Päivitetty 29.10.2009

-Videoita

 

 

 

 

Hei!

Emme päivitä enää näitä sivuja. Uuudet sivut löytyvät osoitteista:

                         www.suvaksenmatkailu.fi

                         www.suvaksenkennel.fi

Moi!

 

Mukavaa kun kurkkasit karjalankarhukoiristamme kertoville sivuille. Miksi minä valitsin karhukoiran, tässä tarinaa:

 

Nuori poika syntyi maaseudulle, jossa metsästys ja kalastus tuli tutuksi, sekä maalaisidylin kiireettömyys. Pienestä pitäen kuljin mukana joka paikassa, missä tapahtui jotakin. Hienot eräkokemukset isän ja vaarin kanssa kasvattivat nuorukaista. Nuoruusajan aikana kotona oli useita koiria ja koirarotuja. Kaikki hoiti oman hommansa kunakin vuosikymmenenä.

 

Koiria oli

 

Ensimmäinen koira oli saksanpaimenkoira, joka hoiti pihavahdin hommat, etsi hävinneet tavarat, kuljetti kahvit heinätyömiehille ja toimi suojelusenkelinä lapsien osalta. Stellasta on paljon kerrottuja juttuja ja oli pidetty koira talossa. Ehkä vielä itselläkin on joskus sellainen.

 

Toinen ja kolmas koira oli Karhukoirat Usvan Tuisku ja sen poika Jarru. Kumpikin käytettiin näyttelyssä ja saivat Sertin. Toimivat hirvelle, mutta metsästysseura ei ymmärtänyt koiralla metsästystä siihen aikaan. Oma kokemukseni pienenä poikana karhukoiraan oli unohtumaton! Uljaita ja komeita mustia koiria. Koirat myytiin pois melko nuorena. Tämä tapahtui 70-luvun alussa. Olisi voinut olla jo karhukoiria täältä asti.

 

Sitten tuli pitkä litania ajokoiria. Nimiä oli Melu, narttu Rita, Sertti ja viimeisenä beagle Jesse. Kaikki koirat ajoivat myös turkisriistaa. Siinä meni kaksi vuosikymmentä ajokoirien parissa. Jesse jäi auton alle helmikuun viimeisenä päivänä 1992. Liian kova pala oli se nuorelle metsästäjälle. Tästä johtuen tuli koiraton kausi vuoteen 1999 asti.

 

Vuonna 1991 sain kaadettua villisian omalle pellolle. Tämä tapahtui iltahämärässä ja onneksi se jäi niille jalan sijoille. Osuma oli selkärangassa. Istuin sian päällä ja ihmettelin tuuriani. Entä sitten, jos se menisi vielä metsän puolella. Tuli ”ahaa”- elämys! Minulla pitää olla KARHUKOIRA, niin en tarvitse välttämättä muita avuksi, eikä happane lihat metsään. Tätä asiaa kypsyteltiin kahdeksan vuotta ja ennen kuin koulut oli käyty, tarhat tehty ja keskusteltu vaimoväen kanssa.

 

Soitin hyvälle ystävälleni, jolla oli jo KVA karhukoira. Hänelle tuli pystykorvalehti ja hänellä oli myös tietoa karhukoirarintamalta. Pyysin häntä etsimään minulle koiraa ja ilmoittamaan heti, kun sellainen pentu löytyy. Eikä mennyt kauan, kun soitto tuli. Keskusteltiin koirista ja tultiin siihen tulokseen, että pitää lähteä katsomaan pentua. Komea koirahan sieltä löytyi, ja se ei vierastanut mitään ympärillään olevia uusia asioita. Ja kyytiinhän se lähti. Kotona ei tietänyt kukaan, mitä tuli mukana. Olisittepa nähneet ilmeet lapsien ja vaimon.

 

Koirasta tuli K&MVA  ja isä pääsi taas toteuttamaan unelmaansa. Minä opettelin Jyskyn kustannuksella kaikki koirahommista, mutta en sorru enää samoihin virheisiin. Kantapään kautta sitä oppii.

 

Hieno on omistaa Jysky. Toteutuihan sekin haave!

 

Kimmo Mikkonen, Heinävesi