SELITYKSIÄ.
Ohjeet olen pyrkinyt tekemää lyhyiksi ja ytimekkäiksi, siispä niitä täytyy hieman selventää.
1 : Pintasiimalla päästään helpoiten oikeaan lopputulokseen perhon uinnin suhteen, tietenkin
rasvatulla intermediatella tulee jotenkuten toimeen ,mutta jo heittämisen kannalta kuitenkin
kelluva siima on paras. Mielelläni käytän myös kelluvaa peruketta, monofilin saa rasvaamalla
tyydyttävästi kellumaan.
2 : Pitkä peruke on taas välttämätön käytettäessä alaheittoa, joka on tullut jäädäkseen lohestajien
heittovalikoimaan, niin helppo ja käyttökelpoinen se on. Myös se etu sillä saavutetaan että
lohi ei enää näe heittosiimaa kun perho tulee kohdalle. Kalastustavasta johtuenhan siima kulkee
kalan yli ennen perhoa.
3 : Perhon siiven ja koko perhonkin rasvaamisella saadaan se uimaan pinnalla vaikkei se olisi
pintaperhoksi muuten sopiva. Ihanne olisi jos perho heiton jälkeen jäisi pinnalle kuten pinturi
ainakin. Silloin löysien siimojen sisäänveto voidaan suorittaa rauhassa, ja perho alkaa heti vedosta
auraamaan kunnon vanaa.
4 : Siellä missä ylävirta heitto sallitaan kannatta sitä käyttää, ainakin poikkivirtaan pitäisi heitto
suunnata. Ideana on saada perho uimaan virtaa alas pää edellä. Virranpaine siimaan auttaa
sopivan kaaren syntymiseen.
5 : Kalasta ne alueet tarkoin joissa tiedät, näet tai oletat lohen olevan. Kovin pitkiä uittoja ei
kannata tehdä vaan käyttää täsmäkalastusta, kuten varsinaisella pintaperhollakin.
6 : Perhon monotoninen uitto ei anna kaikkein parhainta tulosta joten elävöitä uintia vavalla, ja
siimasta vetämällä. Rytmin vaihdokset, sekä väliin pidemmät vedot ovat tarpeen kalan saamiseksi.
7 : Kun seuraat tarkoin perhon kulkua niin saatat hieman hätkähtää lohen ilmestyessä perhosi taakse,
sillä sinne se useimmiten ilmestyy, joskus otti kyllä tulee sivultakin mutta yleensä perästä, johtuu
varmaan perhon liikkeen suunnasta. Jos pelästyt niin vetäiset perhon kalan suusta pois.
8 : Vältä rajua vastavetoa, sillä saat vain kalan paniikkiin ja se ryntää helposti itsensä irti. Nosta siis
vain vapasi reilusti pystyyn älä riuhtaise, kyllä se koukku tarttuu jos on tarttuakseen kun hieman
siimasta annat sille lisävauhtia 20-30 sentin nykäyksellä.
9 : Sitten vain vapa pystyssä katselet mitä se vastapeluri aikoo tehdä, tietenkin pidät siiman kireällä.
Siinä on samalla hyvä hieman katsella rantautuspaikkaa jos ei ennemmin sitä ole tullut harkituksi.
Lohi näyttää pian mitä se aikoo vapautuakseen tehdä. Moni kala on menetetty tiukalla alkuvedolla.
10 : Vavan pystyssäpitämiseen on kaksi selkeää syytä, ensinnäkin se joustaa lohen äkkiryntäyksen tapahtuessa,
eikä siiman veto kohdistu suoraan kelaan. Toinen tärkeä tekijä on perin fyysinen, joskin vähemmän
ajateltu, lohella on hyvin rakentunut lihaksisto, sen palautumiskyky on nopea, koskessa kasvaneena
ja meressä saalistaessaan sen lihaksisto on loistokunnossa sen jokeen saapuessa. Kuitenkin sen tarve
vastustaa ylöspäin suuntautuvaa vetoa ei ole läheskään niin kehittynyt kuin muut liikkeet, siispä
sen niskalihakset saa helpoiten maitohapoille ja sen seurauksena koko kala väsyy helpommin.
Näin olen asioita mielessäni puntaroinut ja yrittänyt niitä aina tilaisuuden tullen noudattaa, milloin hyvällä
joskus vähän paremmalla tuurilla.
Heikki Anttonen Takaisin