen harjalla, jolloin se hidasti mukavasti ja teki kauniit kontaktit.

Lopuksi treenasin vielä itsenäisesti keppejä ja rengasta. Meni hyvin.

LA 5.9.09

Hakutreenit aamulla Jusslassa. Sää oli lämmin ja todella hiostava. Teimme Murulle "norjalaisen sekametsän" liikkuvilla maalihenkilöillä niin, että mh:t kutsuivat koiraa ensin etukulmissa, siten 50 m:ssä ja lopuksi 100 m:ssä. Sovimme, että kaikille näytöille mh:t kutsuvat koiraa. Palasin radan alkuun ja lähetin Murun ensin myötätuuleen oikeaan etukulmaan, jossa oli risupiilo. Muru lähti vauhdilla pistolle ja toi rullan hienosti. Näytöllä mh kutsui Murua ja näyttö oli vauhdikas, roikuin alkumatkan.

Vasemmassa etukulmassa oli umppari (peitetty kevythäkki), jonka ilmaisu sujui moitteettomasti, kuten myös näyttö.

Seuraava mh oli oikealla 50 m:ssä jättimäisen lehtikassin (puutarha-sellainen) sisällä ja neljäs vasemmalla kallion takana niin ikään lehtikassin sisällä. Molemmat pistot ja ilmaisut sujuivat hyvin. Roikuin osan matkaa näytöille.

Viides mh oli oikealla 100 m:ssä ja syvyyssuunnassa n. 60 m:ssä kätkeytyneenä saniaisten alle. Piilo osoittautui erittäin vaikeaksi Murulle. Se teki ensin laajan piston, joka kuitenkin suuntautui mh:stä vasemmalle, eikä koira saanut hajua. Yhtä äkkiä huomasin, että Murre pyyhälsi tukka putkella jo n. 30 m:ssä vasemmalla puolella rataa. Ipanalle oli jäänyt päähän muistikuva edelliseltä piilolta keskilinjan suuntaisesti etenevästä mh:stä (olin antanut sen katsoa, kun mh lähtee seuraavalle piilolle). Kutsuin Murun takaisin ja lähetin sen uudelleen oikealle, jolloin se teki ihan hyvän piston, mutta tällä kertaa hieman taaksepäin, jolloin mh jäi juuri näiden kahden Murun tekemän piston väliin. Muru alkoi olla jo melko puhki, joten otimme kolmannen lähetyksen ääniavulla. Muru painui piilolle, toi hyvin rullan ja myös näyttö hyvä. 

Jätin Murun mh:lle, menin itse keskilinjalle ja kutsuin koiraa. Muru tuli miljuunaa risukossa ja ryteikössä, ja ylitti keskilinjan hienosti, mutta n. 10 m edettyään sai jonkin aivopierun ja jäi hölmistyneenä seisomaan. Kutsuin ipanan luokseni ja lähetin sen vauhdista, jolloin se lähti väsymyksestä huolimatta ihan hienosti etenemään ja löysi mh:n, joka antoi suorapalkan. Ihme ja vihree, mutta Muru jaksoi vielä leikkiäkin vikalla piilolla ihan intopiinä. Ihan kuin vaikea treeni olisi aiheuttanut sen verran "raivoa", että se piti purkaa lopuksi taisteluleikkiin.

Kaikilla mh:illä palkkana maksalaatikkorasiat + vikalla lisäksi neu-rasia (aamupala) ja narupalloleikki. Kaikki ilmaisut irtorullalla. Erinomainen harjoitus ja hienoa, että Murun motivaatio säilyi, vaikka treeni oli vaikea ja fyysisestikin rankka. Ipaneero suostui ensimmäisen kerran vapaaehtoisesti juomaan hakumetsässä ja vieläpä useita kertoja. Ehkäpä Muru on vihdoinkin tajunnut, että jaksaa huomattavasti paremmin, kun välillä ottaa hieman huikkaa. Seuraavaksi pitää ottaa helppo motivaatiotreeni.

SU 6.9.09

Jälki- ja esine-etsintätreeni Tekniksellä päivällä. Maasto oli kosteaa sateen jäljiltä ja kävi melko kova tuuli. Tein Murulle motskarijäljen, joka oli n. 250 m pitkä ja 2 tuntia vanha. Maastopohja oli pääasiassa sammaleista kalliota ja mustikanvarpua. Filmipurkkeja oli 7 kpl ja lopussa maksisrasia sekä siellä täällä Froliceja, mm. joissakin kulmissa. Kulmia oli neljä, joista kaksi vasemmalle ja kaksi oikealle. Jana oli loivassa ylärinteessä, n. 30 m pitkä ja jälki lähti vasemmalle.

Muru eteni janalla vauhdikkaasti ja suoraan, nyt sillä on selvästi syttynyt lamppu päässä siitä, että mitä siellä janalla oikein kuuluu tehdä. Muru nosti jäljen hyvin ja lähti epäröimättä ajamaan sitä oikeaan suuntaan, siis vasemmalle. Jäljestysvauhti ja motivaatio olivat hyvät. Ei merkkiäkään epävarmuudesta edellisen, megavaikean treenin jäljiltä.

Heti n. 15 metrin päässä oli eka filmipurkki, jonka Murre ilmaisi hienosti. Kaikki muutkin filmipurkit ipana ilmaisi mallikkaasti. Jäljestys sujui hyvin toiseen kulmaan asti, joka oli heti polun ylityksen jälkeen suon reunassa. Jostain syystä Murulla oli kulmassa vaikeuksia, olisiko joku juuri kulkenut polkua pitkin? Pienen haahuilun jälkeen Smödelius löysi kuitenkin jäljen ja siitä heti filmipurkin. Jäljestys jatkui tarkkana ja kaksi seuraavaa kulmaa menivät kuin kiskoilla.

Melko lopussa, jälleen samaisen polun ylityksen jälkeen, Muru aivan selvästi vaihtoi toiselle jäljelle. Annoin koiran mennä, koska halusin nähdä mitä se tekee. Muru painui menemään määrätietoisesti jälkeä ja kun se oli edennyt n. 20 m, niin kysyin siltä, että mihin ihmeeseen se on menossa ja kehotin etsimään oman jäljen uudelleen. Siellä mihin Muru oli menossa näkyi merkki puussa eli siinä oli oikeasti jonkun toisen jälki. Smödelius palasi takaisin ja nosti oman jäljen uudelleen, loppujälki sekä loppupurkin ilmaisu sujuivat hyvin.

Murulla on ollut lähiaikoina oikein urakalla sekä ihmisten että riistan tekemiä harhajälkiä. Hyvä, että harhoja tulee treeneissä, niin oppii lukemaan koiraa, että miten se reagoi niihin. 

Jälkien vanhetessa teimme Inkan kanssa esineruudun, joka oli n. 15 m leveä ja 50 m syvä, alueella oli voimakas sivutuuli. Maastopohja oli erilainen kuin yleensä. Alue oli hiekka/sorapohjaista ja siinä kasvoi tiheässä männyntaimia, jotka olivat kosteita sateen jäljiltä. Alue osoittautui yllättävän vaikeaksi. Muru löysi kuitenkin hienosti viisi esinettä, vaikka joutuikin tekemään kovasti hommia niiden löytämiseksi. Smödeliuksella oli hyvä motivaatio ja vauhti päällä, ja se käyttää kyllä erinomaisesti nenäänsä. Muru on esine-etsinnässä ihan huippu!

SIVUN ALKUUN

TI 8.9.09 kapi

Jälkeä, tottista ja agilitya iltapäivällä Ojangossa. Tein Murulle jäljen kamalaan pöheikköön. Maasto oli kokonaan vanhaa hakkuuta eli korkeaa heinää, tiheää risukkoa ja pajukkoa sekä metsäkoneen jättämiä syviä heinittyneitä vakoja. T_o_d_e_l_l_a hankala- ja raskaskulkuista, meinasi jo tekovaiheessa ohjaajalle iskeä epätoivo... Jälki oli n. 2,5-3 tuntia vanha, n. 400-500 m pitkä ja ajaessamme jälkeä tihutti vettä. Kepit, joita oli muistaakseni neljä, olin ottanut metsästä juuri ennen jäljen tekoon lähtöä eli ne olivat olleet vain hetken kädessäni hajustumassa. Lisäksi jäljellä oli myös filminamipurkkeja (en muista kuinka monta) + lopussa maksispurkki. Kulmia jäljellä oli kahdeksan, joista puolet oikealle ja puolet vasemmalle. Jana oli n. 20 m pitkä ja jälki lähti oikealle.

Muru eteni janalla suoraan ja nosti jäljen hyvin. Eka filmipurkki oli heti janan jälkeen ja se jäi Murulta alkuvauhdissa ilmaisematta. Muuten ipana ilmaisi kaikki kepit ja purkit todella upeasti. Maastopohja oli Murulle uusi kokemus ja se joutui tekemään kovasti töitä pysyäkseen jäljellä tiheässä ja korkeassa heinikossa, joka oli täynnä eri suuntiin vieviä uria. Hienosti Murmeli kuitenkin työskenteli ja sai varmasti runsaasti lisää itsevarmuutta jäljestää vaikeakulkuisessakin maastossa.

Jäljen vanhetessa otin Murulle pk-hyppyä n. 80-senttisellä esteellä, jota vasten olin laittanut nojaamaan lautoja ponnistuksen ohjaamiseksi. Muru selvästi yrittää hakeutua liian lähelle estettä ponnistamaan, mutta lautojen avulla saimme monta onnistunutta hyppyä aikaiseksi. Otin hypyt patukannoutona.

Treenasimme myös kepeillä lähetyskulmia sekä esteen takaa kiertämistä molemmista suunnista. 

KE 9.9.09

Hakutreenit illalla Kalliosolantiellä. Ensimmäinen maalihenkilö valmiina vasemmalla etukulmassa maastoverkon alla. Muru teki hienon suoran piston, vaikka etulinja oli ihan aukealla kalliolla, toi rullan hyvin ja myös näyttö oli vauhdikas. Roikuin lähes koko matkan. Muru sai nähdä, kun toinen mh lähti etenemään oikeaa etukulmaa kohden. Vein Murun pois, jolloin mh palasi takaisin ja meni keskilinjan kautta n. 20 m etukulmasta olevaan umpipiiloon, joka syvyyssuunnassa oli n. 35 metrissä. Muru teki hyvän piston etukulmaan ja löysi paluumatkalla mh:n. Hyvä rullantuonti ja näyttö.

Kolmas mh oli valmiina umpparissa vasemmalla puolella. Muru teki hyvän piston työskennellen sivulinjaa alueella eteenpäin, myös tässä rullan tuonti ja näyttö olivat hyvät. Kaikilta mh:iltä palkaksi herkut + vikalla vielä kunnon leikki. Muru työskenteli hienosti ja motivoituneesti. Jos ihan pilkkua viilataan, niin kolmannelle pistolle Muu olisi voinut lähteä vieläkin vauhdikkaammin. Tosin sen vauhti aina kiihtyy n. 10-15 metrin päässä keskilinjasta. 

MA 14.9.09

Olimme Ullan ja Mariannen kanssa Veikkolassa tekemässä ratoja hoffien mestiksiä varten. Treenasimme samalla omat koirat. Otin Murulle ensimmäistä kertaa pudotetun esineen noudon kokeenomaisesti 1-luokan matkalla eli 50 m. Muru seurasi kivasti "nätisti"-käskyllä ja palkkasin sen matkalla muutaman kerran namilla. Kun lähetin Murun noutamaan esinettä, niin se oli ensin ihan pihalla, että mikä olikaan homman nimi. Murre pomppi sinne ja tänne, kunnes kutsuin sen takaisin. Pari lähetystä tarvittiin ennen kuin Muru tajusi, että mistä on kysymys. Sen jälkeen ipana haki esineen hienosti. Otin vähän ajan kuluttua saman homman vielä uudelleen ja nyt Muru toimi heti hienosti. Käytin "Eeeee"-mielikuvasanaa sekä "Eteen"-käskyä.

Treenasimme myös tarkkuusetsinnän. Ruutu oli kanervikossa eli melko vaativa, enkä tiennyt esineen sijaintia. Muru teki määrätietoisesti ja rauhallisesti hommia, ja hetken kuluttua toi mulle pienen kolikon, luovuttaen sen sievästi ja tarkasti tähdäten käteeni. Muru toimi myös avustajana Bravan treenissä ja löysi kaksi kertaa esineen, joka Bravan oli tarkoitus löytää... Murre on supernenä!

KE 16.9.09

Hakutreenit illalla jälleen Kalliosolantiellä, mutta rata eri paikassa kuin viimeksi. Päätin kokeilla Murulla valmista rataa (100 m) niin, että en tiennyt missä maalihenkilöt (2 kpl) ovat. Päätin myös testata samalla kiintorullan.

Lähetin Murun ensin oikeaan etukulmaan, jonne se eteni suoraan, vaikka etulinja sijaitsi avoimella kalliolla. Muru teki nätin piston ja lähetin sen vauhdista toiselle puolelle. Näin, että Muru eteni nätisti vasempaankin etukulmaan, joka niin ikään sijaitsi aukealla kalliolla, joten siirryin keskilinjalla eteenpäin. Hetken kuluttua Muru tuli kiintorulla suussaan. Ipana vei mut reippaasti näytölle, jonne tuli mukaan tuomariksi Ulla. Tämä oli eka kerta, kun joku tuli piilolle mukaan, mutta se ei näyttänyt vaikuttavan Muruun mitenkään. Tarkoitus oli ottaa Muru hallintaan ennen palkkausta, mutta umpipiilossa ollut mh ehti palkata koiran. 

Menimme reippaasti takaisin keskilinjalle ja seuraavaan lähetyskohtaan. Muru teki oikealle jälleen nätin, suoran piston, vaikka aukeassa maastossa tuuli melko voimakkaasti keskilinjan alusta päin. Lähetin Murun vasemmalle (olikohan vauhdista, en muista) ja taas se upposi alueelle hyvin ja teki nätin piston. Viidennelle pistolle lähetin Murun n. 60-70 metrissä. Ipana teki jälleen suoran piston ja viipyi jonkin aikaa pistolla. Muru tuli takaisin takalinjaa pitkin. Kun se tuli luokseni ja pyysin sitä sivulle, niin se kiroili mulle. Lähti kuitenkin hyvin vasemmalle ja teki erinomaisen laatikon käyden koko loppualueen läpi. 

Tässä vaiheessa Muru oli siis risteillyt tarkasti koko alueen, mutta toista mh:ä ei ollut löytynyt. Kysyin missä hän on, etten turhaan laita koiraa jo tutkitulle alueelle, kun se oli tehnyt hyvät pistot. Mh oli oikeassa takakulmassa, joten lähetin Murun sinne. Ipana ei kuitenkaan olisi halunnut sinne mennä, vaan kaarsi vasemmalle alueen ulkopuolelle. Lähetin Murun uudestaan ja nyt se eteni suoraan. Hetken kuluttua kuului kiekumista ja sitten alkoi hieno ilmaisuhaukku... Mitä, häh täh!?? Kutsuin Murua ajatellen, että se voisi näin tajuta ottaa rullan. Muru tuli luokseni, mutta ilman rullaa. Tässä vaiheessa mh:lle annettiin radiopuhelimella ohjeeksi, että yritetään vielä, mutta, jos Murre ei tajua ottaa kiintorullaa, niin hän antaa irtorullan. 

Lähetin Murun uudelleen mh:lle. Ipana lähti haluttoman ja hieman kysymysmerkin oloisena pistolle. Hetken kuluttua kuului jälleen hieno ilmaisuhaukku, joka kuitenkin vaikeni ja Muru tuli irtorullan kanssa takaisin. Näytölle vienti oli hieman vaimea, joten innostin Murua "Lujaa!"-sanalla. 

Mh kertoi, että Muru oli käynyt jo sillä isolla, hienolla pistolla piilolla ja tarkastanut piilon hyvin. Ilmeisesti Muu oli ottanut kiintorullan, mutta pudottanut sen matkalla ja koska koira tuli ilman rullaa, niin lähetin sen toiselle puolelle pistolle. Ilmeisesti tämän takia Murre kiroili mulle ja sitten siltä meni pasmat ihan sekaisin, että mitä mä oikein haluan sen tekevän. Haukkuilmaisu on näemmä hyvin iskostunut Murun päähän, koska se edelleen tarjoaa sitä turhautuessaan. Haukun lisäksi Muru oli kaivanut piiloa "raivoissaan". 

Luulen, että rulla on tippunut Murun suusta sen takia, että rullan ripustinnaru on hieman liian lyhyt. Tarkistin illalla kotona rullan pituutta ja vaihdoin kaulapantaa. Katsotaan, jos tämä auttaisi. Jos ei, niin rulla täytyy ripustaa kuminauhalla, joka joustaa tarvittaessa.

Olen ERITTÄIN tyytyväinen Murun työskentelyyn. Se teki todella hienoja pistoja ja ekan mh:n ilmaisu oli täydellinen. Tyhjät pistot eivät hyydyttäneet Murua, vaan päin vastoin; tuntui, että se innostui niistä lisää. Murrea on kyllä aina innostanut se, että saa etsiä, kaipa se on jännittävää. Toisella mh:llä sekoilu oli ns. työtapaturma, joten siitä en ota paineita. Täytyy vaan nyt ruveta treenaamaan enemmän kiintorullalla, että näen putoileeko se Murren suusta - sillä kun ei ole juurikaan ollut tapana pudotella irtorullia. Murulla ei ole myöskään ollut vaikeuksia rullan otossa umpipiiloilla. Voi vitsit, mun pikkuaurinko alkaa kohta olla kisavalmis haussakin!

TO 17.9.09

Jälki iltapäivällä Tuusulantien varressa. Maasto oli kostea, pääasiassa tasaista sammalta ja kanervikkoa. Jälki oli n. 500 m pitkä, 1 h 45 min vanha ja siinä oli neljä kulmaa, joista kaksi oikealle ja kaksi vasemmalle. Piikkejä oli niin ikään neljä, joista kolme oikealle ja yksi vasemmalle. Yksi piikeistä oli reilusti alle 45 astetta leveä. Jana oli n. 40 m pitkä loivassa alamäessä ja jälki lähti vasemmalle. Keppejä oli 6 kpl ja otin ne metsästä juuri ennen jäljen tekoa. Jäljellä oli muutama paljon käytetyn polun ylitys.

Muru eteni rauhallisesti, mutta varmasti janalla ja nosti jäljen epäröimättä. Eka keppi oli n. 20 m janasta ja Muru ilmaisi sen hienosti. Typykkä jäljesti hyvällä tempolla ja tarkasti, vain parissa kulmassa/piikissä piti hieman tarkistella. Pystyin ajamaan pitkällä liinalla ja välillä jopa laskemaan liinan käsistäni. N. jäljen puolivälissä alkanut melko rankka sadekuuro ei haitannut millään lailla Murun suoritusta. Ipana ilmaisi kaikki kepit todella hienosti. Lopussa jälki kulki poikittain rinteessä melko pitkän suoran pätkän. Tuuli painoi jäljen hajua rinnettä alaspäin ja Muru painui tuulen mukana. Koira kulki vielä ilmeisesti hajutunnelissa, mutta sen nenä ei enää ollut maassa ja eteneminen ei ollut niin varman oloista. Käskin Murun etsimään jäljen, jolloin se nousi rinnettä ylös takaisin jäljen päälle. Loppu sujuikin sitten taas tarkasti jäljen päällä. Todella onnistunut harjoitus ja taas aivan erilainen maastopohja kuin viimeksi.

Seuraavaksi voisi tehdä tosi pitkän pätkän jälkeä ennen kuin on ensimmäinen keppi. Nyt olen jatkuvasti vahvistanut jäljennostoa janan lähellä olevalla purkilla tai kepillä.

Jäljen vanhetessa käväisimme tottistelemassa Saviontien kentällä ja toteamassa, että Murun ponnistus hypyssä on jälleen ihan kateissa. Smöde ponnistaa liian läheltä estettä ja kolauttaa polvensa. Voihan nakkisämpylänpoikanen! TAAS on aloitettava alusta hyppyharjoittelu, mä en jaksa! Täytyy ottaa hyppyä matalammalla esteellä, mutta niin, että este on hyvin leveä, jolloin Muru joutuu ponnistamaan hyppyyn kunnon kaaren. Toivottavasti tämä auttaisi iskostamaan oikean ponnistuksen ipanan selkärankaan. Masentavaa, että Muru hyppää puhtaasti aina silloin, kun ponnistus on kohdillaan, mutta huonon ponnistuksen kanssa kolauttaa polvensa. Ja tietty mitä useammin tätä tapahtuu, niin sen herkemmin Smörre ponnistaa väärästä paikasta, kun alkaa jännittää hyppyä.

PE 18.9.09

Agilitytreeneissä harjoittelimme ensin pussia ja sen jälkeen kuviota, jossa oli kaksi suoraa putkea vierekkäin ja molemmissa päissä hypyt. Otimme ensin hypyt normaalisti ja sen jälkeen takaa kiertäen. Olin harjoitellut Murun kanssa takaa kiertoa molemmista suunnista odotellessamme omaa vuoroamme. Muru irtosi kiertoon molempiin suuntiin jo n. viiden metrin päästä. Putki-hyppy-rata sujuikin mallikkaasti, kunhan vaan muistin alkaa hokea "Kierrä"-käskyä jo silloin, kun Muru oli vielä putken sisällä. Treenasimme myös rengasta sekä keppejä. Smödelius viis veisaa siitä mihin sijoitun kepeillä ja mihin suuntaan juoksen. Ensimmäistä kertaa oli nyt havaittavissa sen verran kuumenemista, että odotellessamme yhdessä vuoroamme Muru yritti komentaa haukkumalla mua hommiin... Työskennellessään ipana on hiljaa (ainakin toistaiseksi), kuten muissakin lajeissa. Muru on sen verran lahjakas agilityssa, että siitä ehkä ihan oikeasti voi tulla myös agilitykoira ohjaajasta huolimatta .

LA 19.9.09

Olin ratamestarina etsintäkokeessa hoffien mestaruuskisoissa. Treenasimme Ullan kanssa esineruudun ja pudotetun esineen noudon kilpailijoiden jälkeen. Esine-
ruudussa esineet olivat samat ja samoissa paikoissa kuin kilpailijoilla. Muru-Murunen osoitti jälleen olevansa maailmanmestariainesta esine-etsinnässä ja toi kaikki esineet sallitun ajan puitteissa luovuttaen ne kauniisti edessä istuen.

Pudotetussa Muru käveli nätisti vieressäni ja lähti heti ekalla käskyllä reippaasti noutamaan esinettä, ja toi sen hienosti. Selvästi ipana muisti edellisestä kerrasta homman ja tietenkin asiaa helpotti se, että tehtävä tapahtui samalla radalla.

Halusin kokeilla Murulla kiintorullan kanssa ilmaisua toisella kaulapannalla. Ulla ja Ani  menivät maalihenkilöiksi metsään tallaamattomalle alueelle Ani oikealle puolelle keskilinjan ja Ulla vasemmalle. Lähetin Murun ensin oikealle ja se lähti epäröimättä suoralle pistolle tallaamattomalle alueelle. Liikuin itse keskilinjalla reilusti eteenpäin. Olimme sopineet, että mh:t antavat radiopuhelimella äänimerkin, kun Muru ottaa rullan. Mitään ei kuulunut ja aika kului, ajattelin, että Muru on ehkäpä lähtenyt työskentelemään taaksepäin. Juuri, kun annoin Murulle äänimerkin, niin huomasin, että ipana oli tulossa kiintorulla suussaan n. 10 m keskilinjasta. Se oli työskennellyt hienosti eteenpäin, vaikka ei saanut multa sijaintini äänimerkkiä ajoissa. Kytkin koiran, eikä se vieläkään pudottanut rullaa. Muru vei mua reippaasti näytölle, en uskaltanut laskea sitä irti, koska en ollut sata varma löydöstä, sillä en ollut saanut äänimerkkiä mh:ltä. Muru piti rullaa suussaan lähes loppuun asti ja vei mut hienosti mh:lle. Ani oli antanut merkin, mutta radiopuhelimet ryppyilivät taas vaihteeksi. Murulla ei ollut nyt mitään vaikeuksia pitää kiintorullaa suussaan, vaikka joutui hyppimään risukossa ja se oli myös ottanut rullan epäröimättä ihan mh:n vierestä. Viime kerran sekoilun syy oli siis liian tiukalla ollut rulla, kuten epäilinkin.

Vasemmalle puolelle jouduin lähettämään Murun kamalan risukon ja ojan läpi, mutta Muru lähti pistolle epäröimättä. Se palasi kuitenkin melkein tikkupistolta takaisin. Siirryin hieman keskilinjalla eteenpäin, lähetin Murun uudelleen ja tällä kertaa sattumalta suoraan mh:n kohdalta. Muru oli ottanut rullan hienosti ja myös toi sen hyvin. Näytölle päästin Murun menemään itsekseen, koska en päässyt risukosta tarpeeksi reippaasti läpi. Molemmilla mh:illä herkut ja Ullalla myös leikki. Muru oli innoissaan ja teki todella hienoa työtä. Mun oma pieni hakumyyräni!

Jatkossa lisää kiintorullaa ja valmiita ratoja välillä muistaen myös motskaritreenit.

SU 20.9.09

Smötiäinen oli mukana Sulon hakukokeessa. Odotellessani suoritusvuoroamme otin Murulle viereisellä pellolla pudotetun esineen noudon. Muru käveli nätisti vieressäni, ei edistänyt, mutta ei myöskään jätättänyt. Palkkasin sen matkalla pari kertaa namilla. Ipana lähti hyvin hakemaan esinettä ja toi sen mallikkaasti. Nyt Muru on selvästikin alkanut yhdistää seuraamispätkän lähetykseen, eikä enää hämäänny siitä.

Muru alkaa maaston puolesta olemaan valmis sekä etsintä-, haku- että jälkikokeisiin. Pitäisi vaan saada se hiton hypyn ponnistus kohdilleen... Hyppy kun on vain ja ainoastaan tekniikkalaji.

Pitänee kirjata välillä muistiin myös yleisiä kuulumisia. Hiski on ollut meillä kotona nyt kuukauden päivät, koska isäni on sairaana eikä kykene huolehtimaan Hiskistä ja äitini ei pärjää sen kanssa (lue: ei halua hoitaa sitä). Sulo oli pari viikkoa Virpillä hoidossa, koska en jaksanut yksikätisenä kolmen koiran kanssa. Murun vahtiminen kotona väheni n. 1/5:aan, kun Sulo ei ollut provosoimassa sitä. Murulle teki todella hyvää olla Hiskin kanssa kahdestaan. Myös Sulo oli hyvin rentoutuneen oloinen, kun tuli takaisin kotiin. Sen ei ollut tarvinnut kahteen viikkoon puolustaa ja vahtia narttuaan, ja se oli saanut olla ja nukkua rauhassa sydämensä kyllyydestä. Yhdessä tuo kaksikko provosoi pahasti toisiaan vahtimishommissa. Yksin kappalein tai Hiskin kanssa kumpikin on helppo ja "kiltti". Sulo 8,5 v. pitää Hiskiä 14,5 v. edelleen pomona ja on helpottunut, kun isoveli ottaa vastuun. Hiskihän ei reagoi juuri mihinkään, koska on aina ollut hyvin itsevarma ja nykyään se ei edes kuule, joten ei reagoi senkään vertaa mihinkään. Se on hyvä roolimalli.

Sitten meillä on ollut vieraana kettukapi, jonka ilmeisesti Muru on onnistunut saamaan jostain ryteiköstä painelleessaan kettujen, supien, ym:n perässä. Murre nakersi hulluna jalkojaan ihan kaljuksi asti ennen kuin älysin epäillä kapia. Vasta kun Hiski, Brava ja Prima alkoivat myös nakertaa jalkojaan, mulla syttyi lamppu päässä. Kapin puhkeamisaika voi olla jopa 8 viikkoa. Nyt koko populaatio on ollut viikon Stronghold-lääkityksellä ja oireet ovat loppuneet. Lääkitys pitää uusia vielä kaksi kertaa kahden viikon välein. Tartuntavaaraa ei pitäisi enää olla. Hoito tulee muuten pirun kalliiksi... Mutta parempi kapi, kuin jokin muu iho-ongelma, esim. allergia.

Muru alkaa olla totaalisen karvaton kanalja ja on kirjaimellisesti kapisen ketun näköinen... Alusvilla on lähtenyt kokonaan ja nyt viedään viimeisiä päällyskarvasta. Onneksi turkki kuitenkin aina kasvaa suht' nopeasti takaisin. Näillä näkymin odottelen juoksua tammi-helmikuulle, jos turkinvaihto ja kiima pitävät saman välin kuin viimeksi. Syyskuu on ollut aurinkoinen, joten Murmelaadin kirsun pigmentti on edelleen hyvä, myös anturat ovat tummat.

SIVUN ALKUUN

TI 22.9.09 hyppy

Virittelin Viilarin kentällä Murulle leveän hyppyesteen korotettavasta esteestä ja kahdesta jättimäisestä puutarhakassista. Este oli n. 80 cm korkea. Kasseista huolimatta Muru yritti hakeutua mahdollisimman lähelle estettä hyppäämään sillä seurauksella, että ponnisti esteen päältä. Sain Murren kuitenkin lopulta hyppäämään kunnolla. Otin hyppyä patukan tuontina.

KE 23.9.09

Jälleen hyppytreeniä Viilarissa. Tällä kertaa virittelin estettä varmaankin 20 minuuttia. Laitoin kävelysauvat esteen päälle molempiin reunoihin ja yhdistin ne päistään leveällä kehänauhalla. Näin syntyi n. 120 cm leveä este, jolla oli korkeutta n. 80 cm. Murmeli haistatti pitkät mun hienolle hyppyviritykselle veisaten viis kehänauhoista. Ipana mönki tyynen rauhallisesti nauhojen alta, ja hyppäsi esteen ja nauhan välistä - molempiin suuntiin. HUOH! En saanut sitä millään hyppäämään kunnolla, joten revin motkottaen virityksen pois. Sanoin Murulle, että "Nyt sitten piru vie hyppäät kunnolla ilman mitään virityksiä!" Korotin esteen metriin ja otin noutokapulan käyttöön. Muru teki täydellisen hyppynoudon... 

Päätin sitten ottaa myös kisaesteen, joka on hyvin tumma (melkein musta) ja Muru on sillä kolautellut itseään. Ensin Muru oli sitä mieltä, että estettä ei voi hypätä. Pienellä kannustuksella Murre kuitenkin leiskautti komeasti esteen yli. Kapula suussaan typykkä oli taas sitä mieltä, että estettä ei voi hypätä ja painui vieressä olevalle A-esteelle. Annoin melko kärttyisää palautetta aiheesta ja vein Murun sekä kapulan takaisin esteen taakse. Menin itse esteen toiselle puolelle, taputin estettä ja kerroin koiralle, että "Tästä sun pitää hypätä!". Muru hyppäsi, tosin takajalat ottivat esteeseen. Heitin kapulan uudelleen ja sisuuntuneena Muru teki nyt hienon hyppynoudon, tosin jälleen paluuhypyssä oli kevyt kosketus. Päätin, että Muru saa hypätä jatkossa ihan miten lystää, kunhan hyppää.

Illalla meillä oli hakutreenit Saarioisella. Otin Murulle kiintorullalla kolme valmista maalihenkilöä, jotka kaikki olivat umpipiiloissa. Eka mh oli oikeassa etukulmassa. Muru lähti pistolle reippaasti, mutta ei edennyt ihan etureunaa pitkin, joten ei edennyt tarpeeksi syvälle. Uudella lähetyksellä Murre meni reunaa pitkin, teki hyvän piston, oli ottanut rullan hienosti ja toi sen eteenpäin suuntautuvalla pistolla. Näyttö oli hyvä, roikuin loppuun asti.

Toiselle pistolle vasempaan etukulmaan Muru lähti hyvin ja teki ihan nätin näköisen piston, mutta palasi tyhjin suin. Lähetin sen uudestaan ja jälleen Muu teki ison piston, mutta tuli takaisin ilman rullaa. Kun kolmaskaan pisto ei tuottanut tulosta, aloin epäillä, että mh ei olekaan etukulman umpparissa. Emme saaneet mh:ön radiopuhelimella yhteyttä, joten Ulla lähti tarkastamaan onko hän piilossa. Oli hän siellä, mutta ilmeisesti Muru oli kääntynyt pistoilla muutama metri ennen piiloa keskilinjan suuntaisesti olevalle kalliopolulle ja koska tuuli hieman alueelta ulospäin, niin Murre ei saanut mh:stä hajua. Mh oli kuullut Murun valjaista tai kaulapannasta lähtevän pienen naksunnan, mutta Muru ei ollut käynyt piilolla. Otimme tämän piilon huudolla, jolloin Muru teki hienon piston ja näytön, jolla roikuin lähes loppuun asti. Jälkeenpäin ajatellen huuto oli turha, sillä Muru kuumeni jo siitä, kun Ulla kävi alueella. Kiva huomata, että Murulle ei tule mieleenkään ottaa kiintorullaa suuhunsa, vaikka koira oli jo selvästi turhautunut, kun lähetin sitä monta kertaa samalle alueelle.

Kolmas mh oli oikealla syvyyssuunnassa vain n. 15 m keskilinjasta. Lähetin Murun n. 25 m ennen piiloa, sillä ajattelin, että koira tekisi piston ja löytäisi umpparin takaisin palatessaan. Muru lähti pistolle, mutta ilmeisesti sai hajun kirsuunsa jo umpparin tasolla, sillä Muu kääntyi tiukasti vasemmalle ja paineli keskilinjan suuntaisesti piilolle. Muru oli ottanut rullan hienosti ja toi sen piilolta suoraan keskilinjalle. En ollut itse vielä ehtinyt piilon tasolle, koska homma kävi niin sukkelasti. Piilo oli niin lähellä, että se veti Murua puoleensa ja ipana meinasi lähteä näytölle tuomatta rullaa perille asti. Muru kyllä piti rullan koko ajan suussaan. Jouduin huomauttamaan, että rulla pitää tuoda mulle asti. Näytölle päästin menemään ilman perässä roikkumista.

Murulla ei ole mitään vaikeuksia kiintorullan kanssa nyt, kun se roikkuu löysemmässä kaulapannassa. Jatkossa voisin siirtyä treenaamaan pääasiassa kiintorullalla. Pitää myös lähiaikoina muistaa harjoitella hämäyspiiloja.

TO 24.9.09

Tottista Maunulan kentällä. Muru ei ole koskaan hypännyt k.o. kentän estettä, mutta päätin kuitenkin kokeilla hyppynoutoa ilman mitään apuja. Heitin kapulan, Muru teki ilmavan hypyn, otti kapulan ja meinasi mennä vieressä olevalle A-esteelle. Muru rakastaa A-esteitä, myös agilityssa. Sain käskytettyä ipanan olemaan menemättä A:lle ja vein koiran kapuloineen takaisin esteen taakse. Muru hyppäsi takaisin, tosin kosketuksen kanssa ja sai narupallon palkaksi. Otin esteen vielä uudelleen ja nyt ipana teki liikkeen hienosti. Menohyppy oli puhdas, paluuhypyssä jälleen kosketus.

A-estenoudon Muru teki hienosti. Treenasimme myös seuraamista, istumisen, maahanmenon, luoksetulon ja pari eteenmenoa (ekalla maahanmeno), jotka kaikki sujuivat hyvin.

Olin tehnyt Murulle keskuspuistoon jäljen vanhenemaan. Jälki oli tunnin ikäinen (harvinaisen tuore), n. 400 m pitkä ja siinä oli viisi kulmaa, joista neljä vasemmalle ja yksi oikealle. Maaston vaihteluita oli runsaasti (vanhaa heinikkoista hakkuupohjaa, sammalkalliota, mustikanvarpua, polkujen ylityksiä, vilkkaasti liikennöidyn kävelytien ylitys, ym.). Keppejä oli kuusi ja olin ottanut ne metsästä silloin, kun lähdin tekemään jälkeä. Lopussa oli maksispurkki. Jana oli n. 30 m ja lähti oikealle.

Janalla oli häiriöitä oikein urakalla. Viereistä kävelytietä meni fillari. Risteävältä tieltä oli tulossa mies koirineen ja hän huuteli minulle, että "Onko se kanttarelli- vai jälkikoira?". Muru murahteli koiralle, mutta keskittyi kuitenkin hommiin, eteni janalla suoraan ja nosti jäljen tarkistaen vähän matkaa takajäljen, mutta kääntyen sitten itsenäisesti oikeaan suuntaan.

Muru jäljesti tarkasti ja kulmat sujuivat kuin kiskoilla. Kepit Murre ilmaisi hienosti, tosin kolmas keppi jäi ilmaisematta luultavasti sen takia, että se oli ilmeisesti hirven makuupaikalla. Muru kyllä jäljesti aivan kepin päältä ja kokeessa olisin tod. näk. itse löytänyt kepin. Myös kuudes keppi jäi ilmaisematta, sillä se oli erittäin hankalassa paikassa polun ylityksen ja risukasan jälkeen. Vieressä meni myös muutama risteävä polku, jotka häiritsivät koiran keskittymistä. Muru joutui tosissaan etsimään jälkeä, joten keppi jäi huomaamatta. Tätä keppiä en olisi kokeessa huomannut minäkään.

PE 25.9.09

Sain Murulle peruutuspaikan ensi sunnuntaille jälkikokeeseen ja ajelin Lohjan tottiskentälle treenaamaan. Treenasin oikeastaan koko koekaavion tasamaanoutoa lukuun ottamatta. Kentällä on kaksi hyppyestettä, joten otin hyppynoudot molemmilla esteillä. Kummankin esteen kanssa tapahtui sama eli Muru hyppäsi menohypyn, mutta ei olisi hypännyt kapulan kanssa takaisin. Jouduin kummallakin esteellä ensin tsemppaamaan Murrea, uusintakierroksilla se sitten teki liikkeet ilman apua. Molemmilla esteillä Muru suoritti puhtaat menohypyt, mutta kolautti jalkansa takaisin tullessa. Lopuksi otin vielä ihan vaan vauhtihyppyä kannustuksen kanssa ja narupalloa heitellen.

Tein Murulle jäljen läheiselle sänkipellolle. En ole aikaisemmin ajanut Murun kanssa sängellä kuin pätkän yhden metsäjäljen lopussa. Jälki oli n. 300 m pitkä, n. tunnin vanha ja siinä oli muistaakseni kuusi kulmaa. Keppejä oli kuusi ja lopussa namipurkki. Siellä täällä oli myös Frolicia. Noin puolessa välissä jälki ylitti sarkojen välissä olevan ojan. Ennen loppua oli n. 100 m:n suora, jolla oli vain muutama Frolic. Nostatin jäljen janalta, joka oli n. 20 m pitkä, jälki lähti oikealle.

Muru nosti jäljen hyvin ja jäljesti rauhallisesti, mutta määrätietoisesti. Muutamassa kulmassa se ajautui tuulen mukana yli kulman, mutta korjasi itsenäisesti takaisin jäljen päälle. Ojan ylitys sujui hyvin. Kaikki kepit Muru ilmaisi hienosti, tosin ekalla kepillä Muu arpoi hieman maahan menoa, koska sänki on aika kova ja pistävä alusta, ja Muru on tällä hetkellä kaljukaaleppikanalja.

Illalla olimme vielä agilitytreeneissä. Teemana oli vauhdin kasvattaminen viiden esteen hyppysuoralla. Aluksi Muru kulki hitaasti ja tepsutteli askeliaan hakien ponnistusta hyppyjen välissä. Kun vähän kuumensin sitä, niin johan alkoi vauhtia löytyä ja hypytkin alkoivat sujua jo ihan niin kuin kuuluukin.

Hyppysuoraan lisäsimme sitten vielä käännöksen oikeaan hypylle ja siitä putkeen, sitten A:lle ja sieltä vielä pituushyppy. Muru meni hyvin radanpätkää ja muisti hienosti pysähtyä A:n alastulokontaktilla 2 on 2 off. Sitten treenasimme vielä puomia ja keinua, myös näissä kontaktit sujuivat hienosti. Lopuksi sitten harjoittelimme vielä keppikujaa eri sisäänmenokulmista.

Jade neuvoi mua treenaamaan itsekseni noita usean matalan hypyn vauhtisuoria. Voin tehdä esim. niin, että menen itse estesuoran loppuun vikan esteen taakse ja lähden siitä sitten pinkomaan Murua pakoon narupalloa heilutellen.

SU 27.9.09

Muru osallistui elämänsä ensimmäiseen varsinaiseen palveluskoirakokeeseen, lajina jälki. Sain peruutuspaikan Lohjan PaPeko:n jälkikokeeseen Lohjalle. Vaikka hyppynoudon harjoittelu on vielä kesken, niin päätin lähteä kokeilemaan missä mennään. Sää oli ihanteellinen; puolipilvinen ja hieman tuulinen. Tuomareina toimivat Tomi Alanen jäljellä ja tottelevaisuudessa sekä Jouni Nummela esine-etsinnässä.

Päivä alkoi jälkiosuudella. Murun jana oli heinikkoisessa metsänkohdassa. Kun lähetin Murun, niin se kaartoi saman tien voimakkaasti vasemmalle seuraten vanhaa metsäauton uraa. En halunnut antaa Murun mennä niin voimakkaasti sivuun janalta, joten kutsuin sen takasin ja lähetin uudelleen. Nyt Muru eteni hienosti suoraan ja selvästi merkkasi jäljen n. 20 m:ssä. Se kuitenkin jatkoi eteenpäin, sillä janalla oli vastatuuli ja janan lopussa selvästikin riistan jälki, jonka Muru bongasi ja lähti jäljestämään sitä. Kun tuomari käski ottamaan koiran takaisin janalle, niin Muru lähti pokkana riistajälkeä toiseen suuntaan. Kutsuin jälleen Murmen takaisin ja lähetin janan lopusta alkuun päin. Muru nosti määrätietoisesti jo merkkaamansa jäljen ja lähti ajamaan sitä oikeaan suuntaan, mokomakin possunenä! Riistan jälki olisi ollut niin paljon mielenkiintoisempi kuin sedän tekemä jälki... Huoh! Janasekoilusta lähti -10 p. eli saimme janalta 30/40 p.

Muru jäljesti määrätietoisesti hyvällä vauhdilla ja ilmaisi hienosti ekan kepin. Sitten taas menimme jonkun matkaa suoraan, kunnes vastaan tuli sammaleinen kumpu, jota Muru pysähtyi nuuskimaan. Ipana suorastaan upotti kirsunsa sammaleeseen ja imppasi antaumuksella. Patistelin Murua jatkamaan jäljestystä, mutta se oli vaan tekevinään töitä ja palasi koko ajan imppaamaan samaa kohtaa, jossa selvästi oli nukkunut tai oleillut jokin riistaeläin. Muru myös nuuski kaula pitkänä ilmaa, joten elukka, todennäköisesti hirvi, oli varmaankin jossain lähistöllä. Aloin jo hermostua, että tähänkö tämä jäljestys nyt loppui, mutta sitten neiti yhtä äkkiä päättikin lähteä jälleen jäljestämään sedän tekemää jälkeä ja unohtaa suurriistan metsästyksen. Muru lähti määrätietoisesti oikealle eli haisulipaikka oli ollut juuri sopivasti kulmassa. Uskon, että Muru oli koko ajan tiennyt missä jälki kulkee, kunhan vaan halusi ensin rauhassa tutkia luontoa...

Murmeli painui tarkasti jälkeä pitkin ja hetken kuluttua bongasin itse jäljeltä kepin, jota Muru ei ilmaissut, koska oli ilmeisesti vielä niin riistapaikan lumoissa, tms. Loppujälki sujui moitteettomasti ja Muru ilmaisi melko lyhyin välimatkoin olleet kaksi välikeppiä ja kutoskepin. Yksi keppi jäi siis metsään ja kun puhuin jäljentekijän kanssa, niin selvisi, että keppi oli jäänyt mitä ilmeisemmin heti kulmasekoilun jälkeen. Keppi oli ollut vain n. 15-20 m:n päässä kulmasta. Muru siis ilmaisi neljä keppiä, minä löysin yhden ja yksi jäi metsään. Saldona pisteitä 110/130. Jatkossa täytyy treeneissä puuttua tuohon riistan jälkien haisteluun huomattavasti tiukemmin.

Seuraavaksi oli esine-etsintä, jossa Murmeli oli super! Lähetin ipanan oikeasta reunasta ja se eteni lähes luotisuoraan alueen reunaa pitkin kulmaan asti, jolloin sai hajun esineestä, nappasi sen ja toi reippaasti minulle. Luovutus oli täydellinen edessä istuen. Aikaa kului kokonaiset 36 sekuntia ja tuomari totesi, että "Olikohan tää vähän liian helppo?". Pisteet täydet 30/30.

Nyt oli siis maaston puolesta koulutustunnukseen pisteet kasassa eli yhteensä 170 p. Tottelevaisuusosuus sitten jännittikin ihmeellisen paljon. On se aina ihan kuin alusta aloittaisi, kun lähtee uuden koiran kanssa kisaamaan. Seuraaminen sujui todella hienosti lukuun ottamatta sitä, että Muru unohti istua sakarassa. Arvosana erittäin hyvä. Liikkeestä istumisessa ei ollut huomautettavaa, erinomainen. Liikkeestä maahan menossa tuli ensin jokin aivopieru; kun sanoin "Seuraa", niin Muru jäi istumaan. Jouduin antamaan uuden käskyn. Itse liike luoksetuloineen sujui hienosti, arvosana kaksoiskäskyn takia erittäin hyvä.

Tasamaanoudossa Muru meni kapulalle reippaasti, mutta toi sen ravilla ja teki sitten sellaisen tempun, jota ei ole koskaan tehnyt. Neiti istui nätisti eteeni, mutta tiputti kapulan maahan ennen kuin ehdin sen ottaa. Liike meni muistaakseni puutteelliseksi. Hyppynoudossa Muru teki menohypyn, mutta kolautti jalkansa. Vaikka annoin kapulan oton jälkeen uuden hyppy-käskyn kannustukseksi, niin ipanan kantti ja vauhti eivät riittäneet hyppäämiseen. Murre jäi esteen taakse, hetken kuluttua nousi estettä vasten ja kurkisti esteen yli kapula suussaan: "Tää ei pääse, hjälp!". Onneksi Muru osaa kierrä-käskyn, jolla sain se tulemaan esteen toiselle puolelle. Muu jäi kuitenkin vielä paikalleen seisomaan sen näköisenä, että "Saanksmä siis oikeesti tulla, kun ikinä en oo saanu estettä kiertää?". Annoin jälleen tuo-käskyn, jolloin Muru toi kapulan. En muista menikö liike puutteelliseksi vai riittämättömäksi.

A-estenoudon, joka on Murun lemppari, ipana sitten suoritti moitteettomasti saaden siitä arvosanan erinomainen. Eteen lähettämisessä Muru eteni vauhdilla suoraan, mutta yllättäen ei kuunnellutkaan maahan-käskyä. Jouduin huutamaan toisen käskyn, jolla Muru pysähtyi istumaan. Annoin vielä kolmannen käskyn, jolloin Muru meni maahan, mutta tämän takia liike meni muistaakseni puutteelliseksi vai oliko tyydyttävä? Paikallaolo oli täysin moitteeton eli erinomainen. 

Tuomari kehui Murun asennetta ja motivaatiota, ja sanoi hauskasti, että nouto-
kapula on saman kokoinen kuin koira. Saimme tottiksesta 76/100 pistettä. Meillä on vielä paljon parannettavaa lähinnä noudoissa, mutta paljon oli tottiksessa hyvääkin. Lopputuloksemme oli t. 76 m. 170, yht. 246 p. JK1, sij. 2./7. Vain kolme koiraa sai 1-luokassa tuloksen. Muru sai palkinnoksi tosi hienon pokaalin ja 3 kg Royal Canin ROTTWEILER-ruokaa . Porukat siellä naureskelikin, että "Ehkä se tosta vähän vielä kasvaa, kun syö rotikoiden ruokaa".

Olipas mukava ja jännittävä päivä. Tosi kiva oli myös tavata monia vanhoja ja uudempiakin tuttuja. Lohjalaiset järjestävät aina hyvät kisat ja siellä on erinomainen kenttä. Hiski ja Sulo olivat mukana turistin ominaisuudessa, ja saivat osakseen paljon rapsutuksia ja myös herkkuja, kun olivat tarpeeksi sitkeitä kerjäläisiä...

Muru-Murunen on ihana pieni kapinen ketunpoika! Nyt olemme saavuttaneet kaikki tälle kaudelle asettamani tavoitteet eli FI MVA, BH, TK1, JK1 ja luonnetesti. Smöti osaa!

SIVUN ALKUUN

TI 29.9.09 kateus

Kateus on erittäin kantava voima koiramaailmassa... Kävin päivällä Ojangossa treenaamassa vauhtia Murun hyppyihin. Tein viiden esteen hyppysuoran, jossa esteiden väli oli n. 6-7 m ja keskimmäinen este oli pituuseste.

Jätin Murun ja Sulon istumaan radan toiseen päähän ja menin itse toiseen päähän. Kutsuin koiria ja heiluttelin narupalloja samalla itse vielä liikkuen kauemmaksi koirista. Sulo tuli kuin nato-ohjus ja Muru hitaammin "esteitä miettien" perässä. Sulo sai pallon, Muru ei...

Seuraavalla kierroksella Muru tuli jo nopeammin, mutta edelleen Sulo voitti. Kolmannella kierroksella Muru tuli jo melkein rinta rinnan Sulon kanssa ja "voitti" pallon. Neljännellä yrittämällä Murre pinkoi jo lujempaa kuin Sulo ja sai olla "Voittajakuningatar". Hauskaa! Murre ei kiihkoissaan enää jaksanut miettiä, että miten ponnistus tapahtuu, se vaan tuli miljuunaa.

Sulon läsnäolo ja kiekuminen vaikutti myös Murun suoritukseen keinulla. Ipana suorastaan lensi keinun itsenäisesti, pamautti sen ja etutassunsa täysillä maahan odottaen palkkaa kontaktista. Myös kepit sujuivat "apinan raivolla" Sulon kiekuessa vieressä.

Lopuksi otin molemmille koirille pudotetun esineen noudon kisamaisesti. Muru nouti esineen hienosti 100 m:n päästä. Aika helppo juttu Smörmönaattorille...

KE 30.9.09

Pynnösen Anne oli tehnyt Murulle jäljen Sipooseen. Jälki oli n. 1,5 h vanha, n. 500 m pitkä ja siinä oli kuusi keppiä, jälki oli täysin merkkaamaton. Jana oli n. 25-30 m pitkä ja jälki lähti vasemmalle. Maasto oli vaihtelevaa; sammalta, mustikanvarpua, metsätien ylitys, josta ojan yli heinäpellolle, jota pitkin n. 50 m ja sieltä taas metsään.

Murre eteni hienosti suoraan janalla ja nosti jäljen hyvin. Jäljen ajossa ja keppien ilmaisuissa ei ollut oikeastaan mitään huomautettavaa, meni todella hienosti!

PE 2.10.09

Agilitytreeneissä teimme jo ihan oikeita radanpätkiä; pisimmillään 10 esteen sarjaa, josta puuttuivat ainoastaan kepit. Rataan sisältyi jo vähän "kieputustakin". Muru toimi hienosti, kunhan ensin pääsi puomimaniastaan eroon... Huomasin, että saan käyttää melko kovaa käskytystä Murren kanssa, että se menee sinne minne minä ohjaan eikä sinne minne se haluaa... Muru alkaa jo tosissaan kuumentua agilityssa, enää ei pysy suu niin helposti kiinni, tosin työskennellessään Murre on hiljaa.

LA 3.10.09

HPH:n perinteiset jäsentenväliset tottiskisat Talissa, sää oli upean aurinkoinen. Osallistuin sekä Hiskin, Sulon, Urkin että Murun kanssa. Hiski-Piski 14 v 4 kk sai osallistua mölliluokkaan, koska veteraaneille ei ollut omaa luokkaansa. Muru osallistui 1-luokkaan, Urkki 2-luokkaan ja Sulo 3-luokkaan. Tuomareina toimivat "oikeat" tuomarit Anna-Liisa Reinikainen ja Maikku Mönkkönen.

Hiski touhotti vanhasta muistista mölliluokassa - kaikki muu sujui hyvin, paitsi luoksetulo, koska Hiski ei enää kuule. Tyyppi pönötti kuin tatti paikoillaan, koska olin sen siihen käskenyt käsimerkillä. Ei auttanut, vaikka kuinka hypin, pompin ja huidoin, Hiski ei liikahtanutkaan ennen kuin vein namin sen kirsun eteen ja vedin sillä ukkelin liikkeelle. Sitten kyllä löytyi jo laukka-askeliakin . Hiski sai pisteitä 80/100 ja sen sijoitus oli 4./4. Muut kisaajat luokassa olivat Hiskiä n. 13-14 vuotta nuorempia ja touhottivat omat suorituksensa hivenen vauhdikkaammin . Mutta kyllä oli paapparainen onnellinen, kun pääsi pitkästä aikaa "hommiin"!

Muru teki todella nättiä tottista, ainoastaan hyppynouto meni nollille tai oikeastaan minä laitoin sen nollille. Muru nimittäin hyppäsi menohypyn, mutta meinasi suorittaa paluuhypyn A-esteen kautta (Murun suosikki...). Kielsin sitä menemästä ja liikuin samalla paikaltani, mikä nollaa liikkeen (= -15 p.). Jostain käsittämättömästä syystä Muru nousi paikkalla olossa nuuskimaan maata, kun parimme oli suorittamassa hyppynoutoa. Muru ei ole ikinä noussut paikallaolosta treeneissä eikä kokeissa. Saimme suorituksestamme pisteitä 80/100 ja sijoituksemme oli 2./2. Parimme voitti meidät yhdellä pisteellä.

Urkin piti osallistua Lissun kanssa, mutta päätimme kuitenkin, että minä menen tottikseen Urkin kanssa, koska herra oli hieman holtittoman oloinen pitkän treenitauon johdosta. Urkki teki nättiä tottista, tosin seuraamisen alussa Uuta häiritsi, että se ei hahmottanut missä sen perhe on. Lisäksi Pikku-E päästi pienet itkut, joka hieman häiritsi Urvelon keskittymistä. Urkki kuitenkin on hieno koira, joka pystyy toimimaan isoistakin häiriöistä huolimatta. Ainoa liikevirhe meillä oli liikkeestä seisominen, jossa Urkki meni maahan. Lisäksi seuraamisessa oli tosiaan pari pätkää, että U ei keskittynyt täysillä. Noudoissa Urkki puri hieman kapulaa luovutuksessa, muuten noudot ja hypyt olivat hienot. Eteenmeno oli loistava, kuten Urkilla aina - herra on varmaankin Suomen vauhdikkain eteenmenijä, jolla myös maahanmeno onnistuu lennosta. Hienosti on Lissu koiransa kouluttanut! Saimme Urkin kanssa pisteitä 88/100 ja sijoituksemme oli 1./1.

Sulo-Silakka on ollut treenitauolla, emmekä ole kisanneetkaan koko vuonna tottiksessa. Seuraaminen oli taattua Suloa eli innokasta, mutta sivusuunnassa hieman väljää. Liikkeestä istumisessa Sulo jäi seisomaan, koska pölvästinä annoin käskyn juuri siinä kohtaa mihin edellisen parin toinen narttukoira oli pissannut. Maahanmeno + luoksetulo ja seisominen + luoksetulo olivat erinomaiset, kuten myös tasamaanouto. Hyppynoudossa tapahtui kämmi; heitin kapulan vasurilla niin, että se kieri pitkälle sivuun. Sulolta meni pasmat sekaisin takaisin tullessa ja se tiputti kapulan, unohti sen ja lähti uudelleen etsimään sitä. Lopulta hilluin pois paikaltani ja liike meni nollille. A-estenouto ja eteenmeno olivat moitteettomat, mutta sitten paikallaolossa herra ahmattieunukki bongasi maasta jotain herkkuja sillä seurauksella, että nousi ylös ja pyöri nuuskimassa nurmikkoa, ja syömässä nameja, joita oli varmaankin tippunut joltain kentällä käyneeltä treenaajalta. Huoh! Koska paikallaolokin meni nollille ja istumisessakin tuli väärä asento, niin saimme muutoin hyvästä tottiksesta huolimatta pisteitä vain 67/100. Sijoituksemme oli 5./5. Viime vuotinen mestaruus himmeni viimeiseksi sijaksi...

Tärkeintä ei ole voitto, vaan palkinnot! Loppupelissä raahasin kotiin 20 kg kuivamuonaa, jolla Sulo eleleekin sitten koko talven . Lisäksi saimme monta puruluuta ja lukuisia koulutusnamipakkauksia. Kivaa! Kiitoksia HPH:laisille mukavan tapahtuman järkkäämisestä!

Kokeessa katselin yhtä border collieta, joka hyppäsi mennen tullen niin, että otti kosketuksen, mutta selvästi tietoisesti ja halliten liikkeen. Päätin, että Murukin saa jatkossa hypätä kapulan kanssa niin, että ponnistaa esteestä. Kokeen jälkeen kävinkin ottamassa Murulle hyppyjä niin, että sillä oli kapula suussa ja itse olin esteen vieressä, ja kannustin Murua hyppäämään esteen päälle. Muru pomppi innoissaan edes takaisin kapula suussaan, ottaen ponnistuksen hyvin läheltä ja koskettaen takajaloillaan estettä. Mieluummin niin, että Murre ponnistaa järkevästi ja ottaa kosketuksen kuin, että se yrittää hypätä kunnolla, ponnistaa väärin ja kolauttaa polvensa. Tiedän, että sille saisi hiottua täydellisenkin hypyn, mutta mä olen liian laiska ja kärsimätön - sitä paitsi kosketuksen pistemenetys on niin pieni, että so what, jos tottis muuten toimii hyvin.

SU 4.10.09

Hakutreenit aivan karmeassa säässä Landbossa, vettä ja rakeita tuli taivaan täydeltä, ja tuuli melkein vaakatasossa, kunnon syysmyrsky. Ratamme oli erikoinen; n. 50 m oli heinäpeltoa ja sen jälkeen keskilinja jatkui metsässä rinteessä, joka nousi ylöspäin. Alussa syvyyssuunnassa n. 40 m oli peltoa ja 10 m metsäpöheikköä. Murun eka mh oli valmiina vasemmassa etukulmassa umpparissa, jonne Murre teki hyvän piston, kiintorullan tuonnin ja näytön.

Toinen mh oli valmiina oikeassa etukulmassa kyykyssä "sykkyrässä". Muru eteni suoraan piilolle ja hetken kuluttua kuului "viuh!" ja sitten Muru palasi luokseni ilman rullaa. Lähetin sen uudelleen, jolloin se eteni muutaman metrin ja nappasi kiintorullan suuhunsa, jatkaen mh:lle päin rulla suussaan. En puuttunut asiaan ja Muru selvästi meni uudelleen mh:lle. Hetken kuluttua se tuli kiintorulla suussaan ja vei minut hyvin näytölle. Mh sanoi, että Murulla ei ollut ollut rulla suussaan, kun se tuli uudelleen pistolle. Mh ei ollut tajunnut auttaa ekalla pistolla Murua ottamaan rullaa.

Seuraavalle pistolle poistin varmuuden vuoksi kiintorullan kokonaan Murun kaulasta ja nostimme valmiina olevan mh:n irtorullalla, meni hyvin.

Laitoin kiintorullan jälleen Murren kaulaan ja lähetin sen neljännelle pistolle. Mh oli valmiina piilossa ja hän oli edennyt vahingossa n. 20 m alueen ulkopuolelle eli oli syvyyssuunnassa n. 70 m:ssä. Kun lähetin Murun, niin se eteni pari metriä ja otti rullan suuhunsa. Sanoin sille leppoisalla äänellä jotain tyyliin: "Ethän sä nyt siinä voi sitä suuhusi ottaa" ja kutsuin koiran takaisin. Uusi lähetys ja jälleen Muru otti rullan suuhunsa selvästikin turhautuneena/hämmentyneenä. Menin Murun viereen kyykkyyn ja kerroin sille, että mh on jossain kaukana. Nyt Muru lähti kunnolla pistolle ja viipyi kauan ennen kuin tuli kiintorullan kanssa. Kun se vei mua näytölle, niin multa meinasi jo usko loppua, mutta onneksi luotin koiraan, sillä se tiesi mitä teki - mh oli väärässä paikassa, mutta Muru osasi!

Illalla puhuimme Annen kanssa puhelimessa. Hän oli katsomassa treeniä päivällä. Anne oli sitä mieltä, että Murulle sopisi haukkuilmaisu paremmin - samaa sanoi Hyytiäisen Mari vuosi sitten kesällä. Anne on erittäin kokenut pk-harrastaja, kilpaillut vissiin kaikissa lajeissa opastusta lukuun ottamatta. Sovimme, että hän testaa Murun haukkua seuraavaksi kun tapaamme.

TI 6.10.09

Anne otti Murulle haukkuilmaisuja Viilarissa. Muru haukkui hienosti, kun Anne haastoi Murua. Ipana tykkäsi!

TO 8.10.09

Saarioisilla tarkkuusetsintä, pudotettu ja esineruutu Ullan ja Mariannen kanssa. Tarkkuusruutu osoittautui vaikeaksi kaikille koirille. Muru oli ekana ruudussa, johon oli kätketty kaksi esinettä niin, että minä en tiennyt missä ne ovat. Muru joutui tekemään todella kauan töitä ennen kuin metallinen, pieni avain löytyi. Ipana oli työskennellyt sitkeästi, joten lopetin siihen. Ruutu oli kosteaa sammalta ja mustikanvarpua.

Pudotetussa Muru toimi hienosti, ei mitään epäröintiä lähdössä ja tuonnissa. Matka oli n. 75 m kisaradalla.

Esineruutu oli hakkuuaukealla ja osoittautui iltahämärissä niin ikään vaikeaksi myös 3-luokan koirille. Muru joutui työskentelemään tosissaan löytääkseen esineet, mutta sitkeästi pikkusissi ne sieltä yksi toisensa jälkeen haki. Murulla on ihailtava työmoraali ja tupajumin sitkeys.

PE 9.10.09

Tein Murulle keskuspuistoon jäljen, joka oli n. 300 m pitkä ja 1,5 h vanha, keppejä oli 4 kpl ja lopussa purkki. Jana oli loivassa alamäessä n. 12 m pitkä ja lähti oikealle. Maasto oli normaalista hyvinkin poikkeava; saniaisen tyyppistä, ihan matalaa aluskasvillisuutta, välillä pelkkää kuivaa havunneulasta, sitten pelkkiä puista tippuneita lehtiä mullan päällä ja lopussa heinikkoa, ja sitten taas lähes aluskasvitonta ryteikköä. Löytyi sieltä jäljen päästä runkkarikin lehtensä kanssa, kun olin tallaamassa jälkeä... Mies loikki kyllä pikaisesti toiseen suuntaan minut nähdessään .

Janalla Muru eteni reippaasti suoraviivaisesti, mutta paineli jäljen yli, joka kulki saman suuntaisen ojan reunassa. Muru loikkasi reippaasti ojan yli ja jatkoi matkaansa. Kutsuin koiran takaisin, jolloin se nosti jäljen, mutta lähti takajäljelle. Annoin Murren mennä liinan mitan väärään suuntaan, ennen kuin kutsuin sen takaisin. Muru palasi, mutta oli edelleen huolimaton ja lähti jäljestämään jäljen sivussa. Annoin tiukkasanaisen käskyn, jolloin Muru etsi jäljen kunnolla ja lähti jäljestämään sen päällä. Loput jäljestä sujuikin sitten tarkasti lähes askel askeleelta. Kolmatta keppiä lukuun ottamatta kaikkien keppien ilmaisu oli loistava. Kolmannen kepin kohdalla Muru sai jonkin häiriöhajun ilmasta kirsuunsa ja nosti päänsä maasta kävellen samalla eteenpäin sillä seurauksella, että ei huomannut keppiä. Kyse oli parista sekunnista/parista askeleesta.

Muru oli omituisen huolimaton janalla... Motivoitunut, mutta huolimaton. Mistä lie johtui?

Jäljen vanhetessa otin tottista Maunulan kentällä. Käytin taas hyväkseni "Kateus on kantava voima"-teemaa eli otin Sulon samaan aikaan kentälle Murun kanssa. Murre toi noutokapulan vauhdilla mulle, kun heittelin sitä kuin lelua ja Sulo yritti saada sen myös. Sain tosi monta onnistunutta, vauhdikasta kapulantuontia tällä systeemillä. Muru hyppi myös metrin estettä edes takaisin monta kertaa kapula suussaan ja kas ihmettä, näytti kuin se olisi hypännyt esteen puhtaasti ihan läheltä ponnistaen. Näinköhän näkyjä? Ihan sama, sillä apinanraivoa ja kivaa Murulla oli! A-estenoudon Smöti sai taas lopuksi "palkakseen". Hassua - Murre tekee sen aina täydellisesti.

LA 10.10.09

Hakutreenit Landbossa, tällä kertaa todella upeassa, aurinkoisessa säässä. Anne ja Noora J. ottivat Murulle haukkuja niin, että olivat valmiina n. 15-20 m:ssä puun takana ja paukauttivat kerran patukkaa puuta vasten sanoen samalla "hatshaaaa!" tms. Muru haukkui Annea jo todella hyvin, mutta Nooran kanssa hyvien haukkujen väliin tahtoi tulla vielä saaliskimitystä. Lisää haastetta peliin maalihenkilöiltä, niin kyllä se tästä! Murulle on selvästi tullut lisää "munaa" iän mukana ja se nauttii, kun saa karjua mh:lle. Treenin jälkeen Smöde sai hillittömän hepulin, ja juoksi yksinään mua ja Annea ympäri monta kertaa ihan pipo vinossa, hassu koiruus! Tuosta hepulista näki, kuinka hauskaa Murulla oli ollut, kun se oli saanut karjua mh:ille ja voittaa niiltä patukat.

Voiton puolella ollaan turkin suhteen; uudet karvat kasvavat jo kohinalla. Selän päällä on jo uutta, pientä giguraa. Koirani ei ole enää kohta kaljukaaleppikanalja! Hirmu nopeasti uusi turkki kasvaa, ei siinä montaa viikkoa mene, että koiruus on kaljuuntumisen jälkeen taas täydessä karvassa. Kapi taitaa olla myös voitettu vitsaus. Ihomuutokset alkavat pikkuhiljaa olla parantuneet, tosin pahimmista kohdista iho on tummunut ja paksuuntunut. Uusi karva peittää kuitenkin jo kapiläntit. Seuraavaa tartuntaa odotellessa... Olen satavarma, että niin kauan kuin Muru Viikin ryteiköissä rymyää, niin kapeja tulee... Sen verran paljon täällä on kettuja, supia ja vissiin myös mäyrä.

SU 11.10.09

Teimme agilitytreeneissä taas radanpätkää, jossa oli kahdeksan estettä. Niistä seitsemän oli hyppyjä ja yksi putki. Toisella radalla oli puomi putken sijaan. Muru irtosi hienosti, kun ohjaus oli kohdillaan ja vauhtiakin alkaa löytyä jo ihan kunnolla. Meikäläinen treenasi valsseja ja takaa leikkauksia. Kontaktit vetää Murua edelleen hullun lailla puoleensa, eikä mimmi kuuntele, kun on päättänyt kontaktiesteelle mennä, vaikka karjun kitapurjeet ulkona. Murun korvakaan ei värähdä, kun se päättäväisesti marssii puomille, vaikka karjun kieltoja sen perään. Puomin päällä mimmi sitten poseeraa näyttelyasennossa, kunnes armollisesti suostuu kipittämään esteeltä alas. Smöti ei ole saanut kertaakaan palkkaa, kun on karannut puomille, mutta yrittänyttä ei näköjään laiteta . Mudimaista luupäisyyttä parhaimmillaan... Jade sanoi, että hommassa on se hyvä puoli, että pystyn tulevaisuuden kisoissa ohjaamaan ipanan kontaktiesteelle vaikka kuinka kaukaa. Nytkin Murre jo painuu esteille, vaikka olisin toisella puolella kenttää.

Kävin lopuksi vielä hypyttämässä Murua noutokapula suussa matalampaa ja leveämpää pk-estettä. Murre hyppi innoissaan edes takaisin kapula suussa ja ponnisti jo aika sopivasti esteen päältä. Otin myös pari noutoa ja kas, ihme on tapahtunut; Muru toi kapulaa vauhdilla ja kun heitin narupallon, niin Murre pudotti kapulan ja syöksyi pallon perään. Kivaa, tämä alkaa ehkä sittenkin toimimaan! Aikaisemmin Muru on ollut sitä mieltä, että sillä on jo saalis suussaan, eikä näin ollen ole ollut kiirettä heitetyn pallon perään.

SIVUN ALKUUN

SU 8.11.09 kirsu

Onpas taas lähes kuukausi ehtinyt vierähtää edellisestä päivityksestä. Murmeli alkaa olla taas kauniin punainen ja gigurainen, mutta sen sijaan ipanan aurinkoindikaattorikirsu menetti tummuutensa, kun lokakuun lopussa ei näkynyt aurinkoa melkein kahteen viikkoon. Smöti on siis taas vaihteeksi olminenä... Toukokuun alussa kärsä sitten taas mustuu - hassua.

Tämä kuva on otettu 30.10. ja tuo edellinen 11.10. - huomattava ero kirsun värissä!

Treenailtu ja touhuttu on sitä sun tätä. Agilityssa olemme treenanneet mm. persjättöä ja peruutusta. Muru on tehnyt jo 14 esteen rataa. Tyyppi alkaisi olla kisavalmis, kun vaan jaksaisin hioa kepit loppuun - mutta kun se on niin tylsää! Kepit on aina ollut mulle jotenkin harvinaisen vastenmielinen este... Aikoinaan Hiskin kanssa sain pakottaa itseni parin viikon ajan tehokeppitreeniin ja sama on varmaankin edessä Smötiäisen kanssa.

Tässä välissä Murulle on otettu ilmaisutreenejä yhdeksän kertaa. Haukku kulkee tosi hyvin. Anne pystyi olemaan jo kyykyssäkin Murulle ilman, että tuli yhtään saaliskimitystä. Muru haukkui hyvin myös vieraan mh:n, tosin leikkiminen ei ollut ihan niin pontevaa. Jopa Ulla on pystynyt olemaan Murulle maalihenkilönä, vaikka hän on se ihminen ("liian ihana"), ketä Muru kaikkein todennäköisimmin vain kiekuisi, mutta Murre haukkui Ullankin hyvin. Haukkuja on otettu mitä erilaisimmissa paikoissa ja Muru on joka kerta joutunut myös etsimään mh:n ennen ilmaisua. 

Jälkeä emme ole treenanneet kuukauteen, jotenkin mulla ei ole ollut inspiraatiota. Esineitä olemme ottaneet kaksi kertaa - hyvin toimii edelleen. Pudotettu on otettu kisamaisesti kerran ja lenkillä lisäksi joitakin kertoja, siinäkin Muru on haka. Tarkkuusruudun olemme ottaneet kerran. Tottiksessa olemme keskittyneet lähinnä tasamaanoutoon ja hyppynoutoon. Tasamaalla alkaa löytyä jo vauhtiakin ja hyppynouto toimii hyvin läheltä otettuna kera kosketuksen. Satunnaisesti olemme treenanneet jonkin objektin kiertämistä, jonka Muru tekee molempiin suuntiin jo yhdeksän metrin päästä - ei hullumpaa!

Tämä vuodenaika vie mehut ohjaajasta, joten treenailemme vain sitä mitä milloinkin huvittaa ja jaksan. Muuten keskitymme vain lenkkeilyyn. Murun kanssa saavutimme kaikki tälle vuodelle asetetut tavoitteet, joten nyt voimme ottaa välillä vähän iisimmin. Tavoitteena on lähinnä hioa talven aikana ilmaisu kuntoon ja pitää typykkä huippukunnossa ennen pentuproggista.

SIVUN ALKUUN

TO 24.12.09 messari

Vietämme rauhallista jouluaattoa kotona koiruuksien kanssa, on hyvää aikaa päivittää sivuja. Joulun kunniaksi Muru ja Sulo saivat etsiä ja avata lukuisia vessapaperirullan hylsyjä, joissa oli herkkuja sisällä. Sitten tyypit siivosivat silppunsa ja saivat palkaksi lisää herkkuja. Iltalenkin jälkeen koirat saivat naudan putkiluut nakerrettavakseen. Huomenna, joulupäivänä, Murre ja Surre pääsevät nauttimaan Virpin kokkaamista karitsanjauheliha-porkkanalaatikkoherkuista...

Viime ajat ovat menneet lähinnä lenkkeillessä. Mudit ovat nauttineet lumesta ja pakkasesta, etenkin Muru on kirmannut pitkin metsiä rusakoiden perässä ihan pipo vinossa ja henki vinkuen. Kovat pakkaset tulivat yhtä äkkiä ja huomasin, että Sulo on tullut vanhemmiten ja kastraation aiheuttaman aineenvaihdunnan hidastumisen myötä enemmän kylmänaraksi. Se nosteli tassujaan ja oli sitä mieltä, että ulkona ei ole kivaa. En muista Sulon koskaan nuorempana kärsineen kylmästä. Muru ei oikeastaan edes huomannut pakkasta, sen meno pysyi ihan yhtä vauhdikkaana kuin kaikilla muillakin säillä. Murrelle on ihan sama minkälainen ilma on, pääasia, että pääsee juoksemaan miljuunaa.

Pakkasten myötä olemme törmänneet koirien kanssa erilaisiin ötököihin. Vastaan on tullut lumikko (en ole koskaan aikaisemmin nähnyt), haikara ja ainakin kolme jänöjussikkalaista, jotka todellakin kirjaimellisesti tulivat vastaan kävelytietä, metsäpolkua ja katua pitkin. Niille tuli kyllä aikamoiset äkkilähdöt koirien myötä...

Murulla on ollut pipo kireällä PMS-oireiden myötä. Kovasti tyttö on tehnyt juoksua jo ainakin marraskuun puolesta välistä asti; se on ollut tolkuttoman kiinnostunut muiden koirien pissoista ja hajuista, ja koipea on pitänyt nostaa koko ajan kuin uros. Uroksia kohtaan Muru on ollut hyvin ärtynyt, jos joku on lähestynyt sen näköisenä, että aikoo nuuskia Murun peffaa, niin Murme on iskenyt saman tien hampaansa varomattoman poikaparan kirsuun. Nyt ärtymys alkaa selvästi hellittää, joten juoksu alkaa varmaankin kohtapuoliin. Parisen kuukautta näyttäisi juoksun "tekeminen" kestävän, sama oli ennen viime juoksua.

Hiski-Piski oli kotona kolme kuukautta, mutta pääsi onneksi takaisin vanhemmilleni Karkkilaan marraskuun puolessa välissä. Kuuro, viriili vanhus ja PMS-oireista kärsivä täpäkkä nuori mimmi eivät ole oikein hyvä yhdistelmä samassa laumassa. Muru oli kireänä uroksille ja Hiski ei kuullut, kun Muru murisi sille, jolloin Muru "pamautti" Hiskiä, joka yllättyneenä tietenkin vastasi takaisin - turhaa rähinää, johon joutui puuttumaan. Kastraatti-Sulo ei ole pätkääkään kiinnostunut Murun hajuista ja on muutenkin suosiolla "kuningattaren nöyrä alamainen", joten elämämämme muuttui huomattavasti rauhallisemmaksi, kun "Meisseli-Setä" lähti Karkkilaan.

Marraskuun lopussa tein yhden jäljen Murulle Ojangossa. Ei ollut lunta ja lämpötila oli n. +5. Jana meni poskelleen (takajälki), mutta muuten jälki ja lukuisten filmipurkkien ilmaisut sujuivat hyvin melkein loppuun asti. Sitten päästin vahingossa liinasta irti ja Muru lähti paahtamaan miljuunaa eteenpäin. Siinä vauhdissa jäi vissiin 2-3 filmipurkkia ilmaisematta. Jouduin ihan karjumaan Murulle, että se suostui odottamaan minua. Sain liinasta kiinni ja vauhdin jarrutettua onneksi juuri ennen loppupurkkia. Huh! Mitä tästä opin: Muru on holtiton jäljestäjä pitkän tauon jälkeen eli tauko ei sovi sille. Mitä enemmän treeniä ja vaatimuksia, sitä paremmin typykkä jäljestää. Tämä pitää muistaa ennen kokeita...

Hakua ja esineitä ollaan treenailtu n. kolme kertaa edellisen päivityksen jälkeen. Molemmat ovat sujuneet hyvin. Murre karjuu maalihenkilöille pää punaisena, vaikka olisivat kyykyssäkin. Viimeisimmät treenit on tehty niin, että Muru on haukkunut mh:t, saanut taistella patukkansa ja "elvistellä" sillä. Vikalla mh:llä leikin jälkeen Murre on saanut myös ruuan/herkkupurkin. Typykkä on nykyään niin innostunut tuosta ihmisten komentamisesta haukkumalla, että olemme hieman joutuneet neuvottelemaan äänenkäytöstä muissa tilanteissa.

Osallistuimme Murun kanssa Messukeskuksen koiranäyttelyiden yhteydessä 11.-12.12. pidettyihin palveluskoiranäytöksiin molempina päivinä. Näytöksen sponsorina toimi Tapiola-Agria eläinvakuutukset. Kokoonnuimme porukan kanssa ensimmäisen kerran 21.11. Porvoossa Dog & Cat-hallilla miettimään näytöksen sisältöä ja treenaamaan. Toinen treeni oli samaisella hallilla 27.11. Päivää ennen H-hetkeä pääsimme tekemään kenraaliharjoituksen Messarissa. Se meni tottisnäytöksen osalta melko huonosti ja jouduimme viime tingassa muuttamaan harjoittelemaamme "kuviota". Ronja-rottweilerin oli tarkoitus tehdä eteenmeno ja maahanmeno, mutta sen tassut paloivat Messarin näytöshallin matolla. Ehdin kokeilla Murun kanssa kenraaliharjoituksessa vain kerran eteenmenoa, mutta hienosti se sujui molemmissa näytöksissä - Mutu osaa...

Puolen tunnin näytös alkoi jäljestyksellä, jota esitti spn Nikita ammattilaisen tyyliin. Sen jälkeen hakua näyttivät bcu Coxi ja hwu Neo, jota minä ohjasin. Coxi esitti rullakoiran ilmaisun ja Neo haukkuvan. Ehdin treenata Neon kanssa vain kaksi kertaa, mutta näytös meni hienosti - Neo on pro! Sen jälkeen oli tottisnäytöksen vuoro. Siihen osallistui kolme blondia ja kaksi mustaa koiraa eli bpmn Kita, knu Pablo, Muru, ssu Perttu ja rwn Ronja. 

Näytös alkoi niin, että seurautimme jonossa koirat näytöshalliin, jonne asetuimme riviin, Muru oli keskimmäisenä ja mustat koirat reunoilla. Siitä lyhyt seuraaminen (10 askelta) ja maahanmeno. Ohjaajat juoksivat areenan toiseen päähän. Merkistä yhtä aikainen luoksetulo ja sivulle tulo. Sen jälkeen muut jättivät koiransa maahan, poistuivat niiden luota viiden askeleen päähän ja minä otin Murun kanssa eteenmenon ja maahanmenon. Juoksin Murun luokse, muut palasivat koiriensa luokse ja merkistä jälleen yhtä aikainen perusasentoon nouseminen. Sitten seurautimme koirat ympyrään, rintamasuunta ulos ympyrästä. Heitimme noutoesineet/kapulat vuorotellen ja lähetimme koirat yhtä aikaan noutamaan esineet. Tämän jälkeen seurautimme koiria ympyrässä (mustat sisäkaarta oikeaan, blondit ulkokaarta vasempaan), josta Muru ja Kita suunnistivat esteille ja muut menivät riviin rintamasuunta yleisöön päin. 

Muru teki 180 cm korkean A-estenoudon, joka onnistui moitteettomasti molempina päivinä. Kuulin, kun yleisö kohahti ja taputti. Kitan ottaessa hyppynoudon seurautin Murun muiden muodostaman rivin päähän. Noudon jälkeen Kita seurasi pujotellen muut koirakot rivin toiseen päähän. Pablo ryömi keskemmälle areenaa ja asettui makaamaan. Perttu kävi ihan Pabloon kiinni makaamaan ja Ronja hyppäsi molempien poikien yli. Sen jälkeen Perttu nousi seisomaan ja Muru "ryömi" Pertun alta eli käytännössä käveli, koska Perttu on niin iso ja sitten hyppäsi Pablon yli.

Lopuksi asetuimme riviin yleisöä kohden, kiitimme ja kumarsimme sekä haukutimme koirat. Palkkasimme ne palloilla/patukoilla ja riekuimme pois areenalta. Hauskaa oli!

Muru alkoi olla sunnuntain näytöksessä jo melko kuumana, koska olimme tehneet kuvion jo niin monta kertaa. Ipana odotti lopun haukkumista ja siitä palkaksi saatua narupalloa. Murre yritti muutaman kerran näytöksen aikana komentaa mua haukulla palkkaamaan itsensä. Se myös ainakin kerran sivulle siirtymisessä samalla hyppäsi ja nappasi mua rintapielestä kiinni... Jatkossa siis treenaamme hallintaa...

Näytöksen lopuksi du Miki(?) näytti hieman suojelua. Sen jälkeen tulimme vielä koko poppoo areenalle kiittämään yleisöä ja riekuimme pois.

Messarin jälkeen emme ole treenanneet juuri mitään. Olemme vain nauttineet lumesta, tehneet piiiiiitkiä metsälenkkejä ja miettineet tuleville pennuille nimiä . Pikkuhiljaa pentukuume alkaa uhkaavasti nousta... Pentulaatikkokin on jo tilattu, mutta rakentuu vasta astutuksen ja ultrauksen jälkeen (jos/kun siis Smöde on todettu tiineeksi) .

SIVUN ALKUUN

TI 29.12.09 veto

Muru harjoitteli ensimmäistä kertaa elämässään pulkan vetoa. Murulla oli huskyvaljaat, joista se oli kytkettynä joustavalla vetoliinalla pulkkaan. Typykkä ei ollut pulkasta moksiskaan, vaan veti sitä heti kuin vanha tekijä. Aluksi pulkassa oli painoa vain ehkä 1-2 kg:n verran, mutta lisäsin painon nopeasti n. 5-6 kiloon. Riehuimme pulkan kanssa yhteensä n. 20 minuuttia, aluksi niin, että yritin juosta innoissaan viipottavan Murun rinnalla/perässä. Olin tietty unohtanut remmin kotiin, joten en voinut säädellä koiran vauhtia. Juostuani n. pari sataa metriä, totesin homman mahdottomaksi pilkkihaalareissa, joten päädyimme treenaamaan niin, että jätin Murun pulkkineen n. 50 m:n päähän ja kutsuin sitä. Tässä tuli samalla myös hyvää liikkeellelähtöharjoittelua. Muru veti pulkkaa vauhdilla ja sai pallon palkaksi. Teimme näitä spurtteja noin viisi kertaa. Ipana tykkäsi kovasti vetohommista ja ainakin minulle tuli hiki!

KE 30.12.09

Edellispäivän vetokokeilusta innostuneena päätin kokeilla piiiitkästä aikaa koiran kanssa hiihtämistä. En ole moneen vuoteen kyennyt hiihtämään joko terveyteni takia tai sitten ei ole ollut lunta. Viimeksi olen hiihdellyt silloin, kun Sulo oli nuori mies ja innokas vetokoiran alku.

Muru ei ole siis koskaan aikaisemmin ollut suksien kanssa tekemisissä, mutta se ei tahtia haitannut. Muru ei ihmetellyt suksia ollenkaan, sauvat sille olivatkin jo ennestään tuttu juttu sauvakävelylenkeiltä, joilla Murre on harjoitellut vetämistä. 12-kiloinen Murmeli rrrrrrakastaa vetämistä ja sen huomasi. Hiihdimme kylmiltään n. 4-5 km:n lenkin ja Muru veti koko matkan. Se pysyi hienosti joko suoraan edessäni tai aavistuksen viistosti edessäni ladun reunassa. Leikattu kätenikin kesti, joten löysimme Murun kanssa uuden yhteisen harrastuksen, kivaa! Murme on kyllä ihan super!

Murun kokoisen koiran veto on juuri sopiva tällaiselle perinteisellä tyylillä sivakoivalle sunnuntaihiihtäjälle. Vahvemman, ison koiran kanssa vauhti kasvaisi meikäläiselle liian kovaksi ja voisi käydä äkkiä hullusti. Täytyy toivoa, että ei tulisi liian kovia pakkasia, että pääsisimme enemmänkin hiihtelemään.

PE 1.1.10

Hyvää Uutta Vuosikymmentä kaikille! Vuosi alkoi kylmissä merkeissä, mittari näyttää tällä hetkellä -16 astetta, mutta oikeasti ulkona on paljon kylmempi, sillä koko päivän on tuullut jäätävästi - meren rannalla asumisen iloja... Päivä oli upean aurinkoinen, mutta ulkona oli niin kylmä, että en kyennyt tekemään Murun kanssa kuin ½ tunnin lenkin, sitten meinasi oma naama jäätyä. Sulo ei edes halunnut lähteä lenkille, koska sen varpaita paleli niin kovin. Ukko ei suostunut edes torttua vääntämään, vaan halusi kotiin lämpimään. Murunkin varpaat palelivat jonkin verran, sillä typeryyksissäni leikkasin eilen koirien varvaskarvat lyhyiksi, kun niihin tarttui lumi. Olisi pitänyt antaa vielä karvojen olla, kun pakkanen taas kiristyi näin paljon.

Eilen uudenvuodenaattona olin Murun ja Sulon kanssa iltapäivällä 1,5 tunnin metsälenkillä Hallainvuorella. Sen jälkeen koirat väistelivät siivousta, olivat "trimmattavina", ajelivat puuhapalloillaan (söivät niistä iltamuonansa) sekä rouskuttivat puruluita. Pahimman räiskeen aikaan puolen yön tienoilla kumpikin veti unta kuutioon ketarat pystyssä, eikä reagoinut millään lailla paukkeeseen.

Noin klo 22 joku ammuskeli yksittäisiä raketteja ihan meidän talon vieressä, jolloin koirat reagoivat ensimmäisiin pamauksiin vahtimalla (kuka pe****e metelöi meidän pihalla!). Muutaman vahtirähähdyksen jälkeen tyypit totesivat, että pauke on harmitonta, eikä aiheuta toimenpiteitä ja lakkasivat kiinnittämästä niihin mitään huomiota.

Käytin koirat iltapissalla klo 1:30, kun meidän talon läheltä ei enää kuulunut pauketta. Hiljaista olikin, kunnes pihalla, ihan lähellä meitä, ammuttiin yhtä äkkiä raketti. Tämä sai puolustusministerikaksikon hyökkäämään ja räyhäämään, mutta rauhoittuivat käskystä. Toisellekin raketille piti vielä räyhätä, mudit olivat selvästi sitä mieltä, että moinen yöllinen häirikkö pihallamme pitäisi laittaa ojennukseen. Pelkoa nuo eivät osoittaneet, vaan lähinnä vahti-intoilua, samanlaista kuin kohdistavat kaikkeen muuhunkin meidän reviirille kuulumattomaan toimintaan. Kauempana kuuluvat ja näkyvät raketit eivät aiheuttaneet kummassakaan koirassa mitään reaktiota. Jori-vainaa aikoinaan oli huolestunut ilotulituksista (ei ollut kuitenkaan paniikissa), joten osaan arvostaa äänivarmoja koiria.

SIVUN ALKUUN

TI 19.1.10 tossut

Murun juoksu alkoi! Astutus tulee näillä näkymin olemaan n. 28.-30.1., mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Jos kaikki menee hyvin, niin Murkit syntyvät pääsiäisen tienoilla .

Ehdimme Murun kanssa hiihtää vain kaksi kertaa ennen kuin pakkanen kiristyi niin kovaksi, että hiihtäminen ei enää onnistunut. Tammikuun ensimmäisellä viikolla jopa täällä pääkaupunkiseudulla oli pakkasta -20 astetta. Sulo, josta on kastraation ja ikääntymisen myötä tullut hieman kylmänarka, ei halunnut lähteä edes lenkille, kun varpaita paleli niin kovin. Päätin ostaa Sulolle tossut, sillä olinhan itse fiksuna parturoinut sen luontaiset "huopatossut" pois.

Sulo sai Fashion Pet Extreme All Weather Bootsit (Mustista ja Mirristä 20 e/4 kpl), jotka ovat osoittautuneet loistavaksi ostokseksi. Tossut ovat pysyneet kovassakin menossa mukana, jopa jänisjahdissa umpihangessa. Niitä ei ole kertaakaan tarvinnut laittaa uudelleen jalkaan. Jopa pallon heittely, hyppääminen, ym. on onnistunut tossut jalassa mainiosti. 

Sulo oli aivan innoissaan ulkona ekaa kertaa tossut jalassaan, kun tajusi, ettei varpaita palele. Ukko pomppi iloisena kuin pentukoira. -20 asteen pakkasessa tunnin metsälenkki sujui kuin olisi ollut puolet vähemmän pakkasta. Sulon tossut ovat kokoa S (mm. beagle, westie), mutta ovat hieman väljät. Sille olisi istunut paremmin koko XS (mm. sheltti, kääpiösnaku, kääpiövillis) ainakin takajalkoihin. 

Ostin Murullekin siltä varalta tossut, että pakkanen kiristyisi entisestään. Muru käytti tossuja kaksi kertaa kunnon lenkillä, kun pakkasta oli -20. Muru ei palellut samalla lailla kuin Sulo, mutta pysähtyi aina välillä nuolemaan tassujaan, mikä ei pakkasella ole kovinkaan hyvä homma. Murun tossut ovat Trixie Walker Professional Nylon-Stiefel (Mustista ja Mirristä 22,40 e/4 kpl). Tossut ovat malliltaan lähes identtiset Sulon tossujen kanssa.

Muru ja Sulo tottuivat tossuihinsa saman tien. Tyypit ovat muutenkin sellaisia, että niille passaa mikä vaan, eivätkä ne juurikaan ihmettele mitään. Laitoin tossut koirille kotona jalkaan ja kehuin, että "Onpa hienot kengät" ja mudit olivat heti ylpeitä kengistään. Ensimmäiset askeleet olivat hassuja marssiaskeleita, mutta saman tien, kun mentiin rappukäytävään, niin tyypit kävelivät normaalisti.

Muru keksi tossut jalassa hauskan jutun. Ipana juoksi mua kohti miljuunaa ja veti liinat kiinni muutaman metrin päässä, ja liukui mun luokse liukujarrutuksella, kuten lapset tekevät leikkiessään liukkaalla alustalla. Murun mielestä homma oli hulvatonta ja se teki sitä monta kertaa.

Hiski-vanhus on kasvattanut niin tuuheat varvaskarvat (joihin en onneksi ollut päässyt käsiksi), että sen varpaat eivät ole palelleet kovillakaan pakkasilla. Hiski ei muutenkaan ole koskaan ollut yhtään kylmänarka.

Muru kävi ensimmäistä kertaa elämässään hieroja-osteopaatilla, joka totesi, että koirassa ei ole mitään hoidettavaa. Murulla ei ollut aristuksia eikä jumeja missään. Näin olin vähän etukäteen uumoillutkin, kun tuo typykkä on niin käsittämättömän ketterä, elastinen ja liikkuvainen. Seuraava käynti sovittiin pentujen luovutuksen jälkeen, silloin todennäköisesti voi jo ollakin tiineyden ja synnytyksen aiheuttamia jumeja.

Tammikuun toinen viikko oli leudompi, pakkasta oli kolmesta kymmeneen astetta. Olisi ollut loistavat hiihtokelit, mutta flunssa vei ohjaajasta totaalisesti mehut.

SIVUN ALKUUN

SU 31.1.10 treffit

Murulla on tänään kulunut vuodon alusta 13 päivää. Vielä ei ole astumista tapahtunut, joten ennustukseni menivät pieleen. Muru ja Urkki ovat treffailleet toisiaan päivittäin tiistaista asti. Urkki on ollut todellinen herrasmies koko ajan. Muru on ollut normaalia rauhallisempi, eikä ole halunnut leikkiä ja riehua Urkin kanssa kuten yleensä. Tänään Muru kuitenkin jo suostui leikkimään Urkin kanssa, mutta ei ollut vielä halukas tositoimiin. Juoksun parhaat päivät ovat siis vielä edessä päin. Josko huomenna jo tapahtuisi jotain? Odottavan aika on pitkä...

Treffasimme tänään sukulaismudit Ruutin, Riesan ja Väinön sekä pikku-Veikon (kleini). Muru oli tosi aggressiivinen tyttöjä kohtaan, vaikka on ennen tullut niiden kanssa juttuun. Murre kävi ihan tosissaan molempien tyttöjen päälle. Myös kastraatti-Väinö sai saman tien tiukasti turpiinsa, kun erehtyi nuuhkimaan Murun takapuolta, vaikka Muru on aina ennen tykännyt Väinöstä. Neidillä on "hieman" pipo kireällä juoksun takia...

Murun isän Konstan (Uros du Clos Saint-Joseph) silmät tutkittiin toistamiseen ja ne ovat terveet, hieno homma! Konstaapeli täyttää viikon kuluttua seitsemän vuotta.

Potretti Murvelosta ja Urvelosta tältä päivältä. Valoa oli huonosti, joten kuva ei ole järin korkeatasoinen.

SIVUN ALKUUN

MA 8.2.10 astutus

Murulle ei harmittavasti tulekaan pentuja nyt keväällä, sillä astutus epäonnistui. Urkki oli liiankin herrasmies, eikä halunnut astua Murmelia, vaikka treffailimme joka päivä. Muru ja Urkki olivat molemmat kokemattomia ensikertalaisia sekä ilmeisesti niin hyviä ystäviä, että kokevat olevansa samaa laumaa (= sisaruksia = vältetään sukurutsaa). Koirat ovat tunteneet toisensa siitä asti, kun Muru oli pikkupentu. Epäilen kuitenkin, että varsinainen syy homman epäonnistumiseen on se, että Muru on hyvin vahva ja dominoiva narttu, joka on pari vuotta pitänyt Urkille jöötä, joten neiti oli kokemattomalle herralle liian kova pala purtavaksi. Urkki-parka ei voinut käsittää, että miten Muru yhtä äkkiä flirttaili ja olikin halukas tositoimiin, vaikka normaalisti antaa kaulimen heilua pienistäkin asioista. Muru on kouluttanut Urkin liian hyvin... Urkki ei myöskään ole mikään yliseksuaalinen raiskaajatyyppi, joka hoitaisi hommat nartun mielipiteestä piittaamatta. Kuvittelin, että olisi ollut hyvä asia, että pari tuntee toisensa hyvin, pitää kovasti tosistaan ja luottaa tosiinsa, mutta tässä tapauksessa se olikin huono juttu. Ehkä tilanne olisi ollut toinen, jos narttu olisi luonteeltaan epävarma ja pidättyväinen.

Murun seisontakiima eli ns. parhaat päivät olivat maanantai (14. vuotopäivä) ja tiistai (15. vuotopäivä), joka oli näistä selvästi se paras päivä. Tiistaina aloin epäillä homman toimivuutta, koska Muru selvästi tarjosi itseään, mutta Urkki ei tehnyt mitään. Otin yhteyttä pariin tuttuun, joilla on astunut uros, jotta olisin voinut testata, että oliko todellakin kyseessä Murun astutusajankohta, mutta kummallekaan ei sopinut treffit k.o. iltana. Lisäksi sain kamalan päänsärky-
kohtauksen, joka harmillisesti vei kokonaan ajattelu- ja toimintakykyni.

Luotin liikaa kokemattomaan urokseen ja ajattelin, että ehkä se paras päivä olisikin vasta huomenna. Olin kuullut, että Urkin isä astuu vain oikealla hetkellä ja ajattelin, että kyse olisi samasta hommasta Urkin kohdalla. Luultavasti minua ohjasi osaltaan myös toiveajattelu, sillä halusin niin kovasti juuri Urkin Murun pentujen isäksi. En luottanut tarpeeksi Muruun, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen hommassa ei ollut nartun osalta mitään epäselvää. Se näytti ihan selkeästi milloin oli halukas paritteluun. Harmittavasti Muun seisontakiima kuitenkin kesti vain kaksi päivää. Olisi myös pitänyt luottaa kastraatti-Suloon, joka on kuitenkin astunut uros. Nimittäin 14. vuotopäivän aamuna Sulo nuuski Murun pimpsaa ainoan kerran koko kiiman aikana. Veikkaan, että tuolloin oli Murun LH-piikki. Urkki ei myöskään "lutkuttanut" analysoiden Murun pissaa kuin vasta 14. ja 15. päivä.

Keskiviikkona (16. vuotopäivä) treffasimme jälleen puolen päivän jälkeen. Yllättäen Urkki oli nyt innokkaampi kuin edellisinä päivinä, ihan kuin se olisi yhtä äkkiä herännyt. Muru ei kuitenkaan selvästi ollut enää niin halukas, eikä Urkkikaan tosissaan yrittänyt. Sain illansuuksi ajan Mäntsälän eläinlääkäriasemalle, jossa Murulta otettiin irtosolunäyte ja progesteroni. PAPA oli 75%/25% eli kiima hiipumassa. Seuraavana päivänä (17. vuotopäivä) sain progen tuloksen vasta iltapäivällä, jota ennen olimme taas treffanneet Urkin tuloksetta. Progesteroni oli 23.6, ollut sitä siis jo edellisenä iltana. Kiima oli siis menossa jo kovaa vauhtia ohi ja kohdunsuukin ehkä jo sulkeutunut. Saimme kuitenkin kannustuksen yrittää vielä varauroksella, tosin sillä varauksella, että toiselle puolelle Suomea ei kannata lähteä.

Tapasimme torstaina illalla (17. vuotopäivä) Urkin puoliveljen Pieksun (MV's Pixel), johon Muru oli aluksi vallan hurmaantunut. Kiima oli kuitenkin jo niin ohi, että flirttailusta huolimatta Muru ei antanut enää Pieksun astua. Muru käänsi vielä häntää, antoi Pieksun nuolla kunnolla ja astui itse Pieksua, mutta kun herra ehdotti selkään nousua, niin Muru sanoi NO THANKS!

Aion astuttaa Murun seuraavasta juoksusta, mutta se tulee vasta loppusyksyllä (n. lokakuussa), sillä Murun kiimaväli on lähes 9 kk. Aion käyttää eri urosta ja mielellään kokenutta, sillä Urkki tuskin haluaa astua Murua tuolloinkaan. Olen kuitenkin aivan varma, että Urkki astuu mielellään jonkun sille vieraamman nartun ja on hyvin todennäköistä, että sen jälkeen kokeneempana ja "makuun päässeenä" uroksena uskaltaisi tulevaisuudessa astua Murunkin.

Ainoa hyvä puoli tässä jutussa on, että Murulla on edessään ehjä sekä pitkä treeni- ja koekausi. Harmittaa kyllä kovasti, että pentusuunnitelmat menivät mönkään ja eniten harmittaa Murun pentua jo kauan odottaneiden puolesta. Toivottavasti he löytävät itselleen mainiot mudinpoikaset muualta, elleivät sitten jaksa edelleen odottaa . Kiitokset Lissulle, Markulle, Sarille, Kaille ja Virpille vaivannäöstä! Kiitos myös Pirjolle ja Sannalle konsultaatioavusta sekä kaikille muille, jotka ovat olleet prosessissa tavalla tai toisella mukana! 

SIVUN ALKUUN

SU 21.3.10 nouto

Aika on taas vaihteeksi vierähtänyt nopeasti ja kevät on jo käsillä. Lunta on edelleen niin paljon, että olemme tyytyneet pitämään lähinnä vain minihakutreenejä auratuilla parkkipaikoilla. Kyseessä ovat olleet pääasiassa ilmaisuharjoitukset. Kovilla pakkasilla, joita jatkui pitkään, emme treenanneet yhtään mitään.

Olen tarkoituksella kuumentanut Murua, jolle on otettu useita näkölähtöjä ja haamuja. Haukkuilmaisuja on vaihdeltu muutamasta haukusta jo lähes kolmeenkymmeneen haukkuun. Palkkana on ollut patukkataisteluiden voitto ja viimeisellä maalihenkilöllä taistelun jälkeen ruoka. Murre on toiminut hyvin, tosin edelleen mietin sitä, että kumpi Murulle olisi parempi palkka; taistelu vai ruoka. Viime treeneissä Muru haukkui hyvin, vaikka mh:t olivat valkoisten pressujen alla piilossa eli olivat umpipiiloissa. Ilmaisut olivat yhtä hyviä kuin avopiiloilla.

Olen pähkäillyt pääni puhki Murun noutoa. Tyyppi menee vauhdikkaasti kapulalle, mutta palauttaa sen ravilla. Kapulaa Muru pitää vakaasti ja hyvällä otteella suussaan, ja luovutus on täydellinen. Olen yrittänyt vaikka mitä juttuja saadakseni kapulan palautukseen vauhtia, mutta mikään ei ole toiminut. Muru on erittäin itseriittoisen tyytyväinen, kun sillä on kapula suussaan. Murrella ei ole mitään kiirettä esim. heitetyn narupallon perään, koska sillä on jo saalis suussaan... Vaikka hilluisin ja pomppisin miten, tai juoksisin piiloon, niin Murun vauhti ei kiihdy yhtään. Vaikka jättäisin Murun kapulan kanssa toiseen päähän kenttää, niin vauhtia ei tule yhtään lisää. Myöskään kapulalla taistelu ei ole tuonut vauhtia, sen sijaan Muru pitää kapulaa entistä tiukemmin suussaan... 

Ainoa konsti miten Muruun saa vauhtia on se, että heitän Murulle kapulan, lähetän sen noutamaan ja samaan aikaan alan taistella Sulon kanssa lelusta. Muru on niin mustis ja kade, että se tulee vauhdilla ja muristen kapula suussaan takaisin. Otan luovutuksen ja Murre saa iskeä narupalloon kiinni. Olenkin nyt surutta käyttänyt Suloa hyödykseni Murun noutoharjoituksissa. Tarvitaan varmaan kuitenkin miljuuna toistoa, että Murun selkärankaan iskostuu oikea mielentila. Huoh!

Murun rappukäytävän ja pihan-alueen vahtiminen alkoi olla jo rasittavaa ja kielloista/pakotteista ei ollut apua (Muru on fyysisesti tosi kova). Muru alkoi haukkumaan, jos se kuuli ihmisten ääniä rapussa, kun tulimme rappuun joko kotoa tai ulkoa. Pihalla ei myöskään olisi saanut kulkea kukaan. Yhtään ei auttanut se, että Sulo-idiootti provosoituu Murun jutuista. Päätin kokeilla namiterapiaa. Ennen kotioven avausta kylvin nappuloita lattialle, avasin oven ja saman tien pudottelin nappuloita käytävälle oven ulkopuolelle. Tiputtelin nappuloita joka välissä rappuun ja runsaammin ulko-oven sisäpuolelle, ja heti ulko-oven ulkopuolelle. Pihalla liikkuessamme kylvin koko ajan nappuloita maahan tai kutsuin Murua nimeltä ja annoin nappuloita sille suuhun. Ihme tapahtui; Murun mielentila muuttui hetkessä rauhallisemmaksi. "V***u, kuka kehtaa liikkua meidän reviirillä"-asenteen sijaan Muru (ja siinä sivussa myös Sulo) alkoi mieltää reviirillä liikkuvat ihmiset namipaloiksi. Muutamassa päivässä Murre lopetti kommentoimisen rapussa yläkerran äänekkäille lapsille ja vahtiminen väheni n. 90%. Yes!!!

Saman reviirin jakavien koirien kanssa olemme vielä vaiheessa. Tähän eivät namistelut ole niinkään auttaneet, jonkin verran kyllä. Mutta avainsana on hallintaan otto ennen kuin Muru tai Sulo alkavat kääkättämään. Parhaiten toimii motkotus jo siinä vaiheessa, kun kumpikaan ei vielä edes ajattele sanovansa mitään. Jos tyypit ovat jo ehtineet "innostua", niin parhaiten toimii se, että en sano niille mitään, vaan käännyn napakasti tulosuuntaamme ja nykäisen remmeistä. Tyypit kääntyvät ihmeissään ja katsovat mua, että "Mikä tän homman nimi on?" Käännyn ja jatkan sanaakaan sanomatta menosuuntaamme. Jos mudit aukaisevat päänsä uudelleen, niin käännyn entistäkin napakammin. Alkuun jouduin kääntymään 2-3 kertaa, nykyään selviän yleensä yhdellä kerralla. Jos emme ole kotireviirillä, niin "etukäteismotkotus" yleensä riittää ellei vastaantulija käyttäydy aggressiivisesti.

Olen kyllästynyt lenkeillä vastaantuleviin idiootteihin koiranomistajiin. Olenkin alkanut tehdä niin, että kun vastaan tulee "sellaisen" näköinen koirakko, niin käsken koirani hankeen ja heittelen niille sinne nappuloita. Muu ja Suu keskittyvät nappuloiden etsimiseen ja holtiton koirakko voi kävellä rauhassa ohi. Usein tosin joudun huomauttamaan hihnapäälle, että menkää vaan reippaasti ohi, kun meinaavat jäädä koiriensa kanssa viereen pällistelemään, että mitä mun koirat puuhaavat... Argh! En v***u tajua, että miksi on niin vaikeaa hinata se oma koiransa ohi, jos/kun selvästi näkee, että me ei haluta tehdä tuttavuutta! Tahdomme olla rauhassa omassa laumassamme!

SIVUN ALKUUN

SU 28.3.10 haukut

Smödelius oli tänään ihan huippu ilmaisutreeneissä! Tyyppi haukkua paukutti kuin vanha tekijä. Ensimmäinen, lähellä keskilinjaa, valkoisen pressun alla valmiina ollut maalihenkilö otti vain 5-10 haukkua, jotka irtosivat hyvin ponnekkaasti. Seuraava, niin ikään pressun alla ollut mh otti n. 30 haukkua, jotka myös irtosivat pontevasti. Tämän mh:n menon Muru näki. Sitten oli vuorossa umpipiilo, joka oli umpinainen harmaa hiekkalaatikko (samanlainen kuin roskikset). Vaikka Muru näki maalihenkilön kömpivän laatikkoon, niin se juoksi piilon ohi lumikasoja tarkastamaan. Koirilla on huono syvyysnäkö... Takaisin päin tullessaan Murre sai hajun laatikosta, jonka ilmaisi tarkistelun jälkeen hienosti haukkuen n. 10-15 kertaa. Viimeinen mh oli näkölähtönä. Muru painui lumikasassa, valkoisen pressun alla lymynneen mh:n ohi, mutta sai sitten hajun hänestä. Vaikka Murre vaihtoi paikkaa kaksi kertaa ilmaisun aikana, ei ilmaisu kärsinyt yhtään. Muru paukutti ekaa kertaa elämässään yli 50 haukkua hienosti putkeen! Yes!

Tässä treenissä ja edellisessä treenissä Muru palkittiin herkuilla. Vasta viimeisellä mh:lla siltä kysyttiin halua leikkimiseen. Edellisessä treenissä Muru ei halunnut leikkiä, koska oli niin poikki. Tänään Muru halusi leikkiä, mutta vain minun kanssani. Muru on sen verran ahne, että ruoka/herkut tuntuu toimivan haussa sillä paremmin kuin leikki. Siis ruoka tulee jatkossa olemaan palkkana niin, että viimeisellä mh:llä loppupalkkana on herkut + päivän ruoka, muilla mh:illä vain herkkuja. Vikalla mh:llä ruuan jälkeen myös leikki, jos Murre haluaa.

Olen tosi kiitollinen Pynnösen Annelle, joka kaiveli viime syksynä Murusta esiin sen verran "törkeilyä" ja "aggressiivisuutta", että Murun "sanainen arkku" aukesi kunnolla. Nyt aikuistuttuaan ja opittuaan, että ihmisiä saa ja voi dominoida, Murun haukku kulkee jo melkein liiankin hyvin . Annelle olen myös kiitollinen siitä, että hän näytti minulle konkreettisesti sen tien mitä kulkea Murun kanssa. Omat ajatukseni ja metodini olivat jotenkin ihan sekaisin oman koirani kohdalla... Muita on niin paljon helpompi kouluttaa...!

Muru on jälleen kerran osoittanut aikamoista älykkyyttä. En ole koskaan ennen nähnyt yhdenkään koiran toimivan näin: Naudan putkiluun sisään on jäänyt ydintä, johon koiran kieli ja hampaat eivät ylety. Muru laittaa tyynen rauhallisesti ja eleettömästi vasemman etutassuna luun sisään ja rapsuttaa kaksi (2) kertaa kynsillä, jonka jälkeen se vetää tassunsa takaisin ja nuolee kynsissään olevan luuytimen. Sitten taas tassu luun sisään, jne. Murre jaksaa kärsivällisesti tehdä tuota hommaa jopa tunnin ajan ja tyhjentää kynsillään loput luuytimestä... Huomasin jo pentuna Murun olevan "vasenkätinen", se käyttää aina vasenta tassuaan tärkeissä hommissa, kuten tässä luuhommassakin. 

Kokeilin tänään Murulle noutoa ilman Suloa. Voi plääh... Teknisesti Muru tekee noudon hienosti, mutta heti, kun Sulo ei ole sparraamassa, niin kapulan palautus tapahtuu ravilla... PLÄÄH!!! APUVA, voisiko joku keksiä tähän jonkin pysyvän avun?!?!?

Muru lähtee maalihenkilöä etsimään

Muru ilmaisee löytöään

Kontakti henkilöryhmässä

Murun vauhdikas nouto (Sulo sparraamassa...)

SIVUN ALKUUN

PE 30.4. - SU 2.5.10 spring

Edellisestä päivityksestä on päässyt taas vierähtämään tovi. Vaikka lunta oli tänä talvena ennätyksellisen paljon, se kuitenkin suli hyvin nopeasti muutamassa viikossa maaliskuun lopussa/huhtikuun alussa. 

Muru on päässyt projektikoiraksi Laura Vornaselle, joka opiskelee koirahierojaksi. Muru tykkää kovasti! Aluksi vaikutti siltä, että Muru on liian hyvässä lihaskunnossa projektikoiraksi, mutta muutaman tiukan hyppytreenin jälkeen alkoi Murrestakin löytyä ihan urakalla työstettävää...

Olimme vappuna HPH:n leirillä Vesilahdella. Perjantai-iltana asetuimme taloksi Ullan ja Priman kanssa. Muru nukkui kiltisti koko yön vieressäni, mutta aamulla sen piti alkaa vahtia, kun yläkerran porukka alkoi käyttää koiriaan ulkona jo kukonlaulun aikaan. Osallistuimme Mari Hyytiäisen hakuryhmään. Lauantain eka treeni meni pipariksi. Annoin Murulle edellispäivänä tosi vähän ruokaa, sillä halusin, että se olisi oikein nälkäinen treenissä. Aamulla en antanut sille poikkeuksellisesti ollenkaan ruokaa sillä seurauksella, että Murun mahahapot alkoivat jyllätä tyhjässä mahassa ja ipanan maha oli pipi suoritusvuorolla. Kun hain Murun autosta, se halusi syödä ruohoa. Frolic kelpasi, mutta ei ihan siihen malliin kuin normaalisti.

Eka mh oli Marianne, joka meni vain n. 10 m:n päähän ja otti ilmaisun, joka oli suht' ok. Hieman kiekumista mun makuuni (= tuttu ja "ihana" mh). Seuraavaksi oli vuorossa oikea etukulma, jossa vieras mh umpparissa. Muru meni hyvin piilolle ja aloitti hyvän haukun. Juuri, kun lähdin menemään piilolle, näin, että Muru loikkasi taaksepäin ja haukku muuttui puolustushaukuksi. Mh ei ollut nähnyt mitä tapahtui. Saapuessani piilolle Muru oli hyvin epäluuloinen maalihenkilöä kohtaan. Menin piiloon kyykkyyn hänen viereensä, jolloin Muru tuli syömään herkkunsa, mutta oli edelleen hyvin epäluuloinen ja vihamielinen. Yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Palatessamme keskilinjalle Muru ei suostunut kulkemaan mh perässämme, vaan hänen täytyi kävellä edellämme.

Asetuin lähettämään Murun toiseen etukulmaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Muru vilkaisi mahansa alle ja sen jälkeen kääntyi vihamielisen oloisena k.o. mh:ä kohti. Muru kuitenkin lähti pistolle ja löysi ison kiven takana olevan umpparin, jossa vieras mh. Murre hyppäsi kiven päälle, katseli keskilinjalle ja mietti, taisi päästää suustaan jonkin kiekaisunkin. Hetken mietittyään se hyppäsi alas ja meni piilon viereen aloittaen kunnon ilmaisun. Mh onneksi tajusi heti palkata hyvästä haukusta. Sitten Mari meni Murulle näkölähtönä piiloon ja Muru haukkui hänet hyvin, halusi myös taistella patukalla. Treeni olisi pitänyt jättää siihen, mutta halusin ottaa vielä toisen ilmaisun patukalla. Se meni ihan läskiksi, koska vieras mh ei osannut toimia ja "provosoida" Murua. Otti sen verran kuutioon, että en edes muista mitä teimme ihan lopuksi. Päätin, että en ota Murulle ilmaisuja leirillä, vaan hion ne uudestaan kuntoon omalla porukalla.

Iltapäivällä Ulla meni haamuna "ilkeään" piiloon ja antoi suorapalkan. Muru ei yhtään vierastanut piiloa, vaan oli selvästi yhdistänyt tapahtuneen (mitä se ikinä sitten olikin) vain tuon yhden mh:n hajuun. Ulla myös haukutti Murun piilolla, kun hetsasin koiraa kantamalla sen kainalossani muutaman metrin päähän ja "usuttamalla" piilolle. Myös toinen etukulma meni hienosti. Jos oikein muistan, niin muuta ei sitten otettukaan. 

Sunnuntaina otin ylitysharjoituksia niin, että mh jäi pitämään Murua metsään ja päästi sen kutsustani. Heti alussa vasemmalta umpparista kävi kova tuuli, ja Muru halusi painua sinne lujaa. Muistaakseni Muru etsi kuusi maalihenkilöä. Loppua kohden pistot lyhenivät n. 30-metrisiksi ja jouduin lähettämään koiran uudelleen. Tämä johtunee tod. näk. siitä, että Murulla on ollut toisella puolella apuna liikkuva mh, joka on ollut juuri n. 30 m:ssä. Mari ehdotti, että jatkossa kannattaisi tehdä niin, että Murulle näytetään mh haamuna 50 m:ssä, että pistot eivät lyhenisi. Rata oli haastava maastoltaan (risukkoa, kaatuneita puita, sammalkiviä, ym.), mutta Muru jaksoi hienosti ja harjoituksesta jäi hyvä fiilis. Onneksi Murre on sen verran luupää, että sille ei tullut "traumoja" muita maalihenkilöitä ja piiloja kohtaan kuin sitä henkilöä, joka sattui epäonnekseen olemaan piilossa, jonka ulkopuolella Murulle tapahtui jotain. Epäilimme, että Murua olisi tökännyt jokin oksa, tms., koska piilon ympäristö oli hyvin risuinen. Onneksi ei kuitenkaan käärme... Ainoa näkyvä asia mitä Murusta löysin oli pieni naarmu pimpsassa.

Takautumia:

KE 31.3. Treenasimme hakua Heurekan parkkipaikalla, koska lunta oli edelleen liikaa metsätreeneihin. Muistaakseni Murulle otettiin pari haamua ja pari valmista lumipressujen alla, ja se haukkui komeasti piiloilla eri lukumäärän haukkuja. Palkkana herkut ja ruoka.

TO 8.4. Kävimme talvitauon jälkeen ekan kerran agilitykentällä. Muru oli aivan innoissaan. Harjoittelimme keppejä, puomia, keinua ja rengasta. Tein myös kevään ensimmäisen esineruudun, joka oli n. 20 m leveä ja 50 m syvä. Esineitä oli 4 kpl, joista kaksi takakulmissa, yksi keskellä ja yksi melko edessä oikeassa reunassa. Muru toimi pitkän tauon jälkeen edelleen loistavasti! Se on esineruutunero!

PE 9.4. Kevään ensimmäinen peltojälki Viikissä nurmikolle. Jälki oli namitettu suora ja vain n. 50 m pitkä, lopussa oli keppi. Muru jäljesti tarkasti ja rauhallisesti alusta saakka, vaikka varis ehti käydä napsimassa namit jäljen alkumetreiltä. Kepin ilmaisu oli täydellinen.

LA 10.4. Hakutreenit puistossa, josta lumet olivat jo sulaneet kokonaan. Muru kävi suorastaan kuumana ja haukkua paukutti umppareissa (kassit) olevat maalihenkilöt (4 kpl) hienosti, lähes kuin Sulo. Vauhtia oli jopa niin paljon, että Murre törmäsi yhteen umppariin. Palkkana herkut, ruoka ja narupallo.

TI 13.4. Pientä radanpätkää + kepit agilitykentällä. Lisäksi pk-hyppynoudot. Myös kevään eka tarkkuusetsintä tuli treenattua metsässä. Ruudussa oli 5 esinettä, jotka kaikki Muru löysi, vaikka joutui tekemään kovasti töitä. Korkkasimme Murun kanssa myös fillarointikauden ja typykkä oli tosi innoissaan.

KE 21.4. Kevään ensimmäinen hakutreeni metsässä Teknopoliksella. Tuli taas todettua, että ohjaaja on törppö! Pitkän tauon jälkeen pitäisi ottaa helppo harjoitus, mutta enhän mä sellaista osaa tehdä... Tuli myöskin jälleen todettua se, että Ullaa ei voi käyttää Murulle maalihenkilönä niin, että Muru ei ole päässyt ensin tervehtimään häntä. Murre sekoaa totaalisesti, kun haistaa Ullan piilossa maasto-
verkon alla ja ilmaisu on pelkkää kiekumista. Toinen piilo oikeassa etukulmassa oli umppari, jossa mh valmiina ja Murulle tuli selvästikin takauma rullaharjoituksista, koska edellisen kerran Teknopoliksella treenatessa Murre ilmaisi vielä rullalla. Muru löysi piilon, ja jäi sen viereen toviksi seisomaan ja ihmettelemään. Hetken kuluttua Muu palasi luokseni. Kun lähetin Murun uudestaan, se meni epäröimättä piilolle ja haukkui hyvin. Kolmannen ja neljännen mh:n (valmiit) Muru ilmaisi hienosti. Ryhmäämme tuli kaksi uutta henkilöä ja huomasin, että Muru ilmaisee vieraat mh:t pontevammalla haukulla kuin tutut.

PE 23.4. Ohjatut agilitytreenit alkoivat. Teimme rataa, koira oli hyvä, ohjaaja talviterässä. Tuli huomattua, että namikontaktit hidastavat Murua niin, että se ei enää lähde jatkamaan rataa vauhdilla. Päätin, että jatkossa käytän kontakteilla narupalloa. 

LA 24.4. Muditreffit Kellokoskella. Paikalla oli 30 ihmistä, 11 mudia ja 8 muun rotuista. Jätin Sulon kotiin ja olimme Murun kanssa kahdestaan reissussa. Muru tuli hyvin toimeen tyttöjen kanssa ja antoi pojille asiaan kuuluvasti kyytiä. Erityisen ihastunut Murmeli oli 8 kk vanhaan border collie Liviin. Muru oli parin edellispäivän touhuista niin väsynyt, että ei jaksanut yhtään innostua Markun tarjoilemasta suojeluhihasta. Kaikki halukkaat saivat kokeilla kuinka heidän mudinsa puree suojahihaa. Muutama mudilli innostuikin oikein kovasti ja kanteli ylpeänä "voittamaansa" hihaa. Muru oli niin väsynyt, että se ei osallistunut myöskään perinteiseen juoksukilpailuun.

SU 25.4. Hakutreenit Ojangossa. Eka mh meni näkölähtönä n. 20 m:n päähän. Sen jälkeen vasen etukulma (avopiilo) valmiina ja oikea etukulma (umppari) valmiina. Muru haukkui ekan ja tokan hienosti, mutta umpparilla tuli hieman kiekumista. Otettiin umppari uudestaan muutaman metrin päästä ja hetsattiin Murua, jolloin tuli hyvä haukku. Muru oli väsyneen oloinen muditreffien jäljiltä. Treenin jälkeen kävimme vielä ottamassa agilitykentällä kepit ja pallolla palkaten kontaktitreeniä vauvapuomilla.

TI 27.4. Tottista Sahaajankadun kentällä. Kokeilin heittää kapulan kauas esteestä sillä seurauksella, että hypätessään kapula suussaan, Muru ponnisti väärästä kohtaa, kolautti polvensa ja nitkautti selkäänsä hieman pahan näköisesti. Menohypyn Muru suorittaa puhtaasti kolmen metrin päästä, mutta kapulan paino on sille liikaa takaisin päin hypätessä. Totesin, että parhaiten homma sujuu niin, että heitän kapulan kolmen metrin päästä ihan esteen taakse, jolloin Muru tekee puhtaan menohypyn ja hyppää takaisin kevyesti esteen päältä ponnistaen. Mun täytyy myös muistaa heittää kapula esteen vasempaan reunaan, sillä Muru kääntyy aina oikealle kapulan otettuaan. Jos heitän kapulan keskelle tai oikeaan reunaan, niin Muru hyppää takaisin tullessaan vinoon minuun nähden.

KE 28.4. Hakutreenit Korson puomilla. Eka mh meni näkönä vasemmalle lähelle. Toinen valmiina vastatuulessa oikealla (avopiilo). Kolmas vasemmassa etukulmassa "kassissa". Neljäs oikealla (avopiilo), jota Muru ei heti löytänyt, vaan teki hienon tyhjän piston. Ilmaisut eri pituisia, haukkui kaikki tosi hyvin. Murre oli hyvin motivoitunut ja halusi lopuksi leikkiä kunnolla narupallolla.

LA 8.5.10

Hakutreenit SLO:lla. Eka mh voimakkaassa vastatuulessa vasemmassa etukulmassa katajan "sisällä", hyvä ilmaisu. Jätin koiran mh:lle ja otin vauhtiylityksen niin, että Muru näki mh:n haamuna umpparissa n. 30 m:ssä. Umpparin päällä oli pressu ja Muru tarkisteli tovin, ennen kuin aloitti haukun. Pistoja oli yhteensä kuusi, osa avopiiloja ja osa peitettyjä, mutta kaikki niin, että Muru näki mh:n pakenevan tullessaan keskilinjalle kutsustani. Tällainen harjoitus selvästi kuumentaa Murua ja haukut irtosivat hyvin.

SU 9.5.10 

Kevään ensimmäinen metsäjälki Karkkilassa. Metsä oli kostea ja lämpötila n. +8. Jälki oli 2 h 15 min vanha, n. 300 m, keppejä oli 4 kpl ja filmipurkkeja 7 kpl. Jana oli n. 15 m, jälki lähti vasemmalle, kulmia oli kolme, joista kaksi oikealle ja yksi vasemmalle.

Muru eteni janalla hieman viistoon ja lähti seuraamaan jostain syystä takajälkeä ilman pienintäkään epäröintiä. Annoin koiran mennä, sillä matkaa parkkipaikalle oli vain n. 30 m. Muru jäljesti takajäljen loppuun asti ja ihmetteli sitten parkkiksella hetken, että "wtf"? En sanonut tai tehnyt mitään, vaan odotin, että Muru älyää itse mokansa ja tulee nostamaan jäljen oikeaan suuntaan. Näin kävikin hetimiten ja pääsimme matkaan.

Muru jäljesti tarkasti sopivalla tempolla ja myös kulmat menivät hienosti. Kaikki kepit ja filmipurkit Murre ilmaisi suorastaan loistavasti . Täytyy alkaa katsella sopivaa kakkosen jälkikoetta.

TI 11.5.10 

Fillarilenkin lomassa tarkkuusetsintä. Esineitä oli 4 kpl (kaikki eri materiaalia) ja Muru joutui tekemään tosissaan töitä ne löytääkseen. On tuo ipana kyllä sitkeä sissi ja tarkkanenäinen!

KE 12.5.10

Jälki Keskuspuistossa. Olosuhteet olivat vaativat; pölyinen metsä, iso osa jäljestä kuolleiden lehtien päällä, neljä tienylitystä, suunnistajia, maastopyöräilijöitä, sauvakävelijöitä, polkujen risteyksiä, ym. Jälki oli 1 h 15 min vanha ja n. 600-700 m pitkä. Kulmia oli erinäinen lukumäärä molempiin suuntiin, filmipurkkeja 10 kpl ja keppejä 4 kpl (metsästä poimittuja). Jana oli n. 20 m pitkä ja jälki lähti vasemmalle.

Janalla Muru eteni suoraan, mutta ylitti jäljen reagoimatta siihen. Ehkä syynä oli kävelyllä ollut mieshenkilö, joka jäi kiinnostuneena katselemaan mitä touhuan koiran kanssa - hän nimittäin seisoi viistosti edessämme Murun edetessä janalla. Pidätin liinasta ja kehotin Murua etsimään jäljen. Muru palasi takaisin päin ja nappasi takajäljen, jota lähti seuraamaan. Pidätin taas liinasta, jolloin Muru kääntyi ja lähti seuraamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Onneksi eka filmipurkki oli vahvistuksena n. 15 m:n päässä janasta.

Huonon alun jälkeen Muru jäljesti tarkasti. Ensimmäisen kepin yli Murre jäljesti tyynen rauhallisesti reagoimatta kepin mietoon hajuun. Ennen keppiä oli ollut kaksi voimakkaasti haisevaa filmipurkkia. Pysäytin koiran ja kutsuin sen takaisin, ja "pakotin" sen reagoimaan keppiin. Tämän jälkeen loput kolme keppiä Murre ilmaisi loistavasti! Kaikki kulmat (myös rinteessä olevat) Muru selvitti hienosti. Kymmenestä filmipurkista kaksi jäi ilmaisematta, koska Muru jäljesti 1-2 metriä jäljen sivussa ja purkit olivat aluskasvillisuuden seassa. Jos olisin pitänyt liinan tiukalla ja vaatinut jäljen päällä ajamista, olisivat myös nuo kaksi purkkia löytyneet. Halusin kuitenkin testata kuinka Muru jäljestää liina löysällä ja irrallaan. Huomasin, että vaikka Murun jäljestysvauhti on rauhallinen, kannattaa liinassa kuitenkin pitää koko ajan pieni paine, jolloin koira pysyy skarppina koko suorituksen ajan. Löysällä liinalla/irti Muru selvästikin löysää itsekin, eikä ole niin tarkkana.

Ensimmäinen tien ylitys tuotti vaikeuksia, sillä samalla hetkellä kun saavuimme tähän kohtaan, kaksi sauvakävelijää porhalsi ohitsemme. Heistä jäänyt voimakas hajuvana selvästikin hämäsi Murua, joka ei meinannut millään älytä etsiä jäljen jatkoa tien toiselta puolelta. Siirryin itse keskelle tietä, jolloin myös Muru tuli tielle ja sai jäljen hajun kirsuunsa tien toiselta puolelta. Kolme muuta tien ylitystä sujuivat kuin vettä vaan maastopyöräilijöistä, ym. häiriöistä huolimatta.

Jälki oli tosi vaikea näin alkukaudesta pitkän tauon jälkeen, mutta Muru suoriutui siitä hienosti. Veikkaan, että jäljet jossain helpommissa maastoissa tulevat olemaan "pala kakkua". Tämän päivän jälki olisi ollut vaikea monelle voittajaluokan koirallekin. Keppien ilmaisut ja itse jäljestäminen sujuvat loistavasti, nyt täytyy kiinnittää huomio jäljen nostoon. Siinä Murrella on vielä paljon petrattavaa.

SIVUN ALKUUN

PE 14.05.10 rullalle

Hakutreenit Mätäkivellä helteisessä säässä keskellä päivää. Pahat aavistukseni kävivät toteen ääriolosuhteissa. Muru haukkui huonosti, lähes epätoivoisesti ja lisäksi jätti maalihenkilön kesken ilmaisun, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Kolmannella mh:lla Muru ei olisi avannut suutaan ollenkaan ilman apuja ja silloinkin sen suusta pääsi vain epätoivoista kieuntaa, jota ei haukuksi voi kutsua. Edes se ei auttanut, että mh oli haamuna.

Mh:t epäilivät, että helteellä olisi ollut osuutta asiaan, mutta minä tunsin luissani koko ajan, että siitä ei ollut kyse. Muru todisti esineruudussa fiilikseni oikeaksi. Muu työskenteli ruudussa hienosti, vaikka alla oli paskat hakutreenit. Muru oli vaan saanut totaalisesti tarpeekseen haukkuharjoituksista...

Tajusin, että Murun haukkuilmaisu on ollut koko ajan vain minun toiveajatteluuni perustuvaa. Olin jo ajat sitten sisäistänyt sen, että Murulla ei ole tarpeeksi "munaa" ja viettiä olla hyvä haukkuva hakukoira, ja sen takia siirtänyt sen rullalle. Mutta sitten tartuin Annen ojentamaan oljenkorteen, sillä alitajunnassani ja haaveissani halusin Murun olevan haukkuva hakukoira. Ja sitähän Muru yritti olla minun mielikseni, koska Murre yrittää aina tehdä parhaansa ja täyttää minun toiveeni. Puoli vuotta hukkaan heitettyä treeniä... Murre olisi jo kisavalmis, jos olisin jatkanut rullailmaisulla. Mutta olen niin tupajumi, että edes ystävät eivät uskalla sanoa minulle mitään, kun saan jotain päähäni, huoh! Lueskelin Murun päiväkirjaa ja huomasin, että minulla ei ollut mitään todellista syytä siirtää Murua haukulle. Rullalla treenit olivat sujuneet hyvin... Hitto vie, miksi en voi luottaa intuitiooni, kun se yleensä on ollut aina oikeassa? V*****aa!!!!!

SU 16.5.10

Tein Tampereella Murulle janatreenit, lämpöä oli n. +27 astetta, maasto oli kuiva. Janoja oli neljä ja ne kaikki lähtivät vasemmalle. Eka ja toka olivat n. 10 m, kolmas 15 m ja neljäs 20 m. Kaikissa oli filmipurkit lähellä janaa ja vika jälki oli hieman pidempi lopussa olevine keppeineen. Ekalla janalla Muru tarkisti takajäljen, mutta lähti sitten oikeaan suuntaan. Tokalla janalla Muru nosti jäljen hienosti. Kolmannella janalla Murre pyrki takajäljelle, josta päin tuuli. Pidätin, jolloin Muru kääntyi oikeaan suuntaan. Neljännen janan Muru meni täydellisesti. Kaikkien filmipurkkien ja kepin ilmaisut olivat loistavat.

MA 17.5.10

Hakutreenit Saarioisella. Murulle kolme pistoa irtorullalla. Smöti oli ihan innoissaan ja onnellinen, kun vihdoinkin sai taas tehdä hommia niin kuin parhaiten osaa. Rullahommat sujuivat hienosti vanhasta muistista. Murulla oli tosi kivaa ja mulle tuli tosi hyvä mieli . Vikalla mh:llä kaivoin esiin frisbeen herkkupalkan jälkeen ja se olikin tosi kova juttu Murulle. En ymmärrä miksi en ole aikaisemmin käyttänyt frisbeetä treeneissä palkkana...

TO 20.5.10

Ulla teki Murulle jäljen Maunulaan. Jälki oli n. 1,5 h vanha ja n. 200 m pitkä. Jana oli n. 20 m ja jälki lähti vasemmalle. Maasto oli järkyttävän rutikuiva ja pölyinen, ja jälki nousi rinnettä pitkin ylös. Muru nosti jäljen hyvin, mutta muutaman metrin sitä seurattuaan kääntyi takaisin ja tarkisti takajäljen, lähti kuitenkin itsenäisesti oikeaan suuntaan. Eka kulma oli hyvin lähellä ja siitä Murre porskutti surutta yli. Huomautuksen jälkeen Muu tarkensi jäljestystään ja ilmaisi hienosti sekä kepit että filmipurkit. Yksi purkki jäi ilmaisematta jostain syystä. Noin 2/3 jäljestettyään Muru meinasi tukehtua pölyyn ja alkoi köhiä niin, että yökkäsi syömänsä Frolicit ulos. Murre söi namit uudestaan ja jatkoi jäljestämistä. Hetken kuluttua se köhi ja kakoi samat namit uudestaan ulos, ja söi ne jälleen. Jäljestys jatkui taas hetken, kunnes Smöti köhi namit kolmannen kerran ulos limaklöntin kera. Siinä vaiheessa sanoin sille, että "Anna jo olla", jolloin se jätti köhimänsä namit ja jäljesti loppuun asti. On se vaan sitkeä pieni sissi!

Otimme myös tottista Maunulan kentällä ja Muru kävi tosi kuumana, kun Prima käytti MURUN hyppy- ja pk-estettä...! Hyvät treenit!

LA 22.5.10

Hakutreenit Mätiksellä "takaosassa". Muru ja Prima kävivät yhdessä kuuntelemassa norjalaisen sekametsän ja se innosti molempia tyttöjä tosi kovasti. Muru treenaili taas irtorullilla ja meni hienosti. Rata oli todella vaativa ja Muru teki muutaman tahattoman tyhjän pistonkin. Murre nosti viisi mh:ä, joista viimeisten aikana ukkoskuuro saapui päällemme salamoineen. Ilma oli Murun treenin aikana todella painostava, mutta silti Muru jaksoi innostua leikkimään vikalla mh:llä vielä oikein kunnolla frisbeellä. Tokalla mh:llä Muru oli ottanut kiintorullan suuhunsa joidenkin metrien päässä, mutta tullut kuitenkin piilolle rulla suussaan tarkastamaan oliko mh todella siellä.

SU 23.5.10

Talissa tottista hakukokeen jälkeen. Muru osaa niin hyvin, että päätin ilmoittaa sen PAJÄ2:een. Otimme Ullan kanssa myös tarkkuusetsinnän. Muru on siinä tosi haka. Neljä esinettä löytyi nopeasti järjestelmällisen etsinnän tuloksena.

MA 24.5.10

Tein Maunulassa kaksi janatreeniä Murulle. Janat olivat n. 15 m:n pituisia ja filmipurkit olivat lähellä janaa. Toisen jäljen lopussa oli keppi. Jäljet olivat n. tunnin ikäisiä ja lähtivät oikealle. Eka jälki oli ylämäessä. Muru ylitti jäljen ja otti takajäljen. Jouduin kutsumaan sen takaisin, sillä Muru sekosi kaatuneeseen puunrunkoon ja polkuun. Kutsuttaessa Muru nosti jäljen uudelleen ja jäljesti hienosti loppuun asti, myös kulmat. Toisen jäljen Muru nosti hienosti, eikä välittänyt, vaikka vieressä kävelytiellä, n. parinkymmenen metrin päässä, käveli pari miestä keskustellen melko äänekkäästi.

KE 26.5.10

Hakutreenit Kisällintiellä. Vettä satoi koko treenin ajan. Otin Murulle kolme mh:ä ja yhden tarkoituksellisen tyhjän toiseen etukulmaan. Mh:t olivat valmiina (vas. etukulma, vas. takakulma ja oik. takakulma), vasemmalta tuuli voimakkaasti. Murre joutui tekemään kovasti töitä. Ekalla pistolla se otti kiintorullan voimakkaiden tallausjälkien kohdalla, vaikka olin yrittänyt asentaa rullan niin, että koira ei saisi sitä suuhunsa. Höpötin Murulle, että "Ethän sä nyt voi rullaa ottaa ilman, että mh on lähimaillakaan" ja otin kiintorullan pois kaulapannasta. Lopputreeni meni hyvin, tosin vauhtia olisi saanut olla enemmän vikoilla pistoilla. Jälleen innostunut frisbeeleikki lopussa. Murre tykkää rullahommista!

TO 27.5.10

Kävin ottamassa Murulle (ja Humpalle) tottista Porvoon kentällä, hienosti sujui. Paluumatkalla tein Murulle kaksi janatreeniä Landbossa. Molemmat jäljet lähtivät vasemmalle ja janat olivat n. 25-30 m pitkiä, toinen jana oli alamäessä. Ikää jäljillä oli n. 45 min. ja sää oli kostea, oli satanut. Ekalla janalla Muru eteni luotisuoraan, mutta otti takajäljen epäröimättä. Annoin sen mennä jonkin matkaa, kunnes pidätin liinasta, jolloin Murre kääntyi takaisin ja otti jäljen oikeaan suuntaan. Filmipurkin ja kepin ilmaisut ok. Toisella janalla Muru eteni aavistuksen viistoon, mutta hyvin määrätietoisesti ja nosti jäljen epäröimättä. Ilmaisut ok myös tässä.

Agilitya olemme käyneet myös treenailemassa ja Muru osaa nyt todella hakea itsenäisesti keppien aloituksen. Keppikujaa ollaan kavennettu vähitellen, mutta vielä on matkaa suoriin keppeihin. Kaikenlaisia hyppyratoja ja ohjauskuvioita olemme harjoitelleet treeneissä ja Murulle ne eivät ole tuottaneet mitään vaikeuksia - ainoa, jolla on vaikeuksia, on ohjaaja... Muru on myös nyt todella sisäistänyt alastulon kontaktipinnan ja kirmaa mm. A:lta alas reippaasti niin, että pamauttaa etutassunsa maahan takatassujen jäädessä kontaktille.

SU 30.5.10

Muru 3 vuotta! Tästä eteenpäin Murun kuulumisia voi lukea täältä.

SIVUN ALKUUN

Terhi Multamäki ´10