Jalostus
kaikki mudit
pentueet

LUONNETESTIT

Mikä on luonnetesti?

Arvioitavat
luonteenominaisuudet

Millaisia mudit ovat?

Tyypillinen mudi

Tyypillisen mudin luonnetestitulos

Testatut mudit A-M

Testatut mudit N-Ö
 

MUDIN LUONNEKUVA
Yhteenveto mudien luonnetestituloksista

Luonnetesti pyrkii kartoittamaan minkälaisia synnynnäisiä = perinnöllisiä luonteenominaisuuksia koiralla on. Se antaa tietoa koiran koulutettavuudesta ja siitä, mitä keinoja koulutuksessa kannattaa hyödyntää ja mitä varoa. Usein omistaja ajattelee tuntevansa koiransa hyvin, mutta luonnetestissä siitä paljastuukin aivan uusia piirteitä. Luonnetestissä tutkitaan koiran käyttäytymistä sellaisissa tilanteissa, jotka rasittavat sen hermostoa. Testissä voi vaikka selvitä syy siihen miksi koiran toiminta on tuntunut epäjohdonmukaiselta joissakin tilanteissa. Voi olla, että omistaja on tulkinnut koiran käytöksen temppuiluksi ja kohdellut koiraa sen mukaan. Luonnetestissä kuitenkin selviää, että koiralla onkin huono hermorakenne. Tästä johtuen se ei käyttäydy johdonmukaisesti paineen alla. Koiralla ns. "keittää kattila yli", se ei pysty käsittelemään järkevästi stressaavaa tilannetta. Kun omistaja tietää tämän, hän osaa paremmin auttaa koiraansa selviämään ahdistavista tilanteista. Aikaisemmin hän vain lisäsi koiran ahdistusta tulkitsemalla väärin sen käyttäytymistä. Tämä on vain yksi esimerkki - yleensä kokenutkin koiraihminen oppii luonnetestissä jotain uutta koirastaan.

Koira olisi hyvä testata n. 2-3-vuotiaana. Silloin se on henkisesti aikuistunut ja tulosta ehtii vielä hyödyntää koulutuksessa. Ympäristö ja oppiminen eivät ole kuitenkaan vielä liikaa vaikuttaneet koiraan, joten koiran todellinen luonne tulee paremmin esiin kuin vanhempaa koiraa testattaessa.

Luonteenominaisuuksien periytymisestä ja luonnetestistä voidaan olla monta mieltä. Luonnetesti on kuitenkin tällä hetkellä ainoa objektiivinen keino testata koiriemme tiettyjä luonteenominaisuuksia. Joihinkin luonteenominaisuuksiin pystyy vaikuttamaan kasvatuksella ja koulutuksella vahvistavasti tai heikentävästi. Tällaisia ominaisuuksia ovat mm. puolustushalu, terävyys ja taistelutahto. Jos koiralla ei ole hyvää suhdetta omistajaansa (esim. tarhakoira), ei se yleensä näe syytä puolustaa tätä. Koiralle voi myös olla epäselvää, että ihminen on lauman johtaja. Tällöin puolustushaluinen koira käyttäytyy huomattavasti aggressiivisemmin, kuin jos sille olisi selvitetty, että omistaja pystyy hoitamaan laumaa uhkaavat tilanteet. Jos leluilla leikkiminen on ollut pennusta asti kiellettyä, ei koira ala yhtäkkiä luonnetestissä leikkiä lelulla vieraan ihmisen kanssa. Jos koira on pidättyväinen, se ei myöskään halua taistella lelusta vieraan kanssa. Jos koiralla kuitenkin on taisteluhalua, tulee se esiin testin muissa osuuksissa.

Koiran synnynnäinen toimintakyky (rohkeus), temperamentti, kovuus ja hermorakenne ovat ominaisuuksia, joihin ei harjoittelulla pystytä vaikuttamaan. Vilkkaasta koirasta ei saa rauhallista kuin huumaamalla, rauhallisesta koirasta ei saa vilkasta mitenkään. Huonohermoisen koiran ulkoisia merkkejä ei pystytä peittämään (häntä koipien välissä, tärinä, läähätys, halu paeta, lamaantuminen ym.). Hyvä hermorakenne on tärkein ominaisuus kaikilla koirilla, sekä koti-, työ- että harrastuskoirilla. Huonohermoisen koiran elämä on jatkuvaa stressiä ja se joutuu käyttämään paljon energiaa selviytyäkseen tavallisista arkipäivän asioista. Yllättävät, pienetkin asiat voivat saada huonohermoisen koiran pois tolaltaan ja se voi käyttäytyä täysin epäjohdonmukaisesti. Mitä paremmat hermot koiralla on, sen paremmin se pystyy käsittelemään arkielämän selkkauksia sekä kilpailujen ja kokeiden aiheuttamia paineita.

SIVUN ALKUUN

Testissä jokainen ominaisuus pisteytetään asteikolla –3:sta +3:en. Jokaisella kohdalla on oma kertoimensa. Testitulos ilmoitetaan loppupistemääränä, joka on –300 - +300 pistettä. Loppupistemäärä ei kerro koirasta niin paljon kuin yksittäisistä kohdista saadut tulokset. Kertoimien takia kaksi ominaisuuksiltaan hyvinkin erilaista koiraa voi saada saman loppupistemäärän. Tasapainoisella koiralla mitään ominaisuutta ei ole liikaa tai liian vähän suhteessa toisiinsa. Jalostuksessa pitäisi pyrkiä siihen, että mudien kaikki ominaisuudet olisivat +-merkkisiä.

Yhteenveto on tehty 94:n virallisesti luonnetestatun mudin tuloksista. Koirista 49 on uroksia (52 %) ja 45 narttuja (48 %). Testatuista mudeista 41:llä (44 %) on kaikki ominaisuudet + -merkkisiä. Kaksi mudia on testattu kaksi kertaa ja tuloksiin on laskettu mukaan koirien saamat paremmat tulokset. Yhteenvedossa ei ole mukana kahden testatun urosmudin tulosta. Koirien testit keskeytettiin hermorakenteen ja toimintakyvyn puutteen vuoksi, joten koirilla ei ole pisteitä testistä.

(Päivitetty 12.12.2010)

I Toimintakyky eli rohkeus on kohtuullinen (+1) 40:llä mudilla (42,5 %). Suuri toimintakyky (+2) on 17:lla mudilla (18 %). Pieni toimintakyky (-1) on 37:llä mudilla (39,5 %). Mudin pitäisi rotumääritelmän mukaan olla rohkea koira. Enemmistö eli 60,5 % testatuista mudeista on riittävän toimintakykyisiä, mutta testatuissa on myös liian paljon koiria, joilla on pieni toimintakyky. Tähän ominaisuuteen tulisi kiinnittää mudien jalostuksessa paljon huomiota. Ei pidä yhdistää kahta koiraa, joilla on pieni toimintakyky. Rohkean koiran elämä on vähemmän stressaavaa kuin aran koiran.

II Terävyys on paras mahdollinen eli kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäys-
halua (+3) 49:lla mudilla (52 %). Pieni terävyys ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+1) on 32:lla mudilla (34 %). Suuri terävyys ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+2) on 11:llä mudilla (12 %). Kahdella mudilla (2 %) on terävyys suuri jäljelle jäävin hyökkäyshaluin (–3). Mudin kuuluu olla terävä koira, mutta terävyys ei saa olla liioiteltua. Mudit reagoivat vihamielisesti ärsykkeeseen, jonka ne kokevat uhkana ja puolustavat itseään. Mudit kuitenkin palautuvat nopeasti uhan laannuttua tai huomattuaan uhan vähäpätöiseksi.

III Puolustushalu on paras mahdollinen eli kohtuullinen, hillitty (+3) 42:lla mudilla (45 %). Suuri, hillitty puolustushalu (+2) on 13:lla mudilla (14 %). Pientä puolustushalua (+1) testatuista osoittaa 25 koiraa (26,5 %). Selvästi haluttomia puolustamaan omistajaansa ja itseään (-1) on 11 mudia (11,5 %). Hillitsemätön puolustushalu (-3) on 3:lla mudilla (3 %). Mudilla kuuluu olla puolustushalua ja testattujen mudien omistajista 62 % voikin luottaa siihen, että koira puolustaa häntä rohkeasti uhkaavassa tilanteessa. Osalla mudeista puolustushalu on hyvinkin voimakas ominaisuus. Tämä voi aiheuttaa ongelmia arkipäivän elämässä, jos koira kokee, että sen täytyy joka tilanteessa puolustaa laumaansa, koska laumanjohtaja ei siihen kykene. Mudien puolustushalu on ominaisuus, joka on syytä muistaa mainita rodusta kiinnostuneille. Haluttomuus puolustaa voi johtua koiran ja omistajan puutteellisesta suhteesta. Koira ei koe niin voimakasta laumatunnetta omistajaan, että näkisi syytä puolustaa tätä tai koira voi myös olla liian toimintakyvytön puolustaakseen. Ohjaaja voi olla myös koiralle niin voimakas johtaja, että koira antaa ohjaajan yksin hoitaa lauman puolustamisen.

IV Taisteluhalu on paimenkoirille tyypillinen eli kohtuullinen (+2) testatuista mudeista 49:lla (52 %). Paras mahdollinen eli suuri taisteluhalu (+3) on 19:lla mudilla (20 %) ja erittäin suuri taisteluhalu (+1) 4:llä mudilla (4 %). Pieni taisteluhalu (-1) on testatuista mudeista 15:llä (16 %) ja riittämätön taisteluhalu (-2) 5:llä koiralla (5,5 %). Yksi koira (1 %) on haluton taistelemaan (-3). Taistelutahto/halu eli sisu on koiran moottori, joka pistää koiran työskentelemään vaikeissakin olosuhteissa. Taisteluhaluinen koira on leikkisä ja se on helppo kouluttaa leluilla palkiten. Jos koira on arka ja/tai pehmeä, mutta taisteluhaluinen, se voittaa pelkonsa ja/tai pehmeytensä taisteluhalun avulla. Jos koira on pidättyväinen, ei se luonnetestissä välttämättä suostu leikkimään vieraan kanssa, vaikka sillä olisikin taisteluhalua. Taisteluhalu on kuitenkin muutakin kuin lelujen repimistä. Se tulee luonnetestissä esiin myös siinä, kuinka hyvin koira "taistelee" itsensä läpi henkisesti rasittavan testin. Taisteluhalua pystyy vahvistamaan määrätietoisesti opettamalla koiraa leikkimään ja taistelemaan leluista. Jos koiran kanssa ei koskaan leikitä leluilla, taisteluhalu voi heiketä. Taisteluhalu on ominaisuus, joka harrastus- ja työkoiralla pitää olla +-merkkinen, testatuista mudeista 76 %:lla on käyttökoiralle riittävä taisteluhalu. 

V Hermorakenne on paimenkoirille tyypillinen eli hieman rauhaton (+1) 84:llä mudilla (89,5 %). Yksi mudi (1 %) on saanut hermorakenteesta arvosanan suhteellisen rauhallinen (+2). Vähän hermostuneita (-1) on testatuista mudeista 8 (8,5 %). Arvosanan hermostunut (-2) on saanut yksi mudi (1 %). Testatuista mudeista 90,5 %:lla on hermorakenne kunnossa. Hermorakenne on koiran tärkein synnynnäinen ominaisuus. Siihen ei voi koulutuksella vaikuttaa. Ihanne olisi, että kaikkien mudien hermorakenne olisi vähintään +1 ja mieluummin lähempänä +2:ta eli ns. "vahva +1". Koirat, joiden hermorakenne on miinuksella, tulee jättää pois jalostuksesta. Jos koira on erittäin vilkas, voi olla vaikeaa erottaa huonohermoisuus vilkkaudesta. Luonnetestissä löytyy kuitenkin vastaus tähänkin pulmaan. Tosin erittäin suuri vilkkaus ja pieni puutos hermorakenteessa kuuluvat usein yhteen.

VI Temperamentti. Testatuista mudeista erittäin vilkkaita (+1) on 38 kpl (40,5 %). 36:lla mudilla (38,5 %) on temperamentti vilkas (+3) eli ihanteellisin koulutettavuuden kannalta. Kohtuullisen vilkkaita (+2) mudeja on 17 kpl (18 %). Temperamentti on häiritsevän vilkas (-1) 3:lla mudilla (3 %). Mudin kuuluu olla vilkas, mutta ei häiritsevän vilkas koira. 97 %:lla mudeista vilkkaus on koulutettavuuden kannalta sopiva. Jos koira on häiritsevän vilkas, sen keskittymiskyky ja oppiminen heikentyy. Koira huomioi aivan kaiken ympärillään tapahtuvan ja sen on vaikea keskittyä mihinkään tiettyyn asiaan. Koiran oppiminen on hitaampaa ja koulutusjaksojen tulee olla hyvin lyhyitä. Koulutettavuuden kannalta ihanteellisin on "vain" vilkas temperamentti, johon tulisi mudeillakin pyrkiä. 

VII Kovuus. Testatuista mudeista paimenkoirille tyypillisesti hieman pehmeitä (+1) on 70 mudia (74,5 %) ja kohtuullisen kovia (+3) 15 mudia (16 %). Pehmeitä (-2) on testatuista 7 koiraa (7,5 %) ja erittäin pehmeitä (-3) 2 koiraa (2 %). Jos koira on pehmeä, se muistaa kokemansa epämiellyttävät asiat hyvin pitkään, jopa koko loppuelämänsä. Liiallinen pehmeys vaikeuttaa koulutusta. Pehmeä, epävarma koira menee helposti "lukkoon". Jos koira esim. satuttaa itsensä estehypyssä, se ei suostu ehkä enää koskaan hyppäämään. Kovaa tai kohtuullisen kovaa, itseriittoista koiraa voi taasen olla vaikea motivoida ja kouluttaa. Se tekee mitä sitä itseään huvittaa ja pakotteet saavat sen käyttäytymään vain entistä uhmakkaammin. Mudin ei kuulu olla pehmeä, mutta ei liian kovakaan koira ja kovuus onkin koulutettavuuden kannalta ihanteellinen 74,5 %:lla testatuista mudeista.

VIII Luoksepäästävyys. Testatuista mudeista vieraisiin ihmisiin ihanteellisesti eli hyväntahtoisesti suhtautuvia, luoksepäästäviä ja avoimia (+3) on 61 koiraa (65 %). Luoksepäästäviä, mutta aavistuksen tai hieman pidättyväisiä (+2) on testatuista koirista 28 (30 %). Selvästi pidättyväisiä (-1) on 4 mudia (4 %). Hyökkäävää käyttäytymistä (-2) on osoittanut yksi mudi (1 %). Nyky-yhteiskunta asettaa koirille paljon vaatimuksia. Koirakielteisyyden lisääntyessä on yhä tärkeämpää, että koirat käyttäytyvät yhteiskuntakelpoisesti. Avoin, hyväntahtoinen ja luoksepäästävä koira suhtautuu myönteisesti ympäristöönsä, ja se on helppo totuttaa erilaisiin ärsykkeisiin. Pidättyväisyys, etenkin jos se yhdistyy arkuuteen, vaikeuttaa koiran opettamista yhteiskuntakelpoiseksi sekä koulutusta ja kilpailukäyttöä. Selvästi pidättyväisen koiran totuttaminen ympäristön ja kilpailujen ihmis- ja koiravilinään vaatii omistajalta paljon työtä ja kärsivällisyyttä. Yhteiskuntakelpoinen luoksepäästävyys on 95 %:lla testatuista mudeista.

Tyypillisen mudin luonnetestitulos