5.12.2009
Mudihakuilua siellä ja täällä
sulo
Osallistuimme Sulon
kanssa Porvoossa toista kertaa hakukokeen 3-luokkaan. Ilma oli
kostea, tihkuinen ja lämpötila reilusti plussan puolella, ei
lunta. Oikein oivallinen sää koirille. 3-luokan koiria oli viisi,
yhteensä kokeeseen osallistui 10 koirakkoa. 3-luokkalaisilla oli
ensiksi henkilöhaku.
Maasto oli mukavan helppokulkuista
ja melko tasaista, juuri sopiva rata ns. "kyläkisoille".
Eka maalihenkilö oli n. 80 m:ssä oikealla umpipiilossa, toinen oli
n. 170 m:ssä vasemmalla, niin ikään umpparissa ja kolmas oikealla
300 m:ssä. Sulo teki pääsääntöisesti ihan hyviä pistoja,
tosin pari jouduin korjaamaan, kun Sulo lähti etenemään liian
aikaisin keskilinjan suuntaisesti. Löydettyjen maalihenkilöiden
jälkeen Sulo lähti nihkeästi seuraavalle pistolle, minun olisi
pitänyt motivoida se paremmin noille pistoille - tuli turhia
pistemenetyksiä työskentelystä. Kaikista ilmaisuista Sulo sai
täydet, paitsi ekasta ilmaisusta tuomari Antti Konttinen
otti pois yhden pisteen, koska taputin samalla reiteeni, kun kutsuin
Sulon sivulleni... just joo...
Saimme henkilöetsinnästä pisteitä 159/170 ja pisteet menivät
siis yhtä lukuun ottamatta koiran ohjattavuudesta (siis huonosta
sellaisesta). Olin oikein tyytyväinen Sulon suoritukseen ja siihen,
että henkilöetsinnän jälkeen meillä oli maaston puolesta HK3
plakkarissa eli se, mitä lähdin tähän kokeeseen hakemaan.
Esine-etsintään menin täysin
paineettomana, koska sieltä saaduilla pisteillä ei ollut enää
mitään väliä koularin suhteen. Ruutu oli pohjaltaan hyvin kostea
ja "haiseva". Meitä ennen esine-etsinnässä oli ollut
kaksi 3-luokan koiraa, joista kumpikin löysi vain yhden esineen.
Lähetin Sulon vasemmasta reunasta tuulen alapuolelta ja se löysi
esineen heti n. 15 metristä. Toisella pistolla, n. keskeltä
ruutua, Sulo tuli hetken kuluttua esine suussaan. En ensin edes
huomannut, että sillä oli esine, jonka se oli löytänyt n. alueen
keskeltä. Siirryin suosiolla oikeaan reunaan, lähetin koiran, joka
eteni silakkamaiseen, hitaaseen tyyliinsä oikeaan takakulmaan ja
tuli hetken kuluttua vauhdilla luokseni esine suussaan. Way to go
Sulo! Pisteet
ruudusta 28/30. Pari pistettä meni hitaan liikkumisen takia.
Tuomari oli Vesa Häkkinen.
Tajusin, että meillä olisi nyt
mahdollisuus jopa ykköstulokseen. Sulon ei tarvitsisi saada kuin 83
pistettä tottiksesta ja sehän olisi sille pala kakkua. Meillä kun
tottis on yleensä 90:n pisteen tuntumassa. Mieleeni ei edes
juolahtanut ettemmekö voisi saavuttaa HK3:sta, kunnes...
Tottelevaisuus oli viimeisenä
Maarin kentällä, sen arvosteli niin ikään Vesa Häkkinen.
Ilma oli muuttunut tosi ällöksi; satoi ja oli kylmä. Meillä oli
paikallaolo ensin, jonka Sulo suoritti erinomaisella arvosanalla.
Kun menin takaisin koiran luokse, niin se tärisi kylmästä.
Tajusin heti seuraamisen aloitettuamme, että Sulo ei toiminut niin
kuin yleensä. Seuraaminen oli lähinnä
"päiväkävelyä", eikä koira tainnut istuakaan
pysähdyksissä. Kävelystä istumisessa Sulo jäi seisomaan.
Juoksusta maahanmenossa Sulo jäi niin ikään seisomaan
(ennekuulumatonta!), ja lisäksi pyöri ja nuuski levottomasti maata
(sijaistoimintaa). Luoksetulo oli hyvä, mutta koira jäi seisomaan
eteeni. Juoksusta seisomisessa Sulo pysähtyi hyvin, mutta jäi
jälleen luoksetulossa seisomaan eteeni (never done that before...).
Tasamaanoudossa Sulo ampaisi
vauhdilla kapulalle, mutta toi sen hyvin hitaasti. Luovutus oli
myös niin heikko, että jouduin melkein nappaamaan kapulan koiralta
ennen kuin se tippui. Hyppynoudossa Sulo teki ilmavan menohypyn,
mutta hiljensi vauhtinsa takaisinhypyssä ja jäi esteen taakse
seisomaan. Herra nousi estettä vasten kurkistamaan minua kapula
suussaan. Kun sanoin "Tuo!", niin Sulo meinasi mennä
A-esteelle. Sanoin uudestaan "Tuo!", jolloin herra tiputti
kapulan suustaan. Vasta kolmannella käskyllä Sulo tuli luokseni
luovuttaen kapulan vinossa. En muista istuiko vai seisoiko se.
A-este meni hyvin, tosin tuomarin mielestä Sulo olisi saanut
suorittaa sen voimakkaammin, arvosana erittäin hyvä. Eteenmenossa
Sulo eteni vauhdilla ja suoraan, mutta meni vasta toisella
käskyllä maahan.
Kaiken tämän istumattomuuden ja
muun häröilyn johdosta saimme tottiksesta pisteitä VAIN 68... Ja
sillähän ei siis koularia tipu! Koulutustunnus HK3 jäi kiinni
vain kahdesta vaivaisesta tottelevaisuuspisteestä, auts! JOS Sulo
olisi mennyt ekalla käskyllä maahan eteenmenossa, niin meillä
olisi koulari. JOS Sulo olisi mennyt maahanmenossa maahan, niin
meillä olisi koulari. JOS Sulo olisi istunut silloin kun pitää,
niin meillä olisi koulari. JOS tädillä olisi munat, niin tätikin
olisi setä, jne... Voihan pemalauta jurrrrkele!!! On tää niin
tätä... Jos koulari olisi jäänyt uupumaan maastopisteiden
johdosta, niin sen olisi vielä sulattanut, mutta että tottis
prakasi - en ala! Sulon lopputulos oli siis t. 68 m. 187, yht. 255
p. -
Sulon tytär Manta
(Takkutukan Superlatiivi, om. & ohj. Eeva-Stiina Hatakka)
osallistui samaan aikaan niin ikään hakukokeen 3-luokkaan
Hyvinkäällä. Tuomari oli Maikku Mönkkönen. Koe oli
koirakon kummallekin osapuolelle ihka ensimmäinen 3-luokan
koeosallistuminen.
Manta työskenteli maastossa
hienosti; kaikki kolme maalihenkilöä ja esinettä löytyivät
tuloksena samat maastopisteet kuin isällään eli 187. Tottiksessa
Manta pisti paremmaksi totellen 83:n pisteen arvoisesti, joten
lopputulokseksi Mantalle kirjattiin hienosti t. 83 p. m 187 p., yht.
270 p. I HK3, sij. 3./6.
Suuren suuret onnittelut Iitulle ja
Mantalle! Harvoin sitä noin hienosti korkataan 3-luokkaa! Heti
ekasta kokeesta 1-tulos ja eka kiinnitys käyttövalion-arvoon!
Manta on ensimmäinen HK3-koulutustunnuksen saavuttanut NARTTU-mudi
ja tätä menoa tulee olemaan myös ensimmäinen mudi-NARTTU-KVA.
Tästä on hyvä keväällä jatkaa, tsemppiä tuleviin
kokeisiin!
Päivitetty
Marraskuu
Palveluskoirat
PK-tulokset
Sulo
Supo
Lonkat
Polvet
|