Varasin Irman pennun jo astutusreissulla Saksassa. Ihastuin pentujen isään
Butsch von der bösen Nachbarschaftiin
sekä niihin muutamaan jälkeläiseen jotka siellä tapasin niin, että ehdottomasti halusin Irman ja Butscin pojan. Pentuja syntyi 11 kappaletta, 7 urosta ja 4 narttua.




Oman pennun valinta oli vaikea.... Lopulta valitsin sen joka oli miellyttänyt ensi tapaamisella. Se oli pentueen rauhallisimmista pennuista yksi mutta ajattelin että malissa viettiä riittää että jospa hermot sitten olisivat tasapainossa.

Petteri todella oli ja on yhä rauhallinen malilapsi. Varsinainen halipusukoira



ja sikeä uninen.



Mutta annahan olla kun aletaan hommiin! Syttyy ihan eri koiraksi! On nopea, kiihkeä ja voimakas työskentelyssään. Ja erinomainen jälkityöskentely, kuten äidillään.



Ainakin tässä vaiheessa (kun tätä kirjoitan Petsku on 7 kk ikäinen)kaikki on kunnossa. Lahjakas pentu tuntuu olevan, mutta aikahan sen näyttää.