Sitoja: Heikki Anttonen

Perhon malli: Polypropyleenirunkoinen Pompero, vaihdoin peurankarvaisen runkomateriaalin paremmin kelluvaan ja paljon yksinkertaisemmin sidottavaan    polypropyleeniseen mattolankaan jo 80-luvulle tultaessa. Samoin uudistin häkilöinnin ja siiven josta tein viuhkan muotoisen. Perhon kevyempi nimi Pomperoon tullut Tuulikki-vaimolta: "-Nuokos niitä Pomperoita on?"

Kellutuslisäaine:   Nahkiss-nahkanhoitoaine (mm. Perhomessuilta) levitetään sormin koukulla olevaan siipi-pyrstöyhdistelmään sekä häkilähöyheneen sekä dubbingin       ennen  kiertämistä

Koukku:   #6-2 Partridge CS-42, #6 Ashima F-45 tai #6 Turral Sproat Wet Nymph ja nykyisin Daiichi 1550, numerot 6-2.
Sidontalanka:   valkoinen
Pyrstö:   valkoinen vasikanhäntä, jonka karva saa olla niin pitkää, että se yltää yli koko koukun rungon niin, että perhon viuhka (siipi) voidaan tehdä karvan tyvestä. Pyrstö itsessään ei saa olla kovin pitkä.
Runko:   vaaleanharmaa polypropyleenidubbaus (soikion muotoinen)
Runkohäkilä:   hyvälaatuinen kukon satulahöyhen
Viuhka:   valkoinen vasikanhäntä, karvojen tyvet tasataan, käännetään pystyyn ja levitetään viuhkaksi
Pää:   sidontalanka

          Pomperon sitominen

Yhden ja saman perhotyypin vuosien sitominen ja sillä kalastaminen kiteyttää perhon ja selkeyttää sen tekemisen. Se näkyy Pomperossakin; -pintaperhon tärkein   ominaisuus on hyvä kelluvuus, joka varmistetaan voitelemalla sitoessa sormissa Nahkiss-nahkanhoitoaineella. Näin Pomperon kaikki materiaalit saavat jo sidonnan aikana Nahkissrasva käsittelyn, joka takaa perhon hyvän kelluvuuden.

sidon ensin perhon pyrstön koukun päälle niin pitkästä vasikan häntäkarvasta, että sen tyvestä saa lopuksi tehtyä myös perhon viuhkan. Perhon  rungon dubbaan kahvimyllyllä tekemästäni polypropyleeni dubbingista, jota varten teen pyrstöä sitoessa sidontalangasta rungon puoliväliin reilun kokoisen dubbaussilmukan: "-Kierrän dubbingin valmiiksi spigotista riippuvalle langalle, jonka jälkeen taitan langan kaksisinkerroin dubbaushyrrän avulla niin pitkäksi lenkiksi, että siihen jää noin 15 cm tyhjää lankaa, lukitaan parilla kierroksella lenkki, jota tarvitaan runkosidoksen ja häkilän lukitsemiseen. Spigotilla vien langan pyrstön luokse ja kierrän pari kierrosta ja jätän langan taakse odottamaan"

pyöritän hyrrällä dubbingin melko tiukaksi, Nahkiss-nahkanhoitoaineella kyllästetty dubbingin kierretään rungon keskeltä pyöritellen se koukulle niin, että rungosta tulee kumpaankin päähän tasaisesti oheneva, keskeltä paksu ’sikari’. Langalla pari puolipolvea ja tyhjä lanka jää hyrrässä roikkumaan. Kiinnitän häkilän latvastaan pyrstön tyveen ja vien sidontalangan odottamaan koukun taakse

Runkohäkilänä käytän hyvälaatuista, isokokoista kukon satulahöyhentä, koska siinä on niskahöyhentä ohuempi ruoti sekä pitkä ja tasaleveä häkilä, joka riittää (reilu sentti puoleensa) isompaankin Pomperoon. Varmistan häkilän kiinnipysymisen kiertämällä sen ensin itsensä yli ja jatkan sitten kiertämistä melko tihein kierroksin takaa eteen. Kiinnitän sen nyt parilla puolipolvella, sillä langalla joka edessä odottaa, eli dubbauslanka jossa hyrrä roikkuu yhä. Häkilän kiinnitän runkoon, kun tuon sidonta­langan harvoilla kieroksilla häkilän yli eteen.

Lopuksi nostan viuhkan (siipi) sidontalangalla pystyyn ja päätän sidonnan pieni­kokoiseen päähän. Painan siiven karvat (vasikan hätäkarvojen tyvipäät) sormiensa välissä suppuun, tasaan sen saksilla ja levitän sen sivulta katsottuna litteäksi ja edestä katsottuna leveäksi viuhkaksi. Levitetyn viuhkan yläreunaan muodostuu näin Pomperolle ominainen kaari.

Pomperon virittäminen

Ennen kalastamista Pompero trimmataan. Perhon alas painunutta sarvea taivutetaan työntämällä sitä perhon edestä peukalolla pystympään ja sen viuhka levitetään auki "-On perhorasiassa ollessaan kuitenkin muuttanut hieman muotoaan". Sivusta katsottaessa sarven oikea etunoja on  pystysuunnasta noin 15-20 astetta ja viuhkan muoto edestä katsottaessa on noin 70-90 astetta. Jos häkilä on kaatunut, se oiotaan.

Pomperoiminen - Pomperolla kalastaminen

Siiman päässä Pomperot saavat lohilta kyytiä silloinkin kun muiden siimojen perässä perhot haalivat tyhjää vettä. Miksi? Mikä on Pomperoiden salaisuus?. -Tuurista tuskin on kysymys, sillä niin useasti olen lohia pinturillaan saanut silloinkin kun muut ovat tyhjän onkineet.

Samojen kalavesien vuosien kalastaminen samoilla perhoilla on nitonut yhteen kalastuksen tärkeimmät osaamiset. Vedenlukutaito, kalastustekniikka ja paikallistuntemus yhdistyvät kalastuksessa tavalla, jolla tulosta syntyy:

"-Lohihan tunnetusti siirtyy vedenkorkeuden mukaan paikasta toiseen, joten sen tiedon saaminen, missä se kullakin vedenkorkeudella luuraa, vaatii vuosien seurantaa. -Toinen asia on oikean "ajolinjan" löytäminen lohen kulloisenkin olinpaikan kohdalta. On yllättävänkin tärkeää löytää juuri se kohta, josta lohi suostuu perhoon nousemaan.

Oletan lohen huomion heräävän jonkun pudotessa sen näkyviin. Kun tarkasti tiedän kalan paikan, pyrin sijoittamaan heiton niin että Pompero putoaa kalan näkökentän yläreunaan, -silloin sille jää riittävästi aikaa nousta.

Nostan heiton ylös sen ohitettua kalan jo noin 50-70 sentin jälkeen ja heitän heti uudestaan samaan paikkaan, eli "piiskaan lohen hermot piloille" -se joko nousee tai häipyy... Jos ei lohen paikkaa tiedä varmasti, pidempiäkin uittoja joutuu tekemään, kuitenkin vältän yli 5 m uittoja.

-Usein kalastukseni näyttää sivullisista hassulta. Jopa niin, että tietämättömät ovat luulleet etten osaa heittää ollenkaan kunnolla. Siimani on monella mutkalla ja heitot näyttävät töksähteleviltä lyhyllä siimoilla kalastettaessa. Virtauksista riippuu miten monelle mutkalle siiman joutuu heittämään saadakseen riittävän pitkän vapaan kellunnan perholle."