Tuikku jäi tuolloin eläkkeelle harrastus- ja kilpailutoiminnasta, se kilpaili toko:ssa erikoisvoittajaluokassa (1 x EVL1) ja oli saavuttanut ensimmäisenä mudina koulutustunnuksen erikoisjälkikokeesta (FH1). Kisauransa jälkeen Tuikku vietti aktiivista kotikoiran elämää, kunnes selän kipuilu muuttui niin voimakkaaksi, että ainoaksi vaihtoehdoksi jäi päästää Tuikku paremmille tennispallokentille.

Tuikun on nyt hyvä olla. Jori-isä pitää huolen, että kukaan ei tule Stugen pallolle! Tuikku oli hieno koira ja Sulo-veljen kanssa ne olivat ihanat identtiset kaksoset. Riikalle perheineen paljon lämpimiä ajatuksia ja jaksamista!

Tuikku heinäkuussa 2009

*********

Sulon puolisisko Saara (Mustantassun Saara) menehtyi äkillisesti ja yllättäen 6.10.09. Päivällä Saara oli ollut tavallista "kiltimpi" ja illalla se oli ollut poikkeuksellisen uupunut. Saara oli nukkunut yön sängyssä, mutta aamulla neljältä se oli maannut keittiön lattialla elottomana. Saara oli ollut aina terve, se oli käynyt vain rokotuksissa kahden vuoden välein. Saara olisi täyttänyt nyt joulukuussa 10 vuotta. Saaran kuolinsyy jää ikuiseksi arvoitukseksi, sillä Saaralle ei tehty ruumiinavausta. Lämmin osanottoni ja jaksamista Seijalle!

Päivitetty Agility Hiski Lastenlapset Linkit Murun päiväkirja Pentuja (sukutaulu kuvineen) PK-tulokset Kyynärpäät Lonkat Polvet

Lisätty uusi sivu MEJÄ

22.10.2009 hiski

Hiski 14 v 5 kk on tullut "virallisesti" vanhaksi. Sillä todettiin tänään voimakas sivuääni sydämessä (4/6). Sydämen vajaatoiminta on kehittynyt nopeasti, sillä kesäkuussa rokotuksella ei vielä kuulunut selvää sivuääntä. Minä olin tuolloin kuulevinani heikon suhahduksen, mutta ell ei kuullut mitään. Tänään ei tarvinnut enää ihmetellä, sivuääni oli niin selvä.

Hiski ei oireile havaittavasti, joten lääkitystä ei vielä aloiteta. Sitten, kun ukkeli alkaa vähänkin köhiä, niin sydänlääkkeet aloitetaan heti. Vajaatoiminnan pahenemisen nopeutta ei pysty ennustamaan, joten nähtäväksi jää kuinka kauan Hiski-Piski vielä posottaa. Voi olla, että vajaatoiminta ei tule juurikaan Hissumia vaivaamaan ja herra kuolee johonkin ihan muuhun tai sitten Hiski voi olla vainaa jo alta aikayksikön. Onneksi Hiski on kuitenkin normaalipainoinen ja muutenkin hyvässä kunnossa oleva iloinen papparainen.

Hiski-Piski 14 v 5 kk

PAEK3 Helsinki, tuomari Jouni Vatanen

Osallistuimme Sulon kanssa etsintäkokeeseen yli vuoden tauon jälkeen. Aamulla ensimmäisenä oli tottelevaisuus Talin kentällä, missä puhalsi tosi kylmä merituuli. Sulo teki tasaista työtä, tosin liikkeestä istumisessa se jäi seisomaan ja paikalla makuussa se oli noussut melkein heti istumaan, mutta mennyt sitten takaisin maahan. Seuraaminen sujui hyvin ja innokkaasti sekä harvinaisen tiiviisti (kerrankin tuomari ei huomauttanut väljyydestä...). Molemmissa luoksetuloissa Sulo istui jostain syystä hiukan vinoon edessäni, itse pysähtymisliikkeet ja luoksetulot sujuivat hyvin ja vauhdikkaasti. Tasamaanoudossa Sulo olisi saanut ottaa kapulan voimakkaammin ja tuoda sen vauhdikkaammin. Hyppynoudossa menohyppy oli hieno, mutta paluuhypyssä tuli kosketus. A-esteessä ei ollut huomauttamista. Eteenmeno olisi saanut olla määrätietoisempi, mutta Suu meni hienosti heti maahan. Saimme pisteitä 84/100, mikä oli joidenkin katsojien mielestä melkoisesti alakanttiin.

Tottiksen jälkeen matkasimme Veikkolaan suorittamaan maasto-osuudet, joista ensimmäisenä oli jälki. Sulo eteni janalla hyvin, nosti jäljen, tarkasti takajäljen, kääntyi itse ja lähti määrätietoisesti jäljestämään. Saimme janalta täydet pisteet 10/10. Löysimme metsästä kolme keppiä neljästä, mutta sitten tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Sulo vaihtoi ilmeisesti metsästäjien jäljille, koska näin koko ajan ihmisen jälkiä ja kuljetti mua pitkin metsää yhteensä varmaankin 1,5-2 km 500 m:n sijaan. Tulimme lopulta metsästä ulos aivan päin vastaisesta suunnasta kuin missä viimeinen keppi olisi ollut. Sanomattakin on selvää, että jäljestysaika oli jo aikaa sitten kulunut umpeen. Näin metsästäjien reppuja ja auton, kun tulimme metsästä ulos, joten vahva epäilyni on, että olimme heidän jäljillään... Yliajan takia saimme jäljeltä siis vain janapisteet eli 10/50.

Tässä vaiheessa ajattelin keskeyttää, mutta meillä oli kuitenkin vielä pieni mahdollisuus tulokseen, joten ajattelin ottaa kokeen maksettuna harjoituksena. Meillä oli enää varaa menettää yhteensä 10 p. maastosta tuloksen saamiseksi.

Seuraavaksi vuorossa oli henkilöhaku. Radan oikea puoli oli jyrkässä ylämäessä ja tietenkin Sulo nosti heti ensimmäisellä pistolla maalihenkilön n. 50 m:stä. Ukko haukkui täyttä kurkkua umpparilla ja meikäläinen yritti päästä viistosti mäkeä ylös mahdollisimman nopeasti ja hulluna läähättäen (huom., takana oli se n. parin km:n rämpiminen umpimetsässä jäljellä). Sulo joutui haukkumaan varmaankin n. 100 kertaa ennen kuin pääsin piilolle asti. Onneksi sillä on treenattu megapitkiä ilmaisuja!

Toinen pisto vasemmalle etukulmaan oli tyhjä, joten lähetin Sulon uudestaan vasemmalle, koska oikea puoli oli jo tutkittu puoliväliin asti. Kolmannella pistolla Sulo painui vasempaan takakulmaan ja alkoi karjua siellä pää punaisena. Huoh! Taas sain juosta kamalan matkan pitkin ryteikköä, mutta se ei Sulon ilmaisuun vaikuttanut pätkääkään. Tyyppi sai molemmista ilmaisuista täydet 10 p. Tuomarin mielestä Sulo olisi saanut lähteä pistoille voimakkaammin ja hän vähensi työskentelystä 2 p. Loppusaldo hausta 78/80 p. Ei hullumpaa!  

Meillä oli vielä varaa missata 8 pistettä... Seuraavana oli pudotetun esineen nouto. Rata oli ihan kamala! Reitti oli merkattu kulkemaan poikittain jyrkässä sammaleisessa rinteessä niin, että koira joutui kulkemaan ohjaajan "alapuolella". Sulo seurasi melkein koko ajan mun takana, koska kävelin niin onnettomasti rinteessä. Suu varmaan pelkäsi koko ajan, että rojahdan sen niskaan... Juuri ennen esineen pudotusta jouduin antamaan lisäkäskyn, että Sulo siirtyi viereeni - muuten esine olisi tippunut suoraan sen kirsun eteen. Sulo lähti ekalla käskyllä, mutta pysähtyi (tapansa mukaan) n. 10-15 m:n päähän katsomaan mua. En edes katsonut koiraan, jolloin se jatkoi matkaansa ja toi esineen vauhdikkaasti. Kaikesta sähellyksestä johtuen saimme tästä lajista pisteitä 17/20.

Esineruudussa Sulo toi heti ensimmäisellä pistolla esineen suunnilleen keskeltä aluetta. Sitten löytyi toinen esine oikeasta takakulmasta. Sen jälkeen sitten menikin aikaa kolmannen esineen paikallistamiseen. Lähetin Sulon alueen vasenta laitaa pitkin. Se eteni n. 10-15 m ja sai selvästi hajun esineestä. Ukkeli pyöri ja pyöri, paikallisti ja paikallisti esinettä ennen kuin se löytyi puunrungon takaa ihan edestä. Etsintäaika oli jo loppunut, kun Sulo vihdoin sai esineen paikallistettua. Tuomari kuitenkin hyväksyi esineen, koska kyse oli sekunneista, mutta rokotti sen takia pisteitä niin, että saimme esineistä 27/30 p. 

Viimeisenä oli tarkkuusetsintä. Meillä oli varaa menettää enää 2 pistettä... Sulo löysi esineen ja toi sen hienosti, mutta - herra Kastraatti meinasi nostaa koipea ruutuun! Ennenkuulumatonta tämäkin! Olisiko joku koira kusaissut ruutuun? Pisteitä menetimme tästä johtuen 2, joten saimme ruudusta 18/20. 

Saimme siis kokoon koulututustunnukseen vaadittavat 150 pistettä maatosta. Kylläpä veti tiukille!!! Olen oikein tyytyväinen omiin kisahermoihini, etenkin esineruudun osalta. Täytyy kyllä myöntää, että se perhanan jälki harmitti ja harmittaa vieläkin kovasti - jos Sulo olisi jäljestänyt kunnolla loppuun asti, niin meillä olisi ollut ykköstulos plakkarissa... Sen sijaan lopputuloksemme oli t. 84 m. 150, yht. 234 p. III EK3, sij. 2./2. No, onpahan ainakin osallistumisoikeus ensi vuoden SM-kokeeseen taattu!

3.10.2009 hph

Osallistuin Hiskin, Sulon, Murun ja Urkin kanssa Helsingin Palveluskoira-
harrastajat ry:n perinteiseen, jäsentenväliseen, epäviralliseen tottiskokeeseen. Tarkemmin kokeen kulusta Murun päiväkirjassa