| 1.11.2009
paek
PAEK3 Porvoo
Osallistuimme Sulon kanssa
10 koirakon etsintäkokeeseen Porvoossa. 3-luokkaan osallistui kolme
koiraa. Tuomareina
meillä olivat Vesa Häkkinen (maasto) ja Ossi Harjula (tottis).
Sää oli mitä mainioin; pikkupakkanen ja aurinkoista.
Ensimmäisenä
suoritusvuorossa oli jälki. Sulo eteni janalla hieman viistosti
vanhaa polunpohjaa seuraten, mutta en puuttunut siihen. Sulo nosti
jäljen, mutta ei niin matalalla nenällä ja itsevarmasti kuin
yleensä. Jäljestettyään hieman vajaan liinan mitan, Sulo
kääntyi ja lähti jäljestämään toiseen suuntaan. Se pysähtyi
taas vajaan liinan mitan päähän ja tarkisteli hajuja tosi
huolella, näytti kuin se olisi suorastaan impannut maata. Sitten
Sulo kääntyi jälleen ja tarttui liinastaan risukkoon kiinni.
Irrotettuani liinan, Sulo lähti jäljestämään ensimmäiseksi
valitsemaansa suuntaan, joka sitten olikin oikea suunta.
Selvästikin jäinen maa aiheutti epävarmuutta koirassa, sillä
viimeksi tällaisissa olosuhteissa olemme jäljestäneet n. vuosi
sitten. Saimme janalta 8/10 p.
Omaksuttuaan
jäljen kunnolla, Sulo jäljesti tarkasti ja ilmaisi hienosti
ensimmäisen kepin puunrungon vierestä. Sitten meinasin sössiä
homman ihan huolella, sillä edellisen kokeen pieleen mennyt jälki
aiheutti sen, että en oikein luottanut kunnolla koiraan. En ollut
ajanut kokeiden välissä yhtään harjoitusjälkeä (fiksua!).
Jälki lähti hieman kaartamaan ja nousi rinnettä ylös. Tässä
vaiheessa "päätin", että jälki ei voi mennä sinne ja
olin näkeväni askelien painaumia suoraan edessäni. Kutsuin siis
Sulon pois jäljeltä ja patistin sitä etsimään jälkeä
tyhjältä alueelta... Sulo pyöri siinä aikansa ja yritti
ilmoittaa, että ei se jälki täällä kulje. Ehdin jo ajatella,
että hitto vie, tähänkö tämä taas tyssää. Päästin liinasta
irti ja annoin koiran mennä, jolloin se lähti viistosti rinteeseen
kovalla vauhdilla juuri sinne mihin se oli ollut alunperinkin
menossa. Sitten Sulo pysähtyi rinteen päälle ja jäi tuijottamaan
minua. Kun tulin lähemmäksi, niin huomasin, että koiralla oli
kakkoskeppi suussaan. Ilmeisesti Sulo oli saanut jo aikoja sitten
kepistä hajun, mutta en vaan päästänyt sitä jäljestämään
kepille... Huoh, mikä tampio voikaan ohjaaja olla!!! Onneksi Sulo
on niin hyvä, ettei se anna moisten "pikkuseikkojen"
häiritä työskentelyään!
Tämän jälkeen
päätin luottaa koiraan ja loppu sujuikin sitten ongelmitta.
Jostain syystä Sulo ei ilmaissut kolmatta keppiä, mutta ajoi niin
tarkasti jäljen päällä, että törmäsin itse keppiin.
Todennäköisesti syynä ilmaisemattomuuteen oli se, että keppi oli
juuri maastonmuutoskohdassa - metsästä jäkälälle, ja maa oli
tosiaankin jäässä. Tai sitten Sulo ajatteli, että "Poimi
ämmä vaan itse ne kepit, jos kerran tiedät niin hyvin, että
mihin jälki menee!"
Neljännen kepin Sulo sitten ilmaisi taas hienosti. Jäljeltä siis
yhteensä 48/50 p.
Seuraavana vuorossa oli esine-etsintä. Lähetin Sulon vasemmasta
reunasta, tuulta ei ollut juurikaan ollenkaan ja maa edelleen
jäässä. Näkyvyys alueella oli erinomainen. Sulo eteni
taka-alalle, mutta ei takakulmaan asti, vaan jumittui tarkastelemaan
hajuja. En kutsunut sitä pois, kun en ollut varma, että onko
sillä jostain esineestä aavistushaju, vai mitä se tarkistelee.
Annoin koiran haahuilla vasemmalla takana ihan liian kauan eli n.
puolet etsintäajasta. Sitten kutsuin Sulon pois ja lähetin sen
keskeltä, jolloin se heti löysi esineen. Toinen esine löytyi heti
seuraavalla pistolla oikealta edestä. Lähetin Sulon turhaan
tarkistamaan oikean takakulman, sillä etsintäaika ehti loppua.
Tarkoitus oli seuraavaksi laittaa koira uudelleen vasempaan
takakulmaan, johon siis jäi se kolmas esine. Alun haahuilusta
johtuen Sulo sai pisteitä esineistä vain 19/30.
Sitten oli
pudotetun esineen nouto, joka oli tällä kertaa ihan luksusrata.
Homma tapahtui soramontulla ja kerrankin käveleminen oli helppoa.
Tuomari ja yleisö pönöttivät korkean rinteen reunalla, josta
näki alas hyvin koko suorituksen. Sulo seurasi innokkaasti ja
kerrankin lähti hakemaan esinettä vauhdikkaasti heti
ensimmäisellä käskyllä. Tuonti tapahtui niin ikään vauhdilla
ja luovutus oli moitteeton, täydet pisteet 30/30.
Ensimmäinen
3-luokan koira ei ollut löytänyt tarkkuusesinettä ja se aiheutti
hieman paineita meikäläiselle. Sulo tarkasteli jäistä ruutua,
kääntyi muhun päin ja ilmoitti, että ei täällä kyllä ole
mitään. Tämä tapahtui monta kertaa, kunnes lopulta Sulo löysi
kovan paikallistamisen jälkeen pienen muovisoljen oikeasta
takakulmasta. Tuonti ja luovutus olivat moitteettomat, joten
pisteitä ruudusta 20/20. Huh, että oli jännää!
Viimeisenä oli
henkilöhaku. Lähetin Sulon ensin vasempaan etukulmaan ja sitten
oikeaan etukulmaan, joihin molempiin se teki hyvät pistot.
Kolmannella pistolla vasemmalle Sulo löysi n. 50 metristä
maalihenkilön, joka oli avopiilossa. Sulo haukkua paukutti taas
täysillä saaden ilmaisusta täydet pisteet. Sitten jälleen
tyhjät pistot oikealle ja vasemmalle. Kuudennella pistolla löytyi
mh ihan oikeasta takakulmasta isosta puulaatikosta. Jälleen Sulo
haukkui pää punaisena ja sai myös tästä ilmaisusta täydet.
Työskentely oli mallikasta ja Sulo totteli hyvin ohjausta.
Ainoastaan piiloilla hallintaan otoissa jouduin antamaan
tuplakäskyt, joiden takia työskentelystä lähti 2 pistettä.
Loppupisteet hausta 78/80. Sulolla oli kivaa ja olin erittäin
tyytyväinen sen työskentelyyn.
Tässä vaiheessa
alkoi ahdistaa, sillä tajusin, että meillä on mahdollisuus
1-tulokseen, koska saimme maastosta yhteensä 185 p. Tottiksesta
olisi siis saatava vähintään 85 p. Otin Sulolle pienet sulkeiset
risun kanssa juuri ennen suoritukseen menoa ja se olikin oikea
ratkaisu. Sulo toimi innokkaasti, eikä se tehnyt yhtään
liikevirhettä. Paikalla olo oli ensin ja siitä Sulo sai
erinomaisen. Seuraaminen oli omasta mielestäni todella onnistunut,
mutta tuomari ei tykännyt Sulon täyskäännöksistä, eikä
siitä, että Sulo hieman piipitti alussa, joten saimme
seuraamisesta vain hyvän. Liikkeestä istuminen oli erinomaisen
nopea, mutta Sulo piipitteli valmistavassa osuudessa ja istuessaan,
joten arvosana oli erittäin hyvä. Tuo piipitys on seurausta
siitä, että Sulosta on tullut mega-ahne kastraation jälkeen. Jos
palkkaan sitä lelulla ei piipitystä kuulu, mutta jos Suu ajattelee
saavansa ruokaa palkaksi, niin piip, piip, piip!
Maahanmeno ja luoksetulo olivat todella nopeat ja upeat, niistä
arvosana erinomainen. Juoksusta seisomisessa Sulo pysähtyi hyvin,
mutta piipitti. Luoksetulossa ei taaskaan huomauttamista. Arvosana
oli muistaakseni taas erittäin hyvä piipityksen takia.
Tasamaanoudossa heitin kapulan vasurilla ihan vinoon. Sulo meni
vauhdilla kapulalle, toi sen ravilla ja istui tietty vinoon, koska
tuli niin viistosta. Arvosana muistaakseni hyvä. Hyppynoudossa
menohyppy hieno, paluuhyppyyn ei ottanut vauhtia kunnolla ja teki
sen melko voimakkaan kosketuksen kanssa. Muistaakseni tämä oli
erittäin hyvä. A-estenouto meni hyvin, olisiko luovutusasento
ollut taas vähän vino? Muistaakseni tästäkin erittäin hyvä.
Eteenmeno oli todella vauhdikas ja hieno, tästä arvosana
erinomainen. Saimme pisteitä 89/100, joten 1-tulos napsahti!
Mielestäni tuomari oli todella tiukka, olemme saaneet huonommilla
tottiksilla samat pisteet ja paremmatkin. Itse odotin pisteitä yli
90.
Lopputuloksemme oli
siis t. 89 m. 185, yht. 274 p., I EK3, sij. 1./3. Sulo teki myös
koko kokeen parhaan tuloksen. Tämä oli meidän toinen ykköstulos
etsintäkokeesta. Olin ajatellut, että Sulo jää eläkkeelle, jos
tämä koe menee huonosti, mutta nyt on vissiin kuitenkin
"pakko" jatkaa ensi vuonna sitä kolmannen ykkösen
metsästystä... Siis tietenkin sillä varauksella, että Sulo pysyy
hyvässä kisakunnossa.
Samaan kokeeseen
osallistui myös Sulon tytär Manta
(Takkutukan Superlatiivi, om. & ohj. Eeva-Stiina Hatakka), joka
osallistui 2-luokkaan. Tällä kertaa Mantan maasto ei mennyt ihan
nappiin, tuloksena 145 p., joten Manta ei osallistunut
tottelevaisuusosuuteen. Taisi olla ensimmäinen kerta, että samaan
etsintäkokeeseen osallistui kaksi mudia, ja vieläpä isä ja
tytär .

|