LOHEN PINTAKALVO KALASTUKSEN

                                                     SELITYKSIÄ.

 

Ohjeet olen pyrkinyt  tekemää lyhyiksi ja ytimekkäiksi, siispä niitä täytyy hieman selventää.

 

 

 

1  :     Pintasiimalla päästään helpoiten oikeaan lopputulokseen perhon uinnin suhteen, tietenkin

          rasvatulla intermediatella tulee jotenkuten toimeen ,mutta jo heittämisen kannalta kuitenkin

        kelluva siima on paras. Mielelläni käytän myös kelluvaa peruketta, monofilin saa rasvaamalla

          tyydyttävästi kellumaan.

2  :     Pitkä peruke on taas välttämätön käytettäessä alaheittoa, joka on tullut jäädäkseen lohestajien

          heittovalikoimaan, niin helppo ja käyttökelpoinen se on. Myös se etu sillä saavutetaan että

          lohi ei enää näe heittosiimaa kun perho tulee kohdalle. Kalastustavasta johtuenhan siima kulkee

          kalan yli ennen perhoa.

3  :     Perhon siiven ja koko perhonkin rasvaamisella saadaan se uimaan pinnalla vaikkei se olisi

          pintaperhoksi muuten sopiva. Ihanne olisi jos perho heiton jälkeen jäisi pinnalle kuten pinturi

          ainakin. Silloin löysien siimojen sisäänveto voidaan suorittaa rauhassa, ja perho alkaa heti vedosta

          auraamaan kunnon vanaa.

4  :     Siellä missä ylävirta heitto sallitaan kannatta sitä käyttää, ainakin poikkivirtaan pitäisi heitto

          suunnata. Ideana on saada perho uimaan virtaa alas pää edellä. Virranpaine siimaan auttaa

          sopivan kaaren syntymiseen.

5  :     Kalasta ne alueet tarkoin joissa tiedät, näet tai oletat lohen olevan. Kovin pitkiä uittoja ei

          kannata tehdä vaan käyttää täsmäkalastusta, kuten varsinaisella pintaperhollakin.

6  :     Perhon monotoninen uitto ei anna kaikkein parhainta tulosta joten elävöitä uintia vavalla, ja

          siimasta vetämällä. Rytmin vaihdokset, sekä väliin pidemmät vedot ovat tarpeen kalan saamiseksi.

7  :     Kun seuraat tarkoin perhon kulkua niin saatat hieman hätkähtää lohen ilmestyessä perhosi taakse,

          sillä sinne se useimmiten ilmestyy, joskus otti kyllä tulee sivultakin mutta yleensä perästä, johtuu

          varmaan perhon liikkeen suunnasta. Jos pelästyt niin vetäiset perhon kalan suusta pois.

8  :    Vältä rajua vastavetoa, sillä saat vain kalan paniikkiin ja se ryntää helposti itsensä irti. Nosta siis

          vain vapasi reilusti pystyyn älä riuhtaise, kyllä se koukku tarttuu jos on tarttuakseen kun hieman

          siimasta annat sille lisävauhtia 20-30 sentin nykäyksellä.

9  :     Sitten vain vapa pystyssä katselet mitä se vastapeluri aikoo tehdä, tietenkin pidät siiman kireällä.

          Siinä on samalla hyvä hieman katsella rantautuspaikkaa jos ei ennemmin sitä ole tullut harkituksi.

          Lohi näyttää pian mitä se aikoo vapautuakseen tehdä. Moni kala on menetetty tiukalla alkuvedolla.

10 :    Vavan pystyssäpitämiseen on kaksi selkeää syytä, ensinnäkin se joustaa lohen äkkiryntäyksen tapahtuessa,

          eikä  siiman veto kohdistu suoraan kelaan. Toinen tärkeä tekijä on perin fyysinen, joskin vähemmän

          ajateltu, lohella on hyvin rakentunut lihaksisto, sen palautumiskyky on nopea, koskessa kasvaneena

          ja meressä saalistaessaan sen lihaksisto on loistokunnossa sen jokeen saapuessa. Kuitenkin sen tarve

          vastustaa  ylöspäin suuntautuvaa vetoa ei ole läheskään niin kehittynyt kuin muut liikkeet, siispä

          sen niskalihakset saa helpoiten maitohapoille ja sen seurauksena koko kala väsyy helpommin.

 

Näin olen asioita mielessäni puntaroinut ja yrittänyt niitä aina tilaisuuden tullen noudattaa, milloin hyvällä

joskus vähän paremmalla tuurilla.

 

Heikki Anttonen                                                 Takaisin