Haettaessa kotikennelistään Hollannista Oiva suhtautui reippaasti ihmisiin, liikenteeseen ja uusiin kulkuvälineisiin. Oiva ei oikeastaan pelkää mitään. Joonas oli Oivaa vastassa sen saapuessa lentokoneen ruumassa Suomeen. Lentoboksin luukun avattuaan Joonas sai märän pusun kasvoilleen ja iloiset hännänheilutukset päälle. Sitten Oiva jo halusikin leikkiä. Uskomaton pääkoppa pojalla! :)

Oiva on vielä pieni, joten aika näyttää mitä siitä isona tulee... Tähän mennessä sen on täyttänyt kaikki odotuksemme. Oiva on erittäin hyvähermoinen ja rohkea. Luonteen miinuspuolena voitaneen pitää sitä, että Oiva on hyvin itsenäinen. Se tuntuu luottavan itseensä niin paljo, että me oman lauman ihmiset emme ole sille ainakaan vielä niin tärkeitä, kuin haluaisimme olla.

Toisiin koiriin Oiva suhtautuu rennosti ja huolettomasti. Kaikkia vieraita ihmisiä pitäisi päästä haistelemaan ja pusuttelemaan tietysti... Metka ja Oiva tulevat alkuvaikeuksien jälkeen toimeen aivan loistavasti. Metka yrittää ainakin vielä osoittaa pennulle sen paikkaa laumassa ja toistaiseksi Oiva sen hyväksyykin... Pojat myös leikkivät keskenään paljon.

Kotona iltaisin Oiva ryhtyy omiin puuhiinsa, joista me muut emme oikeen ota selvää. Oiva ottaa tyynyn etutassujensa väliin ja alkaa tunkea sitä suuhunsa, kunnes enempää ei mahdu. Sitten pojan silmät menevät kiinni, tassut alkavat leipoa ja lussutus alkaa... Mahtaakohan olla joku pentuaikainen ilmiö? Hassun näköistä puuhaa kuitenkin! ;)

Oiva syttyy leikkiin helposti ja osaa myös hyvin rauhoittua. Voisi olettaa, ettei sillä isonakaan tule olemaan palkkausongelmia, sillä leikkiminen on niin mielekästä puuhaa. Ruoka tietysti maistuu myös. Liiankin hyvin. Välillä tuntuu, että ruokakuppikin saatta siinä hötäkässä upota pojan kitusiin. Mikään ruoka-aine ei vielä ole jäänyt syömättä, vaikka homejuuston nokareelle pitikin ensin murista ja äristä ja hyökätä kimppuunkin useampaan otteeseen... ;)

Osaahan Oiva toki hermojakin koetella... Kun se haluaa Metkalta esimerkiksi luun, se haukkuu kimeällä äänellä niin kauan, että Metka antaa periksi. Lenkillä ollessa Oivalla on tapana roikkua hampaillaan Metkan hihnassa. Oma hihna ei niinkään kiinnosta, vaan se josta voi vetää Metkaa mihin itse haluaa. Uskomattomia sieppikohtauksia Oiva saa yleensä hiekalla, rannassa tai hiekkatiellä. Silloin se juoksee päättömänä ympyrää ja alle jää kaikki mitä edessä on...

Oiva ei ole toistaiseksi tuhonnut kotona kuin tietokoneen nettikaapelin ja kaksi puhelinlaturia. Aika hyvin pieneltä nilviäiseltä! ;)