Sign of Victory reviews

 

Sign of Victory
Sign of Victory


You might remember Mind-a-Stray as Holochaust from their “Valley of Misery” DemoCD or from last year's “Anamorphica” demo under the name of Darcane. They decided to change their name for one last time and together with this the band releases their fifth demo “Sign of Victory”. Between the release of the demos, there were also some line-up changes with new guitarist Jere Lappalainen and main vocalist Sami Ilvonen joining Mind-a-Stray.

Compared with “Anamorphica” I can say that the band has done some changes to their style. It has less melodic and epic parts but they show a more serious and rockier side of themselves. The opening song “Sign of Victory” shows this best. It begins with a very 70's rocksound with very prominent drums and very strong sounding guitars. Halfway through the song the sound is speeded up a bit and there is place for a very good sounding guitarsolo, once again in a typical 70's sound. The vocals by Sami Iloven are very well suited for this kind of music, with a very deep voice that I found very reminiscent of Rage vocalist/guitarist Pevey Wagner. Certainly a good addition to the band. The second song “The One that got away” begins as a dark, sad sounding ballad but it changes into a more powerful melody with the bass line sounding particularly strong. “Menace to Society” is the song that completes this demo and provides a heavier sound then the rest of the demo. It has a traditional 80's metal sound to it with almost a bit of thrashing at the end of it.

With five very good sounding demo's under their belt and with each of these played in a (slightly) different style, I think Mind-A-Stray has proven that they have what it takes to become a successful band. With each demo becoming better, I can only suspect good things in the future.

 


Kypärä.net
4.5/5

Mind-A-Straylla on jo vallan mukavasti historiaa takanaan. Tämä helsinkiläinen yhtye on toiminut vuodesta 2000, aikaisemmin nimillä Holochaust ja Darcane. Uudella nimellä varustettuna tämä kokenut porukka lähtee tykittelemään kolmen uunituoreen biisin voimin.

Vaikka demolla on ”vain” kolme biisiä, se koostuu niin monesta pienestä osasesta, että lähdetäänpä ruotimaan kokonaisuutta biisi kerrallaan. Nimibiisi Sign of Victory käynnistyy siisteimmällä kitarariffillä, jonka olen aikoihin kuullut. Jatkon Manowar-henkiset miekanheilutteluvokaalit, tosin hienosti klaaratut sellaiset, hiukkasen latistavat avausriffin aiheuttamia riemunkiljahduksia. Kokonaisuudessaan Sign of Victory on medleyhenkinen ralli, johon on napsittu vaikutteita sieltä sun täältä. Tehtävä ei missään tapauksessa ole helppo, mutta sudenkuopistaan huolimatta lopputulos on varsin onnistunut. Erityisesti Cowboys from Hellin aikaisen Panteran tuotannon suuntaan viittaavat junttaukset saavat nyökkäilemään hyväksyvästi.

Kolmesta biisistä vahvimmaksi suoritukseksi osoittautuu yllättäen kakkosraita The One That Got Away, joka edustaa bändin slovariosastoa. Kyseessä on erittäin tyylikäs heavyballadi, joka nostaa hentoisen käsikarvoitukseni kohti korkeuksia. Tuossa asennossa haituvat pysyvät biisin alusta loppuun saakka, eikä vähiten upeiden laulumelodioiden ansiosta. Laulaja Sami Ilvonen omaa laajat äänivarannot ja onnistuu niin matalassa kuin korkeammassakin ulosannissa. Upeat pianokoukut tukevat hieman opethmaista ilmapiiriä. Kolmas ja viimeinen rypistys Menace to Society palaa ensimmäisen biisin linjoille ja on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna sekin liki täydellinen suoritus. Mieleen nousee Stonen ja Panteran nimien lisäksi vanhempi Sentenced – tämä kertonee kyseessä olevan melkoisen monipuolinen tapaus.

Olisin suljetun osaston kamaa, jos yrittäisin etsiä Mind-A-Strayn soitosta puutteita, sillä niitä ei yksinkertaisesti vain ole. Laulua myöten kaikki on täydellisessä balanssissa. Klaukkalassa sijaitsevalle D-Studiolle on muuten annettava jälleen tunnustusta, kun siihen tilaisuus kerran siunaantuu: studiosta on kovaa vauhtia kehittymässä eturivin suomalaisia metallipajoja. Ainoa pisteitä verottava tekijä on se, että välillä tuntuu olevan hieman vaikeaa vangita Mind-A-Strayn olemusta. Tästä kertovat arviossakin vilahtavat hyvin erilaiset yhtyeet, joita bändiä kuunnellessa mieleen kumpuaa. Toisaalta, pakko laskea vahvuudeksi se seikka, että tämä yhtye voisi todennäköisesti tehdä millaista musiikkia tahansa ja lopputulos olisi loistava.

 


Noise.fi
5/5

Jo toimiessaan Darcane -nimen alla Mind-A-Stray vakuutti minut omaperäisellä ja ammattimaisella otteellaan. Nyt uuden nimen sekä osittain uusiutuneen jäsenistön myötä orkesteri jättää jälkeensä lähtemättömän arven ja saa haluamaan lisää. On uskomatonta, miten näin taitava orkesteri saa yhä kulkea vapaalla jalalla, vaikka toisaalta se on bändille eduksi; Mind-A-Stray on saanut hioa konseptiaan rauhassa vuosien ajan ilman ulkopuolisten häiritsemistä tai painostamista. Tällainen materiaali herättää minussa himoja oman levy-yhtiön perustamisesta, silloin olisin heti kärkkymässä tätä helmeä omille listoilleni.

Darcanea tuli vertailtua melko pitkälle Metallican ja Sentencedin hivenen vanhemaan tuotantoon, mutta nyt Sign of Victoryllä nämä elementit on lähes tyystin haudattu. Tilalle on tullut jyräävää thrashia, komeita miehisiä mättömelodioita ja teknisiä elementtejä. Aiemmin vokaaleista vastuussa ollut Tommy Dee on väistynyt tämän demon ajaksi laulajan pallilta ja hänen tilallaan on hieman vahvemmasta Tony Kakosta muistuttava Sami Ilvonen . Miehen ääni on erittäin vakuuttava, joten on hyvin harmillista, että hän on viimeisimpien tietojen mukaan lähtenyt bändin riveistä. Tommy Dee on kuitenkin aiemmilla demoilla todistanut olevansa vokalistina mies paikallaan, joten bändin tulevaisuus on näiltäkin osin valoisa.

Demon aloittava nimibiisi iskee heti ensitahdeilla suoneen sellaisen thrashpiikin, että pysyvä koukkuuntuminen on väistämätöntä. Tyylikästä riffittelyä ja omaperäisiä sovitusratkaisuja sisältävä kappale on sellainen taidonnäyte, joka pistäisi kovemmaltakin rässiveteraanilta sormen suuhun. Lisäksi kappale on aivan uskomattoman tarttuva, eikä sen sävelistä pääse eroon edes suihkussa käydessä. Kakkosbiisi The One That Got Away esittelee Mind-A-Strayn kauniimpaa puolta ollen äijämäisellä tavalla herkkä metalliballadi, joka ei kuitenkaan ole millään tasolla siirappinen esitys. Tarttuvuusasteikko nousee jälleen parilla pykälällä, sillä kappale kummittelee päässä yhä nukkumaan mennessä. Kolmannella Menace To Society -kappaleella orkesteri löytää itsestään jopa deathmetallisia piirteitä, eikä tämän räyhäämisen soidessa voi välttyä nykiviltä päänliikkeiltä. Oiva lopetus täydellisyyttä hipovalle demolle.

Toni Peltola , May 2005



Mind-A-Stray - Sign Of Victory (Self Release) Review by Marco Gaminara Formed in 2000 by then frontman Tommi Tiihonen (rhythm guitar, backing/co-vocals) the band has undergone a couple line-up and hence name changes. But their final name change to Mind-A-Stray has been done with a solid line-up of Sami Ilvonen (vocals), Jukka Hoffrén (bass, backing vocals, keyboards), Jere Lappalainen (solo guitar) and finally Tommi Lehtosaari (Drums) whom I don't think actually played on this demo.

"Sign of Victory" slips into an airy lead for a couple seconds then into some solid rock guitar chords. The song ebbs and flows like a 70's prog rock anthem with a drum solo and keyboards filling the sound while the guitars strum away or happen to be soloing. Sami's  voice is clear and his singing suits the music perfectly, it's not too high pitched or whiney or too gruff to make it hard on the ear, but it contain enough of a hint of aggression to give it an edge.

Tommi T. sings the verses on "The One That Got Away" clearly demonstrating why he was able to be the lead vocalist for so long. His voice is softer and smoother than Sami's, but that could also be because the song is extremely laidback and ballad like.

Jere's long flowing solo never detracts from the structure of the song and actually enhances the other melodies that are integral to the song as a whole. The popping bass line is actually distinct enough to make an impact of it's own too.

The demo is completed by the final track "Menace to Society" which has a much heavier feel to it from the outset. The guitars strumming their power chords full of bends and harmonic squeals overlay the pounded drums, while the vocals force themselves into the foreground by having a melody all their own and remaining clean forcing the music to do all the hard work of making the song heavier. However for the final minute, the vocals take on an entirely different tone and while never getting to a thrash metal shout they have a depth and intensity that's not far from it at all.

Over all really good rock/melodic metal CD by this Finnish band, let's see what they manage to do with a full-length release.

Marco Gaminara, April 2005


It seems that In Finland the talented metal-acts grow on the trees, because every young and new metal band from that country radiates a certain quality level. That's also the fact with Mind-A-Stray, a band from Helsinki who's been around since 2000 and has operated under the names of Holochaust and Darcane before.

'Sign Of Victory' is Mind-A-Stray's fifth promo-CD in about four years time and you can hear that this is a well-oiled machine with good songs. Too bad that this promo only contains three songs (which add up to about 20 minutes of music), because this is a good appetizer for more. Opening and title track 'Sign Of Victory' if for me the best track on offer here. Solid guitar riffing with lots of variety, good and many guitar solos, a eye-catching drummer and an adequate vocal performance are key elements of this mighty fine track. Only remark is that the vocal parts can still use a little bit more variety and power, but this is a thing that can be overcome with time. 'The One That Got Away' starts off as s (semi-)ballad, but gets heavier along the way. During the more laidback parts you can clearly hear that the vocals can use a little something extra to get this act to a higher level. Closing track 'Menace To Society' closes this promo in style: again a very good, varying track with lots of great musical ideas and a dawn good performance.

The talent is there. I am curious how long it will take before this band can make the step to the next level. On the basis of this three track promo a recording deal should be one of the clear possibilities.

Sjak, April 2005


Initially called Holochaust, changed their name to Darcane, drafted three new members (vocalist, guitar player and drummer), and again changed their name to Mind-A-Stray. (With so many name changes, one would perhaps expect something a bit better than that, but there you go.) In between changes, they have been busy releasing demos (this is the fourth one I'm reviewing), with some rather mixed results. The last one seemed to suggest a recovery though, so I was quite willing to give _Sign of Victory_ a chance in spite of its less than appealing looks. The production is quite decent for a demo and doesn't hamper the music, which has suffered considerable changes with the new members. It isn't so much the focus that has changed, but rather the interpretation of their customary mix of heavy metal and hard rock -- which at least sounds less like Metallica than before. Technically proficient and tight, the band try their all to whip up some enthusiasm, with plenty of guitar leads, rhythmic riffs and anthemic choruses. The new vocalist, while different from the previous, remains within the same gruff clean vocals format, and generally suits the music without excelling or providing much improvement compared to past efforts. Some really poor melodic vocals then come in to prove that bands should stick to what they do best. The worst part: it's the longest track on the demo. The remainder of the demo is quite decent though. The band certainly has some quality, but these guys really need to settle down and focus on their strong points in the future.

Pedro Azevedo, April 2005


Desibeli.net

Kahden vuoden välein nimeään vaihtanut Mind-A-Stray (ex- Holocaust , ex- Darcane ) täräyttää tiskiin kolmen biisin annoksen kunnon melodista englanninkielistä hevanderia. Nimeksi kiekolle on annettu enteilevästi Sign Of Victory. Modernein ja vähän progressiivisinkin elementein höystetty riffittely tuo monipuolisuudessaan mieleen hetkittäin saatteessakin vaikuttajiksi nimetyt Metallica:n ja Opeth:n. Mistään itsetarkoituksellisesta suoritusmetallista tässä ei silti onneksi ole kyse, vaan kappaleet rullaavat vaivattomasti eteenpäin – kiitos idearikkaiden sovitusten. Vokalistin vahva ääni nostaa osakkeita entisestään, ja kun jokainen kolmesta biisistä on vielä ilahduttavan omantyylinen on kasassa todella napakka paketti.


Mind-A-Stray on nimenä Suomen demotaivaalla uusi tähti, mutta kun hieman pintaa syvemmältä alkaa asiaa tutkimaan, bändin miehityksestä paljastuu tuttuja soittajia ja yhteensoitto-osaamista monien positiivista palautetta saaneiden demonauhoituksien takaa. Bändi tunnetaan paremmin edellisistä nimistään, uskon Holochaust ja Darcane -nimien soittavan hälytyskelloja monien Suomen demopiireistä tietävien musiikinystävien pääkopassa, 2002 Holochaust pääsi rockin SM-kisoissa finaaliin saakka ja Darcanen demonauhoitus sai osakseen lähes poikkeuksetta ylistävää palautetta musiikkimedioissa.

Mind-A-Stray n tyylisuunta on mielenkiintoinen, biisien sävellykset ovat monipuolisia joilla kuuntelijaa hemmotellaan thrash-riffittelystä aina opethmaiseen tunnelmointiin saakka, unohtamatta kuitenkaan bändin progressiivista näkemystä. Sovituspuoli on bändin vahvin lenkki, omaperäiset ideat yhdistettynä taiteelliseen näkemykseen avaavat bändille ovet vaikka kuinka mahtipontisten sävellysten luomiselle. Orkesterin selvät vaikuttajabändit ovat aistittavissa materiaalista ilman suurennuslasiakin, mutta niitä hyödyntäen Mind-A-Stray on onnistunut luomaan omanlaisen soundinsa.

Suurin muutos edellisiin bändiprojekteihin on uuden laulajan Sami Ilvosen pestaaminen. Uusi laulaja tuo karismallaan ja monipuolisella laulutekniikallaan uutta verta kokoonpanoon ja näinollen Tommi Tiihonen pystyy täysin keskittymään kitarointiin. Mind-A-Stray on onnistunut yhdistämään musiikkiinsa vaikutteita Metallican ja Opethin parhaista puolista. Tällä konseptilla bändi voi edetä vaikka kuinka korkealle.

Olli Rinnekangas, March 2005


Rock Eyez
6/10

Finland's Mind-A-Stray releases their fifth demo this month. “ Sign of Victory ” is the title track and has a folk metal feel. Fast paced running music with good guitar work and deep vocals. Track-two “The One That Got away” starts off with some narration that turns into a ballad, vocals are baritone on this track which accents each word clearly and the song really is a joy to listen to and the guitar work and music are excellent. Track-three another good song but goes in many different directions, the accent of the vocalist came into play on this track, which you could not really hear, on the other two songs and he seemed out of key. But overall, this is a good CD.

Brian Rademacher, March 2005