Jalostus
kaikki mudit
pentueet

LUONNE JA KOULUTUS



Älykkyys, puolustushalu
Voimakastahtoinen vahti
Opportunisti, optimisti
Fyysinen ja henkinen kovuus
Huomiohakuisuus


Vilkkaus, taisteluhalu, saalisvietti
Haukkuherkkyys
Sosiaalisuus, seksuaalisuus
Ihanteellinen harrastuskoira
Kenelle mudi sopii?

Ajatuksia mudien luonteesta ja koulutuksesta

Mudi on rotuna erittäin älykäs, mikä on sekä ihanaa että raivostuttavaa. Parhaimmillaan mudi on kuin elokuvien Lassie; se ymmärtää olemattomasta vinkistä mitä omistaja haluaa sen tekevän. Voisipa jopa väittää sen lukevan ajatuksia… Kun suhde mudin ja omistajan välillä on kunnossa ja koira luottaa omistajaansa, tekee se mielellään mitä siltä pyydetään, jopa ikävätkin asiat. Mudi haluaa olla yhtä johtajansa kanssa ja se matkii kuin apina henkilöä tai koiraa, jota se ihailee ja kunnioittaa. Mudi oppii paljon pelkästään katselemalla ja matkimalla näkemäänsä. Se nauttii uusien asioiden oppimisesta ja myös oppii ne hetkessä. Vain omistajan mielikuvitus rajoittaa mudin kouluttamista, eräs mudi erottaa jopa ympyrän ja neliön! Jos mudia ei opeta tai kouluta, se opiskelee itsekseen – sen on aivan pakko saada käyttää aivojaan. Mitä visaisempi pulma, sen tyytyväisempi mudi on selvitettyään ongelman.

Jos omistajan ja mudin suhteessa on puutteita, etenkin johtajuudessa, pyrkii mudi vallanhaluisena ja puolustushaluisena ratkomaan eteen tulevat pulmat itsenäisesti. Tästä tietenkin seuraa se, että mudimme omistajineen löytää itsensä tukalista tilanteista. Johtajuusongelma on yleisin ongelma mudien ja niiden omistajien välillä. Mudi ottaa laumanjohtajan tehtävät lauman puolustajana erittäin tosissaan, mikäli se kokee, että omistaja ei kykene suojelemaan itseään, mudia ja mahdollista muuta laumaa. Puolustushaluinen mudi, joka ei ole omistajansa hallinnassa, voi olla ympäristölle vaarallinen. Mudit eivät epäröi käyttää hampaitaan ihmisiin, toisin kuin pienehköt paimenkoirat yleensä.

SIVUN ALKUUN

Itselläni on kokemusta sekä lähes täydellisestä että puutteellisesta suhteesta mudien kanssa. Hiski on aina ollut kuin ajatus, sen kanssa on ollut mielettömän helppoa ja mukava elää. Olen osannut alusta asti kasvattaa sen oikein, voisin väittää suhteemme olevan lähes täydellinen symbioosi. Toisin oli ensimmäisen mudini Jorin laita. Jori oli mielettömän älykäs koira, mistä johtui se, että se oli myös erittäin huumorintajuinen. Sen sijaan, että olisin ollut Jorille laumamme pomo, se kohteli minua kuin vanha aviomies vaimoaan…

Kun Jori tuli minulle –91 kukaan ei kertonut miten mudi toimii, eikä mukana tullut käyttöohjeita. Aikaisemmat sakemanni- ja corginarttuni olivat epäitsenäisiä ja ns. jalan vieressä kyhnääjiä. Ajattelin, että kasvatan Jorista taatusti itsenäisemmän ja reippaan koiran. En ymmärtänyt, että Jori, tyypillisenä mudi uroksena, oli jo valmiiksi perusluonteeltaan tarpeeksi itsenäinen ja ponteva. Sen sijaan, että olisin asianmukaisesti pistänyt jätkän kuriin ja järjestykseen heti pikkupentuna, vahvistinkin innoissani vahingossa joitakin sen ominaisuuksia, joita ei olisi pitänyt lainkaan vahvistaa...

Mudille tyypillisesti noin viisikuisena Jori keksi olevansa verraton vahtikoira ja suuri laumanjohtaja. Se haukahteli kerrostaloasuntomme ikkunasta kadulla näkemiään tapahtumia. Minun olisi pitänyt heti tiukasti karsia moinen käytös, mutta sen sijaan tietämättömyyttäni innostin söpöä nallenpoikasta vahtimaan kyselemällä: "Mikä siellä, kuka tulee?", ym. yhtä älykästä. No, Jori ei haukkunut sisällä juurikaan muuta kuin ovikelloa, mutta se oppi ärsyttävän tavan kiljahtaa kerran kovalla äänellä vuh!, kun se kuuli jotain tavanomaisesta poikkeavaa rapusta tai pihalta. (Olen aina asunut mudeineni kerrostalossa). Tämä kiljahdus/karjahdus, vai miksi sitä pitäisi kutsua, oli minulle tarkoitettu ilmoitusluontoinen asia, eikä se häirinnyt naapureita. Itse olen kuitenkin yliherkkä koirien haukkumiselle, joten en pitänyt Jorin ilmoittelusta.

Myös joissakin muissa asioissa kasvatukseni meni pieleen. Jori oli erinomainen palveluskoira ja kilpailukoira, mutta onnistuin pilaamaan sen tottelevaisuus-
koulutuksen pohjatyön. Innostin ja motivoin voimakasviettistä kuumakallea liikaa, enkä vaatinut siltä tarpeeksi täsmällisiä suorituksia. "Annoin" Jorin dominoida itseäni liikkeiden aikana mm. haukkumalla ja hyppimällä, palkaten sitä väärään aikaan ja vääristä suorituksista. Kokeiden tottelevaisuusosissa Jori toimi upeasti, jos sille tuulelle sattui. Mutta, jos erittäin huumorintajuinen Herra Sirkuspelle sattui Esiintyvän Taiteilijan Tuulelle, oli show sangen yleisöä viihdyttävää. Minulta tosin nousi savu korvista... Taiteellisesta vaikutuksesta saimme varmasti maksimipisteet, mutta teknisestä suorituksesta pisteet jäivät jostain syystä kovin vähiin. Eräässäkin kokeessa Jori puri minua takapuoleen täyskäännöksen yhteydessä...

SIVUN ALKUUN

Tähän liikaan kuumentamiseen ihmiset sortuvat helposti mudiensa kanssa. Matalaviettisempien koirien kanssa saa pelätä, että koiran vire katoaa, jos siltä koulutuksen yhteydessä vaaditaan paljon tai jauhetaan samaa. Mudien kanssa asia on yleensä päinvastoin; mitä enemmän ja tiukemmin vaadit täydellistä suoritusta ennen palkanmaksua, sen paremmin mudi toimii - olettaen siis, että palkka on mudille mieluisa!

Koska mudi oppii niin helposti ja nopeasti, on tärkeää, että jo heti pikkupennulle opetetaan, että annettuja käskyjä ja komentoja on ehdottomasti noudatettava. Mudi huomaa heti, jos sen ei "tarvitse" totella heti. Jos mudi pääsee oppimaan jonkin ei-toivotun tavan, on sen kitkeminen verta ja hikeä kysyvä urakka. Mudi pitää jääräpäisesti kiinni saavutetuista eduistaan. En ole törmännyt mudistiin, joka olisi pitänyt liian tiukkaa kuria mudilleen – päinvastoin, yleensä mudit pistävät omistajiaan 6-0 tai ainakin yrittävät...

Mudit ovat opportunisteja ja optimisteja. Ne eivät koskaan lopullisesti alistu kohtaloonsa ja lannistu, vaan yrittävät toivorikkaina kokeilla yhä uudelleen, että jos sittenkin... Kiltein ja parhaiten kasvatettu mudikin huomaa kyllä omistajansa heikot kohdat ja hetket. Jos esimerkiksi omistaja ei kehtaa ihmisten ilmoilla laittaa tarpeeksi kovin ottein mudiaan tarvittaessa kuriin, niin mutiainenhan heti käyttää tilaisuuttaan hyväkseen ja käyttäytyy miten itse haluaa. Siinä sitten ihmetellään, että "Miksi toi koira käyttäytyy niin nätisti kun olemme kahden, mutta heti jos on muita ihmisiä, niin se on aivan holtiton?"

Hiski, joka ei yleensä koskaan ole kyseenalaistanut johtajuuttani, rupesi vetämään remmissä, kun olin viikon kovassa flunssassa, enkä ollut oma itseni. Hiski ei ole koskaan oppinut vetämään remmissä, mutta pitihän sitä jotenkin kokeilla josko saisi vähän johtajuutta murenemaan. Minua huvitti, sillä olen Jorin ja Sulon kanssa tottunut astetta kovempiin mielenilmaisuihin.

Keskiverto mudi, etenkin uros, on ns. ravista- ja käytä-koira. Pieni "kurinpalautus" ennen kilpailusuoritusta tekee yleensä eetvarttia. Jos innokasta ja omapäistä mudia pelkästään kehuu, innostaa ja kuumentaa ennen suoritusta, kostautuu moinen "lällyttely" kurittomuutena tai tarkkaavaisuuden puutteena tottelevaisuus-
kehässä. Mudi voi tehdä yli-innoissaan tottista, jolloin se unohtaa kuunnella mitä omistaja oikeasti sanoikaan. Mudi kuulee käskyn, mutta ei kuuntele käskysanaa, ja suorittaa liikkeen innoissaan ajatellen, että: "Se sanoi varmaan istu…". Mudi tekee juuri niin kuin sen haluaa tekevän (lue: antaa tehdä). Mudi ei heitä hanskoja naulaan ja pahoita mieltään, jos laitat sen kuriin ja järjestykseen sen pelleillessä koulutuksen aikana. Päinvastoin, suoritus yleensä paranee, kun mudi huomaa, että nyt tehdäänkin oikeasti töitä.

SIVUN ALKUUN

Mudinpentu on kuin muovailuvahaa, siitä voi muokata lähes millaisen koiran tahansa riippuen omistajan "koiratatsista". Pieni mudinpentu on "salakavala". Se on niin söpö, uskomattoman älykäs, pikkuvanha ja usein myös kiltti, että ehdottoman "EI"-sanan takominen mudin kalloon tahtoo unohtua kuin vahingossa. Kun mudi tulee puolen vuoden ikään, omistaja huomaa kauhukseen, että söpöstä nallenpoikasesta on sukeutunut karmea, rajojaan rajusti kokeileva teinihirviömudi. Siitäpä sitten alkaakin vääntö... Mutta kyllä se jossain vaiheessa helpottaa! Urosten kanssa yleensä kahden vuoden ikä on sellainen etappi, jolloin koiralle ikään kuin yhtä äkkiä tulee aivot.

Mudi on rotuna vielä niin puhdas työkoira, että tekeminen itsessään on jo sille palkinto. Namit ja lelut ovat vielä ekstraa päälle. Mudin kanssa ei pärjää kuitenkaan pelkästään motivoimalla ja kehumalla. Jokaisessa mudissa on sen verran kiipijää ja besserwisseriä, että jossain vaiheessa koulutuksessa tarvitsee käyttää jonkinlaisia pakotteita, joko henkisiä tai fyysisiä. Henkiset pakotteet ovat mudille yleensä tehokkaampia, sillä mutiaiset ovat useimmiten fyysisesti kovahkoja. Työhullulle mudille tehokas rangaistus on keskeyttää suoritus ja panna koira jäähylle. Toinen tehokas on mutiaisen karkoitus laumasta eli häätää se vihaisesti äännellen pois luotaan ja antaa sen tulla takaisin vasta kun koira on tarpeeksi "kärsinyt" yksinään. Voimakkaasti laumaviettiselle Hiskille tämä on on ollut kaikkein ankarin kaikista rangaistuksista, ja erittäin luupäiselle ja fyysisesti kovalle Sulolle tämä on ollut ylipäätään ainoa rangaistus, jonka se muistaa edes hetken.

Fyysisenä pakotteena käytän tarvittaessa korvasta nappaamista, mikä ehkä kuulostaa ilkeältä, mutta on eleetön ja pieni kovistelu, jonka koira ymmärtää hyvin. Jos nuorempi koira on kuriton, eikä usko vanhemman koiran varoituksia, on seurauksena samankaltainen nopea nipistys. Korvasta nappaaminen on tehokas keino tarvittaessa, jos koira ei esim. irrota esineestä heti irti-käskyn saatuaan. Tyypillinen mudi ei ole pitkävihainen: rangaistuksen "kärsittyään" se jatkaa samantien puuhailuaan iloisesti häntä pystyssä, olettaen tietenkin, että rangaistus on ollut oikea-aikainen ja mudi on osannut yhdistää sen tekoonsa. 

SIVUN ALKUUN

Kun mudi on oppinut jonkin tottelevaisuusliikkeen, älykkäänä koirana se kehittelee mielellään siihen lisäksi omia juttujaan. Mudi rakastaa huomiota, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Mudi tekee liikkeestä oman versionsa, heiluttaa iloisena häntäänsä ja sanoo: "Eikös tämä liike olekin paljon fiksumpi näin?! Minusta tämä on paljon näyttävämpää näin…"

Jos lähdet kokeeseen keskeneräisen mudin kanssa, tapahtuu seuraavaa: Mudi tekee väärin jonkin liikkeen tai tekee jotain hassua. Yleisö nauraa, josta iloinen ja huumorintajuinen mudimme innostuu esiintymään. Jos et rakenna mudin suoritusta varmaksi ennen seuraavaa koetta, jatkossa sinulla on käsissäsi kokeissa pelleilevä mudi. Jos mudi oppii tällaiseksi, virhettä on lähes mahdoton korjata, sanoo nimimerkki "kokemusta omaava". Treeneissä koira tekee kaiken kunnolla, myös valekisoissa, mutta älykkäänä moppena erottaa joka kerta oikean kisatilanteen ja… Siispä mudin kanssa on ehdottoman tärkeää, että liikkeet ovat suoritusvarmat ennen kuin lähdetään kisaamaan, oli laji mikä tahansa.

Kun liikkeet ovat varmat, mudi saa yleensä aina huippupisteet kokeissa. Tottelevaisuussuoritus on näyttävä, iloinen, vauhdikas ja tarkka. Minkäänlaista pelleilyä koulutuksen aikana ei pidä mudilta sallia. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä mudi osaa olla välillä niin hassunkurinen, että pakostakin naurattaa. Veitikkamainen mudi tietenkin innostuu siitä, että on onnistunut ilahduttamaan sinua ja saa hepulin.

SIVUN ALKUUN

Pääperiaate mudin koulutuksessa on, että mitään ei tapahdu ellei koira ole kunnolla ja nätisti. Uudet asiat kannattaa opettaa namilla, jotta vilkas ja taisteluhaluinen koira malttaa keskittyä. Kun koira osaa asian, kannattaa suoritusta nopeuttaa ja motivaatiota vahvistaa lelulla palkitsemalla. Rauhallisuutta vaativat liikkeet, kuten paikallaolo, kannattaa aina palkita namilla. Mudit ovat yleensä hyvin taisteluhaluisia ja leikkisiä, joten ne on helppo leikin avulla kouluttaa ihan mihin vaan. Myös saalis- ja paimennusvietti on mudeilla kohtuullisen voimakas, joten pennulle pitää opettaa, että mitään eläimiä tai ihmisiä, pyöriä ym. ei saa jahdata. Mudi ajaa edellään pinkovaa jänistä niin kauan kuin näkee sen, mutta jäljestämään se ei lähde.

Mudi kestää jo pikkupentuna uskomattoman paljon harjoitusta kyllästymättä. Sille kannattaa opettaa kaikki tottelevaisuuden perusasiat (istu, maahan, seiso, tänne, sivulle, paikalla odottaminen, jne.) leikin varjolla n. neljän kuukauden ikään mennessä, jolloin tulee eka uhma- ja "pöhkö"-kausi. Silloin uuden opiskelu on hyvä jättää tauolle ja keskittyä vaan "ympäristöoppiin". Mudi oppii parhaiten oivaltamalla, kuten muutkin koirat. Sitä ei saa auttaa liian nopeasti, vaan sen täytyy itse päästä yrityksen ja erehdyksen kautta päämääräänsä. Kärsivällisyyttä kannattaa vilkkaalle mudinpoikaselle opettaa heti alusta alkaen. Sille opetetaan, että se ei pääse hosumalla ja riehumalla mihinkään, eikä se saa vinkumalla tai haukkumalla tahtoaan läpi.

SIVUN ALKUUN

Mudi käyttää ääntään paimentaessaan. Tästä johtuu, että mudi yrittää pentuna kokeilla, josko haukkumalla saisi omistajan komennettua toimimaan tahtonsa mukaan. Jos pentu saa tahtonsa läpi vinkumalla ja haukkumalla, käyttää se jatkossa yhä herkemmin ja herkemmin ääntään saavuttaakseen päämääränsä. Jos esim. heittelet mudille keppiä, voi se alkaa innoissaan haukkua odottaessaan kepin lentävän. Jos keppi lentää, kun mudi haukkuu, se oppii hetkessä, että kannattaa aina haukkua, niin keppi kyllä jossain vaiheessa lentää. Mudi ei ole ns. turhanhaukkuja (on tietysti joitakin huonohermoisia yksilöitä, jotka stressaavissa tilanteissa purkavat painettaan jatkuvalla haukkumisella, kun eivät osaa toimia muutoin), vaan sen haukkuminen on lähinnä edellä kuvattua opittua omistajan komentamista tai sitten vahtihaukkua esim. pihamaalla.

Mudin voi opettaa hiljaiseksi, jos muistaa ettei se saa koskaan saada tahtoaan läpi ääntään käyttämällä (ei päde hermostuneisiin/neuroottisiin yksilöihin). Hiski ei ole koskaan saanut vinkumalla tai haukkumalla tahtoaan läpi, paitsi hakumetsässä maalimiestä haukkuessaan, joten se on hiljainen mudi. Se ei juurikaan hauku kuin satunnaisesti joskus jostain muusta syystä. Kun se on ilman koiraseuraa, se ei hauku yleensä edes ovikelloa (laumassa mudini huutavat täyttä kurkkua, kun ovikello soi). Jori oppi pentuna, että haukku kannattaa. Se mm. komensi ihmisiä heittämään keppiä, tms., mutta mikään tyhjän haukkuja sekään ei ollut. Sulolla haukkuminen liittyy lähinnä sen erittäin suureen puolustushaluun ja siitä johtuvaan ylikorostuneeseen reviirin ja lauman vahtimiseen. 

Useat mudit ovat kovia "juttelemaan". Niistä lähtee mitä ihmeellisimpiä pieniä mutisevia, tuhisevia ja marmattavia, ankkamaisia ääniä ja "kiekaisuja", jotka ovat todella hassuja. Tätä kummallista pulputusta on vaikea kuvailla, se täytyy itse kuulla. Se ei kuulosta miltään tunnetulta eläimeltä, eikä varsinkaan koiralta.

SIVUN ALKUUN

Mudeja on sekä avoimia, että hieman pidättyväisiä ja joitakin todella pidättyväisiä yksilöitä. Valtaosa mudeista on avoimia ja sosiaalisia. Kaikilla mudeilla on vahtimistaipumus voimakas ja puolustushalua löytyy. Mudi ei saisi olla arka ja/tai hermostunut ihmisiä kohtaan, vaan sen pitäisi olla rohkea ja jopa hieman röyhkeä. Kaikkein sosiaalisimmatkin urokset yleensä dominoivat ihmisiä mielellään, etenkin jos ne huomaavat, että ihminen on epävarma tai pelkää koiraa.

Mudeilla on yleensä hyvät koirasosiaaliset taidot ja ne lukevat hyvin toisia koiria. Ne ovat kuitenkin voimakasluonteisia johtajatyyppejä, eivätkä siedä, jos joku tulee hyppimään nenälle. Uroksilla on melko voimakas machoiluikä 1-3-vuotiaana, mutta kyllä siitä kärsivällisyydellä hengissä selviää. Jotkut mudit, etenkin nartut, voivat olla toisille koirille hyvinkin mustasukkaisia omistajastaan ja käyttäytyä jopa aggressiivisesti omistajaansa "puolustaen". Tällainen käytös on syytä karsia tiukasti jo heti pienenä ja opettaa pennulle, että omistaja pystyy ja haluaa itse huolehtia itsestään - sitä ei mudin tarvitse tehdä kuin todellisessa uhkatilanteessa.

Saman perheen koirilla ei ole yleensä ongelmia keskenään, jos niillä on tarpeeksi ikäeroa. Mudi kunnioittaa vanhempaa koiraa, tosin tilaisuuden tullen se on valmis nopeasti kiipimään arvoasteikossa ylöspäin… Omilla uroksillani ei ole ollut koskaan ongelmia keskenään, päinvastoin, ne ovat olleet ylimmät ystävät. Jos perheen vanhempi koira on kiltti ja väistyvä, nousee mudi sen ohi arvoasteikossa jo hyvinkin nuorena.

Voisinpa melkein sanoa, että mudiurokset ovat machoilustaan huolimatta usein hieman koirasosiaalisempia ja leppoisampia toisia koiria kohtaan kuin nartut. Jotkut mudinartut ovat melko pippurisia luonteeltaan. Nartut ovat yleensä hieman kuuliaisempia, urosta joutuu yleensä pitämään tiukemmassa, jopa erittäin tiukassa kurissa. Urokset ovat usein ehkä hieman huumorintajuisempia ja leikkisämpiä kuin nartut. Nartut ovat yleensä kuitenkin enemmän "halinalleja" ja pusuttelijoita kuin machot urokset.

Mudiurokset eivät yleensä ole yliseksuaalisia, poikkeuksia toki aina löytyy. Mudit ovat ennen kaikkea työkoiria. Jos mudille on tehty selväksi, että nyt työskennellään, niin se ei anna ulkopuolisten ärsykkeiden vaikuttaa suoritukseen. Totta kai mudiuroksenkin hormonit alkavat jyllätä, jos se törmää kiimaiseen narttuun, mutta ei se sekoa totaalisesti, paitsi ihan nuorena poikana n. 1-vuotiaana, jolloin se "keksii" tytöt.

Omat urokseni käyttäytyvät kotona normaalisti, vaikka olisivat juuri ulkona törmänneet kiimaiseen narttuun. Mudiuroksilla seksuaalisuus ehkä enemmänkin ilmenee toisille uroksille machoiluna kuin hillittömänä intona narttuja kohtaan. Yleensä ottaen mudiurokset ovat gentlemanneja, joista kaikki nartut pitävät. Jos narttu ei tuoksu miltään, ei uros ole siitä mitenkään erityisen kiinnostunut. Jos narttu tuoksuu hemaisevalta, alkaa mudiuros näyttävät kosiopuuhat sen sijaan, että hyppäisi suoraan selkään. Mudit eivät ole mitään raiskaajatyyppejä.

SIVUN ALKUUN

Kaikille mudeille yhteistä on se, että ne ovat itsenäisiä ja viipottavat lenkeillä mielellään kymmenien metrien säteellä omistajasta. Tämän takia onkin hyvin tärkeää, että jo pikkupennulta vaaditaan ehdotonta luoksetuloa ja ei-sanan osaamista. "Ei sinne" -käskyn saa pikkupennulle tehokkaasti opetettua esim. heittämällä pennun perään kourallisen soraa, kun pentu on menossa luvattomaan suuntaan. Pikkukivistä aina joku osuu ja "sadekuuro" säikäyttää pennun, mutta ei satuta sitä. Samaan aikaan sanotaan painokkaasti "EI" niin kovaa, että pentu varmasti reagoi ja heti perään houkutellaan pentu iloisesti kehuen luokse, palkintoa unohtamatta. Aikuisen, vapaana olevan mudin kanssa on helppo liikkua, jos sille on opetettu, että se saa mennä toisten ihmisten ja koirien luokse ainoastaan luvan saatuaan.

Harrastuskoirina mudit sopivat lajiin kuin lajiin. Niillä on erittäin tarkka nenä, joten ne ovat mainioita etsintäkoiria sekä ilmavainulla etsittäessä että jäljestämisessä. Kaikki mudit rakastavat metsälajeja ja pennulle kannattaa opettaakin ainakin jäljen alkeet. Lähes kaikki mudit, jotka ovat osallistuneet jälkikokeisiin ovat saaneet tuloksen ja koulutustunnuksen, mudit ovat mainioita jälkikoiria. Mudi on työskentelyssään sisukas ja herpaantumaton, eikä se anna pikkuasioiden häiritä itseään. Fyysisesti se on äärimmäisen kestävä: kun muut hyytyvät helteellä, mudi sen kun porskuttaa menemään.

Rakenteeltaan mudi on ihanteellinen agilityyn, se on todella nopea, notkea, kimmoisa ja sen ponnistusvoima on uskomaton koiran kokoon nähden. 100 cm korkean palveluskoirien esteen 45-senttinen mudi hyppää niin, että ilmaa jää väliin ainakin 10 cm! Mudit rakastavat kiipeilyä ja hyppimistä, metsälenkilläkin pitää pompata jokaiselle kivelle ja kannolle. Jo nelikuinen pentu on todella nopea ja taitava fyysisesti, ja aiheuttaa omistajalleen sydämentykytyksiä loikkimalla kallioilla kuin pieni apina. Suurin osa mudeista rakastaa myös uimista ja kaikenlaisia vesileikkejä jo pikkupennusta asti. Mudit kestävät myös hyvin kylmää. Niin kovaa pakkasta ei olekaan, etteikö mudille kelpaisi kunnon lenkki ja hangella piehtarointi.

SIVUN ALKUUN

Minulle mudi on niin sopiva rotu, että mielestäni siinä ei ole mitään suurempia vikoja. Luonteenpiirteet, joita minä pidän hyvinä voi tietenkin joku muu kokea huonoina.

Jos haluaa hyvin helpon, kiltin ja huomaamattoman seurakoiran, joka ei juurikaan vahdi, ei mudia kannata ottaa, mutta jos haluaa erittäin älykkään ja persoonallisen koiran (kissan ja apinan risteytys...), jolla on todella paljon annettavaa ja joka haluaa olla kaikessa mukana, niin mudi on oivallinen valinta. Mudi sopii ihmiselle, joka arvostaa koirassa älykkyyttä, uteliaisuutta, alkukantaisuutta, luonnollisuutta, helppohoitoisuutta, tervettä rakennetta ja pitkäikäisyyttä. Mudi sopii ihmiselle, joka haluaa, että koira ei ole nöyristelevä ja mielistelevä orja, vaan koiralla on omaakin tahtoa ja runsaasti älyä myös yrittää toteuttaa oma tahtonsa. Mudi sopii ihmiselle, joka arvostaa koirassa myös yhteistyöhalukkuutta ja loppumatonta intoa tehdä hommia. Mudi sopii liikunnalliselle ihmiselle, joka harrastaa mielellään pitkiä ulkoilulenkkejä ja pitää myös koiran aktivoimisesta sekä kouluttamisesta, sillä mudi vaatii vähintään peruskoulutuksen ja sen tulee saada juosta päivittäin vapaana.

"Ihanne" mudinomistaja on sellainen ihminen, jolla on maalaisjärki tallessa eli hän osaa pitää koiraa koirana. Hyvin kiltti ja pehmeä (arka) tai hyvin rauhallinen ja hidas ihminen ei ole voimakastahtoiselle ja vauhdikkaalle mudille sopiva omistaja. Mudit arvostavat ihmisiä, joilla on luontaista auktoriteettia ja "otetta". Mudit tuntuvat myös arvostavan ja pitävän temperamenttisista ja voimakastahtoisista ihmisistä, liekö siksi, että ovat itsekin sellaisia . Mudin omistajalla soisi olevan suhteellisen nopeat refleksit ja reaktiot, mudit kun ovat itsekin todella nopeita reaktioissaan - tosin reaktionopeus kasvaa kummasti mudin omistamisen myötä. Huumorintajua mudin omistajalta myös vaaditaan runsaasti, mudit kun ovat itsekin yleensä hyvin leikkisiä, iloisia ja huumorintajuisia hassuttelijoita.

Merkillepantavaa rodussa on, että mudit ovat kaikesta aktiivisuudestaan huolimatta kotioloissa hyvin rauhallisia ja vaatimattomia, jopa huomaamattomia, kun ovat saaneet purkaa toimintatarmonsa ulkona. Niiden lempiasento on maata selällään kaikki tassut kohti kattoa. Mudit ovat hyvin sopeutuvaisia ja tekevät sitä mitä omistajakin. Jos nukutaan niin nukutaan, jos puuhaillaan niin puuhaillaan. Aikuinen mudi ei tuhoa kotia turhautuneena liian vähäiseen toimintaan, vaan alistuu kohtaloonsa ja makailee näennäisesti rauhassa. Ulkona ylienergisyys voi kuitenkin purkautua esim. räyhäämisenä toisille koirille, liiallisena vahtimisena, tms.

Loppukaneettina voisi sanoa, että mudi on sekä kropaltaan että henkisiltä ominaisuuksiltaan liioittelematon ja alkukantainen, elämäniloinen peruskoira.


SIVUN ALKUUN

Terhi Multamäki '08