Metka on luonteeltaan nimensä veroinen kaveri! Elo Metkan kanssa ei ole tylsää - välillä tuntuu että Metkan putkiaivoissa on joku tukkeuma tai sitten siellä todella on mutka, vaikka mies onkin... Metka on enemmän kuin koira - ja tietää sen! ;)
Metka on tullut meille puolen vuoden iässä suoraan kasvattajalta. Maailma oli uusi ja ihmeellinen paikka Metkalle silloin. Sosiaalistaminen aloitettiin ja tulosta syntyi ajan kanssa. Nykyään Metkan kanssa voi huoletta kulkea missä vaan, eikä mikään - metsäneläimiä lukuunottamatta - sitä suuremmin hetkauta. Ihmisiinkin Metka alkoi tutustua ja onkin nykyisin avoin, vaikka ei erityiseti vieraista välitäkään. Noh, tokihan rapsutukset kelpaavat, jos ei ole muuta tekemistä. :)
Kotikoirana Metka on lähes ihanteellinen. Se ei juurikaan ole tehnyt tuhoja, eikä rieku sisällä (ellei isäntä sitä siihen innosta). Metka nukkuu sisällä ollessaan sängyn tai sohvan alla siinä huoneessa missä muukin lauma on. Rappukäytävästä kuuluville äänille Metkalla on tapana puhista, erityisesti silloin, jos herra on väsynyt ja hauaisi nukkua rauhassa. Tästä kieltäminen vain lietsoo puhinaa, suihkupullo vedellä täytettynä sen sijaan saa Metkan hiljaiseksi :)
Metkaa voisi luonnehtia rauhalliseksi belgiksi, sillä ulkoinen olemus säilyy miehellä tyynenä lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Silti saattaa nupissa keittää, mutta kunnon herrasmies ei anna sen näkyä päällepäin! Kyllähän Metkakin tietysti silloin tällöin söhöttää ja hyvä niin, sillä tietäähän sen kuinka käy jos aina pitää tunteensa piilossa. Metka osaa kuitenkin ottaa todella rennosti tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
Ohjaajastaan Metka imee tunnetilan itseensä välittömästi. Jos ohjaaja hermoilee ja käy ylikierroksilla, Metka muuttuu passiiviseksi. Jos taas ohjaaja on aidosti iloinen, Metka on myös hyvällä tuulella. Jos ohjaaja vähänkin pelkää tai jännittää, Metkakin alkaa käyttäytyä, kuin olisi uhattuna. Metkalla on kova halu puolustaa Oivaa ja muutakin laumaa. Välillä täytyy muistuttaa kuka puolustaa ketä... :)
Metkan viettejä olemme saaneet herätellä, jotta harrastaminen sujuisi. Metka on osoittautunut hyvin saalisviettiseksi koiraksi, vaikka alkuaikoina emme sitä olisikaan uskoneet. Saalisvietin ja viettikestävyyden eteen teemme työtä edelleen. Suvunjatkamisvietti on vaitettavasti vielä kaikista voimakkain. Ja voisi lievästi sanoa, että tämä hieman häiritsee harjoittelua silloin tällöin... Omasta mielestään Metka onkin kelpo-jalostuskoira! ;)
Ruokahalun emäntä on koira-paralta keitoksillaan vienyt. ;) Kovin on nirso mies ja erittäin vähäruokainen fyysiseen aktiivisuuteensa nähden. Kovanakaan treenipäivänä ruokaa ei yleensä koiraan uppoa neljää desilitraa enempää. Ravinto kyllä tuntuu imeytyvän erittäin hyvin. Metka syö kohtalaisesti, mutta palkkiona treeneissä makupaloista ei juurikaan ole hyötyä.