VENEZUELA VUONNA 2007

Presidentti Hugo Chávez kajautti virkaanastujaisissaan 10.1.2007 Fidel Castron kuuluisaksi lanseeraaman iskulauseen: ”Sosialismi tai kuolema”. Hän lupasi samassa yhteydessä, että Venezuela siirtyy sosialismiin vuoteen 2013 mennessä. Hänen mukaansa sosialismi – ei kapitalismi – on ainoa keino taata hyvinvointi ei ainoastaan Venezuelassa vaan myös koko maailmassa.
Bolivaarisen vallankumouksen syventäminen aloitetaan 1990-luvulla yksityistettyjen valtionyhtiöiden kansallistamisella. Suuryritysten nykyisille omistajille maksetaan yhtiöistä käypä markkinahinta. Mikä estäisi Venezuelan nykyistä kongressia kansallistamasta maansa avainalojen teollisuutta, jos aikaisemmin valtapitäneet hallitukset ja parlamentit ovat jo kyenneet myymäänkin sen pois?
Enemmistö venezuelalaisista pitää Chávezia parhaimpana presidenttinä, joka heillä kautta aikojen on ollut. Hänen kaudellaan on rakennettu enemmän siltoja, rautateitä, sairaaloita, oppilaitoksia, valtateitä ja asuntoja kuin koskaan aikaisemmin.

Bolivaarisen vallankumouksen uudet tavoitteet

Bolivaarinen vallankumous on astunut uuteen laadulliseen vaiheeseen, jossa sen luonne on muuttumassa demokraattisesta sosialistiseksi. Prosessin tärkeimmiksi tehtäviksi ovat asettuneet:

Venezuelan talouden avainsektorien kansallistaminen
Porvarillisen valtion purkaminen ja sen korvaaminen vallankumouksellisella valtiolla, joka perustuu työläis- ja kansanneuvostojen valtaan
Bolivaarista vallankumousta johtamaan tarkoitetun Venezuelan Yhdistynyt Sosialistinen Puolueen (PSUV) perustaminen.

1. Venezuelan talouden avainsektorien kansallistaminen

Venezuelan presidentti Hugo Chávez ilmoitti 8.1.2007, että maan sähköntuotanto ja teleliikenne suunnitellaan kansallistettaviksi. Hän sanoi, että nämä kaksi alaa ovat "strategisia sektoreita", joiden tulee olla kansan käsissä. Kyseessä ovat tässä vaiheessa yhtiöt Electricidad de Caracas ja C.A. Nacional Telefonos de Venezuela (CANTV). Lisäksi Orinocolla toimivia ulkomaisia öljy-yhtiöitä otetaan valtion hallintaan. Ne ovat investoineet alueelle 17 miljardia dollaria.
Vallankumouksen tavoitteena on myös itsehallinnollisen asenteen omaksuneen Venezuelan keskuspankin vallan lopullinen nujertaminen. Keskuspankin uudeksi johtajaksi on nimitetty entinen finanssiministeri Nelson Merentes.

2. Porvarillisen valtion purkaminen ja sen korvaaminen vallankumouksellisella valtiolla, joka perustuu työläis- ja kansanneuvostojen valtaan

Venezuelan uuteen hallitukseen nimitettiin 13 uutta ministeriä. Tämä merkitsee bolivaarisen vallankumouksen siirtymistä enemmän vasemmalle. Maan varapresidentti Jose Vicente Rangel korvattiin chavistojen vasemmistolaisemmalla vaihtoehdolla Jorge Rodriquezilla. Tämän samanniminen isä toimi 1970-luvulla Sosialistisen Liiton historiallisena johtajana, joka kuoli kidutukseen salaisen poliisin käsissä. Rangelin eron syynä pidetään sitä, että hän vastusti julkisesti Caracasin yksityisen golfkentän pakkolunastusta sosiaalisempaan käyttöön.

Presidentin vanhempi veli Adán Chávez pestattiin opetusministeriksi. Tämä vallankumouksen tärkeä luottomies on toiminut aikaisemmin Kuuban suurlähettiläänä, maareformin vetäjänä ja presidentinkanslian päällikkönä.

Chávezin hallituksen kansavallan, osallistumisen ja sosiaalisen kehityksen ministeriksi nimitettiin Venezuelan kommunistista puolueen politbyroon jäsen David Velásquez. Hän toimi aikaisemmin Kansalaisten osallistumisen, hajasijoituksen ja alueellisen kehityksen pysyvän komission johtajana. Hän on myös parlamentin jäsen.

Maan uudeksi työministeriksi kutsuttiin trotskilaisia edustava José Ramón Rivero. Hän toimi aikaisemmin ay-johtaja valtion omistamassa alumiinitehtaassa – Venalumissa. Hän edustaa parlamentissa Bolivaarista Työläisrintamaa (FBT). Hän sijoittuu poliittisesti maan suurimman ammattiliiton UNT:n (Kansallinen työläisten liitto) vasempaan laitaan. Valintaan liittyy Chávezin oma julkituotu luottamus Trotskin ”jatkuvaan vallankumoukseen”.

Lev Trotskin käsityksen mukaan: ”Sosialistisen vallankumouksen päätökseen saattaminen kansallisissa puitteissa on mahdotonta. Yksi porvarillisen yhteiskunnan kriisin perussyistä on siinä, että sen luomat tuotantovoimat eivät enää tyydy kansallisvaltion puitteisiin. Tästä johtuvat imperialistiset sodat ja toisaalta utopistinen ajatus Euroopan Yhdysvalloista. Sosialistinen vallankumous alkaa kansallisella areenalla, laajenee kansainväliselle ja toteutuu yleismaailmallisella areenalla. Näin ollen sosialistisesta vallankumouksesta tulee jatkuva sanan uudessa, laajemmassa merkityksessä: se päättyy vasta uuden yhteiskunnan lopullisesti saavutettua voiton koko meidän planeetallamme.” (Lev Trotski, Jatkuva vallankumous, s.134, Tammi 1970).

3. Venezuelan Yhdistyneen Sosialistisen Puolueen perustaminen

Hugo Chávez ilmoitti 18.12.2006 liittolaispuolueilleen, että Venezuelaan olisi syytä perustaa sosialismin rakennustyötä varten uusi puolue – Venezuelan Yhdistynyt Sosialistinen Puolue (PSUV). Hänen käsityksensä mukaan Venezuelassa tarvitaan yksittäisen erillisen puolueen sijasta väittelyfoorumia, koska ”meidän ei pitäisi kuvitella sosialismia valtiona, jonka me saavutamme jonain päivänä maagisen taiteen keinoin… Sosialismi on päivittäisen rakennustyön prosessi.”

Chávezille ja hänen tukipuolueelleen Viidennen Tasavallan Liikkeellä (MVR) on siunaantunut useita poliittisia liittolaisia. Osa näistä ovat jo pitkään toimineita vasemmistolaisia puolueita kuten Venezuelan Kommunistinen Puolue (PCV), Isänmaa kaikille (PPT), Me kykenemme (PODEMOS) sekä joukko uudempia pienpuolueita, jotka myös kannattavat Chávezia. Näitä ovat mm. Venezuelan Kansanliitto, Tupamaros, Vallankumouksellinen Keskiluokka ja Liitto-puolue.

Viime presidentinvaaleissa MVR liittolaisineen sai 62,9 % annetuista äänistä, jotka jakaantuivat seuraavasti: MVR 41,7 %, PCV, PPT ja PODEMOS yhdessä 14,5 % ja loput 7% jakaantuivat 20 pikkupuolueen kesken. Kaikki vallankumousta tukevat puolueet voivat liittyä uuteen puolueeseen. Ne puolueet, jotka eivät halua liittyä PSUViin, heille ei suoda mahdollisuutta osallistua maan hallitukseen.

Chavista-liike on jakautunut maltillisempaan ja radikaalimpaan siipeen, joista jälkimmäisellä on suurempi kannatus kansanjoukkojen keskuudessa. PSUVin perustamisen tavoitteena on myös murentaa vanhan puoluekentän valtapyramideja sekä niissä ilmenevää korruptiota ja byrokratiaa sekä jakaa todellista valtaa kansalaisjärjestöjen ja –liikkeiden aktivisteille. Uuden puolueprojektin toteuttamiseen ja rakentamiseen on rekrytoitu nelisen miljoonaa kansalaista.

Sosialismin rakentamisen viisi moottoria Venezuelassa

1)      Presidentin valtaa vahvistetaan, jotta tämä voisi säätää sosialismia edistäviä lakeja asetusteitse. Tämä koskee etenkin yksityisen pääoman etuja ajamaan säädettyjen lakien muuttamista ja kumoamista. Parlamentti myönsi 31.1.2007 presidentille oikeuden hallita maata asetuksilla 18 kk ajan.
Venezuelassa on rajoitettu maatilojen kokoa, talonpojille on luovutettu valtion maata ja joutomaata on pantu uusjakoon. Taantumuksellinen lainsäädäntö on rajoittanut v. 2001 käynnistetyn laajan maareformin toteutumista, koska opposition vaikutus maan oikeusjärjestelmässä on edelleen suuri. Tämä on omalta osaltaan hidastanut maanjakoa ja estänyt maareformin säännösten voimaantuloa.

2)      Bolivaarisen perustuslakia uudistetaan. Presidentin kahden toimikauden rajoitukseen on tehtävä muutos, jotta Chávez voisi jatkaa tehtävässään vuoden 2012 jälkeenkin. Perustuslain pykälät 302 ja 303 poistetaan, koska ensimmäinen ei huomioi maakaasuvarojen valtiollista hyödyntämistä ja toinen sallii valtion öljy-yhtiön PDSVA:n osittaisen yksityistämisen. Uudesta perustuslaista järjestetään kansanäänestys v. 2007 aikana.

3)      Venezuelassa toteutetaan vuoden 2007 aikana oppilaitoksissa, kaduilla, maaseudulla ja kaikenlaisissa asutuskeskuksissa maankattava koulutusohjelma, joka käsittelee moraalia, politiikkaa, taloutta ja yhteiskuntaa. Tätä kulttuurivallankumoukseen liittyvää projektia johtaa opetusministeri Adán Chávez.

4)      Toteutetaan vallan geometria, joka sisältää uuden yhteiskunnallisen, taloudellisen ja poliittisen vallan jaon kansallisella kartalla (maan poliittis-alueellinen jako sekä keskustelu liittoalueiden ja kaupunkien luomisesta). Maan kuntajako on osoittautunut järjettömäksi, koska osa niistä on väestöltään tai pinta-alaltaan liian suuria tai liian pieniä.

5)      Yhteisöllisen vallan kasvattaminen (yksi tärkeimmistä vallankumouksen moottoreista). Vuoden 2006 aikana on perustettu yhteensä 16 000 yhteisöneuvostoa, jotka koostuvat asuinalueensa 200–400 perheestä. Maaseudulla yhdyskuntaneuvosto koostuu vain 100 perheestä. Yhtenä ajatuksena on ollut luoda näistä osallistuvan demokratian perusyksiköistä yhteisöneuvostojen liittoja, jotka voisivat lopulta syrjäyttää olemassa olevia valtiorakenteita. Niistä kehkeytyisi ajallaan tulevaisuuden yhteiskunnan perussoluja.

Presidentti Chávezin neuvonantajan Marta Harneckerin, joka toimii maan sosiaalisen kehityksen ja osallistumisen ministeriössä, mukaan: ”Chávez tietää, että tulevaisuuden sosialistista yhteiskuntaa ei voida luoda, jos kaikkein nöyrimmät, köyhimmät ja riistetyimmät ihmiset eivät osallistu tähän prosessiin.”

Venezuelan turvatakuut

Venezuelan sosialistisen kehityksen tärkeimpinä turvatakuina toimivat tällä hetkellä taloussuhteet Kiinaan, asetekninen yhteistyö Venäjän kanssa (moderni ilmapuolustusjärjestelmä) sekä ideologinen liittolaisuus Kuuban kanssa (Fidel Castro). Muita tekijöitä ovat Latinalaisen Amerikan voimistuva valtiollinen integraatio (ALBA bolivaarinen vaihtoehto Amerikoille) sekä vasemmistolaisten hallitusten valtaantulo alueella.

Matti Laitinen

Lähteet: Associated Press / KOMINFORM, MosNews / KOMINFORM, NYT, GLW, http://venezuela.elmilitante.org, www.venezuelanalysis.com, Venezuela information office (www.veninfo.org), Hands off Venezuela-verkosto, Eva Golinger ja Marta Harnecker.

Paluu Matin kotisivulle