Hirvenmetsälle mentäessä kiire pitää unohtaa. Näin me teemme isän kanssa, että unohtuu arjen kiire raittiissa ulkoilmassa. Annetaan Jyskyn ehtiä ensin hirvihaukulle. Kun haukku alkaa, aletaan tehdä tulia. Paistetaan makkaraa ja syödään eväät. Kuunnellaan haukkua ja arvuutellaan, että mitä siellä voisi olla. 1-2 tuntia siinä menee ja sitten voidaan lähteä koiran kaveriksi. Sinä vai minä?
Hirvet jo paljon kesympiä siinä vaiheessa. Oma mieli tyydytetty ruualla ja haukun kestävyydellä paikallaan. Haukun tuntumassa voi sitten katsella ampumalinjoja ja hirvien liikkeitä. Mitään kiirettä ei tarvitse pitää siinäkään vaiheessa. Se oikean ampumapaikan löytäminen paranee koko ajan.
PAM! Sitten vain katsellaan, että kuinka käy. Muista hyvitellä koiraa ja kehua sitä hyvästä työstä. Yksi hirvi päivässä riittää ja mieli on tyydytetty. Ahneus pitää unohtaa…….!
[Ylös]
Taas tuli elokuun 20 päivä ja metsään pääsemme jälleen. Mukaan tulivat karhukoirat Ibasan Carlos ja Ibasan Asi ohjaajineen. Karhusta oli jälkihavaintoja ja syönnösjälkiä läänin rajan tuntumassa. Koirat laskettiin mustikkamaastoon hakemaan, eikä mennyt pitkään, kun haukku alkoi raikua. Passi oli vedetty rajan varteen tuulen alle noin kymmenellä miehellä. Haukku alkoi siirtyä rajaa kohti.
Passissa ollessa tuli autolastillinen marjamiehiä, jotka olivat menossa samalle marjasuolle, josta haukku alkoi. Kerroin ystävällisesti haukun kuuluessa, että 17,5 cm:ä tassun leveydeltään oleva karhu haukussa samassa maastossa, mihin marjamiehen menossa. Käskin heidät lähtemään pois. Eikun sankot kolisi, kun he alkoi tehdä lähtöä. Sitten huomautin toisella tavalla asiasta!!!!!
Saattehan te mennä sinne, mutta omalla vastuulla, koska haukussa on 300-kiloinen KARHU! Ja jos käy niin, että me ryykkäämme kyseistä elukka ja te olette siellä marjan poiminnassa, niin aivan varmasti te olette ensimmäiset, johon se purkaa paineitaan. Minä en haluaisi olla teidän housuissa silloin. No johan meni perille. Sanoin, että sinne voi mennä myöhemmin, kun tämä on ohi.
Haukku tuli eteen minusta noin sadan metrin päähän. Katselin traktoriuralla kummallekin puolelle mihin ammun, jos se tulee tähän. Melkoinen jähinä taimikossa kävi, kun kaksi koiraa yrittää häiritä kulkijaa metsän. Sitten se alkoi valua passilinjaa pitkin, kuin tietäen, että olemme odottamassa sitä rajan varressa. Kaikki saivat osansa haukusta ja sydämen tykytyksiin lisäystä. Passimiehet loppuivat aikanaan ja karhu halusi rajan taakse, koska siellä ei ollut lupa metsästää. Karhu tuli ojan pohjaa pitkin metsäautotien reunaa ja meni tiestä yli. Olimme jo väärällä puolella, eikä voinut muuta, kun kuunnella haukkua ja odottaa koiria. Olimme metsähallituksen mailla, johon myydään lintulupia. Kohta tulee lintumies meidän luokse, joka sanoo, että olin aivan haukun vieressä ja yritti päästä näkemään haukuttavan, mutta ei päässyt! Arvatkaa naurattiko jo silloin?
Kerroin lintumiehelle, mikä oli haukussa. Niin olisittepa nähneet kaverin ilmeen. Tuumasi, että pitääpä varoittaa kaveria ja alkoi soittamaan heti. Karhun jälki mitattiin ojan pohjalta, koska tiet ovat liian kovia siihen. Jälki ei niissä näy.
Isä oli haukun tuntumassa ilman pyssyä, koska olimme väärällä puolella. Nousi tien reunasta metsän puolelle jäi odottamaan siihen haukkua. Haukku tuli suoraan kohti ja koirat alkoivat vilahdella maastossa, mutta karhu ei näyttäytynyt silloinkaan. Vaan teki U-lenkin isän kohdalla ja sitten jatkoi suoraan kulkuaan. Isä kertoi, että ei ollut kuin 15 metriä, mistä karhu meni ja hän ei vaan nähnyt sitä.
Asi ja Carlos työskenteli noin 4 tuntia, kunnes puhti loppui ja lämpötila nousi. Kiitos koirien omistajalle hienosta päivästä. Unohtumaton reissu. Näitäkään koiria ei ole käytetty jalostuksessa.
Jyskyä ei ollut vielä olemassakaan ja karhun metsästykseen oli lupa jo silloin. Nykyään ei voi edes haaveillakaan, että sellaisen saa.
[Ylös]
Jyskyn kanssa ensimmäinen hirven metsästyspäivä 2002. Oli tarkoitus löytää hirvi Kivijärven takaa haukuttavaksi. Lähdimme maastoon kulkemaan tuulta vasten. Vajaan kahden tunnin etsinnän jälkeen alkoi tuntua siltä, ettei hirviä ole sillä puolen saloa. Nousin Syvänlammen vieressä olevalle mäelle, jossa oli puolukkakangas. Jysky tuli yhtä aikaa siihen paikalle ja alkoi haistella puolukan varpuja. Sitten nosti koipea ja kuseskeli hajujen päälle. Olen nähnyt ennenkin, minkä hajujen päälle Jysky kusee. Karhun hajujen päälle tietysti. Aloin tarkemmin katsoa kangasta ja olin näkevinäni karhun jälkiä varvikossa tai oikeasti painaumia siellä.
Jysky hävisi luota ja oli yli 2 tuntia läänin rajalle päin karhun perässä. Yritti saada sitä ylös sieltä, mutta päivän kuivuessa hajut katosi ilmaan.
Yksi koiramies sanoi, että paremmalla koiralla käy huomenna katsomassa saman alueen. Kyllä hirvi löytyy sieltä ihan varmasti.
Taisipa olla, ettei löytynyt. Koska karhu oli ollut siellä ja hirvet olivat väistäneet sieltä pois. Tulipahan todistettua sekin paremmalla koiralla. On muuten sellainen koira, joka haukkui karhua ja jolla on myös kaatoja takana.
Jyskyllä etsitty useita karhun jälkiä ja saatu mitattua jäljen koko. Useina kesinä hihnan kanssa.
[Ylös]
Jyskyn kanssa vuoden 2002 elo-syyskuun alussa harjoittelemaan omaan maastoon taas jälleen kerran. Laskin Jyskyn hakemaan heti aamu-usvan sekaan. Tie miltä laskin oli nimeltään Karhuluostarin tie. Koira lähti heti tuulta vasten hakemaan. Kun oli mennyt puolituntia, niin arvelin itsekin lähteä maastoon kulkemaan. Samalla katsoin tutkaan, että missä koira on kun ei ollut näkynyt vähään aikaan. Tutka näytti vasemmalle lääninrajaa kohti. Tieltä metsään mentäessä alkaa heti suoalue, jossa kasvaa mustikkaa. Vähän aikaa kuljettuani näin suo-ojan reunassa peppurointijälkiä ja katselin ympärilleni löytyykö muuta jälkeä. Ojan mättään päällä näkyi selvästi, kuka jäljet oli tehnyt. Karhu oli nukkunut mahallaan mättään päällä, josta näkyi aivan selvästi karhun rungon muotoinen jälki. Heinä oli lakosalla siltä osin.
Otinpa tutkan uudestaan käteen ja heti näin, että haukku oli päällä. Mitään ei vaan kuulunut. Suunta oli selvillä ja ajattelin lähteä katsomaan, mikä siellä haukussa. Tunnin kuljettua ja neljä metsäautotietä ylitettyäni, josta katsoin aina tietä kumpaankin suuntaan, että mikä se olisi haukussa. Tiellä ei näkynyt mitään jälkiä ja ihmettelin sitäkin, kun en tavoita haukkua.
Sitten hokasin, että sehän tietää kokoajan kuka tulee perästä. Koska olin koko ajan tuulen päällä. Se ei halunnut laskea minua ohitseen ja jalkapelissä se ei näyttänyt onnistuvan. Kuljin Kalamäen yli ja tulin kahden metsälammen väliin, jossa yllätys, yllätys kuului haukku ensimmäisen kerran sinä aamuna. Kuuntelin haukkua ja tulin siihen tulokseen, että haukussa oli karhu. Ääntä tuli ihan laulunaan, eikä se ollut ihan mitä vaan haukkua vaan enemmänkin jähinää kunnon vastustajan kanssa. Jyskykin tiesi, että mies tulee perästä.
Soitinpa isälle, että tulee kaveriksi, että päästään likemmäksi haukkua. Väsymys oli vienyt jo mieheltä voimat. Yksi syy soittoon myös. Koira oli haukkunut jo 3 tuntia, kun tulin siihen lampien väliin. Meni aikaa ennenkä isä tuli paikalle. Seurasin tutkasta koko ajan, että haukku on päällä. Isän tultua lähdimme perästä ja näytin suuntaa mihin päin pitää mennä. Sen minkä Trackerilla voi näyttää suunnaksi. Haukku loppui 4 tunnin jälkeen ja näimme, että koira lähti tulemaan takaisin päin. Arvasin, että niiltä teiltä saadaan koira kiinni. Jysky saatiin tieltä kiinni ja oli aivan puhki. Jysky ja karhu olivat kulkeneet sinä päivänä noin 8 kilometriä.
[Ylös]
Vuonna 2004 syys-lokakuun vaihteessa Jysky otti ylös maastosta 10 cm:ä tassun kooltaan olevan karhun, joka suojautui pitkään heinikkoon. Meni jäljestä noin 7-10 km:ä. Meni minusta noin sadan metrin päästä ja karjaisi mennessään. Soitin naapuriseuran kaverille, että karhu tulee Jyskyn edessä heitä kohti.
Tunti siitä soitosta soitti toinen kaveri samalta rannalta noin 5 km:n päästä, että täällä on karhun jälki tiellä, sekä koiran jälkiä myös. Isäni kanssa ajoimme perästä ja saimme koiran kiinni maantieltä, joka tuli jo vastaan. Koira työskenteli karhun kanssa ainakin 2 tuntia. Haukkua ei kuulunut, vain räsäys sieltä täältä. Jysky törmäsi karhuun heinikossa ja karhu antoi koiralle kyytiä. Jysky työskenteli samana päivänä kahden hirviporukan kanssa, josta laskimme työskentelymatkan noin 25-30 km:ä.
Tilanne alkoi, kun käytin Jyskyä heti aamusta metsässä. Maastosta löytyi heti emä ja vasa, pari haukahdusta ja sitten mentiin.
Hirvet olivat vauhkoina tämän alueen ympärillä. Jysky kyyditsee hirviä yleensä noin 6-7 km:ä, jos ne eivät pysähdy. Naapuriseuran kaverit lupasivat todistaa koiran työskentelyn.
Seurattiin, minne hirvet menivät. Jysky palasi noin puolen tunnin päästä takaisin. Valittiin toinen alue ja laskettiin taas Jysky irti. Muutama minuutti ja pari haukku sarjaa ja taas mentiin. Nyt oli emä ja kaksi vasaa. Puoli tuntia ja koira palasi takaisin. Jäljet kävin katsomassa metsäautotieltä, kun suunta oli selvä.
Isän kanssa keskustelin, että onpa hirvet arkoja tänä aamuna. Sanoin isälle, että menisi tuohon isoon niemeen seuraavaksi, koska minä olin jo ulkoillut sinä aamuna tarpeeksi. Kaikki aamuiset maastot oli sen niemen vieressä 1.5 km:n säteellä. Isä lähti maastoon ja käveli metsäautotieltä kankaalle ja tuumasi vhf:ään mennessään, että Jysky oli tehnyt tarkkaa analyysiä polulla niemeen mentäessä. Että jotain hajuja oli!!!!!!!!!
Meni noin 10-15 minuuttia, kun ensimmäinen haukun räsäys kuului. Tutkasimme isän kanssa ristiin ja huomasimme, että Jysky liikkuu koko ajan. Kävi ensin isästä tuulen alla ja sitten kävi minusta tuulen alla. Suunta muuttui vasten tuulta meidän välistä rantaa pitkin, kohti länttä.
Hoihkasin isälle, että menen eteen siitä mistä hirvet kulkee. Niin siinäpähän näe, mikä se on. Katsoin välillä tutkasta, että missä mennään. Huomasin, että rannan puolelta meni ohi. Sitten kuulin kuin härkämullikan mylväyksen.
Ihmettelin, että onko naapurilla mullikoita rantapuolella? EIHÄN SIELLÄ OLE EDES AITOJA!!!!!!! Karhu per....e, minä hokasin! Sitten alkoi soittorumba naapuriseuran porukoille!
[Ylös]
Vuonna 2006 menimme lasten kanssa katsomaan majavaa metsälammella. Meidän maiden keskellä on pitkä lampi, johon laskee joki ja lähtee joki toiseen järveen. Majavat tykkäävän asustella näillä main.
Kysyin lapsilta, tytöltä ja pari vuotta vanhemmalta pojalta, että haluaisivatko he nähdä majavan? Saman tien pakattiin vaatetta päälle ja lähdettiin maastoon. Puhuin mennessä, että pitää olla hiljaa, kun lähestymme lammen rantaa kohti. Muuten majava ei tule näytille. Tulimme lammen rantaan ja majavan pesä näkyi toisella puolen lammen rantaa. Majavaa ei vain näkynyt.
Otin veneen alta laudan ja arvelin lyödä vettä kuin majava tekee. LÄPS ja vähän ajan päästä taas LÄPS! Sitten jäimme seuraamaan, mitä tapahtuu. Kohta alkoi kuulua piuskutus meidän oikealta puolelta. Majavan poikanen ui meidän eteen. Muutaman ringin meidän edessä uituaan jatkoi matkaan taas oikealle. Tuli siihen tulokseen, ettei se ollutkaan äidin komento vaan ihan muuta.
Lasten kanssa alettiin puhua hiljaa, mitä siinä tapahtui. Niin silloin kuului lammen toiselta puolen suhaus kuin iso puu olisi kaadettu. Kysyin lapsilta, että kuulivatko he sen. Olivat kuulleet myös. Katselin lammin rantoja joka suuntaan, että kuka kaatoi puun. Kertasin itse mielessäni äänen sävyä. Sitten hokasin, että karhu antoi varoituksen lammen toiselta puolen. Supatin lapsille, että lähdetään pois, mutta hiljaa. Kerroin myös mennessä, että se ääni tuli karhusta. Katsoin mennessä myös tuulen suunnan, että olimme silloin tuulen alapuolella. Vein lapset kotiin ja otin Jyskyn tarhasta kyytiin.
Jyskyn kanssa lähestyimme samasta suunnasta kuin lasten kanssa. Kalapolkua pitkin vähän vasemmalta tulin rantaan. Olisittepa nähneet Jyskyn elkeet saman tien kun tulimme rantaan. Jysky seisoi hihnaa vasten kahdella jalalla, kuin me miehet ja valitti et” voi, voi ”siellä se olisi. Laskin flektistä narua kaiken 8 metriä ja Jysky oli uimassa jo yli lammin. Tuntui ilkeälle vetää narusta koira takaisin ja kertoa, että annetaan sen olla nyt siellä vaan. Taputtelin koiraa ja kehuin, että hyvä poika.!!!!!!!! Kesäkuuta elettiin tuolloin.
[Ylös]
Lähdettiin isän kanssa etsimään hirveä omilta mailta . Oli loka-marraskuun vaihde ja porukalla oli jo useita hirviä nurin siinä vaiheessa. Isä jäi auton luo odottamaan milloin hirvihaukku alkaa.
Jysky oli hakenut tuulta vasten jo useita lenkkejä. Tuumasin isälle vhf:llä, missähän hirvet mahtaa olla ja tulin siihen tulokseen, että ne jäivät tuulen alapuolelle. Käännyin kantapäilläni ympäri ja jatkoin myötätuuleen näyttäen Jyskylle suunnan. Jäin paikalleni seisomaan ja seurasin Jyskyn menoa tutkasta. Koiran vauhti hyytyi ja näytti sille, että supin jäljillä oltaisiin. Kerroin taas vhf:n isälle, että taispa löytyä supi! Isä kuunteli vaan hiljaa, eikä kommentoinut turhia asioita.
Kohta kuului! Kutsu Jysky pois HETI! Minä kysyi, että ”Minkä takia?” Iso susi meni isän vierestä ohi. Rannassa Jyskyn vauhti oli nolla. Aloin karjua Jyskyä luokseni, mutta ei näyttänyt kiinnostavan luokse tulo vaan vauhti koveni ja suunta oli isää kohti. Kerroin isälle, että seisoisi suden jälkien kohdalla ja yrittäisi ottaa Jyskyn kiinni. Niin sujuvasti ohitti isän ja matka jatkui!
Eipä Kimmolle tullut kiire, EIPÄ! Selkä märkänä ensin auton ja isän luokse, ja sitten koiran perään ja vauhdilla. Ensimmäinen mökkitie ja huti meni. Toinen mökkitie ja puomi kiinni. VOI Vee…… Sanoin isälle, että jää odottamaan Jyskyä sille paikalle ja lähdin ajamaan järveä ympäri ja vastaan ottamaan Jyskyä toiselta puolen järven. Onneksi ei metsäautotiellä ollut muita liikkujia, koska mentiin aika kovaa.
Toisella puolen ajoin Jyskyn eteen ja kuvittelin, että saan sen kiinni siitä kohti. Taas jälleen ohitti sujuvasti. Kerroin isälle jälleen kerran, että ammun ilmaan muutaman kerran, että tietää pitkähäntä, että perästä tullaan. Toivossa elettiin, että taittaisi matkaa vähän kovemmin kuin Jysky. Ei siinä voinut muuta, kun pysytellä mahdollisimman likellä Jyskyä. Jos jotain alkaisi tapahtua niin kerkeisi kaveriksi. Saatte uskoa, että GPS-panta on hyvä olla olemassa.
7 kilometrin päästä Jysky tuli metsäautotietä kohti ja ajoin eteen. Sain Jyskyn kiinni. HUH HUH! Elämäni pisimmät minuutit sinä päivänä.
[Ylös]