Rotuni

Olen kooikerhondje, hollantilainen lintukoira. Rotuni on syntynyt jo 1700-luvulla, mutta melkein kuolimme sukupuuttoon kunnes paronitar Hardenbroek van Ammerstool lähti meitä kehittämään, esi-isistäni kun vain 25 selviytyi hengissä II maailmansodasta. Minua kyllä naurattaa tuo lintukoiranimitys, minä olen jänisjahtaaja Suutarilasta. Kyllä nuo linnut vähän kiinnostaa, mutta puput ja oravat ovat intohimoni. Meitä ei Suomessa ole vielä kovin paljon ja hartain henkilökohtainen toiveeni onkin, että rotuun tulisi mahdollisimman paljon uutta verta, niin tämä kuitenkin vielä pienikantainen rotu pysyisi mahdollisimman puhtaana.

Ulkonäköni

Täytän aika hyvin rotumäärityksen ulkonäöllisesti  mantelin muotoisine silmineni, kauniine korvarenkaineni ja jalkahapsuineni, mutta koska joka koirasta jotain vikaa löytyy, en minäkään ole täydellinen, olen kooltani reilusti yli ihannemittojen ja minussa on aika paljon täpliä.

Luonteeni

Olen äärettömän rauhallinen koira ja aika itsenäinen. Pentuhösläys katosi minusta ehkä liiankin aikaisin, tosin kun ruvetaan rähjäämään tulee pentumaisuus esiin vieläkin. Lempileikkejäni ovat kaikki repimisleikit sekä pallottelu. Hyväluontoinen olen ihmisiä kohtaan, lapsista tykkään tosi paljon ja varauksellisuutta (ihmisiä kohtaan) minussa ei kauheasti ole. Toisista koirista en kauheasti välitä, varsinkaan muista uroksista, oikeastaan en kunnioita muita kun karjalankarhukoiria. Olen muuten aika aamuvirkku, kello kun soi, koluan sängyn alta ja voi sitä jälleennäkemisen riemua kun isäntäväki nousee ylös. Se tapa minulle on annettu jäädä, että hamuan sormia suuhuni, tosin sitä voi ventovieraat pelästyä, mutta osoitan sillä vain hellyyttä. Viikonloppuisin kun kello ei soi, saan toimia herätyskellona. Yritän välillä jo 7 aikaan tuijottaa emäntää, mutta jos häntä väsyttää ja käskee vielä nukkumaan, jään kiltisti makoilemaan. Koska herään arkiaamuisin tosi aikaisin, en kyllä malta liian pitkään nukkua ja 8.30 on melkein takaraja herätä. Silloin tuijotan emäntää sängyn vieressä ja se kyllä aina tepsii. Säällä kun säällä viihdyn ulkona, oikeastaan mitä parempi koirankeli, sitä pidempi lenkki olisi mukava tehdä. Koska sää ei ole este, vain hidaste, emäntä pukee kurasäällä itselleen sadepuvun ja sitten mentiin taas. Minä tulen kuralenkin jälkeen kiltisti suihkuun tassu- ja vatsapesulle, joskus harvoin kun minut pestään oikein shamppoolla, annan pesun jälkeen föönätä itseni.

Harrastukset

Minut otettiin kotikoiraksi ja tarkoitus oli kanssani vain lenkkeillä ja viettää aikaa, mutta treenaamme myös tokoa ja näyttelyissäkin piipahdetaan silloin tällöin. Agilityä en ole oikeastaan pohtinut, vaikka useimmat koikkerit ovatkin siinä vallan hyviä. Minä olen enemmän laiskanpulskea kuin vilkasluonteinen ja ehkäpä tuo tokoilu sopii paremmin luonteelleni. Tarkoitus on mennä myös flyball-kurssille, mutta katsotaan mitä siitä tulee. Lapsi & koira kilpailuissa tykkään käydä, sillä siellä katsotaan minun ja Meten yhteistyötä.( ja saamme kivoja palkintoja jos pärjäämme) Mette on äärettömän kiinnostunut näyttelyistä, joten tiedä häntä jos vaikka juniorhandler-ura minulle aukeaisi Meten kasvun myötä. Uiminen on lempiharrastukseni, mutta siinä minulla ei ainakaan vielä ole tolkkua mukana. Lähtisin meinaan kauas järvenselälle ja rantautuessani pyrin kyllä mieluummin tutkimaan rannikkoa kun tulemaan omistajien luokse.

Muuta

Perheeseeni kuuluu 2 lasta ja isä ja äiti. Ihaninta on kun koko perhe lähdemme jonnekin yhdessä, silloin tarkistelen, että lauma on koko ajan mukana, enkä malttaisi ketään päästää luotani. Autoreissuja rakastan, hyppään takakonttiin, josta kurkistelen ikkunoista tai makoilen sujuvasti. Matkan pituudesta melkein tiedän, minne mennään ja itku pääsee ilosta, kun lähestymme milloin mitäkin määränpäätä. Vaikka en ole varsinainen sylikoira, käperryn välillä kainaloon tai tulen sohvalle silitettäväksi. Aamuisin teen upeita venytyksiä, niitä kutsutaan jänis- tai kissavenytyksiksi. Aina ole valmis lenkkikaveriksi ja muutenkin seurailen välillä niin tiiviin lähellä, että välillä emännän kääntyessä reippaasti, tulee törmäys. Kotiamme vartioin, mutta en ole mikään turhanräksyttäjä. Kun illalla ummistan silmäni, vaivun katselemaan unia jäniksistä  takajalat sammakkoasennossa, onnellisena koirana…