| |
PE 30.5.2008 yksi
Muru 1 vuotta!
Kylläpä
aika menee nopeasti, vastahan Murmeli oli ihan pikkupentu ja nyt se on jo
"iso" tyttö! Muru on kaljuuntunut totaalisesti, aluskarvaa ei ole
ollenkaan jäljellä, ja päällyskarva on harvaa ja kuollutta hötyä, eikä
kiharoista ole tietoakaan - ipana näyttää lähinnä kapiselta ketulta tällä
hetkellä.
Synttäripäivänsä kunniaksi Murmeli pääsi etsimään esineitä pitkästä
aikaa. Treenasimme Kivikossa, alue oli n. 15 m leveä ja 50 m syvä kaistale. Taneli
vei Murulle kolme esinettä, joista kaksi oli kaistan reunoilla n. 30 metrissä
ja yksi kaistan keskellä n. 40 metrissä. Koska edellisestä treenistä oli
päässyt vierähtämään pitkä aika, Muru sai katsoa, kun Taneli vei esineet.
Ipana käytti hyvin nenäänsä ja toi hienosti kaikki kolme esinettä mulle
käteen.
Tiistaina Murmeli juoksi ensimmäistä kertaa fillarin vierellä. Homma on sille
sinänsä tuttua, että viime kesänä ipana matkusti fillarin korissa, kun
juoksutin Suloa. Nyt virittelin molemmat koirat yhtä aikaa juoksemaan fillarin
sivulla ja ihmeen hyvin homma sujui, vaikka emme sen kummemmin harjoitelleet.
Muru juoksi aivan intona ja veti melkein koko matkan valjaissaan, koska se on
niin kilpailuviettinen, että halusi mennä koko ajan hieman edempänä kuin
Sulo. Teimme vain n. puolen tunnin lenkin, jonka puolessa välissä pysähdyin
ja koirat leikkivät lehmiä laitumella eli söivät heinää.
Lauantaina 24.5. annoin Murulle Drontal
compin.
PE 6.6.2008
Olen ollut ärsyttävän flunssan kourissa, joka on vienyt kaikki mehut. En
ole juurikaan jaksanut kunnolla lenkkeillä koirien kanssa, saati sitten
treenata niitä niin paljon kuin olisi ollut tarpeen.
Viime sunnuntaina menimme Murun ja Sulon kanssa Jakiksen uimamontulle. Sulo
nouti tapansa mukaan intopiinä uimaleluaan, mutta Muru tyytyi vain polskimaan
rantavedessä - tosin kaulaansa myöten. Murmea alkoi heti "huimata",
kun jalat eivät enää yltäneet pohjaan ja sille tuli kiire rantaan. Laitoin
Murulle valjaat päälle ja niistä auttamalla sain neidin kerran uimaan sen
verran, että se haki uimalelun hyvin läheltä. Uinnin jälkeen apinat
peuhasivat hiekkamontussa ajaen tuhatta ja sataa rallia, ja kaivaen monttua
Kiinaan sillä seurauksella, että ne olivat järkyttävän hiekkaisia...
Maanantaina 2.6. Muru sai 1-vuotisrokotuksensa eli neloisrokotteen (Nobivac
DHPPi). Rabiesrokotteen laitan sille parin viikon kuluttua. En muistanut ottaa
Murun nameja mukaan, eikä sille kelvannut duunin rokotusnamit, joten rokotin
sen sitten ilman mitään. Muru seisoi lattialla, eikä reagoinut hommaan
mitenkään. Se on kyllä maailman hoitomyönteisin tapaus, ihan mitä vaan saa
tehdä ja neiti ei ole millänsäkään.
Koska Muru on fyysisesti kova, niin olen todennut, että fyysiset rangaistukset
eivät tehoa siihen toivotulla tavalla. Sen sijaan, että Muru passivoituisi ja
lopettaisi ei toivotun tekemisen (esim. vetämisen remmissä), kun napautan
sitä remmillä selkään, se aktivoituu suuren taistelutahtonsa johdosta ja
innostuu vaan kahta enemmän, huoh...
Keskiviikkona treenasimme Ullan kanssa pudotetun esineen noudon ennen
huomisen PK-rotuottelua. Muru oli tallaamassa rataa, joka oli n. 175 m pitkä.
Takaisin päin tallatessamme pudotin Murulle hanskan sen nähden n. 100 m:ssä.
Lähetin Murun alkupisteestä ja ipana paineli miljoonaa hakemaan hanskan, ja
toi sen mulle yhtä vauhdilla kuin menikin. 2-luokan liike hallussa jo
1-vuotiaana... Mahtava pentu! 
Otimme myös tarkkuusetsintää ja päätin kokeilla sitä Murulla ensimmäisen
kerran. Muru sai katsoa tallatun alueen (3 x 3 m, mustikanvarpua ja sammalta)
reunalla, kun Ulla "kökki" ruudussa ja oli laittavinaan esineitä
sinne tänne. Oikeasti hän laittoi vain yhden esineen (pieni kangaspossunpää)
ruutuun. Lähetin Murun etsimään "tarkasti"-käskyllä ja pidin sen
varmuuden vuoksi remmissä. Murmeli ei kuitenkaan osoittanut mitään rynnimisen
merkkejä, vaan etsi rauhallisesti ja löysi esineen hienosti. Sitten Ulla
"kökki" uudestaan ja laittoi ruutuun kaksi esinettä, muovisen
kynänsuojuksen ja n. 5 cm pitkän nahanpalan. Päästin Murun etsimään
irrallaan, ja hienosti ipana käytti nenää ja teki töitä. Molemmat esineet
löytyivät ja Murmeli toi ne mulle käteen. Super! Tällaista koiraa on kyllä
suuri ilo treenata!
Eilen olimme pitkästä aikaa hakutreeneissä. Murun edellisistä treeneistä
on kulunut kuukausi, kun olen ollut enemmän ja vähemmän kipeänä, enkä ole
jaksanut mennä treeneihin. Aluksi maalimiehet leikkivät Murun kanssa
keskilinjalla ja siitä lyhyet peräänjuoksut, lelu liikkuvana saaliina, johon
Muu sai heti suoraan tarttua. Muru leikki hieman "puolivaloilla"
odottaen selvästi, että milloinka sitä taas painostettaisiin haukkumaan.
Muutaman lyhyen peräänjuoksun jälkeen otin kaksi yhtä aikaista
näkölähtöä etukulmiin. Vaikka Muru sai katsoa maalimiesten menon, niin se
lähti hyvin vaisusti pistoille. Piiloilla Muu sai saalistaa taas lelun ja
lähteä tuomaan sitä mulle. Koska Murme oli selvästi paineistunut, niin ihan
treenin lopuksi otin Murun repuille vain palleroitavaksi ja syömään herkkuja
niin, että siltä ei vaadittu yhtään mitään.
Voi pentu parkaa! Olen onnistunut paineistamaan sen typerillä
haukkuharjoituksilla niin, että sen motivaatio koko hakuun on mennyt ihan
pohjalukemiin. Nyt täytyy unohtaa tyystin koko haukku, ja antaa Murun rauhassa
kasvaa ja kehittyä. Maalimiesmotivaatio täytyy hakea takaisin, täytynee
palata back to basics. Pelkkää keskilinjan lähellä leikkimistä,
"rullanryöstöjä" ja namistelua, ei etsintäharjoituksia ollenkaan.
Tänään menin Murun kanssa kahden Kallvikin hiekkarannalle, jossa on hyvin
matala vesi 40-50 metriin asti. Heittelin ensin uimalelua matalassa vedessä
Murulle niin, että se pomppi innoissaan lelun perässä. Vähitellen siirryimme
syvemmälle ja heitin lelun eteenpäin sen verran pitkälle, että Muru joutui
uimaan. Kun Muu huomasi, että tassut eivät enää ylety pohjaan, meinasi se
kääntyä ensin takaisin. Ohjasin Murun kuitenkin valjaista lelua kohti ja
innostin sitä, jolloin ipana lähti kuin lähtikin uimaan ja haki lelun. Muru
haki yhteensä neljä kertaa lelua uimalla ja polski ihan mallikkaasti.
Kerrankin maltoin mieleni ja lopetin uittamisen, kun Murulla oli vielä hauskaa.
Lopuksi heittelin sille uimaleluja matalassa vedessä ja Muu sai räiskiä
vedessä sydämensä kyllyydestä. Välillä se kävi hepuloimassa
hiekalla.
Uinnin jälkeen kävelimme vielä niemen kärkeen, jossa istuskelin
rantakalliolla merituulesta ja auringosta nauttien, ja Muru kahlaili
rantakivillä vesirajaa tutkien ja lukuisia erilaisia vesilintuja ihmetellen.
Harmi, että kamera oli kotona - oli sen verran idyllinen hetki. Nyt lattialla
makaa väsynyt, mutta hyvin onnellinen pieni uimamaisteri.
SIVUN
ALKUUN
TO 19.6.2008 kallvik
Su 8.6. Tein piiiiiitkästä aikaa Murulle peltojäljen tai oikeammin
nurmikkojäljen Viikin puistoon. Jälki oli n. 30 m pitkä, lyhyillä askelilla
tehty, joissa kaikissa oli nami (sydämenpala). Lopussa oli namirasia. Jälki
oli 50 min. vanha ja kuiva. Muru malttoi syödä lähes kaikki namit, mutta sen
pää nousi muutaman kerran ylös, kun läheisillä kävelyteillä kulki
porukkaa. Lopussa purkilla pyysin Murun maahan. Herkuttelun jälkeen pelasimme
narupallolla.
Ke 11.6. Kävimme Murun kanssa aamupäivällä tutustumassa Ojangossa
agilityesteisiin. Kaikki muut esteet sujuivat hienosti, jopa verkolla duunattu
pujottelu, mutta kilpailupuomilla Muulle iski yhtä äkkiä korkean paikan
kammo, ja se kipitti esteeltä pois tuhatta ja sataa ennen kuin ehdin
pysäyttää sen kontaktille. Lopuksi harjoittelimme leveällä ja matalammalla
harjoituspuomilla, ja Muru rohkaisi mielensä ja meni puomin hienosti monta
kertaa. A-este tuntuu olevan Murun suosikki, myös putki ja pussi ovat kivoja.
Murmeliini vaikuttaisi olevan tosi helposti ohjattavissa agilityssa,
pitäisiköhän meikäläisen taas kerran yrittää taipua agilityn
kuvioihin...? Se on niin _ei_mun_laji_, mutta se on niin _mun_koirien_laji_ -
kääk ja huoh!
To 12.6. Olimme Inkan ja Humpan kanssa aamupäivällä
jäljestämässä Mätäkivellä. Ehdimme tallata jäljet auringonpaisteessa ja
ottaa esineruudun Murulle, kunnes alkoi sataa lähes kaatamalla. Humpan
mielestä sade oli syvältä, eikä poitsun esineruututreenistä tullut yhtikäs
mitään. Sen sijaan Humppis jäljesti hienosti jälkensä, vaikka epäilin,
että kova sade olisi ollut liikaa nuorten koirien taidoille.
Murun jälki oli n. 150 m pitkä ja ekaa kertaa hevosenkengän muotoinen. Ikää
jäljelle ehti kertyä 1 h 15 min eli se oli vanhin tähän mennessä Murun
ajama jälki. Jäljellä oli viisi namirasiaa. Jäljen alku oli hyvin aukealla
paikalla polkujen risteyksessä ja epäilen, että alueella oli aikaisemmin
juoksennellut koiria. Jäljen alku, n. 30 metriä, oli Murulle tosi vaikea
olemattoman aluskasvillisuuden, kovan sateen ja todennäköisten harhajälkien
takia. Ipana kuitenkin eteni jäljellä ja alus-
kasvillisuuden lisääntyessä jäljestys varmistui. Hevosenkengän kaari ei
tuottanut mitään vaikeuksia Murulle. Se ilmaisi namirasiat pysähtymällä.
Veikkaan, että Murmeli sai hirmuisesti lisää itseluottamusta tällä
jäljellä.
La 14.6. Murmeli osallistui Roturace-kilpailuun Hyvinkäällä Suomen
Mudiyhdistyksen toisessa joukkueessa. Joukkueen nimi oli "Päivänsäde
& Menninkäiset" ja sen sijoitus oli 6./34. Murun juoksu ei sujunut
ihan suunnitellusti, sillä lähettäjä päästi Murun liian aikaisin vieheen
perään ja Muru sai sen kiinni heti alkumetreillä, mistä seurasi varmaankin
n. sekunnin lisäaika. Maalissa Muru innostui vetämään viehettä niin, että
jouduin käskyttämään sen irrottamaan vieheestä. Murulla oli oikein hauskaa
Roturacessa ja vieheen perässä juoksua vinttariradalla täytyy mennä
kokeilemaan uudestaankin! Murmeli nautti asemastaan Roturacessa, sillä se oli
kisan ainoa tyttömudi, ja sillä oli seuranaan ja henkivartijoinaan peräti
seitsemän toinen toistaan komeampaa mudipoikaa (tosin yksi niistä oli maailman
tylsin oma Sulo...), joista osa on sen läheisiä poikaystäviä.
Ma 16.6.
Smörmönaattori sai rabiesrokotuksen.
Ti 17.6.
Hakutreenit Technopoliksella. Otin Murulle neljä patukanryöstöä ja
leikin itse sen kanssa aktiivisesti keskilinjalla. Murulla oli oikein hauskaa,
eikä se enää leikkinyt "puolivaloilla". Lopuksi maalimiehet
syöttelivät Murulle namusia vaatimatta siltä yhtään mitään. Muu tykkäsi
kovasti tästä treenistä!
Ke 18.6.
Lenkkeilin Murun ja Sulon kanssa Oulunkylän tietämillä Vantaanjoen
varrella myöhään illalla. Tein Murulle peltojäljen joenvarteen
kesantopellolle. Jälki oli n. 70 m pitkä ja sen lopussa oli kaarre oikealle.
Jälki oli 30 min vanha, kostea pohja ja rusakonjälkiä. Froliceja oli 4-10
askeleen välein ja lopussa isompi kasa. Muu jäljesti melko hyvin, tosin taas
läheisillä kävelyteillä hipsivät ihmiset aiheuttivat pään nousemisen
tantereesta. Ehkä on liikaa vaadittu tämän ikäiseltä ipanalta, että se
pitäisi nokkansa koko ajan maassa, kun paikka on uusi ja häiriöitä melko
lähellä... Kaarteen Murmeli meni tosi hienosti!
Lopussa leikittiin taas narupallolla.
To 19.6.
Kallvikissa uimassa, siis koirat. Meikäläinen vain kahlasi. Tämä
oli kolmas uintireissu Kallvikissa sitten Murun uimakoulun ja nyt typykkä haki
uimalla hienosti uimalelua jo tosi kaukaakin. Se ei tarvinnut minua enää
tuekseen veteen. Puolen tunnin ajan taukoamaton uimalelujen heittely matalassa
vedessä, jossa koirat joutuvat todella ponnistelemaan, on maailman tehokkain
tapa saada mudit fyysisesti väsymään. Uinnin jälkeen menimme taas
vakkaripaikkaamme niemen-
nokan kallionkoloon ottamaan ilta-aurinkoa ja kuivattelemaan. Smörmönaattori
harrasti taas keppien metsästystä kuralammikosta ja puhalteli kuplia veteen,
kuten viime kerrallakin.
SIVUN
ALKUUN
LA 19.7.2008 fillari
Kuukausi on kulunut edellisestä päivityksestä ja paljon on ehtinyt
tapahtua. Murun turkki on kasvanut takaisin, vielä sillä ei ole täysi turkki,
mutta kunnon kiharat on jo olemassa. Nenä on musta ja "läntti"
kasvanut umpeen. Juoksu, jota odotellaan, ei ole vielä alkanut. Muru kyllä
merkkailee, mutta se tekee sitä aina - dominaattori kun on... Muru on
löytänyt itselleen lempiharrastuksen ja se on fillarointi! Neiti jaksaa juosta
pyörän vierellä vaikka maailman tappiin asti, eikä kestä sitä, jos joku
ajaa meidän ohi. Silloin vahvasti kilpailuviettinen Murme pistää nelivedon
päälle ja vetää kaikilla 11,5 kilollaan niin lujaa, että mun ei tarvitse
polkea ollenkaan ja silti pyörä liikkuu reipasta vauhtia. Hassu ipana! Muru
juoksee nätisti pyörän vierellä sekä kiinni että vapaana. Pyöräily on
parasta (...jänisten jahtaamisen jälkeen...)!
Pe-Su 20.-22.6. Vietimme Murun kanssa
hauskan juhannuksen Järvisten vieraana Ruutanassa. Sulo oli Ullalla, Rogilla ja
Bravalla hoidossa Espoossa. Perjantaina Muru vietti iloista juhannusaattoa
riekkumalla päättömästi pihalla ja sisällä veljensä Konnan kanssa,
kiusaamalla Hattara- ja Olli-kissoja, ja avustamalla mm. mölkky-pelissä tuoden
heittokapulaa takaisin.
Lauantaina teimme Pian ja koirien kanssa 1,5
tunnin metsälenkin sekä metsäjäljet Murulle ja Konnalle. Murun jälki oli n.
250 m pitkä, 45 min. ikäinen ja siinä oli ex-tempore kolme kulmaa
(aikaisemmin ei ole treenattu kulmia). Maasto oli sammalpohjainen ja sateen
jäljiltä kostea, jäljellä oli kuusi namirasiaa. Jälki oli hieman turhan
vaikea Murulle, ja loppuvaiheessa jälki vielä leikkasi verijäljen ja sen
makuun (iästä ei tietoa), mikä lisäsi jäljen vaikeutta. Muru jäljesti
kuitenkin hienosti ja kulmat menivät kuin Muu olisi aina niitä ajanut.
Vaikeissa kohdissa Muru hidasti vauhtia ja nuuski tosi tarkasti maastoa.
Verijälkikohdassa Muru pysähtyi nuuskimaan keskittyneenä yksittäisiä
puolukan/mustikanvarpuja, joissa selvästikin oli vielä veren hajua tallella.
Loppujäljestä vielä ilmeisesti muurahainen puraisi Murua sillä seurauksella,
että typykkä olisi halunnut nuolla tassuaan, mutta käskystä Muru jatkoi
hienosti jäljestämistä loppuun asti. Mainio ipana!
Konna-veli jäljesti
elämänsä ekaa kertaa metsässä n. 100 m:n mittaisen suoran jäljen ja oli
heti ihan pro! Konna on aikaisemmin jäljestänyt pellolla pikkupentuna viime
syksynä.
Sunnuntaina tallasimme toiset jäljet ipanoille
ja niiden vanhetessa teimme esine-etsintäharjoituksen kaistalla, jonka leveys
oli n. 10 m ja syvyys 50 m. Murulla oli valmiina kaksi esinettä takakulmissa ja
neiti toi ne hienosti, vaikka alueella ei juurikaan edes tuullut. Konna treenasi
esineitä ekaa kertaa ja tajusi heti mikä on homman nimi. Hienoja ipanoita!
Murun jälki oli n. 150 m pitkä, lopussa oli
kulma oikealle alamäkeen. Jälki oli n. tunnin ikäinen ja maasto kostea sateen
jäljiltä, jäljellä oli neljä namipurkkia. Tarkoituksenani oli tehdä helppo
jälki, mutta toisin kävi. Jälki kulki harjanteen päällä vastatuulessa,
jolloin Muru sai purkeista hajun jo monta metriä ennen niitä. Osittainen
sivutuuli myös nosti oikealle kääntyneeltä loppujäljeltä hajun jäljen
alkupäähän. Muru oli aivan ihmeissään, kun jälki ja purkit haisivat
"vastaan" niin voimakkaasti, sillä tähän asti Muu on ajanut
jälkeä lähinnä vain myötä- ja sivutuulessa. Typykkä "ilmaisi"
purkit jo monen metrin päästä, eikä olisi millään mennyt niiden lähelle,
vaan tuijotti mua tyyliin:" Etkö sä tampio nyt haista, että tuossahan se
purkki on!". Patistamalla "Näytä missä purkki on!" sain
Murmelin menemään lähemmäksi purkkeja, mutta selvästi ipana oli pihalla
kuin lumiukko, koska en ollut vielä edes opettanut sille, että kuinka purkit
pitää ilmaista. Olimme kotona harjoitelleet ainoastaan KEPPIEN ilmaisua maahan
menemällä... Anyway, Muru suoriutui kuitenkin jäljestä kunnialla ja
loppupätkä meni hienosti, koska tuuli oli taas "paremmassa
asennossa" kokemattomalle koiralle.
Hirmu vaikeita jälkiä ipana joutui
viikonlopun aikana ajamaan, mutta sisukkaasti se suoriutui niistä ja oppi varmaankin ihan
älyttömän paljon. Konna-veli jäljesti sunnuntaina n. 150 m pitkän, suoran jäljen ja
oli taas ihan pro! No, ei se sinänsä mikään ihme ole, kun sukutaulussa on
loistavia jälkikoiria jo kolmannessa ja neljännessä polvessa asti.
Rankasta treenaamisesta huolimatta sisarukset
jaksoivat vielä leikkiä loputtomiin keskenään viikonlopun aikana. Niillä oli ihan
superkivaa ja niiden rentoa leikkiä oli ilo katsella; hiljaista ähvellystä,
tassupeliä, hammasmiekkailua ja äänetöntä ralliajoa. Ne on niin samiksii! 
Ti 24.6.
Hakutreenit Lentomuseolla. Otin
Murulle kolme rullanryöstöä ihan lähelle ja yhden kauas. Lähellä olevien
maalimiesten kanssa Muru leikki innoissaan täysillä ja ilman mitään
paineistumista. Kaukana olevan maalimiehen luona Murmelille selvästi palasi
mielikuva haukkumaan painostamisesta ja se leikki maalimiehen kanssa taas
"puolivaloilla". Pitää edetä maltillisemmin ja pidentää matkaa
pikkuhiljaa.
La-Su 28.-29.6. Muru ja Sulo olivat
Hiskin ja vanhempieni luona Karkkilassa "perhepäivähoidossa", kun
olin töissä SUMU:n luonnetestissä. Muru oli ensimmäistä kertaa hoidossa, ja
lauantaina se oli välillä piipitellyt mun perääni ja käynyt ulko-ovella
katsomassa, että mihin hävisin. Sunnuntaina se oli ollut jo ihan kotonaan,
mihin vaikutti varmaan myös se, että nukuimme edellisen yön koko porukka
saman katon alla. Murme oli taas aivan innoissaan Hiskistä, joka joutui
muutamaan otteeseen komentamaan tiukasti raisua tyttärentytärtään, joka on kuin
Vaahteramäen Eemeli.
Tein lauantai-iltana Murulle jäljen Ahmoon
sammalpohjaiseen, kosteaan metsään. Murun jälki oli n. 200 m pitkä, tunnin
vanha ja jäljellä oli kuusi namirasiaa. Jäljellä oli yksi kulma oikealle ja
yksi vasemmalle. Ipana jäljesti hienosti, mutta vastatuulessa hitaasti ja
hieman epäröiden. Luulen, että se johtuu siitä, että Muun täytyy
analysoida vastatuulessa kirsuunsa saamat hajut jäljen hajun lisäksi, eikä
ipana vielä tiedä, että oleellista on keskittyä vain siihen jäljen hajuun
kirsu maassa.
Jäljen vanhetessa tein Murulle vastatuuleen
esineruudun, joka oli n. 3 m leveä ja 50 m syvä, ja vietti alamäkeen. Toinen
esine oli kaistan oikeassa takakulmassa ja toinen esine n. 45 metrissä
vasemmalla reunalla. Smurmu toimi aivan loistavasti, esineet olivat kädessäni
alta aikayksikön!
Ma 30.6.
Murmeli
1 v 1 kk!
To 3.7. Esineruutu Korsossa, kaista n.
30 x 50 m, vastatuuli, kolme esinettä valmiina (takakulmat + keskellä n. 40
metrissä). Ensimmäisen esineen Muru toi hienosti. Toisella pistolla ipanaa
puri ilmeisesti muurahainen tai amppari varpaaseen, mikä häiritsi Muun
keskittymistä. Muru kuitenkin haki esineen. Kolmannelle se ei enää lähtenyt,
vaan halusi vain nuolla kutisevaa varvastaan. Jätin Murun puuhun kiinni ja
kävin näyttämässä esineen, jolloin Muru haki sen hienosti. Ipana oli
kuitenkin hieman "vaimea" ja maksalaatikkopalkan jälkeen oli
kiinnostunut vain varpaastaan.
La 5.7. Peltojälki myöhään illalla
Viikissä. Heinä oli kosteaa, n. 20-30 cm pitkää ja ajattelin, että hommasta
ei tule mitään, mutta Murmeli askelsi hienosti koko n. 150 m pitkän,
myötätuulessa olevan suoran jälkensä, joka oli 35 min. vanha. Pää nousi
vain pari kertaa. Frolicinpaloja oli 4-20 askeleen välein ja lopussa palkkana
maksalaatikkorasia.
Su 6.7.
Tein aamupäivällä
metsäjäljet koirille Viikkiin. Murun jälki oli n. parin km:n fillarimatkan
päässä. Jälki oli n. 300 m, 1,5 tuntia vanha ja hevosenkengän muotoinen.
Jälki oli melko vaikea, siellä oli neljä purkkia ja maastonvaihteluita. Murme
ajoi jäljen hienosti! Murulla on luontaisesti hyvä tyyli; kun tulee vaikea
paikka, niin se hidastaa ja tarkentaa työskentelyään sen sijaan, että
lähtisi kaahottamaan hädissään ympäriinsä. Supermuumi!!! 
Ke 9.7.
Esineruutu Latokartanossa.
Kaista n. 15 m leveä ja 50 m syvä, takatuuli. Murulla oli esineet valmiina
takakulmissa ja se toi ne hienosti. Murme on luonnon-
lahjakkuus esine-etsinnässä. Se työskentelee vauhdilla ja hyvässä
vietissä, mutta ei yhtään ylikierroksilla ja se käyttää todella hyvin
nenäänsä. Esineet Muu pitää hyvällä otteella pudottelematta suussaan,
eikä pure niitä yhtään .
To 10.7.
Tottistreenit Tanelin ja
Pantsen kanssa Viilarintien kentällä. Taneli otti Murulle kentällä
kolme patukanryöstöä ja Muru kävi niin kuumana, että tarjosi spontaanisti
haukkua ekalle "pistolle" mennessään.
Pe 11.7.
SM-valmennusporukan kanssa
Suski Mölsän tottistreeneissä. Lopuksi Suski leikki Murun kanssa ja totesi
Murun olevan hyvin vahvasti ns. "kroppakoira" eli Muru taistelee
mielellään lähikontaktissa ja käyttää saalispurun lisäksi myös
kroppaansa (mm. sitoo tassuilla vastustajaa). Saalistaessaan se pyrkii
kontaktiin ja kiinni "isoon saaliiseen" (ihminen) pienen saaliin
(patukka/rätti) sijaan. Ihan samaa tekee Sulo, kuten myös suurin osa muistakin
mudeista. Taistelu on kovempi juttu kuin saalistus. Pidän tästä
ominaisuudesta, sillä kokemukseni mukaan koirat, joille taistelu on kovin
juttu, ovat "käytössä" kovempia kuin ns. "puhtaat
saalispellet". Voi olla, että jotkut IPO- ja TOKO-harrastajat ovat toista mieltä
tästä. Eräs poliisikoirien kanssa pelannut poliisi tuossa kuitenkin juuri
totesi Sulon tottis-
treenejä ja patukkaan "ampumista" katsellessaan, että: "Jos tuo koira olisi 30-40-kiloinen, niin se kaataisi maalimiehiä
(suojelu) mennen tullen". Niinpä se tekisi  .
Su 13.7.
Hakutreenit Landbossa.
Törmäsimme rataa tallatessamme puolimetriseen kyykäärmeeseen, yök!!! Ilma
oli melko painostava. Otin Murun ekana ja sille otettiin pari leikkisessiota.
Muu oli kuitenkin väsyneen oloinen, joten treeni oli hieman pliisu. Otin Murun
uudestaan viimeisenä koirana ja tällä kertaa sille syöteltiin
näkölähtöinä maksalaatikkoa. Maalimiehet raottivat Murulle rasioita ennen
"pakenemistaan" ja Muu oli niin täpinöissään, että ekan, melko
lähellä olleen maalimiehen jälkeen sille pystyi ottamaan mm:t 50 metriin.
Toinen mm oli avopiilossa ja kolmas umpparissa. Muru oli todella motivoitunut,
eikä puolivaloilla touhuamisesta ollut tietoakaan . Nyt jatketaan vielä jonkin
aikaa namiperään-
juoksuilla ja leikkimisellä.
Treenin jälkeen käytin koirat uimassa
Jakiksen uimamontulla. Muru ei ensin meinannut uskaltaa lähteä uimaan, vaikka
Sulo haki uimalelua intopiukeena. Riisuin kengät ja sukat, ja kahlasin jonkin
matkaa veteen. Tämä rohkaisi Murua niin, että se lähti innoissaan hakemaan
omaa uimaleluaan. Muru haki lelua about "sata kertaa" ja joka kerta se
molskautti veteen mennessään sellaisen 1,5-2 metrin räiskäytysloikan...
Murun pitää tehdä kaikki asiat joko ei ollenkaan tai sitten sata lasissa... 
Ke 16.7.
Hakutreenit Jusslassa. Murme
oli niin innoissaan, että rupesi tarjoamaan haukkua spontaanisti jo repuilla.
Otin Murulle neljä näkölähtöä 50 metriin niin, että mm:t vilauttivat
namirasioitaan Murulle lähtiessään. Muru oli tosi innoissaan ja meni hienosti
kaikki pistot. Vikalla maalimiehellä leikittiin sitten vielä kunnon
rättileikki. Treenin jälkeen repuilla Muru alkoi kerjäämään nameja
maalimieheltä haukkumalla spontaanisti. Mm tajusi heti vahvistaa haukun ja Muu
jatkoi haukulla vaatimista vielä vaikka kuinka monta kertaa saaden nameja
palkinnoksi. Ihanaa, että Murun motivaatio on palautunut ja ahdistus kadonnut!
Edelleen kuitenkin pysymme siinä linjauksessa, että haukkua ei odoteta,
pyydetä eikä vaadita, mutta spontaanista haukusta palkitaan heti.
SIVUN
ALKUUN
SU 20.7.08 muro
MURO-treffit eli mudi- ja
kroatianpaimenkoiratreffit Kärkölässä. Sää oli kohtuullinen koiria
ajatellen; pääasiassa pilvinen, hieman välillä ripsi vettä ja yksi
kunnon sadekuuro yritti kastella porukan, joka onneksi pääsi isoon
huvimajaan pakoon.
Treffeille osallistui 20 ihmistä, 14 mudia
ja 6 muun rotuista koiraa. Yhtään kroatianpaimenkoiraa ei ollut mukana,
joten treffit olivat Muro-treffien sijaan Mudi-treffit. Mudit olivat oikein
sosiaalista porukkaa, ainoastaan muutama hyvin lievä
välienselvittely-yritys nähtiin urosten välillä. Sulon päätä alkoi
särkeä Murun vahtimisesta johtuen, ja se katsoi parhaimmaksi nököttää
häkissään ja vahtia autoa lähes koko treffien ajan. Häkin ovi oli koko
ajan auki, mutta herra ei halunnut tulla pentujen ja teinien
torpedoitavaksi, vaan tyytyi välillä kiekumaan äänekkäitä
kommenttejaan autosta käsin.
Murulla sen sijaan oli koko päivän täysi
meno päällä ja se nautti kaikin rinnoin uusista, eri-ikäisistä
leikkikavereistaan ja ihailevista herramudeista. Eritoten Muru ihastui
ikihyviksi 14-viikkoiseen, pieneen schipperkepoika Niilaan, jota Muu yritti
saada tavoilleen uskollisesti turhan kovakouraisesti leikkimään kanssaan.
Niilasta tuli erehdyttävästi mieleen Lempi-marsu ja sen todella surullinen
kohtalo Murun leikkikaverina. Katsellessani Murun tassujen käyttöä
pikku-Niilan kanssa tunsin suorastaan fyysistä pahaa oloa nähdessäni
sieluni silmin, kuinka Muru oli yrittänyt saada Lempi-marsua leikkimään
kanssaan ties kuinka kauan sillä seurauksella, että Lempi halvaantui.
Niila sentään pystyi puolustautumaan pikku hammaskalustoaan käyttäen
toisin kuin saaliseläimen rooliin syntynyt Lempi-marsu. Treffien leppoisan
fiiliksen hiukan mustasivat meikäläisen osalta nämä synkät
Lempi-muistelot...
Murmeli oli tosi innoissaan, kun bongasi
treffeiltä poikaystävänsä Paavon (yhden niistä monista...).
Smurmuttimen mielestä Paavossa on sitä jotain! Muut läsnä olevat urokset
eivät saavuttaneet niin suurta suosiota Murun taholta. Yhdyn Muruun kyllä
siinä, että Paavolla oli kyllä päivän paras urosmudin pää...
Rankkasateen aikana, kun ihmiset olivat
huvimajassa suojassa, Murmeli juoksi tuhatta ja sataa rallia heinikossa
huvimajan ympäri. Sitten se keksi hypätä istumaan huvimajan oven
vieressä olevalle tuolille ja katseli ikkunasta sisään tyynen
rauhallisena, märkänä mutiaisena Muru-Buddha-tyyliin.
Kun saavuimme treffeille, jouduin ensin
pari kertaa tekemään Murulle selväksi, että meikäläistä ei vahdita.
Muu oli sitä mieltä, että ipanoiden ei tarvitse änkeä mun
rapsuteltavakseni, vaan se hyökkäsi väliin ilmineeraten selkeällä
mutikielellä, että "Tää on sit MUN Terhi!" Heitin Murmelin
pari kertaa niskasta taakseni, jonka jälkeen neiti uskoi, että muutkin
koirat saavat tulla luokseni ja, että minä ihan ITSE päätän ketä
tervehdin ja rapsuttelen...
Nuorimmat mudi-osallistujat treffeillä
olivat 4,5 kk "vanhat" Murun pikkusiskot Fisu ja Riesa,
joilla oli oikein hauskaa pari viikkoa vanhempien siskosten Helmin
(harmaa) ja Hitin kanssa. Teini-ikäisiä mudeja Murun lisäksi
treffeillä olivat e.m. cifra-värinen Paavo sekä sisarukset Lilla
ja Picca (ruskea). Varttuneempaa mudipopulaa edustivat Murun täti Buda,
Hippi, Hiskin pennut Noki ja Ruuti, Sulo sekä Vili
(harmaa).
Tällä kertaa ei ollut mitään
varsinaista ohjelmaa, vaan päivä kului syömisen, jutustelun ja koirien
loputtoman touhuamisen seuraamisessa. Nyyttikestipöytä oli jälleen
notkuva, syötävä oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Saimme otettua
myös historiallisen valokuvan suomalaisesta "mudivärisuorasta" -
rotumääritelmän hyväksymistä väreistä vain valkoinen mudi puuttui
kuvasta. Vesihullut mutiaiset pennusta aikuiseen myös onnistuivat
käymään suihkulähteessä lutraamassa ja uima-altaassa uimassa ties
kuinka monta kertaa kielloista huolimatta. Ensimmäisenä suihkulähteeseen
taisi mennä Muru-Murunen uskollinen Paavo vanavedessään... 
Kiitokset paikan emäntä- ja
isäntäväelle sekä treffit järkänneille Ninalle, Visalle ja Nealle!
Kettutyttö
söpistelee muditreffeillä
MA 21.7.08
Jälki- ja esinetreenit Ilolassa. Lämpöä oli mittarista riippuen n.
21-26 astetta, ja ilma puolipilvinen ja tuulinen. Talloin Muulle ja Suulle
jäljet, ja niiden vanhetessa otin esine-etsinnän kaistalla, joka oli n. 20
metriä leveä ja 50 m syvä. Maasto oli melko "tuuhea"
sisältäen vanhaa hakkuupohjaa kantoineen ja varvikkoineen sekä
heinittynyttä aluetta. Ei mikään helppo rata. Tuuli oli puoliksi sivu- ja
vastatuuli.
Murulle olin laittanut kolme esinettä
valmiiksi, molempiin takakulmiin ja keskelle n. 40 metriin. Ekalle pistolle
Muu lähti innolla, mutta joutui jo siinä tekemään kovasti töitä
esineen löytääkseen. Toiselle pistolle Muru ei lähtenyt niin
määrätietoisesti ja haahuili kaistaa vähän miten sattuu. Jouduin
lähettämään sen muutaman kerran uudelleen ja menemään kaistan sisään
lähettämään. Lopulta neiti eteni suoraan ja löysi esineen. Kolmas esine
oli liian vaikeassa paikassa maastonmuutoksen kohdalla, ja edestä päin
katsottaessa pitkän ja tiheän heinikkoryppään takana. Muru etsi
sitkeästi, mutta ei löytänyt esinettä. Laitoin Muun puuhun kiinni ja
kävin esineen luona. Tästä Muru sai uutta intoa ja esti intensiivisesti,
mutta tuloksettomasti. Lopulta laitoin Murun remmiin, kävimme yhdessä
katsomassa esinettä ja palasimme takaisin lähetyslinjalle. Kun lähetin
Murun, se ei ensin reagoinut mitenkään. Sitten sillä syttyi lamppu
päässä ja se selvästikin muisti esineen, ja kävi vauhdilla hakemassa
sen. Loppupalkkana oli kissanmuonaa ja rättileikki - tosin Murmu oli sen
verran poikki ja kuumissaan, että se ei enää paljoa jaksanut leikkiä.
Harjoitus oli turhan vaikea ja mun olisi
pitänyt ottaa huomioon, että Muru oli vielä hieman väsynyt eilisistä
treffeistä. Neiti on kyllä tosi sitkeä työmyyrä, mutta ensi kerralla
pitää malttaa ottaa tosi helppo ja motivoiva harjoitus tyyliin yksi esine,
joka viedään Murun nähden, tms. Murulle on se ja sama mitä esineet ovat,
se tuo kaikenlaiset ja kaiken kokoiset esineet ihan yhtä innolla.
Murun jälki oli n. 300 m pitkä ja 1 h 20
min vanha. Maastopohja oli aluksi mustikanvarpua ja sammalta, ja lopuksi
lähes aluskasvitonta, hyvin tiheää nuorta kuusimetsää. Jäljellä oli 5
kissanmuonapurkkia ja kolme kulmaa; yksi oikealle ja kaksi vasemmalle.
Talutin Murun puhtaalla alueella jälkeä kohden ja ipana nappasi jäljen
hienosti. Jäljestys sujui pääsääntöisesti mainiosti, tosin alun
voimakkaassa sivutuulessa välillä hieman jäljen sivussa. Muru melkein
ilmaisi namipurkit itsenäisesti, hieman se vielä tarvitsi kannustusta
asiassa. Maahan Murme meni kuitenkin nopeammin kuin aikaisemmin, tosin
vähän turhan etäällä purkeista niin, että jouduin patistamaan sitä
lähemmäksi. Täytyy harjoitella enemmän purkkien ilmaisua erikseen
jäljen ulkopuolella.
Kulmat Muru jäljesti hienosti. Toisen
purkin jälkeen neiti oli sitä mieltä, että tämä loppui nyt tähän ja
jouduin hieman jopa tiukentamaan käskyäni, että neiti jatkoi
jäljestämistä. Mikä lie oikosulku Murmelille tuli, sillä se lähti
jäljestämään nätisti ja innoissaan käskyni jälkeen, eikä suinkaan
mitenkään "pakon edessä". No, onhan tuo vielä niin nuori ja
kokematon jäljestäjä, että ei sinänsä ihme, jos jotain oikosulkuja
tulee...
Uskomatonta miten innokkaita ja
vauhdikkaita muurahaiset ovat. Silloin, kun tallasin jäljen ja katsoin
purkkien paikat, niin muurahaisia ei näkynyt, mutta jäljen ajaessamme
niitä parveili purkkien ympärillä, vaikka ne eivät päässeet purkkien
sisältöön käsiksi. On niillä hyvät nenät! Onkohan kukaan yrittänyt
käyttää muurahaisten hajuaistia hyväksi esim. huumeiden etsinnässä,
tms. nenänkäyttö-
tehtävissä? Etanat on kanssa ihme hyypiöitä! Toisen purkin ulkopuolelle
oli liimautunut kaksi pientä etanaa ja sen sisällä! oli myös yksi etana.
En voi ymmärtää miten etana oli päässyt purkkiin, sillä purkki oli
tiiviisti kiinni ja ehjä. Ehkäpä etana on osannut jotenkin raottaa purkin
kantta...?
Kokonaisuudessaan jälki meni hienosti,
ottaen huomioon, että päivä oli kuuma, alla oli rankka esinetreeni ja
edellispäivän mudi-treffit varmasti vielä painoivat neidin suorituksessa.
Nyt täytyisi vaan välillä taas muistaa tehdä lyhyitä motivaatio-
treenejäkin helpossa maastossa. Tuo, että namipurkit olivat n. 50 metrin
välein näytti sopivan Murulle - se ehti purkkien välissä orientoitua
kunnolla jälkeen.
Sulo oli tänään superhyvä ja motivoitunut sekä jäljellä että
esineissä. Se, että Muru suorittaa ennen Suloa, näyttäisi sopivan
herralle hyvin - intoa pukkaa!
Treenin jälkeen käväisin koirien kanssa
Murren Murkinassa, jonne oli tullut lasti raakaa sianlihaa, jota
henkilökunta oli pakkailemassa sopivan kokoisiin myyntipakkauksiin. Muru
reagoi samalla tavalla kuin pikkupentuna viime kesänä; sitä selvästi
aluksi hirvitti voimakas raa'an lihan ja veren haju. Muun häntä oli
alhaalla ja se olisi mielellään lähtenyt ulos kaupasta, tosin ei mennyt
kauaa, että se tottui hajuun ja oli taas normaali oma itsensä.
Ahmatti-Sulo sen sijaan koki tulleensa paratiisiin ja sinkoili silmät
pyöreinä takajalkojensa varassa sinne tänne asiakkaiden perässä
herkkujen toivossa. Hiukan noloa... Ostin apinoille naudan putkiluut, joihin
ne syventyivät puolet illasta suurella hartaudella. Saa nähdä onko
porukalla huomenna ensin ummetus, sitten oksentelu ja ripuli, sitten ummetus
ja sitten vierasesineleikkaus... Hieman huolestuttaa myös Sulon
yläposkihampaan kohtalo (sen siis, mikä enää on olemassa, toinen on
poistettu), sillä hampaassa on kiilteessä murtuma, joka voi mennä
pahemmaksi kovaa jyrsittäessä. Mut kun ne oikeet luut maistuu niin
hyviltä! 
SIVUN
ALKUUN
MA 28.7.08 leiri
Neljän päivän helteinen ja rankka, mutta hyvin antoisa hakuputki takana HPH:n leirillä
Mustialassa. Ryhmämme kouluttajana toimi Mari
Hyytiäinen, jolla on pitkälti samanlaiset ajatukset ja metodit haun
suhteen kuin meikäläisellä, joten ryhmässä oli oikein mielekästä
treenata.
Majoituimme Ullan ja Bravan kanssa samaan huoneeseen, mikä
oli Murun mielestä superkivaa. Ekana yönä Muru leikki suurta
laumanpuolustajaa kuullessaan ääniä käytävästä tai ulkoa huolimatta
siitä, että Ulla ja minä sekä Brava ja Sulo otimme lungisti, ja
yritimme kaikin tavoin osoittaa, että pikkuneidin ei tarvitse huolehtia
meidän laumamme turvallisuudesta. Mutta koska Muru on omasta mielestään Suuri
Mudikuningatar, niin täytyihän sen toki olla valppaana ja ilmoittaa
kumeasti murisemalla potentiaalisista uhkista... Murmelin vahtimisesta huolimatta saimme kuitenkin nukuttua ihan hyvin. Toisena ja
kolmantena yönä Muru olikin sitten jo niin kotiutunut, ettei enää reagoinut
niin herkästi muiden koirien aiheuttamiin ääniin.
Hakutreenien jälkeen käytimme Ullan kanssa
koirat päivittäin järvessä uimassa saunarannassa. Muru on megahassu: ensin se ei
lähtenyt uimalelun perään rannalta, vaikka Brava ja Sulo ryntäsivät
lelun perään. Kun patistin Murua, niin yhtä
äkkiä se kirmasi tuhatta ja sataa laiturille, ja molskautti sieltä
täydellä vauhdilla veteen ja uimalelun perään. Sen jälkeen Murmu loikkasi
joka kerta laiturilta veteen, kun heittelin uimalelua. Lopulta se ei tarvinnut
enää edes
uimalelua ärsykkeeksi - pelkkä "uimaan"-käsky ja käsimerkki
riittivät siihen, että Vesimurmeli loiskautti jättihypyn laiturilta veteen. Muru on
taitava uimari; se ui vähintään yhtä nopeasti kuin Sulo, joka on
aikamoinen saukkoeläin. Brava ja Sulo jäivät ihan altavastaajiksi
uimalelunhakukisoissa, kun Vesimurmeli loiskautteli pellehyppyjä laiturilta ja
pisteli menemään!
To 24.7.
Ensimmäisenä leiripäivänä
treenasimme hakua kamalassa ryteikössä. Aika ei oikein riittänyt paneutua etsimään
hyvää ratapohjaa treeneihin osoitetulta alueelta. Autot jätimme toisen hakuryhmän kanssa jonoon kapealle metsätielle
summittaisessa järjestyksessä. Yksi koira vahti aggressiivisesti autoaan ja raivosi lähes
tauotta pää ulkona auton ikkunasta, koska koko ajan jomman kumman
ryhmän koiria oltiin hakemassa ja tuomassa takaisin autoille. Auto, jossa
kyseinen koira majaili oli parkissa vain n. metrin päässä mun auton
takaluukusta.
Helteen takia kaikki auton ikkunat ja ovet
oli pakko pitää täysin auki. Takaluukun näkösuojana oli ohut lakana,
mutta se ei estänyt Suloa yhtymästä takana olevassa autossa raivoavan
sakemannin huutoon. Kuvio autoilla on siis ollut mitä ilmeisimmin seuraava:
joku on hakenut/tuonut koiraansa, jolloin terävä sakemanni on raivonnut
pää ulkona auton ikkunasta n. metrin päässä mun autosta, jolloin Sulo
on yhtynyt räyhäämiseen puolustaakseen meidän autoa. Muru, joka ei ole
hakutreeneissä tottunut pyhää raivoa uhkuviin koiriin on siinä sitten
tuntikaupalla kuunnellut k.o. koiran ja Sulon "sanailua", sillä otimme treenit ensin kokeneemmille koirille ja
vasta lopuksi "ipanoille".
Kun hain Murun treeniin se oli ihan
innoissaan autolla ja radalle mennessämme. Annoin sen olla irti, sillä
olimme sopineet, että kun Muru tulee edellä repuille, niin porukka
tervehtii sitä ystävällisesti. Muru pinkaisikin innoissaan repuille,
kun huomasi siellä maalimiehiä, mutta saikin
"paskahalvauksen" ja alkoi huutaa pää punaisena ja häntä
koipien välissä kahdelle treeniryhmän naiselle, vaikka he eivät tehneet
yhtään mitään. Murun reaktio oli NIIN OUTO, että en osannut tehdä
yhtään mitään. Onneksi Mari, joka on puuhannut belgikoirien kanssa,
osasi neuvoa, että mitä teemme. Muru suhtautui kaikkiin muihin ryhmän
maalimiehiin ystävällisesti paitsi näihin kahteen naiseen. Mietimme
päämme puhki, että mistä oikein oli kyse, sillä Muru ei ole koskaan
ennen käyttäytynyt noin ihmisiä kohtaan. K.o. naiset olivat treeneissä
samalla kyydillä ja autoni perässä oleva auto kuului heille, eli siis
juuri se auto, jossa sakemanninarttu raivosi ohikulkijoille. Tulimme siihen tulokseen, että Muru haistoi
naisista "raivosakun" hajun ja sen takia pelkäsi heitä. Muu
varmaankin kuvitteli pienessä päässään, että kohta naisten taskusta
tai repuista hyppää se raivoava koira pikku-Murmelin päälle...
Saimme kuitenkin treenit vedettyä
onnistuneesti läpi näiden kahden naisen ollessa repuilla
"paitsiossa". Murulle otettiin peräänlähtöjä niin, että
maalimiehet näyttivät sille namirasioitaan ja pinkaisivat sitten pakoon.
Muistaakseni peräänlähtöjä otettiin 3-4, joista muut olivat melko
lähelle ja viimeinen kauemmaksi, ja sieltä löytyikin sitten Murun
riemuksi Ulla. Lopuksi repuilla Murme sai uudelleen haukkukohtauksen
"pahoille tädeille" ja käyttäytyi suorastaan uhkaavasti heitä
kohtaan. Marin ohjeiden mukaan en ollut huomaavinakaan Murun käytöstä ja
istuimme kaikki repuille juttelemaan. Hyvin nopeasti Muru huomasi,
että porukka ei välittänyt tuon taivaallista "pahoista
tädeistä", jotka hekin yhtyivät luontevasti keskusteluun, ja
rauhoittui rennoksi. Silloin vasta poistuimme radalta.
Ulla, minä ja muutama ihminen juttelimme
myöhään illalla majapaikan ulko-oven edustalla. Brava, Muru ja Sulo
pyörivät siinä mukana. Muru tapansa mukaan kiusasi Suloa ja seurusteli
ihmisten kanssa, ja kun huomasi, että sisältä oli tulossa ihminen ulos, niin
meni innoissaan häntä heiluen ottamaan henkilöä vastaan. Tulija oli toinen
"pahoista tädeistä". Muru nuuhkaisi naisen lahjetta ja
ystävällinen käytös muuttui hetkessä huutamiseksi...
Pe 25.7.
Muru jatkoi
treeneissä peräänlähtöjä
niin, että piilolta palatessamme maalimies juoksi edellämme keskilinjalle ja
me tulimme Murun kanssa perässä. Kun olimme keskilinjan tuntumassa, niin
seuraava maalimies lähti loikkimaan toiselle puolelle voimakkaasti
ärsykkeitä antaen. Tarkoituksena oli lisätä saalisärsykkeillä
motivaatiota. Nyt maalimiehet menivät jo huomattavasti pidemmälle, n.
40-50 metriin, koska
Muru selvästi halusi haastetta ja etsiä kunnolla. Muistaakseni otimme 4-5 maalimiestä. Sain noottia siitä, että höpötin piilolla liikaa koiralle
ja menin liian lähelle sitä, jolloin se paineistui meikäläisestä. Ei
mikään ihme sinänsä, koska silloin keväällä, kun painostin/mme Murua
haukkumaan, niin olin usein itse melko aktiivinen siinä... Ne "pahat
maalimiestädit" seisoivat repuilta hieman sivummassa ja keskustelivat kovaäänisesti, kun tulimme radalle, jolloin Muru ei noteerannut heitä
ollenkaan. Myös radalta poistuessamme pääsimme "livahtamaan"
heidän ohitseen ilman mitään kalabaliikkia.
Iltapäivällä treenasimme
jalkapallokentällä. Mari leikki Murun kanssa, joka vaikutti hieman
väsyneeltä - leikki ei ollut ihan niin pontevaa kuin normaalisti, mutta sujui
kuitenkin hyvin. Olisi pitänyt juoksuttaa Muru leluineen pois kentältä
viimeisen lelunvoiton jälkeen, mutta sen sijaan vein sen vielä jostain syystä
(??) repuille namistelemaan. Bad choice, sillä repuilla olivat myös
"pahat tädit". Muru lähestyi heitä iloisesti ja uteliaasti, kuin
keitä tahansa ihmisiä ja olisi selvästi halunnut ottaa kontaktia, mutta heti,
kun Murmeli haistoi heitä tarkemmin, niin epäluuloinen haukkuminen alkoi
jälleen.
Illalla Hannele Müller piti mielenkiintoisen luennon ID- eli
hajutunnistuskoirista. Koska Hannelella on erittäin laaja sekä
teoreettinen että käytännön ammattilaisen kokemus koirien hajuaistista
ja sen hyödyntämisestä, niin kysyimme häneltä mielipidettä Murun
mystiseen käyttäytymiseen. Hannele vahvisti ajatuksemme siitä, että
tarkkanenäinen Muru todellakin yhdisti sakemanninartun aggressiivisen
käytöksen noihin kahteen viattomaan ihmiseen. Ihmeellinen on koiran nenä!
La 26.7. Murulle jatkettiin
peräänlähtöjä ja niitä oli kuusi. Nyt yritin pitää kehuni
hillitympinä, ja jäin hieman kauemmas Murusta ja maalimiehestä. Takaisin
keskilinjalle kävelimme taas juoksevan maalimiehen perässä. Mm:t menivät
50 metriin asti niin, että Muru joutui tekemään töitä ja
käyttämään nenäänsä. Murua selvästikin inspiroi etsiminen ja sen
motivaatio nousee siitä, että pääsee tekemään "oikeasti"
töitä! Treeni meni oikein hienosti ja "pahat tädit" olivat taas
sivummalla actioinista.
Illalla, kun toimme koirat autoista
sisään majapaikkaan, Muru törmäsi spontaanisti toiseen
"pahaan tätiin", kun hän oli laittamassa ruokia omalle ja
huonetoverinsa koiralle. Ahneet Brava ja Sulo ryntäsivät naisen
"kimppuun" ja hän ymmärsi oitis käyttää tilanteen hyväkseen.
Hän alkoi syötellä nakinpaloja ahmateille. Myös Muru änki tilanteeseen,
mutta haistaessaan naisen jalkaa ja huomatessaan kuka hän oli, aloitti taas
haukkumisen. Kielsin tiukasti, jolloin Muru hiljeni ja keskittyi katsomaan,
että mitä tilanteessa todella tapahtui. Ei mennyt kuin hetki, kun myös Muru
meni ottamaan nakkeja ja hetken kuluttua oli jo täysin unohtanut epäluulonsa
naista kohtaan. Muru antoi naisen koskea itseään ja hyppi naista vasten
halutessaan lisää nameja. Nainen oli tosi iloinen ja helpottunut, kun ei
ollutkaan enää "paha täti" .
Su 27.7. Murulle otettiin
edelleen peräänlähtöjä, joita tällä kertaa oli neljä ja kaikki maalimiehet
kirmasivat 50 metriin saakka. Osa mm:stä oli jo menossa hieman pidemmällä
metsässä, kun saavuimme keskilinjalle edelliseltä pistolta.
"Ajoimme" taas kaikki mm:t edellämme keskilinjalle.
Ensimmäisellä pistolla etukulmassa mm:n oli
tarkoitus olla maastoverkon alla. Muu pinkoi innoissaan maalimiehen
perään, mutta n. 10 m ennen maalimiestä se säikähti, pysähtyi ja
päästi hälytyshaukun suustaan, joka muuttui kuitenkin heti
pontevaksi "mitä prkl!!!"-haukuksi. Lähdin kävelemään maalimiestä kohti Murun
haukkuessa. Kun pääsin n. 20 metrin päähän, niin huomasin, että Murua
ei pelottanut, vaan se haukkui häntä pystyssä tomerana taistelumielellä. Kun olin lähestynyt Murmea vielä muutaman metrin
lisää, niin se lähestyi maalimiestä itsenäisesti ja haistaessaan, että
verkon alla oli ihminen, Muun käytös muuttui täysin varauksettomaksi ja
iloiseksi. Maalimies-mies totesi, että hänen mokansa; verkko oli juuttunut
oksiin kiinni ja hän oli repinyt sitä irti juuri, kun Muu saapui paikalle,
jolloin verkko siis heilui holtittomasti. Onneksi Muru on niin
ponteva! Se otti heiluvan verkon haasteena ja sai siitä
lisää potkua hommiinsa, nimittäin seuraavalle pistolle neiti lähti kuin
nato-ohjus, eteni luotisuoraan vaikeakulkuisessa maastossa ja "ilmaisi"
hienosti maalimiehen pressulla peitetystä iglusta.
Muu oli ihan innoissaan kakkospiilolla ja
olisi namistelun jälkeen halunnut pelata lelulla, mutta auringossa
paahdetut aivoni eivät sillä hetkellä rekisteröineet leikkihalua. Kolmas
ja neljäs pisto menivät myös innolla ja hienosti, ja Muru joutui ihan
oikeasti etsimään. Vikalla maalimiehellä Muru innostui leikkimään,
mutta aika väsyneesti jo. Repuilla
kävi taas hieman hassusti: Murun loppuruokapalkka oli jäänyt vahingossa
repuille ja menimme sinne syöttämään Murua. "Pahat tädit"
istuivat repuilla ja Muru sai TAAS haukkukohtauksen käytyään haistamassa
heitä. Muu oli jälleen epäluuloinen myös sitä "pahaa tätiä"
kohtaan, jonka kanssa oli jo seurustellut. Istuimme taas muina henkilöinä
repuilla juttelemassa, Muru sai ruokansa ja kun oli selvästi rentoutunut,
poistuimme paikalta.
Jatkosuunnitelma Murun hakutreenejä varten:
- Anna aikaa kehittyä rauhassa 3-6 kk, sitten
haukkuilmaisu mitä luultavimmin tulee spontaanisti.
- Murusta tulee todennäköisesti parempi haukkuva-
kuin rullakoira.
- Peräänlähtöjä niin, että
ensimmäinen maalimies
näyttää palkan (= varman päälle). Muut voivat olla valmiina puolessa
välissä ja juosta siitä 50 metriin piiloon.
- Lelua voi tarjota: "haluatko
leikkiä?" Jos ei halua, niin ei "pakoteta".
- Paljon leikkiä tuttujen ja vieraiden kanssa
hakumetsän
ulkopuolella.
- Ohjaaja hiljaa piiloille mennessään ja
rauhallinen käytös piiloilla.
- Ohjaaja jää hieman kauemmaksi Murusta ja
maalimiehestä.
- Mm:t juoksevat edellämme piiloilta
takaisin keskilinjalle.
- Sisäänottoja voidaan alkaa myös
harjoitella -> lisää vauhtia.
SIVUN
ALKUUN
jalki
TI 29.7.08 rankka
Murulle jälki illalla Kallvikissa uintireissun
päätteeksi. Jälki oli suora, n. 200 m pitkä, 40 min vanha, lopussa
namipurkki. Maasto oli tuuleton, erittäin kuiva ja pölyinen,
mustikanvarpuinen, ja osittain jäkäläinen ja kallioinen kangasmaasto.
Muru jäljesti tosi hienosti!
KE 30.7.08
Muru 1 v 2 kk. Muru tapasi aamupäivällä viisikuisen, 3/4
pikkusiskonsa Fisun
(Pilkkopimeän Punahilkka). Typykät olivat heti ihan bestikset ja juoksivat
kieli vyön alla helteessä puutarhaa ympäri. Misut jatkoivat riehumistaan
Pitkäjärven rannalla, missä Muru uiskenteli innoissaan mm. sorsien
perässä.
Illalla otimme tottista Talissa ja Murmeli
oli innoissaan kuin ei olisi aamupäivällä missään ollutkaan riekkumassa
- kestoipana! Hieman seuraamista, yksi nouto ja eteenmenotoistoja.
Tottiksen jälkeen teimme vielä tarkkuusetsinnän. Murulle tämä oli vasta
toinen treeni, joten Ulla kökki ruudussa Murun nähden ollen
laittavinaan esineitä sinne sun tänne, mutta todellisuudessa hän laittoi
ruutuun vain yhden esineen = nahanpalanen. Smurmu joutui tekemään
tosissaan töitä löytääkseen esineen. Murme on kuitenkin sen sortin
sitkeä sissi, että periksi ei anneta edes toinen jalka haudassa, joten
löytyihän se esine sieltä, kun tarpeeksi etsi.
TI 5.8.08
Warsinainen keikka heitetty! Kävimme Varsinais-Suomessa paimentamassa,
jäljestämässä, harrastamassa hakua ja treenaamassa agilitya neljän
päivän ajan. Kiitokset WMC:n mudisteille hyvästä treeniseurasta ja
vieraanvaraisuudesta!
To 31.7. Matkustimme
Rymättylään Kaisa Hilskan luokse paimennusharjoituksiin. Olin varannut
yksityistunnin Murulle ja Sulolle. Ilma oli todella helteinen, + 25, joten
treeni oli rankka sekä koirille että ohjaajalle.
Aluksi Muru sai olla mukana hakemassa lammaslaumaa laitumelta
harjoitusalueelle. Muru auttoi pitkässä liinassa talon paimenkoiraa
siirtämään lampaita laitumelta toiselle ja ajamaan ne pieneen
"kevytpyöröaitaukseen". Toisen koiran kanssa yhdessä
paimentaminen kuumensi melko paljon Murua. Kateellisuus on kantava voima
kaikessa koirankoulutuksessa .
Harjoittelimme Murun kanssa pariin eri
kertaan lauman tasapainopisteeseen kiertämistä sekä oikealta että
vasemmalta ja siellä pysymistä oikeassa vauhdissa ohjaajan liikkuessa
lauman ympäri koiran kanssa samaan suuntaan. Muru kiersi hyvin
tasapainopisteeseen, mutta sitten se olisi halunnut alkaa kasata laumaa
kiertämällä sitä ympäri, jolloin vauhti kiihtyi ja Muu tuli "minun
puolelleni". Tämä piti yrittää estää ja välillä tarvitsin jo
paimensauvaakin muistuttamaan neitiä siitä, että kuka määrää tahdin.
Hyvin Muru kuitenkin uskoi ja pudotti vauhtinsa sopivaksi. Saimme muutaman
oikein onnistuneen suorituksen, mutta sitten Muru alkoi olla jo aivan
läkähtynyt helteessä - laitumella kun ei ollut varjon varjoa ja ennen
paimennusta Muru oli matkustanut kuumassa autossa lähes kolme tuntia.
Sulo oli ollut kokeilemassa paimentamista
kolme vuotta aikaisemmin, enkä osannut yhtään arvata miten se nyt
käyttäytyisi. Edellisellä kerralla se oli melko kuuma ja jouduin
käyttämään paimensauvaa kovalla kädellä saadakseni Suun pysymään
ruodussa. Tosin silloin koulutus ei ollut niin asiantuntevaa kuin Kaisalla
ja Suloa kuumennettiin aivan turhan paljon lampaisiin, se ei olisi tarvinnut
yhtään kuumennusta... Nyt treenissä Sulo oli aivan innoissaan ja hakeutui
ihan heti hienosti tasapainopisteeseen. Sulkku kävi kovilla kierroksilla ja
jouduin _todella_ käskyttämään sitä saadakseni sen pysymään
käsissäni. Alkukankeuden jälkeen saimme pari tosi onnistunutta suoritusta
aikaiseksi Sulon kanssa siten, että lähetin Suloa tasapainopisteeseen
sekä oikealta että vasemmalta ja pysäytin sen maahan tasapainopisteessä.
Siitä huusin sen sitten pois ja kehuin.
On kyllä hieno tunne, kun omat koirat
osoittavat hyvää paimennusviettiä ja koulutettavuutta paimenkoiriksi.
Olisi hienoa päästä treenaamaan paimennusta säännöllisesti, vaikka
ihan kilpatasolle asti, mutta täällä pääkaupunkiseudulla ei ole
paimennusmahdollisuuksia. Lähin taitaa olla Tammisaaressa, ja tällä
palkalla ja näillä bensan hinnoilla...
Illalla treffasimme Elvin kanssa
jäljestyksen merkeissä. Tein Murulle n. 150 m pitkän, suoran jäljen,
jolla oli kaksi namipurkkia (50 m & loppu). Jälki oli 55 min. vanha.
Alussa jälkipohja oli sammalta, mustikanvarpua ja risukkoa, kunnes n.
puolessa välissä vaihtui suopursuksi. Murmeli jäljesti innolla ja
tarkasti nenä maassa. Hieman ennen loppua oli vanhan polunpohjan ylitys,
jonka tiimoilla Muru tarkisteli ilmeisesti vanhoja harhajälkiä. Jatkoi
kuitenkin itsenäisesti ja hyvin loppuun asti. Muru on edelleen hieman
pihalla, että miten purkkeihin pitäisi suhtautua, mutta ei enää
väistänyt purkkeja niin voimakkaasti kuin aikaisemmin.
Treenin jälkeen Muru pääsi riehumaan
seitsenkuisen mudipojan Jaken (Takkutukan Temppujen Temppu) kanssa.
Murulla oli hauskaa siihen asti kunnes sattui (Jakke oli hieman
raju). Sen jälkeen Jakke sai pääsääntöisesti hammasta...
Pe 1.8. Hieman tottista
helteessä aamupäivällä Haunisten tottiskentällä (yhdellä niistä
kolmesta hyvinhoidetusta ruohokentästä).
Illalla hakutreenit Warsinaisten Mudistien kanssa Märynummella. Rata oli
loistava: toinen puoli vastatuulessa helppokulkuista aukeaa maastoa, ja
toinen puoli laski jyrkästi alas ollen aikamoista kumpuilevaa, tiheää
ryteikköä ja vielä myötätuulessa. Tallasimme alueen syvyydeksi n. 80
m.
Ensimmäinen maalimies näytti Murulle
namirasiaa ja pinkoi piiloon ryteikköpuolelle 50 metriin -> Muru
perään ja hienosti meni. Muu joutui lopussa tekemään töitä ja
käyttämään nenäänsä mm:n löytääkseen. "Ajoimme" tämän
mm:n keskilinjalle ja toiselta puolelta metsään lähti pinkomaan toinen
maalimies. Myös tämä meni hienosti. Mm tarjosi lelua Muulle, mutta ipana
oli sen verran väsynyt reissusta ja edellispäivän ohjelmasta, että ei
jaksanut leikkiä. Kolmas mm oli valmiina alueella ja lähti pinkomaan
ryteikköön koiran nähden, kun olimme päässeet keskilinjalle. Mm
tuuskahti kumoon mättääseen n. 40 metrissä ja kätkeytyi vahingossa
maastoverkkoineen täydellisesti aluskasvillisuuden sekaan niin, että
näimme hänet keskilinjalta, mutta koira ei nähnyt häntä ollenkaan.
Kumpuilevasta maastosta johtuen Muru joutui tekemään oikein kunnolla
töitä saadakseen hajun maalimiehestä. Hyvä harjoitus!
Sanottakoon tähän väliin, että pyrin
aina siihen, että maalimiehet peittävät itsensä joko maastoverkolla,
kasviverkolla, pressulla, maastopuvulla, tms. On jo alkuharjoituksista asti
tärkeää, että koira ei opi etsimään silmillään.
La 2.8. Osallistuin Murun
kanssa Turussa agilityleirille, jossa kouluttajana toimi Janita Leinonen.
Vaikka Muru on aikaisemmin ollut agilityesteiden kanssa tekemisissä vain
pari kertaa, niin harjoittelimme erilaisia ohjauskuvioita hyppyesteillä.
Olin varautunut treenaamaan vain este- ja kontaktiharjoituksia, mutta
pääsimmekin heti ihan "tositoimiin"! Ekassa treenissä
harjoittelimme yhdelle kuviolle seitsemän erilaista suoritustapaa...
Murmeli oli todella mainio ja hyppeli harjoituksia kuin kokenut koira
konsanaan. Olin myös itseeni todella tyytyväinen; jonkinlaista
ohjaustatsia löytyi, vaikka viimeksi olen koiraa "kunnolla"
ohjannut agilityssa vuonna 2000... Joku kysyikin iltapäiväharjoituksen
aikaan, että "Kumpi noista on iloisempi, koira vai ohjaaja?"
Su 3.8. Agitreenit jatkuivat
edelleen ohjauskuvioita harjoitellessa. Käsittämätöntä miten Murmeli,
täysin kokematon koira, hyppeli rataa tyylikkäästi monta estettä
peräkkäin, kun onnistuin ohjaamaan sitä oikein. HAUSKAA! Innostuin taas
pitkästä aikaa lajista, mutta putosin heti takaisin maanpinnalle, kun
eteen tuli kysymys, että mistä
meille löytyisi sopiva agilityryhmä? Odotin naivisti saavani apua tässä asiassa
vastavuoroisuusperiaatteen mukaan, mutta turha toivo... Agility on ikävä
laji siinä mielessä, että ainoastaan suhteilla pääsee treenaamaan,
ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Mihinkään muuhun lajiin ei
ole yhtä vaikea päästä "sisään". Mitenköhän nuoret
innokkaat agiharrastajat jaksavat jonottaa lupaavine koirineen jopa
1,5-vuotta päästäkseen ohjattuun agilityyn?! Ehkäpä me Murun kanssa
unohdamme heti kättelyssä agilityn, vaikka neiti lahjakas onkin, ja keskitymme
pk-lajeihin, joita pääsemme treenaamaan ihan milloin haluamme, missä
haluamme, hyviä treenikaveraita löytyy aina ja "koutsi" löytyy
omasta takaa .
KE 6.8.08
Hakutreenit illalla Saarioisella, jossa toinen puoli radasta oli vanhaa,
heinittynyttä hakkuualuetta ja toinen kuusimetsää, rata oli molemmin puolin
syvyydeltään n. 80 m. Murulle otettiin aluksi kaksi lelunryöstöä ihan
lähelle. Päästin Murun liikkuvan mm:n perään ja se sai syöksyä kiinni
patukkaan. Murme leikki innoissaan, sai hyvin taisteltuaan voittaa patukan ja
oli oikein hyvässä vietissä. Tämän jälkeen otimme neljä peräänlähtöä
syvälle alueelle ja hyvin piiloutuneet mm:t. Eka mm kätkeytyi hakkuualueen
pöheikköön niin hyvin, että Murmeli joutui tekemään oikein tosissaan
töitä hänet löytääkseen. Koska en kuullut, enkä nähnyt oliko Muu jo
maalimiehellä, niin juoksentelin vahingossa melkein perille asti ennen kuin
Muru oli edes vielä löytänyt mm:stä. Lähes törmäsimme töitä tekevän
koiran kanssa yhteen ja se tuli ihmeissään luokseni kuin kysymään, että
"Mitä SÄ täällä nyt jo teet?". Kehotin Murmelia jatkamaan
etsimistä ja se lähtikin saman tien takaisin hommiinsa ja kohta löysikin
mm:n. Kolmannella mm:llä eli Ullalla Muru tarjosi pari haukkua, kun mm
oli sen mielestä liian hidas kaivautuessaan piilosta esiin. Sieltä se lähtee!
Palkkana oli herkut ja viimeisellä mm:llä lisäksi vielä narupallo, jolla
Murme jaksoi ihme kyllä leikkiä innoissaan, vaikka treeni oli ollut melko
rankka. Erinomaisen onnistunut treeni!
TO 7.8.08
Murun toinen juoksu oli alkanut yöllä, mutta huomasin sen vasta illalla.
Edellisen juoksun alkamisesta oli kulunut lähes päivälleen seitsemän
kuukautta.
Muru ajoi elämänsä ensimmäisen vieraan
tekemän jäljen. Taneli teki Murulle n. 200 m pitkän jäljen, jossa oli
kaksi kulmaa lähekkäin. Jäljellä oli kolme herkkupurkkia. Jälki oli n.
tunnin ikäinen ja melko ryteikköinen. Muru nosti jäljen tosi hienosti, ja
ajoi sen suurella innolla ja tarkasti. Selvästikin vieraan tekemä jälki oli
inspiroivampi kuin minun tekemäni. Purkitkin Muu ilmaisi iloisena, tosin ei
vielä mennyt maahan ilman pyyntöä.
Otimme myös esineruudun, joka oli melko
vaativassa kallioisessa maastossa, jonka takaosa laski jyrkästi alas. Ruutu oli
täysmittainen Sulon treeniä varten ja Muru sai katsoa, kun Taneli vei
kolme esinettä takalinjalle, Muru tosin näki vain oikean takakulman esineen
pudotuksen. Muru toi hienosti ekan esineen sieltä oikealta, mutta sen jälkeen
ei yrityksistään huolimatta löytänyt toista. Taneli kävi uudelleen
esineiden luona ja sitten Muru löysikin toisen takakulman esineen. Lopetin
treenin tähän, koska maasto oli selvästi hieman turhan vaativa kokemattomalle
koiralle, eikä maastossa nähnyt yhtään missä koira menee.
Vanhaherra Hiski sai ajaa Tanelin
tekemän, n. 150 m pitkän mielenterveysjäljen, jonka se menikin hienosti
vanhalla rutiinilla, vaikka on jäljestänyt viimeksi viime syksynä. Kun nenä
toimii, niin ei haittaa, vaikka kuulo ja näkö eivät niin pelaakaan!
PE 8.8.08
Treenasimme Lissun ja Markun kanssa esineruutua kunnon
vesisateessa. Maastopohja oli vanhaa kuusimetsää, sammalta ja saniaista. Muru
sai nähdä, kun Lissu vei kolme esinettä alueen takarajalle. Ruutu oli n.
25-30 m leveä. Muru syöksyi hakemaan ekaa esinettä ja toi sen hienosti kovaa
vauhtia lähes loppuun asti, kunnes kakkahätä yllätti ja oli pakko rynnätä
vauhdista pöheikköön kakalle .
Siinä hötäkässä esinekin unohtui ja jouduin muistuttamaan Muuta siitä -
toi esineen sitten kyllä hienosti luovuttaen sen istuen edessä. Lopetin
harjoituksen toisen esineen tuontiin.
Lissu oli tehnyt Murulle n. 150 m pitkän
jäljen, jossa oli yksi kulma ja kolme namirasiaa. Maasto oli aukeaa, satoi
kovaa ja jälki ehti vanheta vähän liikaa; oli pari tuntia vanha, joten se oli
tosi vaikea, mutta sinnikkäästi neiti kuitenkin selvitti jäljen. Jopa melko
alkuun osunut leveän ja paljon kävellyn polun ylityskin onnistui. Ei
kuitenkaan ihan näin vaikeita vielä tässä koulutusvaiheessa...
SIVUN
ALKUUN
SU 31.8.08 murre
Murun juoksu kesti n. 2,5 viikkoa. Ns. paras päivä oli taas 11.
päivä, kuten ensimmäisenkin juoksun aikana. Muru oli hyvin aggressiivinen
muutama viikon ajan ennen juoksua ja myös sen aikana. Aggressiivisuus
kohdistui muita koiria ja Suloa kohtaan, ja näkyi
"raivohulluutena" taisteluleikeissä sekä ylenpalttisena reviirin
vahtimisena. Uutena juttuna neidille ilmaantui lähes pakonomainen tarve
hoitaa ja nuolla vimmaisesti mun käsivarsia ja kaulaa illalla nukkumaan
mennessä. Murun juoksun paras päivä osui PK-SM-kisojen aikaan ja neiti
oli vallan hassu, kun ympärillä oli kymmenittäin toistaan machompia
"eliittiuroksia". En ole ennen nähnyt, että narttu alkaa
vaahtoamaan suustaan, kun haistelee uroksen hajua! Uroksille kylläkin on
tyypillistä alkaa "kuplimaan" juoksu-narttujen hajuista. Mutta
Murre onkin niin jätkä!
Murun juoksu meni lähinnä lenkkeillessä ja keskityin Suloon SM-kisojen
takia.
Tänään ajoin Murun kanssa kahdestaan
fillarilla metsään, missä laitoin ipanan puuhun kiinni ja vein sille
yhden esineen 50 metrin päähän. Murre painui esineelle tuhatta ja sataa,
ja toi sen yhtä vauhdikkaasti takaisin luovuttaen esineen istuen edessäni.
Sitten ajoimme tottiskentälle harjoittelemaan noutoa ja liikkeestä
istumista. Tulipa otettua pari luoksetuloakin ja eteenmeno häiriön alla,
sillä meille vieras koira treenasi samalla kentällä.
Pe 22.8. Olimme ottamassa Ullan
ja Bravan kanssa tottista Kauklahden kentällä. Muru harjoitteli
hyppyä korotettavalla esteellä. Nyt Muu hyppää 80 cm puhtaasti lelu
suussa. Teimme Kauklahden lähistölle myös jäljet ja esineruudun. Murun
jälki oli n. 150 m pitkä, jossa oli yksi kulma vasemmalle ja kaksi
namipurkkia. Jälki oli n. tunnin ikäinen. Alue oli ilmeisen paljon
käytetty ja Murun jäljellä oli selvästikin useita harhajälkiä.
Hienosti ipana kuitenkin selviytyi jäljestä, vaikka se vaikea
olikin.
Muru oli tallaamassa esineruutua, joka oli lähes täysmittainen. Ulla
jätti alueen takaosaan kolme esinettä valmiiksi. Lähetin Murun etsimään
esineitä, mutta se oli mennyt sekaisin tallaushommasta, eikä
selvästikään oikein tajunnut, että mitä siltä halusin. Laitoin koiran
kiinni ja menimme yhdessä katsomaan esineitä. En huomannut oikean kulman
esinettä, mutta Muru poimi sen ja antoi mulle. Menimme yhdessä katsomaan
vielä keskellä ja vasemmassa takakulmassa olleita esineitä. Juuri kun
olimme keskellä, niin muutaman metrin päässä alueella kökki marjastaja,
jolle Murun piti puhkua. Marjastaja onneksi valui pois alueelta ja pystyin
lähettämään Murun hakemaan esineitä. Se toi esineen vasemmasta
kulmasta, mutta ei enää lähtenyt hakemaan toista esinettä. Ulla kävi
näyttämässä esineen, jolloin Muru haki sen. Homma meni niin huonosti,
että otin vielä uuden kierroksen Sulon ja Bravan treenien jälkeen. Nyt
kävimme yhdessä viemässä yhden esineen, jonka Muru sitten hakikin
innolla. Mulla on vikana se, että teetän ipanalla koko ajan liian vaikeita
esine-etsintöjä. Millään ei meinaa pysyä kaalissa, että koiruus on
kuitenkin pentu vielä, vaikka pätevä pakkaus onkin. Helpompia
treenejä!!!
Su 24.8. Fillaroin koirien kanssa
illalla vesisateessa metsään, laitoin tyypit puihin kiinni ja tallasin
koirien nähden n. 5 x 60 metrin kaistan sammal-saniaispohjalle. Jätin
kaistan loppuosaan kuusi esinettä ja lähetin koirat vuorotellen hakemaan
niitä. Muru kuumeni kovasti kilpailusta, ja toimi nopeasti ja hienosti.
Erinomainen harjoitus Murulle!
Ti 26.8. Jäljestämässä Korsontien varressa. Murun jälki oli n.
200 m pitkä ja siinä oli kaksi kulmaa oikealle. Namipurkkeja oli kolme ja
jäljellä ikää 1 h. Muru ottaa jo pientä jananpoikasta muutaman metrin
päästä. Jälki meni hienosti ja tarkasti matalalla nenällä, jopa
mäenkumpare, jolla oli vain sammalta peittona ja kohdassa kävi tuuli.
Tallasin koirille valmiiksi n. 10 x 50 m kaistan sammalpohjaiseen
mäntymetsään ja laitoin kaistan loppuosaan kuusi esinettä. Hain koirat,
laitoin ne puihin kiinni ja lähetin ne vuoron perään etsimään. Sulo
haki ekan esineen ja Muru kuumeni siitä kovasti. Neiti painui omalla
vuorollaan kuin viitapiru kaistan perälle ja tuli hetkessä esineen kanssa
takaisin. Toisella kierroksella Muru ei jostain syystä lähtenyt irtoamaan
ja laitoin sen takaisin puuhun, ja päästin Sulon etsimään. Sen jälkeen
Muru taas irtosi, tosin hieman empimistä oli ilmassa verrattuna ihan ekaan
pistoon.
To 28.8. Hakutreenit kolmen viikon
tauon jälkeen. Olimme Kivistössä Keimolan puolella, alue on vanhaa
hakkuualuetta. Otin Murulle neljä peräänlähtöä ja viidennen mm:n
ääniavulla, ja neiti kävi melko kuumana. Ekalle, verkon alla olleelle
maalimiehelle Muru ehti haukahtaa kolme kertaa ennen kuin mm ehti mönkiä
pois piilosta. Myös toisella ja kolmannella mm:llä Murulta pääsi haukku,
sen jälkeen ipana alkoi vissiin väsyä, eikä spontaaneja ilmaisuja enää
tullut. Kaikki maalimiehet palkkasivat ensin herkuilla ja sitten
leikkimällä. Onnistunut treeni!
Treenien jälkeen menimme lenkille Karlan ja Rimman kanssa.
Neidit olivat tavanneet viimeksi n. puoli vuotta sitten ja molemmat
aikuistuneet. Muru oli aluksi hyvin ärhäkkänä Rimmalle, mutta
"lauhtui" nopeasti ja lenkki sujui stressittömissä merkeissä,
tosin eivät tytöt enää leikkimään innostuneet.
SIVUN
ALKUUN
SU 21.9.08 rusakko
Taas on melkein kuukausi ehtinyt vierähtää edellisestä
päivityksestä. Aika menee hirmuista vauhtia, eikä koiria aktiivisesti
treenatessa ja lenkittäessä juuri muuta vapaa-aikaa jää. Murun yleinen
aggressiivisuus ja ylenpalttinen piha-alueen vahtiminen jatkui pari viikkoa
juoksun jälkeen ja olemme joutuneet ottamaan vahtimisen takia muutaman
kerran oikein kunnolla yhteen. Neiti olisi omasta mielestään oikein sopiva
meidän laumamme johtajaksi ja haluaisi karkottaa piha-alueeltamme kaikki
muut samassa taloyhtiössä asuvat koirat. Sulon ohi ipana kiipi jo
ensimmäisen juoksun aikaan ja sen jälkeen Sulo-parka onkin sitten ollut
ihan altavastaaja joka asiassa, Muru määrää tahdin sekä sisällä että
ulkona.
Murun kirsu on aurinkoindikaattori. Koko
kesän kirsu on ollut musta, mutta pari viikkoa sitten huomasin, että kirsu
oli alkanut haalistua ruskeaksi, kuten viime talvenakin. Tänä vuonna syksy
tuli hyvin aikaisin jo elokuussa, eikä nyt syyskuussa aurinkoa ole näkynyt
kuin parina päivänä. Murun kirsu on siis tyypillinen "winter nose"
- kesällä musta, talvella haalistunut.
Harmikseni Muru on innostunut rusakoiden
jahtaamisesta oikein tosissaan. Ipana säikäytti minut oikein kunnolla
eräänä hämäränä ja sateisena iltana ampuessaan rusakon perässä
vilkasliikenteiselle kadulle. Lähes kuonon edestä lähteneen rusakon
perään kiitänyt Muru sai myös Sulon mukaansa, sillä neidin kiihtynyt
ajokiljunta oli liikaa Sulolle, joka yleensä on uskonut kieltoa. Jahti
kesti oikeasti varmaankin vain pari minuuttia, mutta odottaessani auton
jarrujen kirskuntaa nuo minuutit tuntuivat ikuisuudelta. Ensin palasi Sulo
ja hetken kuluttua Muru, molemmat onneksi jalkakäytävää pitkin. Apinat
saivat tuta säikähdyksestä kumpuavan raivon ja niin armottoman
selkäsaunan, että vielä kotonakin tyypit istuivat hievahtamatta sohvan
vieressä tuijottamassa, kun lähettelin ystäville "Vihaan
koiriani"-tekstareita.
Ajattelin, että Murun ensimmäinen minun
taholtani kokema totaalinen raivari olisi tehonnut neitiin, kuten aikoinaan
tehosi saman ikäisenä Muun isoisälle Hiskille. Yksi totaalinen
megasuperraivari riitti lopettamaan Hiskin rusakonmetsästyksen. Mutta ei -
vain viikko tapahtumasta Neiti Luupää ampui Humpan vanavedessä
rusakon perään, tällä kertaa onneksi kaukana kaduista. Jälleen myös
Sulo lähti mukaan touhuun. Huudot ja vihellykset kaikuivat kuuroille
korville. Muutaman sadan metrin takaa-ajon jälkeen mutiaiset hukkasivat
rusakon ja lähtivät palaamaan takaisin. Teimme Inkan kanssa
voimakkaan laumasta karkotuksen kaikille kolmelle. Häädimme koirat n.
sadan metrin päähän ja painuimme metsään niiden näkemättömiin ennen
kuin kutsuimme ne luoksemme. Muru vaikutti olevan järkyttynyt
karkotuksesta, joka oli sen elämän ensimmäinen oikein kunnon karkotus.
Ajattelin, että hyvä, tämä varmaankin tehosi hyvin. Sulolle laumasta
karkotus on ollut aina kaikkein tehokkain opetus.
Mutta ei - jälleen viikon kuluttua Murmeli
lähti rusakon perään illan pimeydessä. Onneksi kadut olivat taas
kaukana. Tällä kertaa Murulla oli kaulassaan Humpalta lainattu
kauko-ohjattava sitruunapanta, mutta kuinka ollakaan, en ollut tarkistanut
sitä ja panta oli tyhjä, joten se siitä... Murme ajoi rusakkoa pari sataa
metriä ja kun ipana palasi, karkotin sen laumasta. Tällä kertaa Sulo ei
lähtenyt Murun perään, edellinen laumasta karkotus oli riittävä
rangaistus Sulolle. Muru nökötti yksikseen pimeässä joen toisella
puolella, kun kuljimme Sulon kanssa joen toista puolta. Muru yritti
lähestyä meitä, mutta ajoin sen aina pois. Lopulta kutsuin sen luoksemme
ja neiti oli helpottunut, mutta ei mitenkään erityisen nöyrän oloinen.
Raivostuttava luupää... 
Seuraavana päivänä teimme Mallan,
Matin, Renen ja Zolan kanssa parin tunnin metsälenkin,
jonka päätteeksi snakutytöt lähtivät jahtaamaan rusakkoa. Olin
tyytyväinen, kun sain Murun ja Sulon pysymään luonani käskyttämällä
ja palkkaamalla. Näin Murusta, kun se sai lähellä olevasta rusakosta
hajun ja pääsin heti puuttumaan tilanteeseen, jolloin takaa-ajoa ei
päässyt syntymään. Kerrankin jotain onnistui.
Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, sillä jo
seuraavana iltana törmäsimme taas rusakkoon, joka lähti pinkomaan
miljoonaa Murun kuonon edestä. Sain pysäytettyä Sulon käskyllä, mutta
Muru vaan paahtoi menemään. Neidillä oli kauko-ohjattava sittispanta
kaulassaan, joka tällä kertaa oli täynnä. "Ammuin"
kauko-ohjaimella useita kertoja, koska en nähnyt enää Murua sen ja
rusakon kadotessa saman tien näköpiiristäni. Muru tuli melkein heti
takaisin ja jäi seisomaan minusta n. 50 metrin päähän. Huusin sille
"Hyi!" ja "ammuin" vielä samalla hetkellä sitruunalla.
Muru reagoi sitruunaan pompahtamalla, mutta en tiedä oliko se reagoinut
siihen rusakkoa ajaessaan. Mene ja tiedä, emme ole sen jälkeen
törmänneet rusakoihin. Voisin kuvitella, että Muru olisi ainakin jotenkin
reagoinut, sillä kun lähdin kävelemään sinne minne Muru oli rusakkoa
ajanut, niin ipana tuli kävelemään viereeni hieman huolestuneen
näköisenä. Joka tapauksessa Murre ulkoilee kauko-ohjattava sittispanta
kaulassaan niin kauan, kunnes tiedän, että rusakkojahti loppuu käskystä.
Prkl!!!
Hermojeni raastamisen vastapainoksi Muru on
muuttunut sisällä ihanaksi kainalolötköksi. Se on aina nukkunut
sängyssä, mutta aikaisemmin aina seinässä kiinni. Nykyään Muu tulee
samalla lailla kaulalle kuin Sulo ja myös "hoitaa" minua. Murre
haluaa olla paljon enemmän lähellä kuin aikaisemmin ja nukkuu kylki
kyljessä kanssani. Myös treeneissä Muru on ollut lähiaikoina loistava ja
tuonut minulle paljon iloa. Haku sujuu todella hienosti ja kevään
ongelmista ei ole enää tietoakaan. Myös jälki menee hyvin ja
esine-etsintä on vallan loistavalla mallilla. Tottista en ole jaksanut
hinkata kovin paljoa, työn alla on tällä hetkellä liikkeestä istuminen.
Tätä koiraa on ilo treenata!
Ke 3.9.
Hakutreenit Landbossa.
Treenin aluksi otimme Murulle kaksi lyhyttä perään lähtöä, joissa Muru
sai ampua suoraan patukkaan kiinni ja voittaa sen. Sen jälkeen otin neljä
perään lähtöä, joissa kaikilla palkkana ensin namit ja sitten leikki.
Kaikki mm:t tulivat edellämme pois piiloilta. Yksi mm oli Murulle ihan uusi
tuttavuus. Murulta tuli spontaani ilmaisuhaukku ekalla maalimiehellä, joka
oli verkon alla. Toinen mm oli kätkeytynyt isojen saniaisten alle ja ipana
joutui tekemään kunnolla töitä hänet löytääkseen. Myös kolmas ja
neljäs mm onnistuivat näkölähdöstä huolimatta kätkeytymään niin
hyvin, että Muu joutui tekemään kunnolla töitä heidät löytääkseen.
Vikan mm:n jälkeen Muru oli ihan hepulissa keskilinjalla ja haukkui
innoissaan. Repuilla loppupalkalla Muu haukkui pontevasti maalimiestä.
Hyvä treeni!
Su 7.9. Lissun, Markun
ja Urkin kanssa esine-etsintätreenit Kivikossa. Ruutu oli
täysmittainen ja Lissu oli vienyt Murulle valmiiksi kolme esinettä alueen
takaosaan. Muru toi hienosti suoralla pistolla yhden esineen, jonka jälkeen
vein Murun autoon ja otin Sulolle treenit. Sitten hain taas Murun, joka toi
suorilla pistoilla kaksi valmista esinettä alueen takaosasta. Loistava
suoritus!
Ma 8.9. Jäljestämässä
Korsontien varressa Markun ja Urkin kanssa. Markku teki
Murulle jäljen, joka oli n. 200 m pitkä ja 1,5 h vanha. Jäljellä oli
kolme namipurkkia ja kaksi kulmaa oikealle. Juuri, kun olimme aloittamassa
jäljen, hiekkatietä pitkin tuli räkyttävä koira, jolle Muun piti hieman
kommentoida, mutta neiti aloitti kuitenkin jäljestyksen häiriöstä
huolimatta. Muru ilmaisi purkit hienosti, tosin istumalla .
Jäljestys sujui pääsääntöisesti hyvin, jossain vaiheessa Muru vissiin
huomasi yhtä äkkiä, että Markkukin tuli mukana perässä, kun piti
häntä kääntyä pällistelemään.
Tallasimme myös esinekaistaleen, joka oli
n. 5 m leveä ja 60 m syvä. Muru toi kaistan takaosasta kolme valmista
esinettä kolmella pistolla. Upeaa! Murulle näyttää sopivan se, että
otan Sulon ensin työskentelemään. Neidillä on mahtava into, kun Suu on
päässyt ensin hommiin.
La 13.9. Tottista Talissa.
Muru hyppäsi metrin esteen patukan kanssa. Hyppääminen on Muun mielestä
ihanaa.
Su 14.9. Hakutreenit
Landbossa eri radalla kuin viimeksi. Rata oli hyvin jyrkkä profiililtaan
joka suuntaan. Treenin aluksi yksi lyhyt perään lähtö, jossa patukan
voitto. Ensimmäinen mm oli haamuna myötätuulessa. Toinen oli valmiina
vastatuulessa. Muru lähti hienosti, teki suoran piston ja löysi mm:n.
Kolmas mm oli valmiina myötätuulessa. Muru lähti hieman empien, koska
tuulesta ei ollut apua ja pysähtyi kallionkumpareelle n. 20 m:n päähän.
Kannustin sitä, jolloin se lähti etenemään ja löysi mm:n suoraan
edestään. Neljäs mm oli vastatuulessa rinteessä ja Muru sai jo
keskilinjalle hänestä hajun. Muu joutui kuitenkin työskentelemään
kunnolla mm:n löytääkseen. Kaikki mm:t palkkasivat ensin namilla ja
sitten leikillä. Repuilla loppupalkalla Muru haukkui mm:stä. Onnistunut
treeni!
La 20.9. Jälki- ja
esinetreenit lentoaseman kupeessa. Murun jälki oli n. 400 m pitkä (pisin
tähän mennessä) ja 1,5 h vanha, kostea maasto. Jäljellä oli neljä
namipurkkia ja neljä kulmaa, joista kolme ekaa oikealle ja viimeinen
vasemmalle. Yritin ottaa Murulle pientä jananpoikasta, mutta Muu ei
tajunnut nostaa jälkeä, vaan meni sen yli. Vasta kun näytin jäljen
kunnolla, niin Muru otti sen. Murre jäljesti hienosti ja sopivaa vauhtia.
Ekasta kulmasta Muru meni yli ja teki ympyrän ennen kuin jatkoi jälkeä.
Toinen kulma meni täydellisesti. Kolmannessa kulmassa tuli taas
pyörimistä ja näytti kuin siihen olisi sattunut jokin harhajälki.
Neljäs kulma meni täydellisesti. Nyt Muru on sisäistänyt selvästi
ilmaisut. Se plätsähti makaamaan jokaiselle purkille ilman apuja, ja pari
niistä vielä täydellisesti nenä menosuuntaan ja purkki tassujen
välissä. Loistavaa! Otin
joitakin päiviä sitten Murulle ensimmäistä kertaa ulkona
keppi-ilmaisutreenin. Keppejä oli kuusi ja ne olivat hiekalla n. 5 m:n
välein. Selvästikin tämä treeni oli vahvistanut myös Murun
purkki-ilmaisua.
Esineruutu oli leveydeltään n. 20 m ja syvyydeltään n. 60 m kaista.
Murulla oli alueella valmiina neljä esinettä, joista kaksi takakulmissa,
yksi n. 40 m:ssä keskellä ja yksi n. 10 m:ssä etualalla (ensimmäistä
kertaa). Otin taas Sulon ensin ja Muru näki autosta Suun työskentelyn.
Neiti olikin sitten omalla vuorollaan tosi innoissaan. Ekalla pistolla nousi
vasen takakulma, toisella pistolla etuesine ja kolmannella pistolla oikea
takakulma. Suorastaan loistava suoritus, paremmin ei olisi voinut koira
työskennellä! Toi ipana on k_ä_s_i_t_t_ä_m_ä_t_t_ö_m_ä_n hyvä
esine-etsinnässä!
Su 21.9. Hakutreenit
Saarioisella. Olimme vierailemassa ryhmässä, joten kaikki mm:t olivat
Murulle tuntemattomia, mutta Muu ei vierastanut heitä pätkääkään.
Treenin aluksi jälleen yksi lyhyt perään lähtö, jossa Muru sai ampua
kiinni liikkuvan mm:n patukkaan, kunnon taistelu ja voitto. Heitin patukan
samalle mm:lle, joka paineli etukulmaan myötätuuleen piiloon, n. 70-80
metriin. Muru joutui tekemään töitä, sillä mm oli onnistuneesti
kätkeytynyt kuusen alle. Taas tuli spontaani ilmaisuhaukku (siis pari,
kolme "kiekumista"). Toinen mm oli vasemmassa etukulmassa
vastatuulessa valmiina verkon alla. Pisto ei ollut ihan suora, mutta Muru
löysi mm:n hienosti. Kolmannen mm:n piti olla perään lähtö, mutta hän
oli mennyt valmiiksi umpinaiseen roskalaatikkoon, joka oli vain n. 20 m
keskilinjasta pöheikössä. Päätin kuitenkin kokeilla kuinka Muru lähtee
tällä kertaa myötätuuleen ja lähetin koiran muutama metri ennen piiloa.
Murre lähti empimättä tekemään suoraa pistoa, sai sitten ilmeisesti
takaansa mm:n hajun ja palasi laatikolle. Muu oli kurkistanut laatikkoon,
mutta asettunut sitten alas syömään namipurkistaan, joka työnnettiin
rullareiästä ulos. Neljäs mm oli valmiina vastatuulessa tai siis piti
olla. Lähetin Murun suoraan maakuopalle, jossa mm:n piti olla. Muu eteni
suoraan, mutta näin sen sitten kääntyvän alueella eteen päin. Hieman
ihmettelin tätä, kunnes kohta kuului ilmaisukiekuminen. Mm oli mennyt
väärään paikkaan piiloon, n. 30 m maakuopasta keskilinjan suuntaisesti.
Murulle tämä oli ensimmäinen eteenpäin työskentelyn harjoitus (tosin
vahingossa) ja hienosti meni! Kaikki mm:t palkkasivat ensin namilla ja
sitten leikillä. Repuilla mm antoi loppupalkan lyhyestä haukusta, joka oli
ponteva. Erinomainen treeni!
SIVUN
ALKUUN
PE 3.10.08 sittis
Olemme törmänneet vain yhteen rusakkoon sen jälkeen, kun Muru sai
suihkauksia sittispannasta. Eräänä iltana kävi seuraavasti: Sulo meni
pimeässä kakalle rauhalliseen pöheikköön, jossa yleensäkin käy.
Hetken pyörittyään aloillaan herra hyppäsi säikähdyksestä ilmaan ja
päästi hälytyshaukun, kun rusakko lähti suoraan Sulon alta pakoon. Sulo
oli niin pöllämystynyt keskeytyneestä tarpeiden teosta, että ei edes
yrittänyt lähteä rusakon perään. Muru oli mulla flexissä ja karjaisin
"Ei" samalla hetkellä, kun rusakko ampaisi viistosti Murun
edestä pakoon. Minusta näytti siltä, että myöskään Muru ei ollut
lähdössä rusakon perään. Liekö sattumaa, olihan tilanne melko
yllättävä, vai oliko neiti ottanut opikseen edelliskerrasta? Aika
näyttää. Lenkeillä olen heti
kieltänyt, jos Muru on osoittanut yhtään se näköistä käytöstä,
että se olisi saanut jostain rusakon hajun. Muru on totellut hyvin.
Sittispanta on ollut hyödyksi myös
muutaman kerran vahtimistilanteissa. Muru on vaiennut heti kuin muuri
saatuaan suihkauksen sitruunaa vahtimisrähinään, joka on kohdistunut
vieraisiin koiriin esim. autoni lähellä.
Murun juoksun aikainen ja jälkeinen aggressiivisuus on selvästi laantunut,
ja neiti on taas melko herttainen. Muru suhtautui nätisti kahteen
8-viikkoiseen mudin-
pentuun ja olisi kovasti halunnut leikkiä niiden kanssa, mutta Murme on
hieman turhan raju, kun se käyttää niin voimakkaasti etukäpäliään
leikkiessään. Pennut ja pienet koirat eivät oikein tykkää siitä, kun
Murmeli "hakkaa"... ja Muru-parka ei ollenkaan ymmärrä, että
miksi sitä pelätään, vaikka se yrittää vaan leikkiä ja olla
ystävällinen.
Murre on tosi innokas juoksemaan
polkupyörän vierellä. Alkumatkasta 11,5-kiloinen sintti vetää vähän
matkaa niin pontevasti, että mun ei tarvitse edes polkea ja silti mennään
kohtuullisen kovaa. Jos joku menee meidän edellä tai meidän ohi, niin
Murmelille tulee kova kiire ottaa hänet kiinni. Painamme kuin viitapirut
menemään ja Muru vetää täysillä siihen asti, kunnes olemme ohittaneet
kiinni otettavan tyypin. Silloin Muru lopettaa vetämisen ja katsoo mua
voitonriemuinen ilme naamallaan: "Me voitettiin!"
Muru on hirmuisen kilpailuviettinen tyyppi. Sulon se on pakottanut
juoksemaan takanaan eli koirat juoksevat pyörän oikealla puolella
peräkkäin, sillä Murre ei salli Sulon juosta vierellään. Fillarointi on
Muun mielestä niin kivaa, että se ei tympäänny, vaikka ajamme kuinka
pitkiä matkoja tahansa.
Murmeli on oikea kunnon bitch. Se
liehittelee uroksia ja flirttailee niille, mutta heti kun ne yrittävät
nuuskia neidin takapuolta, niin hammasta tulee niin, että soi! Muru leikkii
urosten kanssa paljon rajummin kuin toisten narttujen kanssa. On hauska
seurata miten Murulla on erikseen "tyttöjen leikit" ja
"poikien leikit", ja sitten vielä hyvin, hyvin raju
Sulonrääkkäysleikki...
Ke 24.9. Tein Myllikän
metsään esineruudun, joka oli n. 20 m leveä ja 60 m syvä. Murulla oli
neljä esinettä valmiina, kaksi takakulmissa, yksi n. 50 metrissä
keskellä ja yksi edessä n. 15 metrissä. Muru toi ekalla pistolla toisen
takakulman esineen, sen jälkeen se joutui tekemään paljon töitä
löytääkseen lisää esineitä. Väliin tuli muutama tyhjä pistokin.
Seuraavaksi Murme löysi etuesineen ja viimeiseksi toisen takakulman. Muru
työskenteli ja irtosi hyvin, vaikka ruutu oli vaikea. Lopuksi menimme
yhdessä keräämään merkit, eikä Muru meinannut saada millään
paikannettua 50 m:ssä olevaa neljättä esinettä, vaikka sai siitä hajun
melko vierestä. Esine oli kannon kupeessa, joka ilmeisesti pyöritti hajua
jotenkin hassusti. Muru joutui todella tekemään töitä löytääkseen
esineen. Esineistä Muru saa aina loppupalkaksi herkkupurkin (maksalaatikkoa
tai kissanmuonaa) ja sen jälkeen leikimme.
La 27.9. Jälkitreeni
Viikissä. Jälki oli n. 400 m pitkä, 1 h 20 min vanha, siinä oli kolme
kulmaa ja neljä namipurkkia. Suurin osa jäljestä oli tosi kamalaa
ryteikköä. Menimme jäljelle fillarilla. Muru nosti jäljen itsenäisesti
melko läheltä. Ipanalla oli tosi kova into ja veto päällä. Ensimmäinen
kulma oikealle meni täydellisesti kuin kiskoilla. Toisessa kulmassa
vasemmalle, joka oli alamäessä, Muru meni pari metriä yli, mutta palasi
sitten takaisin ja löysi jäljen. Kolmas kulma vasemmalle meni taas
hienosti. Murme ilmaisi hienosti kaikki purkit itsenäisesti maahan
menemällä. Kolmas purkki oli n. metrin päässä siitä mihin olin sen
jättänyt ja sen kantta oli nakerrettu. Ilmeisesti asialla oli ollut pikku
orava, jonka näin jälkeä tehdessäni loikkivan puun runkoa pitkin juuri
sillä alueella. Hassua, koskaan aikaisemmin ei ole sattunut mitään
vastaavaa!
Su 28.9 Hakutreenit
Jusslassa.
Olimme vierailemassa samassa ryhmässä kuin edelliskerrallakin. Nyt
paikalla oli Murulle yksi täysin uusi maalimies. Alueella kävi voimakas
tuuli, joten päätin ottaa kaikki mm:t valmiina. Tällä kertaa en ottanut
Murmelle "esileikkiä". Neiti oli todella innoissaan ja haukkui
tohkeissaan mulle, kun jouduimme hetken odottelemaan radalle pääsyä. Eka
mm oli etukulmassa verkon alla voimakkaassa vastatuulessa kallioisessa
maastossa. Muru painui lujaa mm:lle ja HAUKKUI ihan kunnolla! Siis ihan
oikea ilmaisuhaukku! Toinen mm
oli oikeassa etukulmassa myötätuulessa ja pressulla peitetyn iglun
sisällä. Muru teki hienon suoran piston ja irtosi syvälle, vaikka ei
saanutkaan mitään apuja. Myös tällä mm:llä kajahti ihan kunnon haukku.
Muru ehti haukkua arvioilta 4-5 kertaa ennen kuin mm ehti palkata sen.
Kolmas mm oli jälleen vastatuulessa kallioisella puolella. Etenin liikaa
keskilinjaa ja Muru joutui vahingossa tekemään ensin tyhjän piston, joka
muuten oli ihan mallikas. Tyhjä ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan Murme
haukkui myös tällä mm:llä, joka oli uusi tuttavuus. Jee!!! Jokaisella
mm:llä Muru sai ensin herkut ja sen jälkeen taistelun patukalla. Lopuksi
vielä yksi mm otti keskilinjalla Murulle kolme ihan lyhyttä perään
lähtöä ja Muru haukkui jokaisella muutaman kerran. Eka palkkaus oli
patukalla, muut herkkupurkeilla. Hyvä harjoitus!
SIVUN
ALKUUN
PE 24.10.08 flunssa
Taas on kolme viikkoa ehtinyt hurahtaa edellisestä päivityksestä. Murulla
on ollut melkoisen tylsää, koska olen ollut tämän kolmisen viikkoa
flunssassa ja lisäksi sain välilevytyrän, joka on "hieman"
haitannut koirien kanssa touhuamista... Onneksi kuitenkin apu on ollut lähellä
pahimpina päivinä, ja Muru on päässyt lenkkeilemään ja touhuilemaan Lissun
& Urkin, Tanelin & Pantsen sekä Inkan ja Darjan
& Humpan toimesta. Isot kiitokset heille kaikille!!!!!
Ilman teidän apuanne Murme olisi kyllä hyppinyt seinille. Humpan & kumpp.
kanssa Muru pääsi käymään jopa Stokkan hulluilla päivillä, mitä ei olisi
kuunaan tapahtunut meikäläisen kanssa, joten ipanalle tämä sairasteluni on
ollut toisaalta hyväkin juttu. Lisäksi Muu on tottunut olemaan ilman
"äitiä" muuallakin kuin kotona, kun se on ollut melko paljon
Humpalla.
Hakutreeneihin en ole kyennyt sitten viime
päivityksen, joten Murrelle on tullut nyt vähän turhan pitkä tauko.
Lenkkeily on pääasiassa tapahtunut niin, että olen "hiihtänyt"
omaa tahtiani pellolla ja koirat ovat juosseet keskenään. Onneksi ne
leikkivät niin paljon keskenään, että painiminen, vääntö ja rallin
ajaminen korvaavat pitkät metsälenkit aika kivasti. Yhtään jänisjahtia ei
ole päässyt tapahtumaan, hyvä! Yhden kerran jouduin suihkauttamaan sitruunaa,
kun Muru ilmeisesti kaahasi pitkin tuoreita jänönjälkiä illan pimeydessä,
eikä kuunnellut luoksetulokutsua. Suihkauksen jälkeen se tuli heti. Ipana on
ollut nyt muutenkin jotenkin enemmän kuulolla ja tottelevaisempi. Johtuneeko
"sitruunakuurista", muutamista kunnon yhteenotoistamme vaiko
hormonitoiminnasta? Sama se, pääasia, että Murmelin kanssa yhteistyö toimii!
Murmeli on kehittänyt uuden, aivan
hellyttävän tavan itselleen. Jos Murre kuulee pihalta jotain, kun olemme jo
nukkumassa ja yrittää alkaa vahtimölinää, niin kiellän sitä tietenkin.
Silloin Murmeli syöksyy viereeni, dyykkaa mahalleen lituskaksi ja työntää
päänsä tyynyni alle, ja mutisee siellä hiljaa itsekseen. Se on ihan
älyttömän söpöä!
Tänään iltapäivällä tein lenkin lomassa
niin, että viskelin kävelytieltä metsään tallaamattomalle alueelle
kahdeksan esinettä, koirat odottivat sillä aikaa kauempana puussa kiinni.
Sitten menin metsään tuulen alapuolelle lähettämään koiria. Lähetin
molemmat koirat yhtä aikaa ekalle pistolle ja niille tulikin kova kiire
kilpailla, että kumpi löytää esineen. Muru voitti tietenkin, onhan sillä
paljon parempi etsintätekniikka kuin Sulolla. Sen jälkeen lähettelin koiria
vuorotellen ja yhtä aikaa. Muru taisi lopulta tuoda viisi esinettä ja Sulo
kolme.
Sitten tapasimme meidän pihalla Lauran ja 11-viikkoisen suloisen Luksin,
joka on Hiskin veljen Tempun ja Nastan pentu. Kävelimme
pellolle, jossa Luksi ja Sulo pääsivät irti. Murun pidin ensin vähän aikaa
kiinni, jotta se ei runttaa rajulla leikillään pikkumiestä. Kun Luksi oli
tutustunut Muruun ja Suloon, ja todennut ne vaarattomiksi, päästin Murunkin
irti. Muutaman kerran Luksi innostui olemaan jänis isommilleen. Muru oli melko
nätisti Luksin kanssa ja purki "raivonsa" Sulolle huutamalla ja sitä
riepomalla. Sitten menimme teelle meille. Muru asettui vapaaehtoisesti
häkkiinsä makaamaan ja Luksi nukkui ruokapöydän vieressä. Joka kerta, kun
lässytin Luksille vauvakoirakieltä, niin Smurmunaattorin häkistä kuului
vaimea murina: "Vain MINULLE puhutaan noin!" Muru ei liikkunut, eikä
ollut tulossa häkistä ulos - sen oli vain pakko päästä kommentoimaan. Se
harrastaa nykyään jonkinlaista kommentointia lähes joka asiaan. Murulla on
NIIN paljon mielipiteitä .
Smurmunaattori teki sen taas! Eli hinkkasi
jälkitreeneissä kärsänsä autohäkin oveen niin, että kirsun päällä on
taas pieni alue, joka on nirhaantunut. Neiti muuttanee siis takaisin
kangashäkkiin...
La 18.10. Päätin olla jo sen
verran hyvässä kunnossa, että tein Murulle jäljen Viikkiin. Ajoimme sinne
fillarilla ja Muru meinasi revetä liitoksistaan, kun pääsi pitkästä aikaa
fillaroimaan. Alkumatkan veto oli huimaa. Koska en tee mitään järkevästi ja
oppikirjojen mukaan, niin päätin laittaa ex tempore Murmelin jäljelle kepit
ensimmäistä kertaa. Jälki oli n. 350 m pitkä ja siinä oli kolme kulmaa
vasemmalle. Keppejä jäljellä oli neljä ja lopussa herkkupurkki. Jälki oli
n. tunnin ikäinen ja se ei ollut helppo, sillä tuuli oli kova ja alusta
vaihteli sammaleesta risukon kautta johonkin ihme isolehtiseen kasviin, ja
lisäksi sekä alussa että lopussa oli melko jyrkkä mäki. Tarkoitus ei ollut
tehdä jälkeä niin vaikealle pohjalle, mutta maasto teki yllärit.
Muru nosti jäljen n. parin metrin päästä,
mutta jäljestys oli epävarmaa ja hieman hapuilevaa n. parinkymmenen metrin
matkalla ennen kuin ipana sai kunnolla jäljestä "kiinni". Sen
jälkeen Murme meni kuin kiskoilla myös kulmat ja vaikeakulkuiset risukot.
Myöskään alustanvaihtelut eivät tuottaneet mitään ongelmia. Ja mitä tekee
tämä ihmelapsi? ILMAISEE KAIKKI KEPIT!!! Muru reagoi hyvin voimakkaasti
jokaiseen keppiin ja pysähtyi niille. Kun odotin hetken, niin se muisti mennä
myös maahan. Käsittämätöntä! Edellisestä keppitreenistä, joka tapahtui
parkkiksella oli varmaankin kuukausi aikaa. Muru on pelottavan hyvä...!!!
Ke 22.10. Päätin taas urheilla
(ei olisi pitänyt, selkä tuli kipeämmäksi...) ja tehdä koirille jäljet,
tällä kertaa Korsoon. Taas kerran toimin kaiken taiteen sääntöjen
vastaisesti. Muru oli ollut jo edellisenä päivänä haluton syömään ja
oksentanut muutaman kerran, eikä se tänä aamunakaan halunnut syödä. Sen
sijaan se oksensi mahanestettä. Ja eikun silti jäljestämään...! Jälki oli
n. 500 m pitkä ja siinä oli viisi kulmaa, kaksi vasemmalle ja kolme oikealle.
Keppejä oli kuusi + lopun herkkupurkki, jäljen ikä oli 1,5 tuntia. Maasto oli
sammalta, mustikanvarpua, pudonnutta lehteä, kaatuneita puita, ym. ja lisäksi
jälki ylitti neljään kertaan leveän ja syvän ojan. Eli aikamoinen vaikeutus
yhtä äkkiä...
Muru nosti jäljen jo useamman metrin päästä
ja tällä kertaa varmemmin. Se tarkisti takajäljen ja lähti sitten oikeaan
suuntaan eli vasemmalle. Ensimmäisellä kepillä Muru jäi seisomaan ja jouduin
antamaan avun, että se meni maahan. Sen jälkeen loput kepit Murre ilmaisi
plätsähtämällä nopeasti maahan ilman mitään apuja ja vielä
oikeaoppisesti keppi etujalkojen välissä, ja naama menosuuntaan päin. Mun
jakeluun ei uppoa, että miten tuo koiranpenikka voi olla tuollainen
superlapsi?!? Kepeillä maistui Frolicit, mutta loppupurkilla Muru ei halunnut
syödä kissanmuonaa eli vieläkin olo oli huono. Ajattelin, että ojat olisivat
tuottaneet vaikeuksia Murulle, kun niitä ei ole koskaan ollut, mutta mitä
vielä! Neiti imutti ilman minkäänlaista epäröintiä ojien yli, jopa sen,
jossa pakosta jouduin tekemään kulman ihan ojan reunalle. Kaikki kulmat ja
jäljestys sujuivat kuin kiskoilla mennen, ainoastaan yhdellä suoralla Muru
hieman hidasteli, nosteli kuonoaan ja haisteli mustikan-
varpuja. Liekö joku villieläin ollut hajuineen siinä? Ei voi muuta sanoa
kuin, että käsissäni on AARRE!!! Huonosta olostaan huolimatta pikku-Murmeli
jäljesti urheasi ja hienosti pitkän jäljen - todellinen palveluskoira.
Kotona Muru oksensi kaikki syömänsä Frolicit. Myöskään iltaruoka ei
maistunut, sen sijaan Muu söi runsaasti heinää ulkona. Seuraavana aamuna
Murme oli onneksi taas jo oma itsensä ja ruoka maistui hyvin.
SIVUN
ALKUUN
LA 25.10.08 koe
Upea, aurinkoinen sää! Murmeli osallistui ihka
ensimmäiseen kokeeseensa. Kyseessä oli Helsingin
Palveluskoiraharrastajat - HPH ry:n jäsentenväliset epäviralliset
tottelevaisuuskisat Talin kentällä.
Muru osallistui mölliluokkaan, jonka tuomaroi Tiina Sara. Mölliluokassa oli
seuraavat liikkeet:
1. Hampaiden näyttö, koiran tarkistus ja luoksepäästävyys 5 p.
2. Koiran kanssa leikkiminen – vietin nosto 20 p.
3. Korrektin perusasennon ottaminen ja seuraaminen taluttimessa, kontaktin pitäminen
20 p. (Käännökset ja pysähdykset tuomarin ohjeiden mukaan)
4. Koiran palkkaaminen seuraamisen jälkeen 10 p.
5. Luoksetulo ja koiran palkkaus 15 p. (Avustaja pitää koiraa kiinni, koira
voi tulla istumaan eteen tai ohjaaja palkata suoraan luoksetulosta)
6. Paikallaolo – koiran koulutustason mukaan 10 p.
7. Vastaantulevan koiran kohtaaminen 10 p.
8. Yhteistyö ohjaajan kanssa 10 p.
Ensimmäisenä
liikkeenä suoritettiin vastaantulevan koiran ohittaminen kentän ulkopuolella,
tämä tapahtui kahteen otteeseen. Häiriökoirana oli sakemanniuros. Murmelilta
sujui tämä hienosti kontaktissa "Nätisti"-käskyn alla, saimme
täydet pisteet. Sitten siirryttiin kentälle, jossa jokainen koirakko suoritti
yksitellen tehtävät. Hampaiden näytössä ja koiran tarkistuksessa Muru
seisoi omillaan paikoillaan kuin tatti, onhan se tottunut kopelointiin jo
näyttelyissä, tästä myös täydet pisteet. Sitten piti näyttää miten
ohjaaja saa nostettua koiran vietin nollapisteestä ja kuinka ohjaaja osaa
leikkiä oikein koiransa kanssa. Tämä sujui Taistelukoneelta ja minulta
patukan kera myös kympin arvoisesti.
Seuraamisessa oli käännöksiä oikealle, vasemmalle ja pari
täyskäännöstä, lisäksi oli pari pysähdystä. Muru seurasi todella
hienosti; olin ihan yllättynyt, sillä en ole vielä ottanut noin pitkää
seuraamista ilman palkkaa. Ainoastaan pysähtymiset tuottivat ongelmia; Muru ei
oikein muistanut, että niissä pitäisi istua. Emme ole niitä kyllä aikoihin
harjoitelleetkaan (kuten emme muutakaan...). Istumisten takia emme saaneet ihan
täysiä pisteitä. Sitten piti seurauttaa itsenäisesti koiraa ja palkata se
hyväksi katsomallaan hetkellä. Seurautin vain muutaman metrin pätkän ja
sitten patukkaleikki. Tässä liikkeessä olikin pointtina se, että ohjaaja ei
seurauta liian kauaa, vaan tajuaa palkata oikeasta suorituksesta. Saimme tästä
täydet pisteet.
Sitten vuorossa oli luoksetulo, jonka päätin ottaa niin, että jätin Murun
istumaan ja menin n. 20 m:n päähän. Luoksetulo onnistui eteen istumisineen
hienosti, tosin olisi tuomarin mielestä saanut olla vieläkin nopeampi.
Pidemmältä matkalta se olisi ollutkin vieläkin vauhdikkaampi. Seuraavana
vuorossa oli n. minuutin pituinen paikallaolo. Käskin Murun maahan, mutta
jostain syystä se ponnahti saman tien ylös. Uusi käsky ja nyt Murme jäi
maahan. Poistuin n. 15 metrin päähän ja seisoin naama koiraan päin. Muu
makasi paikoillaan rauhallisena kuin sfinksi välittämättä vieressä olevista
häiriöihmisistä. Alun ylösponnahduksen takia emme saaneet tästä
liikkeestä ihan täysiä pisteitä. Yhteistyössä ohjaajan kanssa ei sen
sijaan ollut huomautettavaa.
Kokonaispisteiksi saimme
hienosti 95/100 p. Kaksi myös kokenutta ohjaajaa sai koirineen 96 p., joten
Murun sijoitus oli 3./6. Muru sai palkinnoksi pienen pokaalin ja puruluita.
Mölliluokka oli oikein mukava kokemus sekä Murulle että minulle. Kiva saada
tuollainen pehmeä lasku koetoimintaan nuorelle koiralle. Mukavaa, että
koiralle jää ensimmäisestä kokeestaan hyvin positiivinen fiilis. Kiitos
HPH:laiset! Oli myös kiva nähdä miten hienosti Muru kykeni koetilanteessa
vaihtamaan viettiään ja keskittymään täysillä, vaikka ihan vieressä
seisoi useampia ihmisiä tehdessämme liikkeitä.
Myös Murun poikakaveri
Humppa (1 v 8 kk) ja
ohjaajansa Inka osallistuivat mölliluokkaan. Humpan pistesaldoksi kertyi
79/100 p. ja sijoitus oli 6./6. Koe oli Inkalle (ja tietty myös Humpalle) ihka
ensimmäinen koirakoe, johon hän on koskaan osallistunut. Ei siis hullumpi
tulos aloittelijoilta! Isot onnittelut!
Kisan jälkeen kävimme vielä Inkan & koiruuksien kanssa Talissa lenkillä
ja ipanat ajoivat rallia, ja kiusasivat Suloa. Illalla kotona oli väsynyt,
mutta onnellinen pikkutyttö.
SUPitkästä aikaa hakutreeneissä, edellisen kerran Muru oli haussa kuukausi
sitten. Ilma oli ihan kamala - tuuli tosi kovaa ja vettä satoi kohtuullisella
tahdilla. Olimme SLO:lla, radalla oli voimakas sivutuuli radan lopusta päin.
Olisi pitänyt tajuta, että sää ja pitkä tauko vaikuttavat jonkin verran, ja
ottaa alkuun motskari, etenkin, kun Muu oli eilisestä vielä hieman väsyneen
oloinen. Mutta sen sijaan otin kaksi ekaa maalihenkilöä valmiina. Eka mh oli
oikeasta etukulmasta n. 10 m keskilinjan suuntaisesti. Muu lähti pistolle ihan
reippaasti, tosin olisi ehkä voinut edetä vieläkin innokkaammalla drivella.
Muru eteni hienosti etukulman kautta, mh löytyi heti ja yksi hyvä
ilmaisuhaukku ehti kajahtaa ennen palkkausta.
Toinen mh oli vasemmasta etukulmasta n. 25 m keskilinjan suuntaisesti. Muru teki
hienon eteenpäin työskentelevän piston ja taas kajahti yksi haukahdus
maalimiehellä ennen palkkausta. Kolmannen, Murulle täysin vieraan mh:n otin
haamuna, Muru haukahti myös hänellä ennen palkkausta.
Selkäni takia jouduin juoksemisen sijaan
kävelemään kaikille piiloille ja se tapahtui hitaasti, koska maasto oli
hankalakulkuista. Muru meinasi tulla minua vastaan kaikilla piiloilla, kun namit
oli syöty ennen kuin mh:t ehtivät kaivaa lelut esiin. Muu meni kuitenkin
takaisin piiloille voittamaan lelunsa. Pitäisiköhän alkaa palkkaamaan
pelkästään lelulla ja lopussa vasta namit? Pitänee kokeilla jossain
treenissä.
Lopuksi otimme keskilinjan tuntumassa neljä pientä peräänlähtöä muutaman
haukun kera, joissa eka mh palkkasi narupallolla ja kolme muuta nameilla. Meni
hyvin. Muru oli koko treenin ajan hieman "vaimean" oloinen normaaliin
verrattuna. En tiedä johtuiko se kamalasta säästä vai väsymyksestä vai
mistä. Joka tapauksessa seuraavassa treenissä voisi taas ottaa hieman enemmän
motskaria peliin.
SIVUN
ALKUUN
KE 29.10.08 korso
Kävimme taas Korsossa jäljestämässä "oikein kunnolla". Murun
jälki oli n. 500 m pitkä ja 1,5 tuntia vanha. Jäljellä oli kuusi keppiä ja
lopussa herkkupurkki. Kulmia jäljellä oli seitsemän (4 x vasen + 3 x oikea)
ja yksi leveän ojan ylitys. Maasto oli paikoitellen hyvin kosteaa ja suomaista,
välillä kuivempaa, jossa ei juurikaan ollut aluskasvillisuutta. Tuli taas
tehtyä vaikea jälki, mutta mitä sitä turhaan nyhväämään, kun koira
kerran toimii...
Murulla alkaa selvästi olla jo hajua janasta ja se nosti jäljen parin metrin
päästä. Tarkisti takajäljen ja lähti heti alusta alkaen varmalla otteella
jäljestämään, jälki lähti vasemmalle. Olin laittanut ekan kepin vahingossa
ihan jonkin paskakasan viereen, ja Murun tullessa paskan kohdalle se oikein
hyppäsi sivuun ja kiersi paskan, eikä huomannut ollenkaan koko keppiä. Kaikki
muut kepit ipana ilmaisi täydellisesti ja itsenäisesti .
Yhdestä kepistä Muru sai hajun jo noin metriä ennen ja alkoi laskeutua
maahan. Se kuitenkin huomasi heti, ettei siinä ollutkaan keppiä ja jatkoi
matkaa plätsähtäen sitten oikeaoppisesti vasta kepillä. Hienosti toimittu!
Murmeli suorastaan putoaa kepeillä maahan
keppi kauniisti etutassujen välissä. Se ei yritäkään ottaa keppejä suuhun,
eikä sillä ole mikään kiire nousta ylös. Neiti makaa tyynenä ja
ilmeettömänä kuin pikku-Buddha, kun syöttelen sille nameja, ja odottaa
maassa kärsivällisesti, kunnes annan sille luvan jatkaa matkaa. Voin aivan
rauhassa esim. niistää, tms., kertaakaan sitä ei ole tarvinnut toppuutella -
ihme tyyppi!
Maastossa oli vaikeita vaihteluita ja oli mielenkiintoista seurata kuinka
maastopohja vaikutti Murun työskentelyyn. Kokemattoman koiran jäljestyksessä
selvemmin näkee sen, kuinka eri maastopohjat vaikuttavat koiran työskentelyyn.
Murmeli suoriutui sitkeästi ja itsenäisesti kaikista vaikeista paikoista,
onneksi väliin mahtui muutama helpompikin pätkä. Tuolla tytöllä ei kyllä
näytä varvas menevän suuhun missään tilanteessa! Eikä se näytä kaipaavan
meikäläiseltä edes henkistä tukea, lähinnä se joskus vilkaisee mua sen
näköisenä, että: "Tuu nyt sieltä senkin riippakivi!"
Välillä kehaisen Murua rauhallisesti, kun se on selvittänyt hankalan paikan,
mutta kehulla ei näytä olevan mitään merkitystä - itse asiassa näyttää
ihan siltä kuin Murme ei edes kuulisi sitä...
Parissa vaikeassa kulmassa (mm. vettä) Murmeli
joutui hieman pyörimään, muut kulmat sujuivat hienosti. Yhdessä kohtaa oli
selvästi jotain riistan hajuja, tms., joita Muru jäi hetkeksi nuuskimaan.
Alueella myös ilmeisesti liikkui joku eläin, jota minä en nähnyt, mutta
jonka Muru bongasi ja jäi hetkeksi tuijottamaan. Siinä vaiheessa patistin
Murua jatkamaan jäljestystä. Teen heti alkuvaiheessa selväksi, että vaikka
olisi mitä ihania pupusia, oravia, hirviä tai muita olioita, niin niitä ei
auta ihastella, vaan on keskityttävä jälkeen.
Kokonaisuudessaan jälki meni loistavasti
koiran koulutustasoon ja ikään nähden. Kyllä tuolla jäljestämisellä ja
Murun esineruututaidoilla jo JK1 irtoaisi, jos olisi vaan tottis rakennettuna.
Talven ja kevään hinkkaamme sitä, ja sitten toivottavasti alkukesästä
pääsemme osallistumaan jälkikokeeseen. Pikku hiljaa täytyy nyt alkaa
pidentää janaa ja tehdä myös erillisiä janaharjoituksia.
Kun odottelimme jäljen vanhenemista, niin
kävimme tottistelemassa Savion kentällä. Vähän seuraamista, luoksetuloja ja
liikkeestä istumisharjoituksia taistelupalkalla. Taidan Murullekin vaihtaa
tuohon istumiseen käskyksi "paikka", mikä on ollut Hiskillä ja
Sulolla käytössä. Päätin myös kokeilla hyppyä metrin esteen yli.
Esteellä oli metallikehikko, joka oli päältä n. 2-3 cm leveä. Tein ensin
niin, että menin esteen viereen ja pyysin Murua nostamaan etutassut esteelle.
Sitten "punttasin" Murun yli, mikä oli sen mielestä hauskaa. Sen
jälkeen pyysin Murua hyppäämään esteen vierestä ilman vauhtia esteen
päälle ja alas. Tällä halusin sitä, että Muru hahmottaa esteen korkeuden
ennen kuin hyppyytän sen vauhdilla yli. Sitten jätin Murun tarpeeksi kauas
esteen toiselle puolelle ja menin itse toiselle puolelle esteeseen kiinni.
Käskytin "Hyppy!" ja taputin samalla estettä. Kun Muru lähti
vauhdilla ja ponnisti, niin lähdin liikkumaan eteenpäin ja heitin Murulle
lelun saaliiksi siinä vaiheessa, kun Muu oli laskeutumassa alas. Ekassa
hypyssä Muru otti kosketuksen nivusistaan, toisessa taisi olla enää pieni
kosketus, kolmannessa ja neljännessä ipana taisi lentää puhtaasti yli. En
ole ihan satavarma, kun oli hieman vaikeaa yhtä aikaa katsoa hyppyä, liikkua
ja heittää lelu oikea-aikaisesti. Kaksi kertaa siis edes takaisin ja kerrankin
maltoin lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Lopuksi vielä eteenmeno, jossa
veimme yhdessä lelun ja Muru lähti miljuunaa käskystä sivulta
perusasennosta. Muru on ihana rämäpäämisu!
TO 30.10.08
Muru 1 v 5 kk!
PE 31.10.08
Rusakoista. Yhtenä iltana (tai yönä) käytin
hyvin myöhään koirat pissalla. Muru oli mulla fleksissä tuossa
kadunvarressa. Ihan muutaman metrin päästä lähti rusakko painumaan kadulle.
Vapaana ollut Sulo ei onneksi huomannut sitä, mutta Muru huomasi ja katsoi
rusakkoa vaan kiinnostuneena, mutta ei ollut lähdössä perään. Pääsin
kehumaan kunnolla ja palkkaamaan.
Eräänä toisena iltana olin pimeässä
lenkillä ja Muru lähti pellolla painamaan vauhdilla joko rusakon perässä tai
sen tuoreessa hajuvanassa, en pimeässä nähnyt mistä oli kyse. Muru ei
kuunnellut huutoani, joten "ammuin" sitä sitruunalla ja ipana tulikin
heti sen jälkeen takaisin.
Muru on pimeässä kaahannut muutaman muunkin
kerran pellolla sen näköisenä, että se on ollut rusakon perässä tai
hajulla, mutta ipana on tullut kiltisti huudosta takaisin.
Yhtenä iltana käytin (taas hyvin myöhään...) koirat kusella. Parkkiksen
reunasta ampaisi nanosekunnissa ilmeisesti kissa melkein Murun ja Sulon kuonon
alta talolle päin. Muru oli taas flexissä ja tällä kertaa se lähti
perään, mutta sai kunnon tällin ja kiellon. Muru ei tosin mitenkään
"ampunut" kissan perään toisin kuin Sulo, jolle iski vahtivietti
päälle. Se painui karjuen kissan perään ja herätti varmaan koko talon... 
Eihän nyt joku hemmetin katti saa juosta meidän taloa kohti ja vieläpä
meidän rappua kohti!
Tänään iltalenkillä näin rusakon
nurmikolla, koirat eivät huomanneet sitä. Rusakko pomppi tiehensä, jolloin
lähdin kävelemään sinne päin, missä oli uunituoreet rusakon hajut. Muru
oli irti ja se bongasikin heti hajut. Murme alkoi sinkoilemaan vauhdilla edes
takaisin hajujen perässä. Annoin sen loitota tarpeeksi ja sitten kutsuin - ei
reaktiota. Siinä vaiheessa "ammuin" sitruunalla pari kertaa
tehostettuna "Ei"-sanalla. Se tehosi ja Muu tuli luokseni. Jatkoin
pyörimistä samalla alueella niin, että Muru alkoi taas loitota ja
kiihdyttää vauhtiaan. Huusin "Ei!" ja Murme tuli takaisin, jolloin
pääsin kehumaan ja palkkaamaan sen. Hyvä harjoitus!
Olen aina välillä lenkillä pudotellut vanhaa
punaista hanskaa ja ottanut koirille vuoron perään pudotetun esineen noutoa.
Muru hakee esineen jo 200 metrin päästä ja vauhdilla!
Muru on hyvin pitkälti sellainen luonteeltaan
kuin ihanne mudini on. Se on avoin, sosiaalinen ja luottavainen. Se on hyvin
älykäs, rohkea, toimintakykyinen ja kykenevä itsenäiseen työskentelyyn.
Sillä on tarpeeksi paljon dominanssia ja kovuutta, etenkin fyysistä sellaista,
mutta ei haitaksi asti henkistä kovuutta. Sillä on paljon omaa tahtoa ja
"ajatuksia", mutta se on myös erittäin yhteistyöhalukas ja
palvelualtis "kontaktieläin". Se on täysin alusta- ja
käsittelyvarma ja hyvin ennakkoluuloton vauhdikas rämäpää. Se on
äänivarma. Se on vilkas, iloinen, hyvin leikkisä, touhukas ja
huumorintajuinen. Se on aina valmis toimintaan, mutta se ei
"ylikuumene" eli hermot ovat kohdallaan, se ei ole myöskään
yliterävä. Sillä on suuri taistelutahto ja hyvä saalisvietti, ja se syttyy
nanosekunnissa taisteluun, sillä on myös hyvä lauma- ja paimennusvietti. Se
suhtautuu elämän mukanaan tuomiin asioihin buddhalaisella tyyneydellä ja on
erittäin sopeutuvainen. Se on hyvin uskollinen, vaikka tykkääkin kaikista
ihmisistä. Olikos siinä nyt tärkeimmät...?
Jotta ei menisi aivan pelkäksi kehumiseksi, niin on Murussa yksi pieni
puutekin. Puolustusviettiä voisi olla pikkuisen vähemmän, tosin ei tuo
mitenkään niin mahdoton ole kuin Sulolla. Todennäköistä on myös, että jos
Muru olisi elänyt vaikkapa vain Hiskin kanssa Sulon sijaan, niin Murun
puolustuskäyttäytyminen olisi huomattavasti erilaista kuin se on nyt. Sulo on
ollut tässä asiassa erittäin huono roolimalli, vaikka monessa muussa se taas
on ollut todella hyvä. Lähinnä Murun puolustuskäyttäytyminen tulee tässä
omalla reviirillä (talo, piha, lähikadut) esiin eli on siis hyvin pitkälti
reviirisidonnaista ja kohdistuu lähinnä toisiin koiriin (Sulolta opittua).
Sen lisäksi, että Murun päänsisältö on ihana, on Murmeli myös
äärimmäisen söpö ja nätti. Muru on hassu; se tykkää maapähkinöistä -
herkuttelemme yhdessä niillä. Täytyy toivoa, että ipana on kaikin puolin
terve, jotta sille voisi tulla jälkikasvua tulevaisuudessa - alustavia
pentuvarauksia on jo.
Lumia odotellessa...
LA 1.11.08
Korsontien varressa jäljestämässä, sää oli aurinkoinen +4°C. Jälki
oli yhteensä n. 200 m pitkä ja n. tunnin ikäinen. Maasto oli sammalpohjainen
mäntykangas, jossa ei ollut juurikaan aluskasvillisuutta. Jälki eteni ensin
suoraan n. 150 m ja siinä kävi voimakas sivutuuli oikealta. Sen jälkeen oli
kulma vasemmalle ja loppu taas suoraa. Jäljellä oli herkkupurkki n. 50 m
päässä alusta, keppi n. 130 metrissä ja herkkupurkki lopussa.
Jäljen nosto ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Lähestyimme jälkeä
myötätuulessa kohtisuoraan oikealta niin, että Murun oli tarkoitus saada
jäljen haju vasta edettyään janalla, mutta juuri, kun lähetin Murun, niin
tuuli pyörähti ja Muru sai vastatuulessa ilmahajun jäljestä. Eteneminen
janalla sujui jotenkin epämääräisesti, matka oli ehkä n. 5 m, mutta Muru
nosti jäljen ja lähti epäröimättä jäljestämään oikeaan suuntaa eli
oikealle. Se eteni voimakkaasta sivutuulesta huolimatta matalla nenällä
tarkasti ihan jäljen päällä. Purkilla Muru pysähtyi ja mietti muutaman
sekunnin ennen kuin kävi maahan. Palkkauksen jälkeen talutin Murun
kohtisuoraan pois jäljeltä.
Etenimme jäljen suuntaisesti tien reunaa pitkin ja otimme toisen jäljennoston
n. 80 metrissä. Lähestyimme taas kohtisuoraan jälkeä ja n. 10 metrin
päässä siitä tein kunnollisen ja selkeän jäljelle lähetyksen. Tällä
kertaa tuuli pysyi myötäisenä ja Muru eteni luotisuoraan epäröimättä 10 m
ja nosti jäljen itsevarmasti. Jäljestys sujui taas tarkalla nenällä ja
hyvällä vauhdilla, ja keppi-ilmaisu oli täydellinen. Kulmasta Muru meni yli
n. 1,5 m, teki pienen etsintäympyrän ja jatkoi jälkeä taas tarkasti loppuun
asti. Muru sai loppupurkista hajun muutama metri ennen, mutta liinasta
pidättämällä sain kuitenkin ipanan pitämään nenänsä maassa kiinni
loppuun asti. Loppupurkilla tuli taas täydellinen ilmaisu. Tämä toinen
jäljennosto oli Murun ensimmäinen kunnollinen janaharjoitus ja se meni
loistavasti. Tästä on hyvä jatkaa!
Olin kokonaan unohtanut, että janaa voi
treenata noin, että kävelee pitkän suoran ja ajaa sen sitten pätkissä,
että saa otettua useampia jäljen nostoja. Uskoisin, että tällainen harjoitus
myös auttaa koiraa jäljen nostossa, koska sillä on jo ekasta pätkästä
imettynä jäljen ominaishaju ja se tietää mihin suuntaan jälki etenee.
Tässä harjoituksessa on myös helppo säädellä sitä, että kuinka
kaukaa/läheltä koiran lähettää jäljelle. Koira saa myös hyvän jäljen
noston jälkeen lähes heti palkan oikeaan suuntaan etenemisestä. Itse treenaan
yhdessä harjoituksessa aina ainoastaan samaan suuntaan lähteviä jälkiä.
Ennen treenasin niitä sekaisin samassa treenissä, ja ainakin Jorin ja Hiskin
kohdalla se tuntui vaan tekevän koirista epävarmempia. Suloa, jolla on
mielestäni hieno janatyöskentely, olen aina treenannut niin, että yhdessä
treenissä jäljet lähtevät aina samaan suuntaan. Seuraavassa janatreenissä
harjoitellaan sitten toiseen suuntaan lähteviä jälkiä. Murun kanssa aion
toimia samoin.
Jäljen vanhetessa tein Murulle esineruudun.
Kaista oli n. 60 m syvä ja 20 m leveä. Maasto oli aluskasvitonta männikköä
ja tuuli vasemmalta sivusta. Noin 50 metrissä kaistan leikkasi leveähkö
polku. Molemmissa takakulmissa oli esineet (tablettiputkilo ja nahkainen
avaimenperä) sekä molemmilla laidoilla n. 15 metrissä (lompakko ja
sukkamytty).
Lähetin Murun vasemmalta, mutta tuuli ilmeisesti pyöri ja Muu sai mennessään
hajun oikeassa laidassa olevasta etuesineestä. Vauhdikas tuonti ja hieno
luovutus edessä istuen. Toisella pistolla Muru ei löytänyt mitään, ei
irronnut tarpeeksi syvälle. Kolmannella pistolla Muru teki jälleen tyhjän
piston, mutta sai takaisin tullessaan etuesineen hajun takaa päin nenäänsä.
Jälleen hieno tuonti ja luovutus. Sitten Muru irtosi tarpeeksi kauaksi
poikittaisen polun yli ja toi oikeasta takakulmasta avaimenperän. Muru irtosi
jälleen taakse, mutta teki tyhjän piston. Pikkuisen alkoi jo epäusko näkyä
tytössä, mutta menin lähettämään Murua hieman syvemmälle alueelle ja sain
sen motivoitua lähtemään vielä kerran esinejahtiin. Muoviputkilo löytyi
vasemmasta takakulmasta ja Murun onnistumisen riemu oli rajaton. Myös
takaesineiden tuonnit ja luovutukset olivat mallikkaat. Kolmesta ensimmäisestä
esineestä Muru sai Frolicia palkaksi (parasta!) ja vikasta esineestä irtosi
maksalaatikkopurkki. Sitten vielä leikimme sukalla. Kivaa oli!
Treenin jälkeen kävimme moikkaamassa Virpiä
ja hänen uutta koiraansa Niiskua, joka on saman ikäinen ja suunnilleen
saman kokoinen sekä saman värinenkin seropityttö kuin Muru. Typykät
löysivät heti yhteisen sävelen ja rapa vaan roiskui, kun ipanat ajoivat
rallia Päitsitien talon ympäri tuhatta ja sataa. Kerrankin joku oli hieman
nopeampi kuin Muru (Niiskussa on whippettiä), mutta Murun iloksi ei kuitenkaan
ketterämpi. Muu esitti Niiskulle kuinka vauhdista tehdään paikallaan
nanosekunnissa 360 asteen käännöksiä. Sisällä tytöt makoilivat rauhassa
vierekkäin. Kivaa, että Murmeli sai uuden kaverin!
SU 2.11.08
Hakutreenit Landbossa edelleen ihanan aurinkoisessa säässä. Tällä
kertaa päätin kokeilla palkkausta pelkästään patukalla ja hyvinhän tuo
sujui. Ensiksi leikin keskilinjalla itse Murun kanssa ja heitin patukan mh:lle,
joka juoksi n. 15 metrin päähän. Muru painui mh:lle tuhatta ja sataa, ja
haukahti pari kertaa, josta palkaksi taisteluleikki. Menin Muun ja mh:n luokse,
ja tulimme kaikki takaisin keskilinjan tuntumaan. Muru oli ihan taistelukoneena.
Sitten vippasin patukan samalle mh:lle, joka painui etukulmaan piiloon. Taas
Muru haukkui muutaman kerran, mutta ääni oli hieman kiekumista. Jostain
syystä Muru tuppaa aina tällä kyseisellä mh:llä kiekumaan. Muru taisteli
innoissaan mh:n kanssa, joka antoi Muun voittaa patukan siinä vaiheessa, kun
olin tullut paikalle. Muru oli niin ylpeä itsestään, että nousi patukka
tiukasti suussa mua vasten, kun olin kyykyssä ja elvisteli siinä hyvän aikaa.
Sitten patukka taskuun, koira remmiin ja mh:n perässä takaisin keskilinjalle,
missä odotti toinen mh.
Heitin patukan tälle mh:lle ja hän painui vasempaan etukulmaan. Tällä kertaa
Muru haukkui n. viisi kertaa ihan kunnon äänellä. Jälleen taisteluleikki
siihen asti, että tulin paikalle, voitto ja elvistely. Sitten
taas toiselle puolelle sama sessio ja muutama haukku.
Lopuksi otin jälleen niin, että leikin itse
Murmen kanssa ja heitin patukan mh:lle, joka pinkoi n. 25 metriin piiloon.
Lähetin Murun vielä liikkuvan mh:n perään. Taas Muru haukkui hyvällä
äänellä muutaman haukun. Keskilinjalla olijat tulivat myös lähelle piiloa,
ja jatkoimme kaikki yhdessä Murun kanssa leikkimistä ja sen kehumista. Kun
Muru alkoi osoittaa väsymisen merkkejä, niin menimme repuille, missä Muru sai
herkkupurkkinsa (maksalaatikkoa). Purkkeja oli neljä ja jokaista Muun piti
ilmaista ennen kuin se aukesi. Jännä miten välillä Murulta kajahtaa ihan
heti kunnon vaativa haukku ja välillä se ei meinaa saada millään kunnon
soundia aikaiseksi, tulee vaan sellaista kimitystä. Sitten se ikään kuin
yhtä äkkiä muistaa, että "Ai niin, noillehan pitääkin karjua" ja
muuttaa kiekumisen kunnon haukuksi. Yritämme olla tarkkoja siinä, että
Murmeli saa palkan ainoastaan oikealla asenteella tuotetusta äänestä.
Harjoitus oli erittäin onnistunut, Muru oli hyvässä vireessä ja sillä oli
tosi kivaa . Seuraavalla kerralla
pitää tehdä samanlainen harjoitus.
Treenin jälkeen Muru pääsi leikkimään
puolivuotiaan hoffipojan Retun kanssa ja ipanoilla oli todella hauskaa,
kuten myös Anulla ja minulla seuratessamme epäsuhdan parivaljakon
todella huvittavan näköistä leikkimistä.
SIVUN
ALKUUN
Syöttiin tarttui outo
kala... umppari
.jpg)
LA 8.11.08
Hakutreenit Landbossa ylhäällä kallion päällä olevalla radalla
tihkusateessa. Tällä kertaa kaikki maalihenkilöt olivat umpipiiloissa ja
palkitsivat vain lelulla (patukat & narupallot). Muru sai
"vetää" mh:t ulos piiloista lelun avulla, se oli kivaa! Menin
kaikille piiloille ja Muru sai lelun voitettuaan elvistellä lelu suussaan
nojaten mua vasten. Piiloilta tulemme edelleen niin, että mh kävelee
edellämme.
Ekalla leikin ensin itse, sitten heitin patukan
mh:lle, joka pinkaisi muutaman metrin päähän. Muutama haukku ja leikkipalkka.
Sama mh lähti koiran nähden umpipiilolle. Muru perään ja hyvä, muutaman
haukun ilmaisu + palkka. Toinen mh oli valmiina umpparissa vastatuulessa. Muru
lähti hyvin suoraan ja myös tällä mh:lla tuli spontaanisti pari hyvää
haukkua. Kolmas mh meni näkölähtönä pressuoviseen umppariin, jota ei ollut
ihan helppo löytää, Muu joutui tekemään töitä. Mh otti hieman pidemmän
ilmaisun ja Muru haukkui pontevasti. Mh oli iso mies, ja Murusta oli tosi coolia
saada vetää hänet piilosta ulos ja voittaa patukka itselleen.
Neljäs mh oli jälleen valmiina umpparissa
vastatuulessa. Muru eteni hyvin suoraan, mutta ilmaisu oli kiekumista, koska
piilossa oli se maalinainen, jota Muru aina kiekuu. Otimme piilolla ilmaisun
uudestaan ja ohjeistin maalihenkilöä olemaan hiukan ronskimpi Murun kanssa,
joka tykkää äijämäisestä menosta. Kun nainen muutti äänensä
lässytyksestä ronskimmaksi, niin myös Murun haukku muuttui pontevaksi.
Viimeiseksi otimme vielä saman mh:n kanssa lähellä keskilinjaa sijaitsevan
umpparin näkölähtönä ja Muru haukkui nyt todella hienosti.
Lopuksi otimme repuilla neljä
haukkuharjoitusta maksalaatikkopurkeilla. Palkkauksessa on oleellista, että
kehu ja palkka tulevat juuri sillä hetkellä, kun Murun suusta kuuluu ponteva
ja vaativa haukku kiekumisen sijaan. Murmeli haukkui umpparit paremmin kuin
avopiilot - ilmeisesti sitä ottaa sen verran kuutioon, kun ei pääse
kontaktiin maalihenkilöiden kanssa, että taistelutahdon kautta hommaan tulee
pontta. Oikein hyvä treeni kokonaisuudessaan!
SU 9.11.08
Jälki ja esineruutu Korsontien varressa tihkusateessa. Tein Murulle tien
varteen n. 300 m pitkän, suoran jäljen, jonka ajoin neljässä pätkässä,
jotka päättyivät keppiin eli Murulle tuli neljä jäljennostoa oikealle.
Jälki oli 1 h 20 min. vanha, sammal-
pohjainen.
Ekan jäljen Muru nosti n. viidestä metristä,
toisen n. 10 metristä, kolmannen n. 12 metristä ja neljännen n. 10 metristä.
Kaikki jäljennostot menivät loistavasti. Muru eteni määrätietoisesti
suoraan, eikä tarkistanut takajälkiä, vaan lähti epäröimättä heti
oikeaan suuntaan ja jäljesti hyvin. Viimeisellä janalla, suoraan edessämme,
lähellä menevällä polulla, kulki koira omistajineen ja se hieman häiritsi
Murun keskittymistä. Mutta heti, kun koira katosi näkyvistä, Muru unohti sen,
keskittyi ja nosti jäljen epäröimättä, vaikka siis joutui etenemään
siihen suuntaan, jossa koiran näki. Kaikki keppi-ilmaisut olivat upeat.
Supersuoritus!
Jäljen vanhetessa otin molemmille koirille
esinekaistan, joka oli n. 15 x 60 m. Maasto oli helppokulkuinen, avoin
kangasmaasto, jossa oli siellä täällä isoja risukasoja. Murun esineet olivat
molemmissa takakulmissa ja yksi n. 10 metrissä edessä. Vasen takaesine, lyhyt
nahanpätkä oli kannon päällä ja oikea, lastenkenkä pienen risukasan
sisällä. Etuesine, kännykkäkotelo oli niin ikään risukasan sisällä.
Muru painui ekalla pistolla kaistan takaosaan
kuin nato-ohjus ja haukkui siellä lyhyen säikähdyshaukun, jolloin huusin
"täällä", mutta Muru oli jo esineen hajulla, löysi sen ja toi
mulle. Kaikki tapahtui muutamien sekuntien kuluessa niin nopeasti, että hyvä
kun edes ehdin tajuta mitä tapahtui. Se, mitä Muru säikähti ruudun
takaosassa, oli lenkkeilijä, joka pölähti yhtä äkkiä n. 15 metrin
päähän ruudusta juuri samalla, kun Muru meni sinne. Muru säikähti, mutta
saman tien jatkoi työskentelyään ja löysi esineen. Mahtava toimintakyky!
Sitten Muru löysi etuesineen, nenä oli hyvin
auki pistolle mennessä. Toisen takaesineen löytäminen tuotti hieman
vaikeuksia ja jouduin lähettämään Murua useamman kerran. Siltä meinasi jo
usko loppua, mutta menin lähettämään hieman lähempää ja sitten esine
löytyikin. Hyvä harjoitus!
Treenien jälkeen painuimme tunnin lenkille
kosteaan metsään ja koirilla oli hauskaa. Ne juoksivat pipot vinossa,
kaivoivat kannon alle kuoppaa, hyppivät kiville, hörppäsivät vettä
lätäköistä, jne.
MA 10.11.08
Olimme Mallan, Matin, Renen ja Zolan kanssa lenkillä
Latokartanon puolella. Murun sittispannan patteri oli loppu, joten se ei ollut
kaulassa. Hemmetti vieköön, Matti ja Muru painuivat jäniksen perään
pellolle, eivätkä totelleet käskyjämme. Jengissä tyhmyys tiivistyy...
Näitä ei saisi päästä tapahtumaan ollenkaan! Prkl!!!
TO 13.11.08
Olin iltavuorossa, joten tein aamupäivällä Murulle kaksi jälkeä Vanhan
Tuusulantien varteen ja taas vaihteeksi satoi. Sammalpohjainen ja osittain
kanervikkoinen maasto sekä kepit olivat hyvin märät. Jäljet olivat 1,5
tuntia vanhat ja niiden vanhentumista odotellessa kävimme koirien kanssa
metsälenkillä.
Ensimmäinen jälki oli tien varressa
myötätuuleen tallattu 100 m:n suora, jossa jana oli 10 m pituinen ja lähti vasemmalle, jäljellä oli kaksi
keppiä. Jana, jäljestys ja toisen kepin ilmaisu menivät täydellisesti.
Ensimmäisellä kepillä Muru mietti vähän aikaa ennen maahan menoa. Erinomainen
suoritus.
Toinen jälki oli n. 500 m pituinen, siinä oli
kuusi keppiä ja kuusi kulmaa, jana oli 20 metriä pitkä ja lähti vasemmalle
myötätuuleen.
Jana meni upeasti; Muru eteni keskittyneesti ja määrätietoisesti suoraan, nosti jäljen ja
tarkasti takajäljen muutamien askelien verran. Jäljen alku- ja loppupää
sujuivat hyvin, puolivälissä Murulla oli vaikeuksia, sillä olin tehnyt
jäljen sellaiselle alueelle, jossa liikutaan paljon polkuja pitkin, lisäksi
k.o. kohdassa ei juurikaan ole aluskasvillisuutta. Vähän matkan päässä
näkyi ulkoilijoita, jotka häiritsivät harhajälkien lisäksi ipanan
keskittymistä. Pienellä rohkaisulla ja avustuksella Muru kuitenkin selviytyi
kohdasta ja sai uudelleen jäljen ajosta kiinni. Kahta
viimeistä kulmaa lukuun ottamatta Muru tarkisteli ja pyöri tällä kertaa
kulmissa. Liekö syynä se, että jälki oli tosi vaikea ja Murulta oli jo
enimmät puhdit kadonneet metsälenkillä Sulon kanssa riehuessa.
Ensimmäisellä kepillä Muru mietti ennen
maahan käymistä. Toisesta kepistä Muru meinasi mennä ohi ilman reagointia,
vaikka jäljesti ihan kepin yli. Jarrutin ja huomautin asiasta, jolloin Murre
ilmaisi kepin. Kolmannen kepin neiti jätti ilmaisematta, enkä kyennyt
reagoimaan hommaan, koska olin päästänyt liinan pitkäksi ja olin jäänyt
pöheikössä jälkeen. En siis tiedä reagoiko Murme edes keppiin. Neljäs
keppi oli heti vaikean kohdan jälkeen, jolloin Muru ei ollut vielä uudestaan
päässyt kunnolla jäljen imuun. Myös tästä kepistä Muru meinasi mennä
ohi, mutta jarrutuksella ja huomautuksella ilmaisi sen. Viidennen ja kuudennen
kepin Muru ilmaisi jälleen hienosti. Muista kepeistä Murre sai Frolicia,
paitsi viimeisestä loppupalkaksi maksalaatikkopurkin.
Jälki oli selvästi kokonaisuudessaan liian
vaikea; märkä maa & kepit, niukasti aluskasvillisuutta, paljon harhoja,
häiritseviä henkilöitä, liian pitkä, liikaa kulmia & keppejä, koira
väsynyt, jne. Tämä lähenteli jo sellaista voittajaluokan koiran treeniä,
eikä Murre nyt ihan vielä sillä tasolla ole... Olosuhteisiin nähden ipana
suoriutui hommasta hyvin, taistelutahtoa onneksi löytyy! Jatkossa täytyy
muistaa vielä ajaa lyhyellä liinalla, että keppien ylityksiä ei pääse
tapahtumaan.
LA 15.11.08
Kävimme Karkkilassa pitkästä aikaa.
Muru sai mielettömän ilohepulin isoisä-Hiskin nähdessään ja vaikutti
papparainenkin olevan iloinen Murun näkemisestä. Heti sen piti tarkistaa,
että haiseeko Muru hyvälle - viimeksi ovat olleet yhdessä, kun Murun juoksu alkoi
elokuussa. Sulo haukkui ahdistuneena, kun Hiski nuuski Murun peffaa, mutta
pikkuveli ei vieläkään uskalla sen kummemmin puuttua isoveljen
tekemisiin.
Tein Murulle Toivikkeelle sammalpohjaisen
jäljen, joka oli n. 350-400 m pitkä - jälleen kerran tihkusateessa. Jana oli
n. 20 m pitkä ja jälki lähti vasemmalle. Jälki oli 2 h vanha, siinä oli
kaksi kulmaa oikealle sekä viisi keppiä ja loppupurkki.
En muistanut katsoa janalla tuulen suuntaa ja
tajusin vasta Murun lähetettyäni, että tuuli tuli ihan väärästä suunnasta
harjoitusta ajatellen. Tuuli ei ollut voimakas, mutta selvä vastainen ilmavirta
kävi kuitenkin viistosti jäljen kulkusuunnasta ja Muru sai siitä ilmavainua.
Ekalla lähetyksellä Murre lähti hienosti suoraan, mutta eteni n. viisi
metriä ja kääntyi saman tien takaisin. Toisella lähetyksellä se taas eteni
saman matkan suoraan ja alkoi sitten hakeutua tuulen alle. Menin lähettämään
Murua lähemmäksi janaa, ja lopulta ipana eteni suoraan ja nosti jäljen n. 8
metrin päästä, jolloin lähti epäröimättä oikeaan suuntaan.
Jäljestys meni muuten hienosti matalalla
nenällä ja tarkasti jäljen päällä, paitsi n. puolessa välissä, jolloin
Muru pysähtyi, nosti nenänsä ja nuuski voimakkaasti ilmaa. Sen jälkeen Muru
tarkisteli selvästi jonkin eläimen jälkiä, jotka leikkasivat meidän
jäljen, lisäksi Muru pysähtyi nuuskimaan tarkasti kaatunutta puunrunkoa.
Mikähän eläin siinä oli ollut?? Kun Muru paneutui antaumuksella nuuskimaan
puunrunkoa, niin patistin sitä jatkamaan jäljestystä, minkä se tekikin.
Vaikka Muru ilmaisi kepit, niin se mietti taas
maahan menemistä kaikilla kepeillä ja loppupurkilla, olisikohan syynä märkä
maa? Toisen kepin yli Muru käveli reagoimatta siihen ollenkaan. Annoin koiran
mennä puuttumatta siihen, koska keppi ei selvästikään haissut sen nenään.
Poimin kepin ja haistoin sitä, se haisi todella voimakkaasti hyvin kitkerältä
- ei ihme, että Murre ei sitä ilmaissut. Eläimen hajujen jälkeen olevan
kepin Muru meinasi jättää, vaikka merkkasi sen. Huomautuksella Muu kuitenkin
ilmaisi senkin.
Seuraavaksi täytyy tehdä ihan erillinen
keppitreeni vaikka tiellä tai parkkiksella ja kunnon janaharjoitus tuuli
huomioon ottaen. Hirmuista vauhtia tuo ipana on kyllä kehittynyt
jäljestyksessä. Jos talvi on taas lähes lumeton ja pääsemme hyvin
treenailemaan, niin kokeisiin pääsemme jo keväällä heti BH:n suorituksen
jälkeen. Kivaa!
SU 16.11.08
Hakutreenit jälleen Landbossa "perinteisellä" radalla. Murun
suoritusvuoron aikana ei satanut, jippii! Otimme taas umpipiiloharjoituksen.
Ensimmäisellä pistolla leikin jälleen itse ensin vähän Murren kanssa ja
heitin patukan mh:lle, joka meni näkölähtönä vasemman etukulman
pitkulaiseen laatikkoon. Muru painui perään ja ilmaisu oli jonkinlaista
kiekumista. Kun lähestyin piiloa, niin näin, että Muru pyöri laatikon
ympäri ja yritti etsiä sisäänpääsyä. Kun Muru näki mut, se tuli muutaman
metrin mua kohden, jolloin kysyin, että "Näytä missä se maalimies
on?". Muru meni takaisin laatikolle ja haukkui nyt kunnolla muutaman
haukun, josta sai palkan. Ipana ei vaan meinannut heti tajuta mennä laatikon
oikeaan päähän hakemaan palkkaansa.
Toinen mh oli valmiina umpparissa oikeasta
etukulmasta n. 25 metrin päässä keskilinjan suuntaisesti. Lähetin Murun,
joka lähti reippaasti ja työskenteli hienosti eteenpäin alueen rajoja pitkin.
Täydellinen pisto, mutta ilmaisu oli pari kiekaisua. Muru sai voitettua mh:ltä
patukan ja rynni se suussaan ylpeänä mua vastaan.
Kolmas mh oli näkölähtö
"hämähäkkilaatikkoon", joka on erittäin umpinainen. Muru oli
mennyt piilolle, pyörinyt sen ympärillä, sitten noussut piilon yläpuolella
olevalle tasanteelle, jossa oli jonkin eläimen omituinen, kissan
karvaoksennusta muistuttava, mutta huomattavasti suurempi jätös. Sitä oli jo
edellinen koira käynyt ihmettelemässä ja kaikki koirat myös Murun jälkeen.
Yksi jopa pyöri siinä... Olin tulossa piilolle, kun näin Murun tasanteella
nuuskimassa, jolloin huusin sille, että "Mitä sä teet?!". Muru
palasi laatikolle ja ei oikein enää saanut aikaiseksi ilmaisua. Autoin vähän
ipanaa kannustamalla, jolloin mh pääsi palkkaamaan sen. Otimme uuden ilmaisun
tähän umppariin lähietäisyydeltä.
Neljäs mh oli valmiina harvahkossa umpparissa.
Muru teki hienon piston ensin suoraan ja sitten vähän matkaa eteenpäin
työskennellen. Tällä piilolla Muru sai aikaiseksi paremman ilmaisun ja sai
palkaksi lempparimaalimiehensä Markon. Ipana sai vetää hänet ulos
piilosta ja tyypit taistelivat koko matkan takaisin keskilinjalle, missä Muru
sai elvistellä voitollaan loppuporukalle.
Repuilla otimme vielä neljä lyhyttä, mutta pontevaa ilmaisua maksalaatikko-
purkeilla. Seuraavaksi voisi taas "unohtaa" ilmaisut piiloilla ja
palkata suoraan löydöstä. Tai sitten ottaa umppareihin ilmaisuja lyhyeltä
matkalta kuumentaen.
Treenin jälkeen Muru pääsi vielä leikkimään
ikäisensä hoffipojan Puman kanssa, joka on Murun kaveri jo
pentuajoilta. Muru ja Puma ajoivat rallia ympäri metsää niin, että sammalet
pöllysivät ja Pumaa otti kaaliin, kun se ei meinannut pysyä vauhdikkaan ja
vikkelän Murmelin perässä.
SIVUN
ALKUUN
KE 19.11.08 kepit
Kävin tottistelemassa Murun kanssa Pihliksen
koulun parkkipaikalla. Lyhyitä seuraamispätkiä, liikkeestä istumisia (se
osaa!), muutama luoksetulo ja loppuun eteenmeno. Sitten tein Murulle
keppi-ilmaisutreenin niin, että seitsemän keppiä oli asfaltilla jonossa n. 10
metrin välein. Kävelin Muru remmissä ja kun se bongasi kepin ja ilmaisi, niin
naksautus ja palkkaus. Muru oli ihan innoissaan ja plätsähti jokaisella
kepillä nopeasti maahan. Kun hajustetut kepit loppuivat, niin Muu vielä
tarkisteli toiveikkaana myrskytuulessa maahan pudonneita oksanpätkiä, ei
kuitenkaan ilmaissut niitä.
TO 20.11.08
Murun kyynärpäät, lonkat ja polvet tutkittiin virallisesti meillä
töissä illansuussa. Murmeli on nyt lähes 1,5-vuotias. Ensin tutkittiin
hereillä polvet ja niissä ei ollut mitään huomautettavaa eli polvinivelet
ovat normaalit 0/0. Ipana on liikuttavan luottavainen; kun laitoin sille
rauhotteen kankkuun, niin Murmelaadi istui rentona ja katsoi nenä parin sentin
päässä ruiskusta, eikä reagoinut mitenkään, kun laitoin injektion. Muru on
myös sen verran hyvähermoinen, eikä turhia stressaa, että se simahti melkein
heti, vaikka annos oli melko pieni. Lonkka- ja kyynärkuvaukset sujuivat
helposti, kun Muru kuorsasi rentona ja tyytyväisenä röntgenpöydällä.
Herätteen saatuaan Muru heräsi nopeasti ja oli suloinen unenpöppöröinen
nalle.
Kyynärpäät olivat täysin siistit, mutta
lonkat olisivat eläinlääkärin mielestä voineet olla hieman vieläkin
tiiviimmät, joten ne lähtivät B/B:nä Kennelliittoon. Saa sitten nähdä
tulevatko A:na vai B:nä takaisin. Joka tapauksessa lonkat ovat terveet. Silmät
tutkitutan Murulta vasta ennen astutusta, joka on (jos kaikki menee
suunnitelmien mukaan) n. lokakuussa -09. Näin nuorelta on vielä turha tutkia
silmiä.
Muru painoi duunin vaa'alla 12 kg,
kotimittauksella se on painanut 11,5 kg. Kerrankin oli illalla kotona
rauhallinen ipana, tosin luun jyrsiminen maistui, vaikka kuivamuona ei
maistunutkaan. Seuraavana aamuna Murmella sitten olikin suden nälkä ja aivan
kamalasti tarmoa .
SU 23.11.08
Meidän piti mennä erääseen hakuryhmään vierailijoiksi, mutta mulla oli
aikaisin aamulla sen verran höntti olo, että en jaksanut lähteä metsään
palelemaan. Olo kuitenkin koheni, joten lähdin koirien kanssa Kivikkoon
tekemään esineruutua. Valitsinkin sitten "mainion" sään
treenaamiseen, nimittäin Helsinkiin satoi ensilumi kunnon talvimyrskyn
seurauksena ja sitä lunta tulikin sitten kerralla oikein olan takaa...
Tallasin melko aukealle paikalle n. 15 m
leveän ja 60 m pitkän kaistaleen, jonka lopussa oli pieni kalliokumpare, joka
laski alas takakulmiin. Myrskytuuli tuiversi lähes vaakasuorassa vasemmalta
sivulta. Talven ensimmäinen, todella kovan tuulen mukana satava tuore lumi teki
ruudusta erittäin vaikean. Sulo oli ekana vuorossa ja se joutui tekemään
töitä n. ½ tuntia neljä esinettä löytääkseen, ja niistäkin jouduin
vielä käydä näyttämässä sille viimeisen.
Laitoin Murulle ruutuun kolme hyvin hajustettua esinettä. Ipanalla oli nenä
hienosti auki heti ekalla pistolla, vaikka vauhtia oli sata lasissa. Lähetin
Murun tuulen alapuolelta, joten se sai sivutuulesta esineen hajun nenäänsä.
Esine oli n. 10 m etulinjasta ja Muru riemastui sen löytymisestä niin paljon,
että meinasi jäädä heittelemään esinettä itsekseen. Liekö lumella ja
sillä, että esine oli vanha hanska ollut myös osuutta siihen, että Muru niin
riehaantui. Eipä se juuri koskaan aikaisemmin ole yrittänyt jäädä
leikkimään esineellä, vaan tuon ne aina miljuunaa mulle.
Toisen esineen löytymiseen menikin sitten monta pistoa. Muru lähti aina
hienosti etsimään, mutta palasi tyhjin suin takaisin. Lopulta kuitenkin esine
onneksi löytyi. Kolmas esine oli vasemmassa takakulmassa ja Muru meni
aivan sen vierestä, mutta tuulen väärältä puolelta. Kun typykkä taas tuli
ilman saalista, niin laitoin sen puuhun kiinni ja kävin näyttämässä
esineen, joka oli osittain hautautunut lumen alle. Sitten Murulle tulikin kiire
hakea esine. Muru oli oikein motivoitunut ja ahkera työmyyrä, mutta tuuli- ja
lumiolosuhteet olivat turhan vaikeat sille. Loppupelissä kuitenkin opettavainen
ja onnistunut harjoitus.
Päätin mennä pitkästä aikaa
käväisemään ryhmäkoulutuksessa ja totesin taas kerran, että ei ole meidän
paikka. Siellä käy niin holtittomia ohjaajia ja koiria, että joudun olemaan
koko ajan varuillani, että koska joku vatipää päästää koiransa Murun
luokse, joten en pysty 100 %:sti keskittymään Muruun. Ipana kuitenkin
keskittyi kiitettävästi meikäläisen kanssa namisteluun ja leikkimiseen
häiriköivistä (räyhääminen, machoilu, karkailu, jne.) koirista huolimatta.
Vaikka mua otti kaaliin koko homma, niin toisaalta harjoitus teki Murulle
hyvää. On tullut taas turhan vähän liikuttua sen kanssa "koirien
ilmoilla".
Treenin jälkeen Muru pääsi leikkimään ½-vuotiaan sakemannitytön, Humpan
ja Sulon kanssa. Porukalla oli tosi hauskaa myrskytuulessa ja lumessa
peuhatessa.
SIVUN
ALKUUN
SU 7.12.08
Kolmen viikon
tauon jälkeen hakutreeneissä. Olimme Isontammentiellä vierailemassa
ryhmässä, jossa olimme myös syksyllä pari kertaa. Muru oli edellisenä
iltana telonut yhden takavarpaansa metsässä. Varpaassa ei näkynyt mitään,
mutta anturaa painaessa sieltä tuli vähän verta, siis pienen pieni
pistohaava, tms. Aamulenkillä Muru ensin vähän nosteli koipeaan, mutta
innostui sitten riehumaan Sulon kanssa, eikä ontumisesta ollut enää
merkkiäkään. Päätin siis mennä treeneihin. Kun otin Murun autosta
treenivuorolleen, ontui se taas aluksi jalkaansa ja treenissä huomasin, että
jalka aavistuksen vaivasi Murua, sillä se liikkui normaalia hitaammin, vaikka
ei ontunutkaan. Tai sitten vaimeus johtui Murun hormonaalisesta tilasta, mene ja
tiedä.
Otin ekaksi patukan ryöstön ja lyhyen ilmaisun n. 10 m keskilinjasta. Sitten
sama maalihenkilö painui oikeaan etukulmaan ja Muru perään. Ipana ilmaisi
mh:n pontevalla haukulla ja taisteli patukan itselleen. Toinen mh seisoi
valmiina alueella ja lähti Murun nähden vasempaan etukulmaan. Lähetin koiran
ja lähdin itse vähän ajan kuluttua perään, kun en kuullut mitään ääniä
etukulmasta. Kun lähestyin kulmaa, niin näin, että Muru nuuski maassa kohtaa,
jossa olin ollut jollekin koiralle maalihenkilönä. Muru oli selvästi jotenkin
pallo hukassa ja kutsuin sen luokseni. Yritin katsoa, että missä mh on (hänen
piti olla etukulmassa), mutta en nähnyt häntä. Lähetin Murun uudestaan,
jolloin se eteni alueen ulkopuolelle ja alkoi hetken kuluttua haukkua viistosti
vasemmalla alueen ulkopuolella - mh oli väärässä paikassa...
Koska Muu liikkui hieman vaimeasti
ja tämä pisto epäonnistui, päätin jatkaa pelkillä ilmaisuharjoituksilla
keskilinjan tuntumassa. Ensin pari 5-10 metrin pituista peräänlähetystä,
joissa palkkana lelu. Murme oli kuitenkin hieman vaisu leikissä (varvas?),
joten vaihdoin palkat maksalaatikkorasioihin. Niillä otimme neljä eri pituista
ilmaisua, jotka sujuivat loistavasti. Pisimmillään Muru haukkui pontevalla
äänellä jo 15 haukkua hienosti putkeen! Wau!
Ryhmäläiset sanoivat, että Murun haukku on kehittynyt paljon siitä, kun
olimme viimeksi heidän treeneissään.
SU 14.12.08
Murulla on ollut kamala karvanlähtö n. 3 viikkoa, ipana alkaa olla taas
ihan kalju. Suunnilleen samaan aikaan karvanlähdön alkamisen kanssa Murun
käytös myös muuttui. Se on ollut paljon terävämpi, epäluuloinen koiria
kohtaan ja vahtinut huomattavasti enemmän. Muru on ollut myös todella
kiinnostunut kaikista mahdollisista hajuista ja astunut ahkerasti Suloa. Piti
oikein kirjallisuudesta tarkistaa, että mikäs vaihe tämä nyt olikaan
kiimankierrossa. Vaikka Murmeli ei olekaan pahasti hormonihiiri (ei tule
fleguksi, tms.), niin sen verran hormonaaliset muutokset kuitenkin sen
käyttäytymiseen vaikuttavat, että minä huomaan ne. Ulkopuoliset tuskin
huomaavat mitään, sen verran pienistä muutoksista on kyse. Tämä on se asia,
mikä leikkaamattomissa narttukoirissa on aina ärsyttänyt minua. Pitää aina
muistaa ottaa huomioon mikä hormonivaihe on menossa, kun suunnittelee kisoja ja
kokeita. Esim. luonnetestiin ei Murua kannata viedä tällaisessa vaiheessa
kiimankiertoa.
Murun nenäläntti pigmentoituu
huomattavasti hitaammin kuin keväällä. Uskon, että se johtuu
auringonvalosta, siis sen puutteesta. Muru majailee autossa nykyään aina
kangashäkissä, sillä en halua, että se teloo lisää kirsuaan.
Murmeli täytti 1,5 vuotta 30.11.
Sen kunniaksi päätin kokeilla osaisiko Muru jo olla yksin kotona ilman
pöydille kiipeilyä. N. viikon ipana oli siivosti, mutta sitten se oli syystä
tai toisesta muistanut entisen harrastuksensa. Muru oli kiipeillyt pöydillä,
tiputellut tavaroita, nakertanut kalaöljypulloa häkkinsä päällä (!),
nakertanut Humpalta lainassa olevasta sittispannan kauko-ohjaimesta
ripustuslenkin rikki, ym. "kivaa" pientä touhuilua. Häkkiähän
siitä siis taas heilahti, ei ollut lapsonen valmis vielä vapauteen .
Muru on opiskellut lähiaikoina hoidossa olemista. Se on ollut mm. Sulon kanssa
iltahoidossa Virpillä Päitsitiellä pari tuntia sekä yksinään Lissulla,
Markulla ja Urkilla päivähoidossa. Aikaisemmin se on
harjoitellut hoidossa oloa muutamia tunteja kerrallaan Inkalla, Darjalla
ja Humpalla.
Tänään jäivät taas
hakutreenit väliin mun flunssan takia - tylsää...
SIVUN
ALKUUN
SU 21.12.08 rulla
lle
Olen lähiaikoina pohtinut Murun kiimankiertoa ja hormonivaihteluita, ja
muistellut minkälainen se oli valeraskausaikana, joka on koirilla n. 1,5-3 kk
juoksun jälkeen. Kaikki nartut ovat hormonaalisesti valeraskaana, mutta kaikki
eivät "oireile" sitä välttämättä juuri ollenkaan ulospäin.
Jotkut nartut ovat taas varsinaisia hormonihiiriä ja voivat oireilla hyvinkin
voimakkaasti ja jopa "synnyttää" ihan polttoja myöten. Murulla
onneksi valeraskaus näkyy vain lievästi ulospäin. Jälkeenpäin on vaikea
muistaa ihan tarkkaan, että kuinka kauan Muru oli valeraskaana, koska en
tuolloin pannut asiaa niin tarkasti merkille. Mulla on kuitenkin sellainen
hytinä, että Murmen ulkoiset valeraskausoireet olisivat olleet n. 2-2,5 kk
kiiman loppumisesta. Ulkoisena "oireena" oli vasemmalla puolella
toiseksi takimmainen nisä, joka oli suurentunut ja punoittava. Mielenkiintoista
nähdä, jos/kun Murulle tulee pentuja, että onko juuri tuo nisä paras nisä
tuottamaan maitoa. Muru alkoi myös kerätä rasvaa kylkiensä päälle eli se
ilmeisesti söi normaalia enemmän eli keräsi ravintoa pentuja varten.
Olimme tänään hakutreeneissä
Pornaisissa. Sää oli kostea, harmaa, n. +3°, ei yhtään lunta. Koska Muru
haukkui viimeksi maksalaatikkopurkkeja paremmin kuin leluja, niin ajattelin
kokeilla nyt niin, että Murmea haukutettiin ensin namipurkeilla. Neljä
maalihenkilöä otti neljä lyhyttä peräänjuoksua ja ilmaisut, jotka olivat
jälleen kerran surkeata kiekumista. Sen jälkeen siirryimme patukan kanssa
pelailuun. Anu ja Tarja hieman testailivat Murua. Haukku oli lelun
kanssa parempi, mutta ei sellainen "Anna mulle heti tänne se lelu prkl!",
kuin pitäisi olla. Jos maalihenkilö "väistää" Murua (katsoo
poispäin, on "pieni), niin haukku on ihan onnetonta kimitystä. Jos
maalihenkilö dominoi Murua (katsoo silmiin, "präijää"), niin
haukku on pontevaa, mutta koira ei ole vapautunut ja nauti täysillä
tilanteesta, kuten haukkuvan koiran kuuluisi tehdä.
Keskustelimme pitkään ja tulimme
siihen tulokseen, että haukku ei ole Murulle luontaisin ilmaisutapa. Tätä
olen pitkään jo itsekin uumoillut, kun voimakasta kehitystä ilmaisun suhteen
ei ole tapahtunut, vaikka tässä vaiheessa pitäisi jo olla. Muru on siitä
epätyypillinen mudi, että sille ei ole tyypillistä dominoida ihmistä
haukulla ja vaatia asioita haukkumalla. Murun kanssa ei ole koskaan tarvinnut
kummemmin kiinnittää asiaan huomiota toisin kuin urosmudieni kanssa, jotka
kaikki ovat oikein mielellään dominoineet haukulla (ja muutenkin) ihmisiä ja
yrittäneet saada haukulla tahtonsa läpi eri tilanteissa. Muru haukkuu
lähinnä vahtihaukkua tai ollessaan jossain tilanteessa kiihtynyt, mutta
epävarma sekä kiljahtelee tilanteissa, joissa se on superiloinen, esim.
tavatessaan tuttuja, ihania ihmisiä. Käydessään kuumana esim. heittely- ja
taisteluleikeissä, Muru ei ala haukkumaan (mikä sinänsä on hieno asia...).
En myöskään saa sitä helposti haukkumaan minulle. Muru ei haasta toisia
koiria haukkumalla leikkimään, vaan esim. Sulon kanssa leikkiin haastaminen on
lähinnä "rähinämölinä-ärinäää", joka ei ole kunnollista
haukkumista. Sen sijaan kun Sulo haastaa toista koiraa leikkimään, niin sen
haukku on ponteva ja samanlainen kuin maalihenkilön ilmaisuhaukku. Näin on
ollut myös Jorin ja Hiskin kanssa. Murun suusta ei myöskään koskaan kuulu
haukkua tai mitään muutakaan ääntä sen "saalistaessa" edellä
jäniksenä porhaltavaa koirakaveria tai katsoessaan, kun maalihenkilö juoksee
piiloon. Myös paimentaessaan Muru oli hiljainen, kun oli ensin tottunut
lampaisiin.
Siis summa summarum: Muru ei ole
luontainen haukkuja, jolta haukku irtoaisi hyvin herkästi ja helposti
tilanteissa, joissa se haluaa jotain. Murmu ei halua dominoida haukullaan
maalihenkilöitä, vaan haluaa olla heidän kaverinsa. Tässä Murmeli on tullut
isotätiinsä Nastaan, jolle ajatus ihanien maalihenkilöiden
dominoimisesta haukkumalla oli niin vastenmielinen ajatus, että rullailmaisu
oli ainoa vaihtoehto Nastalle. Kuten Anu totesi; Muru on niin mun koira, että
se tekee mitä vain mun eteen ja yrittää maalihenkilöitäkin haukkua vain mun
mieliksi, eikä sen takia, että itse nauttisi siitä hommasta täysillä.
Lopputulos: Ohjaajan on jälleen
kerran nöyrryttävä... Sulon kanssa koetun epämiellyttävän rullailun
jälkeen lupasin ja vannoin itselleni, että mulle ei enää koskaan tule
rullakoiraa, rullailu ei ole mun juttu. Jos seuraavasta koirasta ei ole
haukkuvaksi, niin haku saa jäädä. Olin myös ajatellut, että mulle ei tule
narttua, eikä ikinä koskaan blondia mudia. No, tuli narttu ja vielä BLONDI,
ja nyt siitä tulee rullalla ilmaiseva hakukoira. Näin se elämä taas
kouluttaa luupäistä vesimiestä...
Vakavasti ottaen. Olen analysoinut
syitä siihen miksi Sulon ja mun rullailu oli niin ahdistavaa puuhaa, että
vaihdoin Sulon haukkuvaksi. Mitä enemmän mietin, sitä enemmän uskon, että
Murun kanssa tulee olemaan toisenlainen fiilis rullailmaisun suhteen, koska Muru
ja Sulo ovat niin erilaisia koiria, ja mun suhde Muruun on erilainen ja paljon
parempi kuin Sulon kanssa on ollut. Vaikka hieman ottaakin kaaliin, että
täytyy alkaa taas välineurheilemaan, niin mulla on kuitenkin ihan hyvä fiilis
aloittaa Murun kanssa rullaharjoittelu. Harmi vaan, että laitoin kaikki
irtorullat kiertoon, kun vaihdoin Sulon haukulle. Onneksi olin säästänyt
kuitenkin kiintorullan, joka on ns. ruotsalaismallinen. Norskirullan kanssa en
ala pelleilemään, siitä on mulla huonoja kokemuksia mudien ja muiden
"sukkana" liikkuvien pienehköjen paimenten kanssa. Muru onneksi
kantaa esineitä luonnostaan hyvällä otteella, joten ruotsalaisrullan kanssa
tuskin tulee ongelmia. Sulokaan ei koskaan tiputellut rullaa. Huomenna siis heti
Ullan kanssa rullatreenit... Eipähän käy tylsäksi treenaaminen!
SIVUN
ALKUUN
MA 22.12.08 rullatreeni
Tuumasta toimeen. Treenasimme Ullan kanssa Murulle rullantuonteja
puistossa nurmikentällä. Teimme kaikki pistot niin, että heitin rullan (kova,
lyhyt, pyöreä juuttipatukka) Ullalle, joka käveli pistosta riippuen n. 15-40
metrin päähän ja kävi kyykkyyn/polvilleen naama koiraa kohden. Lähetin
Murun, joka paahtoi kaikilla pistoilla miljuunaa Ullan luokse, joka liikutti
rullaa itsensä ympäri niin, että Muru saalisti sitä ja otti rullan suuhunsa
aina sillä puolella Ullaa mihin suuntaan minä etenin
"keskilinjalla". Kaikilla pistoilla Muru nappasi rullan pontevasti ja
lähti heti tuomaan sitä minulle, ja työskenteli hienosti joka pistolla
eteenpäin ihan luonnostaan. Murun isä Konsta on myös aina ollut luontainen
eteenpäin työskentelijä eli se lähtee etenemään maalihenkilön luota
viistosti eteenpäin keskilinjaa kohti, eikä lähde palaamaan menoreittiään
pitkin.
Muru toi rullat mulle ihan
innoissaan ja olisi luovuttanut ne mulle edessä hienosti istuen, mutta sen
sijaan kehuin Murua ja otin valjaiden "kahvasta" kiinni, jolloin Muru
kääntyi oma-aloitteisesti Ullaa kohti pitäen edelleen rullaa suussaan
hyvällä ja rauhallisella otteella samalla Ullaa intensiivisesti tuijottaen.
Sitten otin rullasta kiinni ja sanoin "kiitos", jolloin Muu irrotti
rullasta edelleen katse tiiviisti Ullaan liimautuneena. Kiinnitin
näyttöliinan, jolloin Ulla kutsui Murua ja annoin "näytä"-käskyn.
Muru laukkasi tuhatta ja sataa Ullan luokse ilman mitään epäröintiä tai
ihmettelyä ja minä perässä. Ullalla oli maksalaatikkopurkit valmiina auki
maassa, ettei Muru ehdi aloittaa haukkumista. Ei se kyllä edes yrittänyt
tarjota haukkua. Täytyy vähän ajan kuluttua ottaa mukaan maahanmeno
näytöllä ennen palkkapurkin saamista, mutta ei ennen kuin haukku on täysin
häipynyt Murun mielestä. Uskon, että se tapahtuu nopeasti, sillä niin
vapautunut, innostunut ja iloinen Muru oli tästä treenistä.
Otimme yhteensä kuusi pistoa ja
viimeisellä Muru sai sitten isomman annoksen maksalaatikkoa. Sen jälkeen Murre
vielä leikki Ullan kanssa patukalla. Treeni meni ihan sanoinkuvaamattoman
loistavasti! Ihan kuin Muru olisi ollut jo kokenutkin rullakoira. Tästä on
hyvä jatkaa - tuli tosi innostunut fiilis, kun koirakin oli niin tohkeissaan .
Onneksi en tämän kauempaa jaksanut hakata paksua päätäni seinään
haukkuilmaisun kanssa...
Täytyy vielä miettiä ja
tunnustella tuo rullan luovutus, että otanko sen ihan noutoluovutuksena, vai
annanko koiran kääntyä rulla suussa ja vasta sitten rullan luovutus. Murulle
luultavasti sopii molemmat tavat yhtä hyvin.
Treenin jälkeen Muru näki
pitkästä aikaa idolinsa Bravan ja oli ihan innoissaan. Tytöt alkoivat
heti leikkiä keskenään Sulon kiekuessa kolmantena pyöränä. Kun koirat
olivat saaneet pahimmat höyrynsä päästeltyä, niin Ulla haki autosta Bravan
tyttären, 10-viikkoisen Priman, joka ensin tutustui sylistä käsin
Muruun ja Suloon. Hetken ihmeteltyään uusia kavereitaan reipas Prima halusi
maahan ja tutustumaan kavereihin tarkemmin. Muru ja Sulo tykkäsivät heti
pennusta, ja suhtautuivat siihen hienosti. Kunhan Prima kasvaa hiukan lisää,
niin Muru saa siitä mainion leikkikaverin.
PE 26.12.08
Vietimme joulun Karkkilassa. Muru ei meinannut taas nahoissaan pysyä, kun
pääsi touhuamaan Hiski-isoisän kanssa. Ilo on molemmin puoleista;
myös Hiski tykkää kovasti Murusta. Hiski on hyvässä kunnossa, siitä ei
ihan äkkiä uskoisi, että ikää on jo 13,5 vuotta. Herra ei ole harmaantunut
yhtään lisää, se on ollut naamastaan saman näköinen jo n. puolet
elämästään. Hieman Hiski on päässyt Karkkilassa pönäköitymään; ei
pahasti, mutta saisi olla hoikemmassa kunnossa. Hissumi on oppinut
"kuulemaan" paremmin eli se on oppinut joitakin käsimerkkejä sekä
alkanut seuraamaan paremmin ihmisten eleitä ja ilmeitä. Tästä tulee
sellainen vaikutelma kuin Hiski kuulisi taas paremmin. Tosiasiassa se on kyllä
melkein kuuro.
Karvaton Muru-Murunen 1,5 v
ja karvainen Hiski-Piski 13,5 v
Paluumatkalla Karkkilasta kotiin
suuntasimme vierailemaan jälleen Lauran porukan hakutreeneihin, jotka
olivat Mätäkivellä. Otin Murulle viisi kertaa rullakuviota, matkat olivat n.
15-20 m. Palkkana oli maksalaatikko ja viimeisellä mh:llä myös patukkaleikki.
Suurimman osan pistoista Muru työskenteli eteenpäin, mutta ainakin yhdellä
pistolla edessä oli puu, joka ohjasi Murun palaamaan menoreittiään pitkin.
Onnistunut harjoitus.
Sulo-paskiainen oli
varastanut treeneissä mun kassista ison palan kalkkunaa, jonka äiti oli
pakannut mulle mukaan tapaninpäivän ruuaksi. Pala oli varmaan n. 6 x 10 cm
kokoinen. Sulo oli autossa vapaana, koska sen häkki oli lainassa muualla. Herra
oli ottanut paketin niin siististi kassista, että en ensin huomannut mitään.
Otin Sulolle esineruudun, josta palkkasin sen melko isolla neu-annoksella.
Autolla annoin Sulolle vettä ja ihmettelin, kun herra joi ison kupin ahnaasti
tyhjäksi. Epäilykset alkoivat herätä ja menin tarkastamaan ruokakassin.
Kalkkunan foliopaketti löytyi siististi rutattuna etupenkkien välistä.
Muutaman tunnin kuluttua Sulo sitten pissasi jättiläispissan; herra pissasi
pentuasennossa monen minuutin ajan. No, pakon edessä (kaupat kiinni, ei ruokaa
kotona) maistui se porkkanalaatikko ilman kalkkunaakin...
LA 27.12.08
Pidimme Ullan kanssa hakutreenit auringon paisteessa Viikinkartanon
puistossa. Pakkasta oli ehkä pari astetta. Murun vatsa oli ollut yöllä
jostain syystä kipeä (möyri, kurisi ja koira oli levoton), joten Murrelle ei
kelvannut ruokapalkka laisinkaan, vaikka muuten koira oli ihan pirteä ja
reipas. Onneksi Muu palkkautuu hyvin myös lelulla, joten Ulla taisteli sen
kanssa patukalla. Otimme kolme pistoa pituudeltaan n. 30-40 m, jotka menivät
loistavasti. Kokeilin jo roikkua osan matkaa näyttöliinassa ja vastus sai
Murun pistämään korvat linttaan päätä myöten, ja vetämään Ullan luokse
kahta innokkaammin. Ipana on jo ennestään tottunut vetämään mm.
sauvakävelyssä ja fillarilla.
Treenin jälkeen Muru pääsi leikkimään Bravan ja Priman kanssa.
Ipanat innostuivat oikein kovasti leikkimään keskenään, tosin Brava-muori
meinasi koko ajan keskeyttää niiden touhut. Muru leikkii tosi nätisti
pikku-Priman kanssa, se menee selälleen maahan ja antaa Priman
"voittaa". Muru on myös selvästi oppinut hallitsemaan
lyöntivoimaansa, eikä lätki Primaa tassuilla litteäksi, vaikka käyttääkin
leikissä tassujaan paljon.
Haimme kotona odottaneen Sulon, ja matkasimme koko konkkaronkka Ullalle
ja Rogille nauttimaan racklettpannulla kypsennetyistä herkuista ja
oluesta. Nam!!! Muru ja Prima peuhasivat innoissaan keskenään lähes koko
illan Bravan ja Sulon toimiessa poliiseina aina kun meno yltyi niiden mielestä
liian kovaksi. Myöhään illalla matkasimme kotiin parilla eri bussilla
seuranamme kännisiä teinejä. Molemmat koirat matkustivat oikein
mallikelpoisesti.
SU 28.12.08
Hakutreenit Pornaisissa. Oma autoni ryppyilee, joten pääsimme Murun kanssa
treeneihin Ullan ja Bravan kyydissä. Aivan ihana talvipäivä,
aurinko paistoi koko päivän ja pakkasta oli n. -7 astetta. Murulle otettiin
jälleen rullakuviota etäisyyden ollessa n. 15-25 m ja osa mh:stä jo vähän
kätkeytyikin. Muru oli ihan innoissaan ja vapautunut. Kolmella ekalla pistolla
Muru palasi maastoesteistä johtuen menoreittiään takaisin, mutta kaksi
viimeistä pistoa sujuivat täydellisesti. Vatsakivuista ei ollut enää
tietoakaan, joten maksalaatikko maistui ja vikalla mh:llä myös kunnon
taisteluleikki. Murme oli tosi leuhka voitettuaan lopulta patukan ja porukalle
piti elvistellä keskilinjalla vielä oikein pitkän aikaa, ja nauttia kehuista.
Murmeli ei yrittänyt missään vaiheessa tarjota haukkua.
Muru on ottanut nyt tavakseen tulla mun viereen ja kääntyä heti kohti
mh:löä rulla suussaan. Murme pitää rullaa ja tuijottaa piilolle, kun
kiinnitän näyttöliinan. Sen jälkeen otan rullan ja lähetän koiran
näytölle. Tässä treenissä tein niin, että en leikkinyt Murun kanssa ensin
rullalla, vaan annoin sen vain Murun suuhun, kun mh seisoi muutaman metrin
päässä metsässä ja tuijotti koiraa. Muru piti rullaa suussaan ja selvästi
haastoi katseellaan mh:löä: "Mun rulla, tätä et saa!" Sitten otin
rullan Murulta "Kiitos"-käskyllä ja heitin sen mh:lle, joka pinkoi
piiloon. Muru ei irrota hetkeksikään katsettaan mh:stä, vaan käskyn saatuaan
irrottaa rullan nätisti mun käteen ja jatkaa keskeytymättä mh:n tuijotusta,
kunnes lähetän koiran pistolle.
Kiintorulla ei ole vielä roikkunut Murun kaulassa, kun en ole ehtinyt
pitää sitä lenkillä sen kaulassa. En halua, että joudun ensimmäiseksi
treeneissä kieltämään Murua ottamasta kiintorullaa suuhunsa, jos se sitä
yrittäisi tehdä muualla kuin mh:llä. Jospa jo huomenna muistaisin laittaa
rullan lenkille kaulaan roikkumaan...
Hakuilun jälkeen Murme pääsi leikkimään Bravan, Qissa-dobberin, Retu-hoffin
ja Remu-hoffin kanssa. Koiruuksilla oli taas tosi hauskaa.
Tottista en ole lähiaikoina
juurikaan jaksanut treenata edes sisällä. Tämä jatkuva pimeys vie mehut
ihmisestä.
SIVUN
ALKUUN
MA 29.12.08 kiintorulla
Muru piti ekaa kertaa kiintorullaa kaulassaan roikkumassa sekä kotona että
lenkillä. Kun laitoin rullan kotona kaulaan, Muru yritti kerran ottaa sen
suuhunsa. Kielsin ja sen jälkeen rulla oli ilmaa ipanalle. Lenkillä Muu riehui
Sulon kanssa ja heittelin niille keppejä, mutta Muru ei näissäkään
tilanteissa ottanut rullaa suuhunsa. Hienoa!
Pitkästä aikaa jaksoin ottaa kunnon tottistreenin Murulle Sahiksen kentällä,
kun näin lomalaisena pääsee valoisan aikaan treenaamaan. Murmeli oli tosi
innoissaan. Treenasimme seuraamista, liikkeestä istumista, liikkeestä
maahanmenoa, luoksetuloa ja hyppyä. Istuminen on iskostunut Murulle jo hyvin
päähän ja ipanan mielestä maahanmeno on aina ollut kiva liike. Luoksetulossa
Muru on jostain syystä alkanut hidastaa vauhtiaan ennen eteeni istumista.
Hyppyestettä ei saanut säädettyä, joten kokeilin sitten kylmiltään metrin
hyppyä piiiiitkästä aikaa - fiksua. Toiseen suuntaan hypyt meni hyvin, mutta
toiseen suuntaan Muru jostain syystä kolautteli koipiaan.
Murun vanha karva alkaa olla totaalisesti irronnut. Peffan päällä on vielä
pieni kuiva "irokeesi" sekä hännässä ja housuissa muutama
irtoamistaan odottava haituva. Muuten karvanlähtö on loppunut ja uutta turkkia
alkaa pikku hiljaa pukkaamaan. Tällä hetkellä Muru on kuitenkin vielä
suora-, ohut- ja lyhytturkkinen bikinityttö.
TI 30.12.08
Erinomaisen onnistunut hakutreeni Ullan kanssa kahdestaan SLO:lla.
Pilvinen, tuulinen sää ja pakkasta ehkä yksi aste. Ekalla pistolla Ulla meni
valmiiksi melko aukealle alueelle vastatuuleen 50 metriin. Emme tallanneet
aluetta varsinaisesti, tosin siellä oli jonkin verran jälkiämme Prima-pennun
treenin jäljiltä. Käytössämme oli radiopuhelimet, joilla Ulla ilmoitti
mulle, kun Muru oli ottanut rullan ja minä Ullalle, kun hänen oli aika kutsua
Murua näytölle. Muru teki vauhdikkaan, suoran piston ja eteni hienosti
alueella eteenpäin saaden Ullasta tuulen mukana hajun. Murme nappasi rullan
epäröimättä ja lähti tuomaan sitä hienosti eteenpäin. Olin itse siirtynyt
reilusti keskilinjaa eteenpäin ja samalla viistosti hieman lähemmäksi piiloa
niin, että Muru näki ja kuuli mut hyvin, kun lähti tuomaan rullaa. Ipana toi
rullaa vauhdikkaasti, mutta muutama metri ennen mua kääntyi ja olisi ollut
lähdössä takaisin Ullalle. Käskystä tuli kuitenkin luokseni ja painui
sitten miljuuunaa näytölle.
Tulimme Murun kanssa takaisin
keskilinjalle ja Ulla siirtyi keskilinjan suuntaisesti n. 25 m tiheän kuusen
alle piiloon. Etenimme Murun kanssa keskilinjaa Ullan kohdalle, josta jälleen
lähetys lähes tallaamattomalle alueelle. Muru teki taas hienon, vauhdikkaan ja
suoran piston, ja oli napannut rullan pontevasti ja lähti tuomaan sitä mulle,
mutta Ulla ei pystynyt antamaan äänimerkkiä, kun radiopuhelin oli mennyt
väärälle taajuudelle. Olin jälleen siirtynyt viistosti reilusti eteenpäin
aukealle paikalle ja näin, että Muru oli palaamassa menoreittiään rulla
suussaan. Huusin Murua, joka kääntyi heti tulemaan mua kohti. Taas pientä
hidastelua rullan loppuun asti tuomisessa. Ulla kutsui sattumalta juuri
oikea-aikaisesti Murua näytölle, jonne ipana pinkoi taas tuhatta ja sataa.
Jälleen Ulla siirtyi n. 25 m
keskilinjan suuntaisesti piiloutuen ison kiven "alle" ja me Murun
kanssa palasimme keskilinjalle. Tällä kertaa lähetys oli täysin tallaamat-
tomalle alueelle, jonne Muru teki jälleen epäröimättä upean, suoran ja
vauhdikkaan piston. Siirryin jälleen reilun matkan viistosti eteenpäin ja
tällä kertaa Muru toi rullan hyvin loppuun asti. Näyttö vauhdikas.
Nyt jäimme Murun kanssa piilolle
odottamaan, että Ulla käveli tulojälkiämme keskilinjalle, jota eteni n. 25 m
ja piiloutui metsikköön. Siirryimme Murun kanssa metsässä keskilinjan
suuntaisesti ja lähetys Ullan kohdalta myötätuuleen täysin tallaamattomalle
alueelle. Muru lähti pistolle epäröimättä ja suoraan, vaikka ajattelin,
että tämä voisi olla jo liian vaikea. Etenin taas viistosti, tällä kertaa
tulosuuntaamme, ja Muru toi rullan loppuun asti hienosti. Roikuin liinassa osan
matkaa, ja se näyttäisi innostavan taistelutahtoista ja kilpailuviettistä
Murua entisestään. Muru oli sen verran puhki, että ei enää jaksanut
leikkiä piilolla, mutta palkkana olleet joulukinkunpalaset ja maksalaatikko
kelpasivat hyvin, kuten myös kehut, joilla Muru myös palkkautuu hyvin
isoisänsä Hiskin tavoin.
Harjoitus meni aivan käsittämättömän hyvin; rullailu sopii Murulle kuin
nenä päähän, sillä on nyt treeneissä tosi kivaa .
Murulla roikkui kiintorulla kaulassa koko treenin ajan, mutta neiti ei
kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Selvästi Murmella on myös jo haju
siitä, että piilolta pitää lähteä palaamaan viistosti eteenpäin
keskilinjaa kohti. Nyt täytyy vahvistaa rullan loppuun asti tuomista ja
harjoitella umppari-ilmaisut huolellisesti kuntoon. Tässä treenissä alueella
eteneminen tapahtui koko ajan keskilinjan oikealla puolella, seuraavassa saman
tyyppisessä treenissä täytyy harjoitella keskilinjan vasenta puolta, ettei
koira opi etenemään kunnolla vain toiseen suuntaan. Tätä menoa me voidaan
päästä ehkä hakukokeisiinkin ensi vuoden aikana...
Bravan ja Sulon esineruututreenin
jälkeen teimme vielä pienen metsälenkin Ullan ja koiruuksien kanssa.
Kakrut peuhasivat taas ihan innoissaan keskenään. Ei mene kauaa, niin Prima on
saman kokoinen kuin Muru.
SIVUN
ALKUUN
KE 31.12.08 uusivuosi
Vuoden viimeinen päivä valkeni
ihanan aurinkoisena. Vajaa
viisikuinen mudipoika Hauru (Takkutukan Urbaanilegenda), joka on Hiskin veljen Tempun
pentu, ja Mia kävivät
iltapäivällä tutustumassa Muruun ja Suloon. Pari tuntia meni pellolla
pyörimisen merkeissä. Pikkumies oli oikein avoin, iloinen ja reipas kaveri. Se
ei vaan oikein päässyt Murun kanssa leikkimisen makuun, kun Murun huomio
kiinnittyi Haurun "isoveikkaan", Mian siskon mukana olleeseen
machoilevaan käppänäpoikaan sekä Sulon kiusaamiseen.
Uudenvuoden aattoillan vietin
koirien kanssa kotona lähinnä tietsikalla istuen. Muru ja Sulo eivät
reagoineet paukkeeseen, joka kuului tasaisena koko illan. Tosin puolen yön
maissa, ihan pahimman jyskeen aikaan, Muru kommentoi muutaman kerran
vahtihaukulla, kun "paukut" meinasivat ihan meidän reviirille asti
tunkea. Murun vahdinpito loppui kuitenkin lyhyeen, kun se huomasi, että minä
ja Sulo emme reagoi mitenkään, ja ipana jatkoi tyytyväisenä uniaan koirien
nojatuolissa. Ulkona Muru ja Sulo eivät myöskään reagoi raketteihin
mitenkään, saa rauhassa jytistä ja paukkua ihan lähelläkin.
PE 2.1.09
Jälleen hakutreenit Ullan kanssa SLO:lla, tällä kertaa mukana
myös Sara, joka oli tutustumassa hakuiluun ja katsomassa Murun
treenejä. Aurinkoinen talvipäivä, pakkasta n. -9 astetta, ei juurikaan tuulta.
Lunta ei ole oikeastaan ollenkaan, vain kuuraa maassa ja puissa.
Ulla otti ensin Murulle rullakuvion n. 10-15 metrin päähän, jotta Sara näki
ja pääsi jyvälle miten Murun kanssa tulee piilolla toimia. Murmeli oli hyvin
innoissaan ja toi rullan hyvin. Ulla ei enää liikuttanut rullaa, vaan se oli
maassa paikoillaan. Palkkana maksalaatikkorasia. Sitten Ulla meni piiloon
tallaamattomalle alueelle 50 metriin vasemmalle puolelle niin, että Muru ei
nähnyt. Muru teki hienon suoran piston hakeutuen vähän vasemmalle tuulen
alapuolelle. Rullan napattuaan se lähti palaamaan menoreittiään, mutta vei
kuitenkin vauhdikkaasti näytölle suorinta tietä. Palkkana maksalaatikkorasia.
Sitten Sara meni oikealle puolelle n. 40 metriin piiloon niin ikään
tallaamattomalle alueelle, koko treeni tapahtui täysin tallaamattomalla
radalla. Jälleen suora, vauhdikas pisto, hakeutuen hieman oikealle tuulen
alapuolelle. Muru haukahti kerran Noraa ennen kuin huomasi rullan. Tuonti
tapahtui melko suoraan, ei lähtenyt menoreitilleen. Näyttö vauhdikas.
Palkkana maksalaatikko + patukka.
Ulla oli siirtynyt n. 20
askelparia eteenpäin keskilinjan suuntaisesti, ja oli kätkeytynyt kiven ja
katajan muodostamaan piiloon. Muru teki jälleen hienon suoran piston. Ullalla
ei ollut radiopuhelinta, joten aloin kutsua Murua jonkin ajan päästä, kun
olin näkevinäni, että se olisi piilolla. Muru oli kuitenkin tuolloin vasta
etsinyt Ullaa, eikä reagoinut huutooni, hienoa! Hyvä rullantuonti muistaakseni
joko melko suoraan tai hieman eteenpäin. Roikuin liinassa osan matkaa ja Muru
veti innolla. Palkkana maksalaatikko + patukka.
Jäimme Murun kanssa piilolle
odottelemaan, kun Ulla ja Sara menivät keskilinjalle, ja Ulla ohjasi Saran oikealle puolelle 50 m:iin piiloon. Sitten siirryin Murun kanssa hieman eri
reittiä keskilinjalle lähetyspaikalle. Jälleen aivan upea, suora pisto ja
täydellinen eteenpäin työskentely! Roikuin liinassa ihan loppumetreille asti,
ja Muru veti koko ajan kovaa ja määrätietoisesti. Palkkana maksalaatikko +
patukka. Muru oli rullan otettuaan seissyt hetken ihmettelemässä ennen kuin
lähti tuomaan rullaa mulle. Kaikilla muilla pistoilla Muru oli napannut rullan
ja lähtenyt heti tuomaan sitä vauhdilla.
Ulla oli mennyt vasemmalle
puolelle n. 50 m:iin piiloon. Lähetin Murun suoraan piilon kohdalta, jolloin
Muru joutui ylittämään n. 35 m:ssä olevan poikittaisen leveän polun. Se ei
tuottanut mitään ongelmaa, vaan Muru paineli suoraan loppuun asti. Maasto oli
melko tiheää, josta johtuen (luultavasti) Muru palasi rullan kanssa
menoreittiään eikä työskennellyt eteenpäin. Se lähti kuitenkin näytölle
määrätietoisesti siitä kohtaa, johon olin edennyt keskilinjalla eli
tavallaan etsi mh:n toiseen kertaan. Roikuin jälleen liinassa melkein loppuun
asti ja Muru veti hyvin. Palkkana maksalaatikko + patukka. Myös Sara tuli
piilolle mukaan ja Muru oli niin innoissaan treenistä, että sai hillittömän
mudihepulin ja juoksi korvat takaraivolla ympyrää meidän ympärillämme .
Treeni meni jälleen loistavasti
ja Murulla oli extrasuperhyperhauskaa. Kiitos Ullalle ja Saralle hyvistä
treeneistä!
Rulla oli mh:llä aina
sijoitettuna niin,
että se oli mh:n sillä puolella, mikä oli keskilinjalla etenemissuuntamme. Rulla oli liikkumaton. Muru toi tällä kertaa rullat
mulle hyvin loppuun
saakka. Mh:t kannustivat Murua jokaisella näytöllä, vaikka se olisi mennyt
niille ilman ääniapuakin ihan hyvin. Haluan kuitenkin tässä vaiheessa
käyttää Murulla vielä ärsykettä, jotta näytöstä tulee sille tosi kiva
juttu. Pyrin tässä treenissä siihen, että mh:t kutsuivat Murua vasta, kun se
oli jo lähtenyt näytölle eli itsenäinen lähtö ja sitten vasta apu.
Eteenpäin työskentelyä täytyy harjoitella lisää aukealla kentällä,
sillä metsässä maaston muodot helposti ohjaavat koiraa niin, että se lähtee
palaamaan menoreittiään.
Treenin jälkeen vielä pieni
metsälenkki, Brava, Prima, Sulo ja Muru riehuivat.
SU 4.1.09
Meillä piti olla "kunnon" hakutreenit
Landbossa, mutta muut
jänistivät pakkasta, joten olimme kahdestaan Ullan kanssa. Sää oli
ihanan aurinkoinen, pakkasta treenipaikalla n. -13 astetta. Aurinko kuitenkin
lämmitti autoja niin, että ne pysyivät sisältä melko lämpiminä. Maastossa
on todella hienon näköistä, sillä lunta ei juurikaan ole, sen sijaan kaikki
paikat ovat kuurassa, joka muodostaa upeita, auringossa kimaltavia, eri
muotoisia tähtiä ja kukkia, yms. kuvioita.
Otimme umpipiilotreenit Murulle.
Käytimme harjoituksessa neljää eri piiloa. Ulla, minä ja Muru menimme
yhdessä piiloille, ja Muru sai ensin tarkistaa tyhjät, hajuttomat piilot,
jolloin käyttäydyimme neutraalisti. Sen jälkeen Ulla meni piiloihin niin,
että Muru näki. Lähetin Murun 5-10 metrin päästä ja Ulla heilutteli rullaa
piilojen ns. rullarei'istä. Muru otti rullan hienosti ja työskenteli
eteenpäin kaikilla pistoilla. Se myös toi rullan mulle hyvin joka kerralla ja
lähti innolla näytöille. Palkkana maksalaatikko. Näitä lyhyellä matkalla
tapahtuvia harjoituksia otimme 7 kpl. Viimeisen jo niin, että rulla ei ollut
esillä, vaan Muru työnsi kuononsa rullareiästä, jolloin sai rullan
itselleen.
Tämän jälkeen otimme vielä samaan piiloon kolme pistoa niin, että lähetin
Murun kauempaa n. 25-30 metristä ja kaikki lähetykset eri suunnista. Rulla ei
ollut esillä, vaan Murun piti "tonkia" se rullareiästä. Se ei
yrittänytkään tarjota haukkua piiloilla, hyvä homma! Ipana toimi todella
hienosti ja työskenteli eteenpäin, viimeisellä pistolla jopa niin, että en
edes kutsunut sitä. Myös näyttöapu väheni viimeisillä pistoilla, mutta ei
vaikuttanut Murun intoon mitenkään. Vikalla pistolla maksalaatikon jälkeen,
Muru sai vielä "vetää" Ullan patukalla pois piilosta. Voitettuaan
patukan, Muru halusi vielä leikkiä lisää Ullan kanssa. Erinomainen
harjoitus! Tack Ulla!
Treenasimme myös Bravaa,
jonka jälkeen teimme Bravan ja Murun kanssa tunnin metsälenkin. Tytöt
juoksivat ja painivat, hyppivät kiville, jne. Ne ovat kyllä ylimmät
ystävykset ja on hienoa, että lähes 8-vuotias Brava haluaa ja tykkää
leikkiä Murmelin kanssa.
SIVUN
ALKUUN
TI 6.1.09 eksyminen
Jälleen treenit kahdestaan Ullan kanssa Landbossa. Raahauduimme
vuoren puoleiselle radalle treenaamaan umppareita. Ilman lämpötila oli
nollassa ja puolipilvistä.
Otimme ekan umpparin ihan läheltä niin, että Muru näki, kun Ulla meni
piiloon. Se meni hyvin. Sitten Ulla meni toiselle puolelle harvahkoon umppariin
50 m:iin piiloon. Muru teki suoran piston ja ehti haukkua piilolla, koska sai
hajun Ullasta piilon takapuolella ja Ulla heilutteli rullaa vastakkaisella
seinällä. Muru oli kuitenkin lähtenyt kiertämään umpparia ja hiljentynyt,
jonka jälkeen huomannut rullan, jonka toi hyvin. Näytölle meno oli vauhdikas,
en roikkunut liinassa.
Sitten Ulla siirtyi samalla eli
oikealla puolella seuraavaan umppariin ja me Murun kanssa palasimme
keskilinjalle, jota pitkin siirryimme Ullan kohdalle lähetykseen. Jälleen
suora, vauhdikas pisto ja hieno eteenpäin suuntautuva rullantuonti
näyttöineen. Roikuin liinassa lähes loppuun asti.
Tämän jälkeen Ulla siirtyi
vasemmalle puolelle keskilinjaa ja eteni sivulinjaa pitkin tiiviiseen umppariin.
Odotellessamme päätin ex tempore kokeilla miten tyhjä sujuu - jotenkin mulle
vaan tuli sellainen olo ja kuten ennenkin olen todennut, niin voin luottaa
fiiliksiini. Muru teki oikealle puolelle rataa täydellisen tyhjän ja tuli heti
kutsuttaessa pois pistolta. Upeaa! Toi koira on mieletön!
Sitten jälleen suora, vauhdikas
ja eteenpäin suuntautuva pisto. Roikuin taas liinassa osan matkaa. Tämä oli
ainoa pistoista, jossa Ulla kutsui Murua näytölle, ja tämänkin vaan sen
takia, että mun radiopuhelin piippasi itsekseen taskussani, joten Ulla luuli,
että pitää kutsua.
Jäin Murun kanssa piilolle odottamaan, että Ulla meni oikealle puolelle
tiiviiseen umppariin piiloon, sitten palasin Murun kanssa keskilinjalle, josta
lähetys suoraan piilon kohdalta. Taas suora, upea eteneminen ja rullantuonti.
Muru oli joutunut tosissaan etsimään piiloa. Näytöllä roikuin parin m:n
päähän piilosta ja Muru veti innoissaan ihan pipo vinossa. Sen vauhtia eivät
hidastaneet puunrungot, risukot, ymt.
Menimme kaikki yhdessä
keskilinjalle, jota pitkin Ulla eteni ja meni seuraavaan, keskilinjasta vain n.
15 m:n syvyydessä olevaan piiloon. Lähetin Murun n. 30 m ennen piiloa. Ipana
sai hajuvanan kuonoonsa Ullan menoreitistä ja meinasi kurvata keskilinjaa
eteenpäin. Kielsin, kutsuin takaisin ja lähetin huolellisemmin, jolloin Muu
teki täydellisen piston löytäen Ullan palatessaan keskilinjalle päin.
Päästin menemään näytölle ilman roikkumista.
Kaikilla piiloilla Murmelilla oli
palkkana maksalaatikko ja viimeisellä se sai taas vetää Ullan ulos piilosta
patukan avulla. Muru työskenteli kaikilla pistoilla upeasti eteenpäin ja toi
rullan hienosti loppuun asti. Näytöille se lähti epäröimättä ja vauhdilla
suorinta tietä, eikä tarvinnut mitään apuja. Ekan kaukana olevan piilon
haukkumista lukuun ottamatta Muru ei tarjonnut piiloilla haukkua. Ulla
heilutteli varmuuden vuoksi rullaa näkyvissä rullarei'istä, että Murulle ei
ehtisi tulla mieleen haukkuminen. Muutamalla piilolla Mudde oli haukahtanut
kerran jo otettuaan rullan suuhunsa aivan kuin sanoakseen, että "Prkl,
sainhan sen!". Haukahdus oli niin hiljainen, että en kuullut sitä
kertaakaan keskilinjalle. Murulla ei ollut kiintorullaa kaulassa, koska unohdin
laittaa sen... Hemmetin välineurheilu! Alue oli kokonaan tallaamaton, Muru oli
eka koira radalla. Hyvin se on oppinut hahmottamaan piston pituuden ja koon, kun
tyhjäkin sujui niin upeasti ja vieläpä tallaamattomalla alueella. Mä en voi
käsittää sitä, miten nopeasti toi koira kehittyy tässä hommassa (ja
muissakin hommissa). Ihmelapsi! Aikamoisen tehokkaat treenit sitä pystyy
kahdestaan vetämään, kun tietää mitä tekee ja suunnittelee harjoituksen
hyvin. Tosin maalihenkilölle tulee kyllä hiki!
Myös ikämies-Sulo loisti
treenissä; viisi hienoa tyhjää ja kuudennella pistolla löytö umpparista, ja
täydellinen ilmaisu siihen asti, kun tulin avaamaan piilon.
Meidän oli tarkoitus tehdä
treenin jälkeen vain puolen tunnin metsälenkki, mutta kuinkas ollakaan - kaksi
kokenutta "metsämyyrää" eksyi totaalisesti Sipoon aarniometsään.
Loppupelissä lenkkimme venyi kahden tunnin mittaiseksi ja loppupuolella alkoi
jo hieman ahdistaa, kun aurinko alkoi laskea. Onneksi kuitenkin löysimme
tielle, jota pitkin tallustimme vielä n. pari km ennen kuin pääsimme
autoille. Pieni 12-viikkoinen Prima oli todella urhea ja jaksoi
tallustaa, kun välillä kannoimme sitä hetken sylissä. Ipana alkaa olla jo
niin painava, että kovin pitkään sitä ei jaksa kantaa ja reppua meillä ei
_tietenkään_ ollut, koska lähdimme vain puolen tunnin lenkille...
Loppumatkasta "vanhukset" Brava ja Sulo olivat jo ihan
puhki treenin ja lenkin jäljiltä, ja kulkivat vetämättä hännät alhaalla.
Ikiliikkuja-
Muru sen sijaan kulki poppoon kärjessä häntä pystyssä, remmi tiukalla ja
valppaasti ympäristöä tarkkaillen. Sitä ei liikkumalla saa väsymään, ei
sitten millään.
LA 10.1.09
Pitkästä aikaa sain perseeni rahdattua tottiskentälle Taliin. Treenasin
Murun kanssa pari noutoa ja seuraamista. Yksi liikkeestä istuminen ja
liikkeestä maahan menokin sujuivat hienosti, kuten myös luoksetulo. Muu hyppi
myös vähän esteiden yli ja sai matalalla harjoitus-A:lla hepulin; se meni
estettä itsekseen neljä kertaa edes takaisin .
Kovasti myös leikimme ja narupallo oli pitkästä aikaa tosi kova sana, olemme
pitkään treenanneet patukka palkkana.
Tein piiiiiiitkästä aikaa 25 x
60 m esineruutukaistaleen lumiselle joutomaapellolle. Otin ensin Sulolle
neljä esinettä (3 takana, 1 edessä), joista yksi takaesine oli n. ½ m:n
korkeudessa talventörröttäjän oksassa. Laitoin Murulle esineet samoihin
paikkoihin valmiiksi. Ipana oli aivan intopiinä ja toi kaikki neljä esinettä
hienosti. Oli hauskaa seurata, kuinka Murmeli paikallisti
talventörröttäjässä roikkuvaa esinettä - tähän mennessä Muun esineet
ovat aina olleet maassa. Muru on 1,6-vuotias ja on jo (vähintään) yhtä hyvä
esine-etsinnässä kuin 8-vuotis käyttövalio-Sulo...
SIVUN
ALKUUN
SU 11.1.09 oksennus
Hakutreenit Landbossa, pilvinen sää, +4 astetta. Muru oksensi aamulla tyhjän vatsan
oksennuksen. Olisi pitänyt jättää treenit väliin, sillä ipana oli ihmeen
vaisu, enkä minä tollo sitä edes heti tajunnut niin, että olisin ottanut
treenin alkuun kunnon motivointia. Mullakaan ei henkisesti ollut paras
päivä... No, treenasimme kuitenkin. Eka maalihenkilö oli vasemmalla puolella
valmiina. Toinen, kolmas ja neljäs olivat haamuja valkoisten pressujen kanssa,
jotka eivät erotu koiran silmään lumesta. Viimeinen otettiin sitten ihan
lähelle peräänlähtö
motskarina. Muru toimi koko treenin teknisesti hyvin, mutta tekeminen oli
vaisumpaa kuin normaalisti. Parilla mh:llä Muru oli hieman miettinyt rullan
ottamista, sillä rullat olivat pieniä nahkaisia, tosi kovia ja liukkaita.
Palkkana piiloilla oli maksalaatikko, joka kelpasi aamuisesta oksentamisesta
huolimatta. Viimeisellä myös voimaton patukkaleikki. Muru veti näytöille
hyvin ilman apuja, ainoastaan neljännen näytölle pyysin avun ja sitten
mentiinkin alamäkeä tyrät rytkyen...!
Treenin jälkeen kävimme vielä pikkulenkillä dobberityttö-Qissan sekä
hoffipoikien Picasin ja Dieselin kanssa. Joltain tuli tassusta
pieniä veritippoja hankeen, Tarja epäili, että se tulee Qissan
tassusta. Muru oli leikissäkin vaisumpi kuin yleensä.
MA 12.1.09
Huomasin, että Murun oikean etutassun kolmannen varpaan
anturasta puuttui pieni siivu. Verta kohdasta ei juurikaan tullut, mutta Muru
aristi ulkona tassuaan. Eiliset veritipat hangella olivat siis ilmeisesti Murun
tassusta. Ehkä tämä oli myös osasyy Murun vaisuuteen. Olin löytänyt jokin
aika sitten puistosta pienen fleece-
koiratossun, joka oli Murulle juuri sopiva.
Neiti käytti sitä sitten neljä päivää ulkoillessaan. Tossu suojasi hyvin
vammaa niin, että Muru ei aristellut jalalla astumista, vaan pystyi
lenkkeilemään normaalisti. Otimme tosin hieman iisimmin niin, että
pääasiassa lenkkeily tapahtui remmissä. Viidentenä päivänä Murmeli alkoi
olla jo niin täynnä juoksuhaluja, että päästin sen vapaaksi. Ipana otti
metsässä oikein kunnon spurtin ja sinnehän se tossu sitten jäi... En
jaksanut lähteä etsimään tossua koirien kanssa. Muru ei myöskään varonut
enää tassuaan, joten "sairasloma" päättyi siihen.
PE 16.1.09
Muru sai elämänsä ensimmäiset tappeluhaavat.
Työkaverillani on kaksi jackrusselinarttua, jotka ovat Murun kavereita. Tytöt
eivät olleet tavanneet pitkään aikaan ja jostain syystä neitien välille
tuli kähinää, joka yltyi Murun ja vanhemman Ainon välillä oikein
tappeluksi, tosin rähinä loppui, kun menin väliin. Muru oli niin kiihtynyt
tappelun jäljiltä, että sen suu vaahtosi. Eikä ihme, sillä kotona huomasin,
että Murun vasemmassa korvassa oli kaksi pientä reikää, toinen sisä- ja
toinen ulkopuolella. Murre kuitenkin tokeni hyvin nopeasti tappelusta ja
loppulenkki sujui sopuisissa merkeissä. Korvan haavat ovat parantuneet hyvin,
eikä Muru ole välittänyt niistä tuon taivaallista.
SU 18.1.09
Hakutreenit Landbossa. Treenin aikana sateli vähän lunta ja pakkasta oli -5 astetta. Otin
ensin Murulle yhden motskarikierroksen lähelle taistelupalkalla, ja sen
jälkeen neljä maastoverkkoihin ja lumipressuihin piiloutunutta haamua 50
metriin. Palkkana oli kaikilla maksalaatikko ja taisteluleikki. Muru oli tosi
innoissaan ja teki hienosti töitä. Viimeinen pisto eteenpäin
työskentelyineen ja näyttöineen oli lähes täydellinen. Osan näytöistä
roikuin lähes loppuun asti ja Muru veti hyvin, näytöt olivat ilman apuja.
Muru sai Tarjalta lainaksi punaiset, pehmeää nahkaa olevat rullat.
Hyvä treeni!
MA 19.1.09
Otin
Murulle tottista Ojangossa. Kokeilin huvikseni tokon alokasluokan hyppyä
kylmiltään koeliikkeenä ja Murrehan osasi sen tuosta vaan! Pitäisiköhän
mennä nyt keväällä tokoon? Tuuli todella kovaa, joten päätin tottiksen ja
45:n minuutin peltolenkin jälkeen väsyttää Murua vielä lisää
esine-etsinällä. Vein kivikovaksi jäätyneelle, lumipeitteiselle ja
muhkuraiselle multapellolle vastatuuleen kaksi esinettä kiertäen niin kaukaa,
että lähetyskohtien ja esineiden välille ei tullut tallausjälkiä. Kun
yritin lähettää Murua ekan esineen kohdalta, niin ipana yritti lähteä
sivusuunnassa mun menojäljelle. Kielsin ja yritin lähettää uudelleen. Muru
oli ihan pihalla, että mitä mä oikein siltä haluan (oli myös pimeää) ja
jouduimme lähestymään esinettä aika lailla ennen kuin sain Murun irtoamaan
sen verran, että se sai vastatuulessa hajun esineestä. Toinen esine menikin
sitten jo paremmin ja Muru haki sen ehkä n. 30 metrin päästä. Todella
älyvapaa harjoitus, mutta tulipahan tehtyä...
KE 21.1.09
Treffasimme illalla Ullan kanssa Talissa hakuilun ja tottiksen
merkeissä. Oli satanut tuoretta lunta ja ilman lämpötila oli n. +1. Vermossa
oli ravit menossa, joten kovaäänisistä kantautuva selostus ja musiikki olivat
hyvät häiriötekijät. Otimme raviradan parkkiksella Murulle kaksi
lumipressuhaamua 50 metriin. Ensimmäisen piston aikana oli oikein kunnon
häiriötekijä. Eräs mies käveli saman suuntaisesti Murun etenemislinjan
kanssa vain n. 10 metriä sivussa linjasta. Koska Ulla oli haamuna, oli Murun
huomio täysin kiinnittynyt häneen, eikä ipana välittänyt miehestä tuon
taivaallista. Oli hauskan näköistä, kun Muru pyyhälsi tuhatta ja sataa
miehen ohi piilolle. Otettuaan rullan Muru luuli miestä minuksi ennen kuin
ehdin huutaa niin, että Muru huomasi minun olevan ihan toisessa suunnassa. Muru
lähti viemään rullaa kohti miestä, mutta kuuli huutoni ja kääntyi onneksi
ennen kuin oli miehen luona. Hän olisi ollut varmaan hieman ihmeissään, kun
koira olisi yhtä äkkiä tunkenut rullaa hänelle.
Sitten Ulla siirtyi toiselle puolelle "keskilinjaa" jälleen 50
metriin ja piiloutui lumikasan ja koivun taakse. Lopuksi otimme vielä yhden
piston n. 20 metriin. Muru joutui joka pistolla hieman etsimään rullaa ja teki
sen hyvin. Ipanalla ei ollut aikomustakaan tarjota haukkua missään vaiheessa,
ei edes viimeisellä näytöllä, kun kaivelimme yhdessä Ullaa ulos pussin
sisältä ja palkan saaminen viivästyi. Hieno homma! Näytöt sujuivat
mallikkaasti, Muru vetää piiloille korvat vauhtiasennossa päätä myöten
lintassa. Roikuin kaikilla näytöillä. Palkkana oli sekä herkut että leikki
ja Murre oli tosi innoissaan. Onnistunut treeni!
Myös Sulo sai etsiä Ullan täysin tallaamattomalta alueelta ja niin, että
pisto oli ylämäkeen. Suu ampui tuhatta ja sataa lumihankeen ja teki upean,
suoran piston 50 metriin, jonka päästä löytyi Ulla. Haukkuja Ulla otti n.
100 ja Sulo paukutti todella upeasti. On sillä kyllä mahtava ilmaisu! Mulla
kesti vähän kauemmin kuin Sulolla mönkiä jyrkkä ja luminen mäki ylös...
Sulo sai palkaksi herkkuja ja frisbeen, jolla pelasi innoissaan Ullan kanssa.
Sitten tottista Murulle Talin kentällä. Seuraamista, liikkeestä istuminen,
liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja eteenmeno. Smurmunaattorilla riitti
edelleen energiaa vaikka muille jakaa ja meillä oli hauska treeni. Olen
_todella_ tyytyväinen Murun seuraamiseen; seuraamispaikka on juuri oikea ja
koira sopivassa mielentilassa. Parhaiten onnistunut seuraamisen koulutus minulta
tähän mennessä. Takana on "vasta" viidelle koiralle opetetut
seuraamiset ennen Murua... No, kaksi ensimmäistä koulutin aikoinaan
matkalaukkutyylillä ja vasta 90-luvun alusta lähtien koulutukseni tavoitteena
on ollut vietikäs seuraaminen, joka Jorilla sitten oli liiankin
vietikäs ilman kunnollista hallintaa, huoh... Hiskin seuraaminen oli
lähes yhtä hyvä kuin Murun, mutta Sulon seuraaminen on sivusuunnassa
liian väljää.
Tottiksen jälkeen kävimme vielä lenkillä Ullan, Bravan ja Priman kanssa.
Murulla ja Primalla oli tosi hauskaa juosta ja painia puhtaassa lumessa.
SU 25.1.09 luut
Murun
karva on kasvanut tohinalla ja neiti alkaa jälleen olla ihan mudin näköinen.
Vielä kuun alussa Murre oli täysin kalju kaaleppi. Hirmu nopeasti tuo turkki
näin talvella kasvaa, kesällä kaljuvaihe kesti muistaakseni kauemmin.
Aion
lopettaa aitojen luiden syöttämisen Murulle, sillä olen huomannut, että joka
kerta, kun Muru on niitä jyrsinyt, on sen maha ollut parin päivän kuluttua
kipeä, ja Muru on oksentanut ja ollut ruokahaluton. Muuten Murun vatsa toimii
hyvin, eikä mene helposti sekaisin.
Kolme päivää sitten Mudde
alkoi yskiä, ilmeisesti kyseessä oli lievä kennelyskä. Vuosi sitten ipanalla
oli ihan samanlainen köhä. Murun yleisvointi on ollut ihan normaali ja neiti on
ollut
täynnä energiaa. Otimme kuitenkin pari päivää iisimmin. Tänään Muru
ei ole enää yskinyt yhtään, joten suunnistimme hakutreeneihin
Isontammentielle.
Ilman lämpötila oli nollassa ja
märkä lumi kohtuullisen raskas liikkua, onneksi lunta ei kuitenkaan ole hirmu
paljon. Murun treeni tapahtui tallaamattomalla alueella. Otimme neljä pistoa,
kaikki haamuina, jotka kätkeytyivät valkoisten pressujen alle. Ne ovat kyllä
todella hyviä; lumisessa metsässä niitä ei meinaa nähdä edes läheltä. I,
III ja IV olivat 50 m:ssä, II oli n. 35 m:ssä. Muru teki hienot, suorat pistot
innokkaasti lumessa laukaten ja lähti jokaiselta maalihenkilöltä
oma-aloitteisesti, ilman kutsuapua työskentelemään eteenpäin. Hienoa!
Näytöillä roikuin ja ne menivät hyvin, paitsi kolmannella näytöllä Muru
pysähtyi yhtä äkkiä kuin seinään nuuskimaan jotain hajua. Ärähdin
ipanalle, jolloin se lähti vetämään tuhatta ja sataa piilolle. Murua
kiinnosti tuoreessa lumessa olevat hajut todella paljon, jo radalle mennessä se
tarkasteli innoissaan kaikkia mahdollisia jälkiä. Piiloilla Smurre herkutteli
maksalaatikkonsa ja taisteli narupallonsa itselleen, mutta sitten sillä olikin
jo kiire nuuskimaan lumen hajuja ja työntämään kirsunsa lumen alle... En
tiedä johtuuko ylenpalttinen kiinnostus hajuihin siitä, että tänä talvena
lunta on ollut niin vähän, joten siinä on uutuudenviehätys, vai siitä,
että Muru alkanee tekemään juoksua. Vikalle mh:lle Muru lähti hieman
hitaasti ja pysähtyi n. 10 metrin päähän nuuskimaan jotain hajua. Huomautin
asiasta ja pyysin koiran takaisin. Uudella lähetyksellä ipana lähtikin sitten
miljuunaa mh:lle. Kokonaisuudessaan erittäin hyvä harjoitus. Olen
todella tyytyväinen, että vaihdoin Murun rullalle!
SIVUN
ALKUUN
PE 30.1.09 sulo
Sulon 8-vuotissynttärin
kunniaksi tein koirien kanssa tunnin lenkin lumisessa Kallvikissa, jonne olemme
tehneet kesäretkiämme. Meri ei ollut yhtään jäätynyt ja meidän vakio
rantakallioltamme bongasin meressä 25-30 eri ikäistä joutsenta. Koirat
kirmasivat intopiukeina tutuissa, mutta lumen johdosta erilaisissa maastoissa.
Lenkin jälkeen otin Murulle
esine-etsinnän. Vein tietä pitkin kolme esinettä niin, että kävelin tieltä
maastoon n. 10 m ja heitin esineen niin kauaksi kuin sain tallaamattomalle
etsintäalueelle. Palasin omia jälkiäni tielle, jota etenin n. 12 askelparia
ja sitten taas kävelin n. 10 metriä sisään maastoon ja heitin esineen.
Lähetin Murun vastatuuleen.
Esineet olivat loivassa ylämäessä. Ekalla lähetyksellä Muru koukkasi heti
oikealle seuraten sinne päin menevää polkua. Kutsuin koiran pois ja lähetin
uudelleen. Nyt Muru eteni kaarrellen suoraan ja sai n. 30 metristä hajun
vastatuulessa olevasta esineestä. Muru juoksi miljuunaa eteenpäin sillä
seurauksella, että se meni esineen hajusta ohi ja mun jäljille asti. Muru
tarkisteli tiellä jälkiäni, kun huomasin, että auto lähestyi tietä pitkin.
Kutsuin Murua, joka ei reagoinut, joten karjuin koiran takaisin lievässä
paniikissa. Lähetin Murun uudestaan ja nyt se malttoi pitää mennessään
nenän auki, eikä päätynyt tielle asti, vaan sai hajun esineestä
aikaisemmin.
Toiselle esineelle Muru lähti
etenemään suoraan ja sai ilmavainulla hajun siitä n. 35 metriin. Nopea ja
täsmällinen luovutus eteen. Kolmannella esineellä Muru paahtoi esineen
alapuolelta ohi saamatta siitä hajua. Muru juoksi tielle asti ja bongasi
sieltä mun esineenvientijäljen. Muru yritti hulluna jäljestämällä
löytää esineen ja pyöri monta ympyrää jäljen päässä, mutta ei
onnistunut löytämään esinettä, koska olin heittänyt sen n. 10 päähän
siitä paikasta, johon kävelin. Koska Muru oli niin lähellä tietä ja aina
välillä palasi tielle jälkeäni pitkin, kutsuin sitä takaisin
tarkoituksenani lähettää koira uudestaan pistolle niin, että sillä olisi jo
menomatkallaan mahdollisuus saada esineestä haju. Mutta Murupa oli jo saanut
esineestä aavistushajun eikä suostunut jättämään hajua, vaikka kutsuin
koiraa ääneen nätisti, vihellyksellä (normaalisti tulee miljoonaa luokse) ja
lopulta kirosanoja karjuen. Millään ääntelylläni ei ollut minkäänlaista tehoa.
Muru lähti tulemaan luokseni vasta kun oli löytänyt kolmannen esineen.
Mahtava työkoira!
SIVUN
ALKUUN
LA 28.2.09 hiski
Huh, taas on lähes kuukausi
vierähtänyt edellisestä päivityksestä, aika kuluu niin hirmuista tahtia.
Muru on tehnyt juoksua, jonka pitäisi alkaa nyt maaliskuun alussa. Neiti on
ollut kärttyinen muita koiria ja etenkin uroksia kohtaan. Merkkailu on jatkunut
jo pitkään hyvin urosmaisena; lenkillä pissaillaan miljuuna kertaa ja
nostetaan komeasti koipea. Myös Murren puolustusvietti meinasi melkein karata
käsistä, mutta tiukkojen neuvottelujen jälkeen ipana on palannut ruotuun ja
muistaa jälleen (hetken), että kuka se pääjohtaja tässä lafkassa olikaan .
Turkki on tytöllä jälleen kaunis, mutta kärsä kamala; talviolmi ja sen
lisäksi kirsun päällä on vaalea arpiläntti, jonka neiti aiheutti itselleen
kirsuaan häkinoveen hinkkaamalla. Läntin takia en ilmoittanut Murua Tampereen
näyttelyyn, se näyttää niin rumalta. Saa nähdä tuleeko länttiin enää
normaalia, hyvin pigmentoitunutta ihoa ollenkaan, kun Murre on onnistunut
saamaan saman kohdan rikki jo kolme kertaa... Aloitin muutama päivä sitten
syöttämään Murulle merilevätabletteja, josko sillä saisi pigmentin
palautumaan nopeammin?
Vanhaherra Hiski-Piski on ollut kotona taas pitkästä aikaa jo yli
viikon. Muru oli alkuun ihan kamalan mustasukkainen, en olisi saanut edes puhua
Hiskille mitään. Murre ei myöskään olisi päästänyt Hiskiä sänkyyn tai
oikeastaan edes koko makkariin, jos olisi saanut vapaasti päättää... Tyypit
ottivat aluksi pari kertaa jopa matsia, koska Hiski ei siedä silmille hyppiviä
ipanoita ja Muru taas ei siedä uroksilta yhtään mitään .
Nyt Muru on taas onneksi keskittynyt rääkkäämään Suloa, joten
Hissumi saa olla rauhassa.
Muru sai ison satsin uusia,
mittojen mukaan tehtyjä, hienoja, punaisia irtorullia sekä kiintorullan.
Oikein paljon kiitoksia Murun tädin Budan emännälle Marille,
joka teki ja toimitti laadukkaat rullat nopeasti!
Ke 4.2.09 Olimme Ullan kanssa illalla kahdestaan Talissa
treenaamassa hakua ja tottista. Ulla oli kolme kertaa Murulle valmiina piilossa
50-60 metrissä lumipressun (valkoinen) alla, tallaamattomalla, lumisella
alueella. Ei juurikaan tuullut ja piilot olivat tosi vaikeita, joten jouduin
lähettämään ekalla ja toisella pistolla Murua useita kertoja etsimään.
Smurmulla pysyi motivaatio hyvänä lukuisista tyhjistä pistoista huolimatta ja
se lähti yhä uudestaan innoissaan pistoille. Ipana työskenteli todella
sitkeästi ja innokkaasti löytääkseen Ullan. Kolmannen piston otimme
huudolla, koska kaksi ensimmäistä olivat olleet niin vaikeita. Muru sai
palkaksi joka pistolla sekä herkut (maksalaatikko) että taisteluleikin.
Alueella oli käsittämättömät määrät jänisten polkuja ja papanoita. Muru
meinasi palkata näytöillä itseään kesken kaiken papana-aterialla, joten
jouduin ärähtämään sille muutamaan otteeseen. Ärähdyksien jälkeen
näytöt sujuivat vauhdilla.
Haun jälkeen otimme vielä
tottista kentällä. Muru on niiiiiiin hyvä!
Se jaksaa taistella leluilla maailman tappiin asti, vaikka on jo rankka
hakutreeni takana ja sen pää kestää vietin määrän hyvin. Murren suusta ei
saa tottiksen aikana esiin haukahdusta eikä piipitystä millään, vaikka ipana
olisi kuinka korkeassa vietissä tahansa. Ihanan hyvähermoinen ja motivoitunut
treenattava! Vaikka Sulon tottiksen rakentaminen on ollut suuri ja palkitseva
työvoitto, niin kyllä Murren kaltaista koiraa on huomattavasti mukavampaa ja
palkitsevampaa treenata.
Ti 10.2. - To 19.2.09
Muru oli hoidossa Humpan, Inkan ja Darjan luona, kun olin
selkäkuntoutuksessa Siuntiossa. Porukalla oli mennyt pääsääntöisesti
hyvin, mitä nyt Smurmunaattori oli varastanut pöydältä kokonaisen
Oltermanni-juuston ja leikkelepaketin Inkan ollessa suihkussa...
Lisäksi se oli vahtinut rapun ääniä kuin hullu ja yritti olla myös
lenkeillä porukan puolustusministeri. Humpan olemattomat "hermannit"
olivat myös saaneet rankkaa kyytiä. ISON ISOT KIITOKSET Inkalle &
kumppaneille Hullu-Murun kärsivällisestä ja hyvästä hoidosta! Sulo oli
hoidossa ja lepolomalla Murusta Siirillä & Martilla, ISO
KIITOS myös heille! Sulo oli (tietenkin) käyttäytynyt hyvin mallikelpoisesti
ja hoitanut tasapuolisesti vuoropäivin Siiriä ja Marttia .
Se on niin ihana löhösilakka!
Ke 25.2.09 Jälleen
hakutreenit Ullan kanssa kahdestaan, tällä kertaa Viikissä. Otin
Murulle vain kaksi pistoa, jotka molemmat olivat oikealle puolelle. Ensimmäinen
oli lumipressuun kätkeytyvä haamu 50 metrissä lumikasojen keskellä
tallaamattomalla alueella. Ipana työskenteli hyvin ja vauhdikkaasti sekä
etsinnän, eteenpäin tuonnin että näytön, jonka roikuin ihan loppuun asti.
Toiselle piilolle Ulla siirtyi ja palasin Murun kanssa takaisin keskilinjalle.
Joudin lähettämään Murun kolme kertaa, koska kahdella ekalla lähetyksellä
Murun vauhti stoppasi jänisten tekemille poikittaisille poluille. Kolmannella
pistolla Muru työskenteli hyvin ja löysi Ullan lumikasasta. Murre lähti
tuomaan hienosti rullaa eteenpäin, vaikka en edes kutsunut sitä. Näyttö oli
vauhdikas; kannustin Murua hepulisanoilla, jolloin ipana paahtoi menemään
korvat lintassa neliveto päällä. Juuri ennen piiloa päästin liinasta irti,
kun Muru veti oikein hyvin. Palkkana ipanalla molemmilla pistoilla olivat sekä
maksalaatikko että taistelu.
SIVUN
ALKUUN
SU 29.3.09 maalis
Murun juoksua ei vaan näy eikä kuulu, vaikka neiti on tuntunut tekevän
sitä jo iät ja ajat. Kohta on kulunut 8 kk edellisen juoksun alkamisesta.
Kirsun päällä oleva arpiläntti on onneksi alkanut saada pigmenttiä
takaisin, kuten myös kirsu väriä. Liekö syyllinen kuukauden ajan syöty
merilevä vai auringon valo, vaiko molemmat yhdessä? Muru on tällä hetkellä
todella hyvässä turkissa ja väri on tumman keltainen, lähes punainen.
Aikoinaan welsh corgini oli tuon värinen.
Treenaamisemme ei ole ollut järin
ahkeraa nyt maaliskuussa; tottistreenit n. 1-2 kertaa viikossa ja yhteensä
kolmet hakutreenit. Lenkeillä aina välillä otan myös pudotetun esineen
noutoja. Pisimmillään Murre on hakenut esineen jo 250 metrin päästä.
Kokeilin hyppynoutoa ensimmäisen kerran kokonaisena liikkeenä n. 70-80 cm
korkealla esteellä ja hyvin toimi. Sulaisi nyt vaan nuo lumet pian, että
pääsisimme kunnolla treenaamaan hyppynoutoa. Sen kun saamme varmaksi, niin
Muru alkaa olla koevalmis. Muut liikkeet toimivat jo hyvin. Pitäisi saada
aikaiseksi ilmoittautua BH-kokeeseen ja treenata vähän myös
kaupunkiosuusjuttuja.
Olemme lenkkeilleet päivittäin
pitkiä lenkkejä niin jäällä, pellolla kuin metsässäkin. Tosin
merenjäällä käyminen loppui kuun puolivälissä, kun putosin jäihin
kaislikossa. Onneksi vesi ulottui vain napaani asti ja pääsin helposti
avannosta ylös. Muru on käynyt aina torstaisin Inkan ja Humpan kanssa
Hakunilassa lenkillä, jolloin olemme saaneet viettää Sulon kanssa laatuaikaa
kahdestaan.
Satuimme erään kerran paikkaan,
jossa pystyin juoksuttamaan koiria auton perässä yhteensä n. 4,5 km. Muru ja
Sulo pystyivät kiihdyttämään hetkellisesti vauhtinsa 40 km:iin tunnissa.
Viidenkympin vauhdissa ne jäivät selvästi jälkeen, mutta pysyivät kuitenkin
mukana säilyttäen koko ajan saman välimatkan. Ajaessani 30 km tunnissa,
koirat pysyivät hyvin mukana laukaten auton vierellä. Silloin kun koirat
ravasivat reipasta vauhtia auton vieressä, niin vauhtini oli 10 km tunnissa.
Muru ja Sulo nauttivat täysin rinnoin vauhdikkaasta menosta - kerrankin
meikäläinen liikkui niiden mielestä asiallista vauhtia .
.jpg)
La 14.3.09 Olimme Kauklahdessa "kunnon" hakutreeneissä 1,5
kk:n tauon jälkeen. Sää oli aivan mahtavan keväinen ja aurinko paistoi
täysillä, tosin lunta oli vielä turhan paljon metsässä. Ensimmäinen
maalihenkilö meni näkölähtönä vasempaan etukulmaan igluun piiloon. Muru
haki rullan hyvin, mutta palasi menojälkiään pitkin, koska lumihangessa
siihen oli jo muodostunut polku. Näytölle Murre lähti kuitenkin suorinta
tietä, tosin vauhti hiipui n. puolessa välissä, kun ipana alkoi tutkia
voimakkaita tallausjälkiämme. Huomautin Murulle aiheesta, jolloin se
ryhdistäytyi ja vei loppumatkan hyvin. Palkkana maksalaatikko ja taistelu.
Toinen mh oli valmiina oikeassa
etukulmassa niin ikään iglussa. Olin ohjeistanut kokemattoman mh:n huonosti,
joten hän ei liikuttanut rullaa, kun Muru työnsi kuononsa rullareiästä
sisään, vaan rulla pysyi liikkumattomana piilon sisällä, jolloin Muru ei
huomannut sitä. Muru tuli takaisin ilman rullaa, jolloin hieman ihmettelin.
Lähetin Murun uudestaan, jolloin se meni piilolle ja tarjosi haukkua - PRKL! Mh
ei edelleenkään tajunnut tehdä mitään, joten Muru tuli jälleen pois. Sen
jälkeen ipana ei halunnut enää lähteä piilolle. Koska en tiennyt mistä se
johtui, niin kävin vielä komentamaan tiukasti Murua, kun se oli ihan pallo
hukassa ja sijaistoimintana alkoi nuuhkia jälkiä. Lopulta sain kuitenkin Murun
menemään piilolle, kun menin ihan läheltä piiloa lähettämään ja saimme
onnistuneen lopun.
Tämän jälkeen oli tarkoitus
ottaa vasemmalle mh huudolla. Muru kuuli huudon ja lähti pistolle, mutta teki
vain todella lyhyen piston. Mh kutsui Murua monta kertaa, mutta Murre ei
reagoinut kutsuihin, vaan irtosi aina vain n. 10 m ja alkoi nuuhkia jälkiä. Se
raukka oli ihan pallo hukassa ja luuli vissiin, että yritän laittaa sitä
etsimään jälkeä. Kutsuin mh:n pois ja otimme vastakkaiselle puolelle rullan
ryöstön ja kuvion ihan lyhyellä matkalla. Murulla syttyi lamppu päässä ja
se toimi taas ihan hyvin. Otimme vielä toisen lyhyen kuvion varmistukseksi ja
sekin meni ihan hyvin. Kaikissa oli palkkana namit ja lelu.
La 21.3.09
Hakutreenit Landbossa. Murulle oli selvästi jäänyt paineita edellisestä
päin mäntyä menneestä treenistä. Otin ensimmäiseksi rullan ryöstön
lähelle oikealle puolelle ja se meni ihan ok. Toinen mh meni näkölähtönä
vasempaan etukulmaan umpipiiloon (laatikko). Muru oli selvästi paineistunut,
eikä meinannut irrota ollenkaan mun sivulta, mutta lähti kuitenkin lopulta ja
kuvio meni hyvin. Rullan otossa ei ollut mitään ongelmaa. Kolmas mh oli
oikeassa etukulmassa valmiina vastatuulessa lumipressun alla. Muru lähti
pistolle vaisusti, eikä edennyt 30 metriä kauemmaksi. Jouduin lähettämään
Murua useamman kerran, eikä se meinannut irrota, vaikka mh kutsuikin sitä.
Murulla oli selvästi vaikeuksia lähteä sivultani, joten lähdin vaan
kävelemään mh:ä kohti ja kehotin ihmettelevällä äänellä Murrea
etsimään mh:n. Tämä tepsi ja ipana irtosi sen verran, että sai tuulesta
hajun mh:stä ja kuvio sujui ok. Neljäs mh meni näkölähtönä lähellä
keskilinjaa olevaan laatikkoon. Muru lähti edelleen hieman vaisummin
viereltäni, mutta lähti kuitenkin heti ja kuvio sujui hyvin. Kaikilla palkkana
namit ja lelut.
Ti 24.3.09
Hakutreenit illalla SLO:lla. Nyt Muru oli intoa täynnä, eikä edelliskertojen
epävarmuudesta ollut tietoakaan, jippii! Eka mh meni näkölähtönä umppariin
vasemmalle puolelle n. 25 metriin. Muru otti rullan hyvin, mutta palasi hangessa
menojälkeään eli polkua pitkin takaisin. Näytölle Murre lähti kuitenkin
suorinta tietä ja lujaa. Toinen mh oli valmiina umpparissa oikealla puolella
vastatuulessa n. 20 m:ssä. Muru otti piilolla kiintorullan (ekaa kertaa!),
enkä heti tajunnut, että sillä on rulla suussaan, kun se lähti tulemaan mua
kohti. Olin hiljaa, jolloin Muru oli hieman epävarma, että olisiko kiintoa
saanut sittenkään ottaa suuhun ja sen vauhti hidastui. Kun sitten huomasin
rullan ja älysin kannustaa Murua, niin se kääntyikin n. 5 m ennen mua
menemään takaisin piilolle. Ipana kääntyi kuitenkin käskystä ja toi
rullan. Murrella oli niin kiire näytölle, että en ehtinyt kiinnittää
näyttöliinaa, kun neiti jo porhalsi tuhatta ja sataa piilolle. Jäin seisomaan
hoomoilasena, enkä viitsinyt enää käskeä koiraa takaisin, kun se oli jo
melkein piilolla. Ekalta ja tokalta Muru sai tällä kertaa vain herkkuja
palkaksi.
Kolmas mh meni näkölähtönä n.
50 m:iin pusikkoon piiloon. Muru keskittyi katsomaan samalle puolelle patukkaa
etsimään mennyttä häiriöhenkilöä, eikä huomannut minne mh kätkeytyi.
Muru teki hyvän suoran piston ja lähti työskentelemään eteenpäin. Palasi
kuitenkin tallaamattomalla alueella takaisin päin ja löysi mh:n. Paluu
tapahtui jälleen menojälkiä pitkin, mutta näytölle lähtö suorinta tietä.
Muru tiputteli muutaman kerran rullaa vieressäni ja meinasi jälleen varastaa
näytölle, sillä oli selvästi taas kova kiire .
Mh palkkasi sekä namilla että lelulla.
Neljäs mh oli näkölähtö ja
täysin avopiilo lähelle n. 20 metriin. Kuvio meni hienosti, paitsi, että Muu
meinasi taas varastaa näytölle... Mh palkkasi loppupalkalla (maksalaatikko),
jonka jälkeen Murre sai juosta leikkimään patukalla, jota mh heilutteli
keskilinjalla. Murulla oli tosi kivaa ja treeni oli onnistunut. Ihanaa, että
kaikki paine oli poissa. Jatkossa täytyy kiinnittää huomiota siihen, että
rulla tulee mulle käteen saakka ja näytölle ei lähdetä ilman lupaa. Voisin
myös kokeilla leluna vanhaa hanskaa, koska Murre on hanskafriikki ja nytkin se
patukalla taistellessaan näytti kyttäävän maalihenkilöiden tumppuja...
SIVUN
ALKUUN
LA 18.4.09 spring
Lumet ovat sulaneet täysin muutamassa viikossa
pääkaupunkiseudulta. Olen jo nähnyt mm. ensimmäisen sitruunaperhosen,
leskenlehtiä ja sinivuokkoja. Koirat ovat nauttineet metsälenkeillä täysin
rinnoin sulaneen maan paljastamista tuoksuista. Ensimmäiset fillarilenkit on
tehty ja jälkimetsäänkin pitkästä aikaa päästy.
Murun juoksua ei ole edelleenkään kuulunut
eikä näkynyt, edellisestä on kulunut nyt 8,5 kk. Murun emällä Hymyllä
juoksut ovat olleet säännöllisesti 7:n kuukauden välein. Voi olla, että
Murun juoksujen väli "hakee paikkaansa" sen takia, että laumassa ei
ole muita narttuja, joiden kanssa synkronoida kiimankierto. Yleensähän
laumassa elävät nartut tulevat kiimaan suunnilleen yhtä aikaa. Murun
läheisin narttukoira Brava on steriloitu, joten Muru ei voi seurata
senkään kiimankiertoa ja Prima on vielä kakara. Sinänsä ihan hyvä
mitä pidempi juoksujen väli Murulla olisi, mutta olisi kuitenkin kiva osata
arvioida, että milloinka ne suunnilleen tulevat, jotta voisi paremmin
ilmoittautua kokeisiin.
Olin pääsiäistä edeltävällä viikolla jälleen selkäkuntoutuksessa ja
Muru oli tällä kertaa hoidossa Lissulla, Markulla ja Urkilla.
Typykkä oli käyttäytynyt melko vieraskoreasti, ja ollut tottelevainen ja
kiltti kuin mikä. Mitä nyt matot olivat olleet koko ajan rullalla ja sohva
siirtynyt paikoiltaan, kun Murre ja Urkki olivat harrastaneet rallia ja painia
sisätiloissakin. Porukka oli käynyt myös Virpillä Päitsitiellä
riehumassa. Markku kuvaili Mudifoorumissa Päitsitiellä käyntiä seuraavasti:
"Todellisessa Indiana Jones-hengessä
pariskunta suoritti mudiologisia kaivauksia tontilla, jolloin todettiin, että
tontilla on elänyt esi-murkillinen mudipopulaatio. Merkkejä kadonneesta
mudikulttuurista oli nähtävissä vielä tontilta löytyneiden pallojen määrässä,
aidan omalaatuisissa kuvioissa sekä kompostin herkullisessa hajussa, jossa
kunnianosoituksena edesmenneille mudisukupolville Muru kävi piehtaroimassa."
ISOT KIITOKSET Lissulle, Markulle ja
Urkille Murun hyvästä hoidosta!
Sulo oli jälleen nauttimassa Siirin ja Martin hellästä
huomasta, ISO KIITOS myös heille!
La 4.4.09 Kevään ensimmäinen
"kunnollinen" esine-etsintäharjoitus Maunulassa Ullan ja Markun
kanssa kevyessä kevätsateessa. Ilman lämpötila oli n. 5 astetta. Tallasimme
kisaruudun maastoon, jossa oli enää ohut ja märkä lumipeite sekä joitakin
märkiä, lumettomia sammallänttejä. Murulla oli neljä esinettä valmiina,
joista kolme takana ja yksi melko edessä. Muru oli innokas ja ensimmäinen
esine löytyi vauhdilla. Lähiesine löytyi seuraavaksi. Sen jälkeen Muru teki
muutaman tyhjän piston alueen takaosaan, jolloin sen usko alkoi loppua ja into
hyytyä, kun löytöä ei tullut. Markku kävi näyttämässä molemmat esineet
takakulmissa ja Muru haki vauhdilla viimeksi näytetyn. Sitten oli taas hieman
vaikeuksia toisen takaesineen kanssa, kun Murre oli jo unohtanut, että oli
nähnyt sen pudotuksen... Lopulta ipana kuitenkin irtosi kunnolla oikeaan
suuntaan ja esine löytyi. Kostea maasto oli selvästi melko vaikea alusta; se
itsessään ilmeisesti tuoksui niin voimakkaasti, ettei kokeneemmillakaan
koirilla ollut helppoa löytää kaikkia esineitä.
Treenin jälkeen kävimme pienellä lenkillä. Muru, Sulo, Urkki sekä
belgit Brava ja Prima riekkuivat sulassa sovussa.
Pe 10.4.09 Kevään ensimmäinen
jälki puiston nurmikolla. Aurinko paistoi ja lämpöä oli n. 7 astetta. Murun
jälki oli tehty myötätuuleen, n. 30 min vanha ja 40 m pitkä suora, jossa oli
joka askeleella Frolicin pala. Lopussa oli filmipurkki, jonka sisällä
kuivattua maksaa. Halusin, että Muru jäljestää alusta alkaen joka askeleen
tarkasti, joten pidätin alussa niin voimakkaasti, että Muru lopetti muutaman
kerran jäljestyksen ja vain seisoi paikallaan. Se aloitti kuitenkin
kehotuksesta uudelleen. Kun Murre sitten pääsi kunnolla vauhtiin, niin
voimakas pidättäminen ei enää häirinnyt ja neiti jäljesti hienosti joka
askeleen, ja söi jokaisen namupalan.
La 11.4.09 Keimolassa
jäljestämässä ja tottistelemassa Lissun, Markun ja Urkin
kanssa. Upea, aurinkoinen pääsiäisilma ja lämpöä n. 12 astetta. Murun
jälki oli melko avoimessa metsässä, n. 150 m pitkä ja 2 h vanha. Jäljellä
oli yksi keppi, yksi kulma oikealle ja lopussa maksalaatikkopurkki. Jana oli n.
15 m pitkä myötätuulessa ja jälki lähti oikealle. Muru eteni janalla
suoraan, kunnes vastaan tuli vanha polun pohja, jolle meinasi mennä. Kevyellä
huomautuksella korjasi ja jatkoi suoraan. Muru nosti jäljen hyvin. Kepillä
Muru pysähtyi heti, mutta jäi seisomaan ja vasta mietintätuokion jälkeen
kävi maahan. Kulmassa tuuli voimakkaasti ulospäin ja Murre ylitti kulman
useammalla metrillä, mutta hakeutui itse takaisin jäljen päälle. En muista
kävikö Murre purkilla heti maahan vai oliko senkin ilmaisussa "luova
tauko". Kokonaisuudessaan jälki meni hyvin.
Metsäjälkien jälkeen teimme vielä Murulle ja Urkille keppi-ilmaisutreenit
tien laidassa. Keppejä oli 8 kpl n. 10 metrin välein. Muru ilmaisi hienosti
kaikki kepit nopeasti maahan lätsähtäen.
Jälkien vanhetessa kävimme tottistelemassa. Otin Murulle ampumista sekä
seuraamisessa että paikallaolossa. Neiti on täysin laukausvarma, ei reagoi
mitenkään. Otimme myös yhden noudon Urkin kapulalla ja liikkeestä istumisen,
jotka molemmat menivät hyvin. Noudon palautusta vauhditan edelleen juoksemalla
pakoon.
Sulolle otimme haun ilmaisutreenit, joita
valokuvasin. Haukkuja herralle kertyi yhteensä n. 400-500. Sulo on
mestari-ilmaisija!
Treenin jälkeen kävimme vielä
pyörähtämässä metsässä koirien kanssa ja yritin ottaa kaikista kolmesta
yhteispotrettia. Urkki-äijän mielestä moinen läheisyys oli ällöttävää,
eikä se suostunut poseeraamaan yhteiskuvissa .
Su 12.4.09 Esine-etsintä- ja
jälkitreeni Vihtijärvellä. Treenasin esineitä jälkien vanhentumista
odotellessa. Esineruutu oli myötätuulessa n. 20 x 50 m kokoinen kaista
avoimessa, lähes lumettomassa sammalmaastossa. Murulla oli kolme esinettä
takana, jotka se toi vauhdikkaasti kolmella pistolla joutuen kuitenkin
etsimään niitä kunnolla. Murulla oli tosi hyvä into päällä ja myös
luovutukset olivat upeat. Maksalaatikon jälkeen leikimme frisbeellä.
Jäljen tein vahingossa ihan liian kosteaan
sammalmaastoon, jossa oli vielä melko paljon lumilänttejäkin. Jälki oli n.
400 m pitkä ja 1 h 45 min vanha. Jana oli myötätuulessa, n. 20 m pitkä ja
jälki lähti vasemmalle. Kulmia jäljellä oli neljä oikealle ja yksi
vasemmalle. Keppejä oli kuusi ja lopussa maksalaatikkopurkki. Muru eteni
suoraan janalla, mutta tarkasti liinan mitalta takajäljen. Jäljestys ja
ilmaisut sujuivat hyvin n. 2/3 matkasta, mutta sitten Muru alkoi selvästi
väsyä; jälki oli liian pitkä ja maastopohja turhan vaikea. Viimeisellä
pitkällä suoralla, jossa oli vielä melko paljon lunta, Muru tarkasteli muita
hajuja ja jälkiä, jäljesti huolimattomasti ja nosteli päätään. Jouduin
patistamaan sitä useamman kerran jatkamaan jäljestystä. Ja sitten vielä
kaiken huipuksi tapahtui niin, että juuri kun olimme n. 20 metrin päässä
loppupurkista, niin metsätielle kääntyi auto, joka parkkeerasi sivusuunnassa
n. 30 metrin päähän Murun purkista.
Koko parin kolmen tunnin aikana metsässä ei
ollut näkynyt ristinsielua... Väsynyt ja ei-enää-niin-motivoitunut Muru
pysähtyi ja jäi toljottamaan hieman epäluuloisena autoa, josta purkautui ulos
ihmisiä. Lähellä oli, ettei ilmoille kajahtanut raivokas vahtihaukku.
Meinasin hermostua tosissani, mutta kerrankin pystyin säilyttämään malttini
ja kannustin vaan rauhassa Murua jatkamaan jäljestystä ja olin kuin autoa ei
olisi ollut olemassakaan. Ei ollut muuten helppoa se, ei... Onneksi Muru sitten
kuitenkin vielä jaksoi sen verran pinnistää keskittymistään, että pisti
nenän maahan ja jäljesti loppupurkille asti. Ällöttävä, mutta
todennäköisesti erittäin hyödyllinen harjoitus, kun saimme sen kuitenkin
onnistuneesti suoritettua loppuun asti.
Kävimme myös Karkkilassa treffaamassa
Hiski-pappaa, joka oli nyt varsin vetreässä kunnossa laihduttuaan normaaleihin
mittoihinsa. Hissu oli suorastaan nuorentunut olemukseltaan, eikä näytä
juurikaan Suloa vanhemmalta, vaikka melkein puolet enemmän on jo vuosia
mittarissa.
Ma 13.4.09 Neljäs
päivä putkeen treeniä, tällä kertaa hakua Landbossa. Otin Sulon ennen Murua
kuumentaakseni kateellista typykkää. Taktiikka onnistui, sillä Muru oli
oikein innoissaan ja vapautunut radalle mennessä. Otimme ensimmäiseksi
näkölähtönä harvahkon lautaumpparin, joka on n. 25 metrissä. Pisto sujui
loistavasti ja Murre sai palkaksi sekä namia että vanhan hanskan. Toinen mh
meni näkölähtönä samalle puolelle 50 metriin lautaumppariin piiloon.
Siirryin hieman eteenpäin keskilinjalla ja lähetin Murun piilon kohdalta. Se
teki hyvän suoran piston, joutui hieman etsimään piiloa ja työskenteli hyvin
eteenpäin, vaikka välissä oli tiheä pöheikkö. Kolmas mh meni niin ikään
näkölähtönä vasemmalle puolelle n. 15 m:n päähän. Tämäkin pisto sujui
hienosti. Oikein onnistunut treeni!
Sulo on merkillinen koira - sen hakutyöskentely sen kun paranee mitä enemmän
ikää tulee mittariin. En meinannut uskoa silmiäni, kun 8-vuotias Sulo
työskenteli rataa samanlaisella innolla, vauhdilla ja tyylillä kuin
Jori-vainaa ja Hiski aikoinaan. Sulo teki seitsemän tyhjää ja TÄYDELLISTÄ
voittajaluokan pistoa ennen maalihenkilön löytymistä, jonka ilmaisemisen se
aloitti heti vahvasti. Tuon paremmin koira ei hakumetsässä voi toimia,
täydellinen suoritus...!
Treenin jälkeen kävimme porukalla
keräilemässä merkit pois. Muru, Sulo, mudit Rimma ja Urkki
sekä belgit Brava ja Prima temmelsivät sulassa sovussa ja
noinkin isoksi poppooksi ihmeen hiljaisesti. Hauskan näköistä, kun metsässä
vilisti neljä mustaa ja kaksi keltaista koiraa.
Ke 15.4.09 Treenasimme
mudiporukalla tottista Viikissä. Paikalla olivat Murun ja Sulon lisäksi Murun
pikkusisko Fisu sekä Rimma ja Urkki. Otin Murulle
seuraamista ja käännöksiä sekä henkilöryhmää, johon Muru ei reagoinut
mitenkään. Liikkeestä istumisen otimme myös, meni hyvin. Muru keskittyi
hyvin, eikä häiriintynyt, vaikka yleisöä oli enemmänkin - mudinomistajien
lisäksi paikalla oli myös viisi mudeista kiinnostunutta henkilöä treenejä
seuraamassa. Lopuksi otimme ryhmässä paikalla makuun. Kun otin Murun autosta,
niin se oli ensin ihan raivona, että keitä hemmetin rakkeja oli ilmestynyt
HÄNEN treenikentälleen, mutta rauhoittui kuitenkin nopeasti ja suoritti
paikallaolon sekä luoksepäästävyysharjoituksen rauhallisesti ja varmasti.
Treenin jälkeen kävimme vielä lenkillä Karlan ja Rimman
kanssa.
SIVUN
ALKUUN
LA
25.4.09 haku
Kuvista vasta huomasin, että
oli sitten unohtunut Murulta pk-valjaat pois päältä hakutreeneissä...
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Murmelin juoksu ei ole
alkanut vieläkään ja toivottavasti ei alakaan ennen ensi viikonloppua,
jolloin on HPH:n leiri. Olemme Murren kanssa menossa vappuna Rautasen Keijon
(rajavartioston koiratoimintaupseeri) jälkiopetukseen Vesilahdelle. Brava,
Prima ja Humppa lähtevät myös leirille, ja ovat meidän
huonetovereita.
Kulunut viikko on ollut ihanan
aurinkoinen ja nyt loppuviikko suorastaan kesäinen. Olen treenannut viimeisen
viikon aikana tottista useampaan otteeseen ja keskittynyt lähinnä hyppynoudon
harjoitteluun Murun kanssa. Muru on hypännyt metrin estettä enemmän ja
vähemmän onnistuneella tekniikalla. Muutaman kerran itseään esteeseen hieman
kolhittuaan, Murre alkoi tajuta, että metrisellä pitää oikeasti ponnistaa
kunnolla ja lentää sen yli. Ihan mukavasti menee, mutta hyppytekniikka
tarvitsee vielä paljon hiontaa ja toistoja, jotta koirasta tulee itsevarma
hyppääjä tilanteessa kuin tilanteessa ja esteellä kuin esteellä.
La 18.4.09 Tein
aamupäivällä Murulle jäljen Tuusulantien varteen. Jana oli myötätuulessa,
n. 20 m pitkä ja jälki lähti vasemmalle. Jälki oli n. 500 m pitkä ja tunnin
ikäinen, keppejä oli 6 kpl + loppupurkki. Jäljellä oli kolme kulmaa
vasemmalle ja yksi kulma oikealle. Maasto oli pääosin kuivaa sammalpohjaa ja
kanervikkoa, tuuli oli voimakas.
Janalla Muru haisteli ensin jälkiä, jotka olin jättänyt lähetyspaikkaa
merkatessani ja meinasi lähteä jäljestämään takajälkeä sinne mistä olin
tullut. Jälkeni selvästi hieman sekoittivat Murun keskittymistä, eikä se
oikein heti tajunnut mitä oli tekemässä, kun lähetin sitä janalla. Pienen
häröilyn jälkeen Muru muisti edetä janalla suoraan ja nosti sitten jäljen
hyvin. Se tarkasti takajäljen muutaman metrin osalta ja kääntyi sitten
itsenäisesti jäljestämään oikeaan suuntaan.
Ensimmäisen kepin Muru ilmaisi täydellisesti. Muut kepit Muru kyllä ilmaisi,
mutta ei pudonnut heti maahan. Se jäi seisomaan kepille ja katsomaan minua.
Etenkin, jos jatkoin kävelyä sitä kohden, se ei tajunnut mennä maahan, vaan
vain tuijotti minua. Jos pysähdyin aloilleni, niin Muru meni maahan. Käytin
naksua ja merkkasin sillä oikean toiminnan heti, kun Muru meni maahan. Yhdestä
kepistä Muru marssi ihan pokkana yli, jolloin huomautin asiasta. Muru ikään
kuin heräsi ajatuksistaan ja suorastaan hypähti ilmaisemaan kepin. Ennen
k.o. keppiä Muru oli ihmetellyt ja haistellut maastoa ison, kaatuneen juurakon
vieressä. Epäilen, että siinä oli jonkin eläimen, mahdollisesti ketun
voimakkaat hajut ja "hajutulvasta" johtuen Murulta jäi seuraava keppi
noteeraamatta. Loppupurkin Muru ilmaisi erinomaisesti.
Ajoittain Muru jäljesti hyvin
ja innolla, välillä jäljestys oli epävarmaa ja hapuilevaa. Kulmissa oli
tavallista enemmän ylityksiä ja pyörimistä, vain yksi kulma taisi mennä
moitteettomasti. Alusta ei ollut helppo ja lumien sulamisen jäljiltä
metsässä oli ilmeisesti runsaasti riistan, ym. eläinten hajuja, jotka toivat
Murun jäljestämiseen epävarmuutta. Jälki oli (taas!!!) liian vaikea Murulle,
mutta onneksi ipana kuitenkin selviytyi siitä voittajana. Karmeeta, kun mä en
osaa enää tehdä aloittelevalle koiralle sopivia jälkiä...!
Treenin lopuksi otin molemmille apinoille esine-etsinnän. Kaista oli n. 15 x 55
m ja vietti loivasti alamäkeen. Maasto oli aukeaa kangasmetsää, kaistan
leikkasi polku n. 30 m:ssä. Sulo haki kaistalta kuusi esinettä, joista suurin
osa oli melko kinkkisissä paikoissa. Murulle laitoin kaistalle kaksi esinettä
takakulmiin ja yhden esineen n. 10 m etulinjasta. Muru liikkui ruudussa innolla
ja vauhdilla (Sulo oli ensin), ja toi molemmat takaesineet hienosti. Etuesineen
olin laittanut niin, että Muru ei sivutuulessa saanut siitä hajua. Jouduin
lähettämään Murua useamman kerran ja lopulta se sai hajun. Ipanan into ei
hyytynyt koko aikana.
Su 19.4.09 Olimme
Inkan ja Humpan kanssa match showssa Gardenialla. Alkuun Murua
ahdisti yllättävän paljon liian lähelle tunkevat, haukkuvat ja hilluvat
kaikenkarvaiset koirat ilmoittautumisjonossa. Ei olisi pitänyt mennä jonoon
juuri pahimpaan ruuhka-aikaan, vaan antaa Murun ensin orientoitua
koiramäärään vähän väljemmillä vesillä. Murun ahdistus purkautui
haukkumisena ja ipanalla oli sille epätyypillisesti häntä alhaalla. Eipä
sinänsä ihme, että Murua ahdisti moinen koirapaljous - ties milloin olemme
viimeksi olleet "koirien ilmoilla". Muru on tavannut talven aikana
vain toisia mudeja sekä belgiystäviään. Smurmu kuitenkin reipastui nopeasti
ja oli taas pian oma itsensä.
Jouduimme odottamaan aurinkoisessa, mutta hyvin kylmätuulisessa säässä
kehään pääsyä tuntikaupalla, sillä isoja koiria oli ilmoittautunut todella
paljon. Koirille odotus teki ihan hyvää, saivat Humppa ja Muru kertalaakista
oikein kunnolla käyttäytymisharjoitusta. Kehässä Muru esiintyi rauhallisesti
ja nätisti, ja sai punaisen nauhan. Kilpakumppani oli kultainen noutaja. Myös
Humppa sai punaisen, mutta kumpaakaan mudia tuomari ei edes vilkaissut punaisten
loppukehässä. Mulle tulee Murun kehäkäyttäytymisestä ihan sen Hymy-äiti
mieleen.
Mätsäristä suunnistimme
suoraan hakutreeneihin Saarioiselle. Kerrankin osasin malttaa mieleni ja ottaa
Murulle niin lyhyen harjoituksen, että sille jäi vielä into päälle.
Ensimmäinen maalihenkilö oli haamuna vasemmassa etukulmassa hakkuuaukealla ja
kätkeytyi kannon taakse maastoverkon alle. Muru eteni vauhdikkaasti piilolle ja
otti kiintorullan, koska irtorulla oli eri puolella mh:ä kuin tuulen mukana
hajua seurannut Muru. Murre toi rullan hienosti mulle ja painui vauhdikkaasti
näytölle. Palkaksi se sai vain herkkua. Tällä kertaa vaadin
noutoluovutuksen, koska Muru on alkanut tiputtelemaan rullaa eteeni. Eipä
tarvitse ipanalle juurikaan ottaa erikseen kiintorullaharjoituksia, koska se
osaa näemmä kiinnon ottaa ilman harjoitteluakin.
Toinen mh oli valmiina voimakkaassa vastatuulessa oikeassa etukulmassa. Mh oli
laittanut palkkapatukan pressun alle maahan ja Muru otti sen rullana pressun
alta. Olin hieman ihmeissäni, kun Muru porhalsi luokseni palkkapatukka suussa.
Otin kuitenkin noutoluovutuksen, jonka jälkeen soitin radiopuhelimella mh:lle,
koska halusin varmistaa, ettei Muru ollut mahdollisesti ottanut pudonnutta
patukkaa jostain matkan varrelta. Kun sain varmistuksen, että Muru oli käynyt
piilolla, lähetin sen näytölle. Ipanalle oli uusi tilanne, että se joutui
odottamaan noin kauan näytölle lähtöä rullan luovutuksen jälkeen ja Muru
lähtikin hieman vaisusti näytölle, mutta lähti kuitenkin itsenäisesti. Kun
olimme edenneet muutaman metrin, niin kannustin Murua "hepulisanoilla",
jolloin se laittoi korvat linttaan, ja lähti vetämään tuhatta ja sataa.
Palkaksi Murre sai namit ja taisteluleikin.
Ke 22.4.09 Ajoin
aamupäivällä Murun kanssa Viikissä fillarilla metsään ja sidoin sen puuhun
kiinni katsomaan, kun tein n. 50 m pitkän, suoran keppijäljen. Sain idean
tuoreimmasta Palveluskoirat-lehdestä Mia Kiviahon jälkiartikkelista. Laitoin
jäljelle kuusi keppiä vajaan 10 m:n välein. Ajoin jäljen tuoreeltaan. Muru
lähti hirmu innolla jäljelle ja iski nenänsä tiiviisti maahan. Kolme
ensimmäistä keppiä se ilmaisi täydellisesti nopeasti maahan menemällä
niin, että keppi jäi etujalkojen väliin. Palkkasin jokaisella kepillä ensin
namilla ja sitten narupallolla leikkimällä (uutta!). Muru selvästi piti
siitä, että pääsi purkamaan intoaan kepeillä narupalloon. Kolme viimeistä
keppiä Muru sitten ilmaisi niin, että jäi seisomaan ja toljottamaan mua
ikään kuin maahan-käskyä odottaen. En antanut apuja, vaan odotin, että
koira menee itsenäisesti maahan ja menihän se sitten. Viimeisellä kepillä
Muru alkoi selvästi olla jo niin väsynyt ja kyllääntynyt(?), että otti
keppiä suuhunsa, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt.
Harjoitus oli periaatteessa
hyvä, mutta tein siitä (taas!!!) liian pitkän ja sitä kautta vaikean. Olisi
pitänyt laittaa vain vaikkapa ne kolme keppiä ja päättää harjoitus
silloin, kun koiralla on vielä täysi into päällä. Nyt keppejä oli
selvästi liikaa. Mä onnistun joka fucking treenissä vetämään Murun aina
ihan puhki ja äärirajoille. Miten ihmeessä mä oppisin treenaamaan tuota
koiraa niin kuin aloittelevaa koiraa kuuluu treenata?!?!? Help!!!!!
La 25.4.09
Hakutreenit illalla Teknopoliksella. Mielettömän kesäinen ja lämmin sää!
Eka mh oli valmiina "kaavun" alla hieman sivuttaisessa vastatuulessa
oikeassa etukulmassa, joka oli kallionharjanteen takana. Muru lähti pistolle,
mutta kaarsi n. 35 m:ssä keskilinjan suuntaisesti tuulen alapuolelle, jolloin
kutsuin sen takaisin. Lähetin Murun uudestaan ja taas se lähti kaartamaan
vasemmalle. Kutsuin Murun jälleen takaisin, mutta se sai takaisin tullessaan
mh:stä hajun melko kauaksi piilosta ja palasi paikantamaan hajua.
Kallionharjanne pyöritti hajua voimakkaasti ja koira joutui tekemään todella
töitä löytääkseen mh:n, mutta löytyihän se sieltä lopulta. Rullantuonti
oli hyvä, paitsi Muru tiputti rullan eteeni ja jouduin käskemään sitä
antamaan rullan minulle. Näytössä ei huomautettavaa, roikuin n. puoleen
väliin asti. Palkkana vain nami. Mh siirtyi seuraavaan piiloon ja annoin Murun
katsoa hänen etenemistään hetken ennen kuin palasimme keskilinjalle.
Toinen mh oli valmiina
vasemmassa etukulmassa maastoverkon alla. Muru lähti turhan rauhallisesti
pistolle, mutta eteni kuitenkin suoraan ja toi rullan nätisti. Myös luovutus
oli ok, tosin seisaaltaan. Näytössä ei huomautettavaa, roikuin melkein
loppuun asti. Palkkana vain nami.
Kolmannelle mh:lle tsemppasin Murua menemällä kyykkyyn sen viereen ja
hokemalla "puskii", ym. hepulisanoja. Muru lähtikin nyt
vauhdikkaammin pistolle. Se eteni viistosti eteenpäin tuulen alapuolelle ja sai
hajun mh:stä n. 40 m:ssä, jolloin joutui kallionharjanteesta johtuen
työskentelemään hieman taaksepäin ja tekemään jälleen kovasti töitä
mh:n löytääkseen. Muru oli ottanut ensin kiintorullan, mutta huomannut sitten
irtorullan ja vaihtanut kiinnon siihen. Samalla se oli sanonut "viuh"
turhautuneena siitä, ettei oikein tiennyt kumpi rulla olisi pitänyt tuoda.
Murre toi rullan hienosti eteenpäin työskennellen ja luovutti sen istuen
edessä. Näytölle menimme tuhatta ja sataa, ja innostin Murrea vetämään
lopussa oikein kunnolla. Päästin liinasta irti vain muutama metri ennen mh:ä
juuri, kun Muru veti oikein tosissaan ylämäkeen. Palkkana namit ja lelu, tosin
Murre alkoi kevään ekasta kunnon lämpimästä päivästä johtuen olla sen
verran puhki, ettei leikki ollut enää kovin pontevaa.
Nyt pitää kiinnittää
huomiota siihen, että Muru lähtisi pistolle "sata lasissa". Jostain
syystä se lähtee valmiina oleville mh:lle hieman empien. Olisiko vielä
jäänteitä haukkupainostuksesta tai siitä kevättalven sekoilutreenistä,
jossa hermostuin Murulle, joka ei vaan osannut? Seuraavaksi voisi ottaa haamuja
niin, että mh:t seisoisivat n. 35 m:ssä ja lähtisivät juoksemaan kimeätä
saalisääntä pitäen, ja päästäisin Murun liikkuvan mh:n perään. Muita
ideoita? Norjalainen sekametsä? Voisihan sitäkin kokeilla. Voisin myös
lähettää Murun niin, että olen kyykyssä sen vieressä seisomisen sijaan,
etten ainakaan painosta sitä olemalla iso ja dominoiva.
SIVUN
ALKUUN
SU 26.4.09 hphleiri
Olimme Lissun, M
ja Urkin kanssa treenaamassa jälkeä ja esineitä lämpimässä sekä
aurinkoisessa säässä lmailumuseon kupeessa. Tein Murulle kaksi n. 50
metristä jäljenpätkää. Ensimmäisen teon Muru sai katsoa janan kohdalta
Markun pitäessä sitä kiinni. Jana oli n. 20 m pitkä ja lähti vasemmalle.
Laitoin jäljelle kaksi keppiä, jotka oli juuri vuoltu tuoreesta puusta. Jälki
oli n. tunnin ikäinen. Muru nosti jäljen hienosti, mutta ei reagoinut ekaan
keppiin. Myös toisen yli Muu olisi mennyt, ellen olisi huomauttanut. Itse
jälki meni hyvin ja innolla. Kepit olivat selvästi Murulle liian vaikeat, kun
se on tähän saakka treenannut vahoilla, hyvin hajustetuilla kepeillä.
Toisen jäljen jana oli n. 15 m
pitkä ja myös tämä jälki lähti vasemmalle ja oli n. tunnin ikäinen.
Jäljen lopussa oli keppi, jonka Muru ilmaisi, mutta jäi ensin seisomaan.
Jäljen nosto ja ajo olivat hyvät, ja Murulle jäi into päälle lyhyestä
jäljestä.
Sulon jälki oli pari tuntia vanha ja todella vaikea lukuisine kulmineen sekä
piikkeineen, joista osa oli jäkäläkalliolla suorassa auringon paisteessa ja
kovassa tuulessa. Jana oli n. 50 m pitkä ja jälki lähti vasemmalle. Jälki
oli Lissun tekemä. Kepit oli veistetty tuoreesta puusta. Sulo jäljesti ja
ilmaisi kepit kuin kone eli erinomaisesti!
Muru treenasi vielä esine-etsintääkin. Alue oli n. 40 x 50 m,
aluskasvillisuutta oli runsaasti (mustikanvarpua, kanervikkoa, yms.) ja
pyörivä tuuli. Muru lähti innolla ekalle pistolle ja toi oikeasta
takakulmasta esineen. Toisella pistolla Muru painui jälleen taakse ja sai
paluumatkalla etuesineestä hajun. Kolmannella pistolla Muru painui ruudun
vasempaan takaosaan ja luulin, että se sai esineestä hajun, kun se veti liinat
kiinni täydestä vauhdista. Murre olikin ilmeisesti saanut hajun jostain
ällötyksestä, sillä se alkoi piehtaroida jonkin päällä. Karjaisin
ipanalle, jolloin se lähti tulemaan luokseni täyttä vauhtia. Ennen kuin ehdin
tehdä tai sanoa mitään, Murre kääntyi täydestä vauhdista muutama metri
ennen mua ja painui takaisin ruudun takaosaan tuoden vasemmasta kulmasta
esineen. Hassu ipana! Työskentely oli vauhdikasta ja luovutukset hienot edessä
rauhallisesti istuen.
TI 5.5.09
Muru ja Sulo korkkasivat
uimakauden 27.4. Vantaanjoessa Haltialassa.
Murmeli sitten päätti aloittaa juoksunsa 29.4. eli päivää ennen HPH:n
leirille lähtemistä... Juoksuväli oli tällä kertaa 9 kuukautta. Ihan
mukavaa, jos jatkossakin väli olisi noin pitkä. Matkakumppanimme Humppa-herra
ei onneksi ollut moksiskaan Murun juoksusta ja pystyi leirillä majailemaan
kanssamme samassa huoneessa, eikä juoksu vaikuttanut Humpan jäljestämiseen
millään lailla. Myös belgitytöt Brava ja Prima majailivat
samassa kämpässä kanssamme. Laumamme oli oikein sopuisa ja kaikki koirulit
käyttäytyivät hienosti. Mitä nyt Murren piti ekana iltana nukkumaan
mennessämme ensin vähän mutista ulkoa kuuluville äänille.
Pe 1.5.09
Suuntasimme aamupalan jälkeen Keijo (rajavartiolaitoksen koiratoimintaupseeri)
luotsaaman jälkiryhmän kanssa metsään. Teimme koirille ensin perusjäljet,
jotta Keijo näki miten kunkin koira jäljesti ja mitkä olivat ongelmat.
Päivä oli kuuma, ja metsä pölyinen ja kuiva eli ei-niin-helpot olosuhteet.
Tein Murulle jäljen, joka oli n. 150 m pitkä. Siinä oli kaksi kulmaa
vasemmalle ja yksi oikealle. N. puolet jäljestä oli sammalalustalla, mutta
toinen puoli risukkoisessa ryteikössä. Jana oli n. 10 m pitkä ja jälki
lähti vasemmalle. Jälki ehti vanheta n. 2-3 tuntia. Jäljellä oli kaksi
keppiä, toinen n. 50 m janasta ja toinen lopussa.
Muru oli vaisun oloinen jo, kun
otin sen autosta. Uskoisin, että juoksun alkaminen ja kuumuus vaikuttivat
siihen. En kuitenkaan tajunnut "herätellä" koiraa, kun normaalisti
sellaista ei tarvitse tehdä. Myös iso lauma ihmisiä jäljellä oli Murulle
uusi juttu. Neiti eteni janalla suoraan ja merkkasi jäljen, mutta palasi saman
tien takaisin. En tajunnut tehdä mitään, vaan lähetin koiran uudelleen,
jolloin Muu nosti jäljen. Muru jäljesti epävarmasti ja haluttomasti, ja
pysähtyi välillä tuijottamaan takana kulkevaa jengiä ja kerran nuolemaan
pimpsaansa. Ensimmäisen kepin Muru kuitenkin ilmaisi hienosti maahan
menemällä. Jäljestys jatkui edelleen haparoivana ja innottomana.
Ensimmäisestä kulmasta Muru meni yli, eikä sillä ollut selvästi edes halua
etsiä jälkeä uudelleen. Patistin ja kannustin sitä, jolloin se jatkoi
seuraavalle kulmalle. Siinä Muru meni taas yli, eikä halunnut etsiä jälkeä,
vaan rupesi tarjoamaan sijaistoimintaa tulemalla mm. mun sivulle. Tällaista ei
ole koskaan tapahtunut, joten olin ihan pihalla. Mitä enemmän patistin ja
kannustin Murua, sitä enemmän se tarjoili kaikkea muuta paitsi
jäljestämistä. Ipana varmaankin huomasi, että olin tyytymätön ja yritti
miellyttää minua. Lopulta en enää keksinyt muuta kuin irrottaa Murun
jälkiliinasta. Tämä auttoikin ja Murre lähti painumaan jälkeä pitkin
karistaen typerän ja painostavan ohjaajan kannoiltaan. Sen verran näin
ryteikön läpi, että Muru jäljesti hienosti kulman ja ilmaisi loppukepin
maahan menemällä. Onneksi näin sen, että pääsin vahvistamaan ilmaisun
naksuttimella. Muru sai palkaksi kissanmuonaa ja palloleikin.
Olin aivan maani myynyt
suorituksen jälkeen ja ajattelin, että voihan vee, nyt menee koko leiri
pilalle, kun koira ei halua jäljestää. Mietin pääni puhki, että mistä
Murun käytös johtui. Tulin siihen tulokseen, että homma oli monen asian
summa. Päivä oli kuuma ja koirat eivät ole vielä talven jäljiltä tottuneet
kuumuuteen. Murun juoksu oli alkanut kaksi päivää aikaisemmin, joten ehkä
sillä oli maha kipeänä. Vieras ihmisjoukko ihmetytti Murua ja ehkä se jopa
sekoitti hommaa hakuun. Minun höpötykseni, "kannustukseni" ja
hermostumiseni painostivat Murmelia, joka ehkä ottaa painetta minusta
aikaisempaa helpommin kevättalvella sattuneesta epäreilusta hakutreenistä
johtuen. Koiralla ei ollut työskentelyrauhaa, se ei ollut vireessä ja
olosuhteet olivat vaikeat.
Keijo totesi, että Muru tarvitsee nyt perustreenin, joka motivoi.
Iltapäivällä Irmeli teki Murulle n. 50 m pitkän, sammalpohjaisen
jäljen, jolla oli kolme herkkupurkkia. Jana oli n. 20 m ja tunnin ikäinen
jälki lähti vasemmalle. Otettuani Murun autosta huomasin, että se oli taas
lähes oma itsensä, mutta innostin sitä kuitenkin vielä palloleikillä ennen
jäljelle menoa. Muru nosti jäljen hyvin, vaikka vieressä olevassa autossa
alkoi sakemanni huutaa ja liinakin tarttui kiinni. Jäljestys oli taas innokasta
ja tarkkaa, ja Muru ilmaisi purkit hyvin. Jippii!
La 2.5.09 Aamun
treenissä teimme kaikille koirille (paitsi aloittelija-Humpalle) samanlaiset
jäljet. Jana oli n. 20 m pitkä ja n. 250 m:n pituinen jälki lähti oikealle.
Murun jälki oli tunnin ikäinen. Jäljellä oli 7 kulmaa ja 4 piikkiä sekä
tien ylitys. Murun jäljen loppuosa kulki osittain edellisen päivän ekan
jäljen päällä. Janan jälkeen oli heti n. viiden askeleen päässä
vahvistuksena kissanmuonapurkki. Ensimmäisen piikin jälkeen oli vahvisteena
purkki, kulmien ja muiden piikkien jälkeen oli n. 5-10 askeleen päässä
Frolic, myös kahden piikin kärjessä oli Frolic. Tien ylityksen jälkeen n.
parin metrin päässä ja lopussa oli purkki, joita jäljellä oli siis
yhteensä 4 kpl. Froliceja jäljellä oli 7 kpl. Yhdessä kohtaa jälki tuli
tietä kohden ja teki kulman vain parin metrin päässä tiestä jatkuen tien
suuntaisesti.
Innostin Murua jälleen ennen jäljelle menoa pallolla, vaikka Muru oli
innoissaan muutenkin. Neiti eteni janalla hienosti ja nosti jäljen hyvin, mutta
otti takajäljen todennäköisesti sen takia, että eilisen päivän toisen
jäljen jana oli lähellä saman suuntaisena ja Murre tod. näk. lähti vanhasta
muistista samaan suuntaan kuin eilen. Lisäksi tiellä seisovien ihmisten haju
painoi vasemmalta vetäen koiraa puoleensa. Muru jäljesti loistavasti! Se söi
joka ikisen Frolicin ja ilmaisi purkit lätsähtämällä nopeasti maahan.
Piikit olivat Murrelle uusi tuttavuus, mutta eivät tuottaneet mitään
vaikeuksia. Myös tien ylitys sujui kuin vettä vaan, eivätkä edellisen
päivän jäljetkään häirinneet, ja meikäläinen tajusi pitää päänsä
kiinni ja antaa koiran tehdä rauhassa työnsä. Upea suoritus Murulta!
Iltapäivällä teimme kaikille
koirille jäljet aurinkoiselle pellolle myötätuuleen. Murun jälki oli n. 70 m
pitkä ja n. ½ h:n ikäinen, jäljellä oli myös peltotien ja ojan ylitys.
Alussa nameja oli joka askeleella, sitten 3-10 askeleen välein. Tien ylityksen
jälkeen ja lopussa oli purkki. Muru jäljesti rauhallisesti ja tarkasti, ja
nauratti Keijoa merkkaamalla loppupurkin, mutta kääntymällä äkkiä
syömään vikat namit maasta ennen kuin ilmaisi purkin. Hyvin meni ja kivaa oli
sekä koiralla että emännällä!
.jpg)
Su 3.5.09 Ajoimme
aamukasteessa kaikilla koirilla (paitsi Humppa) samanlaiset jäljet, jotka
olimme käyneet tekemässä metsään myöhään edellisenä iltana. Murun
jälki oli 11 h vanha. Jana oli n. 5-10 m:n pituinen ja jälki, joka oli n. 300
m, lähti oikealle. 30 askeleen päässä janasta oli vahvisteena herkkupurkki.
Jälki jatkui suoraan n. 100 m, jonka jälkeen oli kulma vasemmalle. N. 10 m
ennen ja jälkeen kulman oli namipurkit. Sitten jälki jatkui jälleen suoraan
n. 50 m, jonka jälkeen kulma vasemmalle ja siitä n. 10 m päässä purkki.
Sitten jälki meni taas n. 100 m suoraan ja ylitti tien. N. 2 m tien jälkeen
oli taas purkki. Jälki jatkui 50 m metsään, johon se päättyi ja lopussa oli
purkki.
Murulla ei ollut mitään vaikeuksia jäljen nostossa ja ajossa. Se nosti
jäljen itsevarmasti ja lähti heti ajamaan sitä oikeaan suuntaan. Muru ilmaisi
kaikki purkit nopeasti maahan menemällä. Ensimmäisen purkin vieressä oli
ihan tuore peurankakka, joista yksi pipana oli purkin päällä, mutta se ei
Murua häirinnyt. Paikalla oli ollut riistaa ja purkin ilmaisun jälkeen Muru
hieman tarkisteli hajuja. Jäljen vieressä olevalla kivellä oli Keijon mukaan
nukkunut jokin eläin, ja Muru lähestyi kiveä jännittyneen oloisena ja
tarkasti sen ennen kuin jatkoi jäljestystä. Loppumatkalla Muru ei enää
välittänyt mitään riistan hajuista, vaikka jälki kulki vahingossa osan
matkaa peurojen polkua pitkin. Alueella on tosi paljon peuroja ja niiden
tekemiä polkuja, jotka ovat täynnä peurankakkaa. Näimme jopa yhden
peuranraadonkin. Jälki sujui siis loistavasti, vaikka Muru ei ole koskaan
jäljestänyt noin vanhaa jälkeä. Olipa kivaa!
Keijon mukaan Muru toimii,
kunhan korjaan omaa käytöstäni ja annan koiralle työskentelyrauhan. Eli
minun tulee olla rauhallisempi, en saa puhua nopealla tempolla, en saa puhua
muille Murun jäljestäessä ja palkkaushetkien tulee olla rauhallisempia. Siis
TURPA KIINNI! Murulle Keijo
suositteli vaihtelevia treenejä; kulmia, piikkejä, eri ikäisiä jälkiä ja
erilaisia alustoja sekä perusmotivaatiotreeniä. Kiinnostusta riistan jälkiin
voi vähentää sillä, että jos näkee riistaa jossain, niin käy heti
tekemässä jäljen riistajäljen poikki ja vahvistaa namipurkilla omaa jälkeä
muutama metri riistajäljen leikkauksen jälkeen.
Leiri oli erittäin
hyödyllinen ja palautti ohjaajaa maan pinnalle. On vaikeaa treenata kahta
koiraa, jotka ovat tasoltaan aivan erilaisia. Huomaan, että olen edennyt Murun
kanssa liian nopeasti ja yhdistänyt liikaa uusia asioita jäljille. Nyt otetaan
hieman takapakkia ja laitetaan jäitä hattuun, ja harjoitellaan yhtä asiaa
kerrallaan, niin eiköhän tämä tästä.
Kiitokset Inkalle ja Ullalle hyvästä seurasta sekä
nauruterapiasta! Oli hauskaa, mutta rankkaa!
Leiriläiset
Prima, Humppa ja Muru vauhdissa
SIVUN
ALKUUN
PE 19.6.09 valeraskaus
Huh huh, kun aika menee nopeasti! Nyt on jo Juhannus... Eihän tässä meinaa millään ehtiä
päivittää tätä Murren päiväkirjaa! Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua
sitten viime päivityksen. Juhannusaaton sää täällä pääkaupungissa on
melko ankea; lämpöä on vain n. 13 astetta, tuulee kovasti ja on pilvistä.
Aamupäivällä satoi.
Murun juoksut kestivät saman verran
kuin edellisetkin eli n. 2,5 viikkoa. Muru piti itsensä sekä lattiat todella
siistinä ja käytti housuja ainoastaan yöllä nukkuessaan mun sängyssä.
Parhaat päivät ajoittuivat jälleen 10-11 pv:n tienoille. En osaa ihan
tarkkaan sanoa, että kumpi oli se parhaista paras, mutta epäilen 10:ttä
päivää. Joka tapauksessa Murun kiiman vaiheet ovat niin selkeät, että ei
jää kyllä pienintäkään epäselvyyttä siitä, että milloin neiti antaisi
astua ja milloin ei. Seitsemäntenä vuotopäivänä Muru ja poikakaverinsa Humppa
pystyivät vielä hyvin lenkkeilemään yhdessä. Humppa sai armottomat ja
kivuliaat lähdöt kiinnostuessaan Murun pyrstöstä. 18:sta päivänä Humppa ei
ollut enää yhtään kiinnostunut Murun takapuolesta, kuten ei myöskään Urkki.
Juoksun jälkeen Muru on ollut valeraskaana, ja
se on
muuttunut hyväntuuliseksi ja -tahtoiseksi. Tosin Murren takapuoleen yrittävät
urokset saavat kivuliaat lähdöt. Vahtiminen, terävyys ja
kärttyisyys ovat vähentyneet, kuten myös ulkona merkkailu, joka on loppunut
lähes täysin. Muu hoitaa taas innolla minua; nuolee antaumuksella käsivarsia,
kaulaa ja hiuksia. Ruokahalu on lisääntynyt, täytyyhän "vauvoille"
tankata rakennusmateriaalia . Myös
nisät ovat muuttuneet ruusunpunaisiksi. Viime juoksun jälkeen oli sama juttu;
neiti oli suorastaan elämänsä kunnossa ja kukoistuksessa, levollinen ja
rauhallinen, mutta silti täynnä toimintatarmoa. Kivaa, että Muru on
hyväntuulinen ja ponteva valeraskausaikana, päinvastoin kuin nartut usein.
Murun pigmentti tummui ihan silmissä parin
viikon aikana toukokuun alkupuolella. Nyt sillä on taas tumma kesänenä ja
arpilänttikin kasvatti onneksi pigmentin takaisin. Turkki on vahvan punainen,
kuin suomenpystykorvalla.
Tässä hatarat muistelmat menneiltä 1,5
kuukauden ajalta:
Ke 6.5.09 Hakutreenit illalla
Teknopoliksella. Murulle otettiin neljä pakenevaa ja kiljuvaa haamua. Mh:t
palkkasivat herkkupurkeilla ja viimeisellä leikin itse Murun kanssa. Rullan
tuonnit ja näytöt olivat hyvät, mutta Muru lähti pistoille hieman hitaasti.
Ihan kuin se olisi yrittänyt tarkkailla/vaania ääntä pitävää saalista,
että mihin se menee. Tämä ei ehkä toimi Murulla.
Pe 8.5.09
Jälki- ja esinetreenit päivällä Korsontien
varressa aurinkoisessa säässä Markun ja Urkin kanssa. Murulla
oli 10:s juoksupäivä menossa ja oli järjetön veto meikäläiseltä treenata
sitä. Mutta tulipahan nähtyä, että miten neiti toimii silloin, kun ajatukset
täyttää sulhon saanti ja lisääntyminen...
Otimme ensin esineruudun, jäljet vanhenivat
sillä aikaa. Urkki oli ollut ruudussa juuri ennen Murua. Markku oli laittanut
Murulle ruutuun (50 x 50 m) kolme esinettä, joista kaksi takana ja yksi
keskellä. Oli huvittavaa katsoa, kun Muru, joka oikeasti on melko haka
esine-etsinnässä, juoksi ensimmäiset minuutin-pari ruudussa vaan Urkin
jälkien perässä. Se meni kaikki samat reitit, joita Urkkikin oli mennyt. Kun
ruudusta ei millään löytynyt Urkkia, niin Muru etsi ja toi esineet hienosti .
Jälki oli Markun tekemä eli tuoksui
voimakkaasti Urkilta. Jana lähti oikealle ja oli n. 20 m pitkä. Jälki oli n.
150 m ja 2 h vanha. Kulmia oli kuusi, joista neljä oikealle ja kaksi
vasemmalle. Vahvisteena jäljellä oli 6 x Frolic + 4 x namipurkki. Muru
jäljesti ponnettomasti ja oli selvästi ihan muissa maailmoissa. Se söi
Frolicit ja ilmaisi purkit, mutta myös merkkaili jäljelle pariin otteeseen.
Lienee ajatellut, että jos Urkki vaikka tulisi jäljestämään saman
jäljen... Pääsimme jäljen
kuitenkin kunnialla loppuun asti, mutta kovin oli meno vaimeata normaaliin
verrattuna.
Ma 11.5.09 Parhaat päivät ohi
ja Muru toimi taas normaalisti esine-etsintä-
treenissä, jonka teimme isommalla porukalla. Murulla oli valmiina neljä
esinettä, ja ipana etsi ja toi kaikki nopeasti!
Ti 12.5.09 Hakutreenit Jusslassa
aurinkoisessa säässä. Murulla oli valmiina neljä maalihenkilöä, joista
vasemman puolen mh:t vastatuulessa ja oikean puolen mh:t myötätuulessa. Yritin
lähetyksissä olla mahdollisimman rento ja leikkisä, niin etten painostaisi
mitenkään koiraa. Olin kyykyssä ja juttelin Murulle "leikkisästi".
Murre tekikin tosi hienosti kaikki pistot. Jusslassa Murulla on ollut aina
hauskaa, eikä se ole kokenut siellä mitään painostavaa tai ahdistavaa.
Ke 13.5.09 HPH:n harjoituskoe
Talissa. Osallistuin Murun kanssa BH-luokkaan ja Sulon kanssa VOI-luokkaan. Muru
joutui suorittamaan osuutensa viimeisenä lopuillaan olevan juoksunsa takia.
Parina meillä oli holtiton boxerinarttu, joka kyttäsi koko ajan Murua. Onneksi
Muru keskittyi tekemiseen, eikä juurikaan häiriintynyt boxerista. Onneksi
boxeri ei kyttäilystään huolimatta lähtenyt/päässyt Murun luokse.
BH-luokkaan osallistui 10 koirakkoa, joten pääsimme Murren kanssa suoritukseen
vasta lähempänä kymmentä illalla. Onneksi Muru oli pirteä ja ponteva.
Meillä oli liikkeet ensin. Remmissä
seuraaminen meni hienosti. En ole koskaan ottanut Murulle noin pitkää
seuraamista ja saati sitten ilman palkkaa. Vapaana seuraaminen meni alkuun
hyvin, mutta lopussa Muru alkoi jätättää sen oloisena, että "eiks
tää koskaan lopu, mikset sä puhu mitään ja teenksmä ees oikein, kun ei tuu
palkkaa?" Onneksi tuota ällöttävää tuplaseuraamista ei tarvitse tehdä
kuin BH-kokeessa, sitten helpottaa. Liikkeestä istumisessa Murre seurasi taas
hyvin, mutta jäi seisomaan. Huomasin kyllä, että annoin käskyn hieman eri
tavalla kuin normaalisti. Voi myös olla, että Muru ei kokemattomuuttaan
keskittynyt kunnolla, koska se varmaan ajatteli, että taas tulee pitkä
seuraaminen. Maahanmeno ja luoksetulo menivät hienosti. Paikallaolossa Mutu
hieman piipitti varmaankin kyttäävästä boxerista johtuen, mutta pysyi
kuitenkin hienosti ja valppaana paikoillaan. Muru palkittiin BH-luokan parhaana
koirana!
16.5.09 Osallistuimme
toistamiseen Murun kanssa Suomen Mudiyhdistys - SUMU ry:n joukkueessa
Hyvinkäällä RotuRace-kilpailuun, joka on koirien pikajuoksukilpailu.
Mudien joukkue "Pustankiitäjät" sijoittui midi-luokassa
neljänneksi, joukkueita osallistui luokkaan 34 kpl. Murren kanssa joukkueessa
pinkoivat Humppa, Noki-eno ja Urkki. Vieheen perässä
innoissaan pinkoneen Murun yksilöaika oli 7,43 s., joka oikeutti sijaan 21/136.
Murren tuleva sulho Urkki oli koko kisan nopein midi ajalla 6,56 s. Urvelo tuli
ihan hulluksi vieheestä! Vietikkäitä pentuja tulossa, otaksun!
Ti 19.5.09 Hakutreenit Landbossa
"mäellä". Otimme Murulle neljä maalihenkilöä "norjalaisena
sekametsänä". Muru lähti ekalle pistolle oikealle puolelle rataa eli
viimeiseksi kuulemalleen huudolle innosta kiekuen. Vasemman puolen ekalle
pistolle se lähti hitaasti, selvästi mielessään edellinen mh ja sen puolen
huudot. Lähti sitten kuitenkin ja teki hyvän suorituksen. Kolmannelle ja
neljännelle mh:lle Muru lähti paremmin, ja teki molempiin hienot pistot,
tuonnit & näytöt. Kaikilla mh:llä oli maksalaatikkopalkat ja vikalla
leikki mun kanssa. Hyvä treeni! Landbon "mäki" on myös paikka,
jossa Muru ei ole koskaan kokenut mitään epämiellyttävää.
Pe 22.5.09 Treenasimme Ullan
kanssa Petikossa. Murun hypyt olivat lähiaikoina huonontuneet ja se oli alkanut
kolauttelemaan polviaan esteeseen metrin hypyssä. Lissu katsasti jokin
aika sitten Murun ponnistuksen ja totesi sen tapahtuvan aivan liian lähellä
estettä. Laitoin korotettavan esteen molemmille puolille laudat
ponnistusmerkeiksi Murulle ja otimme Ullan kanssa hyppyä edes takaisin namilla
palkaten ja naksuttimella oikean ponnistuksen merkaten. Muutamalla ekalla
hypyllä Muru oli ihan ihmeissään, että muka noin kaukaa pitäisi ponnistaa,
mutta nopeasti hiffasi asian ja alkoi sitten hypätä kunnolla. Saimme monta
erinomaista ponnistusta ja hyppyä aikaiseksi - ja kiitos Ullan, osasimme
lopettaa ajoissa, kun Murrella vielä oli kivaa.
Tein Murulle metsäjäljen, joka oli n. 200 m
pitkä, siinä oli kahdeksan kulmaa sekä vahvistuksena Froliceja ja kuusi
namipurkkia. Jana oli n. 15 m ja jälki lähti vasemmalle, jälki oli n. tunnin
ikäinen. Maasto oli osittain ryteikköä ja osittain sammalta, alussa jälki
kulki rinteessä ylämäkeen. Murulle oli palannut vanha into takaisin ja se
jäljesti todella innokkaasti nenä tuhisten. Murre ilmaisi kaikki purkit
nopeasti maahan plätsähtäen ja söi joka ikisen Frolicin. Jälki meni
loistavasti!
Illalla olimme ensimmäistä kertaa Jaden
vetämissä agilitytreeneissä. Harjoittelimme hyppyjä sekä putkea. Myös
keppialkeita otettiin keppikujalla. Meiltä jäi kaksi ekaa treenikertaa väliin
Murun juoksun takia.
Ma 25.- La 30.5.09 Muru oli
hoidossa Ullalla, Bravalla ja Primalla käsileikkaukseni
takia. Kiitos Ulla Murun hyvästä hoidosta! Sulo oli hoidossa Siirillä
ja Martilla, iso kiitos myös heille! Ihanaa, kun on tuollaisia
ystäviä, joiden haltuun voi jättää koiransa ja luottaa 100 %:sesti siihen,
että koira viihtyy ja sitä hoidetaan rakkaudella!
KIITOS!!!
La 30.5.09 Muru
2 vuotta! kaksi
Tästä eteenpäin Murun kuulumisia voi lukea täältä.
SIVUN
ALKUUN
Terhi Multamäki ´09
|
|
.jpg)
Muru
1-vuotias