SIVUN ALKUUN

TO 9.6.11 riista

Hakutreenit helteisessä säässä Riistakujalla. Alue oli n. 70 m syvä ja niin lyhyt, että molemmille puolille mahtui vain pari pistoa. Muru oli oikein virkeä helteestä huolimatta. Eka maalihenkilö oli valmiina vasemmassa etukulmassa isossa, tiiviissä pahvilaatikossa. Muru haukkui suht' hyvin, mutta jossain vaiheessa raapi laatikkoa, jolloin ilmaisu kärsi. Mh ei tajunnut ärähtää Murulle, mutta hetken raavittuaan Muru jatkoi haukkumista. Otin koiran hallintaan, eikä se saanut palkkaa. 

Toinen mh otettiin huudolla. Hän oli peiton alla oikeassa etukulmassa. Muru haukkui pontevasti. Jossain vaiheessa se oli kurkistanut mh:n peiton alle ja huomannut, että mh:lla oli herkkupurkki kädessään. Tästä haukku tietenkin vielä voimistui. Otin koiran hallintaan ja mh palkkasi mun sivulle. Jatkossa täytyy muistaa sanoa mh:ille, että purkki ei saa missään tapauksessa olla näkyvissä. Jos Muru pääsee kurkistelemaan peittopiiloihin, niin se lisää sen taipumusta yrittää änkeytyä myös umpipiiloihin. Murrelle siis kunnollinen kätkeytyminen, eikä palkka saa olla näkyvillä.

Kolmas mh otettiin peräänjuoksuna ja haukku oli tosi ponteva. Tältä mh:lta Muru ei saanut palkkaa ja sen silmissä oli hyvin epäuskoinen ilme. Neljäs mh oli jälleen huudolla ja palkan koira sai n. 20 haukun jälkeen. Muru oli innoissaan ja leikki mielellään vielä frisbeelläkin, vaikka oli todella kuuma. Otin kaikilta mh:iltä sisääntulon. Se on Murun mielestä tosi kivaa.

KE 15.6.11

Keppijälki + esine-etsintä Maunulassa. Tarkoitukseni oli mennä Korsoon treenaamaan kaverin kanssa, mutta olin niin väsynyt flunssaisesta olosta, että en jaksanutkaan lähteä. Ovella kolkuttava piirinmestaruuskoe kuitenkin pakotti minut raahautumaan myöhemmin illalla tekemään pikku jäljen ja esine-etsinnän "lähimetsään". 

Jana oli n. 40 m, jälki lähti vasemmalle ja oli 1,5 h vanha. Jälki oli vain n. 200 m pitkä ja keppejä oli 6 kpl eli melko tiheässä. Kulmia oli kolme. Muru eteni janalla määrätietoisesti ja vauhdikkaasti, mutta otti takajäljen. Jouduin kutsumaan koiran takaisin, jolloin se lähti oikeaan suuntaan. Kaikki muut kepit Muru ilmaisi hienosti, paitsi kolmannen. Muru jäljesti kepin päältä, mutta veikkaan, että juuri samaan kohtaan osunut maastonmuutos aiheutti sen, että Muru ei reagoinut mitenkään keppiin. Kaikki kulmat sujuivat hienosti.

Jäljen vanhetessa tein esinekaistaleen, joka oli n. 60 m syvä ja vain 5 m leveä. Esineitä oli neljä; molemmissa takakulmissa, n. 50 m:ssä ja 40 m:ssä. Muru oli ihan täynnä energiaa ja porhalsi miljuunaa. Kaikki esineet löytyivät nopeasti. Onnistunut treeni sekä jäljen että esineiden osalta.

TO 16.6.11

Hakutreenit Korson puomilla, rata n. 100 m pitkä, vasemmalta puolelta n. 70 m syvä ja oikealta n. 50-60 m syvä. Eka pisto oikealle ylämäkeen ja etukulmaan, jossa oli piilo, mutta ei maalihenkilöä. Muru eteni liikaa aluetta eteenpäin, eikä käynyt ihan kulmassa. Lähetin sen uudestaan, jolloin se meni kulmaan, eikä ilmaissut umpparia. Vauhti olisi saanut olla parempi.

Toinen mh oli verkolla peitetyssä pahvilaatikossa kuusipöheikössä, vasemmalla etulinjalla n. 50 m:ssä. Muru haukkui hyvin, muutama pieni tauko tuli, kun koira ilmeisesti siirtyi laatikon puolelta toiselle. Palkka siinä vaiheessa, kun tulin piilolle. Tältä mh:ltä sisääntulo.

Sitten tuli muutama tyhjä. Oikealle ylämäkeen Muru ei meinannut millään edetä suoraan, vaan tuuli painoi sitä keskilinjan suuntaisesti. Jouduimme hieman neuvottelemaan aiheesta. Vasemmalle se sen sijaan teki pari todella upeaa, suoraa ja syvää pistoa. Lopulta Muru eteni oikeaan takakulmaan, josta löytyi mh. Haukkuja oli muistaakseni n. 10-15. Mh sai tuoda koiran pois, koska olin flunssainen, enkä jaksanut könytä ylämäkeen.

Kolmas mh löytyi vasemmasta takakulmasta ja Muru haukkui n. 40 haukkua eli melkein siihen asti, kunnes olin perillä. Haukku pätki kerran, kun Muru oli jäänyt kuuntelemaan mun tuloa. Taas oli herkut ja frisbeeleikit jaossa. 

Ennen paria pistoa otin Murua "raivelista" kiinni, kuumentaakseni sitä. Homma toimikin niin, että Muru lähti pistoille kuin nato-ohjus. Siis ravista ja käytä! Olen ollut Murun kanssa varovainen hakumetsässä kaikkien harmien jälkeen, joten olen vain kannustanut sitä "pehmeästi". Mutta hitto soikoon, tuo koirahan tarvitsee ja haluaa sielläkin meidän "taistelukannustuksemme", joka toimii hyvin esim. tottiksessa, ym. Jatkossa siis täytyy muistaa "ravistaa" Muru ennen ensimmäiselle pistolle lähetystä, Muru kun herää kaikenlaisista taisteluhommista. 

LA 18.6.11

Osallistuimme Murun kanssa Helsingin Seudun sekä Uudenmaan kennelpiirien yhteiseen piirinmestaruuskokeeseen lajina jälki. Aamu alkoi kokeen avajaisilla ja tottelevaisuudella Kauklahden kentällä Espoossa. HSKP:n alueen jälkikoiria oli vain kuusi, joten pääsimme kaikki maastoon ilman tottiskarsintaa. Uudenmaan koiria oli paljon enemmän ja ne joutuivat karsimaan maastoon pääsystä tottelevaisuuden perusteella. HSKP:n jälkikoirien kaikki osuudet arvosteli Kimmo Simula.

Olen ollut koko menneen viikon flunssassa ja aamulla, huonosti ja liian vähän nukutun yön jälkeen, mietin vakavasti olenko siinä kunnossa, että voisin lähteä kokeeseen. Hullu kun olen, niin ei kun auton nokka kohti Espoota. Ja sitä sain karvaasti katua... Kamalin koekokemus ikinä!

Muru oli jotenkin "lehmä" aamulla ja minulla oli tosi toistaitoinen olo, mutta sain kuitenkin jotenkin koottua itseni ja viriteltyä koiran tottikseen. Sää ei suosinut, vaan tottiksen aikana tihuutteli vettä. Meillä oli ensin paikallaolo. Muru nökötti paikoillaan kuin tatti, vaikka taatusti kuuli, kun meinasin piilossa tukehtua yskääni. Lima ei irronnut millään ja siitä seurasi, että oksennusrefleksi iski. Yökin piilossa kyykyssä ja yritin olla oksentamatta. Henkilöryhmäläiset olivat jo välillä miettineet, että tuuperrunko piilolle ja pitäisikö tulla antamaan ensiapua... Palatessani koiran luo, Muru ei noussut ensimmäisellä käskyllä istumaan.

Minulla ei ole videota tottiksesta ja muistikuvani ovat hieman hatarat, kun en kyennyt olemaan skarppina. Tuomari tarjosi minulle ystävällisesti yskänpastillin ennen liikkeiden suorittamista. Seuraaminen sujui mielestäni suht' ok, mutta täyskäännökset Muru oli kuulema tehnyt hyvin väljästi. L:ssä istuminen oli ollut hidas ja henkilöryhmässä koira oli kai vähän jätättänyt. Itse en huomannut mitään.

Liikkeestä istuminen oli ok, mutta olisi saanut tuomarin mielestä olla vieläkin nopeampi. Maahanmeno oli nopea, mutta luoksetulo olisi saanut olla nopeampi ja tiiviimpi, myös sivulle siirtyminen jäi aavistuksen vajaaksi. Seisominen oli erinomainen, mutta tässäkin luoksetulo olisi saanut tuomarin mielestä olla nopeampi. En ole ihan samaa mieltä...

Kun hain 2 kg:n kapulan tasamaanoutoa varten, niin huomasin, että se oli ihan limainen edellisten koirien jäljiltä. Yritin hinkata limoja pois, mutta tietenkin kuolan haju jäi kapulaan. Muru juoksi kapulalle, meinasi ottaa sen, mutta ei ottanutkaan ja katsoi minuun sen näköisenä, että "Pitäiskö mun todellakin ottaa TOI suuhuni?!?" Jouduin antamaan lisäkäskyn, jolloin Muru toi kapulan pitkin hampain ja hitaasti ravaten. Luovutus oli tiivis ja hyvä.

Hyppynoudossa heitin kapulan liian lähelle esteen taakse. Muru hyppäsi vähän laiskasti ja otti menohypyssäkin kosketuksen. Paluuhyppyä se oli arponut ihan esteen takana ja kun mitään ei näkynyt/kuulunut, niin annoin toisen käskyn. Muru oli peruuttanut, ottanut vauhtia ja hyppäsi voimakkaalla kosketuksella. Kapulan luovutus oli muistaakseni ok.

A-estenouto oli jälleen kerran - yllätys, yllätys - erinomainen. Muru tekee sen aina kuin robotti .

Eteenmenossa Muru pinkoi korvat lintassa, mutta tuomarin mielestä se olisi saanut mennä vieläkin määrätietoisemmin. Maahanmeno tapahtui hieman viiveellä.

En muista mitä arvosanoja tuomari antoi mistäkin liikkeestä, mutta hieman olin yllättynyt, kun loppupisteet olivat vain 82, vaikka Murulla ei ollut yhtään liikevirhettä. Mielestäni tämä tottis ei ollut juurikaan sen huonompi kuin Porvoossakaan, jossa saimme 88 p. ilman liikevirheitä. Ja sekään arvostelu ei ollut löysä...

Jäljet ja esineruutu olivat Vihtijärvellä. Muru eteni janalla sopivaa vauhtia ja määrätietoisesti suoraan, mutta otti takajäljen. Kutsuttuani Murun takaisin, se lähti jäljestämään nätisti oikeaan suuntaan eli vasemmalle. Noin 1/3 jäljestä sujui hyvin ja hyvällä tempolla, mutta sitten Murre bongasi hirven ja menimme sen perässä n. 50 m. Kun tajusin, että Muru ei ollut jäljellä, niin käskin sen etsiä jälki uudelleen. Palasimme takaisin ja Muru hortoili hetken aikaa, mutta jälkeä ei löytynyt. Kaavion nähtyäni ja jäljentekijän kanssa juteltuani tajusin, että Muru oli ylittänyt ylimääräisen ojan hirven perään lähtiessään ja oja esti jäljen löytymisen uudelleen.

Patistelin koiraa ja irrotin sen liinasta, jotta se voi paremmin etsiä jäljen uudelleen. Muru vei minut uudestaan sinne päin minne olimme hirven perässä menneet. Hetken kuluttua huomasin, että koira oli taas oikealla jäljellä. Jonkin ajan kuluttua löytyi keppi ja sitten vielä toinen, joka oli kutoskeppi. Olimme joko oikoneet tai kiertäneet jälkeä hirvihomman kohdalla ja sinne jäivät metsään 3. ja 4. keppi, jotka olivat melko lähekkäin.

Metsässä koiran perässä rämpiminen oli ihan painajaista. En meinannut saada henkeä ja huohotin niin voimakkaasti, että Muru kääntyi muutamaan otteeseen katsomaan minua huolestuneena. Olin litimärkä, koska koko päivän oli sadellut enemmän tai vähemmän ja lisäksi hikoilin flunssaisena hullun lailla. Jossain kohtaa jälkeä mieleni teki heittäytyä maahan makaamaan ja lopettaa homma siihen paikkaan. Ajattelin, että en enää ikinä mene 3-luokan jälkikokeeseen. Kun pääsimme jäljen loppuun, niin lysähdin tielle huohottamaan, enkä pystynyt puhumaan hetkeen ollenkaan.

Odotusaika ennen esine-etsinnän alkua venyi sen verran pitkäksi, että ehdin toipua ja jaksoin mennä sinne. Meillä oli vielä tulosmahdollisuus. Esineruutu oli erinomainen, näkyvyys oli todella hyvä ja tuuli oikealta sivusta. Muru toi ekalla pistolla esineen vasemmasta reunasta n. 40 m:stä. Sitten nousi esine oikeasta takakulmasta. Sen jälkeen en enää hahmottanutkaan missä koira oli käynyt, vaikka näkyvyys oli hyvä. Olin vissiin jo niin puhki, etten oikein enää tajunnut mitään. Jätin siis Murun lähettämättä keskeltä alueen taakse ja sinne jäi kolmas esine. Harmillista, sillä Muru liikkui ja työskenteli hyvin. Tuloksen saavuttamiseen olisi pitänyt löytyä se kolmaskin esine. Maastopisteet jäivät neljä pistettä vaille tulosrajan . Lopputulos oli siis t. 82, m. 146, yht. 228 p.

Sanoisinko, että hieman harmitti. Nyt meillä ei ole enää mahdollisuutta ehtiä saamaan SM-kisoihin vaadittavat kolme koularia, kun vasta yksi on plakkarissa. Eniten oikeastaan harmittaa se, että ylipäätään lähdin flunssaisena kokeeseen. En pystynyt olemaan skarppina ja tukemaan koiraa, enkä myöskään vaatimaan siltä. Taitaapi jäädä meidän jäljestelyt tältä kaudelta tähän, nyt ei ainakaan yhtään inspiroi. Jos yhden haku- tai etsintäkokeen saisi käytyä ennen seuraavaa juoksua, niin siinäpä sitä tavoitetta tälle kaudelle.

SIVUN ALKUUN

Murmelin karvanlähtö on kestänyt jo neljä viikkoa ja vetelee viimeisiään. Alusvilla on jo melkein kokonaan lähtenyt ja kuollut päällyskarva tekee lähtöään. Kyllästyin harjaamiseen, joten leikkasin saksilla turkin lyhyeksi. Häntä- ja housukarvat eivät olleet vielä kunnolla irtoamassa, joten ne saivat jäädä normaaliin pituuteensa. Nyt Muru näyttää samalta kuin silloin, kun se on bikini-vaiheessa pudotettuaan kokonaan turkkinsa. Bikinivaihe alkoi tällä kertaa vaan vähän etuajassa .

Käytin Sulon manuaaliterapiassa Annalla, joka tsekkasi myös Murun samalla. Murre oli jumissa oikean kainalon alta rintalihaksista, mahdollisesti seurausta kevättalven jalkavammasta. Jumi ei ole kuitenkaan niin paha, että sille tarvitsisi pikaisesti tehdä jotain, mutta jossain vaiheessa Muru olisi hyvä käsitellä. Muutoin misu oli ok.

Illalla olimme hakutreeneissä Histassa. Tallasimme neljä limittäistä, n. 25 m leveää ja 60 m syvää kaistaa. Tuuli kävi oikealta. Muru sai nähdä vasemmalla myötä-
tuulessa, ekan kaistan reunassa olevan haamun, joka myös hihkaisi. Sitten vein Murun saman puolen toisen kaistan etureunaan, jossa toistui sama homma, kuin ekalla kaistalla. Tällä aikaa ekan kaistan mh siirtyi oikean puolen ekan kaistan etureunaan pakenevaksi haamuksi. Siirtyessämme takaisin alkuun, toinen haamuna ollut mh siirtyi oikean puolen toiselle kaistalle pakenevaksi haamuksi.

Lähetin Murun vasemmalle myötätuuleen kaistalle, jolta mh oli tullut pois. Muru teki täydellisen hienon ja vauhdikkaan piston. Otin koiran hallintaan keskilinjalla ja se sai katsoa, kun oikean kaistan mh eteni piiloon kaistan etukulmaan. Sitten vauhdikas pisto ja haukkuja n. 60. Mh palkkasi, kun olin saapunut piilolle ja ollut siellä jo jonkin aikaa. Jätin koiran mh:lle ja otin sisääntulon seuraavan kaistan etureunaan.

Muru lähti jälleen vauhdilla tyhjälle pistolle ja etenin itse kaistan toiseen reunaan, jossa kutsuin koiraa. Näkyvyys oli huono, mutta uskoisin pistoon kuluneen ajan perusteella, että koira oli käynyt koko alueen läpi, vaikka palasikin keskilinjalle lähelle lähetyspistettä. Taas koira hallintaan ja se sai katsoa, kun oikean puolen haamu katosi kaistan etukulmaan. N. 40 m:ssä meni poikittain leveä polku, jota pitkin Muru pari kertaa sahasi edes takaisin, kunnes jatkoi etenemistään piilolle. Tällä mh:llä n. 20 haukkua ja palkkaus. Erittäin onnistunut harjoitus!

Piiiiiitkästä aikaa paimentamassa! Viimeksi olemme olleet lampailla viime syksynä, lokakuun lopussa. Tällä kertaa kävimme treenaamassa Sammatissa Sannalla ja Haydenilla. Paimennettava lauma koostui yhdeksästä kevään pässikakarasta, jotka olivat mukavia paimennettavia. Ne eivät olleet liian "lentäviä", eivätkä myöskään liian tottuneita ihmisiin. Sää sen sijaan oli kamala; myrskytuuli ja vettä vihmoi…

Muru oli yllättävän rauhallinen, vaikka olin ajatellut, että siltä karkaisi mopo käsistä pitkän tauon jälkeen. Heti alussa tuli esiin asia, jota emme ole harjoitelleet eli lampaiden ottaminen pois aitauksen kulmasta. Muru ei osannut mennä rauhallisesti työntämään lampaita, vaan mun piti auttaa sitä kävelemällä koiran kanssa rinnakkain aidan reunaa pitkin.

Kuljetimme laumaa ympäri aitausta ja Murun vauhti oli sopiva, kuten myös etäisyys laumasta. Välillä Muru työskenteli hyvin ja käytti omia aivojaan, mutta välillä sille iski joku tiltti, jolloin se alkoi haukkua mulle ja vaatia ohjausta. Liekö seurausta agilityn treenaamisesta? Huomasimme myös, että sauvalla ohjaaminen nostaa Murun kierrokset kaakkoon. Mun pitäisi osata käyttää sauvaa hyvin rauhallisesti ja vähäeleisesti, ja olla itsekin hyvin rauhallinen käskytyksessä ja kehuissa.

Toisella kierroksella jätin sauvan kokonaan pois. Sain päkät kulkemaan lähelläni jyväsangon avulla, jolloin lauman kuljettaminen onnistui suht’ ok. Murun pitäisi saada nyt vaan enemmän itseluottamusta ja oma-aloitteisuutta. Olemme ehkä treenanneet hieman liian teknisesti Somerolla tai sitten tosiaan agilityn treenaaminen vaikuttaa, sillä Muru kyseli yllättävän paljon ohjeita. Seuraavaksi voisi kokeilla poispäin ajoa, jos Muru saisi siitä vähän lisää itsenäisyyttä hommaan. Myös ihan peruskuljetusta täytyy tehdä lisää niin, että mahdollisimman vähän annan koiralle ohjeita. Parin viikon kuluttua sitten taas treenaillaan.

SIVUN ALKUUN  

TO 7.7.11 helle

Sammatissa paimentamassa, tällä kertaa oli helle. Muru oli oikein hyvässä moodissa ja kuljetusharjoitukset sujuivat hyvin. Nyt koira oli taas oma itsensä ja teki kunnolla töitä. Itsekin olin jo paremmin kartalla oman toimintani suhteen. Oli oikein hyvä yhteistyö-fiilis .

TI 12.7.11

Fillaroimme illalla Murun kanssa Vanhankaupungin selän ympäri, matkaa kertyi n. 16 km. Pysähdyimme vain kerran lyhyeksi toviksi, lisäksi talutin pyörää jyrkemmissä ylämäissä. Aikaa kului 1,5 h. Murulla on tosi hyvä kunto, vielä loppumatkasta se pinkoi täysillä alamäissä ja kotiin asti ravasi häntä pystyssä. Tarttis mennä AD-kokeeseen...

KE 13.7.11

Hakutreenit illalla Mätiksellä "eri puolella". Meitä oli vain kolme treeneissä, joten emme tallanneet aluetta. Otin Murulle neljä maalihenkilöä huutoavuilla. Eka mh oli n. 70 m:ssä pienessä kuopassa maastoverkon alla. Maasto oli melko aukeaa, hieman heinikkoista. Mh:n huuto ei kuulunut kunnolla, mutta oletin koiran kuulleen, joten lähetin sen. Muru teki ison piston, mutta ei löytänyt piiloa, oli ilmeisesti mennyt tuulen väärältä puolelta. Olin edennyt alueelle n. 20 m, kun Muru tuli takaisin pistolta, lähetin sen uudelleen. Kun Muru oli edennyt suoraan n. 35 m, iso rusakko lähti liikkeelle ihan koiran takaa, mutta Muru ei huomannut sitä. Rusakko liikkui vain hieman ja jäi kyhjöttämään piiloon heinikkoon. Näin, kun Muru eteni pistolla ja sai hajun mh:stä. Murre aloitti ilmaisun, minä lähdin juoksemaan piilolle ja rusakko lähti pinkomaan keskilinjan suuntaisesti alkuun päin. Muru huomasi rusakon, jätti mh:n ja lähti nato-ohjuksena kohti rusakkoa. Minä karjaisin ei, jolloin Muru veti liinat kiinni kuin seinään ja palasi mh:n luokse haukkumaan. Ihmeellistä! Piilolla Muru nautiskeli palkasta ja kehuista, mutta imppasi samalla koko ajan hajua rusakon suunnasta .

Otin Murulle sisääntulon "rusakkomaalihenkilöltä". Toinen mh oli oikealla n. 70 m:ssä maastoverkon alla. Juuri ennen mh:ä alueen leikkasi hiekkatie. Muistaakseni Muru kuitenkin löysi tämän mh:n ekalla pistolla. Haukkuja oli 40. Tältä mh:ltä kuljetin Murun namilla keskilinjalle.

Kolmas mh oli rusakkopuolella. Muru kuuli selvästi ääniavun, silti se lähti ihmeen hitaalla vauhdilla pistolle. Kun Muu oli edennyt sille tasolle, missä rusakko oli ollut, se kääntyi työskentelemään taaksepäin rusakon suuntaan, kiihdyttäen samalla vauhtiansa. Karjaisin, että "Mihin sä oot menossa!", jolloin Muru kääntyi ja tuli takaisin luokseni. Keskustelimme hieman siitä, että mitä täällä ollaan etsimässä. Toisella lähetyksellä Muru eteni hyvin, mutta ei löytänyt mh:ä, joka oli n. 70 m:ssä polun takana, kuopassa piilossa. Uudella lähetyksellä Muru teki taas ihan hyvä piston, mutta ei edelleenkään löytänyt mh:ä. Etenin hieman alueella sisään päin ja muistaakseni otin uuden ääniavun (muisti pätkii, kun ei heti kirjoita ylös). Nyt Muru löysi mh:n ja haukkuja otettiin n. 50.

En muista otinko sisääntulon vai kuljetinko koiran keskilinjalle... Juuri kun olin lähettämässä Murua neljännelle mh:lle, alueen alkupäässä käveli pariskunta polkua pitkin. Muru eteni n. 10 m ja pysähtyi. Luulin, että se pysähtyi odottamaan äänimerkkiä, mutta se johtuikin ihmisistä. Ääniavuista huolimatta jouduin lähettämään Murun tälle piilolle varmaankin viisi kertaa ennen kuin mh löytyi. Hän oli vahingossa edennyt n. 100 m:n syvyyteen ja oli kaiken lisäksi hiekkateiden risteyksen takana piilossa. Todella vaikea pisto! Tällä mh:llä 10 haukkua.

Lopuksi otimme vielä pakenevan mh:n, joka oli piilossa puun takana n. 15 m:ssä ja lähti pinkomaan tuhatta ja sataa, kun Muru oli edennyt pistolle muutaman metrin. Muruun tuli ihan älyttömästi vauhtia ja näytti melkein siltä, että se nappaa mh:ä takapuolesta saadessaan hänet kiinni.

Treenin piti olla helppo ; helppokulkuinen maasto, ääniavut, ym., mutta toisin kävi. Treeni oli todella vaativa, mutta Murulla oli kuitenkin kivaa. Ja mikä parasta, minä säilytin hermoni koko ajan - kaikesta huolimatta.

Lopuksi tallasimme vielä esineruudun, joka oli n. 50 m leveä ja n. 60 m syvä. Esineitä oli kolme, kaikki takana. Kokeilin uutta juttua eli lähetin Murun keskeltä. Ekalla pistolla Muru toi esineen vasemmasta takakulmasta. Sitten nousi oikea takakulma. Esineiden viejä muisti väärin ja lähettelin sitten Murua vasempaan takakulmaan tuloksetta, luullen, että esine on siellä. Lopulta Muru jatkoi kulmasta eteenpäin alueella ja sieltähän se kolmas esine löytyi keskeltä takaa. Jos en olisi patistanut Murua vasempaan reunaan, niin esine olisi löytynyt varmaankin huomattavasti nopeammin. En kuitenkaan onneksi sortunut painostamaan koiraa.

TO 14.7.11

Jälleen paimentamassa Sammatissa kauniissa säässä. Nyt ei onneksi ollut ihan niin kuuma kuin edellisellä kerralla. Ekalla rundilla Muru yritti aluksi kääkättää mulle, mutta rauhoittui saman tien, kun pamautin sauvalla maahan. Harjoittelimme jälleen vain kuljetusta kahdeksikkoa tehden. Muru meni jo kivasti aidan ja lampaiden väliin. Se paimensi nätisti, oli hiljaa ja käveli rauhallisesti, kun lampaat tottelivat, mutta käytti ääntä ja liikettään tarvittaessa. Muru suhteutti paineen antamisen sopivaksi, ei lennätellyt lampaita, eikä saanut niitä kääntymään puolustuskannalle. Paineen annon Murre lopetti heti, kun lampaat tottelivat. Hieno tyttö! Mun täytyy vaan olla tarkempana, sillä Muru meinaa välillä luisua lampaiden viereen ja ohi niistä. Video treeneistä

TI 19.7.11

Hakutreenit illalla Kisällintiellä painostavassa säässä. Alue oli n. 70 m syvä ja vajaa 100 m pitkä. Hyvä näkyvyys, mutta runsaasti aluskasvillisuutta ja sammaleisia kiviä, ja vasemman puolen leikkasi polku n. 60 m:ssä. Otin Murulle neljä pakenevaa haamua, kaksi kerrallaan. Muru sai nähdä ensin oikean etukulman mh:n ja sitten vasemman etukulman mh:n pakenevan. Aloitin pistotuksen oikealta. Muru teki nopean, suoran piston ja löysi mh:n maastoverkon alta kantojen kätköstä. Erittäin pontevia haukkuja n. 70. Otin tältä mh:ltä sisääntulon.

Muru eteni suoraan vasempaan kulmaan, mutta joutui hetken tekemään töitä ennen kuin löysi hyvin kätkeytyneen mh:n. Haukkuja 25, jotka olivat erinomaisia. Myös tältä mh:ltä sisääntulo.

Seuraavat kaksi mh:ä haamuilivat ja kirmasivat, ensin oikea, sitten vasen. Lähetys oikealle, jonne Muru teki suoran, vauhdikkaan piston. Haukkuja 8 kpl. Tältä mh:ltä kuljetin Murun namin kanssa keskilinjalle.

Neljännelle pistolle vauhti alkoi jo vähän hyytyä, mutta kiihtyi mitä syvemmälle Muru eteni. Murmeli joutui etsimään kunnolla, sillä mh oli polun toisella puolella, loivassa kuopassa, kuusen alla. Haukkua paukuttaa Muru jaksoi pontevasti 70 kertaa. Ilmaiseminen on NIIN IHANAA! Erittäin onnistunut harjoitus!

LA 23.7.11

Agilitytreeneissä ollaan käyty sunnuntai-iltaisin, ja lisäksi itsenäisesti treenaamassa lähinnä keppejä silloin tällöin jaksamisen ja ehtimisen mukaan.
Marko on vetänyt meille kivoja treenejä ja ratoja, jopa 3-luokan sellaisia. Erilaisia ohjauskuvioita ja irtoamista ollaan myös harjoiteltu. Muru osaa nyt kepit ja eilen kokeilin ensimmäistä kertaa yhdistää ne kokonaiseen rataan. Hyvin meni ja peräti kaksi kertaa! Seuraavaksi pitäisi keskittyä räjähtäviin lähtöihin kontakteilta ja lisää irtoamistreenejä.

Viime viikonloppuna Muru oli Lauralla hoidossa, kun olin pitkät päivät töissä. Muru oli käynyt uimassa joessa ja saunonut! Murulla on uusi harrastus .

Karvanlähtö ei tunnu tällä kertaa loppuvan koskaan... Selässä pukkaa jo kovaa vauhtia uusia hienoja kiharoita, mutta kaulasta ja housuista irtoaa edelleen karvaa. Lieneekö syynä viime talven kovat pakkaset, koirat kasvattivat superpaksun turkin. Mutta hei! Murun nenä on taas tumma!

SIVUN ALKUUN

MA-TO 25.-28.7.11 minileiri

Vietimme mainion "minitreenileirin" Länsi-Teiskossa Mariannen ja Juhan mökillä. Myös Ulla ja Roggy olivat menossa mukana. Maanantaina emme treenailleet, vaan koirat saivat riekkua pihalla ja vedessä meidän ihmisten suunnitellessa tulevien päivien treenejä. Sää suosi meitä; koirien treenaamisen kannalta oli jopa vähän turhankin kuuma (+27).

Tiistaiaamuna suunnistimme metsään aamu-uinnin jälkeen ja tallasimme koirille jäljet. Juha teki Murun jäljen, joka oli 680 m pitkä ja 2,5 h vanha. Jälkipohjana oli kuiva, sammaleinen kangasmaasto, pätkän matkaa oli mustikanvarpuja. Jana oli n. 35 m ja jälki lähti vasemmalle. Keppejä oli 6 kpl ja kulmia 5 kpl, jotka kaikki kääntyivät oikealle. Muru eteni janalla vinoon, joten jouduin lähettämään sen uudelleen. Koira otti takajäljen ja kun ei päässyt liinaa pidemmälle, niin se ei jostain syytä palannut takaisin, vaan lähti etsimään jälkeä syvemmältä. Muistaakseni kutsuin Murua, jolloin se nosti jäljen ja lähti oikeaan suuntaan.

Alussa oli voimakas vastatuuli ja Muru jäljestikin melko korkealla nenällä, loppumatka sujui nenä maassa. Vauhti oli melko rauhallinen. Kepit Muru ilmaisi loistavasti, paitsi kolmas keppi jäi ilmaisematta, kun Muru meni puun toiselta puolelta, eikä saanut hajua kepistä. Kulmat sujuivat pääsääntöisesti hyvin, joissain kulmissa oli hieman tarkistelua.

Jälkien vanhetessa treenasimme esineruudun. Alue oli 50 m leveä ja 60 m syvä, maasto vietti alaspäin. Kokeilin lähettää Murun heti alkuun keskeltä ja se toikin ekalla pistolla oikeasta reunasta n. 40 m:n syvyydestä nenäliinapaketin. Tämän jälkeen Muru teki useamman tyhjän piston ennen kuin löysi papiljotin vasemmasta takakulmasta. Seuraavaksi Muru löysi etuesineen, joka oli jääkiekko.

Tiesin, että takareunalla, suunnilleen keskellä, oli vielä yksi esine ja yritin patistaa Murua sinne. Koira kuitenkin jumittui n. 40 metriin ja seilasi siinä edes takaisin. Näytti siltä, että Murulla oli jokin haju, mistä se ei päässyt yli. Yritin kaukokäskyillä patistaa Murua syvemmälle, mutta se ei totellut. Hetken kuluttua se toi mulle Coxin pudottaman esineen, jonka olemassaolon olimme unohtaneet. Hieno tyttö, ettei totellut, kun oli hajulla! Viidettä esinettä en enää helteessä viitsinyt ottaa, sen verran alkoi jo koiran vauhti hiipua.

Treenien jälkeen koirat pääsivät polskimaan järveen, kuten myös ohjaajansa.

Keskiviikkoaamu alkoi jälleen koirien ja ohjaajien aamu-uinnilla, ja sen jälkeen treenasimme hakua. Marianne suunnitteli Murulle koemaisen radan, en tiennyt maalihenkilöiden sijaintia. Tarkoitus oli, että eka ja toka eivät palkkaa, mutta kolmas mh antaa palkan. Rata oli 100 m pitkä ja n. 60 m syvä molemmin puolin.

Lähetin Murun ekalle pistolle vasemmalle. Koira lähti kaartamaan etuviistoon oikealle, jolloin kutsuin sen pois ja lähetin uudelleen kohti etukulmaa. Muru tarkisti etukulman ja palasi takaisin. Sitten lähetys oikeaan etukulmaan, jonne Muru teki upean, voittajaluokan piston. Olin siirtynyt varmaankin n. 40-50 m keskilinjaa eteenpäin ja lähetin Murun vasemmalle. Koira teki syvän, mutta kapean piston ja takaisin tullessaan lähti työskentelemään taaksepäin n. 20 m:n syvyydessä. Pian alkoi kuulua haukku kiviröykkiön keskeltä. Muru oli siis bongannut tämän mh:n jo radan alussa, mutta huusin sen pois hajulta. Hyvä minä! Otin Murun hallintaan piilolla, eikä se saanut palkkaa.

Sitten lähetys oikealle, jonne Muru teki taas hyvän tyhjän piston. Vasemmalle lähetyksessä Muru upposi syvälle, mutta teki melko kapean piston. Lähetin koiran uudelleen vasemmalle, jonne se teki taas ihan hyvän piston, mutta tuli ilman löytöä takaisin. Tässä vaiheessa Marianne kertoi, että mh on sillä alueella. Koska Muru oli tehnyt hyvät pistot, niin en halunnut hinkata enää aluetta, vaan lähetin Murun oikealle, mistä mh löytyikin umpparista takakulmasta. Haukkuja oli yhteensä n. 20, ilmaisu pätki välillä. Tältä mh:ltä tuli palkat.

Muru oli mennyt molemmilla pistoilla läheltä toista maalihenkilöä (n. 5-10 m), mutta ei saanut hänestä hajua jostain syystä. Olin tyytyväinen siihen, että Muru jaksoi työskennellä helteessä, tosin vauhti alkoi loppua kohden hiipumaan. Minulle treeni opetti, että kannattaisi vähän tarkemmin lukea sitä koiraa...

Haun jälkeen otimme tarkkuusruudun, johon oli kätketty neljä pientä esinettä. Muru löysi kaikki, mutta oli väsyneen oloinen ja työskenteli ponnettomasti normaaliin verrattuna. Jouduin välillä patistelemaan sitä. Ullan mukaan Muru sai yhdestä esineestä hajun, mutta ei reagoinut siihen. Itse en tätä huomannut.

Lopuksi vielä treenasimme pudotetun esineen noudon. Muru oli seuraamisessa remmissä ja palkkasin sitä välillä namilla. Murun noutomatka oli 110 m ja ipana suoriutui hommasta hienosti.

Koirat pääsivät taas uimaan ja pihalle riekkumaan rankan päivän jälkeen.

Torstain aamu-uinnin jälkeen matkasimme YLÖKK:n kentälle tottistreeneihin. Harjoittelimme ilmoittautumista ja henkilöryhmää. Otin myös pitkän suoran seuraamista. Tasamaanoudon Muru teki 650 g:n kapulalla ja molemmilla kerroilla niin, että laukkasi kapulalle ja toi sen ravilla. En vaan saa Murua millään laukkamaan takaisin, kun rauhallinen tuonti on iskostunut sen selkäytimeen. Hypyytin Murun ensin n. 85 cm esteen yli ja sen jälkeen otin hyppynoudon metrin esteellä. Mennessä oli pieni kosketus, mutta takaisin tullessa voimakas. Kapula oli lentänyt turhan kauaksi ja Muru yritti vauhtihyppyä. Otin uudelleen niin, että hetsasin Murua menohyppyyn ja nyt se loikkasikin esteen puhtaasti. Paluuhypyssä tietty kosketus. A:n Muru teki taas täydellisesti, se rakastaa A-estettä... Otin kaikki väliseuraamiset remmissä, että pääsin puuttumaan niihin. Eteenmenossa oli namirasia odottamassa. Muru eteni hiukan laiskasti. Jätin koiran nähden lisää nameja rasiaan ja otin eteenmenon uudelleen. Nyt Muru meni vauhdilla, vaikka olikin jo ihan poikki. Kentällä, suorassa auringonpaahteessa oli n. 40 astetta lämmintä, huh!

Kentältä suuntasimme jälleen metsään esineruutua treenaamaan. Käytimme samaa aluetta kuin edellispäivänä. Marianne vei neljä esinettä takareunaan Murun katsoessa ja kuunnellessa. Lähetin taas keskeltä ja Muru toi heti esineen. Tämän jälkeen Muru joutui tekemään kovasti töitä, se kävi läpi edellisen treenin esineiden paikkoja. Sitten löytyi esine oikeasta takakulmasta. Jostain syystä Muru jumittui vasempaan reunaan n. 40 metriin. Voi olla, että sinne oli pudonnut nameja, joita syötin tallaamassa olleelle Bravalle. Sain kuitenkin kaukokäskyillä Murun etenemään takakulmaan, mistä sitten löytyikin esine. Muru parka oli ihan kuumissaan, olin unohtanut veden autolle. Varjossa oli siis 27 astetta lämmintä ja auringossa n. 40.

Treenin jälkeen koirat ja ohjaajat painuivat taas uimaan, syömään ja sitten kotimatkalle. Olipas antoisa "leiri" ja mahtava paikka. Isot kiitokset kaikille asianosaisille! Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen!

SU 31.7.11

Tein Murulle Ojangossa jäljen, joka oli 300 m pitkä ja 50 min vanha. Jana oli n. 20 m ja jälki lähti vasemmalle, keppejä oli 4 kpl ja kulmia kaksi. Muru eteni janalla suoraan, mutta otti (jälleen!) takajäljen. Kun ei päässyt liinanmittaa pidemmälle, niin se kääntyi ja lähti oikeaan suuntaan. Jäljestys sujui hienosti, kuten myös keppien ilmaisut. Hyvä kenraaliharjoitus ennen etsintäkoetta.

Tallasin hoitokoirani Hanin kanssa Murulle pudotetun esineen radan. Seurautin Murua hihnassa ja palkkasin namilla. Noutomatka oli 50 m ja homma toimi hienosti. Keksin, että voin ottaa saman myös toiseen suuntaan, joten sain kaksi treeniä samalla kertaa. Myös toinen nouto meni hienosti.

Metsähommien jälkeen meillä oli vielä agilitytreenit. Hyvin Muru jaksoi. Osana rataa oli kepit, jotka Muru suoritti hienosti, jos se oli vasemmalla puolellani. Oikealta ohjatessa Murulle iski tiltti n. kolme keppiä ennen loppua ja se keskeytti pujottelun. Täytyy enemmän harjoitella oikealta ohjaamista. Vauhtia on tullut jo ihan mukavasti keppien suorittamiseen.

MA 1.8.11

Teimme Inkan ja Hanin kanssa kokopäiväretken Suomenlinnaan. Matkasimme bussilla Itäkeskukseen, metrolla Kaisaniemeen ja sieltä kävellen Suokin lautalle. Muru kantoi polleana kantolaukuissaan mun lompakkoa, puhelinta, avaimia, ym. tärkeitä tavaroita, ja herätti hilpeätä huomiota etenkin turistien keskuudessa. Suomenlinnan rantakallioilla koiruuksilla oli tosi hauskaa. Muru myös uiskenteli kovasti ja uimaan piti murumaiseen tyyliin molskauttaa mahdollisimman vaikeasta paikasta.

TI 2.8.11

SIVUN ALKUUN  

Paimentamassa Sammatissa. Treenasimme hakukaaria molempiin suuntiin. Nyt "saatoin" koiraa lauman taakse ja suurin osa kaarista olikin ihan mallikkaita loppuun asti.

Paimennuspäivä Piikkiössä. Emme olleet siellä ennen käyneetkään paimenessa. Sää oli aivan mahtava, lähes helteinen aurinkopäivä. Muru treenasi neljä kertaa. Ekalla rundilla olimme pienessä pyöröaitauksessa neljän ahvenanmaanlampaan kanssa. Näytimme kouluttajalle, Solveig Wilénille, miten koira on hallinnassa, ja kuinka se kiertää ja kuljettaa laumaa. Kouluttaja laittoi mut tekemään uutta juttua. Mun piti itse pyöriä lampaiden ympäri eri suuntaan kuin koira. Muru kiersi ihan hienosti, mutta meikäläinen sekosi totaalisesti suunnista lampaiden "ollessa tiellä" koko ajan. Saatiin me ehkä yksi kokonainen kierros tehtyä onnistuneesti. Huh, miten vaikeaa - etenkin, kun aitaus oli niin pieni. Isommassa tilassa olisin varmaan hahmottanut homman paremmin.

Toisella kierroksella pääsimme aitaukseen paimentamaan, lambeja oli kuusi. Treenasimme kuljetusta, lauman hakua ja poispäin ajoa, jota saatiinkin muutama lyhyt, onnistunut pätkä, vaikka edellinen poispäin ajon treeni oli viime kesänä. Tätä pitäisi harjoitella paljon lisää, Muru on hommassa hieman pihalla, kuten minäkin. Solveig antoi vinkin, että voin helpottaa poispäin ajon aloitusta siten, että pyydän koiraa ajamaan lampaat ohitseni ja siirryn kävelemään koiran kanssa samalle puolelle. Annan koiran edetä vain muutaman askeleen ja stop, jälleen muutama askel ja stop, jne. Tällöin lampaat eivät lähde menemään riviin ja kääntymään, eikä koira ehdi lähteä kiertämään lampaita. 

Kolmannella kierroksella treenasimme viidellä lampaalla häkitystä, joka sujui ihan käsittämättömän hyvin siihen nähden, että viimeksi olimme tehneet tätä viime syksynä. Otimme lambit häkistä ulos viisi kertaa ja laitoimme ne takaisin sinne neljä kertaa. 

Neljännellä kierroksella Muru alkoi olla jo melko puhki. Otimme vielä vähän poispäin ajoa, mutta se oli sellaista lähinnä yhdessä lampaiden perässä kävelyä. Vissiin yksi lyhyt, onnistunut pätkä saatiin aikaiseksi. Sitten vielä lampaiden haku. Muru alkoi olla jo tosi väsynyt ja huolimaton, kuten minäkin, joten hajotimme lauman. Kun saimme sen jälleen kasaan, niin otimme loppuun onnistuneen kuljetuksen.

Hakutreenit Landbossa. Rata oli n. 100 m pitkä, enkä tiennyt missä mh:t ovat. Lähetin Murun ensin vasempaan etukulmaan. Noin puolesta välistä Muru lähti kaartamaan oikealle selvästi mh:stä hajun saaneena. Alue oli melko aukeaa kalliota, joten haju kulki hyvin. Mh oli n. 50 m:ssä pienessä kallionkolossa verkon alla. Ilmaisu oli tällä kertaa melko huono. Muru kimitti ja piti välillä pitkän tauon ilmeisesti kuunnellen, että olenko tulossa. Otin koiran hallintaan, ei palkkaa.

Toinen pisto oikeaan etukulmaan, jonne Muru eteni suoraan ja sieltä löytyi mh kivenkolosta. Myös tällä mh:llä ilmaisu pätki ja oli kimitystä. Otin myös tällä kertaa koiran hallintaan, eikä sitä palkattu.

Lähetin Murun uudelleen oikealle, koska etukulman pisto oli ns. tikkupisto. Murre teki hyvän piston. Sen jälkeen kolme hyvää tyhjää, joista palkitsin namilla. Vauhti alkoi jo kyllä vähän hiipua, sillä ilma oli melko painostava. Kolmas mh löytyi oikealta maastoverkon alta kätkeytyneenä. Tämän mh:n Muru haukkui selvästi pontevammin ja saikin sitten palkan hallintaan oton jälkeen.

Ulla juoksi "tuomarina" piiloille mukaan ja antoi mh:ille toimintaohjeet. Seuraavaksi motivaatiotreeni ja palkat, kun olen vasta tulossa piilolle. Muru haukkuu hieman vieraammat mh:t paljon paremmin, "omille" pitää aina välillä kimittää, kun on liian kivaa.

Kolmen viikon tauon jälkeen jälkitreeni Mätiksellä, aiheena janat vasemmalle. Muru ottaa AINA takajäljen, jos jälki lähtee vasemmalle, outoa. Tein viisi n. 5-30 m pitkää janaa, joissa kaikissa jälki lähti vasemmalle. Jäljet olivat n. 40-50 m ja lopussa oli namipurkki. Vikan janan lopussa oli keppi. Janat olivat n. 1,5 h ikäisiä.

Olin varautunut siihen, että Muru ottaa taas takajäljet enempiä tarkistelematta ja ajoin janat lyhyellä liinalla, jotta voisin kontrolloida jäljen nostoa ja suunnan tarkistamista. Mutta ylläripylläri: Muru eteni kaikilla janoilla rauhallisesti ja varmasti, ja nosti kaikki jäljet tarkasti ja oikeaan suuntaan. Häh?!? En siis päässyt puuttumaan takajäljen ottoon… Purkit ja kepin Muru myös ilmaisi erinomaisesti.

Jälkien vanhetessa treenasimme esineruudun, joka oli kooltaan n. 12 m leveä ja 60 m syvä. Esineitä oli neljä. Muru oli jotenkin vaisun oloinen jo ensimmäisellä pistolla, eikä löytänyt takana olevia esineitä. Takaisin tullessaan se löysi etuesineen. Toinen esine löytyi jälleen paluumatkalla n. 40 m:ssä olevasta kuopasta.

Tämän jälkeen laitoin Murun puuhun kiinni ja kävin näyttämässä takana olevat esineet. Lompakko oli kuusenoksien alla ja pieni, puinen nukke oli kävelytiellä olevassa hiekkakuopassa oikeassa takakulmassa. Esineiden näyttämisen jälkeen Muruun tuli vauhtia ja se löysi lompakon. Nukkea Muru joutui paikallistamaan tovin, se oli sen verran vaikeassa paikassa.

Jäljestyksen jälkeen treenasimme vielä tarkkuusruudun, jossa oli kolme esinettä (metallitiuku, kova muovinpala, kolikko). Muru toimi hienosti ja esineet nousivat tasaisen varmasti.

Muru on ollut muutaman päivän hieman vaisu ja "ponneton". Olisikohan juoksu alkamassa pikapuoliin? Toivottavasti ei kuitenkaan ennen 10.9., jotta pääsisimme kokeilemaan PAEK2:sta.

Illalla pienet hakutreenit kolmistaan Sadun ja Ullan kanssa Mätiksellä. Emme tallanneet aluetta. Eka mh oli vasemmalla n. 30 m:ssä pakenevana haamuna. Muru ampui kuin nato-ohjus mh:n perään, joka otti n. 20 haukkua. Ilmaisu oli tosi ponteva. Kuljetin Murun namilla keskilinjalle.

Toinen mh oli haamuna puskassa n. 25 m:ssä, mistä painui umpipiiloon roskikseen. Muru paineli reippaasti piilolle ja ilmaisi pontevasti n. 25 haukkua. Kerran mh joutui ärähtämään, kun Muru yritti tunkea piiloon sisään. Jätin Murun mh:lle ja otin sisääntulon.

Kolmas mh oli haamuna n. 30 m:ssä. Muru tuli luokseni kutsusta, mutta ei huolinut namia, vaan jatkoi matkaa keskilinjan yli, koska huomasi mh:n. Hän lähti juoksemaan ja Muru sai oikein kunnon kirityksen. Ilmaisu oli erittäin ponteva ja haukkuja oli n. 40. Muru ei reagoinut tulooni mitenkään, vaan haukkui hartaana silmät kiinni.

Otin mh:ltä sisääntulon ja yliheiton niin, että pakenevana haamuna oleva mh lähti liikkeelle siinä vaiheessa, kun Muru oli ylittänyt keskilinjan ja edennyt muutaman metrin. Tämänkin mh:n Muru ilmaisi erinomaisesti, haukkuja n. 50.

Muru oli oikein reippaalla tuulella ja taas oma itsensä viime hakutreenin kimittelyn jälkeen. Liekö neidillä ollut PMS-oireita? 

Haun jälkeen alkoi sataa vettä. Treenasimme pudotetun esineen noudon kisamaisesti. Ulla käveli häiriönä Murun ja mun perässä, tosin M ei välittänyt siitä mitään, paitsi lähetettyäni koiran, Murre eteni n. 10 m ja kääntyi katsomaan Ullaa ja mua. Hieman Murme taisi ihmetellä, että mikäs laji tämä nyt olikaan. Se lähti kuitenkin etenemään ilman lisäkäskyä ja toi esineen nätisti. Menovauhti olisi voinut olla parempi, mutta siihen taisi heijastua lievä epävarmuus tehtävän laadusta. Seuraamisosuudessa märän maan hajut olisivat kiinnostaneet kovasti ja sain useamman kerran nykiä kaulapannasta. Palkkasin namilla useita kertoja silloin, kun kontakti oli hyvä.

Lopuksi tallasimme vielä tarkkuusruudun kanervikkoon. Muru joutui tekemään kovasti töitä, sillä Alpo ja Prima olivat treenanneet ensin, ja Murun esine oli eri paikassa, kuin niillä oli ollut. Esineiden hajut tarttuivat voimakkaasti märkään kasvillisuuteen ja Muru tarkisti moneen otteeseen edellisten esineiden paikkoja. Murun esine, pieni kolikko, oli oikeassa takakulmassa kanervan seassa. Sen lähellä oli jokin ällöttävä haju, jota Muru kävi pari kertaa kammoksumassa ja sai haistelun jälkeen ruopimiskohtauksen. Vissiin yritti peittää hajua. Murre selvästi vältteli ällöhajun kohtaa, eikä näin ollen meinannut ajautua esineellekään millään. Jouduin menemään ruutuun näyttämään, että mistä etsiä, ennen kuin Muru löysi esineen. Mutta hyvä harjoitus, sillä ei ole tullut paljon sateessa, eikä ällöhajuissa treenattua.

Paimentamassa Sammatissa. Harjoittelimme kaaria molempiin suuntiin myös niin, että pyörin sisemmällä kaarella Murua vastaan. Homma toimi yllättävän hyvin ja sain Murun tekemään täysiä kierroksia melko isolla ympyrällä. Itsellekin homma oli nyt selkeämpi, kun olimme isommassa tilassa, kuin silloin Piikkiön pyöröaitauksessa. Tosin välillä kyllä huidoin sauvalla minne sattuu, mutta onneksi koira kuunteli sanallista ohjetta. Yritimme treenata myös pieniä pätkiä poispäin ajoa, mutta se on noilla pässipojilla melko hankalaa, kun ovat hieman tahmeita. Saimme pari kertaa aikaiseksi muutaman metrin onnistuneen pätkän.

Sanna ja Hayden järjestivät kaksipäiväiset kennel Takkutukan kasvattipäivät, jonne myös isäurosten omistajat olivat tervetulleita. Suuntasimme siis Murun ja Sulon kanssa Sammattiin. Teemana oli paimennus ja seurustelu. Murun kanssa treenasin edelleen kaaria molempiin suuntiin. Oikealle Muru tekee laajat kaaret ja menee kauas lampaiden taakse, mutta vasemmalle kaari tahtoo helpommin jäädä vajaaksi. Treenaamme siis enemmän vasenta. Yritimme taas hiukan poispäin kuljetusta niin, että lampaat olivat aitauksen nurkassa ja koira "työnsi" ne sieltä eteenpäin. Jälleen saimme muutaman ihan lyhyen onnistuneen pätkän. Sanna aikoo kevääksi katsoa kaksi lambiryhmää, joista toinen olisi liikkuvaisempi juuri poispäin ajon harjoittelemista varten.

Suti-mutikin 10,5 vee pääsi paimentamaan. Viimeksi se on ollut lampailla kolme vuotta sitten. Meinasin ensin, että en treenaa Suloa, kun se on ollut niin kuuma, eikä ole kunnioittanut sauvaa ollenkaan, mutta otin sen kuitenkin hommiin. Ja yllätys pyllätys! Sutilas paimensi ihan nätisti. Kuljetimme laumaa ja Sulolta tuntui poispäin ajokin sujuvan ihan luonnostaan. Treenin lopuksi ukkeli halusi leikkiä paimensauvalla ja elvisteli se suussaan ympäri aitausta. Toinen kierros ei sitten enää onnistunutkaan, kun Sulo kyttäsi vaan paimensauvaa ja kävi ihan kuumana…

Toinen päivä mudistelua ja paimennusta. Treenasimme Sannan ja Huiman kanssa vuorotellen niin, että toinen koira oli ns. tolppakoirana pitäen lampaat paikoillaan ja toinen koira kävi ne hakemassa. Hienosti toimivat molemmat tytöt välittämättä yhtään toisistaan. Murulle tämä oli ensimmäinen kerta, kun se työskenteli yhdessä toisen koiran kanssa. Otin Murulle lampaiden haun ensin oikealta, kun Sanna ja Huima olivat lampaiden vasemmalla puolella, jotta homma olisi helpompi. Muru toimi hienosti, joten heti seuraavaksi lähetin koiran hakemaan lampaat samalta puolelta, jolla Sanna ja Huima olivat. Muru kiersi heidät nätisti ja meni lampaiden taakse. Omalla tolppavuorollamme Muru istui nätisti vieressäni, eikä yhtään kiihtynyt, vaikka Huima kävi innolla hakemassa lampaat parin metrin päästä. Teimme tätä useita kertoja, eikä mitään ongelmia ollut. Toisella kierroksella treenasimme taas laajoja hakukaaria molempiin suuntiin.

Sulokin pääsi taas paimentamaan. Jätin sauvan kokonaan pois ja Sulo pysyi nahoissaan. Kuljetimme laumaa ja Sulo teki myös vähän poispäin ajoa, koska se tuntuu sujuvan siltä luonnostaan. Lopuksi Suti sai taas elvistellä paimensauva suussaan. Herra kastraatti alkaa nyt 10,5 vuoden kypsässä iässä olla sopivassa vireessä koulutettavaksi paimenkoiraksi. Nuorena Suti oli ihan liian vietikäs ja kova, hallinta ei toiminut ollenkaan, eikä ohjaaja osannut kouluttaa. Tietty, jos olisin aloittanut paimennuksen Sulon kanssa jo ihan pentuna, niin sen olisi pystynyt kouluttamaan paimeneksi. Mutta Sulo pääsi vasta aikuisena luupäänä lampaille. Hienoa kuitenkin todeta, että vain muutaman treenin elämänsä aikana tehnyt Sulo toimi, kuin sitä olisi enemmänkin treenattu.

Murun ja Sulon lähisukulaisista paimennustreeneihin osallistuivat myös Murun 1-vuotiaat pikkusisarukset Merkki, Molla, Salma ja Taito sekä Sulon tytär Manta, ja toisen tyttären jälkeläiset Liinu ja Miska. Kaikki osoittivat paimennustaipumusta ja etenkin paimennustreeneissä useamman kerran olleet Merkki, Salma ja Taito olivat taitavia paimenen alkuja. Yhteensä viikonlopun aikana paimennusta treenasi 14 mudia ja kolme kroaattia. Lisäksi paikalla hengaili neljä mudia ja yksi kroaatti, jotka eivät osallistuneet paimennukseen.

Muru keskustelee tulevan taljamme kanssa

SIVUN ALKUUN

SIVUN ALKUUN

Juoksun 13. päivä. Kävimme illalla n. klo 21 treffaamassa kokenutta jalostusurosta, kääpiösnautseri Lymmeliä. Epäilin, että vielä ei ole oikea astutuspäivä, sillä Muru suhtautui hieman aggressiivisesti illalla tapaamiinsa Lauran nakutyttöihin, vaikka normaalisti tykkää niistä kovasti. Oikeassa olin; Muru keimaili Lymmelille, käänsi häntää, "seisoi", ja antoi Lymmelin nuuhkia ja nuolla aikansa, mutta sitten hermostui. Tämä tapahtui monta kertaa. Lymmel oli kiinnostunut, mutta ei osoittanut sellaista kiihkoa, jota osoittaisi ajankohdan ollessa oikea. Huomenna illalla uusi testaus Lymmelillä ja sitten Urhoa tapaamaan, jos hetki on oikea. Urho matkusti myöhään illalla Juhan mukana Joensuusta Helsinkiin ja majailee Päitsitiellä Virpillä.

Muru on ollut ihan muissa maailmoissa jo useamman päivän. Sitä ei ole kiinnostanut mikään muu kuin nukkuminen ja pimpsansa nuoleminen. Toissapäivänä metsälenkillä ei kiinnostanut edes pupujen jahtaaminen. Ulkona näkemiinsä koiriin Muru on suhtautunut suorastaan aggressiivisesti. Kyllä nyt taas hormonit heiluttelee typykkää!

14. juoksupäivä. Menimme treffaamaan Lymmeliä ja Tarjaa Korsoon klo 17:30. Muru oli "antavaisempi" ja Lymmel innokkaampi kuin eilen, mutta Lymmel ei vielä osoittanut selvää selkään pyrkimistä. Muru antoi myös vielä kyytiä pikkumiehelle annettuaan sen aikansa nuolla pyrstöään. Päätimme, että emme mene vieläkään Urhon luo.

Muru on nuollut vulvaansa niin hullun lailla, että iho on ärtynyt sen yläpuolelta. Onneksi Bepanthen-voide auttaa!

15. juoksupäivä. Astustus onnistui! Menin töiden jälkeen Murun kanssa Päitsitielle odottelemaan Tarjaa ja "tuoksuttamaan" pihaa Urhoa varten. Muru oli aivan tohkeissaan, kiljui ja haukkui tajutessaan, että Urho on sisällä, ja yritti komentaa minua päästämään Urho ulos. Kävin sisällä ja Urho nuuski minua innokkaasti, hyvä, ettei alkanut astumaan.

Kun Tarja saapui, niin laitoin Murun remmiin ja laitoin sille kevyen kuonokopan ihan vaan varmuuden vuoksi. Päästin Urhon ulos ja se oli heti innoissaan. Kuola vaan roiskui, kun se haistoi Murun pyrstöä. Muru oli innoissaan ja olisi selvästi halunnut leikkiä ja juoksennella Urhon kanssa, mutta päätin pitää Murusta jo heti alussa kiinni, ettei taas pääsisi käymään niin, että pariskunta häipyy apuetäisyyden ulottumattomiin. Urho hyppäsikin melkein heti selkään, eikä välittänyt minusta ja Tarjasta tuon taivaallista. Urho pääsi sisään, mutta ei jäänyt nalkkiin. Se laskeutui alas ja jouduimme hetken odottelemaan, että paisuvainen laskeutui ja penis meni takaisin tuppeensa. Urho hyppäsi innokkaasti uudestaan selkään, mutta sama juttu toistui. Odotimme taas pienen hetken ja kolmas kerta toden sanoi. Tarja auttoi hieman painamalla h-hetkellä Urhoa Murua vasten, jolloin myös paisuvainen meni sisään ja koirat jäivät nalkkiin. Kiinniolovaihe alkoi klo 17:02 ja päättyi klo 17:18 eli pariskunta oli 16 minuuttia nalkissa.

Muru olisi antanut taas Urholle kyytiä siinä vaiheessa, kun Urho työntyi sisään, ellen olisi pitänyt Murresta kiinni. Dominoivana narttuna Muru ei näköjään oikein sulata, että uros "satuttaa" sitä. Paisuvaisen mentyä sisään ja turvotessa Muru huusi hetken, sen verran paljon tuntui. Nalkkivaiheessa Muru oli jo sitten ihan tyytyväinen, ja nautiskeli suu hymyssä ja silmät sirrillään. Kuolaakin oikein valui ja Muru teki kyljillä pumppausliikettä. Urho alkoi loppuvaiheessa kyllästyä nalkissa oloon ja sitä piti pitää kiinni, ettei olisi satuttanut itseään. Kokoeroa parilla on niin paljon, että Muru seisoi aluksi takavarpaillaan ja Urho joutui vähän hakemaan sopivaa nalkkiasentoa.

Irrottuaan toisistaan Muru "tuli hulluksi". Se ei tiennyt olisiko ollut iloinen vai vihainen. Se haukkui, hyppi ja pomppi, joten vein sen autoon rauhoittumaan, että Urho sai rauhassa levätä ja paistatella ihmisten huomiossa.

Tyytyväinen Urho-sulho aktin jälkeen

16. juoksupäivä. Menimme jälleen töiden jälkeen Urhoa moikkaamaan, mutta heti kättelyssä oli selvää, että toista astumista ei tulisi. Urho oli innoissaan odottamassa aidan toisella puolella, mutta Muru syöksyi aidalle räyhäämään hampaat irvessä. Menimme pihalle, mutta Muru ei päästänyt Urhoa edes haisteluetäisyydelle, joten vein typykän saman tien takaisin autoon. Onneksi eilinen astuminen onnistui hyvin. Jos siemenet itävät, niin laskettu aika on n. 27.-29.11. (61-63 vrk).

Kävimme Ojangossa näyttäytymässä tanskalaiselle Tomille, joka oli hakemassa Marjolta mudinpentua. Markku oli tehnyt valmiiksi esineruudun sänkipellolle. Ensin ajattelin, että en treenaa Murua, mutta sitten kuitenkin päätin ottaa esineet, kun kerrankin oli ruutu valmiina niin, että siellä ei ollut ollenkaan minun hajuani. Ilma oli ihan käsittämättömän lämmin, n. +20, ja aurinko porotti. Heti ekalla lähetyksellä kävi selväksi, että Muru on totaalisessa lehmä-moodissa. Se lähti etsintään melkein kävelyvauhtia. Välillä sain hetsattua koiraan vähän enemmän vauhtia, mutta koko suoritus oli kuin hidastetussa filmissä. Kolme esinettä löytyi, mutta harjoitus oli tosi huono. Ei ole hyvä, että koira oppii löytämään esineet liikkumalla alueella etanavauhtia. Nyt siis Murulla alkaa totaalinen treenitauko kaikesta siihen asti, kunnes se taas (joskus) on oma itsensä.

KE 26.10.11

Muru ultrattiin ja todettiin tiineeksi! Keltuaisia tulossa! Jippii!!!!!

Viikot 3-4
Murulla oli hirmuinen ruokahalu tiineyden 20:een vuorokauteen asti, jonka aamuna Muru oksensi, eikä halunnut syödä. Iltapäivällä ruoka maittoi sitten taas hyvin. Tämä jatkui seuraavat neljä aamua; Muru närppi ruokaansa tai jätti kokonaan syömättä, vaikka Sulokin oli kotona. Murre ei kuitenkaan oksentanut. Ruoka maistui kunnolla vasta iltapäivällä ja illalla. 25. vrk ruoka alkoi taas maistua normaalisti. 27 vrk astutuksesta Murulta oli tullut yöllä hieman veristä vuotoa.

Jo kolme viikkoa astutuksesta alkoi olla huomattavissa pientä pullistumista heti kylkikaarien takana. Kolmannen viikon lopulla olin myös tuntevinani sormiini yhden "pentupallon". Muru ultrattiin 29 vuorokautta astutuksesta. Pentuja näkyi ainakin kuusi. Mudi-mamma köllötti tyytyväisen ultrapöydällä, eikä olisi halunnut lopettaa hommaa ollenkaan. Paisuminen kylkikaarien takaa oli jo todella selvästi nähtävissä.

Murun kirsun pigmentti on pysynyt täysin tummana, mikä on hieman epätyypillistä vuodenaikaan nähden. Yleensä tässä vaiheessa kirsu alkaa jo haalistua, mutta nyt se on pysynyt mustana. Lieneekö hormonaalista? Nännit ovat punaiset ja alkaneet kasvaa.

Viikot 5-6
Viidennen tiineysviikon puolivälissä Murun paino oli noussut 400 g (33. vrk). Pennut olivat tässä vaiheessa n. 4 cm pituisia.

Kuudennella tiineysviikolla Muru alkoi hieman piristyä henkisesti, muutamana aamuna se jopa soitti aamusoiton lelullaan. Lenkeillä se tyytyi lähinnä ravaamaan paisuvan mahansa kanssa. 39:n vuorokauden iltana/yönä Muru nuoli pimpsaansa paljon ja karvoihin oli tullut vähän jotain vuotoa. Abortoituiko kenties joku sikiöistä?

Muru sai Canex-matolääkkeen 42:nä tiineysvuorokautena (ja Sulo myös). Tuolloin Murun paino oli 12,3 kg eli noussut 600 g lähtöpainosta, joka oli 11,7 kg. Murrelle ei ole tullut yhtään läskiä kylkiin, joten paino on masuasukkien kokonaispaino. Niillä on jo karvapeite ja kaikki elimet, ja luuston mineralisoituminen alkaa. Muru siirtyi syömään pentumuonaa.

Murun tiineyttä takana 35 vrk (5 vk)

Murun tiineyttä takana 43 vrk (6 vk)

43 vrk (6 vk), vyötärö häviää

43 vrk (6 vk), utarekudos kasvanut

Viikot 7-8
43:nä päivänä Murun pimpsa alkoi kutisemaan, se nuoli sitä kovasti ja veti lattiaan. Tarkistin bursat ja ne olivat ok. Olisko hiivaa kutittelemassa? 44:n vuorokauden aamuna huomasin, että Murulta oli tullut vähän kirkasta limavuotoa. Murun mieliala on vaihdellut, välillä se on hyvällä tuulella ja välillä hyvin kärttyinen Sulolle ilman näkyvää syytä.

Muru "kuuntelee" kuonollaan välillä vatsaansa lannealueelta ja kirputtaa siltä alueelta. Varmaankin tuntemuksia pennuista. Ylhäältä päin katsottuna vyötärö on jo täysin kadonnut. Muru ei halua enää riehua Sulon kanssa ollenkaan. Ruokahalu on hirrrrrrmuinen.

48:n päivän aamuna (päivää vaille 7 vk) tunsin pentujen liikkeet Murun mahassa. Ainakin kolmen eri hyypiön tunsin masussa muljahtelevan . Murme ei oikein tykkää mahansa hipelöinnistä. Muru jaksaa edelleen lenkkeillä normaalisti, mutta ei harrasta enää hölkkäaskelia vauhdikkaampaa menoa ja lenkin aikana se tulee useita kertoja kävelemään taakseni. Utarekudos on alkanut kasvaa ja Murun selkälinja on painunut notkolle. 

Murun tiineyttä takana 48 vrk (7 vk)

Tisut kasvaa

Missä vyötärö?

Mammakoiran maha 48 vrk (7 vk)

Lenkkeily Murun ja Sulon kanssa on alkanut olla tylsää. Muru tulee vähän väliä kävelemään mun taakse ja Sulo-parka alempiarvoisena luulee, että senkin pitää ja se siirtyy Murun taakse kävelemään. Sitten me kolme marssimme jonossa, naurettavaa… Vastaantulijoita hymyilyttää, etenkin, jos mulla on sauvat mukana.

7 vk (49 vrk) astutuksesta Muru innostui yhtä äkkiä taas leikkimään Sulon kanssa. Ne painivat ulkona pystypainia ja riehuivat. Kun Sulo lähti juoksemaan jäniksenä miljoonaa, jäi Muru paikalleen seisomaan ja odottamaan, että Suu tulee tarpeeksi lähelle. Vasta sitten se otti pienen pyrähdyksen perään, eikä meinannut saada Suloa millään kiinni möhömahansa kanssa. Aika paljon tuo maha jo menoa rajoittaa.

Painoa Murulle oli 50:nä vrk:na kertynyt lähtöpainoon nähden 1,4 kg lisää eli matami painoi 13,1 kg. Ruokahalu on ollut armoton ja olenkin lisännyt ruokinta-
kertoja kolmeen. Murun ruokavalio on ollut seuraavanlainen: pari kertaa viikossa maksaa (kuivattua tai keitettyä), n. joka toinen päivä raaka kananmunan-
keltuainen, lähes joka päivä raaka broilerinsiipi ja/tai raakaa lihaa, joka päivä piimää, erilaisia kuivalihoja, neuta, Hill’s pentumuonaa, lohiöljyä, puruluita ja raakoja luita. Seitsemännen viikon alusta Muru on saanut myös maitohappo-
bakteereita.

Muru on ollut hassun tunteellinen koko tiineysajan. Yleensäkin se "sekoaa" tutuista ihmisistä, mutta nyt se alkaa "laulaa" kamalan kimeällä äänellä, jos joku ihminen edes vaan sanoo sille jotain. Ihan hassu!

7,5 viikkoa astutuksesta Muru alkoi osoittaa naarasleijonan elkeitä. Aamupissalla Murre olisi ollut menossa suunnilleen tappamaan samassa pihapiirissä asuvia pieniä villakoira- ja käppänäpoikia, jotka olivat niinkin "lähellä" kuin kadun toisella puolella, eivätkä kiinnittäneet Muruun mitään huomiota. Normaalisti Murukaan ei reagoi noihin pikkumiehiin juuri mitenkään. Alkaa tulla emonvaistot pintaan…

Keltuaiset harrastavat masussa aamu- ja iltajumppaa - hauskan näköistä, kun Murun maha elää omaa elämäänsä.

54 vrk astutuksesta Muru jaksoi edelleen lenkkeillä vapaana tunnin lenkin ja innostui jopa hieman jahtaamaan Suloa, tosin jäi jälkeen heti alkumetreillä ison mahansa kanssa. Piti ostaa matto sängyn viereen, että Murun on sänkyyn hypätessään helpompi ponnistaa kuin liukkaalta lattialta.

Muru on ollut selvästi hyväntuulisempi kahdeksannella tiineysviikolla, kuin seitsemännellä viikolla, jolloin se etenkin iltaisin oli kärttyinen Sulolle. Veikkaan, että ipanat painoivat tuolloin enemmän palleaa, sillä Murulla oli röyhtäilyä. Sittemmin Keltuaiset ovat todennäköisesti siirtyneet masussa taakse- ja alaspäin, eivätkä enää paina palleaa.

Aloitin Murun lämmön mittaamisen 55:n vrk:n iltana, lämpö oli 37,8°. Seuraavan päivän aamuna lämpö oli 37,2° ja iltana 37,1°.

8 viikkoa astutuksesta (56 vrk) Murun paino oli noussut lähtöpainosta 1,6 kg. Viime viikosta oli tullut 200 g lisää. Lähtölaskenta alkaa…

Murun tiineyttä takana 56 vrk (8 vk)

SIVUN ALKUUN

Synnytys lähestyy