Siian kalastus vapavälinein

Tämä artikkeli ei käsittele siian onkimista!

Suomen vesissä on siikaa runsaasti. Se on ollut suosittu istutuslaji ja sen monet eri lajit löytävät sopivan vesistön, missä viihtyä. Alkuperäisten lajien lisäksi ainakin peled -siika on ollut istutuksien kautta levinnyt laji.

Parhaita siikajärviä ovat yleensä olleet melko kirkasvetiset ja suurehkot järvialtaat. Tällaisia ovat esimerkiksi Keski-Suomessa Konnevesi, Keitele, Kivijärvi ja Päijänne. Näiden vertaisia ja jopa parempia siikajärviä on varmasti paikallisesti muitakin. Kun kyseessä on suuri järvi, herää kysymys, mistä siian sitten laajalta alueelta parhaiten tavoittaa. Siinä onkin eräs siiankalastuksen viehätyksistä. Siika on nimittäin joskus todella vaikea tavoitettava. Se painuu ajoittain syviin vesiin ja on vapavälinein lähes mahdoton tavoitettava.

Helpotusta siian kalastukseen tuo pari seikkaa. Ensimmäinen on se, että siialla on tietyt jossain määrin ennustettavat elämänrytmit. Toinen on se, että ainakin järvisiioilla on parveutumistaipumusta, joten esim. pilkkimies saattaa saada yhdessä rysäyksessä siikoja kehuttavaksi asti. Siikojen rytmit täytyy kuitenkin tutkia lähes vesistökohtaisesti. Samoilla alueilla voidaan havaita toki yhtäläisyyksiä, mutta myöskin hienonhienoja eroja vaikkapa eri siikalajien kesken.

Tämän esityksen havainnot pohjautuvat lähinnä järvistä Konneveteen ja virtavesistä Kuusamoon ja Pohjois-Norjaan.

Konnevesi

Siian vapakalastuskausi alkaa Konnevedessä heti kesäkuun alussa. Siiat tulevat ensimmäistä kertaa matalemmille ja erityisesti kivikkoisten luotojen lähettyville ja salmiin. Monina kesinä katselin tuota pyörimistä turhautuneena, kun siiat eivät välittäneet mitään lipoistani. Perhoja tai pikkuvaappuja minulla ei silloin ollut. Alkukesällä siioille kelpaavat samat aineet kuin myöhemminkin. Pikkumusta on perhostajan varma valinta

Toinen sessio tapahtuu juhannuksen tienoilla normaalikesänä. Silloin vanhan kansan mukaan pitää laittaa ahven- ja siikaverkko lähtemään "rantamännystä". Nämä kalat tulevat silloin hyvinkin matalaan rannoille. Luulisin tämän johtuvan molemmilla sekä samasta, että eri syistä. Ahven tulee matalaan sekä kala- että hyönteisravinnon takia. Särjet ja kutuaan järvissä hoitelevat salakat kiinnostavat isompia ahvenia. Siialla suurin kiinnostuksen kohde on tuolloin suursurviainen(ephemera vulgata), joka on suurikokoinen korentolaji. Vanhan kansan kalamiehet eivät tienneet tarkkoja lajeja, mutta tärkeintä oli se tieto, että "murokasperhon" ilmestyminen tiesi hyviä siikasaaliita matalasta. Siialle kelpaavat juhannuksena vaappujen lisäksi esim. mustalehtiset perhokoukulle varustetut lipat, mutta kiinnipysyminen on niissä huonompaa. Perhoista kannattaa kokeilla monenlaisia pintureita. Surviaisen pystysiipiset jäljitelmät ovat tietysti jäljitelmäkalastajan valinta. Itse olen saanut siikoja mustarunkoisella cdc-siipisellä pienellä pinturilla. Perho on ollut melko matalalla kelluva ja häkilätön. Tässä resepti lyhyesti:

juhannuksena 2002

Kainuussa ja Koillismaalla on tunnettua, että paikallisten vesistöjen siikakannat tulevat juhannuksen aikoihin virtavesiin sankoin joukoin. Silloin niitä ongitaan virranhuopeista nerokkaan yksinkertaisella "eläkeläisperholla". Perho on yksinkertaisimmillaan vain mustalla villalangalla ja hopeakierteellä ehostettu pieni kolmihaarakoukku. Perholla ongitaan yleisesti tavallisella onkivavalla ja pieneksi vuollulla onkikoholla. Perinteinen perhostaja saattaa olla näissä karkeloissa heikommilla, mutta onnistua voi vaikkapa pienillä cdc -pintureilla. "Kupumiehet" voivat saada myös mainioita saaliita vesikoholla varustetuilla litkoillaan.

Kuusamon Poussun kylällä sijaitsevalla Poussunkoskella ja sen lähivesillä siika toimii tyypilliseen koillismaalaiseen tapaan juhannuksen aikoina. Kesällä 2000 juhannuksen jälkeisellä viikolla pikkusiiat olivat tulleet virtapaikkoihin. Rannalla tavatut kalastajat kertoivat isojakin siikoja saadun perholitkoilla virrasta. Poussussa ei yläosilla ole kovin kovia virtapaikkoja. Ylimmän kosken niskalla oli alkuillasta lähtien siikojen tuikkeja runsaasti. Numero 16# koukkuun sidotuilla cdc siipisillä perhoilla sain huijattua useita 100-300 grammaisia pikku perussiikoja. Paikallisten nuorten kalamiesten vinkit johdattivat meidät koskilta pari kilometriä ylävirtaan kapeaan salmeen, johon on takavuosina muovailtu pohjapato. Siiat tuikkivat padon yläpuolella ja osin myös alhaalla. Pientä oli koko täälläkin, mutta myös harjuksia oli kalastossa.

Pohjois-Norjassa siiankalastuskokemukset ovat lähinnä Kautokeinojoelta. Joki on Finnmarkin ylängön mahtavin uoma, joka laajenee välillä järvimäisiksi suvannoiksi. Siioilla, kuten muillakin kalalajeilla on siellä tilaa kasvaa ja liikkua. Siiat ilmestyvät myös Kautokeinojoessa välillä virtapaikkoihin syönnökselle. Parasta aikaa on näyttänyt olevan heinäkuun aika, mutta omia kokemuksia ei ole ollut muista ajoista. Siikaa on runsaasti myös muissa vesistöissä. Kokoa siioilla on ollut parhaimmillaan mukavasti. Perussiika on koillismaalaista siikaa kookkaampaa ehkä n. 300-500 grammaista. Kiloisetkaan eivät ole välissä poikkeuksellisia. Perhoilla onnistuu täälläkin, mutta siikoja on saatu myös lipoilla, pikkuvaapuilla ja jopa lusikkauistimilla. Lotto -lippa täytyy mainita hyvänä yleiskoneena tässäkin asiassa.

Kesällä 1998 leiriydyimme kaverini kanssa Kautokeinojoen varteen Gievdneguoikasta viitisen kilometriä eteenpäin. Paikalla on hiekkakuoppa johon voi ajella helposti tieltä. Paikalla saattaa olla muitakin. Kuopan reunalta on parinkymmenen metrin loiva lasku rantaan. Virtaa on tälläkin kohtaa riittävästi. Paikasta vajaa kilometri ylävirtaan on koski ja alaspäin mennessä on myös hieman reippaampi virtapaikka.

Tuona kesänä olimme liikkeessä heinäkuun puolenvälin paikkeilla. Siiat olivat tulleet virtoihin suurina parvina. Tuikkeja ja selkäeviä näkyi lähes yhtenään virrassa. Tapahtumat alkoivat ensimmäisestä heitosta. Siikoja oli myös yllättävän kovissa virroissa. Samalla reissulla saimme siikoja myös järvistä lisäpainon avulla heitetyllä pikkuvaapulla.

Kesällä 1999 kävin samalla paikalla heinäkuun loppupuolella. Nyt tuikkeja ei enää näkynyt kuin aivan satunnaisesti. Siiat olivat myös selkeästi vaikeammin tavoitettavissa. Koko oli myös pienempää kuin edellisenä vuonna ja ruokakalojen eteen joutui tekemään tosissaan töitä. Näin se on onneksi erilaista joka kerta. Kun iso virta oli arvaamaton, piti kokeilla pienempää. Vuottasjoen "niskalla" oli pari harria ja siikaa pelastamassa kahden nälkäisen miehen kala-ateriaa keskellä päivää. Kalakeiton voimin lompsittu matka Galbbajavrelle todisti tilanteen samaksi järvilläkin. Siiat olivat kateissa ja ainoa rannalle tullut yksilö tuli hauen vatsassa matkustamalla. Ahvenet ja hauet olivat kyllä erinomaista murkinaa myöskin! Kuinkahan suuri on muuten suurin Kautokeinojoesta saatu siika? Eivät taida rantojen asukkaat pitää melua saaliistaan.

Seuraavassa on perhoreseptejä ja kuvia toimivista siikaperhoista. Lopuksi myös linkkejä muihin artikkeleihin ja tietolähteisiin asiasta.

Linkkejä:
Siian kalastuksen tietopaketti

Seniori-vaaput